hetkinen itselle

pakko vaan nyt rauhoittaa yksi aamuhetki vain kirjoittamiselle. Viime viikolla keskiviikkona ja torstaina oltiin osaston kesken pitämässä palaveria, joten kirjoittelut jäi vähemmälle. Perjantaina olinkin sitten kipeä. En ymmärrä, mikä tuli. Onneksi meni jo pois.
Viikonloppuna oli siskonlapset (3kpl) hoidossa, oli ihan hauskaa mutta myös tosi rankkaa. Käytiin saunomassa ja uimahallissa ja ulkoiltiin paljon. Lapset pääs myös pienelle mönkkäriajelulle, mutta se loppu aika lyhyeen, kun alkoi sataa kaatamalla. Laitettiin pärrä talviteloille. Haaveilen jo, että ens kesänä voisin ajaa ite kortin ja ostettais mulle joku kiva pyörä. Saas nyt nähdä. Olis vaan aikas mageeta.
Laihdutusprojektia taas aika potkia käyntiin, pääs retkahtamaan jotenkin ihan, vaaka näytti eilen 75,1kg. Joten todellakin taas niskasta kiinni. Tavoitteena olisi jouluna painaa alle 70kg. Luulenpa, että on ihan realistinen tavoite.
Lauantaina lomalle! Vähänkö odotan sitä, että pääsee lämpimään ja nauttimaan vaan olemisesta. Ei aikatauluja, ei aamuherätyksiä... Tänään oli taas kohtalaisen vaikea herätä, mr S valvotti mua illalla yli puolenyön. Kehtaskin pässi vielä kysellä, että enhän oo vihanen. No en oo ku vaan helvetin väsynyt!
Töitä olis vaikka muille jakaa... pitää alkaa käymään järjestelmällisesti nyt läpi noita sähköposteja. Perjantaina oli tullut yli 40 postia. Että rentouttavaa lomaltapaluuta.
Hain yhtä työtä. Tänään siinä on vika hakupäivä, kyllä odotan, että kuuluisi jotain. Pääsisi edes haastatteluun. Se olis silleen mielenkiintosempi, enempi omalta alalta, mutta pääsisi myös käyttämään nyt tässä työssä opittuja juttuja. Sitä odotellessa pitää kai hoitaa tätä työtä=)

päivityksiä

Tulipa pitkä väli tässä kirjottelussa, kun on ilmeisesti ollut kiireistä ja kaikkea. Lauantaina oli häät, morsio oli kaunis (ja hoikka kun mikä) ja sulhanen komea. Papin puhe itketti ja muutkin puheet ja häätanssi itketti. Mr S veti herneen nenukkiin, kun kaikki kuulemma syyllisti häntä, ettei hän ole mua vienyt vihille. Siinä oli tekemistä, että vakuutteli, kuinka hyvä mulla on olla näin. Ettei tarvitse mun puolelta ainakaan ottaa ressiä. Ruoka oli hyvää, mulla vaan lääkkeiden vierotusoireet teki sen, ettei maistunut. No, oli vieressä ihmisiä, jotka söi mun ruoat sitten ennen kun kerkesin edes miettiä, että jaksaisinko hetken päästä jatkaa... Juomaa oli tarpeeksi, tai oikeastaan jopa liikaa... Mä jouduin luovuttamaan siinä vaiheessa, kun muut lähti jatkoille. Ja oksupoksuhan siinä sitten kotosalla tuli. Olin syönyt ihan liian vähän sinä päivänä. Join vaan kaksi lasia viiniä ja pari drinksua. Että oli varmaan jokin pilaantunutta. Jokin niistä juomista siis=)
Eilinen meni kaameessa kapulassa. Kolmen aikaan olin liikuntakykyinen, siinä vaiheessa kävin kaupasta hakemassa herkkuja (jotka ei tietenkään taaskaan maistuneet) ja takaisin sänkyyn potemaan. Mr S tosiaan jäi sinne jatkoille, joten oli tullut vielä myöhemmin kotiin. Silti mä olin ehkä huonovointisempi. Mukava lokoilupäivä kyllä oli... Nyt pitää alkaa valmistautuun palaveriin. Sitä ennen pitää vielä käydä aamukahvilla syömässä eilisestä jäänyt croissantti.

aah masentaa

Tänään ekaa kertaa pitkään aikaan teki mieli jäädä sängyn pohjalle. Teki oikein tiukkaa repiä ittensä sieltä ylös. Ei olis halunnut lähteä töihin, vähän itkettikin... Mitenköhän saisin nyt itteni kasaan? En millään haluaisi sairastua enää. Varasin ajan työterveyshuoltoon, keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta. Olisi kai ihan hyvä jollain tavalla jatkaa terapiaa. Tavallaan kai nyt alkaa tuntua se, että lääkkeet oikeesti loppu. Nukuttaa, väsyttää, laiskottaa, ei tekis mieli tehdä mitään. Mr S nukkui vielä, kun lähdin töihin. Sekin ärsytti. Miksi se saa nukkua pitkään? Kai tää tästä, tänään vaan on taas niin syksy. Onneksi parin viikon päästä pääsee lämpimään! Ihanaa.
Sekin ärsyttää, että ens lauantaina tosiaan on mr S:n PIKKUveljen häät. Miksi ne menee naimisiin, mutta mr S ei mene mun kanssa? Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etten tarvitse tai kaipaa sitä, niin tiedän kuitenkin valehtelevani. Ainakin jossain määrin. Eilen illalla taas oli täys työ siinä, että sain pidettyä kaikki ne kiukuttelut tästä naimisiinmenemisasiasta sisälläni. Onneks mr S meni saunaan, joten sain aika rauhassa kiukutella omassa mielessäni.
ÄÄÄÄH!
Onpa taas huono päivä. Ihan kamala kiukku. Tyhmää. Jotenkin vaan... kaipaa jotain ihan muuta. Vaikea määritellä itsellensäkään, että mitä. Näin taas unta exästä. Miks ihmeessä mä vaan nään siitä unia? En halua nähdä koko ihmistä enää missään muodossa! Taas oli suhteen lämmittelyä käynnissä unessa. Mä en halua! Suurin osa tästä olosta luultavasti taas johtuu siitä. Miks ihmeessä se kusipää ei voi jo olla ihan kokonaan historiaa? Mä haluisin poistaa sen kokonaan mun muistista, miten se onnistuisi? Niinkuin siinä leffassa, Eternal sunshine of spotless mind. Se on niin hyvä leffa. Suosittelen kaikille, jotka on eronnu.

taas tiistaiaamu

Eilen oli vihonviimeinen masennuslääke, jonka otin! (ainakin tältä erää). Ihan hyvä fiilis tällä hetkellä. Pitää yrittää jatkaa tästä etiäpäin, ettiä psykoterapeutti ja sellasia kaikkia.
Oli taas vaikee nousta kyllä aamulla, mitenkähän nää tiistait osaakin olla näin pirun vaikeita? Otin eilen illalla puolikkaan unilääkkeen. Oli kyllä ihan tarpeen. Sunnuntai-ilta kun venyi niin pitkälle, että ei saanut melkein ollenkaan unta. Niin nyt oli hyvä ottaa, että sai nukahdettua. Oli kyllä vähän vaikee herätä. Ei kyllä varmaan voi laittaa unilääkkeen piikkiin?

Eilen oli kaverit syömässä meillä. Mr S teki hampparit ja ranskalaisia. Oli aika pirun hyvää, mutta mulla ei jostain syystä ole ruokahalua. Kyllä mä sen hampurilaisen sain alas, mutta niitä ranskalaisia tuli vaan närpittyä. Ei ollut eilen koko päivänä ruokahalua. Tänä aamuna vielä kuvotti aika huolella. Enkä oikein voi olla raskaanakaan, kun on toi ehkäisy kunnossa... Mikäköhän on kun ei ruoka maistu? Jos nyt kuitenkin yrittäis käydä syömässä jotain pientä aamupalaa...

rahahuolia

perjantaina oli mr S:n palkkapäivä ja jo nyt on tilit miinuksella. En ymmärrä. Toki tässä kuussa oli kaikennäköistä extraa, rapujuhlaa sun muuta, mutta kuitenkin. Kun mä en edes oo tuhlannu! Lopetin tänään hesarin, pitää peruuttaa lauantainen meikki... Eikä taida olla mitään toivoa uudesta laukusta edes niihin lauantaisiin hiluihin.

