plääh

jotenkin sellainen mitäänsaamaton, -sanomaton ja -tekemätön olotila. Se saattaa olla tän tiistain syytä. Tai sitten sen faktan, että en oo tässä muutamaan yöhön oikein saanut nukuttua. Kun selkäjumi. Kävin sen takia jopa lääkärissä, ropit (tai ainakin reseptit ropeille) saatu ja fyssarilähete. Nyt vaan pitäis etsiä se fyssari, jolla kävin aiemmin, oli meinaa hyvä. Mutta kun ei muista nimeä. Ehkä joku Tiina ja kai se oli Kampissa. Että lähdepä näillä sitten etsimään...

Perjantaina tosiaan pääsin valmiiseen pöytään, oli kaveri tehnyt sushia. Nam. Uuno käyttäytyi hienosti, vääns kunnon tervetulopaskat heti alkuunsa, veteli pienet ruoat, herppas hetkeksi ja nukkui loppuajan. Että sillein. Lauantaina oli sitten vähän heikompi olotila, mr S:llä meinaa. Oli ollut jossain duunikavereittensa kanssa ja punkkua oli ilmeisesti tullut nautittua melkoisesti. Mua harmitti, kun olin ajatellut pystyväni rauhassa touhuilemaan, että mr S katsoisi vähän U:n perään. Kun siis tarkoituksena oli, että olisi ollut ajoissa kotosalla ja silleen... mutta makoili sitten yhteen asti sängyssä krapulapäissään. Mä yritin siivoilla, silittää ja rauhoitella hysteerisenä huutavaa U:ta siinä sivussa. Oli melko perseestä se päivä. Meinasin, että olisin käynyt kaupassa, mutta ei siitäkään tullut mitään, kun mr S tosiaan koomas aika tehokkaasti. Pääsin sentään pikasesti käymään ennen kuutta, kun sisko soitteli, että kova ikävä on U:ta ja oli vuokrannut pari leffaa. Kävin hakemassa limua ja vähän herkkua. Mr S:n laihiksesta paljon piittaamatta tällä kertaa, kun tosiaan oli ollut niin törtti. U sai taas tottua ihan liian hyvään palveluun, kun sisko sitä kanteli ja hyssytteli ja sylitteli koko ajan. No, eipä toi kai nyt niin vakavaa ole.

Sunnuntaina anoppi ja appiukko kävi kylässä, kärryteltiin äänestämään, käytiin hakemassa mr S:n auto sen duunin pihasta, menhtiin ajoissa nukkumaan. Eilen sitten kävin lekurissa, nukuin päikkärit, kävin kaupassa, tein ruoan (ja ruokalistan koko viikolle, hyvä minä) ja mentiin ajoissa nukkumaan. Jospa nyt hetken ummistais silmät, kun U nukkuu tossa pihalla ja mulla meni tosiaan taas viime yö ton selän kanssa kipuillessa :( ja muuten, tää kellojen siirtely on ihan sieltä ja syvältä, mennyt ihan U:n rytmi sekaisin. Heräilee kahden ja viiden aikoihin, aivan epäinhimillistä!

viikko pikana

sunnuntai meni tosiaan yöppärissä (paitsi U:lla, joka tehokkaasti puklaili ja paskoi vaatekertojaan). Mutta sain sentään eteisen lipaston kasattua ja sitä sitten ma maalailin.

Maanantaina kärrylenkkeilyä Vuosaaren maisemissa kaverin kera, tiistaina ilmeisestikin kotosalla, koska ei oikein muistikuvia, keskiviikkona kaveri kävi kylässä, torstaina eli eilen Itiksen ihmettelyä kera yhden vanhan ystävän. Sain myös viimein U:n 0-v synttärikutsut postiin! Hyvä minä! Oltiin mummilassa, jossa sain kirjoiteltua kutsut sillä aikaa, kun mummi viihdytti U:ta. Hienoa, että on lapsenvahteja! Niin, tiistaina tosiaan oli minä-aikaa. Kuinka unohdinkaan! U oli mr S:n veljenvaimolla hoidossa, mä shopautin! Ja nautiskelin yksinolosta. Oli oikeinkin mukavaa, käydä kaffella rauhassa ja sovitella vaatteita.

