lounaisseuraa

Meillä oli tänään perinteinen (jostainhan niiden perinteidenkin pitää alkaa) pääsiäissunnuntain brunssi. Jota Strömsön kirjassa lounaiseksikin kutsutaan. Seuraa oli yllin kyllin. Hauskaa, että niinkin moni pääsi tulemaan, vaikka monta viimehetken peruutustakin koettiin. Kummipoika T oli vesirokkoinen, siskonpoika kurkkupaiseinen ja siskontyttö yrjötautinen. Siskonpoika viettää tän yön sairaalassa, paiseensa oli nielurisoissa (vai kitarisoissa, en ikinä tiedä niiden eroa) ja leikattiin samantein. Sisko miehensä kera tuli kuitenkin välissä vähän ottamaan murua rinnan alle. Kiva meille, koska ruokaa oli/on riittämiin... Niin ja siskontytön yrjötauti mitä ilmeisimmin oli ylensyömisestä aiheutuvaa.

T:n äipän laskettu aika on ens viikolla, mutta T:n rokkoisuus nyt aiheuttaa pienehköä ongelmaa. Ei välttämättä just haluais U:lle vesirokkoa... Kun mä oon siis T:n hoitotädiksi lupautunut siksi aikaa, kun ovat molemmat vanhemmat synnärillä. Saa Jepa pitää jalkoja ristissä pitkään.

Eilen mr S:n kanssa touhuiltiin tän päivän tarjottavia, mun mielestä siinä kivasti yhdessä puuhasteltiin. Kuitenkin illalla kun olin meikkejä ottamassa pois, tuli mr S ilmoittamaan, ettei hän tykkää meidän yhteisistä koti-illoista. Että ei oikeasti tehdä mitään yhdessä. Siitä sitten lähti riita liikkeelle, eikä ihan kovin pieni riita ollutkaan. Vieläkin on ihan nuiva olotila.

Kalle ja mr S kasaa tuolla yläkerrassa jotain tyhmää kuularataa. Jonka jälkeen ilmeisesti saunovat ja paljuilevat. Mä aion todellakin mennä kohta nukkumaan, koska U heräsi viime yönä puoli neljältä (tai siis kesäaikaa puoli viideltä) ja nukkuminen oli sen jälkeen miltei mahdotonta. Muutamia kymmenisen minuutin torkkuja sai torkuttua, mutta siinäpä se sitten oli.

Saa nähdä, tuleeko asukki A:n jälkeen taas Kallen vuoro muuttaa meidän katon alle... Hieman sellaisia merkkejä ilmassa.

sulle piiitkä perjantai

Oli joo ainakin U:lle pitkän pitkä perjantai. Raukalla arki järkkyi, kun molemmat vanhemmat oli kotona eikä muutenkaan mennyt niinkuin käsikirjan mukaan tää päivä.

Saatiin munakoisottua yläkerta. (Maali oli sävyä munakoiso, tuo verbi vaan on jostain syystä pyörinyt mielessäni maalaamisesta saakka). Tuli hieno. U antoi tahtia improvisoidun "leikkikehän" suojista, melko lyhythermoisena. Koko päivänä nukkui kahdet kahdenkymmenen minuutin tirsat. Olipa hilpeää remppaseuraa hän. Hetkellisesti rauhottui, kun sai maalarinteippirullia pikku tahmatassusiinsa. (Kuinkakohan hyväksi tuollainen teippiliima on?) Kun yläkerta saatiin maalattua, piti kiiruhtaa suihkuun. Asukki A:n tuleva ex?-vaimo tuli hoitamaan U:ta. Heillä oli mennyt hienosti, mitä nyt parit puklut ja yhdet selkäpaskat olivat tuottaneet työtä, mutta se vaan kuuluu välillä lasten kanssa asiaan.

Me käytiin mr S:n kanssa katsomassa "21 tapaa pilata avioliitto". Oli hyvä leffa. Leffan aikana asukki A oli ilmeisesti S:n suostumuksella saapunut tänne meille. Ja taas olivat halihalipusipusi, vaikka paria tuntia aiemmin oli S kironnut asukki A:n alimpaan helvettiin. Ota noista nyt selvää... Nyt nukkuvat ilmeisesti samassa sängyssä, S jäi yöksi kysyttyään ensin meiltä, haittaako moinen. Ei mua haittaa, mutta aikamoinen masokisti tuntuu tuo nainen olevan. Omahan on eronsa.

