Välivali (yleistä soopaa)

Joulu meni (onneksi tänään pääsi töihin lepäämään, U on ollut aivan raivopäisen kauhea kakara) ja huomenna uudenvuoden aatto. Mihin tää vuos hupeni? Pitänee hieman kelailla jossain vaiheessa rauhassa tämän vuoden tapahtumia, mutta nyt ei ole sen aika. Nyt yleistä ketutusta, jota tuntuu olevan ilmassa parillakin naisihmisellä (allekirjoittanut mukaan lukien). Liekö kuu jossain tietyssä asennossa, vai onko jokin ajanlasku päättymässä? Erään ystävättären mies oli saanut eilen kuulla pari totuutta, nyt ystävätär jännittää, josko meni vihdoin sanoma perille. Alkoholilla on osuutta asiaan. Siis niissä totuuksissa, ei sen vaikutuksen alaisena ollut keskustelu alkanut. Äh, sekavaa. Kävin parturissa (onneksi mun ihana, ihana parturi sai mut ängettyä aikatauluunsa parin tunnin varoitusajalla). Sielläkin suunnalla oli melkoista ketutusta miekkosen suuntaan ilmoilla. Ja täällä päin eniten vituttaa kaikki. Mm. se, että mr S soittaa mulle puolen päivän aikoihin ja raivoaa siitä, että mihin olen hävittänyt jonkin hlvtin kuitin? Aluksi yritin jeesata, mutta kun kiire oli mahtava ja mr S raivosi, niin tulihan sitä itsekin kivahdettua jotakin ei niin mukavaa takaisin. Niin, U sai joululahjaksi autoja. Pieniä ja sitten vähän isompia... Mä sain telkkarin makkariin :)

24. Luukku

23. Luukku

22. Luukku

21. Luukku

20. Luukku

19. Luukku

18. Luukku

17. Luukku

16. Luukku

15. Luukku

14. Luukku

13. Luukku

12. Luukku

11. Luukku

10. luukku

http://www.fazer.fi/Tuotteet/Tuotetiedot/tuotetietohaku-makeiset/Tuotetiedot/?pid=68050

9. luukku

tänään luukusta tuli kynsilakka, oranssinpunainen. Kiva sävy, en jaksa nyt kuvata. Kerrankin olis hetki aikaa vähän kirjoitella. Mr S on töissä ja U meni jo nukkumaan. Kakara on aina aivan loppu mummon hoitovuoron jälkeen. En tiedä, mitä tekevät. Varmaankin on ohjelmaa ja touhua paljon enemmän kuin kotosalla...

Itsenäisyyspäivän aattona meille tuli vieraita. Mr S:n serkkupuoli vaimonsa kera. Mulla kurkku vähän kipeenä ja ääni poissa. Mutta hyvät ruoat syötiin ja sen jälkeen melkein meninkin nukkumaan. Muut jäi paljuilemaan.

Perjantaina mr S:n vaari täytti 90 vuotta. Siellä kävästiin, mutta ei jaksanut kovin kauaa U:n perässä juosta minimoimassa vahinkoja. Voi elämä, että toi kakara on vikkelä! Synttäreiltä kotiin vastaanottamaan mun kummityttö vanhempiensa ynnä pikkuveljensä kanssa. Syötiin ja höpöteltiin. U sai luvattoman ison lahjakassin, josta osan avasi jo (oli synttärilahjojakin vielä kuulemma saamatta). Mun kummityttö on siis äitinsä kanssa U:n kummeja. Kätevää :). Kummityttö oli kovasti kasvanut ja oli ihanaa nähdä, miten jo osas touhuta U:n kanssa. Uus hoitopaikka, jes!

Lauantaina mr S oli töissä ja illasta käytiin onnittelemassa kummipojan isää, joka täytti ainakin 100. Sieltä jatkettiin mr S:n veljelle hamppareille. Nam.

Koko tää viikonloppu mulla vähän puolikuntoinen olo, joten sunnuntaina (eli eilen) tein päätöksen, että en aio poistua kotoota saati laittaa kunnon vaatteita päälle. Pitkästä aikaa oikein kotipäivä. Mr S toki säntäili ympäri kyliä + Kalle oli illalla kylässä. Mutta noin niinkuin periaatteessa. Eikä se oikein lepoa ole, kun U vaatii melkoisesti huomiota lähes koko ajan. Onneksi siinäkin tapahtuu kehitystä. Eilen ja tänään jo monia minuutteja kerrallaan touhuili ihan itsekseen. Kyllä tää tästä...

8. Luukku

7. Luukku

6. Luukku

Muumipiparmuotti :)

5. Luukku

4. Luukku

Tämä on siis lahjakortti kenkäkauppaan :)

3. Luukku

2. Luukku

Luukku 1.

Niinhän se mr S vaan taas pääs yllättämään. Mulla onkin tänä vuonna joulukalenteri :) eilen sain avata koko alkukuun luukut. Ekasta luukusta tuli tämä: 

Kuumeilua

Onneksi ei mitään vakavaa (kuten esim vauvakuumeilua, hyi, pois se minusta!) vaan ihan lämpöä pukkaa. Johan tässä pari päivää sitten loppui antibioottikuuri. Ei yhtään jaksaisi tai ehtisi sairastaa. No, ei varmaankaan oo vaihtiksia. Onneksi U jaksaa jo hetken tuijottaa telkkaria. Netflix ja Cars rulettaa... Nyt silmät kiinni hetkeksi.

Pikkuruiset joulut

oltiin duunin pikkujouluissa Casinolla. Hyvä ruoka, juoma ja esiintyjä. Joillakin oli jopa onnea pelissä (ei mulla). Jatkettiin Teatteriin (mä pääsin tanssimaan!) ja taksilla kotiin. Kotona olin joskus neljän pintaan, nyt väsyttää! Mr S onneksi antoi mun nukkua rauhassa ja nyt ne on U:n kanssa kaupassa käymässä. Ihan kohta pitäisi jaksaa juhlia kummipojan 4 v synttäreitä.

Joo, ei oikeestaan muuta. Hyvä oli ilta ja jaksoin pitkään. Onneksi on vasta lauantai... Tänään tai huomenna haluaisin laittaa joulukoristeet paikoilleen. Mr S oli Kallen kanssa laittanut vähän lisää valoja tonne pihalle, vielä kun saa kaikki loput valohärpäkkeet paikoilleen niin alkaa olee jouluun valmis tämä koti :)

Tulipa suunniteltua

mulla ja mr S:llä sattui samalle päivälle suunnittelupäivä töiden puolesta. U oli Jepan hellässä huomassa (taisi olla melkoisen tarpeeksi seuraa, kun nyt leikkii ihan itseksensä tuolla), mä vein ja hain. Mr S soitteli tossa neljän jälkeen, että joskos saisi vielä mennä kaljalle. Mikäs siinä, olin ihan varautunut olemaan yh koko päivän. Eilinen ilta kun päättyy siihen, että mä meen sänkyyn ja mr S tulee (koneelta, vessasta, who knows?) sänkyyn, harmittelee hän, että ei ehtinyt laittaa U:n kamppeita valmiiksi. Jep, ehkä kuitenkin laitan ennen puoltayötä tavarat edes jotakuinkin hollille, että aamu sujuu kivuttomasti.

Aamulla mr S pomppasi vartin yli seitsemän kauheella paniikilla sängystä, huudahti, että on myöhässä. Ja taas pahoitteli, ettei ehtinyt auttaa U:n kanssa. No joo... En odottanutkaan. Plus että ei ollut ihan kauhee härdelli aamulla, kun U:n joutui kiskomaan ihan sikiunesta ylös, vaatteet niskaan ja menoks.

Suunnittelupäivä oli oikein pätevä, toimin kirjurina joten illalla vielä edessä sekalaisten sanojen järjestelyä järkeviksi lauseiksi. Sitä en voi sanoa odottavani innolla...

Näin pitkään sain kirjotella, nyt U vaatii osaansa; tässä terkut:

AADD∂S<<<

Tunnollinen työntekijä

sairastuin sitten lomalla. Onneksi sentään ke-su sain nauttia hieman lomailusta ja lämmöstä. Kanarian Bahia Feliz tuli koettua. All inclusive ja kaikki. U herkutteli kaikella epäterveellisellä, me ei jaksettu ihan kauheesti välittää. Kunhan oli hiljaa hetken. Aivan jumalattoman kiukkunen kakara oli lähes koko ajan. Siinä meni taas yksi periaatteista kankkulan kaivoon. Että kakara saa kiukutella, eikä sille anneta periksi. Pah. Oppipahan hieman lusikan käyttöä siinä jäätelöä (osin suuhunkin) lappaessaan.

Niin, mulla siis kuume nousi su-ma yönä. Jopa sen verran korkeaksi, että yöllä ja seuraavana päivänä tuli jonkin sortin kuumehoureita/unia. Tiistaina luovutin toiveen siitä, että kyllä tää tästä ja hiippailin lekuriin. Antibiootit (kurkku niin kipeä, punainen ja turvoksissa, ettei hengittäminenkään tuntunut hyvältä idealta) ja särkylääkkeet kehiin. Nyt jo onneksi parempi olo, mutta tänään en töissä ollut kuin muutaman tunnin. Tuli tehtyä pari kiireellistä juttua ja sitten kotiin "parantelemaan". U kun ei ihan hirveesti antanut rauhaa ja mr S ei varsinaisesti auttanut. Mutta joo... Ehkä nyt sit kuitenkin sänkyyn. Huomenna täys työpäivä ja onneksi perjantai :)

Itsevarmuutta

Jostain revin oikein aimo annoksen itsevarmuutta ja -luottamusta. Kerrankin/vihdoinkin töissä oli (varmaankin ekaa kertaa äitiyslomalta paluun jälkeen) todella sellainen olo, että mä osaan, olen hyvä ja tärkeä osa tiimiä. Vaikken edes tehnyt mitään erityistä tänään siellä. Niin no, mitä nyt taisin neuvotella itselleni palkankorotuksen. Pomon kanssa oli siis keskustelu, etukäteen olin jo varoittanut, että haluan keskustella palkasta. Keskusteltiin ja pomo lupasi palata asiaan. Mutta ei siis tyrmännyt heti ja totesi vaan, että kyllä mä olen sen ansainnut. Olin vaan ehkä himppusen myöhässä, kun oli jo kerennyt budjetoimaan ensi vuoden henkilöstökulut. Budjettia ei vaan vielä ole hyväksytty, joten toivottavasti pystyy tekemään asialle jotain. Varovaisen luottavainen olen asian suhteen.

Jouluhössötys on virallisesti alkanut. Mun perhe keskustelee jo suurinpiirtein jälkkäreitä myöten joulua, me ei olla vielä edes päätetty, mitä tehdään. Anoppi haluais ilmeisesti viettää joulua U:n seurassa, mutta mulla ajatus siitä, että oltais aatto Anoppilassa kylmää todella pahasti. Eiköhän me jotain keksitä. Mulla kävi jopa ajatus jostain hotellijoulusta pikaisesti mielessä. Ei jaksais stressata...

Ei sammunut

jostain artikkelista luin, että kekrinä ei saa isäntä sammua. Jos sammuu, on seuraavan vuoden sato pilalla.

Ei sammunut isäntä, eikä kukaan muukaan. Meillä oli siis bileet, pitkästä aikaa oikein kunnon kinkerit. Koristeet, puvut ja tarjottavat oli kunnossa, ihmiset oli juhlatuulella ja tuli sitten yks käsirysykin loppuillasta. Aikamoinen kolmiodraama oli, yksi juhlija oli hieman liian päissään (jo meille tullessaan) ja päätti sitten käydä toiseen (kuulemma koko illan molemminpuoleisen vittuilun seurauksena) juhlijaan käsiksi. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa. Mutta siihen bileet oikeastaan hieman nuupahti. Niin ja tappelijat olivat vielä siis naispuolisia...

Väsy on kova. Unohtui syödä eilen kunnolla, joten hieman oli sitten liikaa mun vatsalle nestepitoinen dieetti. Aamulla iski huono olo :( mutta onneksi meni nopeasti ohi ja nyt vaan tosiaan väsyttää.

U oli mummilla ja papalla yötä, siskonpoika oli siellä hoitamassa (kun mummi ei oikein pysty jalkojensa kanssa pientä hoitamaan ja pappa nyt on vähän hajamielinen) ja oli hoitanut todella hienosti. Tosi kiva juttu! Mr S jo buukkasi ensi viikolle yhden vahtivuoron serkkupojalle, että pääsee johonkin duunipalaveriin.

Mr S puhuu jotain duunipuhelua tuolla, mulla on huutava nälkä ja jääkaapissa on puolikas pizza, joka huutaa mun nimeä. Oliskohan liian törkeetä syödä ilman tota miekkosta?

Myrsky repii puita

ja Köpiksessä myös kuulemma talojen kattoja. Hyvä homma, että mr S on siellä. Jumissa. No, kai se sieltä jossain vaiheessa pääsee takaisin, mutta olisi ihan mukava tietää milloin. Kun huomenna kuitenkin työpäivä ja U:lle ei ihan heti välttämättä ole hoitajaa. Mr S lupas kyllä järjestää, mutta silti. Haluan tietää etukäteen tanssiaskeleet.

