How many shoes?

Kysymys kuuluu, että kuinka monet kengät tarvitsee kakara, joka ei vielä osaa edes kävellä. Vastaus on näemmä viisi paria.

Helppo elämä

lauleskelin tossa pyykkejä laitellessani otsikonmukaista rallatusta. Rikasta isää ja koiraa ei ole, mutta muuten nyt tuntuu olevan pelottavan helppoa elämää. Pikkasen jopa tosiaan odottelee jotain pahaa tapahtuvaksi, mutta yritän olla olematta pirujen seinälle maalailija.

Perjantaina olin duunikavereiden kanssa viettämässä iltaa, oli kivaa. Parit skumpathan siinä tuli sitten nautittua. Joten lauantaiaamuna ehkä hivenen väsytti.

Kuitenkin piti keräillä ittensä ja lähteä kaverin polttareihin. Jotka sitten nostattikin verenpainetta ihan kaksin käsin. Kun ei oikein kukaan tiennyt mistään mitään, mitään ei oltu juuri järkätty, ihme vässyttelyä ja myöhästelyä ja odottelua. No, polttarisankari tuntui kuitenkin kaikesta tästä huolimatta olevan ihan tyytyväinen, niin sehän on pääasia. Mutta jos päivä alkaa sillä, että ravintolabrunssilta myöhästytään TUNTI, niin kyllähän se hieman ottaa piäntä ihmistä piästä. Ei siitä sitten sen enempää. Brunssin lisäksi lauleskeltiin, saunottiin (paitsi mä en kyllä sinne hikikoppiin tälläkään kertaa suostunut änkemään) ja tarkastettiin mummotunnelin fiilistä. Ei oo väärin paikkaa nimetty. Siellähän tunsi olonsa suorastaan junioriksi. Mutta johtuen valtavasta tungoksesta ja yleisestä v-tuksesta jätettiin sankari fiilistelemään muiden kavereiden kanssa sinne ja tultiin meille yhden kaverin kanssa.

Täällä kotona odotti nätisti laitetut iltapalatarvikkeet, sipsiä ja limua, aamupalapöytäkin oli katettu valmiiksi ja croissantit odotti syöjäänsä. Mr S ja U olivat evakossa tällä mun kaverilla, jotta mammat sai nukkua. (Kaverilla 3 ja 1,5 -vuotiaat lapsoset).

Me vielä jauhettiin paskaa ja tuhottiin yks skumppapullo, mutta nukkumassa oltiin kuitenkin jo puolenyön aikoihin. Järjetöntä kreisibailausta :P. Tänään oli luksusta nukkua pitkään (molemmat herättiin seitsemän aikoihin, mutta onneksi pystyi jatkamaan unia vielä yhdeksään asti) ja syödä aamupala rauhassa.

Ajettiin sitten katselemaan, että miten meidän miekkoset on pärjäillyt. Hyvin oli mennyt, mitä nyt tais olla kaikki vähän väsyneitä. U oli hivenen loukkaantunut mulle, ei suostunut hetkeen mua edes katsomaan. Siitä onneksi tokeni nopeasti, hali ja hymyili söpösti. Jätettiin kivat leikkikaverit ja suunnattiin mummille ja papalle. Kotiin kun tultiin, oli U melkoisen poikki, nukkui pitkän pätkän. Mäkin torkahdin hetkeksi. Nyt alkaa silmä lupsumaan siihen malliin, että kunhan mr S tulee saunasta, kömmin sen kainaloon ja nukahdan siihen.

Hetkinen

Töissä kivaa, kotona kaikki hyvin, nyt ei vaan ole aikaa lätistä joutavia. Ne hetket, jotka olen 'jouten', käytän mieluummin U:n kanssa höpötellen, mr S:n vieressä köllötellen ja vaan sillaillen. Mutta ehkä runosuoni puhkeaa kukkaan taas pian. Kunhan tää alkuhässäkkä saadaan alta pois.

back in business

Tänään sitten loppui se hissunkissun duunin alottelu. Eikun ryminällä vaan joka suunnasta kaikkea pientä. Ja mä nautin! Vaikka vielä oonkin hidas ja vähän jotenkin tahmea, niin silti sain jo vaikka mitä aikaiseksi.