Rapujuhlat meni oikein mallikkaasti, tosin ihmiset hyytyi hiukka liian aikaisin. Onneksi yksi kaveri paransi maailmaa meidän kanssa neljään asti. Eli rytmi ihan pyllyllään. Eilen illalla ei saanut sitten unta. Nyt nukuttaisi niin maan perusteellisen paljon. Taitaa tulla suht lyhyt työpäivä tästä maanantaista. Se varmaan annetaan anteeksi. Pitää nyt oikeasti alkaa miettimään kaikennäköisiä säästötoimenpiteitä. Ei vaan oikein tiedä, miten voisi laittaa kulutuksen jäihin, kun on taas tottunut laittamaan aika huoletta rahaa palamaan.

Lokakuun 4. lähetään Pattayalle!!!! Eli sitäkin varten olisi kiva olla vähän käyttistä. Pitää oikeasti tehdä jotain...

helan går sjung heippalalallaarallallei

Eli illalla tiedossa toivottavasti mukavat, rennot ja railakkaatkin rapujuhlat. Mr S on kuulemma taas huolissaan musta ja mun väsymyksestä. Kai nyt väsyttää kun nukkuu niin vähän yöllä. Kuuluisi nukkua paljon enemmän. Ja kyllä tietenkin syksyn tulokin hieman laittaa unettamaan enemmän, kun valo vähenee. Se siitä. Mr S oli eilen ollut oikein ahkerana ja siivonnut kaikki pahvilaatikot ja työkalut pois silmistä. Meillä on vihdoinkin koti, jossa ei ole muuttolaatikon muuttolaatikkoa! Tosin samantien mr S sanoi, että haluaa jonkun sisustussuunnittelijan käymään meillä, että sais jotain "juttua" siihen kämppään. Nyt on kuulemma liikaa kuin sisustuslehden katalogista. Olikohan ne pahvilaatikot aikaisemmin se "juttu";) No, mua ei kyllä haittaa. Mun mielestä se on niin ihana koti, rakastan sitä ihan kympillä! Saa nähdä, kuinka kauan vaan saan vielä rakastaa sitä. Mr S sai eilen kirjeen ilmailuopistolta, ettei päässyt sinne helikopterikouluun. Eli laitetaan nokka kohti uusia tuulia ja mahdollisesti Norjaa=) Tosin, pikku seikkailu ei olis kyllä pahitteeksikaan. Saa nähdä. Aika innolla kuitenkin odotan tulevaa ja mahdollista muualle muuttoa.
Duunikaveri soitti, että on nukkunut pommiin. Ei sinänsä mikään yllätys, aika säännöllisesti tulee jotain puolenpäivän aikoihin töihin. Mun pitäisi tehdä pari muistiota ja kaikennäköstä, mutta ei oikein osaa keskittyä. Ajatukset on jo illassa. Mr S tulee hakee mua pärrällä, jätän auton tänne niin duunikavereista ainakin osa pääsee sitten sen kyydissä meille myöhemmin. Juurikin soitin mr S:lle ja esitin toivomuksen, että tulisi jo vähän aikaisemmin hakemaan. Jos kerkeisin pikkupikkupäikkärit ottaa ennen kun pitäis alkaa touhuilemaan. Tuli jotenkin tosi huonosti nukuttua. Tais jo vähän jänskättää. En oo aikasemmin pitäny tällasia pileitä duunikavereille. Onneks eilen sentään sain siivottua ja puunattua ja mr S lupas olla keittiöhenkilökuntana, joten ei pitäis olla mitään jänskätettävää? Näin kauheita painajaisia ja oli pakko repiä ittensä pois siitä unesta, että sais sen loppumaan ja silti se aina vaan jatku. Miks mitkään kivat unet ei voi jatkua sillon kun haluais?
Vaaka näytti muuten aamulla 74,1kg!!! Ei hyvä!!!