Tänään piti olla etäpäivä. Olikin johonkin kymmeneen asti, jolloin turhauduin netin + kaikkien ohjelmien hitauteen (+olin fiksusti jättänyt laturipiuhan työpöydän laatikkoon) ja siirryin työmaalle. Onneksi siirryin, oli suhteellisen tehokas päivä sitten loppuviimein.

Jospa käyttäis tätä yllärivapaailtaa hyödykseen ja menis vaikka nukkumaan. Väsyttää aivan julmetun paljon.

Alakuloa

syksy painaa mulla päälle nyt oikein tosissaan. Onneksi mulla on tukiverkosto kunnossa ja välittäviä ja ihania ihmisiä ympärillä. Kaikkea odottamisen arvoistakin tiedossa, huomenna käyntiin pyörähtävät messut, halloweenbileet, illanistujaisia ystävien kanssa, niin ja yks etelänmatkakin ihan pian. Eikä nyt mitään hälyttävää onneksi, pysyn kasassa ja toimivana.

U on ollut erittäin vaihtelevalla tuulella viime aikoina. Välillä yks auringonpaiste ja välillä koko elämä on väärin ja huonosti. Viime yönä heräili monta kertaa, kai senkin pitää välillä muistuttaa meitä siitä, mitä lapsiperheen arki voi olla. Mietityttää vaan, että mikä sillä on hätänä? Kun ei osaa kertoa. Jos sitä vaikka särkee hampaiden tulo tai jotain?

Niin, huomenna messuilemaan. Kivaa vaihtelua normiduuniin. Siinäpä sitten vierähtää loppuviikko. Varmasti rankkaa, mutta luulen, että tykkään.

Long time no

mä olen täällä keskenäni U:n kanssa. Mr S on metsällä etsimässä lintuja (yhtään ei kuulemma ole näkynyt ammuttavaksi asti, lähtee tänään tarkastamaan paikallisen baarin tipukannan tämän vuoksi...).

Olen ollut viimeiset kolme päivää kouluttautumassa avoimeksi ja yhteistyökelpoiseksi yksilöksi. Melko rankkaa, varsinkin kun kotona on odottanut vielä yks yliväsynyt kakara, joka on vaan ja ainoastaan minun vastuulla. Vaikka aina välillä herkuttelen ajatuksella, kuinka "helppoa" olisi olla kahdestaan ton kakaran kanssa, on se oikeasti melko rankkaa. Että ihan vaan hatunnosto yksinhuoltajille taas kerran. Anoppi on ollut hoitovastuussa ke ja tänään, Jepa torstaina. Kovin on ollut väsynyt kakara hoitopäivien jäljiltä. Luulen, että on ollut paljon enemmän leikkiä ja touhua kuin normaalisti...

Tänään on mun nimppari. Sain kukkia mun perheeltä (kävivät mua moikkailemassa, kun pyysin kylään) ja U:lta. U anopin avustuksella oli valinnut ruusut mulle :) on se hyvä pienestä asti alkaa kouluttaa! Mr S ei tosin ole onnitellut, mutta kuulin anopilta, että on sillä joku lahja jemmattuna tänne. En oo löytänyt vielä, yläkerta tosin etsimättä. Niin ja anopilta sain kalevalakorun.

Keskiviikkona oli yks kaveri käymässä. Oli kysellyt, josko mulla olisi aikaa nähdä. Historiansa tuntien halusin varata oikeasti aikaa (takana siis lataamossa oloa sun muuta mukavaa) ja keskiviikoksi sitten järjestyi. Pyysi apua. Olen erittäin otettu siitä, että luottaa minuun niin paljon, että uskalsi tulla pyytämään. Koska asia on erittäin vaikea, en halua luottamustaan pettää tarkentamalla, mistä on kyse. Mutta uusi tilanne edessä. Pyysi myös, etten mr S:lle vielä kerro asiasta, voi olla hieman hankalaa. Kun mr S on viime aikoina ollut jostain syystä hieman mustasukkainen ja tämä kaveri nyt sattuu olemaan miespuolinen...

Josko sitä pääsis vaikka ajoissa nukkumaan. Hieman vaan nyt jää kaivelemaan, että missä ihmeessä mr S:n nimpparilahja mulle on???

Parturiin

Ei mulla muuta, kun että huomenna parturi ja viimoinenkin pitkä tukkahius saa kyytiä. Väri vois olla jotain vielä synkempää. Kattoo nyt.

Parhaan lapsuudenkaverin piti huomenna kyläillä täälläpäin, mutta se peruuntui. Travis tulee luultavasti paikkaamaan tilannetta ;)

syysuupumus

huomasin tänään ajattelevani masennusta. Keskivaikeaa sellaista, jota sairastin siellä metsän keskellä omakotitalossa. Tajusin samankaltaisen väsymyksen iskeneen tänä syksynä. Vaikka työt hoituu, (sekä työtyöt että kotityöt), olen koko ajan uupunut. Tänään itketti ilman syytä ja aamuisin on yhä vaikeampaa nousta sängystä. Silti erilainen olo kuin silloin. Jostain revin voimaa touhuta, käydä kävelylläkin töiden jälkeen, laittaa tavarat paikoilleen heti, tiskata, pyykätä, leikkiä U:n kanssa.

U on viime aikoina ollut järjettömän kiukkuinen ja oma tahto on löytynyt. Mikään ei tunnu olevan hyvin herramiehellä. Paitsi onneksi tänään oli oma, aurinkoinen itsensä. Syöminen, pukeminen, vaipanvaihto, ulkoilu ja nukkumaanmeno sujuivat kuin tanssi. Johtuikohan siitä, että mr S ei ollut kotona?

Mr S otti onkeensa mun nillityksen siitä, että on lopettanut mun huomioimisen. Tajusi, miten mut saa hyvälle tuulelle. Toi Köpiksestä tuliaisia (uusi peilikalvo mun puhelimeen) ja tänään tuli kotiin kahden paperikassin kanssa. Toisessa oli iso, muhkea kaulaliinahässäkkä (sellainen tuubimallinen) ja toisessa oli shopperi. Samanlainen, jonka käytin puhki kesällä, eri värisenä tosin. Kyllä, olen materialisti ja mut saa hyvälle tuulelle ostamalla asioita. Jotenkin silloin tiedän, että mua on ajatellut päivän aikana. En vaadi tai halua mitään isoa (timantit on melko pieniä ;)) melkein mikä tahansa lahja mua ilahduttaa. (Ehkä poislukien ne kävelysauvat...)

Josko sitä menis jo nukkumaan, ei ehkä auta tähän väsymysolotilaan se, että valvon mr S:n kanssa yli puolenyön lähes joka ilta.

blaablaalässynlää

ei mulla oikeasti ole mitään asiaa. Kunhan nyt hetki omaa aikaa sattui tähän tiistaipäivään, joten voisinpa vaikka kertoilla viime aikojen kuulumisia.

Viikonloppu ei ollut kovin rentouttava. Kaveri kahden pienen lapsensa kanssa oli yökylässä. Ne sen lapsoset herää viideltä. Siis joka ikinen aamu klo viisi tai jopa aiemmin. Meillä on ihan maailman helpoin kakara! Lauantaina käytiin sellaisena suurperheenä Huimalassa. Siitä olis kiva joskus nähdä muutakin kuin se pienten puoli tai juhlatila. No, pienet viihtyi. Parasta oli U:n mielestä potkuautot. Siis aivan samanlainen vekotin, joka on kotonakin. Jonkin aikaa U viihtyi myös pallomeressä, mutta siis auto! Hirveän palkitsevaa maksaa potkuautolla ajelusta.

Mr S:llä oli muuten taas sellainen mahakipu/krapulailmanedellisenpäivänryyppäämistä/kroppaliiankuivana -kohtaus lauantaiaamuna. Ei ole kivaa se, onneksi vielä oli edellisen kohtauksen jäljiltä yksi lääke jemmassa. Patistin hakeutumaan lääkäriin, mutta ei voi toista mennä kädestä pitäen viemään.

U on ihan räkäisenä, viime yön mr S nukkui sen kanssa yläkerrassa kun ei pieni ymmärtänyt, miksei oikein henki kulje. Sitä heräs itkeskelemään monta kertaa. Toivottavasti menee pian ohi. Inhottavaa, kun ei voi toista auttaa.

Välihuomautus

On tää pitänyt aiemmin jo laittaa ylös, mutta nyt on hetki aikaa. Smart-kuskit (siis sen Smart -merkkisen auton kuskit, eikä suinkaan viksut kuskit) moikkaavat toisiaan. Että sellasta tähän päivään.

U:lla on yksi uusi hammas ja sen huomasi (taas) Jepa-täti. Että ihan ollaan mr S:n kanssa kartalla ton kakaran kanssa ja huomataan uudet jutut ja... No, onpa toi ihan tyytyväisen oloinen yksilö, joten näitä traumoja sitten varmaan jossain terapiassa puretaan x vuoden päästä.

syysväsy

nyt jostain syystä väsyttää tuhottomasti koko ajan. Pitänee mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Kuuden tunnin unet kun vaan ei ole mun juttu. Eikä ton kakaran kanssa päikkärien otto onnistu...

Päivät menee vauhdilla, viikonloput touhuillaan kaikenlaista, arkea yritetään pyörittää joten kuten. Tänään taas U tuli käväsemään mun duunissa, kun mr S tiputti sen siihen matkallaan palaveriin.

Yleisin sana on aivan varmasti tällä hetkellä "EI". Eikä se tunnu tehoavan, ei sitten millään. Väsyttävää sekin.

Ollaan yritetty mr S:n kanssa käydä joka päivä kävelyllä tässä viikon verran. Ihan hyvin on onnistunut, mutta tänään jostain syystä harmittaa ja väsyttää niin hirveästi, että saa nähdä, jaksanko vääntäytyä. Pakko kai se on.

pienissä häissä

eilen oli siskonpojan häät. Tai siis vastaanotto, keskiviikkona pamauttivat jo naimisiin. Voi elämä, että on hermoja raastavaa olla tollasen vuoden ikäisen kakaran kanssa paikassa, jossa pitäisi suurinpiirtein olla paikoillaan ja käyttäytyä. U jakso hienosti ehkä sellaiset 20 minuuttia. Saavutus sekin. Loppubileet meni vähän ohi sekä multa ja mr S:ltä, kun vuorotellen juostiin U:n perässä. Onneksi bileet oli kappelilla, jossa on lastenhuone ja leluja. Siellä U viihty jonkin aikaa aina kerrallaan.

On se siirappista tollainen nuori rakkaus. Sitä niin huomaa itsestään sellaisen ehkä vähän liian kyynisen puolen, kun toiset on niin nuoria ja rakastuneita. Tuhahtelee "vanhana" tätinä vieressä, että korkealtapa tippuvat ja toivottavasti kestävät kolahdukset...

Mr S:lle tokaisin tossa eilen illalla, että ihmettelen suuresti väittämää, että ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on vaikein parisuhteelle. Kyllä meillä U:n yksivuotissynttäreiden jälkeen on mennyt välillä suorastaan päin helvettiä. Pitää vaan luottaa siihen, että tämä(kin) on vaan ohimenevää. Jutella, jutella ja jutella.

Ajatus harhailee. Kaikki sekaisin päässä. Tuntuu, että dementia (vauva -sellainen?) iskee päälle. En muista sovittuja, sekoilen päivissä. Olen jotenkin sumussa. Kaipa tää tästä.

Hysteriaa

U on ollut aivan järkyttävän kauhea kakara tänään. Onneksi nyt jo nukkuu. Hermo pinnassa mulla ja mr S:llä, kun yksi on vaan kirkunut, huutanut, kiukunnut ja kaikki on ollut huonosti. Vaikuttaa noin niinkuin yleiseen mielialaan moinen.

To-pe olin duuniporukan kanssa Vanajanlinnassa. Ihan hauska reissu, mutta väsymys painaa vieläkin. Ei tule vanhuus yksin. Torstai-perjantai -välisen yön valvomisen seurauksia vielä sunnuntainakin. Apua.

Mitäs muuta? Eipä kummempia kai, arjen kun taas saa rullaamaan niin hyvä juttu. Paitsi että mr S oli päättänyt, että käytetään sen henkilöstörahastorahat etelänmatkaan. Eli pitänee alkaa suunnittelemaan taas lomaa ;) vastahan edellisestä selvittiin. Lupasi kyllä, että mennään johonkin yhteen paikkaan ja vaan löhöillään ja lillutaan altaalla. Paitsi että pitää kuulemma olla joku vesipuisto hotellin yhteydessä, että mr S voi vähän touhuilla. Paikallaan kun ei voi olla.

Kalle ja mr S kävi tänään veneellä ja surffilaudalla leikkimässä. Onneksi kumpikin tuli ehjänä takaisin... Joskus mietin, että kasvaakohan mr S ikinä aikuiseksi. Ei välttämättä. Vaikka jonkinsortin ikäkriisi sillä on kyllä. On ollut viime päivinä melko vaisuna ja autossa eilen kysäisin, että mikä on. Jotenkin totesi vaan, että on tajunnut tässä, ettei tule enää ikinä olemaan nuori ja se ahdistaa. Onkohan jokin neljänkympin kriisi pukkaamassa päälle?

