Niinhän se vaan sitten män sen pärrä. Eilen vietiin uudelle omistajalleen. En edes ehtinyt käydä jäähyväisajelulla. Mutta onneksi meni, nyt on vähän taas parempi fiilis noiden pihatöiden suhteen. Kyllä prätkärahoilla nyt ainakin osan terdestä rakentaa ja saa varmaan pari kuormallista maatakin pihalle.
Oli jännä ostaja. Nuori kundi jostain Oulun suunnilta. Tuli kaverinsa kyydillä Tampereelle hakemaan pyörää (mr S kilttinä tyyppinä lupasi mennä vähän vastaan, ettei toisen tarvinnut ajaa kuuttasataa kilsaa edestakaisin, nyt ajoi vaan nelisensataa...). Kaverinsa hieman yritti olla sosiaalinen, vähän jutusteli ja kaikkea. Ostaja oli aivan jännässä. Jonkinsortin neurologinen vaiva oli hällä (tuli mieleen siskonpojan ticksit, toureten oireita siis) ja kauppojen alkuvaiheessa nyki päätään ja räpytteli silmiään aivan tuhottoman paljon. Jopa sen verran, että mietin, onko tuollaisten pakkoliikkeiden kera kovin turvallista ajella prätkällä... Mutta kun oltiin hetki siinä jutusteltu, niin pakkoliikkeetkin hieman rauhoittuivat. Saattoi olla todella hermostuttavaa, uusia asioita ja ihmisiä kun oli niin paljon.
Mutta siis kaikista oudoin oli tämän ostajan kaverin mukana ollut tyttö/nainen. Oltiin kolmistaan (minä, U ja tämä outo tyttö) sisällä ABC:llä (jossa siis tämä kauppa tehtiin lopulta). Olisihan siinä voinut jotain jutustella, vaikkapa ihan U:n touhottamisesta olisi saanut juttua aikaan. Ei. Tyttö otti rintamasuunnan täysin minusta ja U:sta poispäin, ei sanonut yhtään mitään koko aikana, kun pojat ulkona syynäsivät ja tarkastelivat prätkää. Melko kauan siinä istuskeltiin. Niin ja olisinhan minäkin voinut tietenkin avata pelin, mutta kun tyttö suorastaan huokui luotaantyöntävyyttä, niin en sitten viitsinyt. Tokaisinkin mr S:lle autossa kauppatapahtuman jälkeen, että on melko erilainen ihmisrotu tuo pohjoisen porukka. Oli kyllä todella huono yleistys se... Mutta sillä hetkellä totta.
Kun kerta Tampereen suunnilla oltiin, käytiin moikkaamassa mr S:n vanhaa kaveria, joka sillä suunnilla asuu. Olipahan vilskettä ja menoa siellä huushollissa. Kolme koiraa ja kaksi kakaraa, joille tuli vielä kaksi kaveria kylään saa aikamoisen hulabaloon aikaan. Heillä on myös n. 14 hevosta, yksi sattui olemaan siinä talon vieressä olevassa aitauksessa. Mehän sitten U:n kanssa käytiin ihmettelemässä moista isoa elukkaa. U ei arvostanut. Ihmetteli aikansa, mutta sitten totesi, että liika pelottava on tuollainen eläin ja tuli alahuuliharmitus. Kaupunkilaiskakara...
Siitä hullunmyllystä kun lähdettiin, päätettiin ajaa Manseen syömään. Mr S halusi verestellä vanhoja ja mentiin Hookiin. Iso virhe. Kun pääsääntöisesti tässä on nyt syönyt suht terveellisesti ja yhtäkkiä tunkee systeemin täyteen kaikkea uppopaistettua, tekee mätön jälkeen mieli työntää sormet kurkkuun. Vaikka kumpikaan meistä ei edes pystynyt syömään puoliakaan annoksestaan... U oli meistä fiksuin, järsi kurkkua tyytyväisenä.
Sellainen reissu eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti