yhden kävyn loma

tänään lähdetään mökille. Joulu meni neljän tähden hotellissa, joten on ihan kohtuullista mennä uuttavuotta viettämään yhden kävyn mökkiin=). Oltiin tässä samassa mökissä kaveriporukalla viisi vuotta sitten. Taisin olla silloin niin sokea rakkaudesta, etten muista muuta, kuin että mukavaa oli. Saa nähdä, miten nyt käy... no, suojakänni pelastaa aina. Eiköhän tämäkin reissu mene ihan ok. Ainoa miinuspuoli on oikeastaan se, että on vaan yksi kaveri lähdössä mukaan. Kaveri, joka saattaa kännipäissään käyttäytyä hieman hömelösti. Ehkä se siitä.

Ei huvita juurikaan työnteko, pitää miettiä mitä ruokaa on helppo valmistaa siellä alkeellisissa oloissa. (Vesikin juoksee niin rivakasti kun sitä jaksaa kaivolta tuoda). Jotain helppoa, mutta hyvää ja suht tiskivapaata hommelia. No, en kauheammin välitä siitä tiskihommasta, mr S on nyt päässyt viime aikoina niin helpolla, että saa luvan tällä reissulla tehdä oman osansa ja hieman enemmänkin.

Paco on ollut tosi kiukkuinen, puree ja ärisee. Selkeästi loukkaantunut meidän poissaolosta... mitenköhän uudenvuoden jälkeen, suostuukohan ollenkaan enää leikkimään meidän kanssa? Toisaalta, mäkin olin eilen niin kiukkuinen, ettei Paco edes ollut olkapäällä... oli mun niskan takana piilossa, kaivautuneena mun hiuksiin. Huusin ja kiroilin ja ärisin, kun oli niin hirveä kaaos. Miksei niitä tavaroita voi laittaa omille paikoilleen??? No, tulipahan siivottua.

Sainkin shamppanjaa joululahjaksi mr S:n veljeltä ja tämän vaimolta. Vielä mun lempparia, Moet Chandonia. Nam. Ei malta odottaa sen korkkaamista. Ostoslistaan pitää lisätä kerttis skumppalasit.

kiire, hoppu

teenkö mä vaan itse päässäni tän kamalan kiireen ja vauhdin tunnun? Vai meneekö tää maailma ihan hirveetä vauhtia eteenpäin? Niin, ettei kerkeä saada enää edes viikoista kiinni, päivistä ja tunneista puhumattakaan. Mr S luulee, että sillä on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla kuolevaisilla, mutta kun mä joudun paikkaamaan ne tunnit, joina sen on pitänyt tehdä jotain ja aika ei olekaan kumma kyllä riittänyt.

Tänään pitää siivota (miten voi kämppä olla sen näköinen, vaikka ollaan oltu kaksi päivää kotona???), käydä shopauttamassa mulle pari juttua, sitten yksi melko tärkeä juttu. Pacolle ruokaa. Hermostuttaa, kun mr S lupasi jo ennen joulua käydä ostamassa ruokaa meidän riiviölle, mutta eipä ole vieläkään näkynyt. No, meen tänään muutenkin vähän kattelemaan josko olis alessa jotain kivaa. Joku sellanen villaneulemekko olis kiva. Uudenvuoden aattona kun jostain kumman syystä haluan olla mekossa. Siellä korpimökissä vaan pitää olla ehkä jotain lämmintä päällä=)

ÄÄÄÄÄÄHHHH milloin tää helpottaa???

sekoilua

ensimmäinen kunnon sekaannus töissä. Parit raskinäytteet ihan päin honkia, väärin merkattuna, menee arvailuksi mikä oikeasti on mikäkin. Ärsyttää.

Joulu meni mukavasti, rauhallisesti (mitä nyt joutui rauhoittelemaan mr S:ää, ettei se täysin menettänyt hermojaan äitinsä kanssa). Budapest oli ennallaan, siellä oli melko lämmintä ja parina päivänä aurinkoista. Shoppailtiin ja syötiin ja nukuttiin. Oikein hyvä loma mun mielestä=)

Lahjojakin oli tullut, neljä kirjaa ja pari peliä. Mukavaa. On uudeksivuodeksi mökille touhuamista. Kaveri tulee mukaan, joten ei ihan kahdestaan olla.

