neuroottista

Paco sai slaagin, kun ruvettiin vielä kaiken kammottavan lisäksi koristelemaan hämähäkinseiteillä kaikkia pystypintoja. Voi toista. Sen saa aamusuihkuun vaan pitämällä sitä tiukasti kädessä ja peittämällä sen silmät toisella kädellä. Kunhan päästään kylppäriin, kaikki on taas hyvin, pelottava hymyilevä kurpitsanaama ei näy. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tietenkin takaisin olkkariin käydään tää sama silmienpeitto-operaatio, ettei lentele ihan päättömänä ympäri kämppää.

Kävin eilen kaupassa suoraan töistä. Ihan sairasta, en oo varmaan ikinä käynyt siinä neljän jälkeen ruokakaupassa. Siellä oli ihan muutama muukin ihminen. Ehkä jatkossakin siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin on loistava aika käydä kaupassa. Siitä tulikin yksi neuroosi mieleen: mä en voi, siis en kertakaikkiaan voi, enkä pysty, enkä halua, olla kaupassa minuuttiakaan yli sulkemisajan. Tää juontaa juurensa ihan varmasti niiltä ajoilta, kun itse olin kaupassa töissä. Mutta mun mielestä ihmiset, jotka jää kupeksimaan niiden viiden kuulutuksen jälkeen (kello on viisitoista vaille; kello on kymmentä vaille; kello on viittä vaille; kello on niin ja niin paljon ja olemme sulkeneet; lähtekää ihmiset jo kotiinne, kauppa on kiinni!!! jne), on ihan sadisteja. Siinä vaiheessa, jos kuulen ekan kuulutuksen, mulle tulee kiire ulos kaupasta. Etten vaan olisi siellä kuulemassa sitä viimeistä kuulutusta.

Toinen neuroosi: meiltä ei voi, ei saa, ei kertakaikkiaan pysty olemaan vessapaperi lopussa. Jos tällainen ikinä tapahtuisi, voi olla, että maailma loppuisi. Tulisi joku musta aukko ja imisi meidän kodin sisäänsä. Tämä juontaa juurensa lapsuudesta, ainut rauhallinen paikka talossa oli vessa. Sinne kun pääsit livahtamaan hetkeksi (tunniksi lukemaan) ja huomasit sitten, että paperi on loppu. Miten vaivaannuttavaa huudella, ettei ole paperia. Avata lukko ja päästää joku sinne rauhan tyyssijaan. Meni koko juttu ihan pilalle. Mun kämpässä on kyllä pidetty huoli siitä, että vessapaperi ei lopu. Koska eilen kun lähdin kotoa, telineessä oli viimeinen rulla vessapaperia! (Joka kyllä kestää varmaankin kolme päivää, mutta silti!) Miltei hyperventiloin, kun tajusin, ettei ole sen rullan jälkeen enää yhtään paperia. Sen takia oli pakko mennä kauppaan suoraan töistä.

Nyt kun kerta avaudun neurooseista, voin samantien kertoa tän yhden vielä: Mulla on ujo pissa. En ollut aiemmin oikeastaan edes tiennyt tätä, olin vaan todennut, etten tykkää käydä vessassa muuten kuin yksin (siis esim. baarissa jotkut tytöt harrastaa sitä, että käy samassa kopissa. Mulle ei oo ikinä tullut mieleenkään tehdä moista.) Tämän neuroosin paljasti mr S. Joku kerta siinä pikku yksiössä olin vessassa, enkä ollut vaivautunut laittamaan ovea lukkoon (se on yksiö, jos en ole ulko-ovesta poistunut, todennäköisesti olen sen toisen ainoan oven takana suorittamassa tyhjennystä). Kuitenkin, mr S jostain kumman syystä avasi vessan oven. Mun pissa loppu samantien. Kuin seinään. Sen mielestä tää oli äärettömän hauska juttu, joten availi sitten sitä ovea n. viisi kertaa sen pissan aikana. Joka kerta kun se ovi aukesi, mun rakko vaan jotenkin totesi, ettei nyt ollutkaan juuri niin tärkeää tyhjentää itseään. Vaikka hätä oli ihan hirveä. Ja niin oli mr S:kin. Noin. Nyt on kerrottu kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä. Joko saa lähteä kotiin touhottamaan halloweenia?

Kiitos aviomiehestä, joka tietää, mitä vaimo tarvitsee

Meinas eilen iskeä ihan ylimääräisen hirveä ressipeikko. Yritettiin tehdä listaa kaupasta ostettavista asioista, yritettiin päättää mitä tehdään/syödään bileissä, koristelujen määrää ja paikkaa jne. Siinä vaiheessa kun mr S vetäs esiin pappilan hätävaransa (melkeinpä yksi ainut jälkiruoka, josta en juurikaan välitä) niin iski kiukku. Ihan tosi paha kiukku. Taisinpa sanoa jopa, että on ihan vittunaama-olo. Ja sellainen tosissaan oli. No, ei käyty ruokakaupassa eilen, mentiin ihan vaan syömään jotakin. Mr S halusi pizzaa, joten mentiin pizzapaikkaan, josta sai myös salaattia. Siinä tilatessaan mr S otti juomaksi oluen. Mä taisin siinä vaiheessa olla melkein itkukiukun partaalla, joten totesin tarjoilijalle, että mä tarvitsen nyt punkkua. Jotain, joka sopii vuohenjuustosalaatin kera. Tarjoilijaraukka oli harjoittelija ja sönkötti jotain siinä, että tämä ja tämä on suosittuja viinejä. No, ei siinä vaiheessa ollut niin nuukaa. Ennen kuin tarjoilija lähti hakemaan juomia, mr S totesi tarjoilijalle, että tämä rouva taitaa tarvita myös shamppanjaa. Ja sehän se oli, mitä mä tarvitsin. Tosin harjoittelija raukka toi kuohuviiniä, mutta kyllä sekin upposi. Hyvä skumppa, parempi mieli. Vielä kun ruoan sai pöytään, niin johan muuttui ääni kellossa. Ei ollut enää yhtään paha mieli. Vähänkö mulla on huomaavainen miekkonen (se vaan yritti juottaa mua hiprakkaan... oman edun tavoittelua taisi olla ilmassa).

