Viikonloppu tulee ihan varmasti. Nyt on jo torstai, vaikka luulin jo, ettei tämä viikko lopu ikinä.
Tein juuri järkyttävän havainnon. Olen ihan ylipainon rajoilla, vaikka laihtuisinkin lupaamani kymmenen kiloa. Eli se ei vielä tule riittämään. Masentavaa. Tänään en käynyt vaa´alla, ei kyllä tunnu lähteneen mitään. Mr S sanoi olevansa ylpeä musta, että olen näinkin paljon saanut pudotettua lyhyessä ajassa. Mutta kun ite haluis kaikki heti pois. Kattelin eilen telkkarista, kun yhdelle miehelle tehtiin rasvaimua. Se olis helppo tie onneen? Todennäköisesti lihoisin samantien kaikki takaisin. Tänään ja eilen oon hieman lipsunut, kahvihuoneeseen joku perhana oli tuonut ihania suklaakeksejä. Oli pakko aamuteen kera nauttia keksi. Mutta eipä tuon nyt pitäis haitata. Luulen myös, että tän mun makeenhimon takia mulle tulee joku leukakuluma, jauhan purkkaa aika tauotta.
Ei mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla. Paitsi tietenkin huominen osittainen auringonpimennys=) saa nähdä, huomaako sitä edes.
Vielä hetken kun jaksaisi hengailla täällä töissä, ei menis miinukset kahdeksaan tuntiin. Ihan kamalaa, että on niin paljon miinuksia. Pitää yrittää vaan olla ottamatta ressiä niistä, kyllä täällä saa sitten syksyllä tehä niin pitkää päivää kun huvittaa...

Ärsyttää!

Nimittäin se, että vaikka kuinka yrittäisi etsiä mallia lyhyille hiuksille (en siis tarkoita mitään polkkatukka-lyhyitä), niin ei löydä mitään muuta kuin sellaisia kivoja söpöjä hiusmalleja, joissa oikeesti tarvii olla mun mittapuulla pitkä tukka!!! Pistää raivostuttamaan moinen! No, kai se on taas vaan irokeesi vedettävä. Eli arvasitte oikein, parturiin käy matkani tänään (vihdoin!).
Kävin eilen avopilla, oli kipeenä ja yksin kotosalla. Oli ihan mukava rupatteluhetki, vierähti ihan kun huomaamatta kolme tuntia. Setvittiin häitä, kakaroita ja lemmikkieläimiä. Niin ja kai me jotain muutakin juteltiin, mutta tossapa noi pääaiheet. Niin ja tietenkin painonhallinta. Ollaan varmaan jotain ikuisia laihduttajia. Tänä aamuna paino 73,4kg, eli siitä lähtötilanteesta huimat 500g kadonnut. No, on sekin jo jotain.
Taas aikamoista tervanjuontia tää työnteko. Vaikka tänään on onneks ollut ihan kiitettävästi tekemistä. Mietittiin myös, että voisi vielä kun pomot on lomilla, niin vaikka maalata meidän kahvihuoneen. Pitää käydä kaivelemassa kellarissa. Mun mielestä meiltä jäi sen verran maalia, että vois hyvin käyttää ne noihin muutamiin seiniin. Mahtaa olla melkoinen ilme sitten kun pomot saapuu lomilta. Ollaan tosiaan siivoiltu, käyty vähän shoppaamassa ja sen sellaista. Että tehokasta työntekoa juu...
Mitä ihmettä sitä tekee tän tukan kanssa? Kun se on jo lyhyempi, kuin millaisia ehdotuksia oon saanut googlettamalla vaikkapa very short haircut tai todella lyhyet hiukset tms. Kuka oikeasti voi sanoa sellaisia hiuksia lyhyiksi, jotka saa ponnarille? Ei mahu kaaliin, ei. Ja edelleen ottaa kupoliin.
Ehkä mun oma ihq parturi on keksiny jotain ihqdaata mun pään menoks... toivotaan ainakin...

Taas tiistai!

Eilen ei kyennyt tai kerennyt kirjoittamaan mitään muuta kuin pakolliset jutut. Tänäänkin oon ihan hullun väsynyt, mr S ei taaskaan päästänyt mua ajoissa nukkumaan.
Ei käyty Kotkassa, oli kavereilla ilmeisesti jonkinnäköistä kriisinpoikasta ilmassa. Yritettiin saada hotellihuonetta jostain tuolta keskemmältä Suomea, jotta oltaisiin menty hieman yksiä toisia kavereita vastaan, jotka olivat lomailemassa ja kiertelemässä Suomea. Sekään ei aivan onnistunut, kaikki oli täynnä tai älyttömän hintaisia. Paras oli kuitenkin Savonlinnan joku kesähotelli, jonkin kylpylähotellin yhteydessä. Siellä luvattiin huone, ihan ok hintaan vielä, mutta puhelun päätteeksi sanottiin, että lupaus on peruttu, ja lyötiin luuri korvaan. Että sellaista palvelua. Siinä meni hieman hermo huonoon kuntoon itsellä kuin myös mr S:llä. Lopulta monien selvittelyjen jälkeen saatiin hotellinjohtaja langanpäähän. Mr S kirjoittaa/kirjoitti? s-postia johtajalle ja pyytää selvitystä tapahtuneesta. Saa nähdä, mikä tulee olemaan vastaus... Pisti kyllä ihan hieman syömään ihmistä moinen tapahtuma.
Mentiin lauantaina sitten siskojen perheiden kanssa rannalle. Tosin ranta, jolle mentiin, oli virolaisten valloittama, he olivat leiriytyneet sinne ja ryyppäsivät siinä aika kovaäänisesti. No, muut ui paitsi minä (vesi oli oikeesti kylmää) ja mentiin sitten pitämään suunnittelemamme piknik siskon pihalle. Oli ihan mukavaa. Olis ollut kyllä niin täydellinen päivä olla vähän grillaamassa ja naukkailemassa breezereitä. No, ihan hyvää teki kyllä tämmöinen yksi selväpäinen viikonloppu, kun on tässä näitä bileitä riittänyt melkein joka viikonlopulle, niin on tullut vähän huikattuakin.
Papu lähti eilen kotiin, nyyh. Yritin kyllä, että olisi saanut olla vielä hoidossa, mutta sitä kuulemma kaivattiin jo kotonakin. Oli niin mukavaa, kun oli kotona joku ottamassa vastaan. Kyllä kai me saadaan sitä muutenkin hoidella, pitää vaan kysellä, että milloin se taas pääsee meille.
Ei mitään erityistä taaskaan. Paino on junnannut nyt paikoillaan, alkaa syyskuu näyttää aika lohduttoman vähältä ajalta tälle painonpudotusprojektille. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa. Tuli kuitenkin viikonloppuna herkuteltua mansikoilla ja kermavaahdolla. Muutenkin pikkasen lipsui ruokavalio, nyt pitää oikeesti olla tiukkana.
Vasta puolen tunnin päästä voi lähteä kotiin. Miinuksia kyllä kertyy, mutta kertyköön nyt. Kai ne saa tehtyä sisään sitten syksymmällä, kun kaikki on takaisin töissä. Nyt kaikki on lomilla! Mä vaan mätänen täällä toimistolla. No, on täällä muutama muukin, mutta...
Miks ihmeessä tiistait on tällaista kidutusta mulle?