Selvittely jatkukoon...

vielä hetki

kestä vielä hetki, niin sitten saat vaan olla. Kunhan ensin hoidat alta pois yhden perhevalokuvan, kämpän siivouksen, pyykinpesun, kamojen pakkauksen. Mutta sitten. Sitten pääset hetkeksi pois hullunmyllystä. Ihanaa.

ei saa surettaa...

mutta mitä tehdään, jos siltikin surettaa? Eilisilta meni ihan itkemiseksi, nyt on silmät turvoksissa ja edelleen surumieli. Inhottavinta on se, ettei varsinaisesti tiedä, että mikä nyt mättää? Ilmeisesti on vaan liikaa nyt tapahtumia, joita pitää stressata. Kuten sellainen pieni asia, että missä sitä asuu tuossa kuukauden päästä? Tai ihan vaan tämäniltainen siskojen perinteinen pikkujoulu. Miten kerkeän sinne ja saan vedettyä iloisen naamarin päälle? Tai huominen perhevalokuva. En välttämättä haluais ikuistaa itseäni tän kokoisena ja näköisenä vanhempien seinälle pällisteltäväksi. Jep, ei oo nyt hyvä elämä mulla...

Uudenvuoden mökkireissu on ilmeisesti nyt sitten ihan vaan kahdestaan suoritettava juttu. Äh, touhutaan nyt ensin toi joulu pois alta. Nyt itteä niskasta kiinni! Ja kauppaan hakemaan hiivaa. Onneksi tänään on leivontapäivä töissä. Saa touhuilla.

tyttöilta

tänään! Ihan kahestaan pikkusiskon kanssa, voidaan päivittää ne asiat, joita ei sähköpostitse tule sanottua. Pitänee myös kouluttaa pikkusiskoa Pacon kiinniotossa, jotta voidaan rauhassa lähteä joulureissuun. Linnun hoitajasta/hoitamisesta tuli pientä sanomista, mutta se on onneksi jo ohi.

Ostin eilen tosiaan koko konkkaronkan kaikki (melkein) lahjat! Kuinka helppoa oliskaan, jos olis vaan yks tai kaks siskoa/veljeä? Sain kyllä jonkin verran tunnustusta mr S:ltä, oli helpottunut siitä, ettei tarvitse miettiä noita lahjajuttuja kaiken muun härdellibordellin lisäksi. Mulle olis parasta olla hyvät lahjat! Sen verran oon nyt sykkiny noiden kaikkien läheisten (eikä välttämättä edes mulle niin läheisten) ihmisten lahjojen kanssa. Tänään viimoinen rutistus. Kyllä mä sen vielä kestän. Saa sitten illalla vaan rauhottua, rupatella, syöpötellä ja vaikka lauleskella.

Tänään muuten tehdään kämpästä kaupat! Viimeksi kun oli tällainen kaupantekopäivä, käytiin neljä kertaa ulkona syömässä (kunnon aamupala, lounas, välipala, päivällinen). Tänään en edes nää mr S:ää. (välittäjä hoitaa kaupanteot meidän puolesta, kun on vähän muita kiireitä tässä...)
No, kunhan rahat tulee tilille, niin ei haitta.

Siitä puheenollen, pitääkin mennä maksamaan laskuja...

vaakalentoa

ja erittäin vauhdikasta sellaista ollut tässä ihan liian kauan. En oikeestaan jaksais enää odottaa joulun matkaa, vaan olemista ja möllöttämistä. Budapest odottaa=) Vielä vajaa viikko pitää jaksaa säntäillä.

Enää pari punkkupulloa ja kaikki lahjukset on pulkassa. Loistavaa. Nyt paketointipuuhiin. Toivottavasti paperit riittää...

ihan dejavu

nimittäin maanantailta tän päivän tentti. Eli lähinnä katsoin ihmeissäni paperia, että mitä hittoa? Kuka tällaista tekee käsin. Mä syötän nää tiedot vaan taulukoihin ja voila; tuloksia tulee. Eikä tartte miettiä.

Opettaja ei meinannut uskoa, että nyt on ihan oikeasti kiinni vaan hänen iki-ihanasta epäorgaanisen kurssistaan mun valmistuminen. Miten voikaan olla tollainen jäärä (jonka tenttien läpipääsyprosentit haluisin todella tietää).

Hillitön päänsärky, pitäis säntäillä sinnetännejatonne. Melko rauhallisesti silti hengaan vielä tässä koneella... Pikkusisko on ihan kohtsillään maassa! Ennen jännittävää jälleennäkemistä pitää vielä käydä katsastamassa yksi kämppä Leppävaarassa. Ei olis yhtään huonompi vaihtoehto.?

kodittomuutta, koulujuttuja ja ketutusta

joku pentele osti sen kämpän täyteen hintaan. Aikamoista. Pitää ilmeisesti alkaa etsiä jotain tilalle. Kuukausi tai jotain sinnepäin aikaa etsiä uus koti/väliaikainen kämppä.