Mr S joutui menemään tänään konttorille palaveriin, onneksi mummo pääsi U:ta katsomaan siksi hetkeksi, että mä pääsin kotiin. On kyllä loistavaa, että on hoitajia lähellä.

Ei nyt irtoa tän enempää tekstiä, toisella kertaa sitten.

12 points to mr Mom!

Mun miekkonen on yllättänyt mut nyt todella monta päivää putkeen! Ei oo tarvinnu siivoilla, tiskailla, tehdä ruokaa tai oikeastaan juuri mitään kotiaskareita keskiviikosta asti. Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kyläilemässä. Vilkuiltiin lätkät ja viisut (ei niistä sen enempää, olipahan turhaa) ja grillailtiin ja paljuiltiin. Henkisesti valmistauduin tänaamuiseen kaaokseen keittiössä, mutta ihana oli siivonnut ja tiskannut ja touhunnut täällä, ettei tarttenut muuta kuin tiskikone tyhjentää.

Sain eilen aamulla nukkua pitkään (kasiin asti jaksoin torkkua) ja aamupala oli pöydässä. Nyt on mr S:n vuoro saada nukkua, mutta U oli niin mallikelpoinen yksilö, että mäkin sain nukkua melkein ysiin asti!

U on oppinut uusia temppuja, perjantaina ihan 9-kuissynttärin kunniaksi yllätti. Laitoin sen sänkyynsä pötköttämään (päikkäreille) ja kun seuraavan kerran menin katsomaan, miksei se vielä oo sammunut, oli U erittäin tyytyväisenä itseensä roikkumassa siinä pinnasängyn reunassa. Eli seisomaharjoituksia täällä. Eilen harjoitteli tuolla keittiönpöydän alla, mamma oli vähän ilkeä, kun ei ihan onnistunut. Meidän pöydässä on alhaalla keskellä sellainen poikkipuu, siinä oli U poikittain, eikä päässyt mihinkään suuntaan, kun siihen lötkähti kesken seisomaannousuharjoitteen. Piti hetki hekotella ennen kuin päästi pienen pinteestä.

kypärä piässä

mr S osti U:lle istuimen pyörään. Sellaisen stongaan kiinnitettävän vekottimen, jotta kakara näkee, minne on matkalla. Niin ja pyörän mr S sai jostain anopin kätköistä, siinä on vaan yksi huono juttu. Se on lukossa ja avain häveyksissä. Kunhan se avain jostain ilmaantuu, tulee U:lle vallan uusia ulottuvuuksia matkustamisen saralla. Niin ja tietenkin kypärä pitää myös olla. U sai mattamustan Paul Frankin pääkallokypärän. Hieman on vielä hassun näköinen, kun kasvunvaraa on jonkin verran (pehmusteilla sen sisäosan saa kyllä ihan sopivaksi). U ihasteli itseään kypäräpäisenä oikein antaumuksella peilistä.

Tänään väsyttää luvattoman paljon, pitänee ihan kohta jo painua pehkuihin. Töissä pikku jumi päällä, pitäisi tuottaa tekstiä (tietenkin mielellään jo viime viikolla) mutta tuntuu, ettei vaan pääse vauhtiin. Toivottavasti huomenna jo sanat löytävät paikkansa mun päässä ja päätyvät paperille.

Olen yllättynyt positiivisesti mr S:n panoksesta kodinhoitoon. Toivottavasti tämä linja jatkuu.

läpsystä vaihto

Niin se vaan eka työpäivä surahti (ja päässä hivenen surisee edelleen...) vauhdilla. Mutta mitä mitä mitä ihmettä, miksi mulla ei ollut lämmin ruoka odottamassa täällä kauniisti katetulla pöydällä? Mr S vaan viipottaa U:n kanssa ympäri maita ja mantuja, kun tää työn raskaan raataja palaa kotiin. On se niin väärin.

No, tuli poijjaat reissuiltansa ja sain ruokaakin. Oli mr S käynyt kirkkonummen möksällä, lisää romua meille, jee (not). Äh, odotan kovasti aikaa, kun toi kakara ei tarvitse enää niin paljon oheisrekvisiittaa.

Töissä oli kivaa, vähän kyllä väsyttää. Tänään saattaa tulla nukkumatti normaaliakin vauhdikkaammin.

Vika

vimppa lomapäivä, U päätti totuttaa mua jo huomenna alkaviin heräämisiin heräämällä ja herättämällä meidät klo 5.20! Reipas poika... Oli kyllä hymy hukassa, kun ei suostunut enää nukahtamaan uudestaan. No, nukahtihan se sitten tossa vähän ennen kymmentä mun syliin nojatuolissa. Itekin taisin hetkeksi torkahtaa.

Mr S:lle siirtyy huomenna siis vetovastuu ton kakaran päivähoidosta. Jo oli aikakin, alkaa olemaan meinaa sen verran vauhtia vesselillä, että mulla alkaa huumorintaju loppumaan.

Mitäköhän sitä tekis viimeisenä lomapäivänä? Nätti sää ja kaikkee... Äh, ainakin nukun päikkärit ;)

Mr mom

Mr S (eli ylihuomenna ylennyksen mr mom:ksi saava rakas mieheni) kysyi eilen illalla, että miten mä saan päivät kulumaan täällä U:n kanssa. Helposti, mähän täällä vaan lueskelen naistenlehtiä, blogeja, siemailen kuohuvaa ja nautiskelen makeisista. Eikö se pässi tajua, että tää kämppä ei todellakaan pysy itekseen kuosissa? No, voi olla, että on melkoinen työmaa mulla täällä aina sitten työpäivän jälkeen vastassa. Nimim. tänään vasta pari koneellista pyykkiä laittanut, tiskit hoitanut, silittänyt, imuroinut, laskut maksanut, Pacon häkin siivonnut ja U:n saanut hoidettua suht mallikkaasti. 

Mua stressaa aivan mielettömän paljon se, että miten jaksan työpäivän päälle hoitaa vielä kaikki kotihommat, joita mr S ei ehdi/jaksa/katso tarpeelliseksi tehdä. Oon tällanen etukäteishermoilija. 

Odotan kyllä ylihuomista kuin kuuta nousevaa, saa olla aikuisten (jos mun työkavereita nyt aikuisiksi voi sanoa...) seurassa ja tehdä oikeasti jotain aivan muuta kuin leikkiä kotia. Tää kotileikki alkaa olee niin nähty. 

Paco täyttää tänään neljä vuotta. Sen kunniaksi ehti napata U:ta todella kovasti sormesta :( kun sekunniksi käänsin selkäni. Pakko vaan uskoa, että noi molemmat otukset on nyt niin nopeita, ettei pysty pitämään niitä yhtä aikaa vapaana. 

Eka

Mr S oli eilen U:n kanssa touhuillut korttiin hienon kädenjäljen. U kuulemma valitsi itse kortin ja värin, jolla kädenjälki tehtiin. Ihanaa ekaa äitienpäivää mulle :)

Faktaa yrjöstä

Jos juo esim. kylmää mustikkakeittoa n. 4 sekuntia ennen yrjöämistä, tulee (mulla ainakin) ensin lämmintä muuta vatsansisältöä (appelsiinimehua ja vettä) ja vasta ihan vikana tulee sellainen viilentävä ja ennen kaikkea kauniin värinen mustikkakeitto tervehtimään pönttöä. Olis voinut kuvitella, että se, mitä juot vikana, tulee ekana ulos. Jännä on tämä juttu...

Yrjö

Tuli sitten kylään taudin muodossa. Enpä ookaan ennen joutunut turvautumaan lavuaariin kun samalla toisesta päästä suoltaa sitä itteensä. Tein kyllä ehkä jonkinlaisen pituusenkan, pöntöltä eteisen matolle saakka lensi yrjö, vaikka kovasti lavuaariin yritin tähdätä... Toivottavasti tää on jotain ruokaperästä, koska jos U oksentaa samalla intensiteetillä, niin täällä menee tapetit vaihtoon...

Tätä tulee ikävä

U on päikkäreillä. Näitä keskipäivän kiireettömiä hetkiä, kun voi selailla blogeja, haahuilla ympäri kämppää ja vähän mussutella karkkikätköjä, näitä tulee ikävä. Toisaalta, saan kuitenkin sitten ihan oikeasti joka päivä lämpimän lounaan seuran kera, älyllistä keskustelua, aivotoimintaa vaativia työtehtäviä ja kaikkea muuta mukavaa. Ehkä pystyn elämään ilman tätä omaa hetkeä.

Eilen oli oikein mukava sunnuntai. Heräiltiin rauhassa (U heräsi vasta 7.20!) ja pöllöteltiin vaan kotosalla. Anoppi miehensä kera käväs kahvilla (ilman ameriikantuliaisia, kun tulivat ihan vaan matkalla mökiltä käväisemään), jonka jälkeen mr S lähtikin köpikseen. Me lähdettiin U:n kanssa heti perään iltateelle mun kaverin luokse Vuosaareen. U:lla oli kaksi kaveria siellä leikittämässä. Ihanaa, kun se viihtyy niin hyvin lattialla ja touhuilee ja tutkii niin intensiivisesti kaikkea. Sai kaverin kanssa melko rauhassa jutella. Ja syödä hyvää salaattia ja lihapasteijaa. Nam. Siitä kun lähdettiin niin kurvattiin Arabianrannan kautta siskon luona. Siellä U vetäs iltapuuron napaan (aina positiivista, kun ei itse tartte tehdä näitä rutiineja, sisko ihan innoissaan syötti ja vaihto vaipan.)

Tänään ollaan oltu touhukkaita. Aamusella käytiin pankissa viemässä prätkän myynnistä tulleet käteiset tilille ja siitä suoraan kirppispöytää järkkäilemään. Huomenna vika päivä kun on se kirppispöytä. Toivottavasti sieltä nyt menis tavaraa vielä... No, mr S menee sitten vaikka joku päivä Hietsuun myymään loput. Melko paljon jäi vaatetta ja kirjoja. Mutta yllättävän hyvin on kyllä mennytkin kaikkea romua.

Kunhan U herää, niin lähdetään Itikseen moikkaamaan yhtä kaveria ja siitä varmaan mummille ja papalle käymään. Nyt se tuolla jo huuteleekin. U siis, ei mummi tai pappa :)

Pohjoisen asukkeja

Niinhän se vaan sitten män sen pärrä. Eilen vietiin uudelle omistajalleen. En edes ehtinyt käydä jäähyväisajelulla. Mutta onneksi meni, nyt on vähän taas parempi fiilis noiden pihatöiden suhteen. Kyllä prätkärahoilla nyt ainakin osan terdestä rakentaa ja saa varmaan pari kuormallista maatakin pihalle.

Oli jännä ostaja. Nuori kundi jostain Oulun suunnilta. Tuli kaverinsa kyydillä Tampereelle hakemaan pyörää (mr S kilttinä tyyppinä lupasi mennä vähän vastaan, ettei toisen tarvinnut ajaa kuuttasataa kilsaa edestakaisin, nyt ajoi vaan nelisensataa...). Kaverinsa hieman yritti olla sosiaalinen, vähän jutusteli ja kaikkea. Ostaja oli aivan jännässä. Jonkinsortin neurologinen vaiva oli hällä (tuli mieleen siskonpojan ticksit, toureten oireita siis) ja kauppojen alkuvaiheessa nyki päätään ja räpytteli silmiään aivan tuhottoman paljon. Jopa sen verran, että mietin, onko tuollaisten pakkoliikkeiden kera kovin turvallista ajella prätkällä... Mutta kun oltiin hetki siinä jutusteltu, niin pakkoliikkeetkin hieman rauhoittuivat. Saattoi olla todella hermostuttavaa, uusia asioita ja ihmisiä kun oli niin paljon.

Mutta siis kaikista oudoin oli tämän ostajan kaverin mukana ollut tyttö/nainen. Oltiin kolmistaan (minä, U ja tämä outo tyttö) sisällä ABC:llä (jossa siis tämä kauppa tehtiin lopulta). Olisihan siinä voinut jotain jutustella, vaikkapa ihan U:n touhottamisesta olisi saanut juttua aikaan. Ei. Tyttö otti rintamasuunnan täysin minusta ja U:sta poispäin, ei sanonut yhtään mitään koko aikana, kun pojat ulkona syynäsivät ja tarkastelivat prätkää. Melko kauan siinä istuskeltiin. Niin ja olisinhan minäkin voinut tietenkin avata pelin, mutta kun tyttö suorastaan huokui luotaantyöntävyyttä, niin en sitten viitsinyt. Tokaisinkin mr S:lle autossa kauppatapahtuman jälkeen, että on melko erilainen ihmisrotu tuo pohjoisen porukka. Oli kyllä todella huono yleistys se... Mutta sillä hetkellä totta.

Kun kerta Tampereen suunnilla oltiin, käytiin moikkaamassa mr S:n vanhaa kaveria, joka sillä suunnilla asuu. Olipahan vilskettä ja menoa siellä huushollissa. Kolme koiraa ja kaksi kakaraa, joille tuli vielä kaksi kaveria kylään saa aikamoisen hulabaloon aikaan. Heillä on myös n. 14 hevosta, yksi sattui olemaan siinä talon vieressä olevassa aitauksessa. Mehän sitten U:n kanssa käytiin ihmettelemässä moista isoa elukkaa. U ei arvostanut. Ihmetteli aikansa, mutta sitten totesi, että liika pelottava on tuollainen eläin ja tuli alahuuliharmitus. Kaupunkilaiskakara...

Siitä hullunmyllystä kun lähdettiin, päätettiin ajaa Manseen syömään. Mr S halusi verestellä vanhoja ja mentiin Hookiin. Iso virhe. Kun pääsääntöisesti tässä on nyt syönyt suht terveellisesti ja yhtäkkiä tunkee systeemin täyteen kaikkea uppopaistettua, tekee mätön jälkeen mieli työntää sormet kurkkuun. Vaikka kumpikaan meistä ei edes pystynyt syömään puoliakaan annoksestaan... U oli meistä fiksuin, järsi kurkkua tyytyväisenä.

Sellainen reissu eilen.

Nyyh

Eilen mr S kävi ottamassa myyntikuvat Hondasta. Mun oranssista vauhtihirmusta :(. Nyt on pärrä parilla eri myyntisivustolla odottamassa ostajaansa, salaa toivoin, ettei ihan heti löytyis ottajaa. Paitsi sitten kävin verkkopankissa ja toivoin, että joku ostais sen samantien. Mun eka prätkä, nyt vaan ei oo varaa pitää sitä kahden auton lisäksi. Vielä pitää ehtiä käydä ajeluttamassa sitä ennen kuin siitä pitää luopua.

U oli aivan järkyttävän rasittavan kauhistuttava kakara eilen. Nukkui kahdet parinkymmenen minuutin päikkärit ja loppuajan kitisi sitä, kun oli niin väsynyt. Onneksi tänään sentään malttoi hieman pidempään päikkäröidä, prkleen naapurin katti vaan kävi herättämässä sen. Olis varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta se kissa moukui ihan tajuttoman lujaa (en tiedä, kävikö ihan kärryissä asti varmistamassa U:n heräämisen).

Kissoista puheenollen, kukas se kissan hännän nostaa jne... oon ollut tänään aivan huippuahkera! Puoleenpäivään mennessä kämppä siivottu, lakanat vaihdettu (jopa vuodevaatteet ravisteltu), pyykkiä pyöritetty, kirppiksellä pyörähdetty ja U sekä mut ruokittu. Muistettu myös kahta synttärisankaria! Tänään oon ehkä ansainnut lasin kuohuviintä. Joskos jonkun sais sitä mun seuraksi siemailemaan... Jään pohtimaan vaihtoehtoja.

toukokuu

eilen oltiin ihan kolmistaan vaan. Tais olla rauhallisin vappu ikinä. Mr S teki ihan tosi hyvät hampparit (mä tein ihan ite sämpylät, aivan loistavat nekin) ja juotiin lasit punkkua. Yhentoista aikaan nukkumaan ja silleen... Simaa ja munkkeja ostettiin, niitä ei vielä vaan kulutettu. Josko tänään.

Valivali nyt kuitenkin tosta säästä, sais lämmetä pikkahiljaa.