Mr S:n hämmentävän hyvä käytös jatkuu jatkumistaan. Eilen oli kotona kun mä tulin, oli laittanut pyykit pyörimään, tiskikoneen tyhjentänyt, siivoillut Papun sotkuja, pedannut sängyn, ostanut mulle lahjan. Illemmalla vei mut shoppaamaan ja kahville Fazerille. Löysin vihdoin itelleni shortsit. Ja yhdet housut ja yhden paidan... mutta ne oli alessa, ihan melkein puoli-ilmaisia siis=). Taisi mennä se viime sunnuntain puhuttelu perille vihdoin. Tai no, saa nähdä kuinka kauan jaksaa käyttäytyä.
Papu päätti vihdoin syömälakkonsa (lue: uskaltautui ruokakupilleen) aika kauan siinä meni. Oli kyllä huvittavan näköinen, kun meni sentti sentiltä lähemmäksi kuppiaan, tuli takaisin häkin ovelle, jatkoi uudestaan kohti kuppia, tuli ovelle, kävi ulkopuolelta katsomassa, josko sieltä pääsisi kupille, meni uudelleen kuppia kohti, tuli ovelle "kukkoilemaan", ja vihdoin kun pääsi sinne ruoan luokse, oli niin säikkynä, että jouduttiin olemaan aivan liikkumatta, ettei häirittäis toisen ruokarauhaa. Maailman omituisin lintu. Illalla jouduttiin sitten lopulta vaihtamaan juomakupin paikkaa, kun huuto oli niin kova. Ei vaan uskaltanut sinne juomaan. Samantien, kun kupin paikka vaihtui, oli Papu ryyppäämässä vettä.
Ihanaa, perjantai! Voisi tänään vaikka käydä vuokraamassa leffan, tehä pikkasen popparia ja nautiskella. Tosin ei kauheesti saa nautiskella, ainakaan herkuista, koska mr S lupasi, että jos syyskuun loppuun mennessä saan 10 kg tiputettua painoa, saan uuden mekon. Jostain kumman syystä oon ihan mekkofriikki. Vaikken edes käytä arkivaatteina moista. Jostain vaan oon saanut päähäni, että jokaisiin hiluihin on oltava uusi mekko. Tämän aamun vaakalukema oli 73,9kg. Siitä pitää siis lähteä 10kg. Hui. No, jos tätä vauhtia alkaa tippumaan, niin ihan ok. Varsinkin, kun lopetan noita lääkkeitä, ne on mun mielestä jonkin verran turvottanut mua. Eli toivottavasti aika pala kakkua.
Onkohan tänään oikeesti perjantai? Täällä ei oo ketään... En kai mä nyt niin tyhmä oo, että lauantaina täällä hengaisin? No ei, kyllä tänään on perjantai. Taitaa aika moni olla tänään lomapäivällä. Voi kun mäkin olisin. Ihana päivä tulossa. No, huomenna Kotkaan ja on luvattu hellettä, voi nautiskella auringosta, ottaa muutaman drinksun ja grillailla ja sellaisia.
Isosiskon perhe oli vihdoin saanut auton ostettua. Johan sitä pohdittiin yli vuosi. No, ehkä nyt saa hetken olla puhumatta pelkästään autoista. Vaikka on sitä ollut ihan hauska katsoa vierestä, kun toiset pohtii niin tarkkaan jotain auton ostoa. Me käytiin koeajaa meiän auto torstaina ja perjantaina se oli meidän. Mutta onhan se tärkeä asia miettiä, ettei sitten tule katumapäälle. Hah, me puhutaan jo nyt, että mikä me seuraavaksi autoksi ostettais=) Onhan toi meidän skeida jo ainakin kaks viikkoo ollut meillä...
Töihin vois yrittää tarttua. Tosin taitaa mennä aika perjantaiksi tää homma, on niin hiljaisen tuntuista. Eilen tosin oli ihan kiitettävästi hommia. Voi kun olis saman verran tänään, niin sais tän päivän kulumaan edes jotenkin. On niin pitkän tuntuinen päivä, jos joutuu vaan lorvimaan ja keksimällä keksimään itselleen tekemistä. Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Maanantaina voisi hieman päivittää sitten, että miten Kotkan reissu onnistui,

Tänään vaa´assa näkymä oli pienin varmaan kolmeen kuukauteen! Loistavaa! Vielä kun sellainen kymmenen kiloa lähtisi, niin mahtuisi vanhoihin vaatteisiin. Inhottavaa, kun viime kesänä ostin ainakin viidet uudet shortsit ja tänä kesänä en mahu niihin =( no, nyt ne helteet vasta alkaa, että voi mulla olla vielä toivoa.
Nukuttiin tänään myöhään, olin vasta yhdeksältä töissä -onneksi on liukuma! Oli kyllä ihanaa vaan makoilla siinä unen ja valveen rajamailla, tuntea kuinka mr S piti kiinni... Aamut on sitten aivan loistavia, jos ne saa aloittaa kiireettä. Mr S oli kyllä jättänyt puhelimen kotiin, eli ilmeisesti sille oli tullut kiire.
Mulla ei oo kavereita, tai ainakaan kukaan ei leiki mun kaa! Siskoliskokin meni lähtemään Rhodokselle. Ihan eppaa. Mä en oo ikunakikuna käyny missään etelässä ja se menee jo toista kertaa. Soitin eilen kaikki kaverit läpi, ihmiset oli vaan muka jossain lomailemassa. No, kävin sitten rullaluistelemassa (ainakin 500 m) ekaa kertaa varmaan kolmeen - neljään vuoteen. Olipa se varmasti näky. Ei osannut enää ollenkaan, mihin sekin taito on voinut kadota? Ja tuli aivan armoton hiki siitä pikku matkasta, jonka kompuroin.
Käytiin illalla vielä ilta-ajelulla pärrällä, oli aika mukavaa. Juteltiin yleisiä niitä näitä ja vaan nautittiin vauhdista ja mutkista tiessä.
Näin aamusta unta, että menin mr S:n kanssa naimisiin, mutten valitettavasti muistanut siitä yhtään mitään, kun olin niin tuiskeessa. Olikohan jonkinlainen enneuni? Kännissä maistraattiin ja paperit käteen? Toivottavasti ei ihan. Muutenkin näin kaikenlaisia hassuja unia aamuyöstä. Ei voi kaikkea muistaa edes, mutta kauheesti ainakin siivoilin ja olin lähdössä jonnekin reissuun ja kaikkea.
Tänä aamuna on ollut ihan kiitettävästi töitä, ei oo kerenny lorvimaan. Kohta pitää jo lähteä syömään. Vielä jossain vaiheessa pitäisi löytää aika soitella partureita, tukka alkaa olee taas siinä kuosissa, että hermo menee. Oma parturi on muistaakseni lomilla, joten pitää käyttää jotain back up plania. Varmaankin alakerran parturiin soittelen ensiksi ja yritän, josko joku siellä kerkeis tekee mun keesille jotain, se kun ei oo muutamaan hetkeen enää käynyt kunnon keesistä. No, pitääpä lähteä kuikuilemaan ruokaseuraa, huomiseen (luultavasti).

