yhden kävyn loma

tänään lähdetään mökille. Joulu meni neljän tähden hotellissa, joten on ihan kohtuullista mennä uuttavuotta viettämään yhden kävyn mökkiin=). Oltiin tässä samassa mökissä kaveriporukalla viisi vuotta sitten. Taisin olla silloin niin sokea rakkaudesta, etten muista muuta, kuin että mukavaa oli. Saa nähdä, miten nyt käy... no, suojakänni pelastaa aina. Eiköhän tämäkin reissu mene ihan ok. Ainoa miinuspuoli on oikeastaan se, että on vaan yksi kaveri lähdössä mukaan. Kaveri, joka saattaa kännipäissään käyttäytyä hieman hömelösti. Ehkä se siitä.

Ei huvita juurikaan työnteko, pitää miettiä mitä ruokaa on helppo valmistaa siellä alkeellisissa oloissa. (Vesikin juoksee niin rivakasti kun sitä jaksaa kaivolta tuoda). Jotain helppoa, mutta hyvää ja suht tiskivapaata hommelia. No, en kauheammin välitä siitä tiskihommasta, mr S on nyt päässyt viime aikoina niin helpolla, että saa luvan tällä reissulla tehdä oman osansa ja hieman enemmänkin.

Paco on ollut tosi kiukkuinen, puree ja ärisee. Selkeästi loukkaantunut meidän poissaolosta... mitenköhän uudenvuoden jälkeen, suostuukohan ollenkaan enää leikkimään meidän kanssa? Toisaalta, mäkin olin eilen niin kiukkuinen, ettei Paco edes ollut olkapäällä... oli mun niskan takana piilossa, kaivautuneena mun hiuksiin. Huusin ja kiroilin ja ärisin, kun oli niin hirveä kaaos. Miksei niitä tavaroita voi laittaa omille paikoilleen??? No, tulipahan siivottua.

Sainkin shamppanjaa joululahjaksi mr S:n veljeltä ja tämän vaimolta. Vielä mun lempparia, Moet Chandonia. Nam. Ei malta odottaa sen korkkaamista. Ostoslistaan pitää lisätä kerttis skumppalasit.

kiire, hoppu

teenkö mä vaan itse päässäni tän kamalan kiireen ja vauhdin tunnun? Vai meneekö tää maailma ihan hirveetä vauhtia eteenpäin? Niin, ettei kerkeä saada enää edes viikoista kiinni, päivistä ja tunneista puhumattakaan. Mr S luulee, että sillä on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla kuolevaisilla, mutta kun mä joudun paikkaamaan ne tunnit, joina sen on pitänyt tehdä jotain ja aika ei olekaan kumma kyllä riittänyt.

Tänään pitää siivota (miten voi kämppä olla sen näköinen, vaikka ollaan oltu kaksi päivää kotona???), käydä shopauttamassa mulle pari juttua, sitten yksi melko tärkeä juttu. Pacolle ruokaa. Hermostuttaa, kun mr S lupasi jo ennen joulua käydä ostamassa ruokaa meidän riiviölle, mutta eipä ole vieläkään näkynyt. No, meen tänään muutenkin vähän kattelemaan josko olis alessa jotain kivaa. Joku sellanen villaneulemekko olis kiva. Uudenvuoden aattona kun jostain kumman syystä haluan olla mekossa. Siellä korpimökissä vaan pitää olla ehkä jotain lämmintä päällä=)

ÄÄÄÄÄÄHHHH milloin tää helpottaa???

sekoilua

ensimmäinen kunnon sekaannus töissä. Parit raskinäytteet ihan päin honkia, väärin merkattuna, menee arvailuksi mikä oikeasti on mikäkin. Ärsyttää.

Joulu meni mukavasti, rauhallisesti (mitä nyt joutui rauhoittelemaan mr S:ää, ettei se täysin menettänyt hermojaan äitinsä kanssa). Budapest oli ennallaan, siellä oli melko lämmintä ja parina päivänä aurinkoista. Shoppailtiin ja syötiin ja nukuttiin. Oikein hyvä loma mun mielestä=)

Lahjojakin oli tullut, neljä kirjaa ja pari peliä. Mukavaa. On uudeksivuodeksi mökille touhuamista. Kaveri tulee mukaan, joten ei ihan kahdestaan olla.

Selvittely jatkukoon...

vielä hetki

kestä vielä hetki, niin sitten saat vaan olla. Kunhan ensin hoidat alta pois yhden perhevalokuvan, kämpän siivouksen, pyykinpesun, kamojen pakkauksen. Mutta sitten. Sitten pääset hetkeksi pois hullunmyllystä. Ihanaa.

ei saa surettaa...

mutta mitä tehdään, jos siltikin surettaa? Eilisilta meni ihan itkemiseksi, nyt on silmät turvoksissa ja edelleen surumieli. Inhottavinta on se, ettei varsinaisesti tiedä, että mikä nyt mättää? Ilmeisesti on vaan liikaa nyt tapahtumia, joita pitää stressata. Kuten sellainen pieni asia, että missä sitä asuu tuossa kuukauden päästä? Tai ihan vaan tämäniltainen siskojen perinteinen pikkujoulu. Miten kerkeän sinne ja saan vedettyä iloisen naamarin päälle? Tai huominen perhevalokuva. En välttämättä haluais ikuistaa itseäni tän kokoisena ja näköisenä vanhempien seinälle pällisteltäväksi. Jep, ei oo nyt hyvä elämä mulla...

Uudenvuoden mökkireissu on ilmeisesti nyt sitten ihan vaan kahdestaan suoritettava juttu. Äh, touhutaan nyt ensin toi joulu pois alta. Nyt itteä niskasta kiinni! Ja kauppaan hakemaan hiivaa. Onneksi tänään on leivontapäivä töissä. Saa touhuilla.

tyttöilta

tänään! Ihan kahestaan pikkusiskon kanssa, voidaan päivittää ne asiat, joita ei sähköpostitse tule sanottua. Pitänee myös kouluttaa pikkusiskoa Pacon kiinniotossa, jotta voidaan rauhassa lähteä joulureissuun. Linnun hoitajasta/hoitamisesta tuli pientä sanomista, mutta se on onneksi jo ohi.

Ostin eilen tosiaan koko konkkaronkan kaikki (melkein) lahjat! Kuinka helppoa oliskaan, jos olis vaan yks tai kaks siskoa/veljeä? Sain kyllä jonkin verran tunnustusta mr S:ltä, oli helpottunut siitä, ettei tarvitse miettiä noita lahjajuttuja kaiken muun härdellibordellin lisäksi. Mulle olis parasta olla hyvät lahjat! Sen verran oon nyt sykkiny noiden kaikkien läheisten (eikä välttämättä edes mulle niin läheisten) ihmisten lahjojen kanssa. Tänään viimoinen rutistus. Kyllä mä sen vielä kestän. Saa sitten illalla vaan rauhottua, rupatella, syöpötellä ja vaikka lauleskella.

Tänään muuten tehdään kämpästä kaupat! Viimeksi kun oli tällainen kaupantekopäivä, käytiin neljä kertaa ulkona syömässä (kunnon aamupala, lounas, välipala, päivällinen). Tänään en edes nää mr S:ää. (välittäjä hoitaa kaupanteot meidän puolesta, kun on vähän muita kiireitä tässä...)
No, kunhan rahat tulee tilille, niin ei haitta.

Siitä puheenollen, pitääkin mennä maksamaan laskuja...

vaakalentoa

ja erittäin vauhdikasta sellaista ollut tässä ihan liian kauan. En oikeestaan jaksais enää odottaa joulun matkaa, vaan olemista ja möllöttämistä. Budapest odottaa=) Vielä vajaa viikko pitää jaksaa säntäillä.

Enää pari punkkupulloa ja kaikki lahjukset on pulkassa. Loistavaa. Nyt paketointipuuhiin. Toivottavasti paperit riittää...

ihan dejavu

nimittäin maanantailta tän päivän tentti. Eli lähinnä katsoin ihmeissäni paperia, että mitä hittoa? Kuka tällaista tekee käsin. Mä syötän nää tiedot vaan taulukoihin ja voila; tuloksia tulee. Eikä tartte miettiä.

Opettaja ei meinannut uskoa, että nyt on ihan oikeasti kiinni vaan hänen iki-ihanasta epäorgaanisen kurssistaan mun valmistuminen. Miten voikaan olla tollainen jäärä (jonka tenttien läpipääsyprosentit haluisin todella tietää).

Hillitön päänsärky, pitäis säntäillä sinnetännejatonne. Melko rauhallisesti silti hengaan vielä tässä koneella... Pikkusisko on ihan kohtsillään maassa! Ennen jännittävää jälleennäkemistä pitää vielä käydä katsastamassa yksi kämppä Leppävaarassa. Ei olis yhtään huonompi vaihtoehto.?

kodittomuutta, koulujuttuja ja ketutusta

joku pentele osti sen kämpän täyteen hintaan. Aikamoista. Pitää ilmeisesti alkaa etsiä jotain tilalle. Kuukausi tai jotain sinnepäin aikaa etsiä uus koti/väliaikainen kämppä.

Tentti meni tai ei mennyt. Lähinnä ei mennyt. Kävin koulusihteerin kanssa keskustelemassa opinnoista, enää tää yks puserrus ois jäljellä. Keskiviikkona menen opettajan kanssa juttelemaan, että miten prkl tän kurssin saa läpi??? Muuten, oli melkoisen kiva yllätys saada tietää, että olen yhden tentin päässyt läpi (vuonna 2006), jota olen sen jälkeen pariinkin otteeseen muistaakseni käynyt pakertamassa. Eli hieno juttu. Ei harmita sitten ollenkaan. Ristiriitaisia juttuja nää. Toisaalta ihan jees, että on edes joku osa läpi tosta kurssikokonaisuudesta, mutta miks ihmeessä se opettaja ei oo muistanut mainita asiasta?

Vähän pöllämystynyt olo nyt kyllä kaikinpuolin.

sunnuntai-illan uupumus

eikä edes jaksa välittää huomisesta tentistä. Se menee, tai siis mä meen tekemään sen, ja se vaan menee jos on mennäkseen. Ehkä sen verran jaksan, että sentään muistan pakata laskimen ja penaalin mukaan. Jotenkin luovuttanut olo. Eilinen meni vielä melko pitkälti sängynpohjalla. Tänään käytiin ostoksilla (koska kämpässä oli näyttö ja lähdettiin pois alta). Lähes kaikille kakaroille on nyt lahjukset ostettu. Muutamia pikkujuttuja (kuten n. 45 joulukorttia) vielä kokonaan kesken. Jossain vaiheessa marraskuuta selaillessani keitto/leipomuskirjojani innostuin ja taisin mainita jotain itse/omatehdyistä nameista tms. Ei tuu tapahtuun.

Puhkipoikki olo. Näytöllä oli ollut 15 ihmistä. Melko vähän. Kolme kuulemma oli ollut kiinnostuneita, mutta eipä oo yhtään tarjousta vielä kuulunut. Katellaan sitten joulun jälkeen. Tai jtn.

Ostettiin Pacolle lisää leluja. Se on ehkä hemmotelluin papukaija ikinä. Oli kuulemma ollut nätisti ja hiljaa näytön ajan. Hyvä.

Silitin äsken melko kasan ja nyt on niin hyvä tuoksu täällä kotona. Olis varmaan pitänyt silittää ennen näyttöä. Jonkin tutkimuksen mukaan silittämisen tuoksu on toiseksi tai kolmanneksi miellyttävin. (niin turhaa tietoa taas, miksen voi muistaa vaikka Lambert-Beerin lakia, siitä voisi olla huomenna hyötyä!!!!)

Muuten, kolme yötä mun henkilökohtaiseen jouluun on! Pikkusiskolisko tulee jo keskiviikkona!!!!!!!!!!! Ikävä. Ja taas valmiiks itken sitä, että se lähtee kohta taas jo takaisin. Miksei voi vaan nauttia hetkestä?

miehet...

toi yks kuorsaa tuolla, mä vaan taas piristyin iltajumpasta... Vaikka meinasin kyllä kuolla, ei ton ikäisen ukon pitäis enää jaksaa tommoista tahtia. Varsinkaan kun mä oon vielä kipeenä!

Se toi mulle paljon tuliaisia. Oppi parista viime kerrasta, että tuliaiset tekee mut iloiseks --> ei tuliaisia --> kiukkuiseksi. Toi melkein kilon pingviinisalmiakkia "voksenlakrids, inge bjarnlakrids". Muistaakseni noissa on suurin sallittu salmiakkipitoisuus (joka siis on 7%) (mun pää kerää juurikin tällaista elintärkeetä tietoa, ei suinkaan voi muistaa epäorgaanisen kaavoja, prkl!) Fisua toi myöskin lekan, sekä jotain muuta salmiakkikossuntapaista. Lisäksi jotain norjalaisia kakkusia, joissa sisällä kanelia ja sokeria. Niin ja pikkupullon punkkua lentokoneesta.

Ihmisiä on rampannu tätä kämppää kattomassa. Ostaisivat pois kuleksimasta! Ei jaksa pitää tätä tällaisessa kunnossa viikkotolkulla. Joutuu oikeesti siivoomaan jälkensä! Kamalaa!

Kai se pitää mennä sänkyyn pyörimään, jos vaikka uni yllättäis...

toivottavasti ei enneuni

näin nimittäin unta, että olin lentokoneessa (jonka piti olla oikeasti metro...). Lentokone lenteli todella matalalla ja lentoemo hölötti koko ajan, "älkää kauheasti katselko maisemia, tässä kohtaa on todella paljon ihan normaaleja lento-onnettomuuden merkkejä joka puolella, irtoraajoja, ruumiita...". Muutenhan olisi ollut ihan hassu uni, mutta kun tuo miekkonen lähti juuri lentokentälle. Käy tänään Norjassa.

Loppuosa unesta oli vaan hassu. Olin ollut yön pois kotoa (lapsuudensellaisesta) ja tulin kuuden aikoihin takaisin. Vain isä ja pikkusisko oli paikalla. Salaa piti siis hiipiä kotiin takaisin. Isä oli juuri suihkussa, pikkusisko nukkui mun volttisängyssä. Herätin sen, käskin omaan sänkyyn takaisin ja kiitin onnea siitä, etten jäänyt kiinni tästä pikkuisesta yöretkestä.

Jep, ölisen ihan höpöjä, mutta kun on ääni ihan pois, ei voi puhua juuri mitään. Pakko jonnekin saada höpötettyä.