Käytiin vielä ostamassa pari juttua, kotona koristeltiin kämppä jo melkein kokonaan. Vielä puuttuu hämähäkinseitit ja pöytäliinat+koristeet ruokapöydästä. Niin ja ne ruoat ja tarjottavat... Ehkä sitä tänään pääsisi sinne ruokakauppaan asti=)

Paco muuten otti meidän pelottavat halloweenkoristeet ihan tosissaan. Raukka pelkää ihan hulluna esim. isoa oranssia kurpitsanaamaa, joka tällä hetkellä toimittaa lampun virkaa eteisessä. Ei meinannut aamusuihkuun menemisestä tulla mitään... Toivottavasti ei huuda koko päivää siellä häkissään pelottaville koristeille.

täti sininen

mulla onkin tällä viikolla hame/mekkoviikko menoillaan. Tänään sukkiksiksi valikoituivat sähkönsiniset ihanuudet, joiden seuraksi kaivoin kaapista perusmustan hamosen kaveriksi melkein samansinisen paidan. Aika hurjaa, ei oo mun tapasta olla näin värikäs. Tulee mieleen se yks täti-ihminen, jolla aina jotain sinistä päällä. Nyt ei kyllä voi muistaa nimeä... mutta sellanen suomalainen tätsy.

Lintsasin eilen ranskantunnilta, ei vaan hotsittanut mennä. Kuorossa oli ihan kivaa ja hoilasin sydämeni kyllyydestä. Kävin Arnoldsilta hakemassa bagelin ja donitsin iltapalaksi, oli ihan tappohyvää. Sen jälkeen vielä kokeilin sitä perjantain ja lauantain asua, joka ihme kyllä vielä jotenkin meni päälle. Joku korsetti sinne olisi kyllä hyvä saada alle, muttei taida keretä ostoksille. Tänään pitäisi hoitaa lähes kaikki shoppailut, hirvee ressi iski just päälle.

väliaikatietoja

yhdestä paikasta, johon olin hakenut, soitettiin. Nyt vaan yksissä tuumin päätettiin tämän soittajan kanssa, ettei turhaan tuhlata kummankaan aikaa, kun kyseessä olisi ollut määräaikainen kolmivuorotyö. Eli ei haastattelua. Mutta antoi toivoa kummasti, ehkä mun hakemukset ei olekaan olleet niin huonoja, ehkä mä vielä saan jonkun toisen työn! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä odottelen soittoja niistä vakkari-päivä-hommista, joihin oon hakenut! Kyllä tää tästä.

hätäpaniikki

mun työkone ei suostu menemään facebookkiin. Mitä mä nyt teen??? ;)

Ei vaineskaan, on tässä töitä. Odottelen, että näytteet sulais hieman, niin pystyis tekemään pari pyöritystä tolla yhdellä vekottimella. Muutenkin vois vähän tsempata tän työnteon kanssa.

Eilen menin ajoissa nukkumaan, heräilin melko pirteänä jo aikaisin, mutta jostain kumman syystä lähes puoliväkisin jäin sänkyyn pyörimään/nukahtelemaan aina välillä. Loppuviimein olin (taas) vasta yhdeksän aikoihin töissä. Jotenkin toi pimeys ei tee hyvää mun aamuheräämiselle. Tänään kuoroilua ja ranskantuntia. Eipä juuri huvittais... Pakko ainakin kuoroilla, kun viime tiistaina lintsasin siitä.

ahkeruus palkitaan

tällä kertaa palkitseminen suoritettiin ihan omasta toimesta =)

Kävin hakemassa viidet kengät suutarilta, askartelutarvikkeita Tiimarista ja sushia iltapalaksi. Kun vihdoin pääsin kotiin, kävin vaatekaapin läpi ja heivasin (taas) kassillisen vaatteita kirpparikasaan. Mistä niitä vaatteita oikein riittääkään? Totesin, ettei kannata säilyttää sellasia "vähän sinnepäin" kivoja vaatteita, vaan jos heivaa pois ne, joissa ei ole hyvä olla, voi saada uusia!

Tämän jälkeen palkitsin siis itseni noutosushilla. Nam. Ja jatkoin kynsien lakkauksella. Nyt vaan sillaan =)

jos olis aikuinen

niin ehkä vois jo tietää, että mitä tällä elämällään haluaa tehdä? Kun nyt tuntuu, että kaikki on auki. Sen verran tiedän, että tässä työssä en halua olla kauempaa kuin on pakko. Mutta mitä ihmettä sitä tekisi, mihin sitä hakee edes töihin, kun ei ole mitään hajua siitä, mitä haluais isona olla ja tehdä?

Pientä kriisinpoikasta ilmassa siis tulevaisuuden suhteen. Vähänkö kadehdin mr S:ää, sillä on työ ja työkaverit, joista se noin niinkuin pääsääntöisesti tykkää. Vaikka tanskalaiset onkin homeperseitä, niin silti mun käsittääkseni se työ itsessään on hyvinkin mielenkiintoista (siis mr S:n mielestä) ja muutenkin saa tehdä jotakuinkin kaikenlaista sellaista, josta tykkää. Mulle iskee kohta katkeruus. Ei jaksa enää etsiä, hakemuksia oon laittanut kymmenittäin, eikä edes yhtä haastattelukutsua ole tullut. Tyhmää!!!