Tänään vaaka näytti vajaa viisi kiloa raskauskiloja olevan jäljellä, mulla on vielä toivoa!

Nyt lähdetään U:n kanssa kaverille syömään, mr S on jossain duunikinkereissä, joten kinusin itseni valmiiseen pöytään ;) siellä jo skumppalasi odottaa, joten hippulat vinkumaan ja silleen... Niin, eka lumi oli tänään maassa! Hurjaa tää ajankulu!

Tällanen päivä tänään

Mä en oo ehtinyt vielä käydä suihkussa (ehtiihän sitä huomennakin) mutta U:lla on jo kolmas vaatekerta päällä... Huomenna on päivä uus. Jos nyt edes hampaat pesis...

tavan perjantai

hirviömaanantain vastapainoksi ihan tällanen tavallisen tylsä perjantai (ainakin tähän asti). Tällä viikolla kaveri on käynyt kylässä, vaunulenkkeiltiin ja päiväkahviteltiin, isäpappa on tehnyt duunia, mun nimppareita on vietetty syöden kakkua ja Ikeassa on pyörähdetty lihapullilla. U on ollut ihan normaali, oma, hyvin nukkuva itsensä. Onneksi.

Tänään käytiin U:n kanssa vaunuttelemassa tossa lähikaupassa. Mr S osti (vihdoin) postilaatikon ja asensi sen paikalleen. Me käytiin sitten U:n kanssa tänään hakemassa siihen postilaatikkoon meidän nimikyltti. Tikusta asiaa, mutta tulipa ainakin lähdettyä ulos. On ollut niin tylsät säät, ettei oo paljon tehnyt mieli ulkoilla. Nyt ei sentään satanut.

Paco on ihan hirvee hirviö-riiviö. Nokkas mua äsken aivan jumalattoman kovaa! Sai kyllä huutia. Toisaalta tänään aamulla se oli kyllä aikas söpöläinen, touhotin kaikkia tärkeitä juttuja ja U huusi kopassaan. Paco kävi pariinkin otteeseen siinä kopan reunalla kattelemassa ja ilmottamassa mulle, että täällä ei nyt ole kaikki hyvin. Voi kun toi lintu nyt tottuis tähän taloon ja tohon kakaraan...

Pian ruoan tekoon (aattelin ite tehä ranskalaisia ja pakkasesta kalapaloja, fish&chips ;)), sitä ennen kyllä pakko syödä aamupala.

hirviömaanantai

U nukkuu. Vihdoin. Kun se ei oikein meinannut tänään nukkua ollenkaan. Ihan hirvee itku ja parku koko päivän, pieniä torkahduksia silloin tällöin ja muuten vaan suoraa huutoa. On niin turhauttavaa, kun ei tiedä, mikä toisella on hätänä. Kun ei auttanut syöttö, vaipanvaihto, röyhty, paikallaan olo tai kävely. Toivottavasti tyyppiä vaan vitutti tää harmaa maanantai. En oikeestaan jaksais monia tällasia päiviä...

Kattelin tänään (niissä väleissä kun U torkahteli) vanhoja valokuvia. On sitä oltu niin nuoria, nättejä ja hoikkia. Nyt ollaan enää nättejä ja hoikkia ;). Hoikkuudesta puheenollen, mr S on laihiksella, jos en oo muistanut mainita. Siltä on lähtenyt viikossa yli kolme kiloa. Oon vähän kade, kun munhan se piti laihtua silmissä, kun imetän ja kaikkee. Mä oon jumahtanut tähän yhteen painoon, reilu kahdeksan kiloa raskauskiloja vielä päällä. Eikä mitkään vaatteet (edelleenkään) mahdu. Niiden kahdeksan kilon lisäksi olis vielä kakskytä lisää ylipainoa... No, ehkä realistinen tavoite olis, että tästä sulattais sen 18 kiloa. Tai jos edes sais tän röllykän pois...

loppuviikko

yritän kovasti muistella, jotta mitä ollaan tehty keskiviikon jälkeen... Jotenkin aivot ei oo ihan kuosissaan. Hieman on hämäriä kohtia ympäriinsä. Keskiviikkona tosiaan käytiin U:n kanssa moikkaamassa mun kaveria ja ehkä potentiaalista U:n tulevaa kaveria. Joka tosin on U:ta 2 vuotta vanhempi ja tyttö:). Mutta mutta. Mitäs torstaina? Ei mitään muistikuvia! Varmaankin vaunulenkkiä, jotain ruokaa, imetystä ja sitä rataa. Perjantaina siskot kävi kylässä, kattoivat U:ta hetken kun käytiin mr S:n kanssa kaupassa ja sitten syötiin yhdessä herkullista kanafetasalaattia ja mansikkarahkaa. Nam. U vaan tottuu liika hyvään kohteluun, kun siskot sitä lellii ja nukuttaa sylissä sun muuta.

