torstai ei tosiaan ole toivoa täynnä

Voi helvetinperse. Ottaa nyt tällä hetkellä ihan kaikki asiat päähän. Ulkona sataa, eli housunlahkeet on ihan läpimärät. Mr S ei päästänyt mua ajoissa nukkumaan, eli oon ihan hiton väsynyt. Voi helvetti, että se ei voi tajuta, että mä tarvitsen unta! Hyvähän sen on jäädä kotiin nukkumaan. Tekis niin mieli soittaa sille ja herättää. Ihan vaan siitä hyvästä, että se piti mua valveilla illalla. Yritti vongata.
Näin taas niin tyhmää unta, ettei mitään järkeä. Ainut kiva asia siinä unessa oli se, että siinä oli papukaijoja. Ne oli ihania. Unessa taas exä. Miks mun pää ei voi nyt jo tajuta, että mä en halua tietää siitä ihmisestä yhtään mitään, mä en halua nähdä, kuulla, yhtään mitään. Se ihminen ois parempi kuolleena.
Ei tästä tuu nyt yhtään mitään. Mua niin sylettää tällä hetkellä kaikki, että on pakko kai vaan keskittyä duunijuttuihin, jos sais vähän rauhotettua itteänsä.

Tavallista arkea

Taas vaihteeks. Ei kummempia. Mr S on kipeenä kotona ja mä siis töissä yritän vähän koota ajatuksia. Olis aika paljon kaikennäköstä selvitystä. Ei voi ihan näin aikasin aamulla vielä keskittyä. Ehkä sitten aamukahvin jälkeen.
Lauantaina on kavereitten grillibileet. Kivaa, että välillä joku muukin järkkää jotain, tuntuu että se on aina me, jotka kutsuu ja touhuaa.
Mr S rupes eilen kyseleen, että haluunko lähtee Thaimaaseen marraskuun alussa. No tottakai haluaisin! Tosin, rahatilanne voi olla hieman siinä ja nätillä, että pystyykö. On tässä kaikennäköstä rapujuhlaa, vanhusten viemistä Ahvenanmaalle ja pärrääkin pitää vielä hieman maksaa. Mutta pitääkin tästä alkaa hieman kattelee noita rahajuttuja, että jos pääsiskin lämpimään!

selvisin takaisin

töihin siis. Oli aikamoinen shokki todellakin nähdä exä täällä töissä. Pomo lähetti mut tosiaan sitten kotiin, ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Mutta nyt oon takaisin, vahvana ja valmiina siihen, että se saattaa tulla uudestaan vastaan täällä töissä. Eilen meni aika polla sekasin, itkin vaan ja kotona oksensin. Ihan uskomattoman järkyttävää, että voin reagoida noin.
Juteltiin aika paljon mr S:n kanssa. Otti hieman itteensä, että joku toinen ihminen voi vaikuttaa muhun noin. Luuli, että on ainoa. No, en enää reagoi vastaavalla tavalla, mutta näköjään oli vaan pakko saada vielä viimeiset sätkyt siitä ihmisestä.
Kyllä tää tästä.

shokki

niin. viimeyönä tosiaan näin exästä unta. Tänään näin exän. Duunin ruokalassa, on aloittanut tänään meillä. Ihan täysshokki. Miten voin mennä näin sekaisin vieläkin siitä? Miten yks ihminen voikaan aiheuttaa tällaista mulle vielä näin monen vuoden jälkeen?

maanantai...

Olipa harvinaisen vaikeeta nousta ylös sängystä tänään. Olis voinut kyllä jäädä vaan nukkumaan. Hain mr S:n ja pikkuveljensä ynnä kaverinsa eilen reissun päältä, kaikki olivat onneksi yhtenä kappaleena. Krapula oli vaan kova. Joutu passaamaan koko illan mr S:ää ja käymään kaupasta sipsiä, dippiä, jakkivanukasta.... Illalla vielä alko valittelemaan kurkkuaan ja pärski ja aivasteli menemään ihan mahdottomasti. Oli varmaankin vilustuttanut itsensä siellä hilluessaan. Eli passaamista edessä vielä melko paljon, jos nyt kunnolla sairastuu.
Mulla oli rauhallinen viikonloppu. Perjantaina kävi pari kaveria kylässä, mä join vähän skumppaa ja sellasta. Yritin saada jotakuta kaveria lähtemään mun kanssa johonkin, mutta oli hiukka hiljasta. Soittelin aika paljon kaikki läpi. Lopulta pikkusiskon mies tuli pikkukoiran kanssa mun seuraksi. Onneksi. Olisin luultavasti seonnut yksin. Ei vaan kestänyt yhtään yksinoloa silloin. Pikkukoira oli yöllä sitten käynyt kokeilemassa hampaitaan mun rintsikoihin. Ne on nyt entiset... no, se on vaan tavaraa.
Lauantaina nukuin pitkään, makoilin sängyssä, kattelin leffoja... illalla kävin Jepajeen luona kylässä, en tosin kauhean kauan viihtynyt, silloin oli taas sellainen olo, että olisi ollut hyvä vaan olla ihan yksin. Sain jopa tehtyä hiukka koulujuttuja. Tai ainakin kamalan sotkun sain aikaiseksi työhuoneeseen=)
Tänään pitää yrittää jatkaa kotosalla noita koulujuttuja, yritän saada mahdollisimman nopeasti nyt kaikki kirjotustyöt alta pois, niin että voisin keskittyä lukemaan niitä kahta kurssia, jotka vielä pitää käydä.
Näin muuten taas vaihteeksi niin hämmentävää unta. Siinä olin exän kanssa, se tuli pyytämään mua takasin ja mä hullu menin. Herätessä oli niin seko olo, ettei oikein mitään järkeä. Toisaalta olisi kyllä ihan hauska kuulla, että mitä sille nykyään kuuluu, mutta pystyn kyllä vallan mainiosti tulemaan toimeen ilman sitä tietoa.
Jaa. Jos alottais sitten kuitenkin hiukka leikkimään ainakin työntekoa.

pelottaa

tänään mr S lähtee pikkuveljensä polttareihin. Pikkasen pelottaa, että tuleekohan sulhanen ehjänä takaisin. Laittaa sen mm. hyppää mäkeä ja käy splättäämässä ja kuulemma tekee sille morsiussaunan. Siinä vaiheessa kun mr S kaivaa näppylähanskoja esiin ja kysyy, onko olemassa karkeampaa suolaa kuin karkeakiteinen merisuola, niin siinä vaiheessa pitää pikkasen huolestua toisen puolesta. Tai lähinnä mr S:n puolesta, ettei morsian pääse tappamaan sitä...
Tänä aamuna 73,3kg!!!! Kyllä tää tästä pikkuhiljaa lähtee. Juteltiin vakavasti eilen illalla. Mun koulunkäynnistä, naimisiinmenosta, lapsista. Pitäisi kuulemma ennen näitä kahta viimeistä saada toi ensimmäinen loppuun. Pitää ottaa tänään duuniläppäri kotiin ja tehdä edes projektit valmiiksi. Olis edes jotain lopussa. Sekin on jotenkin turhauttavaa, kun ne on periaatteessa jo valmiiksi kirjoitetut, pitää vaan jäsennellä ne oikein ja lisäillä kaikenmaailman viitteitä sun muita. Nyt jos syksyllä sais inssityön ja noi projektit pois, niin keväällä vois sitten keskittyä lukemaan tilastomatikkaa ja epäorgaanista. Luulisin, että saisin käydä tekemässä pelkästään tentit. Kun on hiukka vaikee olla kokopäivätyössä ja käydä koulutunneilla. Ne kun tuppaa oleen myös päivisin.
Mitenköhän nyt sais itteensä niskasta kiinni? Mr S on sitä mieltä, etten ole vielä kunnolla terve, kun on niin suhteettoman vaikeeta edes ajatella menevänsä kouluun (siis se rakennus jo itsessään ahdistaa suunnattomasti). Mutta jos vaan lähettelen nää projektit ja inssityön nyt postilla tai s-postilla, niin saan kerätä itseäni kevääseen asti. Sillon on vaan pakko pakottaa ittensä sinne.
Mitäköhän muuta keksis nyt viikonloppuna? Varmaankin kirjottamisen lisäksi vaan siivoon. On niin törkysen näköinen vessa, että taitaa olla pakko kuurata se. Hinkata saumat puhtaaksi. Meillä on myös saniteettisilikonia, ehkä vois yrittää vähän paikkailla saumoja. Jos uskaltais. Kattoo nyt. Toivottavasti menee kaikki hyvin. Pojatkin sais kyllä tulla kokonaisina takaisin.