Kohta alkaa suora BB-lähetys. Pakko ehkä vilkaista, kun vihdoinkin mr S meni katsomaan (johan kaveri sitä on yrittänyt maanitella alusta asti sinne studioon ;)) lähetystä yhden meidän kaverin kanssa. Taisi olla alkoholilla osuutta asiaan silloin, kun tästä asiasta on sovittu. Piti kuitenkin sanansa.

Loman onnistumisesta

mitä tein lomalla? No ainakin lihoin sellaset rontti neljä kiloa. Että hupsista vaan, taitaa olla ruotuunpalaamisen aika. Aikaisemmin kevyesti naureskellut lehtien syysjutuille, niille ainaisille "näin karistat kesäkilot" blaablaalässytyksille. Nyt voisin kenties ottaa osan näistä opeista käyttöön. Ei muuten, mutta kun vaatteet ei enää mahdu päälle. Eikä konttorilla varmaankaan katsota kovin hyvällä, jos sinne pinkaisee joko hellemekossa (kuitenkin syksy nyt) tai reikäverkkareissa ja ylivirttyneissä t-paidoissa. Että sellasta.

Yksi ihan hyvä merkki siitä, että loma oli ihan ok. Piti eilen ihan vakavissaan hetki miettiä, että mitenkäs sinne konttorille ajettiinkaan. Salasana sentään muistui mieleen. Ja muuton jäljiltä oli sellasta fyysistä touhuamista sen verran, ettei ehtinyt ahdistua kaikista hommista ihan kauheesti. Pikkuhiljaa tää taas tästä lähtee.

Mr S, pikkusiskolisko ja U on jossakin päin maailmaa. Pitänee pian soitella perään, että syönkö täällä itsekseni jotakin, vai ovatko tulossa mulle laittamaan ruokaa ;)

Vikoja viedään

Pikkusiskon vika viikonloppu Suomessa, mun vika lomaviikonloppu edessä, vika huvipuistoreissu (luultavasti) tältä kesältä käytynä.

Oltiin tänään Lintsillä (taas). Mr S, pikkusisko ja siskon kaveri kakaransa kera juoksi laitteista toiseen, mä olin U:n vahtina. Sain hattaraa palkinnoksi, ei huono diili ;). Makkaraperunat jäi syömättä, mutta mr S juurikin tuolla kattaa pöytää, jotta saadaan moisista nauttia.

Pieni ressinpoikanen päällä, duuniposteja oon salaa vilkuillut silloin tällöin. (Varsinkin se yks iso tapahtuma, jossa ollaan huomenna mukana, tuotti luultavasti todella paljon lisähommia muille, kun asioissa on ollut kommunikaatiokatkoksia.) Maanantaina uuteen konttoriin ja hirveen huono omatunto siitä, ettei ollut muutossa mukana. Jos nyt kuitenkin osais ottaa rennosti vielä tän vikan lomaviikonlopun. Mr S lupas huomisiin bileisiin (meillä on tuparit!) järkätä tarjoilut. U:llekin saatiin yösija, vaikka hieman näytti jo siltä, että joutuu pitämään vähän hillitymmät bileet.

Asiasta seinään, Nollavaimo antoi pienen haasteen omassa blogissaan tarkkailla tän päivän nauramista. Aamupäivästä vielä oli mielessä tämä haaste, jolloin kikateltiin U:n kanssa ihan urakalla, kun U harjoitteli askeleiden ottoa. Jostain syystä U haluaisi lähteä saman tien juoksemaan ja siitä johtuen dyykkaa sen vastaanottajan syliin ja sekös naurattaa. Eikä tollasen pienen nauruun voi olla yhtymättä. Varmasti tuli naurettua paljon myös tuon aamupäivän jälkeen (varsinkin kun mr S ja pikkusisko puhuivat keskenään täysin samaa kieltä, mutta aidanseipäät ja niin edelleen...) mutta jotenkin unohtui tämä rekisteröiminen.

Hyvä päivä oli tämä, toivottavasti huominenkin on.

Lomakuulumisia

Ensimmäinen yö Huhtiniemen leirintäalueella, viikonloppu Joutsenossa vuokramökillä kera mun perheen (aivan parhautta, että U:ta vahtimassa oli läjä serkkuja, tätejä ja isovanhemmat!), kaksi yötä Nokialla Viinikanmäen leirintäalueella (jossa muuten vihdoin heitin talviturkin) ja nyt Naantalin leirintäalueella. 

Ei välttämättä tule meistä karavaanareita, mutta kaikkea pitää kokeilla! 

U:lla monta uutta mustelmaa (suurin osa niistä päässä...), monta kiveä maisteltuna ja ensimmäisiä juttuja takana. Ekaa kertaa kävi "uimassa", pikkasen dippasin sitä eilen järveen. Oli liika kylmää ja tuli välitöntä palautetta (ja todennäköisesti ikuiset traumat). Tänään otti myös ekat askeleet. Ei oikein ymmärtänyt sitä juttua, mutta pari ihan selkeää askelta kohti mr S :ää otti kuitenkin. Ekaa kertaa maistoi sipsiä (U siis) ja ilme oli muikea. Lisää olisi kuitenkin kovasti halunnut. 

Mulla lonkero kädessä ja pikkunen punotus toispuoleisesti, joten ihan ok loma. 

PDD

Mr S kävi U:n synttäriaamuna lauantaina kehityskeskustelun U:n kanssa. Kovasti on oppinut vuodessa kaikenlaista, kovat tavoitteet tosin tälle tulevalle vuodelle asetti. Oli hieman huvittavaa kuunnella, että tänä vuonna sitten opetellaan potan käyttöä, itse syömistä, ääniohjautuvuutta sun muuta tärkeää. Että sellainen keskustelu täällä tällä kertaa.

Vuosi hurahti. Jotenkin samalla järjettömällä vauhdilla ja etanamaisella matelulla. Hassua ajankulua. U:lla oli isot bileet (31 ihmistä), vaikka vain lähipiiri oli paikalla. Eikä edes ihan kaikki päässeet. On melkoinen verkosto meillä ihmisiä jeesaamassa ton kakaran kasvatuksessa. Onneksi.

Perjantaina U oli leikkauksessa. Kyynelkanava avattiin toisesta silmästä, kun on syntymästä asti silmä rähminyt. Nyt pitäisi helpottaa. Onneksi kaikki meni hienosti.

Pikkusiskolisko on lomailemassa meidän kanssa, ei oikein ehdi/jaksa/viitsi päivittää tätä blogia tällä hetkellä, kun on kaikenlaista muutakin tässä touhuttavaa.

Eilen oltiin mr S:n kanssa treffeillä. Käytiin Lintsillä, joku hullu mut sai kaikkiin pelottaviin laitteisiinkin menemään.

Mr S ja pikkusisko on salilla, varmaankin tulevat pian kotiin. Mun pitäis siivota asuntovaunu, torstaina lähdetään teiden tukoksi :)

Muistinko mainita?

Mulla alko LOMA! Vaikkei tässä nyt kovin montaa kuukautta vielä ehtinyt töissä ollakaan, on ihan mukava viettää seuraavat kolme viikkoa lomaillen.

Oli mukava lomanaloitus, perjantaina oltiin duuniporukalla syömässä ja juomassa. Kotona olin (vasta) kahden aikoihin. Mr S vallan hämmentyi, oli ilmeisesti olettanut mun olevan paaaljon aiemmin jo peiton alla, unten mailla. Yllätin.

Eilen mr S oli jeesaamassa yhden kaverin isän bileissä, jäi sinne yöksi. Mulla (ja U:lla) oli seuraa, U:n kummi(tus)täti tuli sushin ja shampanjan kera viettämään iltaa. Kateltiin leffaa, juoruiltiin ja nautiskeltiin kuohuvaa. Oli mukavaa tähän aamuun asti. U päätti, että kuudelta on ihan hyvä aika herätä... No, sain nukuttua pikku päikkärit sen kanssa samaan aikaan.

Mr S on jo ihan loppusuoralla terassin kanssa. Ihan mieletön suoritus!

Vois olla huonomminkin

Nyt loppu tää itsesäälin ja masennuksen suossa rämpiminen. Kun kaikki on paremmin kuin hyvin. U on ihana kakara, mr S on maailman paras mies (juuri mulle), Pacokin käyttäytyy välillä ihan kivasti, meillä on kiva koti, loistavia ystäviä ja muutenkin kaikki on hienosti. Tai ainakin paremmin kuin Kallella...
Joka riipas eilen ihan rehellisen jurrin. Puolessatoista tunnissa calvadospullon kun huitaisee, voi siinä kuuden maissa jo olla unten mailla. Sitä vaan pikkasen otti päästä, että se kämppä, joka sille luvattiin, oli aivan pommin jäljiltä.

Eli U:lla on kämppis vielä ainakin hetken.

Huomenna mulla alkaa loma! Hullua, että vaikka palasin töihin toukokuussa, nyt oikeasti jo tuntuu siltä, että jää ihan mielellään lomalle. Osan laitan tän sään piikkiin, olis ihan kiva nauttia auringosta, eikä istua konttorissa kattelemassa merelle. Toivottavasti ens viikolla (ja kaks viikkoa sen jälkeen) olis vielä hyviä säitä :)

VMP jatkuu

ei nyt tunnu nousevan ihminen täältä itsesäälin syvistä syövereistä. Harmittaa, että osaakin olla tällainen pässi. Pitäis vähän ajatella, ennen kuin päästää suustaan yhtään mitään. Mr S yritti lohduttaa, ettei kukaan märehdi mun sanomisia paitsi mä itse. Mutta kyllä sillä vaan saa sellaisen ei niin mairittelevan kuvan loihdittua itsestään, että vähän jopa hävettää. No, yritän päästä tästä yli ja taas muistaa ajatella ennen puhumista.

Mr S kipeenä, oli eilen purjehtimassa (meidän huikeella kumiveneellä). Hiukka myös ottaa päähän, että samantien kun astun ovesta sisään, on U mun vastuulla. Vaikka hieman muuta sovittiin siinä vaiheessa, kun takaisin töihin palasin. Nyt ei vaan sovi valittaa, kun kipeenä tuolla touhuilee meille terdeä. Josta päästäänkin aiheeseen: välillä saa takaisin päin sitä hyvää, mitä yrittää muille antaa. Tuolla taas kolme kaveria jeesaamassa terassin teossa. Ihania ystäviä meillä!

Jaa. U nukkuu, pojat vielä touhuilee terassilla, mulla koneet (tiski- ja pyykki) laulaa jo. Saatan mennä nautiskelemaan tuosta terdestä kylmä juoma kädessä. Jonkunhan se pitää työnjohdostakin vastata ;)

VMP

eli suomeksi v**tu mitä paskaa. Kaksi huonosti nukuttua yötä, yksi kitisevä kakara ja pinna kireellä vähän kaikilla. Resepti spontaaneihin räjähdyksiin ja yleiseen harmitukseen. Siihen lisättynä helle, josta mr S ei tykkää yhtään ja josta mä en pystynyt nauttimaan, koska U.

Kävin ostamassa U:lle sellaisen pienen kahluualtaan. Kai se siinä kaikki kaks minuuttia istuskeli, ennen kuin tajusi, että siitähän pääsee pois. Ja pylly vilkkuen konttaamaan pitkin terdeä, mr S:n ja mr S:ää auttamaan tulleen pomon jalkoihin.

Terde ihan hyvällä mallilla, kai se siitä valmistuu. Saa nähdä miten paljon vielä pinnaa koetellaan tässä ennen sen valmistumista...

Epävarmuutta

Inhottavaa olla tällainen, no, tyttö. Mr S tokaisi toissailtana, että tykkäsi jutella exänsä kanssa, heillä oli oikein hyviä keskusteluja. Tästä heti suoraan vedin johtopäätöksen, että mä en juttele / keskustele asioista tarpeeksi, mr S:llä on mun kanssa ylitylsää, kaipailee exäänsä ja mä oon vaan paska. Että tällanen ajatuskulku tällä kertaa.

Tänään sitten rohkaistuin mainitsemaan tästä mieltäni vaivaavasta asiasta mr S:lle. Eikä se prkl osannut yhtään suhtautua. Mä teen joka päivä sen kanssa henkilökohtaisia puhe-ennätyksiä (oon oikeesti todella hiljainen tyyppi) ja jotenkin se sai mut tuntemaan oloni tyhmäksi. Kertoi, että usein keskustelivat jostain teknisistä laitteista, niiden toimintaperusteista ja esimerkiksi termodynamiikka kiehtoi kumpaakin. Voi elämä, että on mahtanut olla mielenkiintoista. En jaksa eikä kiinnosta moiset aiheet. Eli oon tyhmä. Argh, miksi pitää pahoittaa mieltänsä asioista, joissa ei ole mitään järkeä!

U:lla puhkesi toinen ylähammas, ihan pian on jo neljä hammasta näkyvissä. Iso poika meillä.

Kävin tänään parturissa, nyt peilistä taas katsoo vähän omemman näköinen minä. Tumma väri vaan on se mun juttu, pakko se on uskoa. Vaikka välillä on kokeiltava sitä vaaleeta, että voi taas tän todeta.

Imuri rikki, pitäisi viedä se huoltoon arkena kahdeksan ja viiden välillä. Missä vaiheessa sitä ehtii?

