hienosti alkoi päivä

kuudeksi töihin, taikinat pyörimään ja kappas, yksi pakastin oli sanonut sopimuksensa yön aikana irti ilman ennakkovaroitusta (tosin ehkä olis voinut ottaa varoituksena ne viimeviikkoiset piippailut?), vettä lattialla ja näytteitä pilalla. En edes jaksanut alkaa panikoimaan moisesta, jatkoin taikinoiden tekoa ja nyt oottelen, että joku muu tulee hoitamaan ton pakkasen. Mä en jaksa. Enkä kerkee.

Eilen kiireinen päivä, tänään kiireinen päivä, huomenna kiireinen päivä. Ensi viikko kiireinen, onneksi perjantai sentään vapaa. Mutta ei mulla muuta (ei ehdi!!!).

ajatukset ja elämä sekaisin

päässä risteilee miljoona eri asiaa, talonrakennuksesta työnhakuun, siinä välillä muutama nykyinen työjuttu. On ihan todella levoton olo, epämukava jopa. Tuntuu, että oon unohtanut miljoona asiaa. Epämääräistä.

Eilinen meni vauhdilla, tänään sama tahti jatkuu. Olin jo kuudelta töissä leipomassa (ihan kun olis oikeessa leipomossa) ja nyt pitää keräillä ajatuksia että mitäs näille leipomuksille pitikään tehdä? Jos nyt kuitenkin pitäis ruokiksen ensin.

Yritettiin eilen illalla saada ruokaseuraa, mutta ei kukaan leikkinyt meidän kaa... Mentiin sitten ihan vaan kahestaan syömään viereiseen intialaiseen. Oli kyllä tosi hyvät pöperöt. Kai se pitäis jossain vaiheessa alkaa rajottaa tätä ulkona syömistä. Mutta jos ei haluu?

normipäivä

jotenkin oon olettanut, että maanantain väsymykset liittyis siihen, jos on ryypännyt ja rellestänyt viikonloppuna, mutta ei. Ihan yhtä paljon nyt ottaa päähän ja väsyttää, vaikka oli kovin aikuisesti koko viikonlopun. Perjantaina puol kasiin töissä, siitä porukoille. Siitä kotiin nukkumaan, lauantaina siivottiin ja illalla mentiin teatteriin mr S:n porukoiden kanssa. Siitä kotiin ja sunnuntaina vähän shoppailua ja kyläilyä. Väsy. Eikä iphone pettänyt, ihan loogisesti tälläkin kertaa sekoili kellon kanssa, että tunnin myöhässä oon töistä. Näin.

Käytiin muuten katsomassa Enron, suuri huijaus. En ehkä just olis halunnut tietää hedge -rahastoista (vai oliko se osakkeista?), raptoreista, pörssimaailmasta. Eli melko tylsä teatteri. Mr S tykkäs. Mun mielestä se oli melkein yhtä kivaa kuin kuunnella mr S:n työpuheluita, sillä erotuksella vaan, että kuulee sen vastapuolenkin puheet. Joo, no tuli kuitenkin käytyä.

Lauantaiaamun fiilis oli tällanen:

moi, oon Paco ja oon linssilude.

Eilisen illan fiilis tämä:

varokin tulemasta lähelle, tai saat nokasta!

Nyt töitä.

jotain piristystä tähän päivään

Paco vaan tuli kysyyn, että kuis roikkuu?

ei tunnu

ei tunnu perjantailta, ei tunnu siltä, että olis kevät, ei tunnu hyvältä. Ei tunnu oikein miltään. Mikä mussa on vikana?

Olisi mahdollista olla tänään töissä iltaan asti, vakavissani jopa mietin moista vaihtoehtoa. Kun ei tässä nyt oikein mitään muutakaan tekemistä olis. Niin ja mr S oli käynyt rakennusvalvonnassa keskustelemassa. Ei nyt ihan tunnu siltä, että tän vuosikymmenen aikana saatais mitään torppaa meidän tontille aikaiseksi. Plääh. Voisko joku vähän positiivisempi ihminen vaihtaa vaikka päätä mun kanssa. Vai sydänkö tän olotilan määrittelee?

kaduilla tuulee

ja kaikkialla muuallakin. Ihan järkky blosis päällä, mulla tietenkin kevyt kevättakki (koska nyt on kevät!) ja meinasin jäätyä aamulla. Nyt oon lähdössä työkavereiden kanssa leffaan, mennään katsomaan Kuninkaan puhe. Ei mitään ennakkotietoja leffasta, muuta kuin että vissiin jotain oscareita voitti? Ja vähän sellasella asenteella, että ainahan siellä leffassa voi nukkua...