Niin tavallinen torstai

Eli vaan perjantaita odottelen... Tai no, ei oo kauheesti odotettavaa, kun mr S on lähdössä pois ja ei oo oikein mitään tekemistä tiedossa. Päädyn tietenkin taas hinkkaamaan jollain hammasharjalla kaakeleiden välejä. Epätoivosta, etten osaa keksiä oikein muuta. Toki Jepajee halus leikkiä mun kanssa, mutta se nyt vaan luultavasti johtuu siitä, että Saara on kiinassa. Ei oo ketään muutakaan leikkikaveria. Niin alle 10 v olo taas *kukaan ei leiki mun kaa ku vaan säälistä* .
Pitää lainaa yks kirja kaverilta, voi lukea vaikka sitten sen. Niin ja koulujuttujakin voisi tietenkin tehdä. Nyt kun on työhuonekin valmis=)
Saatiin myös autopaikka! Jee! Ei tarvi enää mietiskellä, että mistä löytyy kadun varresta paikka. Tosin on kyllä ollut tähän mennessä aika helppoa, mutta onhan se kuitenkin mukavampaa tietää, että on oma paikka.
Repsahdus jatku. Mr S vei mut ulos syömään. Eli Chicos ja hamppari frankeilla. Todella terveellistä ja laihduttavaa. Eli ei. Mutta mutta. Nyt tiukkaa linjaa taas. Tänään vaaka näytti 73,8kg. Eli ei mitään mullistavaa.
Nyt pitää käydä tsekkaa rahatilanne, että juonko vkloppuna shamppanjaa vai ihan vaan vettä. Jyrkästi taitaa kallistua tonne veden puolelle. Ei auta.

Repes

Mussutan tässä suklaata samalla kun kirjottelen... Enkä oikeesti edes tykkää suklaasta! Eilen oli sama juttu, vetäsin ihan vaan pari suklaapatukkaa ja salmiakkia. Tosin eilen oli niin hirvee hedari, että olisin yrittänyt ihan mitä vaan että oisin saanut sen pois. Jäi vaan siis tonne kaapin kätköihin vähän vielä suklaata ja nythän ne on pakko vetää kerralla kaksin käsin pois... Ei kovin tervettä. Eilen ei siis pystynyt edes kirjotteleen, oli sen verran tuskanen olo. Eipä mitään kummempia olisi ollutkaan. Saatiin meidän työhuone melkein valmiiksi! Se on aivan ihana! Alkaa olee pikkuhiljaa kämppä kuosissa. Kohtahan sen sitten voi myydä... Ainakin mr S:n mielestä. Tulisi muuttaan kahden vuoden välein. Toivottavasti sentään voitais asuu tossa vähän kauemmin. Tehtiin niin paljon työtä sen eteen, että on ihan just meidän näköinen.
Ei vaakaa tänään, eikä sen puoleen eilenkään. Tuskin mitään dramaattisia juttuja on tapahtunut. Huomenaamulla pitää käydä ja kattoa onko vaikuttanut tää repeeminen. Sitten kun nää suklaat on loppu, niin sitten taas tiukkaa linjaa.
Viikonlopuks pitäis keksiä jotain kivaa, kun oon yksin kotosalla. Yritin jo pikkusiskoa houkutella mun seuraks, mutta se joutuu oleen koko vklopun töissä. Tyhmää. Pitää soitella kavereita läpi ja kysellä, mitä mielessä. Tosin rahatilanne on aika niukka, että ihan mitä vaan ei voi tehdä. Pitää katella.

tarinoita ja jorinoita

Tässä vaiheessa voisi olla aiheellista kertoilla hieman historiaa...

Mulla on viisi siskoa. Niin, kaikki on tyttöjä, ja kyllä, meitä on siis yhteensä kuusi lasta. Todella hyvin laskettu. Kaikkien tyttöjen nimet alkaa samalla kirjaimella. Jossain vaiheessa oli vielä koira, joka myös oli tyttö, jonka nimi alkoi myös samalla kirjaimella. Eli jos äiti kutsui koiraa, piti kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, että tarkoittiko oikeasti koiraa, vai menikö vaan nimissä sekaisin. Vähemmästäkin menee ihmisen pää sekaisin. Kotona oli aina menoa ja huutoa, yritin paeta sitä kirjojen maailmaan. Joskus onnistuin, useimmiten en. Vanhin sisko asuu amerikassa, on kotiäitinä neljälle lapselle. Toiseksi vanhimmalla on adoptoitu/sijaislapsi, mutta ei miestä. Sillä on myös oma yritys. Kolmanneksi vanhimmalla on kolme lasta ja mies. Niillä me käydään melko usein, sieltä on niin mukava päästä sitten oman kodin rauhaan=). Musta edellinen on kehitysvammainen, n. viisivuotiaan tasolla henkisesti. Asuu asuntolassa, käy kotona usein viikonloppuisin + kaikkiin bileisiin tulee tietenkin mukaan. Mun pikkusisko on naimisissa ja niillä on pikkukoira. Nekin luultavasti muuttaa joulukuussa takaisin jenkkeihin. Sitä tulee varmasti ihan hirvee ikävä.