Tänä aamuna taas nukutti, tulin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Ja lähden varmaankin taas melko aikaisin. Kohtahan kaikki plussat onkin sitten käytetty... No, kai tää tästä. Kohta pääsee syömään sentään.

urheilua sateessa

tänäänkin käytiin heittämässä vähän frisbeetä. Tai oikeammin eilen käytiin vähän, tänään koko rata. Eilen kerettiin heittää vaan kuusi reikää, tänään kierrettiin kaikki 18. Mulla jo melkoisesti parantunut heitot, vielä kun pääsis alle sadan. Tänään lukema oli 105. Pojat heitti sellasta 60-80.

Eiliset tuparit oli ihan ok, vaikka olikin vieraita ihmisiä, niin oli muutama sellainen, jonka oli nähnyt aiemmin, niin pystyi vähän niiden kanssa jubaamaan. Kalle toimi autokuskina meille, ihan loistavuutta. Heitti meidät sinne ja tuli hakemaan jossain puolenyön aikoihin. Ne muut lähti Hotellille (Vantaa) mutta mr S ei lähtenyt moiseen mukaan ollenkaan. Mäkin lähdin sitten kodo. Vaikka vähän olis tanssijalkaa vipattanut, ja mr S sanoi, että lähde vaan... mutta loppuviimeks oli ihan oikea ratkaisu lähteä vaan kotiin nukkumaan. Ei ollut krapulaa, eikä niin kovin väsyttänyt. Tai väsytti ja nukuinkin, muttei sellasta kuolema korjaa -oloa.

Ihan hirveet menkkakivut vaan vaivaa todella pahasti. Pitää popsia pillereitä. Onneksi särkylääkkeet sentään jeesaa.

Yks kaveri soitteli perjantaina ja kertoi parisuhteensa päättyneen. Harmi, mutta sellasta tää elämä on. Olivat kesästä asti vähän on-off... että ei kyllä sinänsä yllättänyt. Ja oli löytänyt hyvän kämpän ytimestä suht halvalla vuokralla. Hyvä juttu. Tuparikutsua odotellessa ;)

Nyt vaan kuuntelen Maijaa, kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään ja kohta vähän silittelen, mr S menee taas Köpikseen, on ma ja ti siellä. Tuli paitatoivomuksia, voisipa jopa toteuttaa moiset.

busy busy

päivä edessä. Vielä hetken kerkeää hengähtämään, kohta pojat tulee jo renkaidenvaihdosta + autonpesusta. Kalle tuo pyykit, laitetaan ne ja sitten häivytään sen kanssa shoppaamaan. Mr S jää tänne pitämään pientä puhuttelua siskonpojalle. Siskonpoika tulee siis siivoamaan, siinä sivussa mr S ajatteli vähän kysellä sen ajatuksia, kun meinaa lukiota jättää kesken ja siirtyä amiksen kokkilinjalle. Kun siitä ollaan selvitty, lähdetään vähän frisbeegolffaamaan! Se on aikas kivaa. Sieltä kodon kautta siistiytyminen ja kaverin tupareihin. Että sellainen lauantai tiedossa meille tällä kertaa.

Eilen mr S meni Kontulaan saunaan, mä menin siskolle. Ihan leppoisaa, vähän meidän perheen meininkiä, kun asioista ei puhuta, ne ehkä vaan katoaa. Eli ei mitään kyselyjä/puhumisia siitä, miksei enää nähdä niitä... No, ehkä mä joskus rohkaistun puhumaan asiasta, eilen ei vaan jaksanut tai viittinyt.

Nyt pitää laittaa omat pyykit alta, jotta Kalle saa omansa pyörimään.

Kismet-koukussa

Mulla oli joskus aikasemminkin tää sama addiktio. Kismetiä oon syönyt kohta kaks viikkoa lähes joka päivä, parhaina päivinä kolme... Vaikeeta kirjottaa yhdellä kädellä, kun toisessa on mikäs muu kuin Kismet. Perhanan R-kioski kun olivat laittaneet moisen suklaan tarjoukseen: ota monta, maksa ite! Mutta on tää vaan niin hyvää!

Ei siitä sitten sen enempää. Mitäs mitäs. Näin jo viime yönä painajaisia Halloween-pippaloista. Vieraat oli jo ovella ja me ei oltu vielä laitettu mitään valmiiksi, ei koristuksia, ei ruokaa, ei mitään. Siinä sitten yritettiin soveltaa jotain. Niin ja käytiin välillä luistelemassa? Mun unilla ei oo järkeä. Nää päivät vaan hurahtaa jotenkin, ei oo tullut tehtyä mitään aikoihin, menee vaan kotiin, nukkumaan, takas töihin. Onneksi tänään on perjantai! Huomenna mennään yksiin tupareihin, jotka jatkuvat hotelli Vantaalle. Saas nähdä, eksytäänkö sinne asti mukaan, mutta tupareihin ainakin mennään pyörähtämään.