Tänään oli aivan hullun kiire päivä töissä ja näitä on tiedossa lisää. Menee ainakin päivät vauhdilla, kun ei ehdi edes syödä mitään. Niin ja laihtuukin=) paitsi että tän päivän eväät oli Kismet ja limu. Sama kuin eilen. Niin paitsi että eilen söin vielä välipalaks irttareita. Mä voisin ihan oikeesti elää karkilla (ja oon niin muutaman vuoden tehnytkin). Pakko sinne leffaankin on saada karkkia!

levoton yö

vaikka valosuus ei enää haitannut, (mun veikkaus osui pieleen, mr S oli eilen laittanut verhot nätisti roikkumaan ihan sieltä mistä niiden kuuluukin roikkua [nippusiteillä tosin, mutta nyt ei puututa siihen]) niin unet haittas. Viime yönä tapahtui melko paljon mun unissa. Ensin oli sellainen pyörremyrsky Hakunilassa, että pari taloa lähti pois paikoiltaan, meidän talo meni hieman rikki ja kaikki oli hieman paniikissa ja sekavaa. Isosiskolta jouduttiin amputoimaan vasen käsi kokonaan. Välissä oli kaikennäköstä sekavaa, mutta sitten olikin jo isän vuoro kuolla. Eli todella ahdistavia ja pelottavia unia.

Tänään kaikkea outoa selvitystä töissä heti aamusta, kohta onneksi pääsee enkuntunnille vähän päätä pois näistä asioista. Niin ja eilen jaksoin raahautua kuoroon, jossa oli melko tylsää. Taputettiin tahtia ja laulettiin ehkä kolmea eri nuottia. Varmastikin eri hyödyllistä, mutta silti tylsää. Vähän luovuttanut olotila, sellainen että nyt vaan kattelen että mihin tää elämä seuraavaks heittää.

mieli matalalla

soitin (sitten kun vihdoin ei enää tyytännyt varattua) ja pääosin mieleen jäi se, ettei kannata kauheesti toivoa haastattelukutsua. Moneen otteeseen mainitsi, että vaikka tulee paljon sopivia hakijoita, niin sieltä sitten karsiutuu pois ihan päteviäkin ihmisiä. Eli en ihan kauheesti odota haastattelukutsua. Sen verran oli ihan suoraan luettavissa, että ei nyt natsaa. Mikäköhän tässä on? Alkaako tää mun ikä oleen jo niin kynnyskysymys? Miksi pitää olla nainen? Tuli ihan tosi paska fiilis. No, huomenna kuitenkin soitan vielä siitä toisesta paikasta, vaikkei kyllä oikein hotsittaiskaan. Haluisin vaan kotiin nukkumaan. Pakko se on kai kuitenkin vääntäytyä kuoroon...

Ihmemaassa

Ikean kävästiin eilen illalla. Alkoi jo hieman hermostuttamaan, kun aamuisin liian valoisan seurauksena (myös viikonloppuisin) herättiin molemmat ihan kukonlaulun aikaan. Eli verhot makkariin. Virittelin ne jo hienosti ikkuinoissa oleviin systeemeihin (todella viritys) saa nähdä kuinka kauan tää mun viritys kestää ennen kuin jompikumpi hermostuu ja saadaan ne ihan oikeasti kiinni sinne kiskoihin. Villi veikkaus vois olla sellanen kolme kuukautta?

Jännättää, aamulla mr S:n kanssa kävin läpi sitä, että mitä kannattaa kysellä kun soitan. Ihan hyviä pointteja antoi, sillä vaan on välillä vähän liian suuret luulot musta. Että voisin tyyliin valkkailla vaan työpaikkani... ei oo tässä viime aikoina kauheesti joutunut työn tarjoajia pois jaloista pyörimästä potkimaan... Mutta epätoivoiseksi ei aleta. Ei vaikka mikä olisi. Paitsi sitten kun määräaikaisuus loppuu, sitten voi jo vähän ottaakin mitä sattuu työtä. Paitsi että ansiosidonnainen päiväraha toisaalta myös on olemassa. Vaikeeta. No, kuus kuukautta kuitenkin on vielä armonaikaa, mitä nyt täällä meinaa välillä hermo loppua kesken. Eilenkin taas tiimipalaverissa oli niin lähellä, etten vaan pamauttanut lähteväni litomaan tästä lafkasta. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, että saan mennä irtisanoutumaan. Vaikka kai sitä pitäis olla onnellinen, että edes on työtä.