Mä olin naimisissa mun ekan poikaystävän kanssa. Tavattiin, kun olin just täyttänyt viistoista, mentiin kihloihin kun olin just täyttänyt seittemäntoista, naimisiin kun olin täyttänyt yheksäntoista. Neljä vuotta kerettiin olee naimisissa ennen kun mun exä tajus, että mä oonkin ihan hirvee akka, eikä se kestä mua. Laitto mut pihalle ennen kun kerkesin edes tajuta, että se oli tosissaan. Ja takaisin lapsuuden kotiin... siellä muutaman kuukauden jaksoin maata sängyn pohjalla, sitten sain vuokrakämpän. Sieltä mr S tuli sitten mua hakemaan. Eikä enää päästänytkään takaisin, onneksi. Oon nyt onnellisempi kun koskaan!

Asuttiin 18 m2 yksiössä puolisen vuotta. Siitä muutettiin hornan perseeseen, omakotitaloon 120 m2. En viihtynyt ollenkaan siellä talossa. Siellä asuessa sairastuin masennukseen. Päästiin onneksi nopeesti terapiaan. Käsittelin kaikenmaailman perheasiat, uskonnon (kyllä, perhe on uskonnollista väkeä), avioeron. Muutettiin takaisin kaupunkiin, jätettiin puolen hehtaarin metsä sinne odottamaan rakennuslupaa. Eli luultavasti jossain vaiheessa on muutto takaisin edessä. Saa nähdä...

Nyt meillä on aivan ihana koti! Rempattiin se lattiasta kattoon, lyötiin yks seinä alas ja rakennettiin toinen, ostettiin kaikki uudet huonekalut, tehtiin keittiö uusiks jne. Eilen puhuttiin taas muuttamisesta. Ei olla keretty vielä vuottakaan asua tossa. Mr S haluaa vaihtaa alaa, jos ei pääse täällä Suomessa kouluun, joutuisi muuttamaan luultavasti Norjaan. Välillä pelottaa nää kaikki muutokset, joita tulee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, ettei meinaa perässä pysyä. Pitää nyt vaan odottaa ja katella.

Viikonloppu meni touhuillessa kotona. Tehdään vieras/työhuone vihdoin kuntoon. Saatiin tapetoitua yks seinä ja maalattua hyllyt ja tuoli, jotka on tulossa sinne. Nyt on takareidet kipeinä, kun tuli maalailtua mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Oli vaan niin pirun kostea ilma koko viikonlopun, että ei kuivanut maali ollenkaan. Joutui jättämään vielä täksi viikoksi sitä projektia. Onpahan jotain tekemistä. Kivaa, että saadaan sekin huone vihdoin kuntoon. Se on jäänyt vähän romukasaksi, kun ei varsinaisesti oo "tarvinnut" sitä huonetta. Kun sais sinne tietokoneen ja sellaset tavarat, niin se ois hyvä. Vois ehkä vaikka saada koulujututkin kasaan. Niin, en siis oo valmistunut vielä. Ammattikorkeesta. Tuli toi avioero vähän huonoon kohtaan. Sitten, kun olin hyvällä mallilla uudestaan, sairastuin masennukseen. Eli ei mennyt ihan putkeen se homma. Nyt olis jotain yheksän kuukautta aikaa saada se plakkariin. Ei paljon puutu, mutta silti stressaa ihan hulluna. Koulun nimikin on kerennyt vaihtumaan... Ei ikinä hyvä juttu... Mutta joo. Ei nyt tähän hätään paljon muuta. Paino aamulla 73,5kg.