Eilen käytiin mr S:n kanssa treffeillä. Vei mut syömään Farangiin. NAM! Ei voi oikein muuta sanoa. U oli  siskolla hoidossa, oli saanut erityishuomiota serkuilta ja tietty siskolta. Käytiin vaan syömässä, ajatus oli ehkä käydä sen jälkeen leffassa, mutta väsytti ja laiskotti. Tekipähän hyvää olla hetki ihan kahdestaan. Niin ja päätettiin sitten U:n synttäreistä, että ostetaan palvelu. Kerran se vaan kirpasee. (ja monta kertaa sen jälkeen, kun ei oo varaa enää mihinkään muuhun pitkään aikaan).

Tänään käytiin aamulla lenkillä mr S:n ja U:n kanssa, oli ihana syksysää. Loistavasti ajoitettiin myös meidän lenkki, sillä sekunnilla kun oltiin kotona takaisin, tuli järjetön sade- ja raekuuro. Touhotettiin kaikenlaista ja lähdettiin moikkaamaan kummipoikaa Järvenpäähän. Nyt vaan möllötellään, mr S kävi saunassa, U kävi kylvyssä ja ihan kohta unta kuulaan.

Huomenna uus viikko =)

jei yöppäripäiville!

U heräsi puol kuusi syömään (nukkumaan meni ennen kymmentä), toka herätys tuli siinä kahdeksan jälkeen. Silloin taas vaan syötiin (ja vähän vaihdettiin vaatetta ja vaippaa) ja mentiin takas nukkumaan. Mr S on oletettavasti jossain vaiheessa lähtenyt töihin, me ollaan vaan käännetty kylkeä ja pierastu ;)

Eka tällanen päivä, etten oo oikeesti tehnyt yhtään mitään, pitänyt vaan pientä hengissä ruokkimalla sen sitä vaatiessa. Ihanaa. Toisaalta onneksi tää jää vaan tällaseksi puolikkaaksi päiväksi, kun pitää nyt mennä suihkuun, ollaan menossa moikkaamaan kaveria neljäksi Vantaalle. 

Eilen tosiaan isomummun 85-vuotissyndet. Siellä U hurmasi kaikki. Tietenkin.

Synttäreiden jälkeen käytiin katsomassa mahdollista U:n 0-v synttäripaikkaa (kun nimiäiset nyt on vähän hölmö termi, kun nimi on ollut jo kuinka pitkään ja kaikki sen tietää). Siitähän se riemu taas repes. Kun en tiedä, mitä haluun ja blaablaablaablaablaa.... En oikein tiedä, mihin lopputulokseen päädyttiin, vietetäänkö vaan kotona (en jaksais!) vai otetaanko palveluna moinen biletys ja maksetaan itsemme kipeiksi. Kun ei olis oikeesti varaa. Mutta onko varaa siihen, että mulla menee aivan totaalisesti hermo ja pinna ja elämä pilalle? No, pitää kysyä siitä tänään illalla mr S:ltä. Nyt suihkuun ja leipomomyymälän kautta kaverille kahvittelemaan.

ahdistus

iski sitten eilen ihan olan takaa, yllättäen ja melkoisen vahvana. Mr S oli tosiaan jossain duunijutussa, tuli puol ysin aikoihin kotiin ja lähes samantien ilmoitte menevänsä paskalle. Mulla repes. Revin lenkkivaatteet päälle, napit korviin ja ilmoitin, että nyt lähden. Mr S huuteli vessasta, että olisinko halunnut sen kanssa lähteä lenkille. Aika kipakasti vastasin, että nyt tarviin vaan yksinoloa. Vetelin sellasen tunnin lenkin, ihan verenmaku suussa. Juoksu ei vielä onnistu, mutta melkoista haipakkaa kävelin tuolla pimeillä syksyisillä teillä. Tää on aika kiva paikka asua, kun en oo vielä kertaakaan eksynyt noilla mun kävelyillä. Jotenkin niin selkeesti tiedostan, että missä kohtaa tää koti on. Tai sitten mulle on kehittynyt suuntavaisto?!?

