hirveen, hirveen hianoo

tuli sitten aamuoksu. Eikä se tietenkään voinut tulla kotona, vaan piti odottaa ihan tänne töihin asti. Luulis, että tässä vaiheessa alkaa jo helpottaa, mutta ei näköjään. No, opinpahan sen etten oikeesti voi lähteä aamulla kotoota pelkän smoothien voimalla liikenteeseen. Vaatii näköjään jotain oikeeta syömistä tää mun etova aamuolo. Toivottavasti kukaan ei kuullut, omasta mielestäni osasin kyllä melko äänettömästi suorittaa kyseisen toimenpiteen.

Mr S oli koko viikonlopun talolla. Mä lähinnä möllöttelin kotosalla, päikkäröin ja vähän siivoilin. Niin ja lauantaina illalla käytiin kasinolla. Se oli aika hauskaa. Pelattiin joku puoltoista tuntia, rulettia ja black jackia. Omillamme lähdettiin takaisin. Ekaa kertaa pelasin black jackia.

Tänään töistä suoraan siskolle, siellä juhlistetaan sitä, että sekä siskon että iskän leikkaukset sujui suuremmitta ongelmitta.

tisdag

oli kyllä niin perustiistai kun vaan olla ja voi. Aamulla ei meinannu päästä sängystä ylös, hissin peilistä katto joku kymmenen vuotta vanhempi (ja sata vuotta väsyneempi) täti vastaan, aamulla kerkes tulla paha olo, kun en tajunnut syödä heti suihkun jälkeen jotain pientä. Että fressinä töihin. No, onneksi muillakin näytti olevan vaikeuksia päästä käyntiin tänään.

Töissä oli kivaa, jotenkin vaan nyt mulle on kertynyt melko paljon kaikkia käännösjuttuja. Ihan jees, pitää vaan vähän kaivaa noita ruotsin sanoja jostain todella syvältä aivosopukoista (siihen onneksi auttaa google myös). Lounaalla oli hyvää ruokaa, mutta mutta. Se hyvä ruoka pyrkii todella tehokkaasti edelleen ulos vähän joka aukosta. Onneksi ei oksupoksuna sentään, vaikka vähän siihen suuntaan röyhtäyttikin... Ja onneksi en ollut ihan ainut töissä, joka joutui myös vähän väliä ravaamaan vessassa. Ei nyt sentään mitään ruokamyrkytystapahtumaa, mutta liukasta tavaraa ulostullessa. Se siitä vatsan toiminnasta.

Kävin kaverin kanssa kahvilla, sillä on laskettu aika reilun viikon päästä. Ei siitä vois edes takaapäin arvata, että se odottaa. Tasan ei käy onnen lahjat, mä varmaan levähdän aivan totaalisesti joka suuntaan. Muistuipa tässä sellainen kiva kuva mieleen siskon raskauksista, että sillä levis nenä aivan järjettömän paljon. Pelottavaa! Mä tykkäisin mun nenästä ihan tällein, kiitos!

Mr S ja Kalle on talolla touhuumassa, varmaankin kohta tulevat saunomaan ja syömään. Johan tässä alkaa nälkä oleen.

Oltiin eilen perheen kanssa talolla, pikkasen siskojen kanssa maalailtiin ja miehet touhus jotain ulkosalla. Siskontyttö 6v tuli sisälle sanoen: "voinksmä tulla tänne sisälle, kun musta on ihana kattoo kun muut tekee töitä". Että sellanen piällysnainen meillä siinä =)

kansalaisvelvollisuus

tänään on siis presidentinvaalit. Oon jotenkin ihan pihalla siitä, että ketä äänestäis ja miks ihmeessä? En oo seurannut ollenkaan mitään mielipidejuttuja/keskusteluja tai ylipäänsä mitään. On tosiaan ollut vähän kiire jatai väsy. Ehkäpä siellä kopissa valitsen vaan, helpompi tää on kuin eduskuntavaalit, siellä on ihan liikaa mistä valita. Nyt on vaan mitä, yhdeksän? ehdokasta.

Travis oli eilen leikkimässä meidän kanssa. Käytiin pulkkamäessä ja syötiin vähän herkkuja. Oli kivaa=) Mr S oli siis myös kotosalla, kun sen piti pitää pikkasen taukoa talolta. Lekuri pelotteli keuhkoveritulpalla... Tarinahan on siis sellainen, että keskiviikkona mr S astui salaojakaivoon ja meni siitä läpi. Sattui kuulemma, mutta ei edes suostunut kuuntelemaan mitään sanomista lääkäristä. Perjantai-iltana sitten vähän säikähti, kun osuma oli tullut sääreen, mutta nilkka oli aivan mustana ja turvoksissa. Lääkäriin siis. Ei ollut mitään poikki, mutta valuttaa verta nilkkaan. Ja tosissaan laittoi sitten vielä ultraan, ettei vaan ole muodostunut veritulppaa. Onneksi ei ollut mitään sellaista, ja onneksi malttoi hetken pitää taukoa. Nyt on taas talolla.

