Arkeen

onpa mukavaa, että suurin osa duuniporukasta palaili lomiltaan. Ihan piristyi itsekin ja tuli sellanen hyvä työfiilis päälle.

Mr S soitti puoliltapäivin ja pyys mua tulemaan ajoissa kotiin, että pääsee terassinrakennukseen papan kanssa. Tulinkin sitten kumit vinkuen heti kolmen jälkeen, vaan huomatakseni, että U:ta ei näy missään ja äijät on ihan tyytyväisinä porineen terassin kimpussa. Anoppi olikin tullut hakemaan U:n mökille. No, en laita pahakseni. Hetken ihan vapaata aikaa.

Viikonloppu hurahti taas, harmittavan vähän olin ulkona. Mr S touhuili terassia ja mä olin U:n kanssa pääosin sisällä. Ihan omaa laiskuuttani, kun en jaksanut mennä minnekään, eikä sen apinan kanssa oikein voi vielä kauheesti touhuilla ulkona. Kaikki menee suuhun. Niin ja väsäilinhän mä siinä sivussa kakun ristiäisiin. Ja taas kehun, että nätti tuli. Eikä tietenkään oo nyt sitten kuvaa todisteena... Mr S kyllä otti kuvia, pitää varmaan kaivella sen kamera esiin.

Sunnuntaina siis kummipojan pikkusisko sai nimen. Ihan oli mukava kastetilaisuus heillä kotona Järvenpäässä. Sankari nukkui lähes koko ajan, välillä availi silmiään ja sitten taas tyytyväisenä tuhisemaan. U toisaalta ei olisi ollut hetkeäkään paikoillaan, hieman rasittavaa juosta toisen perässä juhlatamineet päällä. U on myös valitettavan paljon saanut nyt oikeasti joltakin maistuvaa ruokaa ja Piltti ei sitten enää maistunutkaan... Ekaa kertaa ikinä sylkäisi/pärisytti ruoat pihalle suustansa. Ja tietenkin siellä ristiäisjuhlassa... Onneksi ei saanut kovin suurta sotkua aikaiseksi. Kun ei enää purkkiruoka maistunut, sai karjalanpiirakkaa (nam), munavoitakin hieman (nam) ja pienen palasen kakkua (namnam). Sunnuntai aamuna oli jo imuroinut melkoisen määrän vattuja ja mansikoita suuhunsa (loppumaton namnam). Kun herralle siis jokin maistuu, osoittaa hän kyseistä asiaa sormellaan, samalla hieman nyökytellen ja tokaisee NAM tai jos on erityisherkkua NAMNAM.