Eilen tuli yksi tarjous kämpästä, mutta eipä sitä hyväksytty. Helppoa olla ronkeli, kun ei oo mikään pakko muuttaa edes pois tästä=)

Ei nukuttaisi yhtään. Kai pitää yrittää vaan mennä takaisin sänkyyn. Mutta ei mitään unia enää, kiitos. Tai jos tuleekin jotain, niin vaan ihania, vaaleanpunaisia hattaraunia.

paniikinpoikasta ilmassa

tänään (jo ennen kun kämppä on missään virallisesti myynnissä) on jo kolme näyttöä, huomenna muistaakseni kaksi. Mitä jos tää meneekin, eikä meillä ole mitään, minne muuttaa??? Toisaalta, sama tilanne oli parisen vuotta sitten ja silloin tää löydettiin, täysin raatona. Tätä kyllä tulee ikävä, mutta jossain se on se meidän ikioma, täydellinen koti. Jos ei oo, niin sitten tehdään (taas) sellainen!

Hieman ehkä hätäilen turhia, pitää olla hiukka pipi päästään, jos niin paljon suostuu tästä maksamaan, mitä pyydetään... mutta jos sittenkin?

Niin joo, Paco keksi yks päivä mennä kulhoon. Ei sanonut mitään, kuului vaan rapistelua, kun ei enää päässytkään ulos sieltä. Ehkä oppi tästä yhdestä kerrasta? (ja me ihanat omistajat ei autettu, vaan kaivettiin kameraa ja kännykameraa esiin, että varmasti saadaan ikuistettua tää hetki =))

karhunpoika sairastaa

iski kun salama kirkkaalta taivaalta; kurkkukipu, vilunväristykset, ääni pois, kaikkia lihaksia särkee, silmiin sattuu, ei henki kulje kunnolla. Eli peiton alle ja kuumaa juomaan... ei ole kivaa olla kipeä. Varsinkin kun ne Puolasta ostetut siniset ihmetehopillerit loppu! Nyt on pakko vaan vetää buranaa, panadolia, finrexiniä ja mitä tuolta kaapista nyt löytyykään...

uusia tuulia

tänään laitetaan kämppä myyntiin, eikä ole mitään tilalle. Toivon ja samalla pelkään, että tää menee! Myyntikuvat: kämppä

Pyyntihinta on posketon, mutta ihan välittäjä tätä alkaa myymään. Jolla siis luulisi olevan jotain vinkkiä hintatasosta.

Jänskättää!

maanantai

odottelen vaan, että kehtaisi jo lähteä pois töistä... teeskentelen tekeväni kaikenlaista, vaikka tämän päivän saldo taitaa olla aika nihkeä.

Yritin sinnitellä, etten kävisi ostamassa mitään hyvää, kotona odottaa porkkanakakkua (NAM). En muuten saanut ammattikoulussa tehdä kyseistä kakkua kuin pari hassua kertaa, koska siitä ei tainnut jäädä paljon myytävää mun "maistamisten" jälkeen. On yks mun ihan herkku. Mutta kuitenkin kävin vielä ostamassa pikku karkkipussin. Oon ihan toivoton. No, lihavat on lepposii.

Lauantai meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt hieman hutera olo siellä katorajassa tapettia pois rapsutellessa oli välillä. Niin, siis perjantaikin meni ihan kivasti. Tosin, olin kolarissa! Taksin kylkeen pamautti joku, onneksi suht hiljaisella vauhdilla. Sitä pitäisi vielä vähän setviä, kun kuski laittoi meidät pihalle, ensin tosin rahastettuaan, eikä tilannut edes uutta autoa tilalle. Eikä ottanut kenenkään yhteystietoja ylös. No, mr S otti hoitaakseen sen reklamoinnin. (vaikkei siis edes ollut kys. kyydissä mukana.) Se vaan on niin hyvä tollasissa asioissa. Mä oon aina liika kiltti.

Lauantaina tapasin myös uuden ihmisen! Oli oikein suloinen poikavauva, jolla on äärimmäisen ylpeät vanhemmat. Tästä(kin) vauvasta tulee siis yksi kummilapsi meille.

Eilen porkkanakakun syömisen lisäksi siivottiin oikein isolla kädellä. Otettiin siis kämpästä myyntikuvat. Laitoin myös vähän sen jälkeen joulujuttuja, mutta kovin hillityllä kädellä =(

laiska, laiskempi, minä

tänään en ole tehnyt töissä mitään. Siis miksköhän edes raahauduin tänne? Ihan kohta lähen kotiin ja viideksi takaisin, kun on pikkujoulut. Jännittää kovin, mahdunko siihen mekkoon. Eilenkin meni hampparilinjalla, kun vaan teki niin paljon mieli. Eli siis kotiin --> päikkärit --> laittautuminen (johon voi kuulua tai olla kuulumatta hieman sihijuomaa) --> pikkujouluilemaan. Mr S lupasi heittää mut, kivaa. Ei tartte ottaa jotain ihme vaihtokenkähässäköitä mukaan. Pikku ongelma on, että haluisin laittaa peep toe -korkkarit, mutta kun ei oo niihin sopivia (siis varpaiden kohdalta avonaisia) sukkahousuja.

Nyt läks. Huomenna siskonperheen uudessa kämpässä talkoot??? huui.

dreaming of a white christmas

onneksi tänään sentään on pakkasta, heti piristää kun ei joudu vesisateessa kulkemaan. Joululaulut lähti tänään soittoon=) eilen illalla mr S oli laittanut oveen joulukranssin, pitää laittaa kohta kortit. Tykkään joulusta! Kun vaan olis aikaa touhuilla kaikkea...

Huomenna duunin pikkujoulut. Odotan kauhulla, innolla ja jännityksellä. Kohta lähden parturiin, jos vaikka tekis jotain kivaa tälle pehkolle vaihteeks. Niin ja huomiselle on uus mekko ja kaikkee. Jos en syö mitään, niin mahdunkin siihen ;)

vauvoja, vauvoja, joululahjoja, vauvoja

kaveripariskunta on synnytyslaitoksella (juurikin he, joita muutettiin viikonloppuna), onneksi piti tyttö jalkansa ristissä muuton ajan =) jännittävää. Lähinnä jännittää se, miten kaveri, joka on jopa asunut meidän kanssa vuoden verran, muuttuu, vai muuttuuko. Kai isyys kuitenkin jotain tekee ihmiselle??

Siskon kaveri oli myös saanut vauvan eilen (blogikyttään kyseistä hauskaa ihmistä). On se kumma, että jo kuusi vuotta mua nuoremmat synnyttelee vauvoja ihan tosta noin vaan. Eihän ne vielä voi, kun ne on ite ihan lapsia... mäkin olen hädintuskin täysi-ikäinen. Katoaakohan tää ikuisen nuoruuden harha jossain vaiheessa?

Kävin shopauttamassa jotain joululahjoja, lähinnä tarttui lemmikeille lahjat mukaan. No, tuli mr S:llekin jotain ostettua. Kaikkea hyödyllistä yritän keksiä, kun ei kuulemma tuhlata tänä vuonna rahaa.

Paco paskaperse tekee tuhoa keittiössä... syö suoraan pelliltä pannarinjämiä. On kyllä yks lentävä rotta toi yksilö. Kaikkea pitää maistaa... yks päivä maistoi myös nestesaippuaa. Eipä taida saippua enää päästä ruokalistalle=)

Pian syntyvälle vauvalle ostin pikkuruisen bodyn, jossa teksti "my first christmas" sekä pienenpienet töppöset. Vauvan äiti on ihan jouluhullu, joten pitäähän pojalla olla oma joulubody heti kättelyssä!

Shoppailu on rankkaa, mutten voisi kuvitellakaan vaan klikkailevani jostain nettikaupasta jotain, asioita pitää päästä hypistelemään, tunnustelemaan, haistelemaan.

Ihan pian nukkumaan, töissä taas hullu loppuviikko tiedossa. Tyhmänä olen lykännyt liikaa asioita huomiselle. No, pitää aloittaa vaan työpäivä ajoissa.

asuntohaaveita

oltiin eilen muuttamassa kaveripariskuntaa. Muuttivat omakotitaloon rivariyksiöstä. Muutto meni suht hyvin, mitä nyt pariskunnan naispuoleinen henkilö meinasi alkaa synnyttämään välillä... Supisteli niin ahkeraan, että jäin auttamaan tavaroiden purkamisessakin, vaikka olisi tehnyt mieli lähteä kotiin touhuilemaan heti kamojen kannon jälkeen. Siinä tavaroita purkaessa tuli se fiilis, kun availee kuin joululahjoja ikään kaikkea pakkaamaansa. Saa päättää, mihin mikäkin juttu tulee, kaikki on puhdasta ja siistiä ja uutta vielä itselle.

Tuli hinku saada nopeasti uusi asunto=) jotta pääsee laittamaan paikat uusiksi. Kyselinkin jo mr S:ltä, että milloin laitetaan kämppä myyntiin??? Ehkä loppuviikosta voisi laittaa kämppää myyntikuntoon, tehdä siitä avaramman viemällä pari nojatuolia säilöön, siivoamalla roinaa pois... odottavalla kannalla. Vaikka meidän koti on ihana, jossain on vielä ihanampi juuri meille!

kiukku

muistui juurikin mieleeni, millainen olin ennen kuin aloitin syömään ehkäisypillereitä. Kiukkuinen, omistushaluinen, räjähtelevä, toisin sanoen ihan hirvee akka. Tosin silloin olin myös 15 vuotias, joten silläkin on voinut olla osuutta asiaan...

Kiukuttaa jostain syystä. Vaikka ei varsinaisesti ole edes mitään syytä. Sain eilen ihanan ranne- ja kaulakorusetin, meistä otettiin muutama kuva, illalla käytiin syömässä täydellisessä italialaisessa ravintolassa (karitsaa ja vasikkaa, syötiin siis eläinvauvoja...). Ilta päättyi sänkyyn, molemmat tyytyväisinä.

Ja tänään elämä on jotenkin ihan väärin. Ei ole mitään yhtä syytä, mutta pari väärää tai väärällä äänenpainolla sanottua sanaa, yksi unohdus (johon minäkin olin osasyynä), nälkäinen miekkonen ja kiukku on päällä.

Onneksi mr S antaa ainakin vielä mun vaan olla omissa oloissani... ja ei voi Pacon läheisyydessä olla kovin kiukkuinen. Se on niin pelle.

hetken hengähdys

on ollut yhtä juoksua tänään töissä, sentään kerkesin käydä syömässä... Kohta lähen kotiin pyörähtämään ennen kuin pääsee taas illalla tulemaan takaisin tänne töihin =) jepjep, en tiennyt mihin pääni pistin, kun vaihdoin työpaikkaa. Tosin, eipä ole tylsiä päiviä! Tänään sinkoillut sinnetännejatonne.

Jalkoihin sattuu, mutta onneksi niska/hartiakiristys on tiessään, kiitos pillereiden!

ei jaksa

viikko vasta puolivälissä ja mä odotan kuin kuuta nousevaa viikonloppua. Tänään, huomenna ja perjantaina ihan hirvee härdellibordelli töissä, joten ehkä stressaan vaan etukäteen kaikkea. Viikonloppuna kun ei pitäisi olla mitään suunnitelmissa, niin vois ottaa ihan lunkisti. Hitto mikä sana.

Jumitus hieman helpotti lääkekoktaililla (kemiallista sodankäyntiä kiristäviä lihaksia vastaan vuodesta jotain). Vieläkään ei mikään voittajafiilis. Onneksi tänään ei kauheesti tartte olla tässä koneen äärellä. Voi auttaa.

En käynyt eilen kaverilla. Ei pystynyt, kun päätä särki niin kovaa. Mennään sitten mr S:n kanssa joku toinen päivä.

Takaisin työn pariin...

väsymystä ja kiristystä

leivoin tänään töissä yhden leipätaikinan. Oon ihan poikki, piti taas keskustella yöhön asti kaikesta muka tärkeestä miekkosen kanssa. Lähti aamulla taasen työmatkalle, mä jäin nukkumaan. Olin vasta vähän yli yhdeksältä töissä...

Odotan vaan, että kello tulee kolme, aion niin mennä kotiin päikkäreille. Pitää käydä tänään illalla kattomassa kaverin uutta kakaraa, mutta käyn vaan pikasesti. Mulla on niin jumissa niska/hartiayhdistelmä, että suunnitelmissa on ottaa kunnon rentoutus kemiallisesti. Se pitää tehdä ajoissa illalla, koska muuten ei pääse ajoissa huomenaamulla sängystä. Ihan laillisia lihasrelaksantteja siis, mutta ehkä hippusen enemmän kuin lääkäri määräisi. Jos tää kiristys jatkuu, alkaa meinaa migreeni. Se ei oo kivaa.

Kävin eilen kaverin kanssa keskustassa ostoksilla. Pitäisi keksiä, mitä ostaa viisivuotislahjaksi miekkoselle. Pää ihan tyhjä. Pacolle löysin eilen kookospähkinän, johon voi koloutua. Tosin eilenillalla vielä hälytti kovaan ääneen, että joku on tuonut jotain todella väärää hänen häkkiinsä. Ehkä se siitä. Toisaalta, jos intoutuu liikaa siitä koloutumishommasta, voi olla, että siitä pähkinästä tulee sille pesä, jota puolustaa kuin... no, pieni eläin.

Kello löi kolme, yritän pysyä hereillä kotiin asti...

epäorgaanisen kemian labratentti osa 1

jota olen panikoinut kuukauden ja oikeasti lukenut kyseiseen tenttiin. Ihan päin persettä. Niin kiero opettaja, että kahdeksan edellistä tenttiä, jotka olin haalinut kasaan, olivat aivan erilaisia kuin tämänkertainen tentti. Kysymyksiä jalokaasuista!!! En mä sinne asti päässyt! No, viikolla 51 lisää. Vielä kun suostuisi kertomaan, että minä päivänä...

makuupussit silmien alla

viikonloppu meni todella vauhdilla. Perjantaina lähdettiin mökille, Paco matkahäkissään mukana piipitti takapenkillä menemään. Mietittiin, että voi olla aikamoinen reissu, jos joskus pääsee pikkulintu Rukan mökille mukaan. Hui. No, päästiin perille, syötiin pekonipastaa (jonka mä tein), juotiin pari lasia punkkua. Ajoissa nukkumaan ja sellaista...

Lauantaina sitten käväistiin Lohjalla (masentavan oloinen paikka) autokaupoissa. Saatiin jopa pieni kinanpoikanen aikaan autoista. Ylläripylläri. Ruokakaupan kautta ja takaisin möksälle. Kaveripariskunta (joka vaikutti siltä, ettei kovin pitkään enää ole pariskunta) tuli viettämään iltaa hyvän ruoan ja juoman kera.