Mutta siis jotenkin paiskas vasten naamaa sen faktan, että toi U on melkoisen riippuvainen musta. Että ihan heti en pääse viettämään huoletonna vaikkapa jotain vapaaviikonloppua, nukkua täyttä yötä ja silleen. Onneksi se eilinen lenkki vähän helpotti, mutta silti oon vähän kateellinen mr S:lle. Se saa mennä ja tehdä ja touhuta, tulla kotiin ja pikkasen leperrellä U:lle ja sitten onkin jo sen nukkuaika. Kun mä joudun olemaan koko päivän hälytysvalmiudessa. No, pitänee vaan vaikka ottaa noita lenkkihetkiä, kun ne vaikuttaa helpottavan oloa.

Tänään mr S:n mummun synttäri, käydään siellä kunhan mr S tulee töistä. Käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, oli paaaljon rauhallisempi vauhti kuin eilen. Ja todella paljon lyhyempi kiekka. No, ehkä toi oli sellanen hyvä palauttava kävely. Eikä U suostunut jäämään ulos rattaisiin nukkumaan, nyt vetelee sikeitä tossa kopassaan. Hyvä oikeestaan vaan, voin vaikka käydä suihkussa, eikä tartte häiriintyä siitä, että jos U sattuisi heräämään sillä aikaa ja alkais kiljunnan, että naapurit ajattelis, että on lapsraukka täysin heitteillä.

Enkä oo muuten edes syönyt aamupalaa... jos sitä ensin.

arkeen

jostain kumman syystä piti mennä ja touhottaa jatkuvalla syötöllä, kun mr S oli poissa. Nyt se onneksi on takaisin kotona ja turvallisesti töissä. Töiden jälkeen hällä on jokin illallinen, joten edelleen jatkuu "yksinhuoltajuus". Eipä tää kyllä niin kovin vaikeeta oo, U vetelee melko paljon edelleen sikeitä. Nytkin nukkuu tossa kuistilla vaunuissa. Mun pitäis oikeesti siivota, mutta mutta. Kun se siivousjuttu nyt lähinnä oli vaan sitä varten, kun huomenna kaverin piti tulla kylään. Ei pääsekään, kun on kipeenä, joten ei tartte niin hulluna hinkata. Jos nyt vaikka jonkun pikaimuroinnin suorittais.

U nukku viime yönä viiteen asti! Oli juhlallista saada nukkua niin pitkä pätkä. Meni nukkumaan joskus kymmenen maissa. Ja kello viiden syötön jälkeen (joka oli suht nopea imaisu) nukkui yli kahdeksaan. Kyllä kehuin poikaa, vihdoinkin tajusi, että tässä ollaan lomalla. Ja lomalla saa (ellei jopa pidä) nukkua pitkään.

Mitäs me eilen tehtiin? Alkaa aivot olee ihan mössöä. Aamusta käytiin hullunmyllyssä, kummipoikaa moikkaamassa. Kummipoikaa moikkaamassa vaan sattui olemaan myös kummipojan serkut =) oli kyllä menoa ja melskettä ja itkua ja huutoa. U veteli suurimmaksi osaksi sikeitä. Siitä jatkettiin yhdelle kaverille käymään, kaverille, jolla laskettu aika kolmen viikon päästä. On kyllä mielettömän isomahainen. Eikä yhtään tullut ikävä raskausmahaa... Siitä jatkettiin ajelua keskustaan, josta poimittiin kaveri kyytiin. Käytiin Ompussa ja yhdessä asuntonäytössä. Oon ehkä hullu, mutta mulle vähän tuli ikävä sitä näytöissä ravaamista. Kun ei ikinä tiennyt, onko kyseinen asunto se seuraava koti. No, jos nyt ensin saatais tää talo kokonaan valmiiksi. Sitten taas ehkä näytöille ;)

Tänään ollaan jo käyty rautakaupassa, vaatekaupoilla ja ruokakaupassa. Pyykit pyörii ja kohta se imurikin surraa. Meinaa än yy tee nyt.