Muisteloita ja muuta

Hahaa, eilinen teksti oli ilmestynyt hieman viiveellä. Nyt pitäisi olla oikea aika asetettuna ja tekstien ilmestyä sitä mukaa kun niitä kirjottelen.
Papu oli eilen hermojaraastavan itsepäinen. Päästin sen lentelemään, ja vuoronperään herra kävi jäystämässä telkkaria ja peilin kehyksiä. Tietää tasan tarkkaan sen olevan kiellettyä! Mutta kun mua ei uskota... Illalla mr S:n ollessa paikalla Papu käyttäytyi niin mallikelpoisesti, että. Näemmä testaa, että onko mun kanssa eri jutut sallittuja, kun isännän =).
Hämmentävän hyvä käytös jatkuu edelleen mr S:n osalta. Viimeksi tällaisen riidan jälkeen kesti juuri tasan päivän... Onkohan sillä joku syy käyttäytyä nyt näin hyvin? Luultavasti vaan on huono omatunto, kun ei oo mulle nyt aikaa, kun töissänsä on niin kova hoppu. Ei raukka tajua, että mä oon vaan välillä tyytyväinen, kun saa omaa aikaa. Eilenkin sain järjesteltyä kaikki tärkeät paperit ja kuitit sunmuut kansioihin.
Tänäänkin oon aikaisin töissä, vielä ei oo kukaan muu edes tullut. Nautiskelen, radio päällä ja kattelen rauhassa päivän töitä. Ei onneksi näytä kaoottiselta. Voisi lähteä aikaisemmin, käydä siskon luona ja ehkä vaikka lähteä rannalle illalla. Mr S on koko illan varattu. Polttareiden suunnittelua. Aikovat laittaa polttarisankarin hyppäämään mäkeä. Saa nähdä, kuinka käy... Mr S on nuorempana harrastanut moista, joten hänellä tietenkin löytyy puvut ja kypärät. Polttarisankariraukka saa lainata niitä.
Viikonloppuna Kotkaan! Jee! Kavereiden luokse, hiukka pitää ottaa viunaa luultavasti. Niin sekopää kaverit, että aika mielenkiinnolla odottelen tulevaa reissua. Saa nähä, mitä ovat keksineet.
Sisko lähteekin huomenna etelään, saa nähä voiko tänään hengaa mun kanssa... toivottavasti ainakin hetken. Minneköhän aikovat laittaa pikkuhauvan? Niin mielelläni ottaisin sen meille hoitoon, mutta jotenkin tuntuu, ettei sisko anna sitä meille mielellään. Voi johtua siitä, ettei se joudu olemaan kotonaan yksin kun korkeintaan muutaman tunnin, meillä ois koko työpäivän. Ehkä joku kerta saadaan hoitaa sitä karvakasaa.
Paino on ehkä hivenen lähtenyt alaspäin. Turvotusta on ainakin hävinnyt, masu ei pömpötä niin kovin. Ehkä jopa voisin uskaltaa sanoa, että kilon verran on lähtenyt. Mihinkähän se on mennyt? Kuten kaikki tietää, läskin määrä maailmassa on vakio. Että onnea vaan sille, kuka saa mun kilot =)
Äitin kanssa myös juttelin eilen. Oli kovin pahoillaan, ettei kerkeä tulla katsomaan Papua. Se on ollut niin eläintä vailla siitä asti kun meiän rakas labbis kuoli pari vuotta sitten. Se olikin varsinainen tapaus se labbis. Isä ei vieläkään tiedä, miksi joulupöydässä monta vuotta sitten kaikki virnuili, kuinka hyvää kinkku olikaan... Pikkulabbis oli päättänyt syödä koko kinkun raakana, kun se oli sulamassa pikkueteisessä, mitenköhän se oli sinne edes päässyt? Oli aika hiljasta koiraa vatsavaivoinensa joulun. Siskot ja äiti kävi ostaa jonkin kolme kertaa kalliimman viime hetken kinkun, kun ei ois sellanen samanlainen enää kerennyt sulaa.
Sille koiruudelle tein aamupaloja monet kerrat. Kunnes eläinlääkäri totes sillä vehnäallergian. Siihen loppu sen aamupaahtoleivät voideltuina ja juustolla ja kinkulla. Kyllä se yritti vielä senkin jälkeen niillä ruskeilla silmillään, mutta ei voinut tehdä sille hallaa.
Meni nyt ihan muisteluks tää homma. Tuli vaan mieleen... Äiti siis kertois eilen tavanneensa yhden mun lapsuudenkaverin vanhemmat. Kaveri oli mennyt naimisiin. Ihan kiva. Millonkohan mr S päättää kosia mua? Haluaisin niin sen kanssa naimisiin! Vaikka vannoin, etten enää ikinä, mutta... ihmiset ja elämä muuttuu. Mutta jokatapauksessa onnea todella paljon rouva Hokkaselle!!!
Luultavasti pitää hieman tehdä töitäkin välillä. Mukavaa keskiviikkoa mulle ja kaikille! Tänään on sitäpaitsi luvattu hellettä! Aikaisin töistä pois ja biitsille!