Jossain lehdessä oli tutkimustulos, että huono työpaikka aiheuttaa enemmän ahdistusta/masennusta/pahaa oloa kuin työttömyys. Yhdyn täysin tähän tulokseen, vaikken työttömänä olekaan ollut päivääkään.... Niin välillä tää työ korpeaa. Tunnin päästä soitan sinne paikkaan, jonne hain.

nyt jos ei tärppää...

pari hakemusta lähetetty, molemmat duunit kuulosti just mulle tehdyiltä. Nyt olis pakko tärpätä, koska muuten menee ehkä koko elämä pilalle. No ei vaiskaan, mutta hieman epätoivo iskee. Ei vaan oo just tollasia mulle tehtyjä paikkoja ollut tässä tyrkyllä, niin olis kohtuutonta, jos en edes haastatteluun pääsis. Vois keksiä jotain kyssäreitä ja soittaa noille tyypeille. Molemmissa paikoissa oli soittoajat, toisessa huomenna ja toisessa ylihuomenna. Mitä sitä keksis kysyttävää? "Niin että milloin voisin aloittaa?". Joku järkevä syy pitää keksiä soiton aiheeks.

Vieläkin on vähän ähky siitä eilisestä pizzasta, ei olis pitänyt syödä. Niin ja en oo tainnu täällä boustailla, mutta paino alkaa ensimmäistä kertaa vuosiin kutosella! Nyt vaan lisää laskusuhdannetta peliin ja paino alkamaan vitosella, niin sitten vois taas ihmisen kokoset vaatteet mennä päälle. Kohta jo vois lähtee housuostoksille, kaikki housut roikkuu päällä ja meinaa tippua. Oon niin tehokkaasti karsinu vaatekaappia tässä vuosien varrella.

Ulkona harmaata, tylsää. Onneks kohta ruokis, sitten tää päivä melkein onkin pulkassa... no ei ihan. Kai sitä pitää jotain työtäkin tehdä välillä.

helpotus/paniikki

tontin paperijärjestelyt tulevien naapureiden kesken pitäisi nyt olla jotakuinkin hyvällä mallilla, pankkiin vaan eteenpäin ja sitten viranomaisten kanssa paperisotaan. Eli jonkinasteinen helpotus (myös siitä, että tulevat naapurit tuntuu olevan ihan ok porukkaa) mutta samalla kamala paniikki. Nyt se iso duuni vasta alkaa. Lupa-asiat, suunnittelut, rahanmeno...

Perjantain synttärit meni hienosti, vaikka oli kyllä vähän rankkaa. Mutta ihanan prinsessaista;). Lauantaikin meni hyvin, vaikka vähän eri merkeissä. Hautajaisiin sopiva sää oli, taivaan täydeltä tuli lunta. Sieltä kun kotiuduttiin, mr S lähti kauppaan ja laittoi mut päikkäreille. On se vaan melko ihana, kun huolehtii. Vaikka oma lehmä sillä kyllä oli ojassa, sanoi, että oon muuten liian kiukkuinen, jos en nuku hetkeä. Seitsemän jälkeen kaveripariskunta tuli kylään, syötiin, juotiin, pojat saunoi. Mukavaa, leppoisaa oleskelua.

Tänä aamuna hesarissa työpaikkailmoitus, joka kuulosti aivan mun työpaikalta. Pitää paneutua vähän tarkemmin siihen hakemukseen. On vaan vaikea kehua itseänsä, kun on itsetunto työn suhteen vähän maissa.

Käytiin juuri tulevien naapureiden kanssa viilaamassa vielä hallinnanjakosopimus kuntoon, mr S heitti mut vaan kotiin ja lähti pomonsa kanssa saunomaan. Taidan tilata pizzan. Vaikka on kyllä vähän huono olo, 6-v prinsessalle oli tullut eilen vatsatauti ja siskoille myös, heti kun tän kuulin, alkoi vatsassa vellomaan... ehkä vaan psyykkistä. Kai nyt pizza aina maistuu=)

Kuvan kakusta laitan myöhemmin.

prinsessakynnet

todisteet:

kuvaan eksyi vaan kolme sormea, mutta kaikissa on yhtä hianot prinsessakynnet. Että näillä kelpaa juhlistaa prinsessasynttäreitä.

Hieman jänskättää, laitoin just entiselle pomolle meiliä (kun ei vastaa puhelimeensa eikä soita takaisin) että voisin mennä takaisin sinne töihin. Jos nyt tähän ei mitään vastaa, niin sitten on viesti aikas selvä. Mutta joo... Kai tässä jotain löytää. Ehkä. Toivottavasti.