toivoa taas täynnä

vaikka aamu meinas alkaa kaoottisesti, kun heräsin hiukka liian myöhään. Ulkona kuitenkin aurinko paistaa ja muutenkin elämä on aikas mukavaa=). Eli onneksi aamuäreyden sain karkoitettua tiehensä.
Eilen kävin kaupassa osteskelemassa juttuja huomisia bileitä varten. Onneks pikkusisko lähti mukaan, koska olisin ollut hiukka hukassa ilman sen orgonisaatiokykyä;) Tulin sitten kyllä siinä sivussa vahingossa voronneeksi sen takin. Palautan sen kyllä, ei ollut niin kiva, että aikoisin varastaa sen pysyvästi.
Huomenna tosiaan jo rapujuhlat. Jengi alkaa oleen ihan fiiliksissä. Niin mäkin=) Meitä on kaikkiaan 12 hlö, joten pitää hiukka miettiä istumajärjestelyjä. Mr S onneks lupas mietiskellä niitä. Tänään pitää enää käydä kaupasta jotain pientä, ja siivota kämppä. Sekin on aika helppo nakki, kun jotenki ei oo edes kerenny sotkeen, on ollut niin paljon töissä.
Laihdutuksesta ei oo tullut hetkeen muuten mitään kerrottua, ehkä siksi, kun se ei oikein etene. Paino vaan junnaa samassa. Tai pikkasen heiluu sinnetänne, mutta alaspäin ei kyllä vahingossakaan ala menemään (tälläkin hetkellä merkkari suussa, mistäköhän johtuisi...)
En luovuta, jatkan näillä terveellisemmillä elämäntavoilla, kyllä se palkinto siellä siintää. Vaikka nyt en kyllä saanutkaan uutta mekkoa hiluihin. Uuden laukun aion ainakin saada.

pikkulauntai

ja mä juoksen YKSIN kaupassa ja Ikeassa ja Alkossa ja vaikka missä. Mr S ilmoitti eilen, että hän on sitten firman jollain virkistyspäivällä, eli mun kontolle jäi perjantaille ruokien osto (pelkät ruoat vielä menettelis, mutta kun pitää käydä tosiaan Ikeasta kaikkea rekvisiittaa ja Alkosta juomaa ja roudaa nää sitten kotiin). Pakko vähän marttyroida. No toisaalta on ihan jees, että meen yksin, ei voi se yks sniiduilla=)
Perjantaina siis on rapujuhlat mun duunikavereille. Kuukauden päästä on mr S:n duunikavereille samat hippalot, joten ostelen niihinkin hiluihin jo jotain rekvisiittoja.
Eilen mr S sai mut houkuteltua saunaan, vieläkin on ihan hirvee olo. Mulle ei vaan sovi saunominen. Yö meni ihan ketuilleen, kun en saanut unta ja sitten kun sain, niin vaan heräsin likomärkänä hiestä. En ymmärrä, miten joku voi oikeesti pitää saunomisesta? Enkä edes ollut kun muutaman minuutin siellä mr S:n seurana. Alalauteilla ja lattialla. Ihan on sairasta.
On vähän kyllä nyt siis kärtty olo, kun on nukkunut niin huonosti. Pakko ehkä käydä ruokiksella kaupasta jotain ihanaa...