Ilta meni syödessä, juodessa, jutellessa, saunoessa (mä kyllä olin kylvyssä). Pojat laitto pärrän atomeiksi joutessaan, me tytöt ja Paco tietty tehtiin ruoat ja sellasta.

Sunnuntaina Paco sai hepulin, meinas mennä läpi kahdesta ikkunasta. Säikäytti niin pirusti. Miten paljon voikaan olla kiintynyt jo nyt siihen pikku riiviöön. Oli raukka vähän hitaalla pitkän aikaa. Kotona (tai oikeammin jo autossa) alkoi taas ääni löytymään. Onneksi.

hetkinen ilman mitään

pääntyhjennystä. Positiivisia ajatuksia, keskittymistä omaan osaamiseen. Sitä tarvitsen ehkä eniten huomenna tenttiin. Yritys on kova koko ajan, mutta paniikki iskee puskee tunkee läpi. Tää tenttihän menee läpi. Mikään kemianopettajan päähänpinttymä ei voi mua estää.

Huomenna aikaisin töihin leipomaan. Tuntuu hyvälle. Onneksi myös huomenna todella hoppu päivä, ei kerkeä panikoida.

Nyt voisin pikkahiljaa lähteä kotiin vielä puristamaan viimeiset aivosolut hereille =) (jep, ei tänäänkään kuoroa, oon luuseri, joka keksii tekosyitä. Ens viikolla sitten...)

paniikki yltyy

kirjoittelen epätoivoissani noita epäorgaanisen reaktioita suoraan kirjasta, jos vaikka jonnekin "lihasmuistiin" jäis edes joku tärkeä reaktio... Jep, ei ihan hirveesti oo edistytty tässä tenttijutussa. Viikonloppu meni vauhdilla. Ei menty leffaan, mutta siskojen oli silti pakko hakea jättipokkoroonit ja limut, kun olivat asennoituneet jo niin siihen (ei siitä leffasta niin väliä, mutta ne syömiset!) Käytiin syömässä ja lauantaiaamuna uimassa. Löysin parit joululahjat (joista tuli taas jo sanomista mr S:n puolelta...). Lisäksi törsäsin taas itseeni mahdottomia summia rahaa. Meikkivoide, puuteri ja ripsari reilusti yli satasen... No, yritän uskotella itelleni, että noi merkki/laatutuotteet vaan kestää niin paljon kauemmin, että kannattaa ostaa niitä.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten krapula ja vapina. Kaveripariskunta (joilla on maailman ehkä toiseks söpöin koiruus) juotti lauantaina sushin syöttämisen ohessa meille jotain hiton 80% myrkkyä. Oli mukavaa, mutta sunnuntaina jysähti. Eipä noustu sängystä sinä päivänä...

Eilen tehtiin pienimuotoinen meikkausoperaatio kotosalla. Poistettiin vierashuoneesta hyllyhässäkkä ja paklattiin ja maalattiin seinä. (lue: mr S teki nämä, mä seurasin tehokkaasti vierestä). Lisäksi mä "tapetoin" Pacon häkin päätyseinän =)

Tälläkin hetkellä pakoilen tuota epäorgaanista... paniikkkkiiiii!!!!!

petturuudesta kertomaa

tänään töistä suoraan siskojen kanssa (valitettavasti vaan lempparisisko ei pääse) hotelli Flamingoon! Soiteltiin just, ja olivat päättäneet että mennään leffaan (siis ylenmääräisen syömisen ja lillumisen lisäksi). Olis varmasti todella mukavaa, mutta takaraivossa jyskyttää epäorgaanisen kemian tentti, johon en oo valmistautunut kunnolla. Se on jo ens torstaina! Apua. Epätoivoisia ajatuksia risteilee mun päässä: etsin jonkun, joka osaa epäorgaanista kemiaa ja näyttää multa, menee tekee sen tentin mun puolesta (nykyään tarkastavat henkkarit noissa uusintatenteissä, onkohan joku tätä joskus yrittänyt...); lahjon opettajan laittamalla pari satasta tenttipaperin väliin; kilahdan täysillä tentissä; kuolen???. Tenttiin lukeminen kun ei näytä nyt vaan toimivan. Oon päntänny ja päntänny, mutta ei vaan tunnu uppoovan.

Ehkä tänään hetken kuitenkin rentoudun, on mulla se tenttikirja mukana kyllä... Miten tää on taas tällasta kitkuttamista??? Voi kun pääsisi ajoissa lähtemään (riippuu mr S:stä, heittää mut sinne hotellille) niin voisi käydä vähän shopauttamassa. Se ainakin saa ajatukset jonnekin ihan muualle (lue: rahahuoliin). Pitää ostaa irtopuuteri, meikkivoide, ripsari, silmämeikinpoistoaine... jotain vielä, ei voi muistaa. Eli lähes kaikki mun perusrakennusaineista on ihan finaalissa. Ei hyvä.

Huomenna mennään kavereille kylään, pitää sinnekin keksiä joku vieminen. Just nyt ei olis ylimäärästä rahaa... keksin jotain halpaa kivaa? (onko sellasta olemassa?????)

flow

tänään on mennyt työt putkeen. En välttämättä vielä mitenkään ihan kauhean hyvin ymmärrä, että mitä kaikkea pitikään tehdä, mutta tänään oli hyvä flow. Tulin puoli kuudelta töihin ja siitä lähtien miltei taukoamatta painellut menemään. Onneksi huomenna on perjantai, koska tällaisen flow:n jälkeen tulee väistämättä pieni väsymys. Hymyillen muistelin niitä huippuhyviä työ-öitä, jotka leivoin Giovannin kanssa. Ne meni melkein aina putkeen. Niin, paitsi sitten, kun Giovanni päätti suuttua mulle ja olla puhumatta. Onneksi vaihdoin työpaikkaa ihan vähän sen jälkeen.

Työkavereilla on niin suuri merkitys mulle. On kamala ikävä niitä kavereita sieltä vanhasta työpaikasta. Eikä täällä tunnu olevan kovin potentiaalista uutta kaveriporukkaa =(

Tänään on hyvä päivä. Onneksi näitäkin on välillä.

itsetunnon romahdus

törmäsin tänään erittäin kauniiseen naiseen, joka oli kaikenlisäksi erittäin laiha ja myös vaikutti mukavalta. Jouduin raapimaan itseäni jostain mudista, kun kuulin, että nainen oli juuri tullut äitiyslomalta töihin... niin hoikka, niin kaunis, niin hyvinvoivan oloinen. Mä en pysty pitämään itseäni kasassa, kuosissa, kauniina, hoikkana. Edes ilman lasta. Plääh, tuli ihan tyhmä fiilis.

Tänään huono olo jatkuu, pitäis ravata täällä töissä iltaan asti ja huomenna aikaisin takaisin. Välillä kyllä pakko käydä kotosalla lepuuttamassa. Ei hyvä juttu, kun on kuitenkin hiukka kipee olo. Ens viikolle tuli taas nakkia niin että ei mitään järkeä.

ehkä tää taas tästä... onneksi sentään mr S tulee tänään kotiin, ehkä sillä on jotain kivoja tuliaisia!?!?!?

tiistain toivottomat turinat

tää päivä ei lopu ikinä! Oon ollut jo ainakin seitsemäntoista tuntia töissä eikä vielä ole edes ruokis!!! Päätä särkee, kurkku on kipee, jäseniä kolottaa. Eli hiphurraa, taitaa olla ihana räkätauti olla tuloillaan. Ei oo nyt ihan huippu olo =(

eilen taas vedettiin pizzaa naamaan... mun maha on ihan hillittömän kokoinen, varmaan isompi kuin joillain raskaanaolevien (viimeisillään) ihmisten keskimääräiset mahat. Silti mätän ja ahdan. Inhotuskin vielä kaupan päälle. Sääkin on kuin morsian... loskapaskaa, joka kohta varmaan jäätyy ja saan raapia auton jostain ikiroudasta esiin iltapäivällä. ÄÄÄÄÄH!!!!

kiitoksia ja anteeksi.

hunninko jatkukoot

mr S lähti tänä aamuna taas reissuun. Oli pakko syödä täällä töissä ihan oikea ruoka, kun ehkä torstaina saa kotona seuraavaksi ruokaa? En oikeesti oo näin avuton, ei vaan huvita yksin. Sitäpaitsi, me Pacon kanssa eletään vallan mainiosti juustosiipaleilla, säilykekurkuilla ja vadelmavichyllä. Tosin noi säilykekurkut ei oo vielä ainakaan ollu Pacon lemppariruokalistalla. Vaikka kyllä lokkii kaikkea, mitä ihmiset vaan sattuu syömään.

Ravattiin eilen isejä läpi. Jätin kyllä viimeisen reissun väliin (mr S:n biologinen isä) kun alkoi olemaan jo niin hirveä ähky ja hedari. Tuli silti ahdettua ja ihan liikaa. Iltapalaa piti kuitenkin vielä syödä kun mr S niin kiltisti teki. (josta tuli mieleeni, että mulla jäi jonkin verran vielä sinihomejuustoa kaappiin... ja on siellä pipareitakin. Eli tän illan ruoka plakkarissa=)). Illalla vakavaa puhetta. Olen liian negatiivinen, mikään ei ole hyvin. No ei ole ei, kun ressaa ihan ylettömästi noi tentit ja koulujutut muutenkin. Enkä oikeesti ole edes tyhmä, vaan ylettömän laiska ihminen. Eilen illalla hieman katoin noita epäorgaanisen tenttikysymyksiä, tein jopa oivalluksia. Oli ihan jees. Nyt vaan pitää muistaa ne oivallukset vielä pari viikkoa...

Töitä pitää ilmeisesti välillä tehdä, meni jo hermo tohon yhteen riivinrautaan... suljen korvani ja meen mun onnelliseen paikkaan... vaaleanvihreänurmikko, vaaleanvihreänurmikko....

väärä valinta?

tällä hetkellä tuntuu, että tää työ on jotain ihan muuta, kuin mitä halusin ja etsin. Nyt vaan PITÄÄ saada se koulu loppuun!!!

Ulkona sataa lunta/räntää ja talvi yllätti taas autoilijat... eli normaali kahdeksan minuutin ajomatka töihin kesti n. 20 min. Urpoja autoilijoita. Minähän siis olen täydellinen kuski!

Mr S soitti eilen, sanoi menevänsä suoraan kentältä pomonsa luokse (ylläri ylläri) ja että arvon herra sitten pitäisi hakea sieltä joskus iltasella. Sillä on niin paras olla jotain kivaa mulle. Mökötän, kun ei haluu mua nähä=(

hunninko

jos mr S olisi vielä pidempään poissa, alkoholisoituisin, velkaantuisin, lihoisin, luultavasti lopettaisin työnteon, meikkaamisen, peseytymisen. Se lähti lauantaina ja sen jälkeen oon tuhlannut ylettömästi rahaa jota mulla siis ei ole, hädin tuskin jaksanut meikata aamulla, vaatevalinnat on ollut mukavuuden mukaan valittuja. Tänään syötiin Pacon kanssa pizzaa. Kotipizzalla on ylettömän kätevä nettitilaussysteemi. Niin ja toi lintu kuolis sydäriin alta aikayksikön. Meen nukkumaan ennen kymmentä, mutten jaksa kuitenkaan herätä aamulla ajoissa. Lintsaan kaikesta, möllötän vaan sohvalla. Tänäänkin olisi ollut kuoro. En mennyt. Väsytti liikaa, mutten kuitenkaan saanut aikaiseksi edes nukkua päikkäreitä. Eilen illalla juopoteltiin Pacon kanssa yks tölkki lonkeroa. Niin, toi lintukin alkoholisoituis mun seurassa. Ei viikolla saa juoda alkoholipitoisia juomia! (mutta se oli vaan yks...)

Onneks mr S tulee huomenna kotiin! (Ens viikon alun se on taas poissa, apua!) Eiköhän tässä ollu syntilistaa kylliksi, nyt meen nukkumaan.

huono olotila + dementia

ruoka ei maistunut. Lounastauko töissä. Sääli heittää ruokaa roskiin, mutta kun ei vaan uponnut. Tämä viikko töissä analyysien opettelua (lähinnä pipetointia ja punnausta). Ihan kivaa vaihtelua.

Kävin aamulla siellä ultrassa, kaikki on kuulemma ok. Ei näkynyt mitään kummallista. Torstaina vielä lääkäri soittaa tulokset noista verikokeista. Enpä oikein usko, että niissäkään näkyy mitään. Vähän huono olo, krapula näemmä päätti tulla vasta tänään. Onneksi tiedossa suhteellisen rauhallinen päivä töissä. Kotona sitten pänttäämistä ja Pacon kanssa leikkimistä. Sillä muuten lähti lähes koko pyrstö irti tuossa viime viikolla... jäi oven väliin. On nyt vähän säälittävän näköinen, kun yrittää tasapainotella tai jarrutella lentoansa, kyllä sillä pyrstöllä on aika paljon tekemistä. Onneksi kasvaa takaisin.

Dementia on sen takia, että olin unohtanut lauantain e-pillerin. Sunnuntai-illalla muistin, että sellasiakin pitää vielä syödä. Tottakai aloin jo panikoimaan. Ei nyt mitään kakaraa! Toivottavasti ei ollut niin kohtalokas unohdus.

ikävä

miekkosta, joka lähti vasta eilen reissuun. Ei oikein osaa tehdä täällä kotona mitään. Pyörii ympyrää, siirtelee tavaroita, ei oikein voi olla paikallaan. Levoton. Eilen olin kaverin luona viettämässä iltaa, oli ihan kivaa. Morkkis on kyllä melkoinen... Miksi silloin kun vähän ottaa huikkaa, ei ole ikinä köyhä eikä kipeä. Tarjoaa kaikille, vaikka oikeesti siihen ei olis varaa. Yritänköhän mä jotenkin ostaa kavereita? Tykätkää musta, koska tarjoon teille. Lapsena oli aina se, jolla ei ollut kivoja leluja, ei barbeja, ei leegoja. Kai nyt kun on kuitenkin rahaa ostaa jotain, niin pitää ottaa se takaisin. Leikkikää mun kanssa, mä oon kiva... kun ostan juomisia. Sekavaa, mutta aika totta.

Törmäsin kaverin ex-mieheen. Jotenkin säälin sitä, sillä edelleen sormus sormessa, teki mieli sanoa, että nyt meet eteenpäin ja unohdat, sun ex-vaimos on jo uuden poikaystävänsä kanssa viettämässä lomaviikkoaan. Eihän sellasta voi tehdä. No, ei voinut muuta sanoa, kuin että kyllä se siitä. Yritä jaksaa.

Just tulin lähikinkistä, avoppi tarjos ruoan. Oli hyvää ja tuli ahdettua. Huomenna labraan, ottavat jotain tulehdusarvoja ja ultraavat ylävatsan. Kuulemma ei kuuluisi olla niin arka (työterveyslääkäri runnoi mun vatsaa ja ihmetteli, että se sattui). No, tutkikaa pois. Ainut homma on, että katsovat uudestaan maksa-arvot. Eilinen (tämän päivän puolelle jatkunut) juopottelu ei varmasti ainakaan jeesaa asiaa.

Mr S soitteli, ei ollut näkynyt pupun pupua. (on siis metsällä) ja onneksi eilinen aamu käytettiin tehokkaasti etsimällä liipaisinlukon avainta, (kääntäen koko kämppä ylösalaisin) kun oli saanut avattua saksenkärjillä kolmessa sekunnissa kyseisen lukon. Jep. Rokulipäivä jatkukoon...

vaikeaa

viime yö meni tempoillessa, itkiessä, miettiessä. Nyt pitäisi olla skarppina töissä... Nyt pitää pitää lomaa tästä netissä hengailusta, keskittyä kouluun ihan tosissaan. Mr S laittoi sellaista tekstiä tulemaan, että huhhuh. Olen kuulemma jo kolme vuotta vaan pitkittänyt meidän yhteistä tulevaisuutta/perheen perustamista. Aamulla veti sanojansa takaisin, ei tietenkään dumppaa mua, vaikka en valmistuisi koskaan. Niin ristiriitaista viestintää, ettei mitään järkeä.

Kai on pakko silti välillä kirjoitella tänne, ettei pää hajoa. Mutta pääosin kaikki luppoaika menee tästälähin koulujuttuihin.

ei huvita edelleenkään

mikään alla mainituista. Mutta töihin kuitenkin raahauduin. Eilen illalla tuli kuvotus ja menin yökkimään vessanpöntölle. Ei tullut oksupoksua. Mr S on kuulemma huolissaan musta, kun on tällasia epämääräisiä kuvotuksia. No, itse tunnen itseni ihan terveeksi, eiliset lihapullat vaan yritti tulla ylös ja ulos. Siinä onnistumatta.

Päätin ehkä tänään lopettaa ehkäisypillerit. Katsoa, millainen sekopää sieltä hormonien takaa paljastuukaan? Ja ei, me ei jätetä ehkäisyä kokonaan pois. Lapset ei oo nyt kyllä vielä ajankohtaisia.

asioita, jotka tällä hetkellä ei huvita pätkääkään

1. opiskelu

2. työnteko

3. rahattomuus

4. ylipaino

5. koordinaatiovamma (taas on päässä kuhmu kun en vaan hahmota, mistä mä alan ja mihin lopun)

6. syksy

7. liikunta ja terveelliset elämäntavat

8. siivoaminen, vaikka kämppä näyttää kaatopaikalta

9. yksin oleminen (mr S taas reissussa pari viikkoa putkeen)

10. siististi pukeutuminen töihin (yritin tätä tosissani, jaksoin kaksi kokonaista viikkoa)

Siinäpä tän iltapäivän valitukset. Lisänä voisin pistää tähän sen, että poliisilla on joku tehovalvontaviikko meneillään liikenteessä ja mr S reippaana poikana laittoi jotain laittomia valoja meidän autoon, jota siis minä pääsääntöisesti ajan. Joten itkupotkuraivareita odotettavissa.

Pään sisällä ei ole muutenkaan kovin helppoa, pelkään, että en tule ikinä saamaan lapsia ja samalla pelkään kuollakseni, että niitä joutuu joskus tekemään. Ei oo helppoo kun on vaikeeta.

mökkeilyä

Paco oli ekaa kertaa reissussa. Tosin vaan mökillä Kirkkonummella, mutta silti. Meni ihan hyvin, ja siellä on tilaa lentää. Kotona raukka yritti eilen pidempää pyrähdystä, mutta tuli seinät vastaan...

en oikeastaan tehnyt mitään viikonloppuna. Palvelutaso on todellakin romahtanut mun puolelta. Otin parit päikkärit, heräsin siihen, että mua tultiin hakemaan valmiiseen aamupala/lounaspöytään! En edes stressannut siivoamisesta/pyykinpesusta meidän jäljiltä. Kämppä jäi suurinpiirtein siihen kuntoon, missä se olikin kun sinne mentiin. Ei aina tarvitse tehdä suursiivousta?

Käytiin lauantaina kirjamessuilla, ihan liikaa ihmisiä, liian kuumat vaatteet, liian korkeat kengät... ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää. Mä olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta en raaski itselleni ostaa. Mr S löysi moposkootterin korjausoppaan. Petyin, kun ei ostanut mulle mitään. (vastahan sain neljä kirjaa lahjaksi, oon niin itsekäs paska)

Pitää yrittää löytää se oikea draivi tähän työntekoon, tuntuu että kaikki tehtävät jutut on niin rikkonaisia, irrallisia asioita. Aloittaa vaan jostain. Kyllä mä siihen pystyn.

yksinäisyyttä

olin eilen yksin kotona ja pitkästä aikaa tuli sellainen olo, etten tykkää siitä. Tuli olo, että mut on hylätty, unohdettu, oon yksin maailmassa. En edes jaksanut Pacon kanssa leikkiä. Ryvin itsesäälissä. Välillä pitää rypeä. Sieltä mudista nouseminen vaan ei aina toimi. Itkeä tirautin vielä illalla/yöllä pari kyyneltä. Ihan vaan itsesäälistä. Tänään on jo ehkä parempi olo, duunikaveri tuli aamulla hakemaan kahville. Meen varmaankin syömään tonne ruokalaan, ei jaksa nuudeleita.

alkujäykkyyttä

avauduin tänään töissä esimiehelle (melkein tippa silmässä) siitä, että on niin kauhean ulkopuolinen olo. Kun ei ole mitään kahvi/ruokataukoja, jolloin luontevasti tutustuisi työkavereihin. Jokainen vaan syö oman koneensa ääressä nopeesti jotain. Nihkeetä. Esimies vaan huokas helpottuneena, että onneksi muutkin on kokeneet saman. Eli on itsekin melko uusi tuolla talossa ja ihan samoja fiiliksiä kertoi tuntevansa. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No, ainakin puhua pälätin yhden duunikaverin tänään varmaankin ihan pyörryksiin. Eli vaan pakotan ne tutustumaan itteeni=)

Väsyttää koko ajan. Mr S lähti pomonsa luo saunaan, mä voisin ottaa pikku päikkärit.

Tänään tein ystävän

ja joo, en leiponut itselleni ystävää, vaan en vaan osaa suomen kieltä (vaikka varsinainen kielipoliisi/pilkunnussija minussa nostaa säännöllisin väliajoin rumaa päätään).

Oli tänään koulutuspäivä. Melko yksinäisenä reppanana yritin pysyä hereillä. Siinä melko huonosti onnistuen. Ekalla kahvitauolla vaihdoin pari sanaa vessajonossa yhden tytön kanssa. Lounastauon alkaessa yritin tuloksetta huhuilla, että missä täällä olisi ruokala (koulutus oli eri rakennuksessa, jossa normaalisti työskentelen). Tämä vessajonotyttö nappasi mut mukaansa, mentiin yliopiston rakennukselle syömään. Tuntui, etten ole aikoihin jutellut kenenkään kanssa. Se tyttörukka sai kuulla sellaisen puheripulin, ettei mitään järkeä. No, ehkä annoin hänenkin hieman puhua... Ollaan samassa yläorganisaatiossa, mutta ei olla törmätty aiemmin. Harmi vaan, että tää tyttö jää tammikuussa äitiyslomalle. Ihan päätöntä, että kaikki vaan lisääntyy. Koulutuksen päätteeksi vielä sovittiin, että mennään joku päivä yhdessä lounaalle. Se olisi mukavaa vaihtelua siihen, että syö koneensa ääressä nuudelia ja tonnikalaa... En edes tykkää tonnikalasta.

Tänään oli kuoroharjoitukset, ihan mukavaa, paitsi että ehkä hieman liikaa virsityyppisiä ratkaisuja. Pääasia, että saa laulaa. Vaikeeta vaan näin pitkän ajan jälkeen yrittää laulaa alttoa, kun se melodia puskee väkisin läpi.

Nyt pitää viilata kynnet.

leipuri hiiva

se asuu.... eilen tein porkkana-omena-muffinsseja (ensimmäistä kertaa muffinssivuoka käytössä), nyt vuorossa on briossi. Iski innostus. Eipä ole aikoihin iskenytkään. Tuli, kun selailin kaikkia mun leivontakirjoja (niitä ei ole ihan vähän...) etsien briossin reseptiä. Ei löytynyt kirjoista, mutta onneksi on internetti!

Paco on rakastunut mun oikeaan käteen. Yrittää bylsiä sitä... se on vasta ihan vauva, ei sen vielä pitäis noin käyttäytyä. Kauhulla odotan ensi kevättä, kuulemma keväisin alkaa linnuilla yleensä sellainen rumba että oksat pois.

Eilisten leipomusten tuhoamisessa tuli auttamaan mr S:n veli ja sen vaimo. Sekä niiden koira. Paco ei oikein tykännyt koirasta...kauhee hälytyshuuto päällä. Onneksi rauhottu aika nopeesti ja sitten alkoikin härnäämään koiraa. Lenteli häkissä niin, että koira meni sekaisin...

Tää jatkais leipomista ny

maanantain jatkoa

vähän aikaa sitten tuli viesti. Poika syntynyt, mittoja ei vielä otettu. Kaikki voivat hyvin. Kolmannen kerran äiti mun ikäisenä! Alan epäillä, että olen liian vanha lisääntymään.

maanantai

paha olo puhuttiin tai vaiettiin pois. Eilen käytiin moikkaamassa kaveria, jolla oli laskettu aika viime torstaina. Kolmas lapsi, joten ei ollut hätiä mitiä. Pelkäsi vaan, kun edellinen kakara oli melkein viisikiloinen syntyessään, että kuinkakohan iso tästä tulee, jos kauan vielä köllöttelee kasvamassa masussa. Siellä suunnalla kun oltiin, käväistiin myös syömässä toisen kaveripariskunnan kanssa, joilla laskettu aika joulukuun alussa. Olivat myyneet yksiönsä ja kuukauden päästä pitäisi olla tyhjänä. Uutta kotia etsivät kovasti. Toivottavasti löytävät omansa.

Lauantaina kummipoika kävi vanhempiensa kanssa kylässä. Han hoppade o danssade på bordet=). Tuon ikäiseltä vielä sallittakoon ;) (kolmekuukautinen kuolakone). Käytiin vielä puoliltaöin leffassa (miten mr S tietääkään niin hyvin, miten mut saa leppymään?). Katsottiin kolmiulotteisena Disneyn Up. Joutui hieman tirauttamaan kyyneleitä, ihanaa.

Eilen aamulla köllöteltiin, sain nimpparilahjaksi ihanan villakangastakin (pitäisiköhän kuvata joskus tänne jotain, kun tosissaan sen kamerankin sain...) yritettiin pitää yhtä hyperaktiivista riiviölintua edes jonkinlaisessa kurissa. Ei onnistuttu siinä. ADHD lintu... mutta niin ihana kuitenkin.

Eilen illalla kävin siskolla. Äiti ja toinen siskokin olivat siellä, syötiin ähkyksi asti, jouduin hermostumaan hieman kun äiti meinasi varastaa uuden takin, rasituin toisen siskon asunnolle asettamista vaatimuksista... Heillä on kolme lasta, jotka elävät meidän vierashuoneen kokoisessa huoneessa kolmistaan. Silti sisko ja sen mies odottavat jotain ihmettä tapahtuvaksi ja että löytäisivät uuden rivitalon päädyn, jossa on iso piha, yli sata neliötä tilaa kämpässä, iiiiso avokeittiö, tietenkin Helsingistä, eikä miltä tahansa alueelta, alle kahdellasadallatuhannella. Tekisi välillä mieli ravistella. Ne lapset tulee hulluksi siellä pikkukopissa keskenään. Kuitenkin sen verran eri-ikäiset, että alkaa olemaan jo eri rytmit nukkumaanmenoille sun muille. No, omatpahan ovat... Hermostuin taas. Rauhotun nyt.

Töissä yritän etsiä briossireseptiä=)

Kaikki ei olekaan hyvin

paha sanaharkka eilen. Jossain vaiheessa sanomisia mentiin jo sille asteelle, että mitkä tavarat on kummankin, eron sattuessa. Ei tosissaan, mutta silti... Mr S haluaa tosissaan laittaa elämäntavat remonttiin ja lopettaa ylettömän mässäilyn/muut paheet joita harrastetaan. Ihmisillä on vakiomäärä paheita. Mun mielestä. Kun se paasaa tästä asiasta (ei ollut ensimmäinen kerta), mulle tulee fyysisesti paha olo, haluan mennä oksentamaan. Tuntuu, että mä olen maailman läskein ja rumin ihminen. Haluan lopettaa syömisen. Eikä sen pitäisi kovin vaikeaa olla, oonhan mä tehnyt sen jo kaksi kertaa aiemmin...

Pitää alkaa liikkua päivittäin, syödä terveellisesti ja vähän, mistä mä sitten nautin? Ei enää nautinnollisia päikkäreitä, ei herkuttelua. Jos vielä yrittää ehdottaa jotain absolutistiksi ryhtymistä, niin joo saa olla ihan keskenään. Tietenkin ymmärrän, se haluaa olla terve, sillä on jo kuitenkin ikääkin neljä vuotta enemmän kun mulla. Se ei ymmärrä, että se tekee tän asian niin väärin, mulla nousee vain karvat pystyyn. En tiedä miten jatkuu, paha olo on edelleen. tänään en syö mitään

suunnittelematonta elämää

käytiin eilen ajelulla. Tuli hyvä mieli. Ajeltiin ympäriinsä, kateltiin, missä voisi asua. Löydettiin Suomalainen Unelma, omakotitaloalue melkein keskustassa, lähellä merta. Masennuttiin, kun tuo on saavuttamattomissa. Tultiin kotiin, kateltiin asuntoja netistä. Todettiin, että meillä ei ole varaa mihinkään kivaan. Mietintään, että mitäs sitten tehdään? Ei päästy mihinkään tulokseen. Ehkä vielä odotellaan. Tai sitten myydään meidän nykyinen ja muutetaan vuokralle johonkin? Kaikki on jotenkin kesken, auki, sekaisin. Tavallaan nautin siitä.

Tämä viikonloppu ensimmäinen aikoihin, ettei ole mitään suunnitelmia. Paitsi ehkä kummipojan + sen vanhempien tapaaminen, mutta siitä en ole varma, kun mr S ei ole selvittänyt, mikä heidän ohjelmansa on. Tänään siivoan, silitän (eilen en kerennytkään silittää), kaivan epäorgaanisen materiaalit esiin, ehkä jopa vilkuilen niitä. Huomenna nukun piiiiitkäääään. Ja tietenkin luen/lasken sitä epäorgaanista kemiaa.

Kaikki hyvin.

syksy

Käytiin eilen iltahappihyppelyllä. Kävelystä ei voi puhua, kun kierrettiin kolme korttelia. Siellä on jo ihan syksy. Vaikeaa hieman ton pimeyden takia, tuntuu, että koko ajan väsyttäisi kovasti. Oli niin kylmä, että naama jäätyi irti. Mr S ajelee vielä mopolla töihin. Yritän vakuutella sille, että olisi jo aika viedä mopokin talvisäilöön, prätkä jo vietiin. Viime vuonna mopontalvisäilöönvienti -reissulla oli kaatunut kaksi kertaa. Jos vielä kovin kauan pitkittää tänä vuonna, voi olla, että on vieläkin liukkaampaa.

Tänään töissä leipomista (viimeksi kiviarinauunia käyttänyt ammattikoulussa... oli hieman hakemista), kaupassa käyntiä ja nettisivupäivitystä. En kyllä kovin huonoa siirtoa tehnyt. Pääsee kyllä kaikennäköistä tekemään=). Näin eilen pikaisesti myös entistä duunikaveria. Ovat kuulemma melko ranteet auki siellä... ja niin olin minäkin ennen työpaikan vaihtoa. Nyt alkaa ensimmäinen shokki olemaan ohi, väsymystä vaan riittää.

Tänään illalla silitän. Olenkohan maininnut, että rakastan silittämistä?

kilpavarustelua

voin vain kuvitella, mitä tapahtuu sinä siunattuna hetkenä jos/kun ilmoitan olevani raskaana. Luulen, että siinä jää kaikki maailman kersat jälkeen tavaramäärässä.

Mr S ostaa Pacolle kaksi lintulamppua. Siis kaksi. Jos se ei siitä toisesta tykkääkään, kun siinä on blaablaa uv ja blaablaa aallonpituus. Toisen osti jo, voi hakea perjantaina. Toisen käy hakemassa tänään toisesta eläinkaupasta. Että voi sitten vaihdella. Tänään hain myös Pacolle matka/vierashäkin, jonka mr S oli ostanut. Ja pitäähän sekin jollain sisustaa.

Toi lintu on kyllä mainio vekotin. Paitsi että ostettiin sille syötävä chilikasvi. Pureskelee chilejä, jonka jälkeen tulee pussailemaan mua. Ja mä oon jo kaks kertaa menny siihen. On muuten aika tulista!

liskojen yön uni

unohtui mainita, millaista unta näin viime yönä. Menin maistraatissa naimisiin mr S:n kanssa. Mulla oli ihan tyhmät, tavalliset vaatteet ja vaan mun perhe oli paikalla. Pikkusiskolisko oli tuonut kilopitkon puolikkaan ja siinä sitten oli tarjottavat. Tajusin yöllä/aamulla, että tää oli sitten meidän hääyö. Mr S ei kommentoinut siihen mitään. Väänsin itkua, että tässäkö tää oli, eikö meidän suhdetta kannattanut tän enempää juhlistaa. Ilmeisesti myös jo aloin miettimään eron mahdollisuutta.

Aamulla kerroin unesta, mutta en saanut oikein mitään vastakaikua. Tosin molemmat oli kiirellä lähdössä töihin.

Paco paskaperse ei ole sisäistänyt meidän yrityksiä tehdä siitä sisäsiisti lintu. Eilen oli paskonut johonkin ja levitteli nokallaan sitä paskaa seinään. Se sitten sen siisteydestä. Eikä saanut pusuja sen jälkeen...

hukkaan mennyt sunnuntai

ainakin mr S:n mielestä. Maattiin sängyssä koko eilinen päivä. Mä nautin, mutta sille tuli huono omatunto. Tosin oli kuulemma niin huono olo, ettei olisi voinut noustakaan sieltä. Tein pekoni-muna-aamiaisen, keitin kahvin. Illalla tein hampurilaiset meille. Myöhemmin illalla se kysyi, että ollaanko me syöty tänään mitään.



Muistelin meidän ekaa joulua yhdessä. Maattiin kaikki joulun pyhät. Miksi silloin sai vaan maata?



Meidän ei pitänyt ryypätä lauantaina, mutta jotenkin vaan lipsahti. Nyt pitää pitää nenänvalkaisuviikkoja tässä ennen pikkujoulukautta.



Töissä tuntuu siltä, että olen vaan tiellä. Kun toi yks täti menee niin hirveällä tohinalla, metelillä ja kiirellä. Yritän pysyä poissa sen tieltä. Odotan loppuviikkoja, jolloin saan olla täällä yksin.

perjantai, perjantai

eikä oikeastaan edes ole into viikonlopusta, koska se on taas niin täyteen buukattu. Milloinkohan voisi vaan olla. Ilman suunnitelmia, ilman muita ihmisiä.

Käytiin eilen katsomassa avoppivanhempien kera harrastelijateatterinäytelmä "Tule takaisin Gabriel". Oli ihan ok, ei vaan tullut niitä kylmiä väreitä, joita yleensä tulee teatterissa. Mutta hyvin ne veti silti. Oli mr S:n duunikavereita näyttelemässä.

Tänään mennään kahville avopeille, sen jälkeen ehkä meen siskojen kanssa leffaan, huomenna sisko tulee kylään yhden lapsensa kanssa päivällä. Illalla tulee kaveri uuden vaimonsa kera. Niille pitäisi keksiä joku myöhäinen häälahja, kun ei päästy häihin. Missä välissä mä sen hankin???

Nyt hiukan kiristää.

hmm

töissä hiljainen hetki. Työkaveri eläkepäivällä loppuviikon. Tajusin yllättäen, mistä inho tiistaipäiviä kohtaan on tullut. Ala-asteella tiistai oli pisin koulupäivä. Musiikkiluokalla kun olin, saattoi päivä jatkua jopa kuuteen - puoli seitsemään asti. Pitkä päivä pikkuiselle ihmiselle. Tiistai-inho sai jatkoa kirkon "vapaaehtoisen pakollisten" seminaarien, toimintojen yms. muodossa. Tiistait olivat koko lapsuuden ja nuoruuden järjettömän pitkiä päiviä. Ei ihme, ettei nykyäänkään vielä jaksaisi nousta tiistaiaamuisin. On jäänyt alitajuntaan, että tiistai on raskas päivä.

Näin yhtä ihanaa ihmistä toissapäivänä. Juttua riitti monta tuntia. Muistin, että kavereistaan pitää pitää kiinni. Ne jää, silloin kun miehet vaihtuu. Tosin toivottavasti ei ole miehenvaihtoa edessä...

Eilen mr S:n pomo perheineen kävi syömässä ja ihastelemassa Pacoa. Niillä on kolmikuukautinen vauva, joka ei ole kovin kaunis... aika pullukka ja toi valitettavasti mieleeni exän pikkuveljen. Tuli inhoreaktio. Mikä ei ole hyvä juttu noin niinkuin suvunjatkamisen kannalta. Mua pelottaa, että saan jonkun maailman rumimman lapsen.

Meni suhteellisen kivuttomasti, mr S onneksi tajusi, että jos itse kutsuu pomonsa, saa myös siivota ja tehdä ruoan itse. Oli hyvää spagettia.

Kävin eilen lauleskelemassa (kuorossa) töiden jälkeen. Meen ensi viikolla uudestaan. Sitä on kirkosta ikävä. Laulamista, esiintymistä. Viime aikoina käynyt sen verran ev.lut. kirkoissa, on suorastaan tullut ikävä meidän kirkon lauluja. Mutta silti...

Tänä aamuna kävin hammaslääkärissä. Hoitajana toimi opiskelija, joka toimi paremmin kuin se hoitaja, joka mua viimeks sörkki sillä imuriletkulla. Harmittaa, ettei tullut sanottua sille tytölle. Olin jo sanomassa, kuinka hyvin sillä meni, mutta sanat juuttui kurkkuun. Ei tuntunut luontevalta. Vaikka olisin voinut tehdä sen tytön päivästä aivan erilaisen. Harmi.

Eilen illalla mr S raahas mut kävelylle kymmeneltä illalla. Silloin on oikeesti mun nukkumaanmenoaika. Kiukkusin aikani, mutta onneks menin, piristi kummasti. Piti myös saarnan taas siitä, kuinka huonot elintavat meillä on ja kuinka pitää parantaa niitä ja urheilla joka päivä ja blaablaa ei jaksa.

Tänään illalla mennään teatteriin?

uupumusta, väsymystä

en jaksa (taas) tehdä mitään kotona. Mr S ei ollut eilen illalla kotona, joten ruokapuoli oli vähän niin ja näin... kyllä mä oikeasti osaan tehdä ruokaa. Yksin ei vaan kiinnosta. Tein valmiin mac&cheesen, jonka onnistuin ryssimään. Pacokin osasi rasittaa, ei antanut mun nukkua päikkäreitä.

Vaikeeta taas. masentaa.

torstai, toivoa täynnä?

aamulla käväisin otattamassa verta, tutkivat kaikenmaailman arvoja työhöntulotarkastuksen yhteydessä (mm. maksa-arvot, hui kamalaa!).

Muuten tänään töissä oon leiponut! Käyttänyt miniatyyri taikinakonetta, oikeankokoista, mutta pöytämallista kaulinkonetta, pinnavaunu-uunia, vaakaa.... mielettömän hyvä fiilis. Tutkijat pomppi tasajalkaa riemusta, kun kuulivat, että saan viisi taikinaa ihan heittämällä tehtyä tänään ja huomenna. Viisi taikinaa. Miniatyyritaikinaa. Leipurikaverit naurais räkäsesti =) voittoa tavoittelevassa leipomossa tahti on hieman eri.

Eilen siskot kävi kylässä. Paco pääs pikkasen lentelemään, mutta pelkäsivät molemmat niin kovin, etteivät halunneet, että se lentelee. Joutui raukka häkkilinnuksi. Muisti valittaa asiasta äänekkäästi.

Mr S teki kana-ceasar salaatin, josta riitti täksi päiväksi evästä töihin. Ikävä on edellisen työpaikan ruokalaa, täällä on ihan paska ruokala. Eilen, kun ei ollut eväitä, jouduin syömään siellä kuorrutettua kurkkua. Siis kuka ihminen keksii kuorruttaa kurkun? Ja vielä niin mauttomalla sössöllä, ettei mitään rajaa.

Odottelen yhtä sämpylälähetystä, pitäisi määrittää pH:ta ja kosteutta... toivottavasti tulee ajoissa, että pääsen kotiin pian leikkimään Pacon kanssa.

Paco on muuten keksinyt kaikkien kakaroiden lempileikin. "pudota pöydältä jotain, josta kuuluu kiva ääni ja kato perään niin kauan, että joku nostaa sen sinulle takaisin"

pää pyörällä

toinen päivä uudessa työpaikassa. Vielä pää pyörii, mutta kai tää tästä. Se tuoksu, kun tuli tonne leipomoon... oli kun olis kotiinsa tullut! Aivan mielettömän hyvä fiilis siitä.

Torstaina lepuutin, perjantaina tein ristiäiskakkua (kuvaa heti kun vaan saan jostain) puoli neljään asti aamulla. Onneksi mr S auttoi. Oli jossain vaiheessa ihan ranteet auki -meininki. Siitä tuli kyllä hieno siitä kakusta! Ja maistuikin hyvälle. Lauantaina kummipoika sai nimekseen Noah Travis Theodor. Kutsumanimenä Travis. Meidän lahja oli kuulemma tosi hyvä (pääkalloriipus, käsiketju, jossa kaiverrus "Travis", sormus ja taskumatti, johon myös kaiverrettu "Travis").

Ristiäisten jälkeen kotiin pyörähtämään/nukkumaan hetkeksi, jonka jälkeen kaverin tupareihin. Aina välillä tapaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaa. Tupareissa oli eräs pariskunta, joka kolahti. Jutut oli ainakin kovin samaa luokkaa ;)

Sunnuntaina äiti ja isä tuli käymään kylässä (kun ensin oltiin itse käyty kummipoikaa moikkaamassa/syömässä ristiäisrippeitä sekä mökiltä hakemassa puita Pacolle).

Luulenpa, että isäkin taisi tykätä Pacosta. (herra kaikki eläimet on ihan tyhmiä...) Äiti oli ihan myyty =)

Tarkastelua

tänään oli viimeinen työpäivä työssä, jota tein enemmän ja vähemmän antaumuksella ja menestyksellä puolitoista vuotta. Mitä siitä jäi käteen?

-flunssa tai jonkinmoinen nuhakuume. Meidän osastolla kun kaikki ovat niin korvaamattomia, että pakko olla kipeänäkin töissä. Tosin sorruin tähän itsekin aika-ajoin.

-paljon ihmissuhdekiemuroissa luovimista

-tieto siitä, että kaverit ja työkaverit on oikeasti hyvä olla erikseen

-paljon hyviä, ihania ihmisiä, joista toivon kuulevani jatkossakin

-aivan ihanan kello, kukkia sekä lahjakortti kultasepänliikkeeseen=) (material girl...)

-toivottavasti hyvää työkokemusta

-osaamista pakkauksesta

nyt kun vaan ei tulisi mahdoton räkätauti, lauantaina kummipojan ristiäiset...

haipakkaa

rapujuhlissa duunikaverit yllätti. Mr S kipaisi jo ennen syömisen aloittamista Alkosta lisää juotavaa. Viime vuonna ei ollut läheskään yhtä railakasta. Muuten ok, mutta eräälle tuli paha olo parvekkeella. Meni alakerran terassin kuuraamiseksi. Toivottavasti ei alakerta nää punaista (enää ainakaan ei pitäisi, koska mun mielestä kaikki punkut ja rapuset tuli putsattua pois...)

Lauantaina kaveripariskunta tuli käymään. Mr S teki kiinalaista. Lue: haki alakerran kinkistä hyvät sapuskat. Vähän oli väsynyttä, mutta ehkä se ei haitannut? Miespuolinen kaveri pelkäsi Pacoa. Hassua.

Sunnuntaina asuntonäytöissä. Ihme paniikkisäntäilyä päällänsä, ei meinannut sekaan mahtua ja tuntui siltä, että viimeiset asunnot maailmassa oli näissä näytöissä kaupan. Jäähdytellään hetki, keskiviikkona olisi yksi näyttö, mutta mr S on Kotkassa hammaslääkärissä (eikö sekään lähempää voinut hammaslääkäriä valita???).

Illalla kummipoika ja sen vanhemmat tuli kylään. Sekä mr S:n äiti ja isäpuoli. Avopin mielestä oli suunnattoman tyhmä veto meiltä ottaa lintu. Jätän sen omaan arvoonsa, olkoon. Leperteli niin kovin kummipojalle, vaikka kohta viisi vuotta on muistanut kertoa, kuinka paljon inhoaa kakaroita, eikä niitä kannata tehdä.

Kohta kotia kohti, yritän tyhjentää työpöytää ja posteja. Keskiviikkona vika kunnon työpäivä.

ripurapurallaa

tänään duuniporukalle rapujuhlat/läksiäiset. Enää ens viikolla kolme päivää töissä täällä!!! Jännittää aika hulluna mutta silti ihan intopinkeenä odottamassa uutta duunia.

Piti eilen siivota. Sainkin Pacon häkin siivottua, mutta melkeinpä siihen se sitten jäi. Jumahdin kiillottamaan kristallikruunua. Se on taas bling-bling. Niin paljon paremman näköinen, kun se on raskaasta pölykerroksesta vapautettu. Seuraavan kerran kyllä palkkaan siskonpojan tuntitaksalla tekemään moisen homman.

Tein myös salaatin tälle päivälle valmiiksi. Siinä kesti luvattoman kauan. Mun ruoanlaittotaidot on hävinneet/hukkuneet/unohtuneet. Koska yleensä mr S tekee ruoan. Kuolisinkohan nälkään ilman sitä, sen verran avuton olo on tällä hetkellä keittiössä.

Lähden tänään aiemmin töistä, pakko vähän laittaa kotia kuntoon vieraita varten. Viime vuonna mr S touhusi kaikki ruoat sun muut vastaavissa bileissä, pitänee varoittaa vieraita että taso ei ole sama tänä vuonna....

toisen ihmisen roska on toiselle aarre

huuto.net on koukuttava kapistus. Laitoin myyntiin lautaset, joista halusin niin pahasti eroon. Ei hintavarauksia, olisin antanut vaikka ilmatteeksi, jos joku olisi vaan tullut hakemaan. Ne lautaset muistutti mua erosta. Muutenkin kyllästyin niihin saman tien. Neuvo: älä koskaan osta mitään niin pysyvää kuin astiasto heti eron jälkeen. Ei toimi.
Kuitenkin joku nuoripari halusi palavasti juuri ne lautaset itselleen. Loppuhinnaksi oli muodostunut yli 300 euroa!!! Rairai! Mä olin enemmän kuin tyytyväinen, suorastaan pölkyllä päähän lyöty, se pariskunta oli haltioissaan. Päätöntä. Mietin vaan, että mitäs muuta mulla voisi olla, johon oon itse kyllästynyt? Mitä muuta joku voisi etsiä vimmoissaan? Pitänee tehdä jonkinmoista inventaariota. Saisi myös vähän taloutta tasapainoon. (Linnut + tarvikkeet ei ole mitään halpoja vekottimia...)

Menin eilen läpi tuolista. Muovinen baarijakkara, joka oli toimittanut parveketuolin virkaa. Erehdyin nousemaan sen päälle. Muovi oli hieman haurastunut ulkona, kuului vaan räsähdys. Onneksi selvisin pelkillä naarmuilla nilkassa ja itsetunnossa.

Äsken kun tulin kahvilta, meni kenkä rikki. Eipä nyt mee ihan putkeen...

päätä särkee, aivastuttaa. mr S valitteli kurkkukipua. Nyt ei voi tulla kipeäksi!

sairautta

kävin eilen kaverin kanssa kaupoissa. Huolettaa kovin, on tyttö laihtunut mielettömästi eikä oikein tunnu syövän kunnolla. Oli ollut salilla ja soitti mulle, että lähdetäänkö lenkille. Miten voi auttaa ihmistä tai ainakin herättää se siihen, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä???

Ja salaa oon kateellinen, että se on niin hoikka. Mulla on yli 20 kiloa ylipainoa. Eli itekin oon vähän sairas... Katoin eilen kuvia entisestä hoikasta minästä. Miten siihen pääsee takaisin? Selkeä lihominen tapahtui aika nopsasti, sen jälkeen kun olin masennuslääkkeet aloittanut. Lopettamisesta on jo aikaa, eikä nää läskit lähde.

voi kuinka vaikeeta se on

nimittäin tiistaiaamuna sängystä nouseminen. Onneksi kuitenkin pääsin ennen kahdeksaa (minuuttia vaille) lähtemään, koska parkkipaikalla odotti kiukkuinen remonttireiska nosturiansa vapautuvaksi parkkeerattujen autojen takaa.

Paco on ollut ihana, kamala, riiviö, suloinen, rasittava. Tänä aamuna sai hepulin, yritin vaihtaa veden ihan vaan puolihuolimattomasti, mutta Pacohan säntäsi ulos häkistänsä. Teki aikamoisen lentolenkkipyrähdyksen. Piipityksen kera, tietenkin. Onneksi ilman kiukutteluja meni takaisin, laitoin ruokaa myös lisää. Jäi heittelemään siemeniä ympäriinsä kun lähdin.

Eilen oli viimeinen fysioterapiakerta. Harmittaa, ettei oo varaa omakustanteisesti jatkaa, teki niin hyvää. Ehkä voin uudesta työpaikasta saada myös lähetteen...?

Tein eilen myös ruokaa. Paahdettuja porkkanoita vuohenjuuston kera. Vaikken osannutkaan lukea ohjetta oikein (vuohenjuusto meni porkkanoiden mukana uuniin, vaikkei pitänyt) niin ihan hyvää tuli. Mr S jopa kehui. Toisaalta, oli raukka varmaankin niin nälkäinen että olis syöny pieniä kiviä siinä vaiheessa.

Paco rakastaa syödä kynsiä. Onkohan sillä joku kalkinpuute? Pitänee ostaa joku kalkkikivi. Missä vaiheessa sitä vaan kerkeää johonkin eläinkauppaan? No, syököön mun kynsiä siihen asti...

sunnuntaiaamun suloinen

mr S kehtasikin väittää, etten mistään muusta touhota kuin Pacosta. Pöh, sanon minä. Kyllä ensimmäisen viikon saakin touhottaa.

Oltiin eilen mun lapsuuden parhaan kaverin 30 -vuotispäivillä. Aika pikanen käväsy, mr S:llä niin paljon töitä, ettei raaskinut olla kauaa. Enkä edes ryypiskellyt. Kun mr S oli siis kuskina. (se ei kestä kännisiä ihmisiä ollessaan itse selvinpäin.)

Nyt tulee yks kaveri kahen kakaransa kera kylään, pitää jatkaa toisella kertaa =)

Jose Carioca

Raitasuomuaratti, joka meille muutti eilen, ei ole vielä paljastanut nimeään. Siihen asti olkoon hän Jose Carioca. Jose Carioca on n. 20 cm pitkä päälaesta pyrstöön, erittäin riemunkirjava ja kuoriutunut 13.5.2009. Jose Carioca oli kaupassa erittäin tuttavallinen, mm. istahti minun ja Mr S:n rillien päälle, söi käsikoruani antaumuksella, antoi vähän rapsutella, eikä purrut yhtään niin kovaa kuin sisaruksensa =D.

Kotiin päästiin siten, että häkki mahdutettiin autoon kaatamalla takapenkit. Jose Carioca matkusti sylissäni pienessä pahvilaatikossa. Pakoyritykset olivat kovaäänisiä, ainakin yritti juosta täysillä päin pahviseinää, raapia tietään ulos sekä pomppia alakautta, jos pohja pettäisi. Varmahan en voi näistä olla, mutta siltä matkanteon aikana kuulosti.

Kotona laitettiin häkki valmiiksi paikalleen (se on hieman ankea vielä, mutta kilpavarustelu alkakoon) ja vapautettiin Jose Carioca pahvilaatikostaan häkkiin. Kaupassa lintu oli erittäin hiljainen, mutta kotona se sitten antoi kuulua itsestään. Tosin, se oli erotettu kaveristaan, joten ihan ymmärrettävää, että vähän yritti huudella sen perään.

Yö nukuttiin ihan hyvin, aamulla kun katsoin onko Jose Carioca herännyt, oli näky hilpeä. Jose Cariocan nukkumistyyli on hieman erilainen. Roikkuu häkin katosta jaloillaan, eli nukkuu pää alaspäin. Onkohan nyt ihan terve yksilö...
Nyt pitää malttaa odotella varmaan sunnuntaihin asti, ennenkuin voi päästää Jose Cariocan häkistään, antaa sen rauhassa zoomailla, että millaiseen paikkaan on päätynyt. Mutta kun haluisin jo rapsutella sitä...

siivopäivä

alkoi eilen sillä, että siivosin siivouskomeron. Tulipahan huhkittua! Mutta siitä tulee niin hyvä mieli sitten kun on siistiä ja suht pölytöntä. Mietin, että oon ihan hullu kun haluan linnun sotkemaan, mutta kyllä ne sotkut kestää.

Mr S kysyi illalla että oonko mä kärsivällinen. Ajattelin, että se puhuu linnusta ja siitä, ettei välttämättä sitä nopeesti saa tms. Mutta kyseessä olikin se, että sillä on niin hirveästi töitä. Pelkää, että mä dumppaan sen. Ei tätä kovin montaa vuotta jaksa varmaan, mutta tällä hetkellä on vaan ihan mukavaa että saa välillä olla ihan yksikseen rauhassa omien ajatusten kanssa. Nautin siitä hiljaisuudesta ja rauhasta.

Eilen ennen siivovimmaa otin tunnin päikkärit, teki niin hyvää.

Tänään mennään luultavasti käymään Riihimäellä eläinkaupassa kyselemässä joskos sitä kautta voisi tilata meiän linnun.

9.9.09

tänään ei voi olla kuin hyvä päivä. Ysi on mun numero. En anna tänään minkään pilata tätä päivää. Hyvä fiilis. Mr S lupasi tänään soittaa yhdestä linnusta lisätietoja. Odottavalla kannalla ollaan.

Sikretti

me ihan oikeesti otetaan papukaija!!!! Tänään tultiin keskusteluissa siihen tulokseen, että meille tulee joku lintu. Nyt vaan pitää löytää se meidän lintu. Oon niin innoissani!!! Mulla ei oo aikuisiällä ollut lemmikkiä. Tuntuu vaan niin hyvälle. Ja me löydetään joku huipputyyppi ihan varmasti.

Manuaalivaihteisto, voi apua!

joo, varmaan vuosi sitten tuli viimeksi ajettua moisella autolla. Aika jännää, hyvin ne vaihteet kuitenkin sieltä löytyi pienen haparoinnin jälkeen. Vaikka autokoulun opettaja yritti hienovaraisesti aikoinaan vihjailla, että on niitä sellasia puoliautomaattisiakin autoja olemassa.

Mä tykkään meiän autosta (tai mä sillä pääsääntösesti ajan). Sijaisautona sille aikaa, että saavat penkin repsottavan sauman korjattua toimii niin tyhmä Opel Meriva. En ihan hetkeen oo ajanutkaan niin tyhmällä autolla. No, onneks sai sijaisauton, olis ollut nihkeetä tulla jollain busseilla töihin.

Juteltiin eilen lisää papukaijan hankinnasta. Mr S oli sitä mieltä, että jos otetaan pappari, mä en sitten saa prätkäkorttia??? Ihan väärin.

Huono viina

olikin viikonlopun ohjelmistossa. Kaveri perui rauhallisen mökkiviikonlopun, joten me otimme vuoteemme ja kävimme. Kirjaimellisesti roudattiin jenkkisängystä joustinpatjaosuus Kotkaan.

Muuten siitä verenluovutuksesta. En suosittele. Meinas taju lähteä ja tuli pikku oksupoksu. Vähän noloa. Tais mun verenluovutukset jäädä nyt tähän.

Mutta takaisin viikonlopun ohjelmaan...

Tässä ei ole läheskään kaikki huono viina, jota kiskottiin kitusiin. Äläkä anna tuon Koskenkorvan tutun merkin hämätä, kaikki muu oli todella huonoa! (Eikä tässä todellakaan ollut koko repertuaari)

Ennen juomista pitää kyllä pitää huolta sokeritasapainosta:

poijjaat kävivät tekemässä sen, olivat vielä valinneet hyviä karkkeja!

Kaveri oli ahkerana lauantaiaamusta ja pitihän sitä jeesata (perjantaina juotiin siis vaan vähän ja vaan ihan hyvää viinaa). En olisi uskonut, mutta:

Tein sieniä! Jeesasin siis kaverin keräämien sienien säilömisessä. Ja voi pojat, niitä oli paljon!!

Koko viikonlopun meitä viihdyttivät: Frida, Spede, Rymy sekä Roxy. Kaikkia ei vaan saanut kuvaan kerralla...

viime yöstä

vielä paloi halu tulla kirjoittelemaan. Mr S taitoi hieman loukkaantua, kun en ollutkaan riemusta hihkuen mukana sen sunnitelmissa ostaa uudiskohde metrolinjan varrelta. Kun kerran on pois päässyt siitä helvetistä, ei ihan hevillä halua muuttaa takaisin. Metro voi olla eri pelottava paikka. Vaikka kyllä uusi kämppä houkuttelisi. Valitsisi materiaalit, eikä tarvitsisi itse tehdä mitään. Kantaa vaan kamat sisään. Ehkä vähän tylsää?

Yöllä sain sitten puoliksi nukkuvalta mieheltä helliä sanoja. "Ei muuteta sinne. Ei muuteta mihinkään, mihin et halua. Kyllä me löydetään joku kiva, josta molemmat tykkää." Helpotti suuresti. Jatkoin juttua, kerroin että otetaan sitten joku lintu, opetetaan sille valjaat päälle ja ulkoilutetaan. Mr S:n viimeiset sanat ennen uneen uimista: "sellainen pieni vihreä lintu".

perjantai, perjantai, perjantai *lalalalllalllaaaa*

oon hiukan fiiliksissä viikonlopusta! Ihan vaan siksi, että on viikonloppu, eikä tartte tulla töihin. Mennään mökille viettään yhen kaverin kera rauhallista viikonloppua, aion vähän nukkua ja syödä ja juoda ja nukkua lisää... nukkuminen, *mhmmmm*

Tänään aion käydä luovuttamassa verta. En oo vuosiin käynyt, vähän jänskättää. Mutta hyvin se menee. Mun verisuonilla on vaan paha tapa olla jotenkin niin pieniä tai muuten vaan luistella pois sen neulan tieltä, että se on vähän hankalaa.