Tiistait...

Jos jotain vihaan, niin tiistaipäiviä. Sen takia varmaankin päädyin tänne kirjoittelemaan... Työajalla vielä, (ei kerrota kelleen). Ihan pikkutytöstä asti ts ainakin yläasteelta kaikkein vaikein aamuherätys on ollut tiistaisin. Tänään onneksi heräilin ajoissa, mutta nyt ruoan jälkeen tuntuu meno hyytyvän.
Papu (neitokakadu) on meillä hoidossa vielä viikon, jee! Jos siihen mennessä uskaltaisi mennä ruokakupilleen, kun mentiin herran yksiö laittamaan uuteen uskoon. Ja uudet asiat on eri pelottavia ja nyt ne ärsyttävästi ilmaantui juuri ruokakupin eteen. Ei kai tollainen eläin voi itseään nälkään tappaa, vai voiko? Toivottavasti ei sentään. Ehkä jo tänään pääsee syömään ruokaansa. On elänyt nyt vaan hirssillä. No, se tuntuu kelpaavan=)
Me aloitettiin mister S:n kanssa uusi elämä. Tarkoittaen siis laihdutusta. Voisi tänne myös yrittää kirjata saavutuksia/takapakkeja (viimeisiä toivottavasti hyvin paljon vähemmän). Eilen käytiin illalla lenkillä. Karkkia en ole syönyt ihan hetkeen. Eilen tosin meinasi käydä köpelösti, kun kävelin videovuokraamon ohi ja tuli mieleen ne kaikki ihanat irttarit! Pysyin lujana! Mr S. on muuten viime päivinä käyttytynyt liiankin mallikelpoisesti, tiskannut astioita yms. epäilyttävää. Johtunee riidasta, joka käytiin sunnuntaina. Annoin taas tulla oikein täyslaidallisen. Ja ihan vaan tuntu olevan syynä se, että menkat alko (sitä ei kyllä tunnusteta mr S:lle).
Kävin eilen myös hakemassa apteekista lääkkeitä pienemmällä annostuksella, eli masennuslääkitystä oon lopettelemassa. Puoltoista vuotta on tullut nappeja vedettyä naamaan. Vähän sekin jänskättää, mutta kyllä se siitä! Siitähän voisi myös päivittää tuntojaan vaikka ihan omaksi ilokseen tänne.
Kai pitää tehdä hieman töitä taas välillä, tuntuu vaan, että kaikki muut ovat lomilla, paitsi minä, joten on melko hiljaista... Pidin jo pari viikkoa tossa heinäkuun alussa lomaa, mutta siitä joku toinen kerta sitten, jos jaksaa...
Yritetään jaksaa taas tää tiistai hymyillen!