Nyt töitä, väsyttää ihan hulluna, viime yö oli levottomista levottomin. Ramppasin vessassakin varmaan kolme kertaa. Heräilin ja kattelin kelloa (ehkä jo synttärit jänskättää ;)). Niin tosiaan töihin, että kerkeen kotiin tekeen kakun valmiiksi ennen juhlia. jep.

verenpaineet katossa

tää olis nyt sitten tontin omistaja. Tontin, johon jopa sais rakentaa jotain. (Puolen Hehtaarin Metsää ei lasketa nyt mukaan, koska sinne ei saa siis rakentaa). Enpä oo aiemmin ollut moisilla kaupoilla. Välittäjä oli vielä enemmän rotta kuin ne noin keskimäärin yleensä on (mikä jo sinänsä on paljon) ja mun oli pakko käydä välillä jäähyllä, kun keskustelu meni sille tasolle, että tosiaan oli paineet katossa. Yksi osa musta joutui pakenemaan, koska en siedä konfliktitilanteita, mutta melko iso osa musta pakeni sen takia, etten olis vaan alkanut huutaa ihan hulluna sille idioottivälittäjälle.

Pääasia on, että nyt alko talon suunnittelu. Huh.

Niin ja prinsessasynttäreitä varten on nyt kynnet kuosissa, huomenissa voisin vaikka laittaa todisteet. Äsken käytiin krymppaamassa tossa GLO -hotellin ruokapaikassa, veettiin burgerit. Nyt on ähky.

prinsessa

oon ihan pikkasen täpinöissäni, sainkin kutsun siskontytön 6vee prinsessasynttäreille! Vähänkö laitan mun (tai siis pikkusiskoliskon) tiaaran piähän! Ja jonku ihanan prinsessamekon! Paitsi että mullei oikein oo, kun kaikki on niin mustia... mutta siin yhessä mustassa on iso tyllihelma, niin sen ehkä laitan. Sain myös kunnian tehdä kakun kyseisiin bileisiin. Juurikin olin lupautunut moiseen hommaan, kun mr S soittaa ja laittaa tän illan suunnitelmat uusiks. Mennään tapaamaan tulevia naapureita. Välittäjä ryssinyt ilmeisesti nyt ihan urakalla ja toivottavasti huomenna olis se tontti oikeesti vihdoin meidän. Ei ihan mee ku Strömsössä. Tullee olemaan ehkä vakilausahdus meidän työmaalla... Toivottavasti ei kuitenkaan.

Eilen käytiin ihmettelemässä yhden tutun Älvsbytaloa (tätä kun on kovasti haukuttu) ja todettiin se ihan taloksi. Että kaikki melko auki vielä. Plääh. Jos sais hypätä tästä nyt muutamia hetkiä eteenpäin, edes siihen kohtaan, kun olis talon malli ja toimittaja selvillä. Mä en yhtään jaksais tätä ihme säätämistä ja etsimistä.

Niin ja ihan yks tällanen pieni fakta. Oon ihan koukussa Angry Birds -peliin. Vähän noloa.

Nyt kun kerta tunnustetaan asioita, niin lisätunnustus: ostin eilen kahdet kengät (paniikkishoppausta, huomenna oon taas asunto/tonttivelallinen....). Molemmat kengät kovin kesäiset (vaikkakin mustat väriltään) niin ei vielä kuvia niistä. Toivottavasti pian, tuolla aurinko aika ihanasti paistaa...

nukkumatonta unta

epämääräisen levoton yö takana, illan keskustelujen jälkeen kaikki asiat pyöri päässä. Avauduin tästä työahdistuksesta mr S:lle, joka normaaliin miehiseen tapaansa yritti ratkaista ongelmaa ja kertoa mulle toimintatapoja. Kun ainoa asia, jota olisin kaivannut, oli päähäntaputus ja vakuuttelu siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

Ne hetket, jotka sain nukuttua, näin levottomia unia. Olin homobaarissa, jossa tapahtui pieni ampumavälikohtaus. Kaksi ihmistä ampui toisensa, mutta mun ainoa huoli oli se, että pääsen vessaan. Pääsin, mutten löytänyt yhtään pönttöä. Vaan jotain ihme pisuaareja. Kun löysin toisen vessan, se oli kokonaan veden alla. Ihmettelin kovasti, miten voi veden alla käydä vessassa, mutta se oli joku ihme gay-juttu. Ihan sekasin piä.

Soitin just vanhaan työpaikkaan, kyselin väliaikatietoja, olisiko siellä töitä. Vasta kaverilta tiedustelin, tänään soitan myös vanhalle pomolle. Parempi sekin oli, kuin tää nykyinen tilanne. Ikävää kyllä. Niin ja siellä on ihan maailman parhaat työkaverit! Se painaa ihan tuhottomasti tässä arjen aherruksessa.

