Pari pikaista

- pikkusiskolisko tuli yllärinä Suomeen jouluksi! JEEEEE!!!
- pikkuvauvan kakan hajusta tulee mieleen voipopcorn. Tän olin jo unohtanut
- joulustressi yllätti, vaikkei pitäisi olla mitään kummallisempaa tekemistä (mr S unohti mainita, että U aloitti joululoman jo perjantaina. Onneksi olin säästänyt tälle viikolle kaikki lahjatouhut...)
- sunnuntaiaamuna keittelin riisipuuroa. U tuli viereen katselemaan ja kannustamaan: "älä lannistu mamma, se on jo ihan kohta liisi-liisi-puuloa!" En lannistunut :D
- U tänään: "Elefantti olis kyllä tosi kiva." minä: "Mitä sä elefantilla tekisit?" U: "Ratsastaisin. Voitaisiinko metsästää joku kerta elefantti?" Tässä kohtaa mulla petti pokka ja käskin mennä isiltä kysymään mahdollisuutta elefantinmetsästykseen. U:lla vähän äänensävy muuttui, kun isi kertoi, että metsästys tarkoittaa sitä, että elefantti tapetaan ja syödään. Tuli suru pienelle ja sanoi, että sitten elefanttiin sattuu. Ei halunnutkaan metsästää elefanttia. Onneksi. Mutta edelleen ilmeisesti ratsastus elefantilla kiinnostaisi...
- namivauva manna-monna on osoittautunut melko mukavaksi vauvaksi. Temperamenttiseksi, mutta kuitenkin melko sopeutuvaksi yksilöksi. Jos nyt jo pystyy sanomaan n. puolen tunnin tarkkuudella yölliset syöttöajat (joita on kaksi yössä), niin ei varmaan kannata paljon valittaa.
- jälkitarkastuksessa käyty ja käsky lantionpohjanlihastreeneihin saatu, muuten kaikki ilmeisesti ok.

Vaaleanpunaista hattara-höttö-vauvakuplaa

toi sitten tyttö pikkaisen erilaisen hormonikoktailin tullessaan kuin isoveljensä. Voisin vain tuijotella sitä kun se nukkuu, syö, kakkaa tai karjuu. Silmät ihan sydäminä. Melko outo, sekava, pelottavakin olotila, mutta niin ihana. Tavallaan tajuan olevani aivan eri ihminen kuin oikeasti olen, mutta silti nautin tästä hetkestä. Tai no, ehkä en niin kamalasti juuri tästä hetkestä (yöherätyksen ja imetyksen jälkeen hirveä nälkä --> kaapille suklaahirviöksi kun ei jaksa leipääkään alkaa väsäämään --> ei enää nukuta niin kauheasti --> huomenna väsyttää aivan jumalattoman paljon) mutta tästä vauva-ajasta. Niin paljon, että pitänee varoa, ettei kohta ole suurperheellinen ;)

Iski vasta tajuntaan, että nythän on jo joulukuu. Mihinkähän tämä vuosi taas katosi? Miksi päivät ja vuodet hujahtaa ohi, tuntien usein madellessa liiankin hitaasti? Askartelin eilen joulukortteja, toivottavasti viime jouluinen kortittomuus jäi viimeiseksi laatuaan. On vaan niin ihana saada postitse kortteja, joten oletan muidenkin siitä fiiliksestä nauttivan. Joten tänä vuonna taas ilahduttaa mun askartelut lähipiiriä (voin aina väittää U:n olleen mukana askarteluissa, osa korteista näyttää hieman kolmevuotiaan tekeleiltä :D).

Viime lauantaina oli mr S:n lapsuudenkaverin nelikymppiset. Juurihan me juhlittiin sen kolmekymppisiä Punavuoressa. Nyt ollaan niin keskiluokkaisia, keski-ikäisiä espoolaisia kaikki, että vähän jopa hirvittää. Milloin alkaa se kapinavaihe? Keski-iän kriisit ja niiden tuomat ilmiöt? Toivottavasti meidän lähipiiri säästyisi niiltä pahimmilta, sen verran hyvä porukka on kasassa. Ruuhkavuosien tiimellyksessä kaikki, silti nähdään myös aikuisten kesken säännöllisen epäsäännöllisesti ja nautitaan välillä siitä, ettei aina tarvitse olla niin aikuinen ja niin vanhempi.

Bileet meni hyvin, mulla ymmärrettävistä syistä hieman nopeampi poistuminen kuin muilla. Anoppikin oli selviytynyt vauvan kanssa sen muutaman tunnin, mutta ehkä ei ihan heti pyydetä uudelleen - sen verran vaikutti olevan stressaantunut siitä, ettei oikein osannut vauvaa lukea (jostain syystä se ihminen ei tajua vauvojen tarvitsevan syliä). Mr S könysi kotiin melko hyvissä ajoin myös, puoli neljän aikaan taisi olla kotosalla. Kova oli dagen efter herralla ja raukka joutui palaveeraamaan puhelimitse puoli sunnuntaipäivää. Ja minä raukka yritin pitää lapsosia hiljaisena ja poissa mr S:n palaveria häiriköimästä koko ajan. Oli vähän rankkaa.