Hyvää yötä

Kävin äsken vielä katsomassa, että U:lla kaikki kunnossa. Muuten oli, mutta unipupu oli tippunut (heitetty) sängyn alle. U ihan sikiunessa, mutta kun törkkäsin pupun siihen sen viereen, levisi U:n kasvoille niin autuas hymy, etten ole kuunaan nähnyt. On ne kakarat sitten kivoja silloin kun ne nukkuu (tai sukeltaa) ;)

Arkeen

onpa mukavaa, että suurin osa duuniporukasta palaili lomiltaan. Ihan piristyi itsekin ja tuli sellanen hyvä työfiilis päälle.

Mr S soitti puoliltapäivin ja pyys mua tulemaan ajoissa kotiin, että pääsee terassinrakennukseen papan kanssa. Tulinkin sitten kumit vinkuen heti kolmen jälkeen, vaan huomatakseni, että U:ta ei näy missään ja äijät on ihan tyytyväisinä porineen terassin kimpussa. Anoppi olikin tullut hakemaan U:n mökille. No, en laita pahakseni. Hetken ihan vapaata aikaa.

Viikonloppu hurahti taas, harmittavan vähän olin ulkona. Mr S touhuili terassia ja mä olin U:n kanssa pääosin sisällä. Ihan omaa laiskuuttani, kun en jaksanut mennä minnekään, eikä sen apinan kanssa oikein voi vielä kauheesti touhuilla ulkona. Kaikki menee suuhun. Niin ja väsäilinhän mä siinä sivussa kakun ristiäisiin. Ja taas kehun, että nätti tuli. Eikä tietenkään oo nyt sitten kuvaa todisteena... Mr S kyllä otti kuvia, pitää varmaan kaivella sen kamera esiin.

Sunnuntaina siis kummipojan pikkusisko sai nimen. Ihan oli mukava kastetilaisuus heillä kotona Järvenpäässä. Sankari nukkui lähes koko ajan, välillä availi silmiään ja sitten taas tyytyväisenä tuhisemaan. U toisaalta ei olisi ollut hetkeäkään paikoillaan, hieman rasittavaa juosta toisen perässä juhlatamineet päällä. U on myös valitettavan paljon saanut nyt oikeasti joltakin maistuvaa ruokaa ja Piltti ei sitten enää maistunutkaan... Ekaa kertaa ikinä sylkäisi/pärisytti ruoat pihalle suustansa. Ja tietenkin siellä ristiäisjuhlassa... Onneksi ei saanut kovin suurta sotkua aikaiseksi. Kun ei enää purkkiruoka maistunut, sai karjalanpiirakkaa (nam), munavoitakin hieman (nam) ja pienen palasen kakkua (namnam). Sunnuntai aamuna oli jo imuroinut melkoisen määrän vattuja ja mansikoita suuhunsa (loppumaton namnam). Kun herralle siis jokin maistuu, osoittaa hän kyseistä asiaa sormellaan, samalla hieman nyökytellen ja tokaisee NAM tai jos on erityisherkkua NAMNAM.

Muurahaisinvaasio

ja nyt on varmaankin pakko katsoa sanakirjasta invaasion merkitys... Joka tapauksessa, eilen oli lentomuurahaiset liikekannalla. Niitä kopsahteli ihan joka suunnasta tässä meidän talon nurkilla. Olivat kuulemma olleet Tontunmäessä aamusella. Hämärä lajike tuo, pitänee hieman tutkailla moisten logiikkaa. Kun taitaa olla mun "tiedot" näistä jotain tasoa Maija Mehiläinen. Hämäriä, kun eivät pidä mitään meteliä lentäessään. Muutenkin vaikuttaa kovin amatööritasoa olevan niiden lentely. U sai harjoitella oikein urakalla pinsettiotetta, kun yksi lentomurkku oli keittiön lattialla hieman pökerryksissä. Sen verran oli tolkuissaan, että yritti kipitellä karkuun. Ja U riemusta hihkuen yrittää napata sitä näppeihinsä. Sai se sen lopulta kiinni ja tietenkin oli menossa murkku suuhun. Siinä vaiheessa tää mamma puuttui tilanteeseen ja vapautti murkun ulkoilmaan. Lähti vielä lentoon, sitkeä sissi.

Tänä aamuna heitin Kallen lentokentälle. Oli lähdössä Köpikseen. Muuten ihan ok, mutta päätti sitten, että tulee kahden jälkeen yöllä verisenä pyytelemään anteeksi sitä, että on lainaamaansa pyörää tärvellyt. Hieman tuli paniikki, kun yksi keskellä yötä naama veressä (alkoholilla oli myös osuutta asiaan) tuli herättelemään. Että pitääkö nyt lähteä johonkin päivystykseen. Onneksi oli vain pintanaarmuja, mutta kuitenkin. Oli siis ollut "yhdellä" ja lainannut mr S:n fillaria siirtymiä varten. Kotiin ajaessa jossain vaiheessa oli tasapaino pettänyt. Ja kyllä mä sitä läksytin. Ensinnäkin siitä, että herättää keskellä yötä vaan pyytääkseen anteeksi jotain fillarin naarmuja. Toiseksi siitä, että se ylipäätään oli siinä kunnossa. Taisin jopa vilauttaa "seuraavan kerran soitan äidilles" -kortin. Hienoa.

Mr S on ollut eri ahkera terassin rakentamisessa, voipi jopa olla, että terde on valmis ihan aikataulussa! Se olisi kyllä erinomaista. Voisi pikkusiskoliskon tervetuliaisia ja U:n synttäreitä juhlistaa säiden suosiessa myös tuossa ulkosalla. Katsotaan nyt.

huoltojoukoissa

mr S rakentaa veljensä kanssa terassia. Mä olen huolehtinut U:n huollosta, kundien vesihuollosta ja hieman viihdytysjoukkonakin oon saanut olla. Kummipoika tuli isänsä kanssa pesemään autoa tohon pihalle. Kummipoika ilmoitti hyvin, hyvin ylpeänä, että hän on nyt iso poika, koska hän on 4 vuotta. Niinhän se on. Iso ja niin pieni. Jaksoi hieman U:nkin kanssa leikkiä (ehkä 5 minuuttia), U:sta oikein huokui se sellainen ihailu ja ylöspäin katsominen. Taitaa tulla Traviksesta aikamoinen idoli U:lle.

Jaaha, U pikkasen kitisee... pitää mennä katsomaan, onko unipupu taas päätynyt sängyn ulkopuolelle.

Terassikuulumisia

en muista, koska olisin viimeksi ollut terassilla. (Duunilounasta viime viikolla ei lasketa). Eikä nytkään ole sellaisia terassikuulumisia, keskellä viikkoa sentään eletään. Mr S touhuaa ulkona veljensä kanssa meidän terassia. Sehän saattaa jopa tällä vauhdilla valmistua piankin. No, uskoo sitten kun sen valmiina näkee... Ei tässä muuta, U:n viihdytysjoukkona joutuu olemaan.

Kielestä

Mr S lohkaisi mielestäni aivan loistavan uussuomalaisen sananlaskun: Koti on siellä, missä läppäri liittyy automaattisesti wifiin. Näinhän se menee... Tosin koti on mulla tällä hetkellä siis koti ja duuni. Netistä puhe (koska siitä puute), älypuhelimen idea hiukan kuihtuu siinä vaiheessa, kun sillä ei pääse verkkoon muuta kuin kotona. Piti tänään soitella palveluntarjoajalle, mutta unohtui. Huomenna sitten.

Viikonloppu oli taas vauhdikas. Perjantaina käytiin vilkuilemassa pikaisesti isoja laivoja, anopin partsilta sitten tuijoteltiin ilotulitus. Joka olisi voinut olla hivenen näyttävämpi pimeämmässä ja tyynemmässä säässä. Komeita olivat laivat silti (ja se tulipalo, joka syttyi nosturiin, josta ammuttiin raketit). U ei oikein suostunut nukkumaan vieraassa paikassa, sinnitteli sissi kotiin asti (11 aikaan illalla oltiin kotosalla). Onneksi sitten simahti kuitenkin heti ja nukkui melkein puoli yhdeksään lauantaiaamuna.

Lauantaina tää mamma lähti ihan teinimeiningeissä puistokaljoittelemaan (paitsi että kuoharia muovisesta skumppalasista juoden) Keravalle. Oli ihan mukavaa, mitä nyt väsy iski ennen puoltayötä. Mutta siihen asti oikein hauskaa. Olin myös puoliksi säästäväinen, junalla ajelin Pasilaan asti. Siellä kun myöhästyin lähelle kotia tulevasta junasta, hermostuin ja otin taksin. Silkkaa säästöä tosin sekin. Mun hermojen ainakin. Oon tullut vanhaksi, kun ei yhtään huvittanut se nuoriso, joka junassa mekasti.

Sunnuntaina sitten mentiin nimpparikahville kaverin mökille. Pusulassa käväistiin lastentapahtumassa ihmettelemässä paloautoa ja paria heppaa. Kummipojasta kuulemma tulee palomies-isi. Hyvä, että on tulevaisuus selvillä. Mä en vieläkään tiedä, mitä musta tulee isona.

Tultiin juuri kaupasta. Mr S menetti hermonsa, U oli kieltämättä melko rasittava. Taitaa pikkuisella olla neljäs hammas tuloillaan. Vois nyt pukata ne kaikki hampaat, ettei tarvis koko ajan känistä ja kuolata niitä. Mulla purukalusto taas kunnossa, vuoden päästä tarkastus. Vika reikä paikattiin tänään aamulla.

prioriteetit kuntoon

Mr S soitti tossa kolmen pintaan, että olisivat menossa katselemaan isoja laivoja. Tokaisin, että saavat mennä mielellään ihan kolmistaan (U:n ja Kallen kanssa olivat liikenteessä), mä aion nukkua päikkärit! Lähestulkoon riemusta hihkuen tulin tyhjään kotiin, haahuilin hetkisen ja vetäydyin makkariin. Reilu parin tunnin tirsat sitä tuli sitten nukuttua. Ai että, teki hyvää. Nyt on hivenen pöllämystynyt olo. Ehkä tää hälvenee siinä vaiheessa, kun pojat tulee kotiin. Mr S sanoi, että kuuden pintaan ovat varmaan jo kotosalla. Kello on yli seitsemän, eikä kundeja näy. En valita ;)

Töissä on ollut melko rauhallista, kotona ei niinkään. Mr S touhuaa terassia, jotta se on valmis siihen mennessä, kun pikkusiskolisko tulee Suomeen. Saa nähdä, miten äijän käy. Eilen siskonmiehen kanssa väänsivät kellon ympäri tuolla pihalla, enkä oikein osaa sanoa, että mitä ovat tehneet. Ehkä niissä pohjatöissä sitten vaan menee kauan.

On ollut myös pikkasen sanasotaa mr S:n kanssa, mutta suurimmaksi osaksi ne on jo sovittu. Molemmat vähän väsyneitä ja kärttyisiä jostain syystä. Mulla on nyt tämän viikon ollut aivan suunnaton väsymys, vähän samanlainen kuin silloin raskauden alkuvaiheessa. Ei kiva. Enkä oo kyllä paksuna (muuten kun näiden mun ylipainokilojen vuoksi), en ymmärrä miksi niin väsyttää. Onneksi tänään tosiaan sain nukuttua päikyt. Nyt vielä aivotonta telkkarin toljotusta siihen asti, että pojat tulee kotiin.

Viikonloppuna tapahtunutta

Meni sitten taas yksi kesäinen viikonloppu. U oli siskon hellässä huomassa, me mr S:n kanssa juhlistamassa mun opiskelukaverin naimisiin menemistä. Ihan oli ok häät, seura oli mitä mukavinta. Ruoka ok, juoma samoin (meillä ehkä saattoi olla oma takakonttibaari mukana... anteeks vaan ravintolan pitäjä.)

U oli ollut oikein kilttinä (huolimatta siitä, että sillä yksi uusi hammas pilkottaa ylhäällä) siskon luona. Sieltä kotiutuessaan oli kyllä niin loppu. On ilmeisen rankkaa serkkujen kanssa remuaminen. Serkut jo kyseli, että milloin U tulee seuraavan kerran yökylään :). Totesin, että ehkä annetaan siskon ja sen miehen hetki hengähtää ennen seuraavaa kertaa. Sen verran on täystuho ja joka paikkaan ehtivä toi meidän kakara tällä hetkellä.

Mr S aloittelee terassinrakennusprojektia. Toivottavasti saa hieman apuja jostain. Eiköhän Kalle auta, ensi kuun alkuun asustelee taas täällä meillä. Nyt oli ilmeisesti lopullinen lusikkojen jako tapahtunut. Voi toista :(

Tänään töissä käytiin lounaalla Ursulassa, huomenna ehkä lounaaksi sushia. Pitänee googlettaa joku hyvä lounassushipaikka. On nää rankkoja nää työpäivät näin heinäkuussa, kun pomokin on lomilla ;)

Rullaa, vaikka pää täynnä höttöä

Tämä viikko ollut hiljainen toimistolla. Ens viikosta tulossa todennäköisesti vieläkin hiljaisempi. Jotenkin itsekin on jumittunut johonkin sellaiseen hassuun horrostilaan, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Paitsi tänään kunnostauduin. Sain pari niin hyvää juttua sovittua, että ihan tekis mieli taputtaa itseään selkään. Sain kyllä myös duunikavereilta (niiltä parilta hassulta, jotka konttorilla mun kanssa kökkivät) tunnustusta. Toivottavasti nämä yhteistyökuviot tuottavat jotain lisää...