Tänään nukutti pitkään, niin pitää vastavuoroisesti sitten lähteä ajoissa ;)

500. räpellys ja painavaa asiaa

Ei edes viitsi miettiä, kuinka paljon tähän kirjoitteluun on käyttänyt aikaansa... no, ei sen väliks, jos edes pikkusiskolisko saa jotain iloa irti tästä ;)

Eilen ei tapahtunut oikein mitään. Töihin, (englannintunnille, jossa hieman verenpaine nousi keskustelussa pc vs mac, mähän osaisin keskustella rakentavasti, mutta se keski-ikäinen, ylipainoinen, rasvainen mies, joka puhuu tankeroenglantia, ei näemmä osaa. Ei siitä sen enempää) töistä keskustaan, jossa törsäsin luvattoman paljon rahaa Behnfords´lla (Ihan oikeesti en voi edes kertoa kuinka paljon. Mutta halloweenpippaloihin oli pakko saada jenkkikarkkeja). Siitä mr S:n kera katsastamaan taas yhtä tonttia (eikä vieläkään napannut, oli jo kolme täyttä tarjousta + muutama muu kiinnostunut, ei lähdetty edes tarjoamaan), kotiin ja siinä mun silitellessä mr S teki ruoan. Aikaisin nukkumaan, hieman kinastelua ja tänä aamuna aikaisin ylös.

Täällä töissä kone päälle ja fb-tsekkaus. Jäin kiinni yhden ystävän kommenttiin, ystävän, joka on asunut vuosia rapakon toisella puolella, on käsittääkseni suht aktiivimormoni, perheellinen nainen. Ilmeisesti siellä toisella puolella maailmaa myös käy homokeskustelu kiivaana. Täällähän siis on kirkostaeroamisen uusi ennätys saavutettu erään kristillisdemokraatin sammakoiden takia. Sammakoiden, jotka käsittelevät siis samaa sukupuolta olevien avioitumista/elämistä. (Tämän keskustelun seurauksena mr S erosi kirkosta uudestaan. Samanlaisen keskustelun tiimoilta erosi silloin ensimmäisenkin kerran, liittyäkseen uudestaan, jotta pystyi olemaan kummipoikien kasteessa virallisena kummina. No, nyt eksyi aiheesta)

Olin eri ylpeä tästä ystävästäni, että on ihan oikeasti miettinyt asiaa, eikä vain kuunnellut sokeana kirkon oppeja. Tällä ystävällä oli oikeasti hyvä asenne ja mun mielestä niin taivaspaikka avoinna (ihan kun mä niitä jakaisin ;)). Inhottavaa vaan, että oli saanut oikein ryöpyn vastakommentteja niin aivopestyiltä ihmisiltä, että toivottavasti jaksaa pitää oman kantansa. Alla lainaus tältä ystävältä, jonkun viidentoista kommentin jälkeen (nämä viisitoista kommenttia olivat tyyliin: Jumala koettelee ja jos kestät koettelemukset, niin taivaassa saat palkkas. Blaablaablaa. Vähän verenpainetta koettelee tämäkin.) Näihin sanoihin ja tunnelmiin:

I truly appreciate all the comments my friends, but still feel very much misunderstood. Obviously English being my third language has something to do with it but also since we as Latter-day Saints are encouraged to just follow and never question, my reasoning might feel like a threat to many. But my questions are sincere. I am not trying to pick a fight, I just think that I am not heard, just like my homosexual and lesbian brothers and sisters aren't heard. The agony of not being accepted is real. The feeling of being rejected by God is real. The feeling of not being tolerated but looked down upon by fellow members is real.
Nate you wrote about physical love and I agree that it needs to happen within the bonds of marriage but why can't there be a marriage between same sex partners if there is love? I understand the whole idea of marriage and bringing forth children from premortal life but how cruel is God for giving those feelings to people who aren't allowed to exercise them? What kind of twisted love is it to put such a huge burden on someone? I realize that I am not as advanced in my faith as many of you are. I am really a quite simple girl but I know the depth of my love for my children and I could never ever be the kind of parent God is.
So I am sure that by now you, dear friends realize why it is so hard to go to church when all I hear being preached is intolerance and hatred and how good and blessed most of the church goers are instead.

Hukassa

Duunijutussa erakoidun... Miten voikaan olla näin eri aaltopituudella näiden työihmisten kanssa? Nyt vähän äkkiä uus duuni mulle! Nimpparilahjaks sain muuten kynnet!!! Jeeeee! Ajan Nooralle sain tosin vasta marraskuun loppuun, mutta onneksi edes silloin.
Mitäköhän keksii loppupäiväksi, mr S lainas mulle onneksi ipadia, mutta oon jo surffannut kaikki vakisivut...

Mitä musta tulee isona? Voisko joku normaali ottaa mut töihin? Visko olla kivoja duunikavereita, tai edes jotain kavereita. Saa olla tyhmempiäkin... Mulla hajoo pääää!!!!!!!!!!!!!!!

itkujen itku

että väsyttää! Oli pakko eilen katsoa (lue: niiskuttaa ja kyynelehtiä) illan leffa, joka sattui olemaan P.S. Rakastan sinua. Tulipahan itkettyä kunnolla. Ihan hirvee leffa! Joo, mutta siis muutenkin oli kiva päivä. Käytiin yhdellä asuntonäytöllä (ei ollut meidän tuleva koti), pohdittiin vakavasti ihan ydinkeskustaan muuttamista (asia jäi vielä ilmaan roikkumaan), moikattiin kummipoikaa ja jäätiinkin sitten vielä syömään ja olemaan hetkeksi sinne Espoon keskelle.

Tänä aamuna revin itseni ylös sängystä sen voimalla, että lähden aikaisin töistä ja pääsen parturiin! Ei nyt yhtään huvittaisi tämä homma. Pari työhakemusta taas lähti matkaan tossa... Voi kun johonkin edes pääsis haastatteluun! Kyllä ne sitten mut ottais, kun näkis, kuinka loistotyyppi oon.