Mun nilkat on särkeneet tänään koko päivän, tuntuu yötä vasten vaan pahenevan. Särkylääkettä napsittu, mutta ei tunnu auttavan. Mr S on jo kuorsannut hyvän tovin, kai se pitäis itekin siirtyä sängyn puolelle, jos sais unta. Kun n. neljän tunnin kuluttua tulee ensimmäinen herätys. Voi elämä, että mä kostan nää aamuherätykset U:lle jossain siinä teini-iän aikana...

noinko vaikeeta se on?

viime yönä näin (taas vaihteeksi) unta eksästä. Sais prkl häipyä jo alitajunnasta. Unessa oltiin mun perheen voimin menossa saareen, mutta todettiin puolimatkassa, ettei jäät enää kanna. Jäätiin siihen puolivälissä olevaan pikkusaareen, josta huomaan eksän tulevan toisesta suunnasta ja yhtäkkiä humpsahtavan jään läpi. Minähän nohevana tyttönä ojennan auttavan käteni ja nostan sen sieltä jäiden seasta ylös (vahvana tyyppinä tietty yhdellä kädellä ja itse kastumatta lainkaan). Tämän nosto-operaation jälkeen käännän vaan selkäni tyypille ja lähden takaisin tulosuuntaan oman perheeni kera. Että sellanen uni.

Tästä päästäänkin sujuvasti päivän aiheeseen. Asukki A tuli siis eilen illalla tänne meille reissultaan (myöhään illalla, en edes herännyt) ja lähti aamusella töihinsä. Asukki A:n tuleva ex-vaimo S on tulossa huomenna vahtimaan U:ta. Ihan itse siis tarjoutui vahdiksi, suorastaan tyrkytti meille vapaailtaa leffan muodossa. S kysyi äsken tekstarilla, että asuuko asukki A vielä täällä meillä? Ja jos asuu, niin voitaisko huolehtia siitä, ettei asukki A ole huomenna paikalla, kun hän saapuu U:ta hoitamaan. Hienoa, että keskusteluyhteys on auki heillä ja silleen... Mutta kuitenkin. Lupasin olla sanansaattajana ja häätää asukki A:n pois täältä siksi aikaa kun tuleva ex-vaimonsa on U:ta hoitamassa. Vähän on sellanen puun ja kuoren välissä -olo.

Ajattelin vähän, että jos tänään ja huomenna maalattais mr S:n kanssa yläkertaa, josko sen sais pikkuhiljaa valmistumaan. Saa nähdä, mitä mieltä mr S on tästä suunnitelmasta (koska mun idea, niin lähtökohtaisesti ihan paska ;))

shopaholic

ostin sitten pari paitaa, housut ja mekon. Niin ja pari perustoppia (mustaa). Vaikka varaa ei olis kyllä moiseen törsäilyyn. Mutta kun mahduin housuissa kokoon 42 (wuhuu)(toi oli sitten todella sarkastinen wuhuu) ja paidatkin näytti hyvältä pienemmässä kuin jätesäkkikoossa. Ja vaikka kaupat on täynnä kaikkea keväistä ja söpöä, niin tietenkin mustavalkoisella linjalla mennään. Edelleen. Paitsi repäisin ja ostin yhden tummansini-valkovaakaraidallisen puseron. Hurjaa.

Otin myös pari kuvaa U:sta pääsiäispupuasussa. Vaikka kämppä on täynnä valokuvaajia ja sitä harrastavia ihmisiä ja niiden järkyttävän kalliita ja isoja kameroita, niin ihan piti oma pikku Canon ottaa kätöseen, jotta niitä kuvia saisi edes joskus (vielä kun U mahtuu siihen järkkyyn pukuun). Paitsi että nyt pikkasen puijasin, asukki A on edelleen reissullaan (sunnuntaina piti tulla, mutta lumimyräkkä ilmeisesti pitkitti matkantekoa). Mutta kyllä toi mr S:kin on jokusen kuvan räpsinyt (ainakin sillä on sellanen isoniso kamera, jota en osaa käyttää (enkä kyllä halua opetellakaan)). Mr S:llä vaan on vähän nyt muuta ajateltavaa, koska se laihis. Siitä on tullut ihan urheiluhullu. Ja mä vetelen täällä piilokarkkeja pitkin päivää... Ei oo hyvä juttu se.