Se töistä. Kotona kaikki hyvin, U harjoittelee seisomista. Kohta se pinkaisee kävelemään. Vois olla kiltti poika ja ajoittaa vaikka mun lomaan ensiaskeleensa, että mä näkisin ne ihan ekat. No, eiköhän niitä tuu nähtyä ihan tarpeeksi toisaalta.

Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kylässä. Toivat sitten iltapalaa. Karitsan paahtopaistia n. puoli kiloa/naama, mozzarellasalaattia, leipää, perunoita... Niin ja jälkkäriä kanssa. Mä oon syönyt nyt parina päivänä varmaan kahden viikon edestä kaikkea. Kokeilin äsken paria mekkoa, eikä oikein mikään meinannut mahtua... Ei hyvä. Mutta toisaalta olen kyllä päättänyt myös, että en kanna turhaa stressiä nyt näistä kiloista. Kyllä sitä ehtii siitäkin stressaamaan sitten joskus. Nyt keskityn siihen, että kotona ja töissä asiat rullaa.

Loppuun asti

Nyt on sitten loppu (ainakin toivottavasti) leikki rakennusvalvonnan kanssa. Talon lopputarkastus läpi ja kirkkaasti! Maanantaina iltapäivästä kävi tarkastaja toteamassa, että ihan hyvin voidaan asua ja elää tässä torpassa. Vilkaisi vaan yläkerran ja leimat paperiin.

Eilen illalla käytiinkin sitten mittailemassa pihaa terassia varten. Iso urakka vielä edessä... Toivottavasti tämän kesän aikana kuitenkin saadaan valmiiksi, että voidaan loppukesästä pitää tuparit. Ja tietenkin kun talo uhkaavasti alkaa olla valmis, mulla alkaa polttelemaan maa jalkojen alla. Hiukka oon jo vilkuillut, että mihinkäs sitä seuraavaksi muuttaisi. Ehkä nyt hetki katsellaan tätä maisemaa, mutta saa sitä ihminen suunnitella ja haaveilla...

Kaikennäköistä

Taas yksi viikonloppu takanapäin. Oli kaveria kylässä (skumppaa ja hyvää ruokaa), ristiäiskakun vääntöä ja sitten tietty ne ristiäiset, naapurien kahvittamista, kaupassa juoksemista ja yksi hyvin kiukkuinen kakara.

U:lla on nyt ollut pari todella huonoa päivää. Oli eilen hilpeetä käydä ostoksilla, kun yksi kiljuu kärryissä ja mulla hermo ei riitä. Että anteeks vaan kaikille Tapiolan Stockan asiakkaille, se oli meidän U vaan, joka käytteli äänihuuliaan tehokkaasti. No, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mutta siinä vaiheessa, kun yrität miettiä rattaiden ja ostoskorin kanssa, että mitä siihen kakkuun tarvitsikaan ja mitä tänään grillataan, niin hermohan loppuu. Helppoahan mulla yhden kanssa oli, tuli hoitohuoneessa vastaan isukki kolmen pienen (kaksoset ja yksönen) kakaran kanssa. Siinä hiukka säälitti. Eikä sääli kovin paljon haihtunut, kun ruokaosastolla törmäsin uudestaan tähän iskään. Olivat löytäneet äidin ja pari kakaraa lisää.

Just lähti naapurit (ei noi viereiset, vaan aidantakaiset) kotiinsa. Mukavilta tuntuivat ja oikein hyväkäytöksiset lapsoset heillä. Ehkä vois heistä saada välillä sellaista iltaistuskeluseuraa? Toivottavasti.

Eilen meni vähän pitkäksi ilta, väsyttää kovin. Eikä tällainen edustaminen (ne ristiäiset ja naapureiden kanssa seurustelu) auta asiaa. Ihan pian nukkumaan, jotta aamulla pirteenä töihin.

Saas nähdä, millainen viikko tulossa töissä, melko moni lomailee jo. Minä en vielä moneen viikkoon.

Huomenna muuten talon lopputarkastus, kaikki sormet ja varpaat ristiin, että menee läpi!!!

Yöllä

Koneet (tiskikone, pesukone ja kuivuri) pyörii ja jollain tasolla ymmärrän meidän äitiä tällä hetkellä. Tämä hiljaisuus, kun kaikki muut nukkuu, on jotain ihanaa. Äiti käytti yönsä imurointiin ja yleiseen haahuiluun, mä haahuilen netissä... Miksi mun pitää aina piristyä, jos en samantien sänkyyn päästessä nukahda? 

Tänään oltiin isosiskon synttäreillä, täytti 36 vuotta. Lahjoin paperilla ja kynillä :) koska kyseinen tyttö sitten kuluttaa paljon molempia. 

Tapasin myös ensi kertaa siskonpojan morsiamen. Hurjaa, että se pikkupoika, jolle olen vaihtanut vaippoja, on muka tarpeeksi aikuinen mennäkseen naimisiin. (Itse en ollut, vaikka nuorempana heitä ekaa kertaa avioiduin, toivottavasti heillä parempi onni matkassa)

Pitää yrittää nukkua, huomenna U:n kanssa leikkimistä koko päivä, jotta mr S saa tehtyä töitä.

väsyväsyväsy

miksi ihmeessä niitä asioita (parisuhde-sellaisia) pitää aina puida puolenyön aikoihin. Oon tainnut joskus ennenkin tästä mäkättää. Kun herätys on siinä kuuden pintaan, niin ei oikein huvittais setviä tilannetta silmät ristissä keskellä yötä. Siihenhän se sitten kuitenkin eilen illalla/yöllä meni.

Tänään väsyttää. Töissä sentään olin suhteellisen tuottava. Mr S heitti U:n mulle kolmen pintaan ja läpsystä vaihto. Nyt toi kakara kiljuu. Yrittää saada pikkutipulintusia juttusille. Kohta täällä on kolme kiljukaulaa. Ei ihan kaikista kivoin kommunikointiääni.

Eipä mulla muuta. Jospa U hetkeksi torkahtaisi mun syliin tossa nojatuolissa. Auttais paljon, jos sais hetkeksi silmänsä ummistaa.

Ensisuudelma

Ihan ekasta ei ole paljon kerrottavaa, jossain puistossa mua päätä lyhyemmän, kiharatukkaisen pojan kanssa. Sen kanssa ei paljon sitä enempää sitten pussailtukaan.

Mutta mr S:n kanssa. Onneksi ei oltu seisaaltaan, koska olis saattanut mennä jalat alta... Se suudelma oli täynnä tunnetta, mun puolelta vielä kyyneliä ja surua, mutta mr S:n puolelta lupaus tulevasta ja sehän pentele lunasti sen lupauksen. Tulee suudeltua ihan liian harvoin nykyään. Sellasta pusuttelua.

Korkki

Ihan luvan kanssa korkkasin skumpan lauantaina. Mr S oli kutsunut meille vieraita, jotka tupsahtivat sellaiseen aikaan paikalle, että olin aivan au naturelina. Siitäköhän riemu repesi ja pahaa mieltä ympäri ämpäri. No, siitä selvittiin vaikka vähän kaverit luimistelivatkin. Mr S melko pian vakavasti kehotti ottamaan vähän skumppaa, ettei pipo niin kovin kiristäisi päätä. Korkki ei valitettavasti mennyt kiinni ajoissa, vaan piti juoda himppasen liikaa siihen nähden, että herätys oli siihen tavanomaiseen seitsemän pintaan U:n toimesta. No, onneksi päikkärit sitten U:n kanssa helpotti tilannetta.

Mökki

tavallaan on vähän harmi, ettei ole sellaista mökkimökkiä käytettävissä. Mutta onneksi vuokramökkejä löytyy, eipähän pääse kyllästymään :)

Syke

ihan eka työkokemus oli sellaisesta "syke 100" -tapahtumasta, joka oli vuonna -94? Helsingissä jäähallilla. Isoäiti oli mut sinne nakittanut jakamaan urheilijoille/osallistujille jotain eväspussukoita. Ite se humputteli kavereittensa kanssa jossain piiloröökillä. Ruoja. Olipahan melkoinen eka rytistys, mutta hyvin se meni ja valmisti vähän ihan oikeisiin töihin. Tais olla viikonloppujuttu tuo ja sellasia kymmenen tunnin kevyitä seisaallaanolopäiviä. Yrittäis nykyteinin saada moiseen, vois olla vähän hiljasta...

Joutilas

joutilaana jottain tiettää. Sano mammakin aikoinaan. Tiiä sitten, mitä tarkotti. Eipä jouda olla joutilaana, ehkä sitten muutaman vuoden päästä pystyy hetkeksi hellittämään...

Kärpänen

kerrankin ihan tuoretta kerrottavaa. U:lla oli bileet tänään, mr S teki mansikkakakun ja kutsuttiin perhettä syömään kakkua. Tuolla pihamaalla istuskeltiin "huvi"majassa (lue: jollekin rymyreissulle joskus ostetun muovikatoksen alla ulkokalusteilla, jotka vaan odottavat terassia valmistuvaksi). Tuo teltantapainen on aikamoinen kärpäspyydys. Katto mustanaan kaikenmaailman öttiäisiä. Mr S nohevana poikana keksi ratkaisun, soittelihe äitillensä, joka oli matkalla tänne. Jotta koukkaisivat tarkkarin kautta kärpäspaperiostoksilla. Ei ollut ollut tarkkarissa kärpäspaperia, mutta jotain vastaavia härpäkkeitä oli tarttunut matkaan. Ja nehän toimi. Oli niiden kärpästen loppu se!

Passikuva

Ehdottomasti paras passikuva oli siinä passissa, jonka hain sen jälkeen, kun otin eron jälkeen tyttönimeni takaisin. Olin niin hoikkana ja nättinä. Pikkasen harmitti, että joutui hankkimaan uuden passin sukunimen vaihdoksen myötä. Nyt en kyllä enää vaihda nimeä, passikuvakin saa olla ihan näköinen.

U:n passikuva on kyllä maailman suloisin ikinä!

resepti

tällä hetkellä kaivattaisiin sellaista arjenyläpuolellekohoamisreseptiä. On nyt hieman hankalampi aika, eikä mr S suostu käsittämään, että ottaa aikansa tämän erilaisen tilanteen rullaamaan lähtö. Vähän vaikeaa, mutta kyllä me täältä taas ponkastaan.

Juhannusperinne

meni hiukka rikki jo viime vuonna. Melko monena jussina ollaan vuokrattu metsähallituksen (yhden tai kahden kävyn) mökki ja vietetty siellä juhannusta. Yleensä kera pikkusiskoliskon. Ei kyllä tällä hetkellä yhtään haittaa, että tämä perinne on katkolla. On sen verran mukavaa olla kotona, koska sähkö, juokseva vesi ja oma sänky on melko kova juttu.

Eilen sisko perheineen tuli illalla kylään, grillailtiin ja paljuiltiin. Mr S ja siskonmies intoutui paljuilemaan melko myöhään, siskon keskimmäinen oli nukahtanut tuoliin odotellessaan kotiinlähtöä. Siitä kun heräsi, eikä vieläkään isänsä ollut suvainnut tulla pois paljusta, ehdotti tämä esiteini, että lähtisivät kotiin ilman isää... Kerrankin saivat valvoa pitkään ja hirveä valitus siitäkin. Teinit.

Tänään kaveriperheen olisi tarkoitus tulla kylään. Saa nähdä, meneekö tämä päivä suunnitellusti. (Eilinen siis ei aivan mennyt, mutta oikein hienosti sitten loppuviimein.)

Niin no, onhan se perinne sekin, että grilli hohkaa kuumana kyllä koko jussin :)

Se parhaiten nauraa,

joka omille vitseilleen nauraa. U:lla saattaa olla maailmankaikkeuden parhaimmat vitsit. Tänään autossa ölisi pitkät pätkät, jonka jälkeen repesi kunnon röhönauruun. Harmi, ettei kukaan muu vielä ymmärrä sen juttuja.

Muisto

ei tässä nyt jouda muistelemaan. Keskitytään tähän hetkeen (eikä suinkaan stressata tulevasta, eipä).

Vitsi

jostain syystä tuli mieleen tällainen (Aarne Haravan kertomana): Kani meni kaniin. Virkailija kysyi: Mitä kani kanittaa?

Huono.

Niksipirkka

Ei muuten varmaan tulis selattua kyseistä lehteä, mutta ovelasti ovat ihan viimeisille sivuille sijoittaneet tämän helmen. Ja mun kevyt ocd ei anna periksi lukea vain sitä niksi-osuutta. Lehdet kuuluu lukea/selailla alusta loppuun. Kuka niitä juttuja keksii ja miksi? Ja oonko mä ainoa ihminen maailmassa, joka ei halua käyttää sukkahousuja mihinkään muuhun, kuin ihan omaan käyttötarkoitukseensa (ja siihenkin hyvin vastentahtoisesti)? Onko kukaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon tehokasta työaikaa kuluu siihen, että miettii tuhannettaensimmäistä käyttöä sille pirun sukkahousuparalle?