Käytiin lauantaina kattomassa leffa, The Rite. Ehkä ahdistavin leffa ihan hetkeen. Jossain vaiheessa meinasin oikeesti kävellä ulos. En ehkä just suosittele kyseistä leffaa ihmisille, joilla jotakin traumoja uskonnosta...

jumi

selässä=( illalla otin jo kunnon cocktailin särkylääkettä ja lihasrelaksanttia, mutta ei vielä auennu. Tänään kemiallinen sodankäynti jatkuu, joten ei työkuntoisuutta ilmassa. Niin ja tietenkin työpuhelin jäi töihin, niin numeroita etsiskelen netistä ja omaan laskuun soittelen ihmisille, joille pitää ilmoittaa tää mun poissaolo.

Eilen oli oikeinkin mukavaa vahtia T:tä. Kateltiin mielenkiinnolla, kun mr S kasasi jotain vitriiniä, T huutaa vieressä: HAKKA, HAKKA! kun mr S naputtelee nauloja kiinni. Sitten joka naulan jälkeen raikuvat aplodit ;). Eipä oo tainnu olla kellään noin hienoja apulaisia ennen. Kun siihen väsyttiin, niin tanssahdeltiin Black Eyed Peasin tahtiin Boom Boom Paw:ta. Voipi olla, että siinä riehuessa toi selkä otti lopputilin?

Jaahas, nyt pilleriä naamaan ja lähelle sänkyä/sohvaa, koska noi lääkkeet vie tajun ja jalat alta. Luulis loppukropankin rentoutuvan?

T

T niinku torstai, Travis, työpäivä, tavallisuus...

Oli mukavaa eilen, yläastekaveri kävi kylässä. Tunnit vaan hurahti ohi, kun päivitettiin kuulumiset. Sillä jo isot lapset, niiden toilailuista oli hauska (ja pelottava) kuulla hieman. On ollut ikkunanrikkomisia, bussistamyöhästymisiä, erinäisten tavaroiden jättämistä eri paikkoihin... Mulle välillä riittää kun mr S tekee tuollaisia tempauksia (niin ja mun pitää olla se muistipankki, että missä herra on viimeksi käyttänyt erinäisiä tavaroitaan, jotka on hukassa).

Tulin ajoissa töihin, yleensä aamutunnit menee vauhdilla, mutta nyt kello matelee. Odottelen jo iltapäivää, kun pääsee leikkimään kummipojan kanssa <3.

Tonttikaupat piti olla perjantaina, sitten maanantaina, nyt aikaisintaan keskiviikkona... jotenkin ei vielä usko, että edes on mitään tonttia tulossa meille. Kai se sitten lainanottovaiheessa viimeistään kolahtaa. Siitä alkaa armoton touhuilu. Onneksi mr S touhuilee suurimman osan. Mun työnä on tehdä "talokansiota", johon kerätään kaikki tarpeelliset ja tärkeät paperit. Pitänee käydä ostamassa sellainen systeeemi. Kun haluan kuitit ja takuujutut erikseen, materiaalitiedot sun muut takuujutut erikseen. Vähänkö oon sihteerikkö.

aurinko aurinko lettuja paistaa

pientä kakssuuntasta mielialahäiriötä havaittavissa... tänään aurinko paistaa ja olo on parempi. Kas kummaa. Tai sitten toi sokerin määrä, jonka ahdoin itseeni, saattaa vaikuttaa asiaan. Ahdistuslistalta sain ruksia (ainakin puoliksi) yhden kohdan, kun kaveri laittoi viestiä ja kutsui itse itsensä kahville tänään. Ihanaa, että minä en joudu aina olemaan se, joka pitää yhteyksiä ja järjestää tapaamisia.

Töissä nyt on edelleen yhtä perseestä, mutta asenteen laitan kohilleen. Kohta se työpaikkakin napsahtaa, kun kerta tonttikin saatiin. Melkein yhtä kauan kun molemmat on ollut hakusessa ;). Saan jonkun niin kivan paikan, jossa mukavat työkaverit, sopivasti haastetta ja kuitenkin sellaistakin, jota jo osaan. Niin ja josta saisi vähän parempaa palkkaa (se rakentaminen ei oo vissiin ihan ilmasta?)

Eilen mr S oli siivonnut kun pääsin kotiin, ihanaa. Tein ruoan, thaimaalaista kalakeittoa. Sitä lientä jäi vielä, joten tänään meillä on thaimaalaista kanakeittoa;) vähänkö oon tällanen kotitalousihmeperheenäitityyppi. Ihan sujuvasti käytän eilisen tähteitä tehden uutta ruokaa. Oon niin ylpee itestäni!