rakkauslaulu kaikille maailman rumille naisille

kuuluu juurikin radiosta. On aika hyvä piisi=) saa aina jotenkin hyvälle mielelle, vaikka onkin tällainen sateinen tiistaiaamu. Edelleenkin aika jees-olo. Viikonloppu meni mukavasti, käytiin Kiasmassa ja sunnuntaina uimassa.
Perjantaina tosiaan siis oli siskon miehen synttärit. Mentiin sinne pärrällä, oli ihan tosihauskaa pitkästä aikaa taas olla pärrän selässä. Mahtaa olla sitten talven jälkeen joskus kun kaivaa pärrän esiin talvisäilöstä, niin aika mieletön fiilis päästä pärrän päälle. Alan pikkuhiljaa tajuta sitä intohimoa jolla ihmiset harrastaa tota lajia. Haluan vaan jossain välissä ajaa itse kortin, että voin itekin nauttia siitä ajamisesta. Mutta niihin synttäreihin. Oli ihan mukavaa, syömistä yliähkyn paljon ja sillein. Tosin isosisko oli taas ihan naama norsunv***lla. Häippäs aika vauhdilla sitten jossain vaiheessa sanomatta mitään. Siinähän kiukuttelee. Sieltä mentiin kattoon ilotulituksia, ei tosin keskustaan, oli vissiin aika tukossa. Oltiin hertsikassa jossain, sinne näkyi ihan hyvin. Pärrästä musat päälle ja nauttimaan showsta! Oli aika mahtista.
Lauantaina tosiaan makoiltiin viiteen asti melkein kotona, sitten käytiin ettii mulle uikkari (magee) ja mentiin käymään Kiasmassa. On nykytaide aika... no joo... oli muutamia ihan hyviä/hauskoja teoksia, mutta suurin osa oli ihan täyttä jaskaa.
Sunnuntaina käytiin uimassa itiksen uimahallissa. Laskettiin vähän liukumäkeä, vesijuostiin ja lilluttiin "avaruusaltaassa" (joku kersa kutsui sitä sillä nimellä). Illalla käytiin vielä syömässä mr S:n vanhemmilla. Niin ja käytiinhän me sunnuntaina autokaupoissakin. Tosin ei meille etsimässä autoa, vaan hakemassa esitteitä nostattaaksemme mr S:n isän autokuumetta. Kaiken kaikkiaan oli kyllä täyskymppi viikonloppu. Tarpeeksi tapahtumia mutta silti ihan rentoa.
Eilen olin pitkään duunissa, nytkin pitäisi hakata numeroita, mutta ihan kohta... Kerron vielä sen, että käytiin eilen illalla kävelyllä. Meillä on kyllä ihan mahtava asuinpaikka! Rakastan meidän kotia ja sitä, missä se sijaitsee.
Nyt töihin

miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai

Mukavaa, viikonloppu edessä. Eikä mitään kummempia ohjelmia ainakaan tiedossa. Tai siis tänään on pikkusiskon miehen synttärit. Mutta ne on varmasti ihan lepposat, ollaan kaikki menossa mun vanhemmille. Ja mr S lupas miettiä ja hankkiakin lahjan. Eli mä voin vaikka mennä kotiin töistä pikkupikku päikkäreille=)

Eilinen oli ihan jotenkin mielettömän hyvä päivä. En malta odottaa sitä, että lopetan lääkkeet kokonaan. Tuntuu, että se vanha, iloinen itse on tulossa takaisin! Neljä pilleriä enää jäljellä. Eli menee kyllä vielä jotain pitkälti yli viikko, että on vika pilleripäivä. Pitää lopetella sen verran varovasti. Ja vaikka oon vähennelly pikkuhiljaa näitä lääkkeitä niin silti aina välillä huippaa koko päivän... Kyllä se silti siellä häämöttää. Siis se loppu. Ei kyllä oikeestaan pelota enää yhtään, että iskis uudelleen masennus. Tuntuu nyt kaikki olevan sen verran hyvin.

Meillä oli eilen illalla ihan mielettömän hyvää aikuisten kivaa mr S:n kanssa. Tuli jotenkin oikein huono omatunto välillä, kun olin niin kovin itsekäs ja nautin niin paljon. Kyllä se sitten otti omansakin hiukka myöhemmin... Oli taas vaan niin ihanaa nukahtaa sen kainaloon ihan raukeena ja onnellisena.