Kysyn vaan.

kesäherkku

kyllä ne on mansikat. Oon melko monena kesänä syönyt itseni lähes kipeäksi mansikoista. Onni oli kaksi kesää olla kesätöissä, jossa kesähessujen tehtäviin kuului lähes joka päivä mansikoiden perkuu. Kuormasta syömistä kun ei paheksittu. Opin aivan jumalattoman nopeaksi perkaajaksi, sai enemmän syötyä siinä sivussa, eikä kukaan valittanut.

Se siitä tarinasta.

Viime viikonlopusta voisi pari sanasta kirjoittaa. Perjantaina yksi kaveri (ammattikouluajoilta) tuli meille. Tarkoituksena oli mennä Espoon saaristokierrokselle/piknikille. Ei sää oikein suosinut, mentiin keilaamaan. Sellon keilahallissa soi aivan loistobiisit! Jorattiin kaverin kanssa aivan kympillä captain jackia sun muita ysärihelmiä. Mr S vähän pyöritteli silmiään, mutta kyllä silläkin jossain vaiheessa jalka vipatti ;)

U oli siis yökylässä ja oltiin ihan aikuisten kesken. Kaverikin oli saanut lapsensa kerrankin hoitoon. Jokin vamma kyllä on tullut ton kakaran myötä. Ei pystynyt yhtään löysäämään kontrollia. Piti olla jotenkin ihan skarppina, vaikka ei oikeasti ollut mitään syytä. No, eipä mikään känniääliöiminen nyt muutenkaan oo hauskaa, mutta oli hieman häiritsevää. Kaveri kun oli aika vauhdissa, eikä mr S:kään ihan selvinpäin ollut. Heräiltiin la vasta 10 aikaan, oli kyllä luksusta nukkua pitkään. Kaveri lähti kotiin ja me vielä päikkäröitiin mr S:n kanssa. U tuli kotiin joskus iltapäivästä.

Lauantaina toinen kaveri oli seuraa vailla ja tuli sitten viihdyttämään meitä illalla. Grillattiin ja paljuiltiin.  Jäi yöksi ja sunnuntaina lähti aamupäivästä. Melkein samalla ovenavauksella tuli anoppi miehensä kera kahville. Illalla mr S halusi tehdä jotain, koska koko ajan ollaan vaan oltu! Pikkasen meni hermo, mun mielestä kun oli ollut melkoisen paljon ohjelmaa ihan koko viikonolopun tarpeiksi. No, käytiin illasta vielä kummipoikaa moikkaamassa.

U muutti omaan huoneeseen. Kaksi ekaa iltaa meni ihan hienosti, mutta nyt ei meinaa nukahtaa. Pitää mennä katsomaan, mikä siellä on vikana.

Tiiliseinä

Eilen puolella silmällä katselin jotain remppaohjelmaa, jossa tiilet laitettiinkin lattiaan. Oli aika veikeen näköstä, tulipahan vaan tästä otsikosta mieleen.

Matkaradio

ajateltiin duunikaverin kanssa, että pitäis meidän uuteen toimistoon meidän nurkkaukseen hommata matkaradio. Johon totesin, että turha varmaan ostaa mitään radiota. Meillä kotona nurkissa pyörii parikin eri soittolaitetta (ipodia), joissa itsessään on radio + oman musiikin soittomahdollisuus. Ja tietenkin näihin jonkinlaiset telakat/kaiuttimet. Eli saattaa matkaradio olla jossain määrin menneen talven lumia...

Pilvenpiirtäjä

New York tulee ensimmäisenä mieleen. Sinne pitää päästä uudestaan, vaan haahuilemaan niiden pilvenpiirtäjien väliin, nauttimaan turistina olosta.

vitamiini

sori, myöhässä päivän. D-vitskua tolle kakaralle tulee syötettyä. Kai sitä pitäis itellekin syöttää välillä. Ei tästä muuta.

uus yritys

mr S, U ja kaveri lähtivätkin ajelemaan kotiin päin. Eivät päässeet saunomaan (saunan lattia olikin ollut märkä maalista), alkoi satamaan ja U:n unipupukin oli jäänyt kotiin. Tulevat meille nyt sitten saunomaan. Ihan kiva juttu, olisin muuten mennyt nukkumaan ihan just. Ehkäpä saa vähän seuraa heistä sitten kun ovat saunoneet.

Jos sittenkin pääsisi skumpan korkkaamaan ;)

Hammasharja

U rakastaa pureskella omaansa. Mulla ja mr S:llä sähköllä toimiva, en vaihda enää manuaaliseen takaisin. U:kin saa piakkoin siirtyä kyllä sähköiseen, jotta tottuu.

En oo kovin tarkka monista jutuista, mutta siitä oon halunnut pitää kiinni, että U:ta ei pussailla suulle tai maisteta samalla lusikalla ruokaa. Sen verran paljon oon joutunut hammaslääkärissä jossain vaiheessa ravaamaan, että varjelen toista niin pitkälle kuin mahdollista kariekselta. Jos edes vähän voisi vaikuttaa hampaiden terveyteen sillä tavalla.

Mulle tuli yllärivapaailta, mr S ja U lähti kaverin mökille ja jäävät yöksi. Hiukka oli yritystä josko olis jotain kaveria nähnyt ja pikkasen skumppaa lipittänyt, mutta ei nyt näytä onnistuvan. Ehkä on ihan ok mennä vaan ajoissa nukkumaan, lukea sitä ennen vähän kirjaa ja ehkä ottaa lasi punkkua.

On tää kyllä ihme, ettei keskellä viikkoa löydy skumppaseuraa ;)

Isoäiti

voi tästähän irtoais vaikka millä mitalla tekstiä. Isän äitiä kutsuttiin isoäidiksi. Ei ollut mikään mummu, ei. Maailman huonoin kokki, suorapuheinen kuin mikä, saita ja muutenkin jännä tyyppi. Jostain syystä katsoi velvollisuudekseen (siltä se ainakin vaikutti, en oikeastaan nähnyt minkäänsortin hellyyttä, saati rakkautta siltä suunnalta) kutsua meidän perhettä säännöllisin väliajoin sunnuntaisin syömään. Ruoka (kai se jotain syötävää oli yleensä, pienellä lasillisella maitoa se piti aina yrittää huuhtoa alas) kun oli syöty, lausahti isoäiti usein, että voittekin jo lähteä.

Mökkikin niillä oli vielä silloin, kun mä olin pieni. Mikä työleiri! Inhoan yli kaiken vadelmien poimimista vieläkin. Siellä kun piti työllä ansaita ruokansa. Eikä ollut mitään pientä puuhastelua se. Totista työtä (ainakin sellaisena se muistuu mieleen). Siellä mökkinaapurina oli kyllä aivan ihana pariskunta, jonkinsortin torikauppiaita olivat. Siellä sai makeimmat vesimelonit, mansikat, mustikat ja muutkin herkut ihan ilman työskentelyä. Välillä harmitti, ettei se pariskunta sattunut meidän isovanhemmiksi.

Hyvää isoäiti varmasti on tarkoittanut, ja ehkä omalla tavallaan myös rakastanut meitä lapsenlapsiaankin. Kuoli aivokasvaimeen melko yllättäen joku kymmenisen vuotta sitten. Ehkä se aivokasvain vaikutti jo aiemmin kyseisen ihmisen toimiin?

Isoäiti oli demari henkeen ja vereen. Käytti Fjällravenin reppua. Ei ostanut ikinä uusia vaatteita. Käytti pelkästään käteistä. Ei ajanut autoa. Oli isoisää neljä vuotta vanhempi. Kolmen pojan äiti, yhdeksän lapsen isoäiti. Sellainen meidän isoäiti oli.

Elämänohje

Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Odottamatta kuitenkaan vastapalveluksia.

Tämän yritän pitää mielessä, tässä on vaan helppo tulla itse hyväksikäytetyksi. Koska mikään kynnysmatto ei myöskään saa olla. Tasapainottelua liian kiltin ja liian itsekkään välillä on tämä elämä.

p.s. tärkein on kuitenkin edelleen: Älä syö keltaista lunta!

lihava, ruma, tyhmä

joinain päivinä tekis vaan mieli itkeä. Tänään oli sellainen päivä. Kun oma olo oli todella ruma, lihava ja tyhmä. Saatoin ehkä pari kyyneltä tuossa tirauttaa kotiintullessani. Kun tällaisina päivinä olo on sellainen ala-asteen 'kukaan ei tykkää musta, eikä mun jutuista, eikä halua leikkiä mun kanssa' -tyyppinen. Eikä mr S nyt kovin paljoa asiaa auttanut, kun ei oikeastaan edes halunnut ymmärtää että välillä vaan on tällaisia päiviä. Ei ne ole kenenkään syytä eikä niille kauheasti voi mitään. Joskus pitää ihmisen rypeä hetki, jotta jaksaa olla iloinen kaikista hyvistä jutuista lopun aikaa.

U:n ruoka-aika. Tosin se löys just lattialta jonkun nachonpalasen, sillä viihdyttää itseänsä hetken. Kätevää.

Putiikki

ei nyt irtoo tällä sanalla yhtään mitään. Vanhoilla huudeilla, rööperissä oli paljon ihania putiikkeja. Liian harvoin tulee käytyä muissa kuin ketjuliikkeissä.

Harmaa

Tällä sivustolla surffailun jälkeen aivoni automaagisesti kääntävät sanan "harmaa" kirjoitusasuun "hamraa". Todella pitää tarkastaa moneen otteeseen omat tekstit välillä, jottei tällainen glourinen kirjoitusasu päädy mihinkään työtekstiin ;)

Tuulta päin

jostain syystä mua ärsyttää suuresti, kun moni jostain syystä tän lausahtaa "tulta päin". Eihän kukaan urpo nyt vapaaehtoisesti tuleen syöksyisi? (Paitsi ehkä jotkut sankaripalomiehet, työnkuvaan noin niinkuin vähän kuuluu...).

Pidän kovasti suomalaisista sanonnoista, sananlaskuista ja muutenkin kielestä. Tuun niin aiheuttamaan U:lle nolostusta ja ärsytystä. Tuulta päin assosioituu tuulimyllyihin ja Don Quijoteen. Joka tosin ei Suomesta varmaan ollut kuullutkaan. En ole tarkemmin tutustunut tyypin elämänkertaan, mutta melko itsepäinen kuva on jäänyt jostain syystä hänestä. Veikkaanpa, että olisi hyvin soveltunut myös tänne pohjolaan.

Käytiin kattomassa Järvenpäässä kummipojan uutta pikkusiskoa. Pikkuisella on ollut vähän kuoppainen alku elämälle, oli hieman hörppinyt lapsivettä ennen syntymäänsä ja keuhkoihin sitä oli sitten päätynyt. Viime viikonloppuna oli mennyt tajuttomaksi ja lanssilla sairaalaan. Hurjia juttuja tuommoiset. Semminkin kun mitään varsinaista syytä tajuttomuudelle ei ollut selvinnyt. Toivottavasti pikkuisen elämä jatkuu rauhallisemmissa merkeissä. Oli kyllä taas niin pysäyttävää nähdä mr S niin pienen vauvan kanssa. Kuinka varmoin ottein ja rauhallisesti suhtautuu tuommoiseen tirppanaan.

Horinaa

Näin tänään lapsuuden parasta kaveria. Oli ihan mukavaa, pitäisi nähdä paremmalla ajalla ja rauhassa. Nyt oli U mukana sotkemassa, ei voinut keskittyä kunnolla. Mr S on jossain työriennoissa, sen takia U mun kanssa tuli moikkailemaan kaveria. 

Parin duunikaverin piti tulla tänään kylään, vähän nauttimaan skumppaa ja vaan hengailemaan. Toinen sairastui, niin ei sitten onnistunut se homma. Vähän jo ehdin masistella, kunnes yksi vanha duunikaveri soitti ehdottaen näkemistä. Sain sen houkuteltua tänne meille, oli myös oikein mukavaa nähdä tätä kaveria. 

Nyt keikun kahden vaiheilla, menisikö jo nukkumaan vai odottaisiko mr S:n mahdollista saapumista kotiin. Taitaa uni voittaa. Huomenna kuitenkin herätys U:n toimesta suhteellisen aikaisin. U:sta puheenollen, herramies oppi männäpäivänä konttaamaan :)

Emo

Pakko oli ihan googlettaa. Koska emosta ei suinkaan tullut mitään äidillistä mieleen, vaan tosiaan ihan vaan emo-angstaaja-teinit. Toivottavasti U valitsee jonkin muun tyylin...

Urban dictionary määrittää emon seuraavasti:

Genre of softcore punk music that integrates unenthusiastic melodramatic 17 year olds who dont smile, high pitched overwrought lyrics and inaudible guitar rifts with tight wool sweaters, tighter jeans, itchy scarfs (even in the summer), ripped chucks with favorite bands signature, black square rimmed glasses, and ebony greasy unwashed hair that is required to cover at least 3/5 ths of the face at an angle.