Josko nyt palaisi hetkeksi sänkyyn herätäkseen hetken päästä joko syöttämään Ämmää tai U:n huuteluihin. Mikäköhän siinäkin on, että U ei IKINÄ huuda isiä herättyään. Aina vaan mammaa. Taitaa U tietää, että saisi melko pitkään huudella ennen kuin saisi mitään vastausta. Toivon vaan, että Ämmäkin olisi edes hieman aamuvirkku kuten mekin U:n kanssa, että saisin edes iltaisin välillä nukkua. (Ehkä jotain pientä syömistä (lue: suklaata) vielä ennen aamuyön torkkuja ;))

Joulunodotuksen aarteita

On tämä kirjoittelutahti hieman hyytynyt viime aikoina... Mitäpä siihen muuta voi todeta, kuin että elämä vie aikansa. Ei siitä ehdi tarinoita niin kirjoittelemaan. Silti haluan jatkaa tätä, että jää edes jonkinlaista päiväkirjaa / muistijälkeä itselleni tästä elämänvaiheesta.

Aika on mennyt Ämmän tuijottamiseen (nimi on päätetty, U:n pikkusisko on Mona, todennäköisesti täällä blogissa Ämmä tai M. Katsotaan kumpi on luontevampaa kirjoittaa) ja U:n kanssa touhuamiseen. Mr S:n kanssa ollaan jo (taas) yksi isompi kehityskeskustelu käyty ja sovittu. Hänen mielestään vietin liian pitkän 'babymoonin', mutta lisäaikaa vaadittuani en sitä sitten edes käyttänyt loppuun. Nyt on herkkä balanssi kaikkien mun rakkaiden välillä, toivottavasti pystyn kaikille tasaisesti antamaan aikaa, rakkautta ja syliä.

Meillä oli mr S:n kanssa 27.11. vuosipäivä. Yksitoista vuotta ollaan hengattu yhdessä. Käytiin syömässä, juotiin vähän viiniä (ja shampanjaa allekirjoittaneelle) ja vihdoin saatiin päätettyä pikkuisen nimi. Keskusteltiin myös muista asioista kuin lapsosista ja oltiin pariskuntana. Melko ihanaa ja olo oli aika normaali. Lapsia vahti kaksi mun siskoista ja olivat hivenen pettyneitä, kun jo ennen puoltayötä hipsittiin kotiin. Vaikka oltiin vain pari hassua tuntia kahdestaan, jo se antoi toivoa siitä, että kyllä me tästä ajasta ja ruuhkavuosista selvitään. Kunhan vaan muistetaan ottaa se aika kahdestaan.

Ensimmäisenä adventtina koristelin meille joulun. Kuusikin on jo tönöttämässä olohuoneessa. U huudahtikin maanantaiaamuna olohuoneessa silmät loistaen, että joku on tehnyt meille tänne aivan uuden huoneen! Se on niin maailman ihanin ja raivostuttavin kolmevuotiainen pojankoltiainen!

Mun koristellessa mr S oli ulkona tuulessa ja tuiskussa laittamassa jouluvaloja. Tänä vuonna ei tullut lisävaloja, mutta mr S:llä on ilmeisesti suunnitelmissa vielä lisätä yksi pikku twisti tähän valoshowhun. Kunhan ehtii. Ensi vuonna hyvissä ajoin pitänee alkaa neuvottelut valojen maahantuojan kanssa jonkinlaisesta mahdollisesta sponsoroinnista. Tämä talo kun alkaa olemaan jo melko tunnettu noiden valojensa takia. Niin siis jos vielä tässä asutaan... Tonttien hakua pikkuhiljaa näköpiirissä.

Mr S ja U kävi eilen kaupassa kun olen leipomassa lauantaiksi kakkua ja joitain juttuja puuttui. Olivat samalla ostaneet mulle joulukalenterin <3 .="" aarteita.="" aarteita="" ja="" joulukalenteriin="" joulupukki="" koska="" lahjoja="" p="" tontut="" tuo="" tuovat="" u:n="" vaan="">
Niin ja se joulupukki on siellä nenätunturilla ja se tuo kaikille lapsille kilttejä lahjoja!

Nyt taitaa ensimmäinen kakkupohja olla valmis, leipomishommat jatkukoon siis!
(Ämmä nukkuu, levottoman yön ja aamun jäljiltä nukahti vihdoin. Munkin pitäisi nukkua, mutta kun lupasin tämän kakkujutun hoitaa... Mr S taitaa laittaa itselleen sängyn yläkertaan, että saisi jokusen yön nukkua rauhassa. Raukka on aivan sekaisin väsymyksestä, kun Ämmä ei olekaan aivan samanlainen nukkuja kuin U. Toivottavasti helpottaa ja päästään rytmiin ja yöuniin kiinni mahdollisimman pian, että voidaan nukkua mr S:n kanssa samassa sängyssä.)