Jep. Töitä mä oon varmaan tullut tänne tekemään, eli pitääpi aloittaa ahkerointi. Hauskaa viikonloppua mulle!

huulirasvariippuvuus uhkaa uudelleen

Mr S tuli eilen kotiin. Onneksi. Olikin jo aikasmoinen ikävä. Miten voikaan olla jotenkin niin avuton ilman toista. Pyörii vaan ympyrää kotona ja kattelee tylsänä töllöä. Oli ostanut mulle tuliaisia. Se on vaan niin ihana! Ostaa tuliaisia, vaikka olisi käymässä vaan päivän tukholmassa. Toi mulle ihanan kirsikantuoksuisen huulirasvan. Sinänsä kyllä huono, koska tuun niin helposti riippuvaiseksi huulirasvasta... Ei se haittaa, kun oma mupsipupsikultsimuru on ajatellut mua. Ja taas piti vähän laittaa lisää rasvaa huuliin=) Tästä tulee loputon kierre.

En taas käynyt vaa´alla. Ei edes uskalla. Toisaalta löysin kyllä hyllynperukoilta farkut, joita en muistanut omistavanikaan. Ja ne mahtu vielä päälle! Eli todennäkösesti oon ne hyljännyt sinne kaapin pohjalle, koska ei ole enää mahtunut päälle. Ja nyt sitten meni. Hiukka tursus, mutta ei kyllä mitenkään ylipahasti. Kyllä tää tästä!

Raha-asiat on ihan retuperällä. Viidestoista päivä menee laskuihin enemmän rahaa, kun mitä mr S saa edes palkkaa. Että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Sitä paitsi mulla on tilillä 50€, jolla pitäis elää kolme viikkoa ja siinä välissä pitäis pitää duuniporukalle rapujuhlat, käydä parturissa ja meikattavana ennen niitä hiluja ja ehkä pitäis jotain syödäkin välillä... Mitenköhän se onnistuu? Niin ja pikkusiskon miehellä on huomenna synttärit. Eli ei nyt näytä oikein lupaavalta.
Mutta enpä taida kauheesti ottaa ressiä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. On vaan nyt iskenyt aika realiteetit vastaan, kun olin niin kauan töissä, josta sai oikeeta palkkaa. Tää on ihan naurettava korvaus menetetystä vapaa-ajasta tässä duunissa. Mutta saahan tästä toisaalta koulutusta vastaavaa työkokemusta, joten se on ihan ok.

Avokonttorit on muuten ihan perseestä! Tossa on suoraan mun työpisteen takana viis ihmistä pyörimässä ja puhumassa scheissee. Ei voi keskittyä tähän kirjotteluun kunnolla=)
No, ehkä pitää töihinkin keskittyä.

KIITOS mr S

Kiitos siitä, että hait mut lähiöstä (melkein neljä vuotta sitten), etkä enää päästänyt takaisin! Kiitos, että näytät mulle maailmaa. Kiitos kaikista niistä yllätyksistä ja nopeista käänteistä. En voi paljon muuta sanoa. Olen vaan niin kiitollinen siitä, että mr S tuli ja pelasti mut sieltä jostain syvältä. Senkin jälkeen on niin monta kertaa pelastanut mut, että en olisi aiemmin uskonut, kuinka paljon joku voikaan rakastaa. Tämä kumpuaa siis siitä, että vaklailin hieman. Ex asuu edelleen siinä samassa vuokrakämpässä, josta heitti mut pihalle. Voin niin kuvitella että sen päivä- ja viikko-ohjelmat ei oo kovin paljon muuttuneet. Kuinka vähän tietäisinkään tästä maailmasta ilman mr S:ää! Eli tavallaan on kai kiitettävä myös exää, koska heitti mut pihalle. Ilman sitä tuskin olisin nähnyt Wienin, alpit, EuroDisneyn, Pariisin, Riikan.... Kuinka vähään ihmiset tyytyykään. Olen niin onnellinen!