Pari tekstiviestiä jo tullut, mulla onkin tänään nimpparit. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan lahjaksi mr S:ltä.

keikkaa pukkaa

Niin, eilinen CMX:n keikka oli... erilainen kokemus. Ihan kiva, mutta todellakin erilainen. Jos tietää bändiltä tasan kaksi biisiä (jotka nekin ovat vanhoja kuin taivas) ja molemmat biisit ovat surumielisen hempeän mukavia tuutulauluja, ei odota päätyvänsä keikalle, jolla ihmiset hyppii, pomppii, karjuu, moshaa ja vetää ihan täysillä sitä punkrockia, jota bändi soittaa. Kumpaakaan niistä kahdesta biisistä ei siis soitettu. Mutta hauskaa oli silti. Katsoa, kuinka ihmiset nautti ihan täpöllä. Varsinkin kaveri oli ihan fiiliksissä! Ja tietty oltiin eturivissä.

Ennen keikkaa käytiin syömässä siinä samaisessa ravintolassa, jossa keikka oli. (Virgin Oil&Co) ja keikan jälkeen mr S tuli kilttinä poikana noukkimaan meidät, ettei tarvinnut julkisilla sompailla. Käytiin kaverin kotiin heittämisen jälkeen vielä ABC:ltä aamupalatarvikkeet, vois pian alkaa tekeen brekua. Mr S nukkuu vielä, on vissiin vähän väsynyt. Heräsin aamusta/aamuyöstä siihen, että se huuteli jotain, toivottavasti ei näe mitään kamalan pahoja unia. Niin, ja taitaa olla miekkonen tulossa vähän vanhaksi ;) meinas nukahtaa yöllä kesken seksin =D=D=D multa ton vielä ymmärtää (eikä ole ihan kauhean harvinaista=P) mutta mr S!!! Sehän vonkaa seksiä, että se vois nukahtaa.

Käytiin eilen myös VAKAVA KESKUSTELU lasten hankkimisesta, ajankohdista ym. Hui, pitääkö sitä alkaa aikuistumaan jossain vaiheessa, että pystyisi miettimään moista. Ehkä nyt ei tällä sekunnilla ruveta lisääntymään. Pelottavaa tässä oli vaan se, että tämä keskustelu alkoi mr S:n aloitteesta ja toimesta. Voiko miehillä olla vauvakuume?

suursiivo

iski yhtäkkiä yllättäen mr S:n mieleen ja nyt meillä on jätesäkillinen roskiin menossa olevaa kamaa ja sängyllinen myyntiin menevää kamaa. Omituinen krapulanviettotapa jos multa kysyy. No, eipä sillä niin kauhee krapula vissiin oo. Ihan kiva, että välillä joku muukin viskoo tavaraa menemään, kuin minä.

Kävin eilen parilla Kallen kanssa. Samalla taksilla sitten mr S:n kanssa kotiin. Jotain kiukuttelua ja aamulla heräsin yksin meidän sängystä =( oli mennyt vierassänkyyn nukkumaan kun oli kiukustunut. Tyhmää. Ja ihan kamalaa herätä yksin. Tänään oonkin menossa kaverin kanssa CMX:n keikalle! Sitä ennen käydään syömässä. Aikas kivaa=)

pari vahinkoa

tänään on pukeudu pinkkiin -päivä (rintasyöpätutkimus/keräys/blaablaaa). Ihan vahingossa pukeuduin pinkkiin paitaan ja sukkiksiin =) ihan kiva vahinko. Toinen vahinko kävi eilen, kun käytiin poikien kanssa frisbeegolffailemassa. Sää suosi, aurinko paistoi eikä satanut yhtään. Tuuli jonkin verran, mutta meillä olikin ulkoiluvaatteet, jotka piti suht lämpösenä. Niin siihen vahinkoon. Ihan vahingossa osasin muutaman kerran jopa viskoa sitä kiekkoa! Pojat sanoi, että jos tätä tahtia parannan, niin siitä tulee kohta ihan vaan miesten laji... Oli kivaa ja sai vähän kävelyä ja raitista ilmaa.

Tänään oon yksin kotosalla, siskoa yritin pyytää leffaan, mutta sillä oli muuta. Vakavasti pohdin sitä mahdollisuutta, että kävisin ihan itekseni leffassa. Vois olla pitkästä aikaa ihan virkistävää viettää laatuaikaa oman hurmaavan itsensä kanssa. No, saa nähdä.

tää ei oo mun päivä...

aamulla nukuin hieman pidempään, vaikka piti tosiaan tulla aikaisin töihin leipomaan. Vihdoin kun pääsin ylös/hereille, oli mr S valloittanut suihkun. Joten pakko oli vielä odotella. 20 vaille 8 pääsin vihdoin suihkuun, kun kasilta tosissaan olisi viimeistään ollut pakko olla töissä. Ei ihan mennyt niin. Vaikka ybernopea olinkin, niin olin jo matkalla kohti bussipysäkkiä, kun huomasin, että unohdin jääkaappiin hiivat, joita tarvitsin tän aamun taikinoissa. Eiku takasin, hirveellä juoksulla bussipysäkille, onneks busseja menee sentään melko tiuhaan. Sen jälkeen onkin ollut yhtä juoksemista. Yks taikina levähti ihan kokonaan ja taas vaihteeks kosahti tää juttu. Eikun uudestaan. Kolmas kerta jne...

Kohta pitäis lähteä poikien kanssa pelaamaan frisbeegolfia, mutten nyt oo ihan varma haluanko mennä tuonne tuuleen ja sateeseen (räntääkin on luvattu, jee) vapaaehtoisesti hillumaan. Kattoo nyt, miltä näyttää parin tunnin päästä.