Mr S:n vaatimuksesta meidän kakarasta ei julkaista kuvia, mutta tässä yksi, josta kakaraa ei tunnista.

On se valokuvamallin elo välillä rankkaa. Varsinkin kun mamma ei anna syödä sitä suklaapupua, joka rekvisiittana oli pikkupupun kätösissä.

niskasta kiinni

Kävästiin U:n kanssa kärryttelemässä tossa lähikaupalla. Jossa siis myös Espoon yks vilkkaimmista kirppareista sijaitsee. Sain vihdoin viimein varattua pöydän pariksi viikoksi, nyt vaan noita romusäkkejä penkomaan ja hinnoittelemaan tavaroita. Meni vähän pitkälle tosin, huhtikuun lopulle. Mutta parempi myöhään jne. Oli ihan hulluna ihmisiä siellä, kun ajattelee, että kuitenkin maanantaipäivästä kyse. Toivottavasti huhtikuun loppuunkin riittää tungosta.

Eipä oikeestaan tässä mitään kummempia. Harmittaa, kun ei käynyt yhden yhtä virpojaa. Olin niin kivoja pussukoita tehnyt :( pitää lahjoa sitten muita kyläilijöitä kun ei ihan kaikkia namuja voi omaan napaankaan tunkea. Kun jonkinsortin laihis :/

vapaa viikonloppu

siis ihan oikeasti sain pe-la välisen yön nukkua yläkerrassa (asukki A on reissussa, en sentään mennyt sen viereen nukkumaan) jotta sain nukuttua koko yön. Mr S hoiti U:n yökiukuttelut (heräsin tietenkin kyllä siihen, kun U alkoi itkemään, mutta käänsin vaan kylkeä ja jatkoin unia. Reilu tunnin oli kuulemma jaksanut vatsaa vääntää :( ) ja aamupalat sun muut systeemit. Tosin la aamuna seitsemältä jo hipsin takaisin omaan sänkyyn, kun ei enää uni maistunut kaukana mun miekkosista.

Kaveri tuli eilen siis jo joskus kymmenen pintaan meille, käytiin vähän shoppailemassa Sellossa, haukkaamassa pikku purtavaa ja kaupan kautta takaisin meille. Saunottiin ja paljuiltiin, kuorittiin ja puunattiin, laulettiin ja meikattiin (ja vähän juotiin). Syöminen unohtu, mutta ei se haitannut, kun syömään kuitenkin oltiin menossa. Toinen kaveri tuli kuuden pintaan ja juoruttiin ja kaadettiin skumppapullo kitusiimme. Olipa rentouttavaa olla ihan vaan vanhojen ystävien kanssa, jutella ja nauraa ja muistella vanhoja ja miettiä uusia. Tästä meiltä lähdettiin keskustaan syömään (Tony´s Deli, ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa, muttei juurikaan mitään kauheeta kehuttavaakaan. Perussettiä). Toinen kaveri luovutti pääruoan tullessa pöytään. Harmi kyllä, mutta onneksi toisen kaverin kanssa jatkettiin sitten vielä muistelemaan vanhoja Kalleen. Pikkasen pääs pyörittää pyllyä, tosin ennen yhtä olin jo kotona. Ihan ok tolleen ekaks iltaulkoiluksi =)

Mr S oli ihanana avannut mulle sängyn yläkertaan valmiiksi, pöydällä odotti särkylääkepurkki ja iso jäävesilasi. Sain siis viimekin yön nukkua ihan rauhassa (tosin U nukkui koko viime yön heräämättä). On kyllä ollut ihana toi mr S. Sain nukkua päikkärit rauhassa ja se hoiti U:n ruokailut ja kaikki.

Juuri tultiin kotiin, käytiin sunnuntaikävelyllä keskustassa. Ihana aurinkoinen sää, kyllä se kevät sieltä vielä tulee, pakko toivoa. Kävelyn päätteeksi Fasulla kaakao ja siitä siirryttiinkin mr S:n mummua ja vaaria moikkaamaan. Jossa lisää kahvittelua...

U:lla olis ruoka-aika, mutta se vetää zetaa tuolla eteisessä autokaukalossaan. Ei kande herättää nukkuvaa lasta, annan sen tirsotella rauhassa ja syödään sitten.

vauva-arkea

nyt toi U tajus, että päästiin ihan liian helpolla ihan liika pitkään. Pari viikkoa ollut satunnaisesti sellaisia öitä, että aamulla tuntuu jopa väsyneemmältä kuin illalla nukkumaan mennessä. Viime yö oli yks taas sellanen. Kaiken lisäks mr S ei hievahdakaan, vaikka toi kakara kiljuis kurkku suorana. Niin ja vähän ennen seitsemää on ihan hyvä aika nousta ylös. Mr S jäi vielä nukkumaan, odottaen kellon soimista. On se vähän väärin, että me lomalaiset herätään aikaisemmin kuin työssäkäyvä kansa. Meidän asukki A lähti töihin siinä vaiheessa, kun me U:n kanssa jo alettiin miettimään ekoja päikkäreitä. Että näin.

Käytiin päiväsellä Sellossa asioimassa. Ihan oli oikeesti kaikkia juttuja, jotka piti hankkia (mm. se kierukka piti käydä apteekista ja toimittaa terkkariin. U tarvitsi housut (kaikki vanhat melkoisen mallia "skinny") ja mä hankin lauantaiksi hemmotteluhömppää mulle ja kaverille.

Isä ja siskonmies on tulossa mr S:n kanssa saunimaan ja paljuilemaan, alan ruoanlaittohommiin.

eka kerta?

Kandityttö väitti, ettei ole ekaa kertaa pappia kyydissä (olin jo antanut hälle luvan mun ronkkimiseen, ennen kuin kysäisin tätä asiaa). Hivenen uskallan epäillä, sen verran haparoivaa oli asennus. Onneksi kuitenkin meni ilmeisesti ihan ok, mitä nyt vatsaa juilii. Kuuluu ilmeisesti asiaan. Ihan kiva, että sain auttaa jonkun opintoja eteenpäin :). Siinä kun lötköttää hokkarit (ja toosa) levältään sängyllä ja lekuri kolmatta kertaa muistuttaa kandityttöä, että miten päin se kohtu olikaan (eteenpäin kallellaan ja suloisen pieni kuulemma), alkoi huolettamaan asennuksen sujuvuus. Hienosti meni loppuviimein. U oli siinä terkkarin lähellä asuvalla kaverilla hoidossa sen aikaa, kun käväsin sen vekottimen laitattamassa. Meni silläkin hienosti.

Siinäpä tän päivän toosatarina.

-14

missä ihmeessä se kevät on? Eilen oli kyllä tosi kiva käydä sunnuntaikävelyllä Hietsussa, aurinko paistoi ja oli ihan jo kevään tuoksua ilmassa. Eikä yhtään näin paljon pakkasta. Aamut nyt on olleet melko hyisiä. Tän aamun lukema siis tuo otsikossakin oleva. Sais jo lämmetä.

Viikonloppu meni vauhdilla. Yli puolet meidän asukeista muutti takaisin kotiinsa (miespuolinen jäi vielä tänne, ilmeisesti miettimään että mitäs nyt, naispuolinen ja koira lähtivät meitä viihdyttämästä). Perjantaina käytiin Järvenpäässä moikkaamassa kummipoikaa ja syömässä mäkkimättöä, lauantaina olikin siskontytön 8-v syndet. Siellä oli tarjolla pizzaa. Eilen anoppilassa syömässä, siellä (melko perinteisesti) kiinalaista. Että sellanen laihisviikonloppu tällä kertaa. Mr S katteli eilen pötsiänsä ja totes, että nyt loppu moinen mässäily! Johon totesin, että myös se tissuttelu saa luvan loppua. Ei tule siitä mitään, että joka ilta pari lasia punkkua + saunakaljat päälle tulee (hällä) nautittua. Yhteistuumin todettiin, että nyt kuriin ja herran nuhteeseen tää pikkuperhe. Saa nähdä, kauan muistaa taas tän tiukan linjan...