Kävin eilen koululla keskustelemassa hiukka projektitöistä ja inssityöstä. Se meni yllättävän hyvin. Oon vaan päässäni tehnyt siitä koulurakennuksesta jonkinlaisen mörön itselleni. Eikä ole kovin paljon oikeasti enää tekemistä noissa koulujutuissa. Ens keväänä on varmasti valmistujaispilleet! Saa nähdä, lunastaako mr S lupauksensa silloin. On sanonut, että samantien kun oon insinööri, se kosii ja saan jättää pillerit pois... Mutta jotenkin se ei vaan tunnu enää niin tärkeeltä. Tärkeintä on se, kuinka onnellinen oon mr S:n kanssa! Tiedän, ettei naimisiinmeno muuta sitä mitenkään. Ja lapset... ehkä voin vielä jonkin aikaa viettää laatuaikaa ihan vaan mr S:n kanssa kahdestaan. Se on kuitenkin niin mukavaa ja yllätyksellistä.

Vielä laihdutusprojektista. En taida saada uutta mekkoa niihin hiluihin. Paino pysyy vaan samassa. Eilen oli tosin jotain 74,1kg. Joten ei kauheen lupaavaa. Tänään en edes käynyt vaa´alla. Taitaa hiukka pelottaa mitä sieltä tulisi. Herkuttelin eilen illalla, mr S on siis duunireissussa. Onneksi mulla on yks ihan kiva mekko, pitää vaan pesettää se. No joo, jos välillä tekisi vaikka töitä=)

tittididii

äh mä mitään koulujuttuja edes tehnyt. Olis kyllä pitänyt kirjoitella, mutta kun... kävin stokkalta ihanaa tuorepastaa ja vähän ben&jerrys jädeä. Herkuttelin ja kattelin telkkaria. Tosin olin vasta joskus seiskan aikaan kotona, kun kävin tosiaan stokkalta hakee ne herkut + häälahjan mr S:n pikkuveljelle ja sen morsiolle.
Menin jo puol kymmenen nukkumaan, mutta silti vähän väsyttää. Pitää lähtee tänään kolmen aikaan töistä, kun oon menossa koululle. Opettaja haluaa keskustella mun kanssa hieman näistä mun kirjotustöistä... ihan pikkasen vaan on paskat housussa. En ymmärrä, miks se koulu on niin jotenkin vaikee paikka mennä. Pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä. Ehkä sen takia, kun siellä käydessä aina tulee ihan hirmu paha olo. (Joku opettaja itkettää tai muuta mukavaa).
Mitenköhän sitä psyykkaa ittensä siihen? Ehkä pitää vaan olla ajattelematta sitä ennen h-hetkeä. Onneksi tänään on aika kiireinen päivä, yks pitkä palaveri ja sitten syömään, sen jälkeen duunia ja sit pitää jo lähtee.

maanantaita

Heissan taas. Viikonloppu meni taas ihan liian nopeesti. Perjantaina vietettiin ihan perheiltaa, siis mun perheen parissa. Lauantaina oli sitten kavereiden grillibileet, jotka tosin oli myös sen tytön synttäribileet. Ei vaan ollut meille kertonut mitään. Onneks sentään vietiin vähän viemisiä. Oli ihan mukavaa, aika rauhallista.
Mr S lähtee suoraan töistä tänään köpikseen. Saan olla ihan rauhassa kotona keskiviikkoiltaan asti. Harmi kun ei voi niin kovin kauheesti nautiskella siitä, kun pitää touhuta koulujuttuja.
Taas ihan sekopää unia. Ei niistä kyllä sitten sen enempää.
Muuten, jos teillä on vierasvuoteen (vuodesohvan tai muun sellaisen) osto mielessä, koemaatkaa ainakin se vuodeosio. Ei ollut meinaa taaskaan mitään herkkua nukkua siinä vinossa, kovassa ja liian kapeassa vuodesohvassa....