Ha mä mitään eilen silittänyt. Otin pikkupikku päikkärit ja sitten mr S tulikin jo kotiin ja alko vinkuu jotain syömistä. Halus välttämättä makaroonilaatikkoo, joka oli ikiroudassa pakkasessa. Kiukutteli vielä, kun ei tullut tarpeeksi nopeasti ruoka pöytään. No, saapahan tänäänkin syödä sitä perhanan makaroonilaatikkoa.
Eilen repes jotenkin ihan. Lounaaks oli sinihomejuusto-broileritäytteisiä ohukaisia, pakkohan niitä oli syödä. Ja yhellä duunikaverilla oli synttärit ja se toi muffinsseja, iltapäiväkahvilla sitten ei voinut sellaista vastustaa. Illalla tosin en sen enempää mässäillyt, välipalapatukan söin ja pari leipää. Tais jäädä itseasiassa iltasyömiset liian vähään. Harmitti niin, kun oli tullut töissä mässäiltyä. Aamulla vaaka näytti saman tutun 73,8kg. Eli ei mihinkään suuntaan liikettä. Niin turhauttavaa.
Riitelyä eilen mr S:n kanssa, tuli jotenkin kaikennäkösiä taas purettua. Tai mä olin itseasiassa ihan hyvällä, jopa energisellä tuulella, mutta se taas ei. Otti ihan vaan vittuiluna kaiken mitä sanoin tai tein. Jopa viritin meidän keittiön kaappien ovet, jotka on ollut mun työlistalla vaikka kuinka pitkään. Tosin ne on jotenkin vialliset, kun ei saanut niitä kohdilleen sitten kuitenkaan... Tulipahan sekin vihdoin tehtyä. Vielä pitäisi jossain vaiheessa virittää antennijohtoa seinään kiinni. Nyt se hiukka menee miten sattuu pitkin lattioita.
Se on mukavaa kyllä, että vaikka riidellään, niin osataan sopia aika nopeasti ja puhua asiat läpi, ettei jää vaivaamaan. Siinä oikeesti auttoi varmasti pariterapia jossa käytiin. Se oli osana mun masennuksen hoitoa. Oli kyllä tosi jees, että pääsin sellaiseen kokeiluryhmään, jossa terapoitiin pariterapian kautta. Oppi vähän purkamaan toiselle tunteitaan.
Riitelystä puheen ollen, isosisko on mulle suuttunut, eikä halua olla missään tekemisissä. Saa nähdä kauanko kestää. Siinähän kiukuttelee, ei kauheesti vaikuta mun elämään. Ei muutenkaan olla oltu mitenkään päivittäin tekemisissä. Mulla on onneks ihan puhdas omatunto, en oikeesti oo tehnyt mitään, minkä takia sen pitäisi käyttäytyä noin. Se nyt vaan haluaa olla dramaqueen. Voi jatkua pitkäänkin. Sillä on tapana suuttua kavereilleen/siskoilleen, puhelakko voi kestää monta vuottakin. Että hiphei, voi tulla hupaisia perhepäivällisiä jatkossa=) Onneksi osaan ottaa ihan lungisti nykyään nää mun perheen järkkäämät hulabaloot, senkin opin terapiassa. Mitä tästä opimme, terapiaan vaan kaikki!

Sekalaisia

Hyi elämä että näin kauheeta unta. Olin pikkusiskon ja jonkun kaverin kanssa vaeltamassa Lapissa! Oli ihan kauhee uni, sisko ja kaverit ja opas tippu johonkin tunturijärveen ja kun vihdoin päästiin möksälle jonne oltiin menossa, piti pestä jotain nyrkkipyykkiä jääkylmässä vedessä ja kaikkee sekoo. Hyi en kyllä ikinä mee minnekään Lappiin vaeltaan. Toi oli salettiin joku enneuni.
Paino tänään 73,8kg. Kävin eilen lekurissa. Otetaan vähän verikokeita ja kaikkia sellaisia. Ja sitten kun oon lopettanu masennuslääkkeet, eikä paino senkään jälkeen ala tippumaan, niin voi olla että saisin jotain pillereitä, joiden pitäis jeesaa.
Eilen oli ihan mukava päivä töiden jälkeen. Siivoilin aika paljon ja tanssin vähän tanssimatolla sen jälkeen. Tänään ajattelin rentoutua silittämällä. Huvinsa kullakin, mutta mä pidän silittämisestä. Se on vaan jotenkin niin rauhoittavaa, kun näkee kuinka kangas siliää. Samalla voi kuunnella musiikkia ja hoilailla sydämensä kyllyydestä. Pääsen silittelemään lakanoita, oon pessyt sen verran pyykkiä, että on ihan iso kasa odottamassa. En oikein edes malta odottaa!
Jaaha. Töitäkin pitää kai välillä tehdä...

Pikkulauantai alias keksiviikko

Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.

Tiistai voikin olla tehokas työpäivä!

Koko aamun siis olen tehnyt ihan hiki hatussa töitä. Nyt tuli hieman hiljaisempi hetki, ihmiset sulattelee varmaankin lounasta, pystyn siis hetken lusmuilemaan.
Ei vaakaa tänään, niin turbo olo. Veikkaisin silti, että samoissa pyöritään, eli vielä yli 74kg. Mitenköhän saa tippumaan sen 10kg? Kun on vaan ihan satapakko saada uusi mekko sinne hiluihin.
Isosiskolla on tänään jännää, keskimmäinen meni kouluun ja itellään sillä on ollut ehkä leikkaus? En saanut kiinni vielä, että olisin kysynyt mahdollisesta leikkauksesta.
Mr S on ollut aivan järjettömän hyväkäytöksinen. Jokin juttu tässä on nyt ihan pakosti takana... Pitää oikein alkaa kiristää sitä, että mitä pahaa on tehnyt=)
Mullekin tuli kyllä aikamoinen ruoan jälkeinen väsy. Ei meinais silmät pysyä auki. Oon jo ravannu täällä pitkin käytäviä hakemassa kaikkia konttoritarvikkeita, vessassa, juomassa... pitää vaan yrittää taas sinnitellä sinne neljään. Kun ei enää haluis yhtään miinuksia. Pääsee sitten kotiin ottaan pikkupikkupäikkärit Serranon perheen tahtiin. Se on ihan loistava päikkärisarja, kun siinä ei yritäkään kuunnella, mitä ne puhuu, kun ei ymmärrä yhtään epsanjaa tai mitä ne nyt puhuukaan...
Mennään illalla vielä kavereille kahville. Ja sitten on tietenkin sauna. Johon mä en suin surminkaan mee. En vaan pidä yhtään saunasta. Mr S on onneks saanut seuraa iskästä ja välillä siskon miehestä. Ihan win-win tilanne, se saa saunoa rauhassa vaikka hela tunnin ja mä pääsen ajoissa nukkumaan!
Sitä odotellessa....

Maanantaiaamuna krapula ja vapina...

Ei ihan sentään, vaikka aika railakas viikonloppu olikin. Mutta selvisin siitä eilisellä nukkumisella ja pizzalla... Nyt sitten alkoi katumusharjoitukset. Paino oli aamulla 74,4kg! Hui! Taitaa kyllä aika paljon vaikuttaa toi juominen. Oli loppujen lopuks ihan mukavat polttarit, mitä nyt hieman oli outsiideri -olo. Ei vaan oo mitään oikein yhteistä tollasten pintaliitotyyppien kanssa.
Morsian tuntui tykkäävän. Ainoat ohjelmanumerot oli jalkahoito morsiolle, sekä sen jälkeen sitten benjihyppy. Näytti ainakin tyytyväiseltä päivän kulkuun.
Perjantai-illalla pikkusisko oli kylässä pikkukoiran kanssa. Pelattiin ihan hikipäässä tanssipeliä. Oli tosi hauskaa. Lauantaiaamuna meinaskin tulla hiukka kiire, kun en ollut laittanut kelloa soimaan tai mitään... Vaikka heräsin kyllä jo seitsemän aikaan siihen, että puraisin itseäni kieleen. Se ei oo kannattavaa, se sattuu! Kävin lukemassa hesarin ja takasin pehkuihin. No mutta, kerkesin kuitenkin. Kun aamu puoli kahdeltatoista aloittaa skumpan juomisella, niin loppujen lopuks jossain vaiheessa voi olla hiprakassa. Onneksi osasin juoda aika hyvin vettä väliin ja syödä hyvin.
Baarista kun lähdin, niin tein fiksut, ajattelin ensin kävellä kotiin (säästyy rahaa ja kaikkea...) Mutta kun ei oo just niin hyvä suuntavaisto, niin harhailin pitkin punavuoren katuja nälkäisenä ja väsyneenä ja jalkoihin sattui ja kaikkea. Eli oli pakko tilata taksi sitten loppujen lopuks.
Nyt on pakko alottaa työt, oli s-posti niin täynnä. Ihmiset on tullut lomilta.

Miksei aina voi olla perjantai?

En oikein ikinä oo ymmärtäny tota otsikkoa. Mieluumminhan sitä olis aina lauantai? No, kuitenkin on jo perjantai! Ja aamulla vaakakin näytti 73,7kg! Eli ihan mukava aloitus päivälle, vaikka ulkona onkin ihan yökkö sää. Taas sataa ja on harmaata. Oli muuten aika vaikea herätä taas vaihteeks, kun oli ihan jotenkin pimeetä. Mr S jäi nukkumaan vielä.
Oli duunisähköposti aika täynnä kaikenlaisia selviteltäviä asioita, joten kai oikeesti alkaa setvimään niitä, että pääsee täältä joskus kotiinkin...
Tänään tällainen ihan lyhyt sepostus. Ehkä maanantaina on sitten jotain kerrottavaa enemmän.

Hämmennys

Otsikon mukainen tapahtuma siis eilen. Mr S katseli meille pienempää asuntoa! Siis luulin, että sen takia tehtiin toinen makuuhuone, että mahdollisen perheenlisäyksen johdosta ei tarvitsisi heti muuttaa. Hän nyt vaan sattuu olemaan sitä mieltä, että meillä ilmeisesti on liian kovat kiinteät kustannukset tällä hetkellä. No onhan ne kovat, mutta kun ei meidän vielä kannata myydä edes tota nykyistä. Suomen lainsäädäntö kun on vähän mitä on... eli sitten luultavasti menee lihoiksi, kun kaksi vuotta tulee täyteen. Ja mä kun niin rakastan tota meidän nykyistä kotia! Tehtiin se niin meidän näköiseksi, sisustettiin ja laitettiin. Herra on ehkä hieman levoton sielu. Rupes jo puhumaan jostain asumisoikeusasunnoista. Ei aina ihan pysy mukana.
En käynyt aamulla edes vaa´alla, oli niin tursas olo. Eilen kevyeksi iltapalaksi laitettiin possua bearnaise kastikkeella ja lohkoperunoita. Meinasin muuten polttaa sillä kastiketötsällä keittiön. Jotenkin luulin, että sen pystyi laittamaan mikroon sellaisenaan. Tuli komeat salamat, kun eihän sitä ois saanu laittaa... Onneksi olin ihan vieressä, että sain samantien sammutettua mikron ja puhallettua liekit siitä tötsästä sammuksiin. Kastikekin oli ihan hyvää, ei kerennyt kärtsätä=)
Katsottiin kalenteria eilen, on aika täynnä kaikki viikonloput. Pitäisi vielä johonkin väliin sovittaa parit rapukekkerit. Mikan duunikavereille kuulemma pitää järjestää omien kavereiden lisäksi. Niihinkin saa uppoomaan ihan kivasti rahaa. Ens lauantaina on yhen tuttavan polttarit, eikä mulla oo yhtään rahaa! Siis palkkahan tulee 25. pvä. Että onnee vaan mulle. Mulla on kaikenlisäks puuteri ihan loppu, pitää yrittää löytää joku halpispuuteri siksi aikaa kunnes on varaa ostaa oikee. Aika köyhää. Sitä paitsi Mr S:lläkin on parin viikon päästä koko viikonlopun kestävät polttarit, joita se ei ilmeisesti oo vielä maksanut edes. Miten sitä sais jotenkin tän talouden kuntoon? Muuten kun muuttamalla vuokralle=)
Näin taas ihan sekoa unta. Ex ja nyx vuorotteli, että loppujen lopuks olin sekaisin siitä, että kumman kanssa oikein olin ja kummalle "kuului" olla vihainen (exän kanssa melko riitainen ero).
Jaa... töitä kai pitää välillä tehdä myös... Huomenna on perjantai! JEEEEE!

Arkea...

Sitähän tää elämä loppujen lopuks on enimmäkseen. Sitä, millaiseksi sen arjen tekee. Eilen oli mukavaa, pääsin ajoissa lähtemään töistä ja otin pikku päikkärit. Kävin kaupassa, tein pizza naturell ála Strömsö, syötiin rauhassa mr S:n, isin ja siskon miehen kanssa. Juteltiin niitä näitä. Miehet meni saunaan ja mä pääsin ajoissa nukkumaan. Kaiken kaikkiaan aika mukava päivä. Töissäkin oli mukavaa, meni aika nopeesti ja sain paljon aikaan.
Tänään sitten ei lähtenytkään niin nopeesti. Nukutti niin pirun paljon aamulla! Vaikka pääsin ajoissa nukkumaan ja kaikkea. Ja heti aamusta tuli muutamia aika vaikeita asioita pähkäiltäviksi. Mutta tänään on jo keskiviikko. Voiton puolella ollaan. Näin jotain ihania unia, että oltiin matkoilla jossain lämpimässä maassa, syöden kaikkia ihanuuksia. Alkaa ilmeisesti tää laihis vaikuttaa alitajuntaankin... Vaikka en oo kyllä mitään kieltänyt itseltäni, vähentänyt vaan kaikkea napostelua. Paino oli aamulla edelleen 74,1kg. Miten sen saa laskemaan?

Tiistai... mutta ei haittaa

Kerrankin tiistaina pääsin ylös ajoissa. Nousin jo kuuden aikaan sen voimalla, että mitä aikaisemmin menen töihin, sen aikaisemmin pääsen kotiin päikkäreille. Onhan sekin tapa repiä itsensä sängystä. Jotenkin niin syksyinen olo, ulkona myrskyää, on harmaata ja sateista ja kylmää. Painokin oli tänään 74,1kg. Eli ihan väärään suuntaan ollaan menossa. Mitäköhän sitä keksis, että lähtis takasin alaspäin? Voi olla että joutuu (hyi olkoon) urheilemaan. Anteeksi kirosana. Ei kyllä kauheesti tolla kelillä tee mieli lähteä juoksemaan...
Riitaa taas eilen. Ollaan niin eri planeetoilta. Mä odotan kosintaa, se odottaa, että saa pildeä... Ei mee ihan putkeen tää meidän juttu tällä hetkellä. Oon vaan joutunut odottamaan liian kauan kaikkea. Aikaisemmin exän kanssa sitä, että on taloudellisesti vakaa tilanne, jotta voitais hankkia lapsia, nyt taas sitä, että mennään naimisiin, jotta voi hankkia lapsia. Ja mr S haluaa jäädä ite hoitovapaalle, joten mun pitäis tienata sitten mahd. paljon, jotta hän voi olla koti-isänä. Mitä ihmettä mä teen? Välillä tekis mieli vaan heittäytyä, käydä nussimassa jotain nimetöntä yhen illan juttua, tehä ihan itekseen se lapsi. Alkaa meinaa biologinen kello kaikumaan aika mieletöntä kuminaa...
Ei vaan jaksais. Mistäköhän sitä löytäis itellensä jonku rikkaan miehen, joka tarvis edustusvaimon, joka sais olla kotona hoitamassa lapsia?