U on nyt nukkunut jotenkin luvattoman huonosti muutamana yönä. No, meen sen kanssa sitten päikkäreille ottamaan vähän unta lisää.

Tänään muuten lekuriin kierukanasennukseen. Pelottaa, sattuukohan se?

kiehuu

voi miksi, miksi meillä pitää olla juuri nuo ihmiset naapureina? Nyt tuli sanomista autoista. Soitin mr S:lle töihin, ilmoittaakseni, etten todellakaan aio keskustella naapureiden kanssa tästä aiheesta. Koska erittäin todennäköisesti en osaisi käyttäytyä sivistyneesti ja huutamatta/kiroilematta. Kovasti ihmettelen sitä, että hillitsin itseni niin hienosti tilanteen ollessa päällä. Mutta ihan oikeasti, jos tarvitsevat noin kovasti rauhaa ja tilaa, niin olisivat ostaneet talon jostain korvesta! Kun se oli heillä ihan tiedossa, että meidän talolle kulku tapahtuu yhteistä pihatietä pitkin. Mulla niin keittää, kiehuu, hiha palaa ja hermo loppuu tällä hetkellä, että mr S saa mennä keskustelemaan aiheesta.

Sitten mukavampiin asioihin. Kävin tänään ihan itekseni Sellossa kahvilla kaverin kanssa. Anoppi tuli katsomaan U:ta. Oli kyllä niin tyytyväinen siitä, että pyysin sitä, että pitänee pyytää useamminkin. Tuli myös hieman kommenttia siitä, ettei olla annettu niille pidemmäksi aikaa hoitoon. Pitää korjata tilanne mitä pikimmiten =)

Oon kyllä vetkuttelun kuningatar, olis pitänyt jo eilen leipasta siskontytön synttärikakkupohjat, mutten ole vielä saanut aikaiseksi edes kaupassakäyntiä niitä pohjia (saati täytteitä) varten. Ehkä meen illalla kauppaan, mr S saa leikkiä U:n kanssa. Ja U:n nukkumaanmenon jälkeenhän on ihan loistavaa aikaa pyöräyttää parit kakkupohjat...

hampailua

U tekee toista hammasta (ainakin yhtä lisää, ei noissa meinaa perässä pysyä) ja viime yö oli kiukku. Ihan joutui kerran heräämään puoli kolmen aikoihin antamaan vettä, tissiä ja särkylääkettä. On tää rankkaa. Nyt annoin jo ennaltaehkäisevästi nukkumaanmennessä sen särkylääkkeen, josko se nyt nukkuis vaikka sinne puol kuuteen asti?

Mr S on köpiksessä, tulee kohta kyllä jo kotia. Kävin shopauttamassa eteiseen matot ja sänkyyn päiväpeiton. Saa nähdä, millainen vastaanotto tulee noille. Kun välillä tuntuu, että jos jokin idea on mun, niin se on automaagisesti huono idia. (Ja kuulostinpa vaihteeks omalta äidiltäni... hassunhauskaa)

Vierashuoneen asukit ovat ilmeisesti laittaneet eropaperit vetämään. On hilpeetä eloa täällä. Tosin, eipä noita kovin paljon näy. Molemmat tekee pitkää työpäivää.

Kävin tänään moikkaamassa Jepaa, T:n pikkusisko möyrii jo kovasti siihen malliin, että haluais maailmaan. Saa nähdä, malttaako odotella edes laskettuun aikaan asti. U nautti kovasti siitä, että näki muitakin naamoja kuin vain mun pärstää. Tosin ei sitten malttanut nukkua. Oikeastaan ollenkaan koko päivänä. Oli vähän sippi tuossa iltapuuroaikaan. Silmät lupsu, mutta suu uskollisesti aukesi. En oikeastaan ymmärrä, millä tutkalla se tajus, että lusikka on tulossa suuta kohden. Niin monta kertaa oli jo silmät ihan ummessa, mutta samantien, kun ruokaa oli lähistöllä, aukes pikkupossun suu. Ehkä se haisto sen puuron?