Ahkera

on niin suhteellinen käsitys, kuka nyt on ahkera. Omasta mielestä oon tänään ollut melko ahkera, kakun väänsin tossa kakarankaitsennan lomassa, kaupassakin ehdin käydä, siivosin melkein koko kämpän, kohta laitan ruokaa (tosin vaan paistan pinaattilettuja, mutta kuitenkin), niin ja töissäkin olin koko päivän tätä ennen. Mutta joku vois kyllä väittää, etten oo ahkera. Koska en pessy lattioita, en pyyhkiny pölyjä, en laita ominkätösin ruokaa alusta asti, U:kin sai purkkiruokaa ja mikropuuroa, ei omin hellin käsin kokattuja pöperöitä. Suhteellista on.

Helle

Auton mittari näytti äsken 30 astetta lämpöä. Kyllä nyt kelpaa ajella avoautolla. Tosin aamulla joku kateellinen päätti pestä tarmokkaasti tuulilasiansa samantien, kun siihen taakse jouduin. Aamusta asti katto alhaalla ja luu ulkona :). Onneksi ei kuitenkaan mitenkään paljon tullut mun päälle tuulilasinpesunestettä, olis voinut olla hivenen erilainen parfyymi.

Ajattelin mennä nautiskelemaan tästä säästä, kun kerrankin on lämpöä! Mr S ja U varmaankin liittyy mun seuraan piakkoin.

Kierre

leipurina ekaksi mieleen tulee pullakierteet, vaniljakierre, kanelikierre, pistaasikierre...

Mammasta (äidinäidistä) mulla on melko vähän muistikuvia, mutta jostain syystä mieleen on jäänyt se, että joskus toisteli lorua: Ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistän taskuun! Kierrettä kerrakseen :)

Mr S toi mulle kukan. Jännä juttu tuo, kukkia on tosiaan näkynyt tässä taloudessa mr S:n ostamana vasta n. vuoden verran. Ehkä se vaan totes, että pääsee kaikista helpoimmalla tuodessaan kukkia. Kun aiemmin osteli paljon muita lahjoja.

Pidättyväisyys

Tätä tulisi harjoittaa niin monella saralla elämässä. Ruoan, juoman, pahojen sanojen... Silti tässä sanassa on huono kaiku, tulee sellainen peräkammarin vanhapiika mieleen. Joka ei nauti mistään ikinä, pidättäytyy vaan vanhassa tutussa, ollen näin tyytyväinen.

Oli tänään terveystarkastus/työhöntulotarkastus. Pidättyväisyyttä tulee harrastaa hivenen sokerin ja alkoholin suhteen. Veren triglyseridiarvot hieman koholla, muuten kaikki arvot oikeinkin hyviä. Työterveystyyppi kannusti kovasti omalla esimerkillään luopumaan kokonaan karkista. Ei oikein vakuuttanut mua. Oli kuulemma ollut puoli vuotta kokonaan syömättä karkkia. Ei tuu tapahtumaan. Vähentänyt olen aivan järjettömän paljon, se saa nyt riittää.

Puutarha

hetivälittömästi tästä tuli mieleen joitakin vuosia sitten uutisoitu kohutekstarit? (vai -kirja??), jossa ihan tuohon naisvartalon lisääntymiselinten ympärillä vallitsevaan karvoitukseen viitattiin mitä häveliäimmin kyseisellä sanalla.

Ajankohtaisempi mielleyhtymä eiliseltä: mr S ja pappa rakentelivat pihalla muuria. Betonilla ilmeisesti liimailivat hieman kiviä yhteen. Illalla pyörittelin päätäni, kun mr S kasteli meidän "puutarhaa", toisinsanoen niitä kiviä. (Oikeasti siis sitä betonia, kuulemma mitä hitaammin kuivuu, sen kovempaa siitä tulee). Naapurit käyttävät puutarhaletkujansa nurmikon, kukkien ja pensaiden kasteluun, meillä kastellaan kiviä. Ja tähän lopuksi vielä monen vuoden takainen kulunut hokema: kiviäkin kiinnostaa ;)

Taivas ja helvetti

ja tästähän alkoi heti runosuoni sykkimään. Mieleen tulee auttamatta kirkon opit. Ja se, että olen siitä ahdistuksen tunteesta päästänyt irti. Etten näe enää maailmanlopun unia, niitä, joissa pelkään omasta puolestani, koska olen "syntinen". Onneksi ne ovat takanapäin. Hassuahan tässä on se, että pahimmillaan nämä unet olivat siinä vaiheessa, kun olin kiltti mormonityttö. Joka tosissaan yritti noudattaa joka ikistä pientä sääntöä ja käskyä. Kuinka monelta olisin säästynyt, jos olisin aiemmin uskaltanut irrottautua. Mutta sitten en olisi näin vahva. Enkä ehkä halua mennä siihen taivaaseen, joka on täynnä toisia tuomitsevia ihmisiä. Helvettikään ei tosin kuulosta houkuttelevalta. Erään ystävän kanssa juttelin tästä tuonpuoleis -asiasta. (Hän pohdiskelee itsekseen kirkosta eroamista). Hän oli sitä mieltä, että kyseisessä kirkossa keskitytään liikaa tulevaan mahdolliseen taivaspaikkaan ja sen asteeseen. Että eikö olisi järkevämpi tehdä tästä nykyhetkestä, elämästä, hyvä. Ja ihan järkeä tyyppi puhuu.

Ajautui hieman... Tänään olisi tullut exän kanssa 13 vuotta naimisissa, 17 vuotta seurustelua. Harvemmin enää näitä muistelen. Onneksi. Oli sekin eräänlainen "taivas" (kun ei paremmasta tiennyt) ja monen vuoden ajoittainen helvetti.

yritystä

ihan vaan koska haluaisin kirjoittaa säännöllisesti, kopsasin kesäkuulle joka päivälle sanan otsikoksi. Jos tulisi edes joku pätkä joka päivä.

Mennyt viikko oli hauska, mutta raskas. Päämiesten viihdyttämistä (kuulostipa irstaalle, mutta sitähän tuolla firman kesäjuhlilla tehtiin), pitkiä iltoja ja jopa hieman töitä. U:n kanssa aamuhaleja, mr S:n kanssa läpsystä vaihtoja ja vaan kiireistä. Jospa tahti tästä hieman laantuu kesäksi.

How many shoes?

Kysymys kuuluu, että kuinka monet kengät tarvitsee kakara, joka ei vielä osaa edes kävellä. Vastaus on näemmä viisi paria.

Helppo elämä

lauleskelin tossa pyykkejä laitellessani otsikonmukaista rallatusta. Rikasta isää ja koiraa ei ole, mutta muuten nyt tuntuu olevan pelottavan helppoa elämää. Pikkasen jopa tosiaan odottelee jotain pahaa tapahtuvaksi, mutta yritän olla olematta pirujen seinälle maalailija.

Perjantaina olin duunikavereiden kanssa viettämässä iltaa, oli kivaa. Parit skumpathan siinä tuli sitten nautittua. Joten lauantaiaamuna ehkä hivenen väsytti.

Kuitenkin piti keräillä ittensä ja lähteä kaverin polttareihin. Jotka sitten nostattikin verenpainetta ihan kaksin käsin. Kun ei oikein kukaan tiennyt mistään mitään, mitään ei oltu juuri järkätty, ihme vässyttelyä ja myöhästelyä ja odottelua. No, polttarisankari tuntui kuitenkin kaikesta tästä huolimatta olevan ihan tyytyväinen, niin sehän on pääasia. Mutta jos päivä alkaa sillä, että ravintolabrunssilta myöhästytään TUNTI, niin kyllähän se hieman ottaa piäntä ihmistä piästä. Ei siitä sitten sen enempää. Brunssin lisäksi lauleskeltiin, saunottiin (paitsi mä en kyllä sinne hikikoppiin tälläkään kertaa suostunut änkemään) ja tarkastettiin mummotunnelin fiilistä. Ei oo väärin paikkaa nimetty. Siellähän tunsi olonsa suorastaan junioriksi. Mutta johtuen valtavasta tungoksesta ja yleisestä v-tuksesta jätettiin sankari fiilistelemään muiden kavereiden kanssa sinne ja tultiin meille yhden kaverin kanssa.

Täällä kotona odotti nätisti laitetut iltapalatarvikkeet, sipsiä ja limua, aamupalapöytäkin oli katettu valmiiksi ja croissantit odotti syöjäänsä. Mr S ja U olivat evakossa tällä mun kaverilla, jotta mammat sai nukkua. (Kaverilla 3 ja 1,5 -vuotiaat lapsoset).

Me vielä jauhettiin paskaa ja tuhottiin yks skumppapullo, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin jo puolenyön aikoihin. Järjetöntä kreisibailausta :P. Tänään oli luksusta nukkua pitkään (molemmat herättiin seitsemän aikoihin, mutta onneksi pystyi jatkamaan unia vielä yhdeksään asti) ja syödä aamupala rauhassa.

Ajettiin sitten katselemaan, että miten meidän miekkoset on pärjäillyt. Hyvin oli mennyt, mitä nyt tais olla kaikki vähän väsyneitä. U oli hivenen loukkaantunut mulle, ei suostunut hetkeen mua edes katsomaan. Siitä onneksi tokeni nopeasti, hali ja hymyili söpösti. Jätettiin kivat leikkikaverit ja suunnattiin mummille ja papalle. Kotiin kun tultiin, oli U melkoisen poikki, nukkui pitkän pätkän. Mäkin torkahdin hetkeksi. Nyt alkaa silmä lupsumaan siihen malliin, että kunhan mr S tulee saunasta, kömmin sen kainaloon ja nukahdan siihen.

Hetkinen

Töissä kivaa, kotona kaikki hyvin, nyt ei vaan ole aikaa lätistä joutavia. Ne hetket, jotka olen 'jouten', käytän mieluummin U:n kanssa höpötellen, mr S:n vieressä köllötellen ja vaan sillaillen. Mutta ehkä runosuoni puhkeaa kukkaan taas pian. Kunhan tää alkuhässäkkä saadaan alta pois.

back in business

Tänään sitten loppui se hissunkissun duunin alottelu. Eikun ryminällä vaan joka suunnasta kaikkea pientä. Ja mä nautin! Vaikka vielä oonkin hidas ja vähän jotenkin tahmea, niin silti sain jo vaikka mitä aikaiseksi.

Mr S joutui menemään tänään konttorille palaveriin, onneksi mummo pääsi U:ta katsomaan siksi hetkeksi, että mä pääsin kotiin. On kyllä loistavaa, että on hoitajia lähellä.

Ei nyt irtoa tän enempää tekstiä, toisella kertaa sitten.

12 points to mr Mom!

Mun miekkonen on yllättänyt mut nyt todella monta päivää putkeen! Ei oo tarvinnu siivoilla, tiskailla, tehdä ruokaa tai oikeastaan juuri mitään kotiaskareita keskiviikosta asti. Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kyläilemässä. Vilkuiltiin lätkät ja viisut (ei niistä sen enempää, olipahan turhaa) ja grillailtiin ja paljuiltiin. Henkisesti valmistauduin tänaamuiseen kaaokseen keittiössä, mutta ihana oli siivonnut ja tiskannut ja touhunnut täällä, ettei tarttenut muuta kuin tiskikone tyhjentää.

Sain eilen aamulla nukkua pitkään (kasiin asti jaksoin torkkua) ja aamupala oli pöydässä. Nyt on mr S:n vuoro saada nukkua, mutta U oli niin mallikelpoinen yksilö, että mäkin sain nukkua melkein ysiin asti!

U on oppinut uusia temppuja, perjantaina ihan 9-kuissynttärin kunniaksi yllätti. Laitoin sen sänkyynsä pötköttämään (päikkäreille) ja kun seuraavan kerran menin katsomaan, miksei se vielä oo sammunut, oli U erittäin tyytyväisenä itseensä roikkumassa siinä pinnasängyn reunassa. Eli seisomaharjoituksia täällä. Eilen harjoitteli tuolla keittiönpöydän alla, mamma oli vähän ilkeä, kun ei ihan onnistunut. Meidän pöydässä on alhaalla keskellä sellainen poikkipuu, siinä oli U poikittain, eikä päässyt mihinkään suuntaan, kun siihen lötkähti kesken seisomaannousuharjoitteen. Piti hetki hekotella ennen kuin päästi pienen pinteestä.

kypärä piässä

mr S osti U:lle istuimen pyörään. Sellaisen stongaan kiinnitettävän vekottimen, jotta kakara näkee, minne on matkalla. Niin ja pyörän mr S sai jostain anopin kätköistä, siinä on vaan yksi huono juttu. Se on lukossa ja avain häveyksissä. Kunhan se avain jostain ilmaantuu, tulee U:lle vallan uusia ulottuvuuksia matkustamisen saralla. Niin ja tietenkin kypärä pitää myös olla. U sai mattamustan Paul Frankin pääkallokypärän. Hieman on vielä hassun näköinen, kun kasvunvaraa on jonkin verran (pehmusteilla sen sisäosan saa kyllä ihan sopivaksi). U ihasteli itseään kypäräpäisenä oikein antaumuksella peilistä.