Maanantai

Viikonloppu oli ja meni, perjantaina sisko ja sen mies ja pikkukoira oli kylässä. Mulla ja mr S:llä meni lauantaiaamu aika myöhäseen, noustiin ylös vasta joskus neljän aikaan iltapäivästä. Käytiin syömässä ja leffassa. Ihan mukava lauantai. Eilen oltiin kattomassa kanoottipooloa, mutta ei jaksanut siihen kauheesti keskittyy, kun kaverit ei sitten loppujen lopuksi pelannutkaan enää. Avopin kanssa käytiin ostamassa meille matot, oltiin jo aikasemmin katottu niitä, mutta nyt oli niin hyvä tarjous, että oli pakko ostaa. Sopii oikein hyvin meidän lattialle.
Kaverit kävi syömässä ja sen jälkeen otin pikku päikkärit. Sillä aikaa kun nukuin, mr S oli laittanut tuulemaan. Siivos koko kämpän, laitto matot lattialle ja kaikkea. Eli edelleen hämmentävän hyvää käytöstä. Mitäköhän pahaa se on tehnyt? No, otan nyt kaiken siitä irti, en usko, että tällaista loputtomiin jatkuu...
Uusi viikko taas edessä. Ihan syksyinen olo, kun ulkona sataa, tuulee ja on harmaata. Nukuinkin vielä liian kauan, joten täällä pitäisi jaksaa venyä jonnekin viiteen asti. No, pitää alkaa varmaan tekemään töitä, niin siinähän se aika sitten kuluu. Mukavaa viikkoa mulle!

teini-ikä tuli takaisin

Tai ei kai niin voi sanoa, sillä edes koskaan teininä mulla ei ollut kolmea finniä samaan aikaan! Voi kamalaa mun ongelmia, mutta ei oo mukavaa herätä ja katsoa peiliin ja huomata että nenänpäässä, silmän alla ja poskessa on mukavat, punaiset finnit! On tainnut jäädä puhdistaminen liian vähiin, tai se on ollut tää sää. Hikoilen niin paljon, että menee tukkoon kaikki. Tänään vähän viileämpää, mutta tää konttori on ihan tuskakuuma.
Näin unta (taas vaihteeksi) entisestä työpaikasta. Oon siis ollut Citymarketissa myyjänä. On tainnut jäädä jonkinmoiset traumat, koska nään siitä säännöllisesti unia. Nyt olin siellä tiskin takana ja kaikki meni jotenkuten ok, asiakkaat oli mukavia, mitä nyt yksi halusi palvelua joltakulta hieman "kokeneemmalta" myyjältä. Yritin selittää, että olen ollut neljä vuotta myyjänä siellä, mutta silti ei kelvannut. Uni loppui kohtaan, jossa olin soittamassa vartijoita paikalle, koska eräs pariskunta ei maksanut kahveja ja kakkuja. Tai maksoivat siis 80 senttiä, vaikka summa oli 8,80€. Mitäköhän joku unitutkija sanoisi tästä? Voisi muutenkin olla vähän huuli pyöreenä mun unien kanssa, välillä on aika vilkasta...
Oltiin eilen kahvilla avopilla. Oli ihan mukavaa. Tehtiin pienimuotoinen diili avopin kanssa, saa nähdä, toteutuuko. Lupasi provikat myydyistä romuista, jolloin päästäisiin Amsterdamiin. Se olisi eri kivaa! Pitää yrittää laittaa itekin pikkasen jemmarahaa toiselle tilille. Tosin aikaisemmista kokemuksista viisastuneena jätän nää jemmarahat ihan omaan tietooni, koska muuten ne menee johonkin katastrofiin, kuten luottokorttilaskuun tms.
Pikkusisko tulee tänään kylään, miehensä ja pikkukoiran kanssa. Mukavaa, koska ei oo pitkään aikaan nähnyt niitäkään. Ihan itse jopa soitti ja kutsu ittensä. Onkin jo ollut ikävä siskoa. Saa nähä, mitä keksitään... yleensä menee suhteellisen rattoisasti illat sen kanssa. Eli maanantaina päivitystä viikonlopun ohjelmasta. Mukavaa viikonloppua kaikille!
(paino muuten aamulla 73,4kg, eli ei edelleen laskua....)