Jepujee, mutta mainitsinko, että viikonloppu!!!! Ja töissä piksaperjantai =)

lahjomista

eikä edes kiristystä tai uhkailua. Saan vaan parhaat palat. Eilen lahjaksi ihana, vaaleanpuna-liila-raidallinen CTRL -merkkinen t-paita. (olihan väliviivoja tuossa lauseessa!) myös beiget korkeakorkoiset sandaalit. En kerenny ottaa kuvia, kun oltiin taas koko ilta menossa/touhuamassa. Käytiin pitkästä aikaa salilla, tuntui ihan hyvälle. Taisin repiä vähän liikaa, sillä nyt on kipeällä tavalla kipeät hauikset. Ei sillätavalla, että on jotain tehnyt, vaan sillätavalla, että jotain on nyt vähän revennyt...

Tänään koululle keskustelemaan inssityöstä. Niin ja jos uskaltautuisi käydä kysymässä, että kuinka pahasti pieleen se epäorgaanisen tentti oikein menikään. Harmittaa kun pientä oravaa, että unohdin koulun kirjaston kirjan keittiön pöydälle. Pitää siis käydä kodin kautta. Ei hyvä. Laho pää.

kodinhengettären tekemiset vol 2

eilen mr S sitten osti ompelukoneen. Kuulemma mäkin saan (ehkä) käyttää sitä. Iski kyllä ihan tuhoton vimma ommella jotain, viimeksi yläasteella oon surrutellut menemään koneella.

eilen syötiin myös lettuja kera omenamarmeladin (jep, vähän liikaa hillosokeria), mr S vaihtoi viherkasveille mullat ja toiselle jopa ruukun. Muuta mainittavaa eilisessä ei tainnut ollakaan.

Mikä ihme mun poikaystävään on mennyt???

syysaskareita

Mr S:stä on kuoriutunut melkoinen kodin hengetär. Keitteli eilen omenahilloa. Keittiö oli niin soseessa, mutta jotenkin se on vaan oppinut. Siivosi jälkeenpäin! Meillä edistytään!

Uhkasi tänään käyvänsä ostamassa marjoja, sillä hillosokeria jäi melko paljon... Saa nähdä kauanko tää hilloinnostus kestää.

Tänään tehdään lettuja, jotta voidaan nauttia työn tuloksesta:
omena-sitruuna-kaneli-rommi -hillosta=)

...en edes osaa kirjoittaa...

tullessani töihin näin sen, jota koko osaston ihmiset ovat odottaneet/pelänneet kevään ja kesän. Lippu puolitangossa. (radiossa soi Jipun Tuonelan koivut). Ihminen, joka minut palkkasi, on poissa. Niin valtava elämänhalu, että sinnitteli yli kaikkien lääkärien ja muidenkin ihmisten ennusteiden. Toivottavasti sai asiansa kuntoon, sai sanottua jäähyväiset, teki rauhan itsensä ja muiden kanssa. Enkä epäile hetkeäkään. Vielä pari viikkoa sitten oli purjehtimassa miehensä, perheensä, ystäviensä kanssa.

Vaikea varmasti lähteä noin hitaasti, mutta toisaalta saa aikaa tehdä ne asiat, hoitaa kuntoon kaiken. Vaikka todennäköisesti tuntisi, että aina jää jotain kesken.

Aika mennä eteenpäin. Hyvä sauma jättää tää talo taakseen, pomokin jätti.

Tiistait on pahoja, mitä mä oon sanonut!

sataa sataa ropisee

todella syksyinen olotila, päällä jo tweedhousut (ruskeat) ja pitkähihainen paita (ruskea). Ikkunan takana sataa, ei näe edes ulos kun sen verran kovaa ropisee.

Viikonloppu meni taas vauhdilla. Perjantaina olisin päässyt leffaan, mutta laiskuuttani valitsin taas vuokraamisen. Vuokrattiin Marley & Me, joka oli miljoona kertaa parempi kirjana. Mutta ihan ok leffanakin. Sai itkeä. Tosin kesken leffaa, karkit ja limu ja sipsit sylissä, kaveri soitti ja pyysi ajelemaan pärrällä. Raukka sai vasta ihan äsken kortin (kolmannella kerralla inssistä läpi) ja todella varmaan kova hinku ajamaan. Lähdettiin sitten ilta-ajelulle. Bodom-järven ympäri. Ei ole kovin hilpeää pimeään aikaan. Muakin välillä pelotti, vaikka istun vaan kyydissä. Ajelun jälkeen takas sängylle ja leffa loppuun.

Lauantaina vietiin Lintu takaisin kotiinsa. Oli synkeää tulla takaisin kotiin, kun ei ollut ketään vastassa, piipittämässä.

Lauantaina oli myös ystävän 25-vuotis synttäreillä. Tuli syötyä ja juotua. Jäätiin yöksi ja aamulla ylenmääräinen syöpöttely jatkui. Sunnuntai-iltana syötiin vähän lisää. Katsoin kuvia lauantailta ja jotain pitää tehdä. Mulla on ihan jumalattoman iso maha! Pakko saada pois tätä läskiä. Ahdistaa.

Matkakertomusta, osa 3

Nizzaan saavuttiin siis 2.7. torstaina. Siellä tavattiin yks kaveripariskunta. Otettiin hotelli Geneve(ei ilmastointia, todella vinot lattiat ja kirjoja sängynjalkojen alla). Oli kuitenkin kohtuuhintainen ja todella hyvällä sijainnilla ihan vanhankaupungin vieressä.

Tämä kuva oli Shellin pihalta (yllätys, tunnuttiin suosivan ihan urakalla Shelliä). Kyseltiin mahdollisia hostelleja/muuta majoitusta. Sieltä suosittelivat hotelli Geneveä.

Illalla käytiin muutamalla olusella/muulla juomisella ravintolakadulla, oli kivaa nähdä vähän muitakin naamoja kuin vain mr S:n pärstää.

Tuolla poijjaat veti skedanit kaikilla hökheillä (sisälsi myös ranskalaiset siellä kebab-rullan sisällä!)

Seuraavana päivänä pidettiin biitsipäivä! Oltiin päivä rannalla ja uitiin välimeren ihanissa, lämpimissä aalloissa, rasvailtiin mua jatkuvasti (jonka seurauksena käytiin ostamassa 50+ suojakertoimella oleva rasva mulle, kun kuulemma punoitin niin pahasti...??). Illalla oli tarkoitus mennä piknikille puistoon, mutta Ranskassa (tai ainakin Nizzassa) puistot laitetaan illalla porteilla kiinni. Joten tehtiin pikkuinen iltakävely ja päädyttiin... takaisin rannalle! Oli mukavaa.

Lauantaina lähdettiin reissuun junalla, ajettiin Monacoon. Siellä oli muutama muukin....

Monacossa menikin melkein koko päivä, kateltiin pyöräilijöitä. Voi hullu, ne meni kovaa!!! Sunnuntaina oli poikien toivomuksesta vesipuistopäivä. Siitä ei sattuneista syistä ole valokuvia, ja vaikka olisikin, sensuuri iskisi.

Maanantaina luovutettiin hotellihuone, pienten vaikeuksien jälkeen. Pankkiyhteydet tökkivät, jouduttiin yli tunti odottelemaan. Kun vihdoin päästiin matkaan, ajeltiin Cannesin ja St Tropezin kautta kohti Montpellieria. Maanantaina oli myös reissun lämpöennätys, 36 astetta. Onneksi oli ilmastoitu auto.

Jatkuu taas jossain vaiheessa...

Lintu poseeraa

Yritän opetella ton kameran käyttöä... vähän tärähti (siis toi lintu varmaankin=))

lepyttelyn jalo taito

kyllä, olen materialisti. Nautin lahjoista, varsinkin kivoista. (Ehkä jossain vaiheessa myös kävelysauvat hivuttautuvat "kivojen" lahjojen joukkoon)

Mr S osti mulle oman kameran! Sillä on sellainen digijärkkäri, jota en osaa käyttää, enkä niin paljon ole kiinnostunut kuvaamisesta, että jaksaisin opetella. Mutta nyt mulla on ikkari pikkuinen Canon Ixus, jolla voin räpsiä sieluni kyllyydestä.

tutkimusinsinööri

on mun tuleva nimike. 56 haastatellusta ihmisestä ne halus mut! Kuukauden päästä hommat ja kuviot ja maisemat vaihtuu. Helpottavaa ja jännittävää.

Mr S vähän yritti lannistaa, mutta sekin saatiin jo puhuttua. Oli loukkaantunut siitä, etten ollut tarpeeksi keskustellut hänen kanssaan asiasta, joka vaikuttaa hänenkin elämään. Miten oisin kerennyt? Se on jatkuvasti töissä ja jos ei oo töissä, niin tekee kotona töitä. Eilen oli haastattelu ja tänään soittivat, että tervetuloa. Missä välissä olisin edes kerennyt. Juteltiin kuitenkin sen verran, että tottakai meen, jos tuntuu siltä. No todellakin tuntuu siltä. Luulin, että asia olisi ollut sillä selvä. Mutta piti kuitenkin hieman kiukutella. Suotakoon se hänelle.

hieman mennyt muuhun kuin työntekoon tää päivä...

jännitystä

tänään iltapäivällä on se työhaastattelu! Jännittää jonkin verran, sekä hieman harmittaa. Harmittaa sen takia, että mr S on niin uppoutunut töihinsä, että mä oon ihan kuin ilmaa. Ei muistanut eilistä tenttiä, ei muistanut tänpäivästä haastattelua. En edes viitsinyt kysyä siltä mielipidettä vaatteista. Nyt on jotkut rytkyt vaan niskassa.

Vaatteet on kuitenkin tärkeet työhaastatteluun mennessä. Harmittaa, ettei mulla oo mitään kivoja/siistejä vaatteita. On vaan kivoja rentoja tai sitten tyhmiä siistejä. Valitsin tyhmät siistit vaatteet. Kopioin tässä aamusta työtodistuksia, yksi todistus jäi sitten kopiokoneeseen. Onneksi yks työkaveri, jolle oon kertonut haastattelusta, poimi sen nopeesti sieltä. En ehkä just haluais, että vaikka pomo löytää mun työtodistuskopioita koneesta.

Eilinen tentti meni miten meni, toivottavasti opettajalla ainakin on hauskaa! Kaikkea vastasin ja selostin, taisi mennä siinä sivussa muutama matikan peruslaskusääntökin ihan uusiks. Kattelen seuraavaa uusintaa. Pakko tän on jossain vaiheessa mennä läpi?

Kotona on nyt aika tylsää tosiaan, kun miekkonen tekee vaan töitä. En tiiä mitä pitäis keksiä. Shoppaileen tietty haluisin, mutta kun rahatilanne on vähän mitä on. Tänään ehkä teen kakkupohjan, kun lupasin kaverille tehdä suklaakakun lauantaiksi. Sitten tietty Linnun kaa leikkimistä. Ääääh, no ainakin päikkärit. Nukuin viime yön todella huonosti.

tänään tentti

ja pitäisi sitä ennen töissäkin tehdä jotain, on uuden oppimista ja palaveria. Jännitän vaan niin sitä tenttiä. Vaikea keskittyä. Jos kerkeis ihan vähän vaan kurkkaamaan noita laskuja, en tiedä auttaisiko vai yltyisikö paniikki?

Kyllä se siitä. Elämää tää vaan on.

maanantaiaamun valitukset

perjantaina iiiiso riita edelleen kävelysauvoista. Jotenkin saatiin sovittua, mutta ei ollut kovinkaan hilpeätä. Himppasen vaikeeta, kun oli kuitenkin siskonpojan kastetilaisuus, jossa piti olla jotakuinkin kunnolla.

Olin siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirkossa käymässä. Toi tunteita pintaan. Nousi karvat pystyyn ja teki mieli vaan paeta. Nätisti hymyilin ja otin vastaan ne: "Sua ei ookaan näkynyt, millon nähdään seuraavan kerran" -tyyppiset ei kovin hienovaraset ehdotukset siitä, että kyllä siellä kirkossa pitää käydä joka sunnuntai. Onneksi oma perhe ei enää jaksa jauhaa siitä.

Lauantaiaamuna kävin parturissa. Mun ihana parturi tais olla vähän särkylääkkeissä/unessa. Värjäs mun hiukset sellaseks kirkkaanpunaseks, joka haalistui ekassa pesussa sellaiseksi... no rumaksi. No, laittoi sitten kotiin värin mukaan, jonka laitoinkin jo eilen päähän. Nyt on tummanviininpunaiset hiukset. Kotoisaa. Olinkin jo ihan tarpeeks kauan blondina.

Käytiin Naantalissa kaveripariskunnan kanssa, syötiin, juotiin, saunottiin. Mulla tuli uni jossain vaiheessa, viime viikko kun oli aikamoista vaakalentoa. Juttelin unissani, heräsin siihen kun mulle nauretaan. Heräsin yöllä ja kuuntelin kolmea erilaista tuhinaa/kuorsausta. Yks oli nukahtanut otsalampun kera. Varsinainen valopää.

Eilen sitten kävin kaverin kanssa sauvakävelyllä. Käveltiin jotain puolisen tuntia. Mulla hiki vaan valu ja naama punasena puuskutin kaverin rinnalla, joka oli sitä mieltä, että no, tämä oli nyt tällainen palauttava. Ei kiva!

Mr S oli eilen pomonsa luona tekemässä töitä. Mua jotenkin vaan... hämää. Ärsyttää, että se tekee niin paljon vapaa-ajalla töitä. Eikä se näy mitenkään palkassa tai asemassa tai missään. Ihan sama, sainpahan nukahtaa rauhassa.