Eilen syötiin creme brule:ta, mr S teki. Oli aikas hyvä jälkkäri! Onneks kaveripariskunta tuli jeesaamaan, muuten ois voinu tulla oksupoksu.

Ulkona ei oo mikään frisbeegolf sää nyt mun mielestä. Noi koivut tossa mun ikkunan edessä on melkoisen kallellaan tuulen voimasta...

pikkulauantai

vaikka ei kyllä mitään sensuuntaista suunnitelmaa ole tälle päivälle. Siis pikkulauantain juhlistamista. Onko tiistai sitten pikkuperjantai? Häh?

Eilen meni pärrä talviunille. Nyyh. Tosin sen verran oli kylmä sitä möksälle ajaessa, että ehkä oli jo aikakin. Lämpöasteita oli kaikki kolme. Onneks sormet ei jäätyny irti, vaikka siltä se välillä tuntuikin. Kunpa talvi menis nopsaan, tämä kausi kun oli melko lyhyt mun osalta, kun sen kortin sain niin myöhään ja toi lomakin hieman verotti ajamisia.

Mr S oli siivonnut eilen. Mä tein sitten ruoan, kun se oli niin ollut ahkerana. Tein ihan extemporena tonnikalapiirakkaa. Siitä tuli ihan yberhyvää! Jopa niin hyvää, että mä luistin periaatteistani ja otin sitä evääksi töihin. Normaalistihan mä en syö eilistä ruokaa, ellei ole ihan pakko. Nyt voiskin pitää ruokatauon. Pitää yrittää touhuilla vähän juttuja niitä halloween -pitoja varten;)

levottomuutta

tuntuu, että olis muurahaisia pöksyissä. Jotain pitää kohta tapahtua, joko työn tai asunnon suhteen. Melkoinen levottomuuden ilmapiiri tuntuu väijyvän, vai onkohan se vaan tää syksy? Ei osaa määritellä tätä epämääräistä tilaa, mutta epämiellyttävän kihelmöivä se kuitenkin on.

Eilinen oli ihan vaan sillailupäivä, mr S lähti tänään aikaisin aamulla taas vaihteeksi köpikseen. Mulla on satayksi juttua täällä duunissa tehtävänä ja silti vaan kirjottelen tätä. Pakko hetki rauhottua ennen leipomusten aloittamista. Voi muuten mennä liian vauhdilla...

Kaikesta huolimatta, tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko. Ei voi muuhun uskoa.

sunnuntaiaamuna pienen perheen voimin

mr S tuhisee vielä menemään, mutta jo hetki pötköteltiin kaikki kolme vällyjen alla, nauttien kiireettömyydestä, hyvästä fiiliksestä ja hieman auringonpilkahduksesta, joka suvaitsi näyttäytyä verhojen takaa. Nyt Paco vaan riehuu sohvapöydällä, käy eilisiä tölkkejä/laseja läpi, jos jostain vielä saisi tilkan. Juoppo mikä juoppo.

Otettiin eilen siis pari. Käytiin kahdestaan Fenniassa, mä tanssin melkein kolme tuntia! Mr S katteli, vakuutteli kovin, että on hauskaa vaan katella ihmisiä. Sillä taitaa nyt olla hieman kapulanpoikasta ilmassa, tais juopotella siinä katsellessaan enemmän kuin minä. Mulla on hyvä fiilis, ei oo krapulaa, eikä edes pahaa mieltä juopottelusta. Vaakakin näytti vaan 70,8 kg! Eli lomamatkan mässäilyt ei ihan laittanut tätä hyvinalkanutta painonpudotusurakkaa ihan raiteiltaan.

Eilen kummipoika kävi kera vanhempiensa brunssilla/kattelemassa kuvia matkalta/saamassa tuliaisia;) Veikeitä kyllä noi pikkuihmiset tossa iässä (pikkasen reilu vuoden). Pitäis varmaankin käydä kattomassa toistakin kummipoikaa tässä lähiaikoina. Ne kasvaa niin vauhdilla.

Eilen brunssin jälkeen käytiin katsastamassa pari tonttia, josta matka jatkui mr S:n mummoa muistamaan. Rautanen mummu täytti 83 vuotta. Kertoili sellasia juttuja, että mun korvat vähän punotti... Niin hauska mummu! Pienen ajelun jälkeen tultiin kotiin, mr S lähti pelaamaan frisbeegolfia. Mä en jaksanut tällä kertaa mennä, mulla oli True Blood -maraton kesken. Josta puheenollen, sitä voisikin jatkaa vielä kun toi ukkeli tuolla kuorsaa. Ja siis illalla vaan tissuteltiin ja lähdettiin yökerhoon=) Ei pöllömpää. Suunniteltiin myös hieman tulevia halloween-bileitä! Pidetään mun perheelle yhdet ja kavereille toiset. Jee!

