Nyt loppu tää itsesäälin ja masennuksen suossa rämpiminen. Kun kaikki on paremmin kuin hyvin. U on ihana kakara, mr S on maailman paras mies (juuri mulle), Pacokin käyttäytyy välillä ihan kivasti, meillä on kiva koti, loistavia ystäviä ja muutenkin kaikki on hienosti. Tai ainakin paremmin kuin Kallella...
Joka riipas eilen ihan rehellisen jurrin. Puolessatoista tunnissa calvadospullon kun huitaisee, voi siinä kuuden maissa jo olla unten mailla. Sitä vaan pikkasen otti päästä, että se kämppä, joka sille luvattiin, oli aivan pommin jäljiltä.
Eli U:lla on kämppis vielä ainakin hetken.
Huomenna mulla alkaa loma! Hullua, että vaikka palasin töihin toukokuussa, nyt oikeasti jo tuntuu siltä, että jää ihan mielellään lomalle. Osan laitan tän sään piikkiin, olis ihan kiva nauttia auringosta, eikä istua konttorissa kattelemassa merelle. Toivottavasti ens viikolla (ja kaks viikkoa sen jälkeen) olis vielä hyviä säitä :)
1 kommentti:
No nii vois! Ja ihan kohta on pikkusiskolisko siellä mukana menossa! :)
Lähetä kommentti