Perjantai

Sain mä naistenpäivänä kukkiakin, tosin peruskiukuissani totesin ne aivan tyhmiksi (onneksi vaan hiljaa mielessäni, olis voinut tulla puska päin näköä...). Jollain tasolla mun on ikävä sitä mr S:ää, joka ei ostanut kukkia. Siltä sai mielikuvitusrikkaampia lahjoja. Eikä takuulla olis huomioinut mitään helkutin naistenpäivää... Tossa toi puska ny kuitenkin on, ihan ok näin parin päivän tuijottelun jälkeen.

hapannaama

tänään kiukuttaa. U:kin on jotenkin käniseväinen. Mr S on ollut aivan kuuromykkäsokea koko päivän (ja eilisenkin) ja tää kämppä kaipais tehosiivousta. Perjantaina valvottiin myöhään, paljuiltiin ja sellasta. Kun vihdoin päästiin nukkumaan, päätti U näyttää, mitä se pikkuvauva-arki noin niinkuin oikeasti on. Kolmesta seitsemään pelkkää huutoa. Lauantaina mamma (ja isi) oli vähän väsynyt. Päästiin silti ulos kämpästä ja käytiin Seurasaaressa kävelyllä ja moikkaamassa kaveria ylitöissänsä.

Tänään oltiin möksällä, anopin lihapatojen ääressä. Tai kai se on se anopin mies, joka ne lihapadat yleensä järkkää... Hyvä ruoka, ei tällä kertaa parempi mieli. Mr S lähti kahvakuulailemaan. Mä jäin kuuntelemaan U:n valitusta vaikeasta elämästä. Onhan se rankkaa, kun ei koko ajan joku seurustele sen kanssa. Äh, ei ole järkeä kirjoittaa, kun ei oo mitään oikeasti asiaa. Vähän vaan kiukku olo.

mietteitä

mr S:n suusta välillä tulee jotakin järkevää. Hieman pohdittiin tätä kaveripariskunnan tilannetta keskenämme. Mr S oli kuulemma jutellut sen miespuolisen kanssa eilen. Tokassut vaan, että eihän avioliiton ole tarkoitus olla mikään elinkautinen. Jos tulee valittua väärin, niin kyllä siitä on ihan oikeus päästä pois. Mutta jos miettii, mitä eroa on meidän vanhempien sukupolvella ja meidän sukupolvella. Vanhempien sukupolvi korjaa rikkimenneen, meidän sukupolvi heittää roskiin ja ostaa uuden. Pitää vaan tietää, missä vaiheessa on enää järkevää korjata vanhaa. On se viksu toi miekkonen välillä. Kyl mää sitä hiukkasen rakastasin.

Asiasta aivan jonnekin muualle. Tein aivan järjettömän hyvää ruokaa! Ja taas vaihteeks sellasta "laitetaan kaikkea, mitä pakkasesta ja jääkaapista löytyy" -sotkua, eli ihan hatusta vedettyä. En oo hogannut, että hapanimeläkastike on mitä helpoin tehdä itse. Oli hyvää kera kanan ja paskojen vihannesten ;)

avuton

U heräsi viideltä. Että vähän väsyttäis. Eikä asiaa yhtään auta se, että nukuin todella levottomasti, nähden painajaisiksi luettavia unia.