Tipu lähti tänään kotiin, Paco on luonnottoman hiljaa. Kai niistä jotain seuraa on toisilleen ollut, vaikkei ne mitään ystäviä ookkaan.

Kauhee nälkä koko ajan, tai siis tekee mieli syödä koko ajan. Mikä ei oo hyvä juttu, koska mulla on aivan älytön läskitankkeriolo=( mutta kun ruoka on hyvää... ja taas ratsaamaan jääkaappia.

asioita

Niin paljon olis kaikkea kerrottavaa, jonka oon unohtanut. Niin paljon kaikkia hauskoja juttuja, mutta kun on sen verran hoppu koko ajan. No, nyt nautin tästä kiireestä, kun sen verran pitkään päivät tuntui vuosien pituisilta.

Töissä on kivaa (mutta siis kiireistä)

Talo on tontilla, kastuneet villat vaihdettuna ja huomenna varmaankin katto valmiina? Mr S:ää ei juuri näy kotona muuta kuin tuomassa pyykkiä... Helmikuun alkuun pitää jaksaa olla "sinkkuna", siihen mennessä kun on vaan pakko olla kaikki tietyt jutut siinä talossa tehtynä (parit reiät seinään, yks reikä seinästä tukittuna jne)

Tänään tais tulla kaikki tän talven lumet sitten kerralla. Ei yhtään huvittais lähteä tonne ulos tarpomaan, mutta työpäivä on täynnä ja pitää mennä Selloon ostamaan jotain työvaatteita (olo on vähän nuhjuinen aina välillä, pitää saada sellasia smart casual vaatteita enemmän) ja sitten aion käpertyä sohvalle, jumittamaan telkkarin eteen ja ehkä kaakaomukin kanssa. Että sellaset suunnitelmat tälle illalle.

ei taloa ilman vesivahinkoa

käytiin illalla (intialaisessa krymppaamisen jälkeen) tsekkaamassa se talonpuolikas. No eiköhän siellä iloisesti lorottanut vettä sisään parista saumasta. Eikun hätäapua ja kuivatusyritystä, soitto pystytystiimille ja kiroilut päälle. Että eihän meillä vaan kertakaikkiaan VOI olla kämppää, jossa ei jotain pientä vettä joskus tulis jostain suunnasta. Eilen illalla laskeskelin, että munkkisaaren kämpässä oli kolme vesivahinkoa, kolmperässä pari ja larussa vaan yks. Ja tässä (mutta täähän ei siis oo oma) nykyisessä ei oo ollu yhtään! (koputtelen puuta). Toivottavasti tää yks pikku vesivahinko nyt riittäis tälle talolle. Mutta siis tässä ei toivottavasti nyt mitään peruuttamatonta vahinkoa ole sattunut.

Töissä oli kivaa. Onneksi kuitenkin on perjantai, sen verran väsyttää. Oli kyllä melko hässäkkä aamu, olin minuuttia vaille yhdeksän konttorilla (perehdytyksen olis pitänyt alkaa tasalta). Perehdyttäjä oli vaan unohtanut mut, joten touhuilin sitten muita hommia. Niin ja siitä aamusta vielä sen verran, että älkää hyvät ihmiset päästäkö mua kulkemaan julkisilla liikennevälineillä! Hyppäsin vaan johonkin bussiin, joka tuli ekana. Eihän se menny sinne päinkään, kierteli vaan ympäri espoota. No, onneksi tajusin jäädä tapiolan kohdalla pois, josta pääsin kuin pääsinkin oikeeseen bussiin. Pieni aamukooma...

Varasin ekan neuvola-ajan, vielä pitäisi varailla ultra. Kun on asiat silleen kunnossa, että tietää, että tuolla joku tyyppi on matkassa, niin pitää miettiä missä vaiheessa kertoo tuolla duunissa... vähän jänskättää.

Niin ja ihan huippua, sain meidän uusia tulevia tuotteita kotiin "testattavaksi". Suklaata!!!

talonpuolikas

siellä tontilla jököttää nyt puolet talosta. Tai siis oikeammin vähän yli puolet, kun yläkerta, joka on vaan 0,5 taloa, on vielä laittamati paikalleen. Normisti siis laittavat ekana päivänä valmiiksi asti, mutta ton sään ollessa noin ihana (vettä tulee kun jostain...) niin keskittyivät lähinnä suojaamaan jo olemassa olevaa taloa vesivahingoilta. Sehän se sopiskin kuin nakki silmään. Vesivahinkoa kun ei oo hetkeen harrastettukaan, viimeksi Larun kämpässä=/

Töissä edelleen kivaa, tänään jopa jaksoin puristaa itestäni vähän imurointia ja lintujen häkkien siivouksen, enkä vajonnut sohvalle vetämään vaatimattomia kolmen tunnin palauttavia päikkäreitä. Oon jo päässyt tekemään "oikeita" töitä jonkin verran, lähinnä sellaisia selvityshommeleita. Huomenna olis jotain päivitysjuttua, ihan kivaa.