Tentti meni tai ei mennyt. Lähinnä ei mennyt. Kävin koulusihteerin kanssa keskustelemassa opinnoista, enää tää yks puserrus ois jäljellä. Keskiviikkona menen opettajan kanssa juttelemaan, että miten prkl tän kurssin saa läpi??? Muuten, oli melkoisen kiva yllätys saada tietää, että olen yhden tentin päässyt läpi (vuonna 2006), jota olen sen jälkeen pariinkin otteeseen muistaakseni käynyt pakertamassa. Eli hieno juttu. Ei harmita sitten ollenkaan. Ristiriitaisia juttuja nää. Toisaalta ihan jees, että on edes joku osa läpi tosta kurssikokonaisuudesta, mutta miks ihmeessä se opettaja ei oo muistanut mainita asiasta?

Vähän pöllämystynyt olo nyt kyllä kaikinpuolin.

sunnuntai-illan uupumus

eikä edes jaksa välittää huomisesta tentistä. Se menee, tai siis mä meen tekemään sen, ja se vaan menee jos on mennäkseen. Ehkä sen verran jaksan, että sentään muistan pakata laskimen ja penaalin mukaan. Jotenkin luovuttanut olo. Eilinen meni vielä melko pitkälti sängynpohjalla. Tänään käytiin ostoksilla (koska kämpässä oli näyttö ja lähdettiin pois alta). Lähes kaikille kakaroille on nyt lahjukset ostettu. Muutamia pikkujuttuja (kuten n. 45 joulukorttia) vielä kokonaan kesken. Jossain vaiheessa marraskuuta selaillessani keitto/leipomuskirjojani innostuin ja taisin mainita jotain itse/omatehdyistä nameista tms. Ei tuu tapahtuun.

Puhkipoikki olo. Näytöllä oli ollut 15 ihmistä. Melko vähän. Kolme kuulemma oli ollut kiinnostuneita, mutta eipä oo yhtään tarjousta vielä kuulunut. Katellaan sitten joulun jälkeen. Tai jtn.

Ostettiin Pacolle lisää leluja. Se on ehkä hemmotelluin papukaija ikinä. Oli kuulemma ollut nätisti ja hiljaa näytön ajan. Hyvä.

Silitin äsken melko kasan ja nyt on niin hyvä tuoksu täällä kotona. Olis varmaan pitänyt silittää ennen näyttöä. Jonkin tutkimuksen mukaan silittämisen tuoksu on toiseksi tai kolmanneksi miellyttävin. (niin turhaa tietoa taas, miksen voi muistaa vaikka Lambert-Beerin lakia, siitä voisi olla huomenna hyötyä!!!!)

Muuten, kolme yötä mun henkilökohtaiseen jouluun on! Pikkusiskolisko tulee jo keskiviikkona!!!!!!!!!!! Ikävä. Ja taas valmiiks itken sitä, että se lähtee kohta taas jo takaisin. Miksei voi vaan nauttia hetkestä?

miehet...

toi yks kuorsaa tuolla, mä vaan taas piristyin iltajumpasta... Vaikka meinasin kyllä kuolla, ei ton ikäisen ukon pitäis enää jaksaa tommoista tahtia. Varsinkaan kun mä oon vielä kipeenä!

Se toi mulle paljon tuliaisia. Oppi parista viime kerrasta, että tuliaiset tekee mut iloiseks --> ei tuliaisia --> kiukkuiseksi. Toi melkein kilon pingviinisalmiakkia "voksenlakrids, inge bjarnlakrids". Muistaakseni noissa on suurin sallittu salmiakkipitoisuus (joka siis on 7%) (mun pää kerää juurikin tällaista elintärkeetä tietoa, ei suinkaan voi muistaa epäorgaanisen kaavoja, prkl!) Fisua toi myöskin lekan, sekä jotain muuta salmiakkikossuntapaista. Lisäksi jotain norjalaisia kakkusia, joissa sisällä kanelia ja sokeria. Niin ja pikkupullon punkkua lentokoneesta.

Ihmisiä on rampannu tätä kämppää kattomassa. Ostaisivat pois kuleksimasta! Ei jaksa pitää tätä tällaisessa kunnossa viikkotolkulla. Joutuu oikeesti siivoomaan jälkensä! Kamalaa!