Kaveripariskunta kera westikoiransa on meillä pitkitetyllä visiitillä, kunnes pääsevät takaisin kuivatettuun kämppäänsä (vesivahingot kummittelevat taas, tällä kertaa hieman nurkan takaa yllätettynä). Eilen sitten naispuolinen henkilö kertoi, että miehensä on löytänyt toisen naisen. Työmatkalla oli rakkaus syttynyt ja nyt on toisella naisella häät peruutustilassa, tää miekkonen miettii muuttoa toiseen maahan ja silleen. On se perkele, ettei ihmiset kestä arkea! Koska sitähän toi on. On niin vaikeeta ja onnetonta ja sitten tulee uus ihana ihminen, joka pelastaa kaiken (muutamaksi vuodeksi) kun on niin rakastunut ja onnellinen. Ja sama uudestaan. No joo, oon ehkä hieman puolueellinen, kun tulee niin ne omat fiilikset pintaan. Ja vaikee olla kummankaan "puolella" loppuviimein, mitä jos ne tosiaan on olleet aivan loputtoman onnettomia ja tämä on oikea ratkaisu? Sen vaan sanon, ettei se miekkonen löydä toista naista, joka kestäisi sen kanssa arkea. On sen verran hankala ihminen hän. Ja mulla on oikeus sanoa, oon sen kundin tuntenut niin kauan. Että tällaiset asiat hieman verotti yöunia. Oli vaivaantunut tunnelma täällä eilen illalla, ainoa, joka ei tajunnut mistään mitään, oli mr S. Tätä iltaa odotellessa...

Jaa, U:lla taas vaihteeksi paskavaippa, vasta kolmas tälle aamulle.

hermo loppuu

ihan kohta loppuu tohon lumeen, tähän talveen ja muutenkin koko systeemiin. Kesä, tule jo! Miksi ihmeessä tuota lunta pitää vaan olla ja tulla koko ajan lisää?

Eilen oli meidän 3. hääpäivä. Gaijinissa ruokaa ja Hartwall-areenalla musiikkia. U mr S:n veljen ja veljenvaimon huomassa. Gaijin ei mielestäni ollut ihan niin hyvä kuin Farang, mutta tähän tosin voi vaikuttaa se, että eilen jouduttiin vähän hopulla ruokailemaan. Ja Farangin ruoissa oli korianteria. Korianteri on vaan aivan jumalaisen hyvää. Mutta hyvää ruokaa ja juomaa (paitsi sake, en vaan ymmärrä sitä juomaa, pahaa) oli. We will rock you -musikaali oli hyvä. Hieman vaan häiriköitsi se yleisön kankeus. Näyttelijät ja bändi tykittää Queenin hittejä ja mitä suomalaiset tekee. Nököttää tuoleissaan liikkumatta. Ja ne näyttelijät oikeasti yritti kaikkensa. Oli maininta Stockmannista, Suomen lippua ja mitä nyt muuta... Mutta ei. Eikä sitä yksin oikein pysty vetämään meininkiä kattoon tollasessa hallissa. Yritettiin kyllä jonkin verran mr S:n kanssa, mutta ei toimi.

Hääpäivälahjaksi sain perinteen mukaan kultarahan. Toivottavasti saan kerättyä possun täyteen ;).

Vähän laiskottaa, nukuttiin U:n kanssa parin tunnin päikkärit. Kai se pitäis lähteä ulkona käymään, kun nyt just ei sada lunta tai oo miljoonaa astetta pakkasta.

kiitos manse

Tulipa pyörähdettyä Tampereen kaupungissa. Reissussa mukana U, mr S, kummipoika Travis, vanhempansa sekä T:n pikkusisko masussa mukana. Käytiin katsomassa delfiinejä, Pyynikin näkötornissa, syömässä illalla ja aamulla ja vielä Ideaparkin kautta kotiin.

Jännä juttu, mitä tuollainen puolivuotias pitää jännänä. Delfinaariossa kaikista jännintä oli se, kun mamma taputti. Viis niistä kolmesataakiloisista pyörylöistä, jotka loiskivat vettä, nehän oli ihan tylsän värisiä. Mutta siis kun noi kaks kättä pamauttaa yhteen, niin tulee tollainen ääni. Esityksen lopuksi sai mennä siihen ihan lasin taakse kuikuilemaan niitä delfiinejä. Mr S vei U:n sinne, arvasi, että delfiineitä kiinnostaa tuollainen pikkuihminen. U ei ollut millänsäkään, vaikka se jättikala tuli ihan siihen vastapäätä, olisi halunnut vähän maistella U:ta. Ei edes hätkähtänyt, kun delfiini napsautti nokkaansa ihan siinä lasin takana. Mutta auta armias, jos skypessä yrittää laittaa koko ruudulle keskustelukaveria. Paskahalvaushan siinä on edessä pikkumiehellä.