Pieni välihuomautus

Tapahtuipa New Yorkissa, Brooklynin sillan kupeessa muutama viikko sitten:

Päivän turistoinnin jälkeen päätettiin vielä käveleksiä Brooklynin sillan yli siellä olevaan kaikkialla suositeltuun pizzeriaan.
Fakta 1. Brooklynin silta on pitkä. Ainakin satakakssataa kilometriä pitkä. Varsinkin kun oot jo ravannut pitkin juunorkin katuja koko päivän.
Fakta 2. Brooklynin sillalta näkyy todella hyvin ja kauniisti kaupungin valot, tosin tämä seikka huomattavasti vielä viivyttää matkaa, sillä miehesi ottaa maaaahdottoman pitkällä sulkimella (vai mikä se kamerassa nyt onkaan) maaahdottoman monta kuvaa. Joista kyllä tulee pari ihan mielettömän hyvää, turistipostikorttitasoa olevaa otosta. Olisi siis voinut ostaa vaan muutaman postikortin...
Fakta 3. Juunorkissa sattui jollakulla olemaan himppasen ylimääräistä rahaa, jonka päätti lennättää ilmaan. Nähtiin niin upea ilotulitus, että en ole ennen nähnyt, enkä tule luultavasti koskaan näkemäänkään. Kesti yli puoli tuntia, isoja paukkuja, syrämiä ja kaikkea ihqua.
Fakta 4. Jos pizzerian pitäisi olla ihan siinä sillan kupeessa, niin kyllä se onkin. Ongelma on siinä, että se silta pitää ensin kävellä loppuun asti ja sen jälkeen takaisin vielä se sama kolme kilometriä, jotta pääsee sinne pizzeriaan.
Fakta 5. Jos kyseistä pizzeriaa on hehkutettu joka puolella, sinne luultavasti on joku muukin tulossa. Varsinkin perjantai-iltana. Varsinkin siinä kahdeksan maissa. Se myös on jonkinsortin turistinähtävyys, pari-kolme turistibussia ajoi ohi, jotta siinä olevat ihmiset saivat ottaa kuvia, kuinka ihmiset jonottaa pizzaa. Että kiva juttu.
Fakta 6. Jonotukseen käytettävä aika on suoraan verrannollinen siihen, kuinka kova vessahätä on. Ja vihdoin, kun pääset ravintolaan, on vessaan myös jono!
Fakta 7. iPad on kätevä vekotin, kun jonottaa ravintolaan. Voi vaikka katsoa jakson tai pari HIMYMiä=)
Fakta 8. Jonotus kesti tunnin. Ja vessajono kymmenisen minuuttia.
Fakta 9. Pizza oli ihan ok, ei mitään maailmaa mullistavaa.
Fakta 10. Nyt tekee mieli pizzaa.

Väsymysten väsymys!

Eilen oli ihan oikeasti vakaana aikomuksena nostaa perse siitä sohvalta ja käydä Helsingin kaupungin, maamme pääkaupungin, keskustassa morjenstaa kaveria, joka on myymässä silakkamarkkinoilla silakkaa + muuta härpäkettä. Siirrettiin sitten suosiolla tälle illalle moinen erittäinkin vaativa suoritus. Mr S tuli vasta kuuden jälkeen kotiin, oli päättänyt saada tukkansa kuosiin, joten meni ahdistelemaan parturiaan. Joka liian kilttinä tyttönä oli leikannut mr S:n pehkon toisen asiakkaan värin vaikutusajalla tjms.

Siskonpoika kävi siivoamassa, äiti soitti, löydettiin syy, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana, syötiin toissapäiväistä kanakeittoa, mr S kävi saunassa, mä simahdin jo ennen yhdeksää sohvalle (ihan vaan näiden mainosten ajan lepuutan silmiä...) ja mentiin nukkumaan. Kovin jotenkin keski-ikäistä. No, välillä saa.

Siitä syystä, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana. Jep, on kuorinut kaikki johdot sieltä ihan kupareille. Että näin. Nyt on vahvat barrikadit edessä, ettei enää pääsisi sinne tekemään tuhojaan. Onneksi ei ollut johtoja saanut poikki asti vielä. Hemmetin rotta!

häröilyä

koska kirjoitustahdista on tullut kritiikkiä, päätinpä samantien kertoa mielessä pyörineen erittäin tärkeän ja ajankohtaisen asian.

Mr S osti viime reissulla harmaan t-paidan. Paita on muuten ihan perus, etumuksessa vaan komeilee Pillsbury -tyyppi jonka yläpuolella lukee: POKE ME
Kyseessähän siis on tämä kaveri:


Kotosuomessa paitaa käyttäessä mr S on saanut olla jotensaltaankin rauhassa, mutta ameriikan ihmemaassa muutamakin tyyppi on tullut tökkimään. Ja nyt siis tulee elämääkin tärkeämpi havainto: olin huomaavinani, että mr S käytti kyseistä paitaa havaijin reissulla huomattavasti enemmän kuin muita paitoja, luulenpa, että pesin sen jopa kahteen otteeseen! Mitä tästä voimme päätellä? Mr S nauttiitökityksi tulemisesta?
Tämän erittäin tärkeän huomion jälkeen voinkin ilmoittaa, että laitoin pari työhakemusta tänään edelliseen työpaikkaan. Tosin eri tehtäviin, kuin mistä lähdin. Jep, ei muuta!

tshutsia!

olipa meillä ruokana eilen ja vieläpä itsetehtynä. Oli kyllä tosin viimeinen kerta, kun lähicittarista haettiin vermeet sushintekoon. Sen verran tuoreempaa tavaraa saa kauppahallista. Eron kyllä maistaa!

Mitäs mitäs, tuli siis pieni hetki tässä ennen työntouhuun ryhtymistä ja yleisön pyynnöstä (painostuksesta) siis pala mun elämää tarjoiltuna jälkikäteen ja hieman haaleana.