Jälkkäriks oli eilen rikkaita ritareita ála laskiainen (lue: mantelimassaa, vadelmahilloa ja kermavaahtoa). Ähkypossuna piti syödä nopeesti ne pois, että varmasti pystyy syömään. Jos ois yhtään hitaammin syönyt, ei olis voinut ängetä sitä määrää sisuksiinsa. Niin ja mun mielestä laskiaispulla on varsin köyhä, jos siinä on vaan joko mantelimassaa tai vadelmahilloa. Kuuluu olla molempia. Ni.

tiistaiankeus

ilmakin ihan harmaana. Ruokis, iltapäivälehdet jo selattu netissä, vielä hetken keräilen voimia ennen sinkoiluun lähtöä. Eilen illalla alkoi ahdistamaan. KAIKKI!

-nimi (tai siis sukunimen puute vieläkin)
-työ (nykyinen sekä tulevan puute)
-asuntovelka
-rakentaminen
-synttärit
-ystävät (tai oikeastaan niiden vähyys/puute)
-ikä (oon jo vanha harppu)
-raha-asiat (ettei saa ostaa enää mitään kivaa)
-ylipaino
-kodinhoidon tila (ei vieraita meille, kiitos...)
-jälkikasvupuheet

Näihin jos edes osaan sais jotain ahdistusta lievittävää, niin olis ihan kiva. Mutta enpä pidätä hengitystä sitä odotellessa.

Nyt loppu rellestys

meistäpä tuleekin kilolaisia. Jep.

Nyt loppu muutamaks vuodeks siis matkustelu, ulkona syöminen, vapaa-aika... eikä kuulemma mitään saa ostaa =( pitää hankkia uusi harrastus (tai siis se rakentaminenhan on se uus harrastus). Pieni paniikki, mutta kuitenkin helpotus, että etsiminen on ohi. Talokin on suurinpiirtein valittuna, vielä pitää varmistaa, että sen saa siihen tontille pystyttää.

HUI!

Isoja Asioita

kotiin kun pääsin (edelleen hieman itkuisen oloisena) soitti lapsuudenystävä. Paras sellainen. Ikävillä uutisilla tavoitteli, äitinsä oli kuollut pari viikkoa aiemmin. Itkuhan siitäkin tuli, ihminen, joka oli mulle melko pitkään ihan varaäiti. Katsoi meidän touhuiluja, pari kertaa taisi viedä mua paikattavaksikin, kun koira oli purrut tai olin kaatunut pyörällä. Antoi meidän lainata mekkojaan ja helyjään leikkeihin. Teki maailman parasta unelmatorttua. Ei voi ymmärtää, miten ystävä on jaksanut, ihan todella tyynesti kertoi asian (ehkä rauhoittavilla oli osuutta asiaan?) ja pyysi mua kertomaan eteenpäin meidän porukoille. Äidille soitin, melkoinen shokki oli hällekin. Kuitenkin alta kuuskymppinen, perusterve nainen. Juuri oli jäänyt eläkkeelle. Syöpä oli vienyt päivissä (varmaankin kuukausissa - vuosissa, mutta löytyi vasta muutama päivä ennen kuolemaa).

Hautajaiset parin viikon päästä, vaikeaa ajatella. Juuri oli tädin hautajaiset, myös syövän uuvuttamana meni.

Mr S tuli kotiin, hieman ihmetteli mun itkuista olemusta. Ei varmaankaan kumpikaan perjantainen tilanne olisi erikseen ollut mitenkään niin maatajärkyttävä, surettava, mutta tuolla tavalla yhdessä tuntui, että oli melko surkea päivä. Kehityskeskustelu käytiin mr S:n kanssa läpi, totesi vaan, että pomot kertoivat juuri sen, mitä olen itse tässä kertoillut olostani melkein vuoden. Sai mut paremmalle fiilikselle siitä asiasta. Lupasi tulla hautajaisiin mun kanssa.

Lahjoi, se auttaa aina. Sain kaulakorun, johon voin ripustaa sormukseni. Tällä hetkellä kun sormuksen alta sormen iho on aivan tulehtunut ja kuoriutuu, enkä voi käyttää siis sormusta. Sain myös kultapossun =). Säästöpossu siis, jonka kyljessä lukee kultapossu, sisällä oli yksi kultaraha. Sieltä voin kuulemma laskea, että kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa. Saan yhden kultarahan jokaisesta aviovuodesta. Ihana idea.

Niin toinen iso asia. Tehtiin tarjous tontista. Toivotaan tosissaan, että menis läpi. Huomiseen asti tarjous voimassa, lupas välittäjä tänään jo soitella? Kävästiin tänään aamulla tontilla kattomassa, melkoisen pieni se on, mutta eiköhän siihen jokin torppa saada pystyyn. Tosin jo ensimmäinen kina/riita siitä saatiin jo aikaiseksi, eli kivaa rakennusaikaa meille vaan...