Nyt mennään krymppaamaan talo! (tai 1,0 / 1,5 taloa).

jännää

ei paljon ehdi kirjoitella, nyt on sen verran jännät/kiireiset paikat käsillä. Töistä kun tulee kaupan kautta, vetää jotain pientä ruokaa nopeesti, lähtee rautakauppaan ja tontille, niin ei jää sitä vapaa-aikaa ihan kauheen paljon.

Meille tulee huomenna talo! Ei tunnu kovin todelliselta...

Töissä on kivaa, vaatii paljon uuden oppimista ja keskittymistä, mutta se on vaan plussaa. Nyt pitääkin jo juosta, töihin mars=)

ekan päivän fiiliksiä

yöllä tuli sitten nukuttua n. kolme tuntia. Yhteensä. Tämä siis pätkissä. Hianoa. Mr S meni siinä neljän maissa vierashuoneeseen nukkumaan, mutta eipä sekään auttanut, ei vaan uni tullut siinä välillä kello kaksi viiva puoli kuusi. Tietenkin kun kello soi seitsemältä olisi ollut kaikista makeimmat unet.

Melko pirteänä kuitenkin koko päivän pystyin pysymään. Vaikka oli kaikenmaailman löpinöitä, mutta onneks oli kiinnostavia löpinöitä. Mulle on henkkoht. perehdytyssuunnitelma seuraavalle kahdelle viikolle. Tuntitarkkuudella kiertelen ympäriinsä ja ihmiset kertoo mulle eri asioita töistään ja mahdollisesti mun töistä. Eipä oo muissa työpaikoissa ollut moista. Ihan hienoa. Niin ja voi olla, että tulee joku vitamiiniyliannostus, kun siellä on "limukaappi", jossa on sellasia vitamiinivesiä. Join tänään jo pari pulloa, kun oli kauhee jano. Ihan oli hyvänmakusia.

Toivottavasti mr S on tänään saanut tilattua nosturin torstaiksi tontille. Muuten voi mennä vähän jännäks tää meidän talon nostaminen...

oho

jos antaa mr S:lle unilääkkeen (kun se ei kolmeen edelliseen yöhön ole nukkunut kuin puolitoista tuntia/yö) niin saa kuulla äänekkäintä nukkumista ikinä (tuhinaa, korinaa, muminaa, raskasta hengitystä) ja nukkua vahingossa puoli kahteen päivällä. Hups. Mutta enhän mä voinut herättää sitä kuudelta, jolloin mä itse heräsin... Ja menin takaisin nukkumaan jonkin ajan päästä, heräsin kyllä kun lintujen valo ja radio meni päälle, kävin ottamassa peitot pois toisilta ja takaisin sänkyyn. Tuli joo vähän nukuttua. Ja Tipu tuli taas hoitoon=)

Nyt suuntana Bauhaus, kompuran, kamiinan ja vessanpönttöjen ostamista. Joskus ennen puol seiskaa pitäis vielä ehtiä Peijakseen moikkaamaan siskoa. Kiire tässä taitaa taas vaihteeks tulla...

laakia pukkaa

voi että, loma meni vauhdilla! Ei oikeestaan edes ehtinyt tajuta, että on rakkaan pikkusiskoliskon hyvässä seurassa, ennenkuin se hauskuus jo loppui =( tiukasti pidätin itkua, nähdäänhän me taas "jo" kesällä. Itkunpidätys onnistui tasan lentokoneeseen asti. Siinä kun kattelin, kuinka juuttaanmaa jää taakse, tuli mieleen, mitä muuta sinne jäi taakse. Eikä asiaa auta koiraihanuudet, jotka vallan vei syrämen.

No, se siitä vuodatuksesta. Aiheeseen.

Väsyttää, pikkasen kuvottaa, pyörryttää... kävin äsken kaupassa (mr S:n isä tulossa kahville kera naisystävänsä) ja silmissä pimeni pelottavasti. Että sellanen jetlaagi tällä kertaa. Asiaa ei välttämättä auttanut se, että herättiin mr S:n kanssa kolmen aikaan viime yönä, yösyöpöteltiin (hirvee nälkä!) ja katottiin yöchattia, jesseteeveetä ja mitä nyt tuohon aikaan tulee telkusta (ei mitään). Mä sain onneksi melko hyvin unta joskus ennen viittä, mr S oli kuulemma pyörinyt seitsemään asti aamulla. Yhdeltätoista kiskoin itseni ylös. Sain jopa joulukoristeet kiskottua pois ja pikasiivouksen tehtyä.

Olisin varmaan nukkunut vielä pidempään aamulla, mutta sain tekstiviestin. Sisko on leikattu / leikataan tänään. Kukaan ei ole soittanut mitään väliaikatietoja, toivottavasti on kaikki mennyt hyvin... Huomenna tai tänään illalla olis sitten sairaalassakäyntikeikkaa tiedossa. Moikkaamaan siskoa ja viemään vähän namituliaista.