Yön tunteina

Voi vaikka harmitella sitä, ettei ole vieläkään oppinut pesemään pyykkiä (pari paitaa ja sukkaparia ihan värjääntyneenä). Tämä harmitus johtaa siihen, että ei kukaan mulle ikinä jaksa/halua järkätä mitään kivaa (polttareita, vauvasuihkuja, muuten vaan ylläreitä). Että en mäkään enää mitään järkkäile kellekään... Joo, jos vaikka yrittäisi saada unta. Kun oikeasti nää harmitukset on aivan turhia. Ostan uudet paidat ja mähän tykkään touhuilla ja olisin vaan vaivaantunut, jos mä joutuisin olemaan juhlien keskipisteenä.

Eilinen meni vauhdilla, käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, kahvilla ja kylässä. Millonkohan sitä malttais pitää ihan vaan kotipäivän? Huomiselle (tai siis tälle päivälle) jo kahdet treffit sovittuna. Ja siivotakin vois ennen kuin mr S tulee taas sotkemaan. Nyt hetki unta (toivottavasti) ennen kuin U herää.

mittoja

kävin ite eilen jälkitarkastuksessa (niin turha lekurireissu, olis voineet vaikka postittaa sen lippulappusen, joka pitää toimittaa kelaan) ja kaikki oli ok. Toisaalta, jos olis jotain häikkää, niin kai se olis tuolla huomattu, toivottavasti ainakin. Mutta siis kun ei oo, niin olipa vaan tyhmä käydä ronkittavana. Anoppi kärrytteli U:n kanssa mun lekurireissun ajan. Niin oltiinhan me ennen lekurireissua mammatreffeillä, vihdoinkin saatiin aikataulut ja lapsoset terveiksi samaan aikaan kahden opiskelukaverin kanssa. U:lla oli pari kuukautta vanhempi kaveri siellä, mutta eivät noi osanneet yhtään leikkiä keskenään. Nukkuivatkin vuorotellen, ettei vaan tullut kateltua kaverin naamaa liikaa... U:n kamu oli pikkasen pidempi kaveri, oli syntyessään ollut sentin lyhyempi kuin U on nyt. Josta päästäänkin tänpäiväseen neuvolakäyntiin:

U painaa 5250 g ja pituutta 58 cm. Sai (suun kautta) ekan rokotteen (joka oli kuulemma jotain makean makuista ja U oli sitä mieltä, että loppui liian aikaisin, olis vielä suu napsannut :)) ja lekuri tarkasti sydämen, silmät, keuhkot, lonkat ja muutenkin koko kakaran. Lääkäri oli varmaan mua nuorempi (voi jessus, kun tuntee ittensä vanhaks tantaks, ei kukaan oo voinut lukea lääkäriks itteensä niin nuorena) tyttö, joka vääns paksua murretta, ehkä jostain kuopion suunnilta? No kuitenkin, oltiin ekat asiakkaat (kiitos mr S kun varattiin sua varten aamuaika, että pääset mukaan ja päätitkin sitten olla lintumetsällä) ja täti jaksoi lässyttää ja kehua U:ta aivan tolkuttoman paljon. Mietin vaan, että miten se jaksaa koko päivän moista kehua ja lässytystä harrastaa? Ammatinvalintakysymys tuokin... Pitää kyllä myös hieman kehua itteensä, lekuri kysäisi multa, että oonko alalla, kun niin luontevasti ja hienosti käsittelen vauvaa. Minkäköhänlaisia tumpeloita se näkee, jos mun käsittely on ammattimaisen näköistä ;)

Eilen illalla käytiin siskon luona, voi sitä U:n sylissäolon määrää. Sehän meni aivan sekaisin moisesta, kitisi ja ölisi vaan ja sisko pienemmästäkin äännähdyksestä heijasi ja hyppyytti pientä. Oli raukka (U siis, ei sisko) aivan yliväsynyt, kun olisi vaan halunnut nukahtaa ja toinen sylittelee. No, eipä tuo oikeesti haittaa, vähän vaan huvittavaa =). Siskolle menin ruoan toivossa ja onneksi siellä saikin sitten riisiä ja kanakastiketta.