Eilen käytiin leffassa ja syömässä. Tehtiin sellainen virhe, että mentiin leffaan ensin. (Green Hornet oli leffa, ihan ok, aivot narikkaan -pätkä). Siitä kun yritettiin mennä ensin Texasiin syömään maailman parhaat hampparit, oli keittiö kiinni. Siis Helsingin kaupungin keskustassa kello vähän yli kymmenen perjantai-iltana! Argh millainen tuppukylä voi olla. Parissa muussa ravintolassa käytiin sitten kysymässä, mutta olivat myös jo laittaneet keittiön sulki. Viimein Grande Grillissä meitä onnisti, mutta mua ei sitten onnistanutkaan ruoan suhteen. Otin lehtipihvin (luulin, että on melko perusvarma valinta) joka olikin sitten ihan täysin purukumia. Kerrankin minä valitin ruoasta, eikä aina vaan mr S. Sain uuden annoksen, mutta eipä senkään pihvi mikään kovin hääppönen ollut. Oon ABC:llä saanut aina paremmat lehtipihvit ja kyse oli sentään kaksi kertaa kalliimmasta paikasta. Että jep.

Drinksuille mentiin vielä Tornin O´Malleysiin, mutta otettiin vaan yhdet ja kotia kohti. Nukkumaan päästiin joskus kahden jälkeen ja mä olin ihan tikkana pystyssä jo seitsemän aikaan. Vanhuus ei tuu yksin.

Kehityinkö?

no enpä juurikaan... olipa aikamoista tykitystä pomoilta. Tippa linssissä kuunnella, kuinka en ole vastannut odotuksia ja sitä mitä rekrysivät. Että sellanen kehityskeskustelu. Lohduttivat sentään, että palkkaa eivät voi tiputtaa. (Eikä ilmeisesti titteliäkään?) Mutta onpa mukava olotila, ihan hanskat tiskiin ja ranteet auki. Ei musta mitään koskaan tuu. Tosin tää on ainoa työpaikka, jossa mua ja mun työtapoja on arvosteltu. Kaikkialla muualla on tullut vaan positiivista palautetta. Eli ei vaan oo just mulle sopiva paikka. Tosin jatkostakaan ei ollut mitään puhetta, eli tulkitsen sen melkeinpä niin, että turha odottaa. En tiiä, jotenkin toivotonta tää elämä tällä hetkellä taas vaihteeks.

Toinen pomo mainitsi, että sen näkee, etten viihdy ja motivaatiota ei juuri ole. Intohimo näitä prkleen leselillutuksia kohtaan puuttuu. Se on kyllä ihan totta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa viljan sielunelämä, ilmeisesti pitäis. Musta olis ihana nähdä tuloksia ja tehdä oikeasti syötäviä juttuja.

Niin, tällasilla olotiloilla sitten viettämään viikonloppua (ja hääpäivää, tosi kiva). Olis ollut mukavampi ehkä, jos tää paska olis kaadettu tosissaan silloin jo keskiviikkona niskaan. Mutta ei voi mitään (toinen pomo oli kipeenä ja halus ehdottomasti olla mua tylyttämässä, niin siirtyi siksi tähän päivään).

Jotain hyvääkin tästä tosin koitui, nytpä multa ei enää odoteta/vaadita juuri mitään, ihan laboranttina vaan vedätän menemään. Opettelen lisää menetelmiä, muttei tartte olla paineessa jostain ihme kehitysjutuista. Tosin ne varmaan katsotaan plussaksi, jos intoudun, mutta joo. En vältsisti intoudu.

Mitenkähän tästä nousis, että pystyis tekemään edes jotain?

huhhuh, eikä edes liskodiskoyönä

olipa melkoisen mielenkiintoiset unet mulla: synnytin n. puolivuotiaan tytön, jolla kaikki hampaat jo suussa, sujuvasti osas jo toimia (ei yhtään vauvamainen, vaan sellainen isompi). Outous tässä oli se, että käväisin vaan ruokiksella synnyttämässä. Ainoa asia, jota murehdin, oli se että muistinko leimata, ettei tule miinuksia. Jep, siinäpä mulla loistava tulevaisuus. Työnarkomaani, joka vaan kerkeää ruokiksella synnyttää. Kun vihdoin kotiuduttiin (erittäin mielenkiintoisten metroseikkailuiden jälkeen), oltiin juuri muutettu johonkin uuteen kämppään, eikä vauvalle ollut mitään valmiina. Pelkkiä muuttolaatikoita, joiden seasta jotenkin bongasin äitiyspakkauksen. Tärkein asia, jota kaipasin, oli (ei tietenkään vaipat tai muu yhtä tylsä) harsot. Ja kiroilin, kun ne harsot oli niin huonolaatuisia. Siis sellaisia, kun halloweenina on se hämähäkinseitti silleen avattuna. Suunnilleen. Siinä sitten tein kauppalistaa, johon tuli vauvalle sänky, harsoja ja liivinsuojuksia. Niin ja pienesti panikoin myös tytön nimestä, eihän noin iso vauva voi olla nimetön!