Kai se pitää mennä sänkyyn pyörimään, jos vaikka uni yllättäis...

toivottavasti ei enneuni

näin nimittäin unta, että olin lentokoneessa (jonka piti olla oikeasti metro...). Lentokone lenteli todella matalalla ja lentoemo hölötti koko ajan, "älkää kauheasti katselko maisemia, tässä kohtaa on todella paljon ihan normaaleja lento-onnettomuuden merkkejä joka puolella, irtoraajoja, ruumiita...". Muutenhan olisi ollut ihan hassu uni, mutta kun tuo miekkonen lähti juuri lentokentälle. Käy tänään Norjassa.

Loppuosa unesta oli vaan hassu. Olin ollut yön pois kotoa (lapsuudensellaisesta) ja tulin kuuden aikoihin takaisin. Vain isä ja pikkusisko oli paikalla. Salaa piti siis hiipiä kotiin takaisin. Isä oli juuri suihkussa, pikkusisko nukkui mun volttisängyssä. Herätin sen, käskin omaan sänkyyn takaisin ja kiitin onnea siitä, etten jäänyt kiinni tästä pikkuisesta yöretkestä.

Jep, ölisen ihan höpöjä, mutta kun on ääni ihan pois, ei voi puhua juuri mitään. Pakko jonnekin saada höpötettyä.

Eilen tuli yksi tarjous kämpästä, mutta eipä sitä hyväksytty. Helppoa olla ronkeli, kun ei oo mikään pakko muuttaa edes pois tästä=)

Ei nukuttaisi yhtään. Kai pitää yrittää vaan mennä takaisin sänkyyn. Mutta ei mitään unia enää, kiitos. Tai jos tuleekin jotain, niin vaan ihania, vaaleanpunaisia hattaraunia.

paniikinpoikasta ilmassa

tänään (jo ennen kun kämppä on missään virallisesti myynnissä) on jo kolme näyttöä, huomenna muistaakseni kaksi. Mitä jos tää meneekin, eikä meillä ole mitään, minne muuttaa??? Toisaalta, sama tilanne oli parisen vuotta sitten ja silloin tää löydettiin, täysin raatona. Tätä kyllä tulee ikävä, mutta jossain se on se meidän ikioma, täydellinen koti. Jos ei oo, niin sitten tehdään (taas) sellainen!

Hieman ehkä hätäilen turhia, pitää olla hiukka pipi päästään, jos niin paljon suostuu tästä maksamaan, mitä pyydetään... mutta jos sittenkin?

Niin joo, Paco keksi yks päivä mennä kulhoon. Ei sanonut mitään, kuului vaan rapistelua, kun ei enää päässytkään ulos sieltä. Ehkä oppi tästä yhdestä kerrasta? (ja me ihanat omistajat ei autettu, vaan kaivettiin kameraa ja kännykameraa esiin, että varmasti saadaan ikuistettua tää hetki =))

karhunpoika sairastaa

iski kun salama kirkkaalta taivaalta; kurkkukipu, vilunväristykset, ääni pois, kaikkia lihaksia särkee, silmiin sattuu, ei henki kulje kunnolla. Eli peiton alle ja kuumaa juomaan... ei ole kivaa olla kipeä. Varsinkin kun ne Puolasta ostetut siniset ihmetehopillerit loppu! Nyt on pakko vaan vetää buranaa, panadolia, finrexiniä ja mitä tuolta kaapista nyt löytyykään...

uusia tuulia

tänään laitetaan kämppä myyntiin, eikä ole mitään tilalle. Toivon ja samalla pelkään, että tää menee! Myyntikuvat: kämppä

Pyyntihinta on posketon, mutta ihan välittäjä tätä alkaa myymään. Jolla siis luulisi olevan jotain vinkkiä hintatasosta.

Jänskättää!

maanantai

odottelen vaan, että kehtaisi jo lähteä pois töistä... teeskentelen tekeväni kaikenlaista, vaikka tämän päivän saldo taitaa olla aika nihkeä.

Yritin sinnitellä, etten kävisi ostamassa mitään hyvää, kotona odottaa porkkanakakkua (NAM). En muuten saanut ammattikoulussa tehdä kyseistä kakkua kuin pari hassua kertaa, koska siitä ei tainnut jäädä paljon myytävää mun "maistamisten" jälkeen. On yks mun ihan herkku. Mutta kuitenkin kävin vielä ostamassa pikku karkkipussin. Oon ihan toivoton. No, lihavat on lepposii.

Lauantai meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt hieman hutera olo siellä katorajassa tapettia pois rapsutellessa oli välillä. Niin, siis perjantaikin meni ihan kivasti. Tosin, olin kolarissa! Taksin kylkeen pamautti joku, onneksi suht hiljaisella vauhdilla. Sitä pitäisi vielä vähän setviä, kun kuski laittoi meidät pihalle, ensin tosin rahastettuaan, eikä tilannut edes uutta autoa tilalle. Eikä ottanut kenenkään yhteystietoja ylös. No, mr S otti hoitaakseen sen reklamoinnin. (vaikkei siis edes ollut kys. kyydissä mukana.) Se vaan on niin hyvä tollasissa asioissa. Mä oon aina liika kiltti.