Kummipoika tykkäsi myös delfiineistä. Tosin ehkä se pahviauto, jonka sai ravintolasta matkaan, oli kuitenkin reissun kohokohta. Että niin. On muuten haastavaa tuollaisen kolmevuotiaan kanssa pitää pitkää pinnaa itse. Pointsit vanhemmillensa, on kuitenkin uhmaiästä huolimatta aika ihana tapaus.

Vuoden mutsi -palkintoa muuten odotettavissa (taas vaihteeksi) tähän suuntaan. Olin siinä pari päivää ennen reissua ihmetellyt, että miks U on niin kärttynen koko ajan? Reissussa sitten selvisi sekin, Jepa kurkkas U:n suuhun ja hihkas, että täällähän on eka hammas! Niinpä niin... Mä oon vaan ollu ihan pinnassa ite, että mitä toi kakara känisee koko ajan, kun toinen raukka on tuskaillut hampaan tuloa. No, jos tommosilla kiukuilla selviää hampaiden tulosta, niin ei haittaa yhtään, vaikka vähän käniseekin. Kun nukkuu kuitenkin yönsä, ei oo missään räkätaudissa, eikä kilju 24/7.

Jaha, aamupala-aika.

anopista

tuli eilen mr S:n äiti käymään. Moikkaamaan U:ta. Lähes samantien ovesta sisään astuessaan toitotti, että hän lähtee U:n kanssa ulos! Mä en käsitä sitä ihmistä? Haluaa tulla katsomaan/moikkaamaan U:ta, mutta sitten kuitenkin haluaa heti laittaa sen vaunuihin pötkölleen, että nukahtaa??? No, hetken sain tätä tapahtumaa viivytettyä (U:lla mm. oli ruoka-aika ja sellasta muuta pientä) mutta loppuviimein sitten lähti kärräilemään U:ta. Ja voi elämä sitä voitonriemuista ilmettä, kun tuli viisi minuuttia myöhemmin takaisin oven taakse. Että U nukahti ihan samantien! Niin. Nukahtaahan se, herätäkseen heti 15-20 minuuttia myöhemmin. Huutoraivoitkien. Jolloin tiputan samantien käsistäni kaiken, mitä nyt olenkaan tekemässä ja käyn ottamassa U:n sisälle, riisun, rauhottelen... Kun jos vastaava torkahtaminen tapahtuu sisällä (nukkuu yleensä pidempään sisällä), heräilee ihan rauhassa (huutamatta, alkaa vaan jokeltelee) ja mulla on aikaa tehdä mitä nyt teenkään enemmän rauhassa. Tätä yritin mr S:lle selittää, mutta se vaan naureskeli, miten mulla ja anopilla onkaan niin suuri "sota" tästä ulkonanukuttamisesta. Ei ymmärrä hän. Toki U saa lähes päivittäin olla ulkona, raitista ilmaa ja vaunulenkkejä. Mutta jos en vaan välitä ihan joka päikkäreille sitä pukea ja köyttää kärryihin kiinni, olen sitten huono äiti ja ihminen ja pohjoismaalainen. Onneksi se on kohta U:n kanssa kotona, siinähän sitten ovat kaikki päivät ulkona. Tosin eri asia, kun sitten on lämmintä...

Eilen kävi myös mun äiti ja isä illalla kylässä. Äiti oli aivan loisteliaalla omalla tuulellaan ("ihan ollaan köyhiä, blaablaablaa, kaikki sukulaiset on juoppoja, blaablaablaa) ja mr S oikein taas ruokki sitä. Välillä teki mieli vaan painua pois koko huoneesta, ne jutut on vaan kuultu niin miljoonaan kertaan. Mutta hienosti kestin ja hymyilinkin vielä nätisti.

Niin ja siitä anopista vielä. On sitten kevyesti seonnut muutenkin. Oli ostanut lastenhuoneen kalusteet mökillensä. Että on sitten U:lla oma huone siellä. Niiden rattaiden sun muiden härpäkkeiden lisäksi. Sekaisin on hän.