Tänään väsyttää luvattoman paljon, pitänee ihan kohta jo painua pehkuihin. Töissä pikku jumi päällä, pitäisi tuottaa tekstiä (tietenkin mielellään jo viime viikolla) mutta tuntuu, ettei vaan pääse vauhtiin. Toivottavasti huomenna jo sanat löytävät paikkansa mun päässä ja päätyvät paperille.

Olen yllättynyt positiivisesti mr S:n panoksesta kodinhoitoon. Toivottavasti tämä linja jatkuu.

läpsystä vaihto

Niin se vaan eka työpäivä surahti (ja päässä hivenen surisee edelleen...) vauhdilla. Mutta mitä mitä mitä ihmettä, miksi mulla ei ollut lämmin ruoka odottamassa täällä kauniisti katetulla pöydällä? Mr S vaan viipottaa U:n kanssa ympäri maita ja mantuja, kun tää työn raskaan raataja palaa kotiin. On se niin väärin.

No, tuli poijjaat reissuiltansa ja sain ruokaakin. Oli mr S käynyt kirkkonummen möksällä, lisää romua meille, jee (not). Äh, odotan kovasti aikaa, kun toi kakara ei tarvitse enää niin paljon oheisrekvisiittaa.

Töissä oli kivaa, vähän kyllä väsyttää. Tänään saattaa tulla nukkumatti normaaliakin vauhdikkaammin.

Vika

vimppa lomapäivä, U päätti totuttaa mua jo huomenna alkaviin heräämisiin heräämällä ja herättämällä meidät klo 5.20! Reipas poika... Oli kyllä hymy hukassa, kun ei suostunut enää nukahtamaan uudestaan. No, nukahtihan se sitten tossa vähän ennen kymmentä mun syliin nojatuolissa. Itekin taisin hetkeksi torkahtaa.

Mr S:lle siirtyy huomenna siis vetovastuu ton kakaran päivähoidosta. Jo oli aikakin, alkaa olemaan meinaa sen verran vauhtia vesselillä, että mulla alkaa huumorintaju loppumaan.

Mitäköhän sitä tekis viimeisenä lomapäivänä? Nätti sää ja kaikkee... Äh, ainakin nukun päikkärit ;)

Mr mom

Mr S (eli ylihuomenna ylennyksen mr mom:ksi saava rakas mieheni) kysyi eilen illalla, että miten mä saan päivät kulumaan täällä U:n kanssa. Helposti, mähän täällä vaan lueskelen naistenlehtiä, blogeja, siemailen kuohuvaa ja nautiskelen makeisista. Eikö se pässi tajua, että tää kämppä ei todellakaan pysy itekseen kuosissa? No, voi olla, että on melkoinen työmaa mulla täällä aina sitten työpäivän jälkeen vastassa. Nimim. tänään vasta pari koneellista pyykkiä laittanut, tiskit hoitanut, silittänyt, imuroinut, laskut maksanut, Pacon häkin siivonnut ja U:n saanut hoidettua suht mallikkaasti. 

Mua stressaa aivan mielettömän paljon se, että miten jaksan työpäivän päälle hoitaa vielä kaikki kotihommat, joita mr S ei ehdi/jaksa/katso tarpeelliseksi tehdä. Oon tällanen etukäteishermoilija. 

Odotan kyllä ylihuomista kuin kuuta nousevaa, saa olla aikuisten (jos mun työkavereita nyt aikuisiksi voi sanoa...) seurassa ja tehdä oikeasti jotain aivan muuta kuin leikkiä kotia. Tää kotileikki alkaa olee niin nähty. 

Paco täyttää tänään neljä vuotta. Sen kunniaksi ehti napata U:ta todella kovasti sormesta :( kun sekunniksi käänsin selkäni. Pakko vaan uskoa, että noi molemmat otukset on nyt niin nopeita, ettei pysty pitämään niitä yhtä aikaa vapaana. 

Eka

Mr S oli eilen U:n kanssa touhuillut korttiin hienon kädenjäljen. U kuulemma valitsi itse kortin ja värin, jolla kädenjälki tehtiin. Ihanaa ekaa äitienpäivää mulle :)

Faktaa yrjöstä

Jos juo esim. kylmää mustikkakeittoa n. 4 sekuntia ennen yrjöämistä, tulee (mulla ainakin) ensin lämmintä muuta vatsansisältöä (appelsiinimehua ja vettä) ja vasta ihan vikana tulee sellainen viilentävä ja ennen kaikkea kauniin värinen mustikkakeitto tervehtimään pönttöä. Olis voinut kuvitella, että se, mitä juot vikana, tulee ekana ulos. Jännä on tämä juttu...

Yrjö

Tuli sitten kylään taudin muodossa. Enpä ookaan ennen joutunut turvautumaan lavuaariin kun samalla toisesta päästä suoltaa sitä itteensä. Tein kyllä ehkä jonkinlaisen pituusenkan, pöntöltä eteisen matolle saakka lensi yrjö, vaikka kovasti lavuaariin yritin tähdätä... Toivottavasti tää on jotain ruokaperästä, koska jos U oksentaa samalla intensiteetillä, niin täällä menee tapetit vaihtoon...

Tätä tulee ikävä

U on päikkäreillä. Näitä keskipäivän kiireettömiä hetkiä, kun voi selailla blogeja, haahuilla ympäri kämppää ja vähän mussutella karkkikätköjä, näitä tulee ikävä. Toisaalta, saan kuitenkin sitten ihan oikeasti joka päivä lämpimän lounaan seuran kera, älyllistä keskustelua, aivotoimintaa vaativia työtehtäviä ja kaikkea muuta mukavaa. Ehkä pystyn elämään ilman tätä omaa hetkeä.

Eilen oli oikein mukava sunnuntai. Heräiltiin rauhassa (U heräsi vasta 7.20!) ja pöllöteltiin vaan kotosalla. Anoppi miehensä kera käväs kahvilla (ilman ameriikantuliaisia, kun tulivat ihan vaan matkalla mökiltä käväisemään), jonka jälkeen mr S lähtikin köpikseen. Me lähdettiin U:n kanssa heti perään iltateelle mun kaverin luokse Vuosaareen. U:lla oli kaksi kaveria siellä leikittämässä. Ihanaa, kun se viihtyy niin hyvin lattialla ja touhuilee ja tutkii niin intensiivisesti kaikkea. Sai kaverin kanssa melko rauhassa jutella. Ja syödä hyvää salaattia ja lihapasteijaa. Nam. Siitä kun lähdettiin niin kurvattiin Arabianrannan kautta siskon luona. Siellä U vetäs iltapuuron napaan (aina positiivista, kun ei itse tartte tehdä näitä rutiineja, sisko ihan innoissaan syötti ja vaihto vaipan.)

Tänään ollaan oltu touhukkaita. Aamusella käytiin pankissa viemässä prätkän myynnistä tulleet käteiset tilille ja siitä suoraan kirppispöytää järkkäilemään. Huomenna vika päivä kun on se kirppispöytä. Toivottavasti sieltä nyt menis tavaraa vielä... No, mr S menee sitten vaikka joku päivä Hietsuun myymään loput. Melko paljon jäi vaatetta ja kirjoja. Mutta yllättävän hyvin on kyllä mennytkin kaikkea romua.

Kunhan U herää, niin lähdetään Itikseen moikkaamaan yhtä kaveria ja siitä varmaan mummille ja papalle käymään. Nyt se tuolla jo huuteleekin. U siis, ei mummi tai pappa :)

Pohjoisen asukkeja

Niinhän se vaan sitten män sen pärrä. Eilen vietiin uudelle omistajalleen. En edes ehtinyt käydä jäähyväisajelulla. Mutta onneksi meni, nyt on vähän taas parempi fiilis noiden pihatöiden suhteen. Kyllä prätkärahoilla nyt ainakin osan terdestä rakentaa ja saa varmaan pari kuormallista maatakin pihalle.

Oli jännä ostaja. Nuori kundi jostain Oulun suunnilta. Tuli kaverinsa kyydillä Tampereelle hakemaan pyörää (mr S kilttinä tyyppinä lupasi mennä vähän vastaan, ettei toisen tarvinnut ajaa kuuttasataa kilsaa edestakaisin, nyt ajoi vaan nelisensataa...). Kaverinsa hieman yritti olla sosiaalinen, vähän jutusteli ja kaikkea. Ostaja oli aivan jännässä. Jonkinsortin neurologinen vaiva oli hällä (tuli mieleen siskonpojan ticksit, toureten oireita siis) ja kauppojen alkuvaiheessa nyki päätään ja räpytteli silmiään aivan tuhottoman paljon. Jopa sen verran, että mietin, onko tuollaisten pakkoliikkeiden kera kovin turvallista ajella prätkällä... Mutta kun oltiin hetki siinä jutusteltu, niin pakkoliikkeetkin hieman rauhoittuivat. Saattoi olla todella hermostuttavaa, uusia asioita ja ihmisiä kun oli niin paljon.

Mutta siis kaikista oudoin oli tämän ostajan kaverin mukana ollut tyttö/nainen. Oltiin kolmistaan (minä, U ja tämä outo tyttö) sisällä ABC:llä (jossa siis tämä kauppa tehtiin lopulta). Olisihan siinä voinut jotain jutustella, vaikkapa ihan U:n touhottamisesta olisi saanut juttua aikaan. Ei. Tyttö otti rintamasuunnan täysin minusta ja U:sta poispäin, ei sanonut yhtään mitään koko aikana, kun pojat ulkona syynäsivät ja tarkastelivat prätkää. Melko kauan siinä istuskeltiin. Niin ja olisinhan minäkin voinut tietenkin avata pelin, mutta kun tyttö suorastaan huokui luotaantyöntävyyttä, niin en sitten viitsinyt. Tokaisinkin mr S:lle autossa kauppatapahtuman jälkeen, että on melko erilainen ihmisrotu tuo pohjoisen porukka. Oli kyllä todella huono yleistys se... Mutta sillä hetkellä totta.

Kun kerta Tampereen suunnilla oltiin, käytiin moikkaamassa mr S:n vanhaa kaveria, joka sillä suunnilla asuu. Olipahan vilskettä ja menoa siellä huushollissa. Kolme koiraa ja kaksi kakaraa, joille tuli vielä kaksi kaveria kylään saa aikamoisen hulabaloon aikaan. Heillä on myös n. 14 hevosta, yksi sattui olemaan siinä talon vieressä olevassa aitauksessa. Mehän sitten U:n kanssa käytiin ihmettelemässä moista isoa elukkaa. U ei arvostanut. Ihmetteli aikansa, mutta sitten totesi, että liika pelottava on tuollainen eläin ja tuli alahuuliharmitus. Kaupunkilaiskakara...

Siitä hullunmyllystä kun lähdettiin, päätettiin ajaa Manseen syömään. Mr S halusi verestellä vanhoja ja mentiin Hookiin. Iso virhe. Kun pääsääntöisesti tässä on nyt syönyt suht terveellisesti ja yhtäkkiä tunkee systeemin täyteen kaikkea uppopaistettua, tekee mätön jälkeen mieli työntää sormet kurkkuun. Vaikka kumpikaan meistä ei edes pystynyt syömään puoliakaan annoksestaan... U oli meistä fiksuin, järsi kurkkua tyytyväisenä.

Sellainen reissu eilen.

Nyyh

Eilen mr S kävi ottamassa myyntikuvat Hondasta. Mun oranssista vauhtihirmusta :(. Nyt on pärrä parilla eri myyntisivustolla odottamassa ostajaansa, salaa toivoin, ettei ihan heti löytyis ottajaa. Paitsi sitten kävin verkkopankissa ja toivoin, että joku ostais sen samantien. Mun eka prätkä, nyt vaan ei oo varaa pitää sitä kahden auton lisäksi. Vielä pitää ehtiä käydä ajeluttamassa sitä ennen kuin siitä pitää luopua.

U oli aivan järkyttävän rasittavan kauhistuttava kakara eilen. Nukkui kahdet parinkymmenen minuutin päikkärit ja loppuajan kitisi sitä, kun oli niin väsynyt. Onneksi tänään sentään malttoi hieman pidempään päikkäröidä, prkleen naapurin katti vaan kävi herättämässä sen. Olis varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta se kissa moukui ihan tajuttoman lujaa (en tiedä, kävikö ihan kärryissä asti varmistamassa U:n heräämisen).

Kissoista puheenollen, kukas se kissan hännän nostaa jne... oon ollut tänään aivan huippuahkera! Puoleenpäivään mennessä kämppä siivottu, lakanat vaihdettu (jopa vuodevaatteet ravisteltu), pyykkiä pyöritetty, kirppiksellä pyörähdetty ja U sekä mut ruokittu. Muistettu myös kahta synttärisankaria! Tänään oon ehkä ansainnut lasin kuohuviintä. Joskos jonkun sais sitä mun seuraksi siemailemaan... Jään pohtimaan vaihtoehtoja.

toukokuu

eilen oltiin ihan kolmistaan vaan. Tais olla rauhallisin vappu ikinä. Mr S teki ihan tosi hyvät hampparit (mä tein ihan ite sämpylät, aivan loistavat nekin) ja juotiin lasit punkkua. Yhentoista aikaan nukkumaan ja silleen... Simaa ja munkkeja ostettiin, niitä ei vielä vaan kulutettu. Josko tänään.

Valivali nyt kuitenkin tosta säästä, sais lämmetä pikkahiljaa.