Tänään ajelin ruoan perässä mummille ja papalle. Pappa teki hyvää lohisoppaa ja siellä U:kin sai olla vähän enemmän rauhassa, tosin nyt ei oikein nukahdellut, kun vatsassa ilmeisesti kierteli sen rokotteen takia. Pieni J-serkku oli siivoamassa mummilassa kun mentiin ja oli niin hellyttävää katsoa, miten leikki U:n kanssa, näytteli kännykkäänsä ja rakenteli palikoilla ja näytti U:lle palloa ja muutenkin vaan jotenkin keskittyi niin vauvaan. Söpö poika. Tai söpöt molemmat pojat. Mummi vaan jaksaa naureskella sitä, miten mr S:n näköinen U voikaan olla. Ennen mummilaan menoa ajeltiin mun lapsuuden parhaan kaverin Minnan luo aamupalalle. Sille ei kuulu ehkä ihan maailman parhautta, mutta toivottavasti asiat suttaantuu. Ja eiköhän ne, asioilla on tapana järjestyä. Pitää vaan olla ystävänä ja kuunnella ja toivottavasti yrittää jotenkin silleen olla apuna. Ei onneksi silleen mitään vakavaa, kunhan elämä vähän heittelee ja toista masentaa (ihan aiheestakin) ja uranvaihdosta ja kaikennäköstä isoa päätöstä edessä.

Otettiin pikku päikkärit tossa, nyt vois vähän miettiä ruokapuolta (minnehän sitä nyt ajelis ruoan perässä;)) ennen nukkumaan menoa.

leffapäivä

epäilyttävästi alkaa jutut pyöriä vaan siinä, mitä ollaan U:n kanssa tehty. Mutta kun ympyrät on melko pienet tällä hetkellä, niin annettakoon tämä anteeksi. Jooko?

Eilen mr S pakkaili metsäkamat kasaan, sitä ennen vei mut ulos syömään. Ihan tohon hotellille asti käppäiltiin syömään. Ei ollut kovin hääppöinen mun kanasalaatti, olisin itse osannut tehdä paremman. Mutta ei saa valittaa, kun joku muu tekee ruoan mun puolesta.

Tänään U:n kanssa oltiin asioilla Sellossa, kun kiinnitin huomion BioRexin ständiin. Siellä on joka kuun eka keskiviikko babybio. Sinne siis! U oli ekaa kertaa leffassa tänään mun kanssa. Tosin oli kyllä melkoisen tylsä leffa, koska U nukkui lähes koko ajan. Muiden kakaroiden mielestä oli ilmeisesti myös tylsää, koska oli aika rauhatonta menoa. Enpä oo aiemmin ollut niin äänekkäässä leffateatterissa. No, tulipahan katsottua (siltä osin kun pystyi keskittymään) Lemmenlomalla. Eipä ollut kummoinen leffa munkaan mielestä, ehkä jos olisi ajatuksella katsonut, niin olisi voinut saada siitä jotain irti. No mutta, hyvä syy syödä irttareita ;)

Ehkä saatoin ostaa myös uudet kengät...

ihmisten ilmoille

nyt kyllä kelpais lähteä vaikka mihin. Kävin vähän shopauttamassa tänään. Neljä paitaa (+imetystopit, niitä ei lasketa), kahdet housut, leggarit ja uus hajuvesi. Ehkäpä joka-aamuinen ahdistus nyt hieman helpottaa. Ja nyt pääsen vihdoin eroon vikoistakin äitiysfarkuista! Jippiiii!

Eilen sisko perheineen oli kylässä, ihan itse itsensä kutsuivat U:ta ihailemaan ;). Oli mukavaa, mutta U:n mielestä ehkä hivenen rankkaa. Ei meinannut nukahtaa ollenkaan ja nukkui sitten nukahdettuaan melkein kuusi tuntia putkeen. Että ei huonompi juttu, mä sain nukkua pitkän pätkän! Tänään mummo tuli kattomaan U:ta sen aikaa, kun shopautin.

Huomenna mr S lähtee metsälle, tulee takaisin vasta sunnuntaina. Joten pitkä viikonloppu ihan kahestaan pikkuisen kanssa edessä. Toki oon jo muutaman menon sopinut ja neuvolakin on perjantaina, mutta muuten vaan sillataan. Toivottavasti.