Unissa mua jahtas sarjamurhaaja, joka halus nylkeä mun ihon. Heräsin, yritin tolkuttaa itselleni, että se oli vaan unta. Aamuyöstä vielä jotain pahoja unia, joita en onneksi muista.

kirosanomista

mr S oli eilen mun kaverin kanssa pärräilemässä. Olivat sitten lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet, että Sunbeam on saatava löytämään se "urheilun ilo" (mitä helvettiä sekin muka tarkoittaa???). Mr S oli ostanut mulle kävelysauvat! Siis voi ****u! Kuinkakohan paljon ollaan yhdessä vinoiltu sauvakävel -ijöille, -ijöistä, -emisestä. Aika pahalle tuntu, melkein kuin olis suoraan sanonut, että oot ruma ja läski, niin samantien voit mennä harrastaan tota perkeleen tyhmännäköstä dementiahiihtoo. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta siltä nyt vaan tuntuu. Oli myös todennut, että ei uskalla tulla pelkkien sauvojen kanssa kotiin, niin oli sitten ostanut myös jonkun diipadaapa mietelauselma/elämä on ihanaa -tyyppisen pikku kirjan. Ei hyvä. No, aion saada uusia vaatteita sitten, jos mua kerta pakotetaan urheileen. Ei mulla oo mitään urheiluvaatteita.

Ei myöskään aiheuttanut mitään huraa-huutoja mun ilmoitus työpaikkahaastattelusta. Palautti taas niin maanpinnalle tän ihmisen. Päätin kyllä, että jos paikka tuntuu hyvältä, mähän meen sinne.

Viihdyin eilen avopilla. Syötiin hyvät pihvit ja juteltiin kaikenlaista. Se onneksi kannusti tässä työasiassa.

Miten voikaan olla ensin sata lasissa pilvissä kiitämässä ja muutama pikku juttu voi saada takaisin sinne syvälle, pimeeseen ja tyhmään.

tai voi olla että tuleekin jotain. Mulla on ens viikolla työhaastattelu VTT:lle tutkimusinsinööriksi. Leipomojuttuja tutkimaan. Mä niin haluisin sen paikan.

Mutta... (miksi aina pitää olla se mutta???)
paikka olisi ilmeisesti määräaikainen (n. kaks vuotta) kahdessa vuodessa voi toki tapahtua vaikka mitä, mutta silti.
Katselin netistä noin yleisesti kyseisen lafkan palkkoja, eikä kovin kannustavalta vaikuttanut. Huoh.

ei musta ikinä tule mitään

miten voi olla mahdollista, että en vaan ymmärrä epäorgaanista kemiaa? Istuin taas eilen tunneilla melkein itku kurkussa, kun tajusin, etten välttämättä pääse taaskaan tentistä läpi. Se aine ei voi olla näin vaikeeta, oon päässyt jo niin monesta paljon vaikeammastakin aineesta läpi. Tää nyt on joku viimeisten rippeiden ylitsepääsemisen vaikeutta. Oon jopa miettinyt, sabotoinko itse jotenkin tätä koulumenestystäni. Etten haluakaan valmistua, koska sitten pitäisi ihan oikeasti olla aikuinen?

Mutta ihan aikuisten oikeesti haluaisin valmistua!

öisiä ajatuksia

makasin sängyssä illalla, ikkuna auki. Kuuntelin huolella ohi ajavia autoja, mopoja, prätkiä, rekkoja. Mieleen muistui eräs pääsiäinen, joka vietettiin mr S:n vanhempien kaupunkikämpässä, silloin kun itse asuttiin kaatopaikan vieressä.

Kaatopaikan viereisessä keltaisessa puutalossa vihasin aika montaakin asiaa, mutta yksi suuri juttu oli se, että siellä oli niin hiljaista! Ei mitään ääniä, ehkä tietyllä tuulella saattoi kuulla moottoritien humua, mutta sitäkin hyvin kaukaisesti.

Nautin siitä pääsiäisestä niin kovin, en ollut siihen mennessä ymmärtänytkään kuinka paljon kaipasin kaupungin ääniä. Nukuin ikkuna auki ja välillä heräsin kuuntelemaan. Maailma pyörii vielä, autot kuljettaa ihmisiä ja tavaroita. Kaikki hyvin.

Viime yönä tosiaan muistin taas sen, kuinka nautinkaan hälystä ja liikenteen äänistä. Maailma jatkaa radallaan, tavara liikkuu, ihmiset pääsee koteihinsa/töihinsä. Nukahdin hymyillen.

tavallinen tiistai

ei onneksi kamalan kauhean kammottavan kiristävä päivä. Mutta ei mikään hiphurraakaan. Tuntuu siltä, että olis tulossa kipeäksi. Tavallaan toivonkin, että sais muutaman päivän vaan olla sängynpohjalla, mutta sitten kuitenkin. Ei oo kivaa sairastaakaan.

Mitä ihmettä mä teen? En jaksais olla täällä töissä, en jaksais tehä kouluhommia loppuun, en jaksais oikein mitään. Ehkä lähenevä syksykin antaa osansa jo alakulosta. Huomenna, ylihuomenna ja yliylihuomenna on koulua. Enkä todellakaan ole tehnyt niitä tehtäviä. Ei jaksa.

Tulostin eilen avioerohakemuksen kaverille. Enpä olis uskonut ikinä moista tekeväni.

Päähän sattuu.

maanantaina

perjantaina käytiin isosiskon luona. Syötiin ja laulettiin singstaria. Lauantai oli tosiaan suunnitelmissa käyttää ihan kahdestaan, mutta avoppi soitti ja halus tarjota ruokaa. Ilmaisesta ruoasta en kovin usein kieltäydy (ja sen kyllä huomaa ;)) joten lähdettiin Porvooseen. Sää oli mitä mainioin, seura oli mukavaa ja ruoka hyvää. Kotiin päin ajettaessa pysähdyttiin tien viereen katselemaan Hornetin lentonäytös. Melu oli melkoinen ja vatsasta otti vaan katella. Hurjaa. Sellasen kyytiin kun pääsis.

Kotona kannustettiin partsin alla juoksevia maratoonareita hetki, laitettiin vähän parempaa ylle ja suunnattiin Uunisaareen. Mr S:n entisen duunikaverin 30 -vuotisjuhliin. Samalla saarella oli myös jonkun häät sekä ehkä vielä lisäksi jokin polttariporukka? Ruoka oli hyvää, juomaakin sai. Muuten vähän nihkeää, kun ei tuntenut ketään sieltä. No, onneksi alkomahooli jonkin verran auttoi asiaa, ettei tarvinnut olla missään nurkassa kahdestaan. Vaikka kyllä me kahdestaan viihdytään. Eipä tullut mitään uusia mullistavia ihmisiä vastaan. Puoliltaöin bileihmiset jatkoi Kaivolle, me jatkettiin kotiin.

Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän torkkuessa. Lintukin antoi melko rauhassa ihmisen olla sängyn pohjalla. Mr S onneksi sai jonkinlaisen puuskan, siivoili ja touhuili. Oli ihan hyvä, kämppä alkoikin taas näyttää vähän... kaoottiselta.

Illalla käytiin siskon luona. Mr S lähti harrastamaan, muut lähti katsomaan, mä jäin pikkuneidin (4 v) seuraksi. Sillä riittää kysymyksiä. Itsekin jossain vaiheessa totesi, että mulla näköjään on nyt paljon kysyttävää.

Miksi sä oot värjännyt sun hiukset tolleen mustiksi ja valkoisiksi? (oliskohan aika alkaa värjäilemään juurikasvua piiloon...)
Sanoiko mun äiti muka, että sä määräät?
Miksi, miten, kuka, missä. Paljon tarvitsee pienen ihmisen oppia. Niin ja ton ikäiset ei vielä(kään) tajua sarkasmia.

Viime yön unessa

äidillä oli kanala (kerrostalossa), oli ihan hulluna niihin kanoihinsa ja piti niistä todella hyvää huolta. Uni jatkui kaupungin keskustaan, jossa oli ihan autiota. Olin muutaman vanhan tutun (kirkkotyyppejä) sekä mr S:n kanssa jonkinlaisessa "nuotiopiirissä". Siinä jutskailtiin jotain, ihan rauhassa. Sitten tuli jumalaton parvi kärpäsiä. Siis miljoonittain kärpäsiä, jotka vain lensi päin. Niitä tuli ja tuli ja yritti vaan pitää silmiä, suuta ja nenää kiinni. Inhottavaa. Kun se parvi oli ohittanut vihdoin meidät, tuli kaikille jokin hirveä hätä, että nyt on maailmanloppu. Jotain raamatullistakin siinä vaiheessa tuli mieleen, ehkä joku lainasi jotain ilmestyskirjaa tai jotain sinnepäin. Kummallista oli se, etten pelännyt. Eikä tullut mitään jumalallisia ilmestyksiä/ääniä. Olin turvassa.

Ennen näin (ennen luopioitumistani) paljonkin maailmanlopun unia. Joissa aina pelkäsin, että tuhotaankohan mut, olenko ollut tarpeeksi hyvä, joudunko helvettiin. Eipä juuri ole tässä neljän-viiden viime vuoden aikana moiset painajaiset vaivanneet.

Eilen jeesattiin (taas) kaveria muutossa. Käytiin hakemassa sille pöytä ja tuoleja ja niiden takia työkaluja. Mr S askarteli ihan huolella. Laittoi lamppua kattoon ym. Hirveen käteviä tollaset miekkoset ;)

Yöllä vielä puhetta seksistä ja sen muuttumisesta tässä ajan mittaan. Rutinoitumista, tapoja. Sovittiin, että lauantaiaamuna pidetään koko aamupäivä vain meille kahdelle. Sopii mulle.

Matkakertomusta, osa 2

Tähän ei nyt tuu kuvia, kun en oo kotikoneella. Mutta. Bratislavasta keula lähti kohti Italiaa ja Venetsiaa eritoten. Venetsiassa oltiin yksi yö, siinä lähisaarella nimeltään Lido. Ajeltiin Itävallan kautta ja pysähdyttiin Shellillä tankkaamassa. Siellä oli jotain, mitä en oo aikasemmin kokenut. Nimittäin palvelua. Mies tuli ja tankkas ja pesi ikkunat ja vaikka mitä. Se oli kivaa!

Sunnuntai-iltapäivänä siis saavuttiin Lidoon (auto jätettiin mantereen puolelle, huomattavasti halvempaa). Mr S oli varannut netistä hotellin, jollainen kuuluu Venetsiassa ollakin. Oli krumeluuria, naamiota, kultaa, kristallia, Muranon lasia. Ja tervetuliaisdrinksu kuului myös hintaan ;)

Asetuttiin hetki, taidettiin jopa ottaa pikku tirsat, jonka jälkeen lähdettiin vesibussilla katsomaan Venetsiaa. Aurinko oli laskemassa, kaikki näytti niin epätodelliselta, oli niin kaunista. Kierrettiin niitä vesireittejä pitkin ympäri niitä saaria. Taloja, jotka oli ihan vinossa, upeita, kauniita taloja, joiden vieressä oli ränsistyneitä ja mätiä taloja. Se on vaan niin päätön paikka. Aivan mieletön!

Illalla käytiin pizzalla, paikassa nimeltä la (tai le) pizza. Söin ehkä elämäni parhaan pizzan! Suosittelen.

Maanantaina mentiin ihan käveleksimään (hih, mikä sana) sinne Venetsian pääsaarille. Oli aikamoinen kokemus sekin. Turistia turistin perään. Oli kuitenkin rentoa, hauskaa, lomaa.

Iltapäivästä jätettiin Venetsia taakse ja jatkettiin Italian hullussa liikenteessä. Ainut oikea vaaratilanne tuli erään italiaanon kanssa siis, joka ei osannut pysyä omalla kaistallaan. Ei myöskään tajunnut, että itse törttöili, vaan rupes meille huitomaan jotain ja monta kilometriä piinas. No, siitä selvittiin ihan vaan ärsytyksellä, onneksi.

Löydettiin itsemme Gardajärven pohjoispäädystä. Leiriydyttiin siihen ihan rannan ja kaupungin välissä olevalle leirintäalueelle. Käveltiin kaupungilla, otettiin aurinkoa, syötiin gelatoa, rentoiltiin. Oltiin kaksi yötä siinä Gardalla. Käytiin katsomassa lähellä olevaa upeaa vesiputousta, meinattiin olla reippaita ja mennä sellainen patikointireitti, mutta se oli täynnä ihan veitsenterävää kiveä ja mulla släpärit. Jonkin aikaa kiivettiin, mutta ei sitten toiminut.

Gardalla oli molempina iltoina aivan mielettömät ukkoset, upeita salamoita ja järjetöntä ukkosta. Ei edes pelottanut kauheasti. Ja onneksi nukuttiin autossa, sillä viereiset teltat ilmeisesti lainehtivat, koska aamulla kaikki tekstiilit sieltä oli ulkona kuivumassa.

Gardalta jatkui Nizzan suuntaan, mutta ei ihan yhdessä päivässä ajettu sinne. Nukuttiin taas yksi yö Shellin pihalla, jossain Barbarescon lähistöllä. Oli hieman pelottavaa ajella siellä yöllä, valoja ei juurikaan ollut, satoi kaatamalla, salamoi ja ukkosti. Teiden varsilla oli myös tyttöjä aika paljon töissä. Siinä vaiheessa tuli jonkinlainen arvostus omaa työtään kohtaan. Ei ainakaan tarvitse yömyöhään rankkasateessa yrittää näyttää houkuttelevalta ja pelätä, kuka poimii kyytiinsä...

Jatkuu taas jonain päivänä... ehkä jopa kuvien kera?

tyttöjuttuja

pakko kirjotella vähän ällöyksiä välillä. Kävin eilen gynekologilla. Sinänsä mukavaa touhua, kyllähän siitä ilosta yli satasen maksaa =P. Yritin siis päästä ihan kunnalliselle puolelle, mutta aikoja olisi ollut vasta kahden kuukauden päähän. Joten yksityiselle siis.

Lääkäri oli ihan mukava, vanhempi mies. Papa otettiin, ei kauheesti edes sattunut. Mutta sitten se katteli mun toosaa sillä ultraäänivekottimella. Se oli hassua. Näin mun munasarjat ja kohdun ja virtsarakon. Mutta nyt siis se varsinainen "uutinen". Jonka kuullessaan Mr S tokas, että ootte kaikki tollasia pilluvammasia. (anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta suora lainaus..)

Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu. Ilmeisesti siitä ei oo mitään haittaa. Pitää kohta uppoutua internetin ihmeelliseen maailmaan, josko sais jotain lisätietoa moisesta poikkeavuudesta.

Illalla tein itekseni pizzaa jääkaappijämistä. Siihen tuli bbq-kastiketta, pippurimetvurstia, kapriksia, jalapenoa ja juustoa. Yllättävän ok, noin niinkuin jämäpitsaksi. Mr S oli siis mun isukkipapan kanssa saaressa saunomassa. Leikin Linnun kanssa, se vaan oli vähän rasittavalla päällä, kiskoi hiuksia mun päästä. Varmaan kalju kohta mulla tossa päälaella.

Eipä tänään muuta.