Lauantaina tapasin myös uuden ihmisen! Oli oikein suloinen poikavauva, jolla on äärimmäisen ylpeät vanhemmat. Tästä(kin) vauvasta tulee siis yksi kummilapsi meille.

Eilen porkkanakakun syömisen lisäksi siivottiin oikein isolla kädellä. Otettiin siis kämpästä myyntikuvat. Laitoin myös vähän sen jälkeen joulujuttuja, mutta kovin hillityllä kädellä =(

laiska, laiskempi, minä

tänään en ole tehnyt töissä mitään. Siis miksköhän edes raahauduin tänne? Ihan kohta lähen kotiin ja viideksi takaisin, kun on pikkujoulut. Jännittää kovin, mahdunko siihen mekkoon. Eilenkin meni hampparilinjalla, kun vaan teki niin paljon mieli. Eli siis kotiin --> päikkärit --> laittautuminen (johon voi kuulua tai olla kuulumatta hieman sihijuomaa) --> pikkujouluilemaan. Mr S lupasi heittää mut, kivaa. Ei tartte ottaa jotain ihme vaihtokenkähässäköitä mukaan. Pikku ongelma on, että haluisin laittaa peep toe -korkkarit, mutta kun ei oo niihin sopivia (siis varpaiden kohdalta avonaisia) sukkahousuja.

Nyt läks. Huomenna siskonperheen uudessa kämpässä talkoot??? huui.

dreaming of a white christmas

onneksi tänään sentään on pakkasta, heti piristää kun ei joudu vesisateessa kulkemaan. Joululaulut lähti tänään soittoon=) eilen illalla mr S oli laittanut oveen joulukranssin, pitää laittaa kohta kortit. Tykkään joulusta! Kun vaan olis aikaa touhuilla kaikkea...

Huomenna duunin pikkujoulut. Odotan kauhulla, innolla ja jännityksellä. Kohta lähden parturiin, jos vaikka tekis jotain kivaa tälle pehkolle vaihteeks. Niin ja huomiselle on uus mekko ja kaikkee. Jos en syö mitään, niin mahdunkin siihen ;)

vauvoja, vauvoja, joululahjoja, vauvoja

kaveripariskunta on synnytyslaitoksella (juurikin he, joita muutettiin viikonloppuna), onneksi piti tyttö jalkansa ristissä muuton ajan =) jännittävää. Lähinnä jännittää se, miten kaveri, joka on jopa asunut meidän kanssa vuoden verran, muuttuu, vai muuttuuko. Kai isyys kuitenkin jotain tekee ihmiselle??

Siskon kaveri oli myös saanut vauvan eilen (blogikyttään kyseistä hauskaa ihmistä). On se kumma, että jo kuusi vuotta mua nuoremmat synnyttelee vauvoja ihan tosta noin vaan. Eihän ne vielä voi, kun ne on ite ihan lapsia... mäkin olen hädintuskin täysi-ikäinen. Katoaakohan tää ikuisen nuoruuden harha jossain vaiheessa?

Kävin shopauttamassa jotain joululahjoja, lähinnä tarttui lemmikeille lahjat mukaan. No, tuli mr S:llekin jotain ostettua. Kaikkea hyödyllistä yritän keksiä, kun ei kuulemma tuhlata tänä vuonna rahaa.

Paco paskaperse tekee tuhoa keittiössä... syö suoraan pelliltä pannarinjämiä. On kyllä yks lentävä rotta toi yksilö. Kaikkea pitää maistaa... yks päivä maistoi myös nestesaippuaa. Eipä taida saippua enää päästä ruokalistalle=)

Pian syntyvälle vauvalle ostin pikkuruisen bodyn, jossa teksti "my first christmas" sekä pienenpienet töppöset. Vauvan äiti on ihan jouluhullu, joten pitäähän pojalla olla oma joulubody heti kättelyssä!

Shoppailu on rankkaa, mutten voisi kuvitellakaan vaan klikkailevani jostain nettikaupasta jotain, asioita pitää päästä hypistelemään, tunnustelemaan, haistelemaan.

Ihan pian nukkumaan, töissä taas hullu loppuviikko tiedossa. Tyhmänä olen lykännyt liikaa asioita huomiselle. No, pitää aloittaa vaan työpäivä ajoissa.