Tiistaina juoksin töistä kuoroon, kuorosta kotiin kääntymään ja kääntymisestä ranskantunnille. Vähänkö on vaikea kieli + siellä tunnilla iski ihan hirmuinen väsy! Että anteeksi vaan opettaja, ei ollut tylsä tunti, oli vaan jetlag. Mr S oli tehnyt aivan mielettömän hyvän kanakeiton, jota myös keskiviikkona söin töissä lounaaksi. Eipä sen kummempia. Eilen (eli samaisena keskiviikkona) töissä melko normipäivä, paitsi työkaverin kanssa käytiin vähän shopauttamassa, jonka jälkeen pidettiin pidennetty kahvitauko, istuskeltiin puistonpenkillä syömässä tuoretta voikkaripullaa ja juoruttiin.

Töistä kotiin, kotona häröilyä, kauppaan, sushintekoon. Yks mr S:n kaveri tuli yökylään, kun asuu melko kaukana ja oli koulutuksessa meidän lähellä. Lasi valkkaria sushin kera, nukkumaan, aikaisin ylös tänään ja meilejä avatessa muuttuikin tän + ens viikon aikataulut taas vaihteeksi. Että näin. Nyt keräilen itseäni ja yritän aikatauluttaa näitä töitä. Töistä vielä sen verran, että vanhassa työpaikassa olisi muutamia työnjohtajan paikkoja auki. Himppasen kutkuttelisi hakea niitä... pitää soitella ja kysellä, että mitäs siellä oikeastaan tapahtuu, kun niin kamalasti ovat vailla työntekijöitä?

tarina täydellisestä treffi-illasta

Tapahtui Havaijilla, Mauin tai Big Islandin saarella eräänä päivänä:

aamulla käytiin biitsillä, hengailtiin, uitiin yms. Tästä jatkettiin autoillen ympäri saarta. Saaren ympäriajon ollessa loppumetreillään, mr S ilmoitti, että nyt hän vie mut syömään. Syömäpaikkaa etsiessä eteen osui leffateatteri. Mr S kysyi, haluanko leffaan. Halusin. Katsottiin joku teinihömppäleffa, jossa tyttö valehtelee menettäneensä neitsyytensä yms. Leffan kera oli tarjolla pokkoroonia ynnä limua. Leffan jälkeen mr S bongasi aulasta valokuva-automaatin. Kuvien ottamisen jälkeen mr S bongasi pelihallin. Pelihallista noukkii vaikka mitä palkintoja mulle (mm. pehmokilppari ja nameja) sekä lipukkeita, joilla saa vielä lisää palkintoja. Pelihallin työntekijän jo hieman hoputellessa meitä ulos, mr S päättää, että sushia on saatava. Onneksi lähellä oli sushiravintola, josta saikin mitä mainiointa sushia. Sushi oli hyvää ja halpaa, mr S sai katsoa miten kokki teki sushirullia ja kerrankin onnistuttiin olla syömättä itseämme täysin ähkyyn sushista. Hyvillä mielin hotellille ja... no, voipi arvata.

Erityiseksi tämän täydellisen (jenkkileffojen mukaan) treffi-illan teki se fakta, että mr S tulee piinaamaan mua tästä vielä lukemattomia kertoja. Mä kun olin täysin rantavarustuksessa liikenteessä. Eli siis lippis päässä, ilman meikkiä, jotkut rytkyt vaan niskassa. Onneksi sentään oikeat vaatteet päällä, eikä mikään poolimekko. Mutta joo. Mr S on jo kerennyt muutamaan kertaan piikittelemään, että yleensä treffeille tytöt on edes vähän panostanut, että jos nyt tukka ei ole niin viimeisen päälle laitettuna, niin edes on vähän ripsaria sutastu tai toisinpäin. Että mitä tapahtui sille tytölle, joka ei edes roskia vienyt ilman meikkiä? Niinpä. Itse kun lähdin tosiaan vaan rannalle. En tiennyt, että matka vie suoraan täydellisille treffeille. Niin ja parastahan tietenkin on, että tästä on todistusaineistona ne valokuva-automaatissa otetut kuvat. Jep. Sellainen tarina siitä illasta.

jet lagia pukkaa?

Ei nyt oikein muutenkaan voi selittää sitä kummallisuutta, että eilen venyi kahteen asti nukkumaan meno, ja seitsemältä oon ihan tikkana ylhäällä.

Häämatka alkoi tornadolla ja päättyi vatsatautiin. Tornado liippas läheltä, vatsatauti osui kohdalle. Perjantaiaamuna luulin, että kyseessä on vaan lievä kapula, jonka syyksi kumosin ensimmäiset neljä vessassakäyntiä. Mutta sitten kun koko päivän yrjö lens ja toisesta päästä myös, niin... ei ihan mennyt enää kapulan pikkiin. Onneksi lauantaina ei enää sentään yrjö tullut. Tosin yökkäilin kyllä parissakin vessassa... Että oli ihan hyvät fiilikset sellaiseen 24 tunnin lentokonematkaan.

Matka meni sitten kyllä suhteellisen kivuttomasti, kotona on ihanaa, Paco on kiukkuinen, pyykkiä on melkoisesti, oma sänky, tyyny, suihku, tietokone ja vaan ylipäänsä normaalius on kivaa. Vaikka matkailu/lomailu on aina mukavaa, kotiinpalaaminen on kyllä pitkiltä reissuilta varsinkin melko kivaa. Paitsi että kohta pitää alkaa keksiä aamupalaa, eikä meidän kodin/papukaijan vahti ole ollut mikään varsinainen kodinhengetär täällä... Pacon kakkaa mielenkiintoisissa paikoissa. Rättiä käteen vaan.

Onneksi tänään vielä vapaapäivä, huomenna alkaakin sitten arki. Töistä pitäisi selviytyä sen verran nopeasti, että kerkeisi kuoroon ja ranskantunnille. Ranskantunnista puheenollen, sinne pitää tehdä vielä läksytkin!