Mun pitää rajoittaa tän palstan seuraamista.

Eilen kävästiin ilta-ajelulla. Käytiin kurkkimassa yhtä tonttia Kilossa sekä jo aiemmin tsekattua tonttia Itä-Hakkilassa. Ei tainnut tulla meistä itä-hakkilalaisiakaan... Myyjä oli ottanut kohteen pois myynnistä. Jep. Seuraavaksi kai mietitään vakavissaan sitä kilolaisuutta.

Mr S tänään köpiksessä, ihan on tiistaiolo. Normitilanne kun on se, että tiistaisin siellä ravaa. Onneksi on jo torstai! Huomisesta yritin kysellä, mutta mr S ei suostunut kertomaan mitään, tai ainakin osasi uskottavasti valehdella, ettei ole suunnitellut mitään kummallisempia. Kyllä jotain kivaa sais luvan olla tiedossa!

kevät?

aurinko jopa lämmitti kun tuolla käppäilin menemään... Melko positiivisesti ajateltuna voisi lumet sulaa jopa ennen pääsiäistä pois. Vaikka pessimisti ei kyllä pety, joten en luota siihen.

Eilen taas yksi: "kiitos hakemuksestasi, emme tällä kertaa halunneet edes nähdä sinua" blaablaa-viesti. Äh, jossain vaiheessa ihan tilastollisestikin on pakko löytyä joku duuni, kun näin aktiivisesti haen. Ongelmana saattaa olla hieman se, että en yhtään tiedä, mitä haluan tehdä isona.

Vois kävästä kaupan kautta kotiin, voisin ehkä ostaa mr S:lle hääpäivälahjaksi (perjantaina) tällaisen:

Tosin hopeisena. Kyseessä siis kaulaketju. Herralle ostin jo muutama vuosi sitten Kalevalakorun Torin vasara 2.0 -kaulakorun. Ei käyttänyt ja laitoin eteenpäin (ihan luvan kanssa). Nyt sitten muutama viikko sitten kyseli kyseisen korun perään. Että nyt kelpais. No en enää sellasta samanlaista viitti ostaa, toi on mun mielestä ihan kiva, ei niin "kalevalakoru", pelkkä ketju. Jännittää vähän, että mitäköhän on keksinyt meille tekemistä? Vahva veikkaus olis, että mentäis teatteriin. Olis ihan kivaa.

Kevätväsymys ja haukotuttaa; kotiin päikkäreille.

suunnitelmista

miten voikaan ihminen ajatella, että voisi jotenkin vaikuttaa elämänsä kulkuun? Kun muuttujia on miljardeja. Eilen jotenkin iski päin naamaa se fakta, että mä täytän kohta kolmekymmentä ja ei mun elämän näin pitänyt mennä? Mitä tapahtui?

Suunnitelma oli selkeä, kaksvitosena mulla olis vähintään yksi lapsi, ehkä toinen jo tuloillaan. Olisin töissä jossain semisuuressa leipomossa, jonain vuoropäällikkönä tms. Olisin valmistunut ja eleltäis jossain päin Itä-Vantaata (paitsi tätä vastaan vähän kapinoin, yritin saada exää ostamaan kanssani kämpän keskustasta. Ei suostunut). Valmistuin kaksysinä, kolkyt kolkuttelee ovella eikä kakaroista tietoakaan. Eilen jopa illalla tuli paniikki, että onko niitä kakaroita tehtävä? Mitä jos ei haluu??? Ei oo siitä vauvakuumeesta tietoakaan.

Meillä oli selkeä ajatus, kun myytiin Lauttasaaren kämppä. Että väliaikaisratkaisuna muutetaan asumisoikeuskämppään. Jep, hiukka yli vuos nyt on oltu. Ei sentään jätetty tavaroita muuttolaatikoihin, niinkuin eräs tuttava on tehnyt (vieläpä parin lapsen kanssa asustaa siellä muuttolaatikoiden keskellä, syöden kertakäyttöastioista). Mutta kuitenkin. Ei tää elämä taida tulla valmiiksi koskaan?

Suunnitelmissa olisi ollut huomenna kehityskeskustelu, mutta pomo on kipeenä. Joudun vielä määrittelemättömän ajanjakson kärvistelemään ja miettimään mitä paskaa sieltä taas tulee niskaan. Ihan hiukka ahistaa, mutt onneks sitä ei varmaankaan huomaa???