Saavuttamaton

kai se näin naisena on saavuttamattomissa sellainen tyytyväisyys itseensä ja ulkomuotoonsa. Just katselin kuvia viime vuosilta. Missään vaiheessa en ole ollut täysin tyytyväinen itseeni ja näin jälkikäteen katsottuna joinakin hetkinä oon ollut ihan kivassa kuosissa. Siinä hetkessä vaan on ollut jotain liikaa tai liian vähän.

Nyt taas itsetunto ihan nollissa. On tää vaikeeta tää ihmiselo...

Raukea ratas, käytöstavat kiurulla, rohto puolukasta sekä lempiväri

Hups, veipä arkielo + duunihommat aikaa niin, ettei meinannut ehtiä tätä aakkostarinahommelia. (Ke-pe Himoksella, viikonloppuna U:n kanssa hoopoilua). Mutta loppurutistuksella mennään:

Raukea: usein vaan väsynyt... En varmaankaan oikein osaa erottaa raukeutta ja väsymystä. Koska samantien kun pää osuu tyynyyn, on uni jo yleensä yllättänyt. Eikä mun kohdalla todellakaan kuvaa tämä sana seksinjälkeistä olotilaa. Silloin kun yleensä voisin siivota kämpän, laittaa tavarat värijärjestyksiin ja kirjoittaa kirjan.

Käytöstavat: hämmentää välillä näiden puute. Vaikka itse olen kasvanut perheessä, jossa ei todellakaan käytöksen kultaista käsikirjaa omistettu, on jostain kuitenkin peruskäytöstavat tarttuneet matkaan. Ihan perusjuttuja, ihmisten kunnioittamista. Millaisissa perheissä kasvaa ne ihmiset, jotka eivät osaa näitä? Ihmettelen vaan.

Ratas: vaikka olisi se pienin ratas koneistossa, todennäköisesti sitäkin tarvitaan. Pitää vaan muistaa olla ylpeä siitä roolistaan.

Kiuru: kuu kiurusta kesään... Huomenna kai taas lunta. Jo luulin, että kevät olisi tullut. No, ehkä pian.

Puolukka: mr S:n yksi lempparisanonnoista sisältää tän. "Mitäs siinä pyörit kuin puolukka kumiterän varressa". Eihän siinä oo mitään järkeä!

Rohto: U:lle nyt parina iltana joutunut antamaan rohtoa jos toistakin. Toinen on niin räkäisenä ja yskäisenä. Kuume vaan ei nouse. On Panadolit, nenäsumutteet, mentholit sun muut käytössä. Harmittaa vaan pienen puolesta, kun oikeasti jeesaavia roppeja ei noin pikkuisille voi antaa. No, onneksi noillakin nukkuu ihan hyvin.

Lempiväri: aivan sama, minkävärinen asia on, kunhan se on musta. Tällä hetkellä taas tätä kautta eletään. Joskus on tosin ollut pinkkikin kausi...

Lempiruno

Enpä oo mikään runotyttö ollut ikinä. Ei tuu mieleen mitään! Jotain laulujen sanoja, mutta enpä niistäkään nyt osaa lempparia valita. Olkoon ilman.

Saareke

Eipä ole tainnut yhdessäkään keittiössä olla aiemmin. Eilen Mr S:n piirsi meille 'huvikseen' uutta taloa. Siihen onkin tulossa saareke keittiöön. Aikaisemmat (ja tämänkin hetkinen) keittiöulokehärpäke on niemeke, koska on kiinni seinässä.

Hieman kyllä avauduin miekkoselle siitä, että ihan välttämättä heti just nyt en jaksa alkaa etsiä taas tonttia jne. Tosin, kohtahan tätä ollaan pari vuotta asuttu. Kuvittelin kyllä, että seuraavaksi etsitään jokin rivarinpätkä tms. Saas nähdä.

Siideripissis, tuhma tyttö ja vaikutusvalta

Sehän olisi oiva otsikko johonkin nykyaikaisen feministiseen opettavaiseen satuun. Siideripissis taisin jossain vaiheessa pari kuukautta (yrittää ainakin) olla. Vaikka eipä siihen maailmanaikaan ollut moista termiä vielä keksitty. Onneksi se oli hetkellinen hairahdus ja siitä selvittiin.

Tuhma tyttö. Erinin biisi soi just radiossa, kun kotiin päin ajelin. Siinä tosin taidetaan käyttää termiä paha tyttö. Pitää olla itse vähemmän hyvä tyttö ja pikkasen enemmän paha/tuhma tyttö. Olipa rivon kuuloinen lause. Näin jälkeenpäin luettuna. Jääköön.

Vaikutusvalta. Tällä hetkellä tulee mieleen Krimin kriisi ja miehet, jotka siellä valtapeliään/vaikutusvaltaansa käyttelee. Sitten muut maat uhittelee, uhitellaan takaisin... Voi kun kaikilla vaan olisi jotain tärkeämpää tekemistä. Tosin en kyllä tiedä, mitä uskoa ja mitä mieltä olla koko tilanteesta. Seuraillaan.

U sai kyllä mamman just kyyneliin. Oltiin yläkerrassa ottamassa rennosti (mulla meinaa flunssa pukata päälle) ja U tuli syliin istuskelemaan. Siinä sitten halaili ja kutittelin sen selkää. Kikatteli menemään, kunnes nousi kunnolla istumaan ja tosi vakavasti kertoi jotain. Se kuului jotakuinkin "mamma karasss mamma ssss mamma ssaassaa". Tulkitsin sen aivan suoraan, että tunnusti siinä rakastavansa mammaa. Sydän suli ja kyynel tuli. Todellisuudessa varmaankin yritti kertoa jotakin aivan muuta, mutta mulla on vielä vapaus tulkita.

Sakset

U oli epäilyttävän hiljaa aamusella, kun oli karannut keittiön puolelle. Oli työntänyt tuolinsa tiskialtaan luo ja sieltä kurottanut sakset. Yllättävän helposti luopui tästä aarteestaan, totesi varmaankin, että tylsä lelu, kun ei vielä pienen kädet riittäneet niitä aukomaan.

Osuipa sopivasti tämän päivän otsikko. Kiitos U :)

Nipussa

Oma
tupa, oma lupa. Jostakin syystä se ihan vihoviimeinen itsenäistyminen/aikuistuminen tuntuu olevan vieläkin tekemättä. Vaikka on oma perhe ja kaikki, niin jostain syystä sitä ajattelee liikaa sitä, mitä muut ajattelee. Hullu, mikä hullu. Pakko vaan elää omaa arkea, repäistä ne viimeisetkin lapsuudenperheen vaikutteet irti. Helpommin sanottu kuin tehty...

Tyrävyö
Jepajeen miekkosella oli melkoisen pitkään käytössä. Kyllä se raukka siitä kuulikin... Ton ystäväporukan vanhus :) vaikka eipä siitä uskoisi. Kai se tyräkin on jo parempaan päin.

Tenho
Suomifilmi. Jotain kummaa tenhoa niissä vanhoissa filkoissa, se puhe/laulutapa, naiivit käsikirjoitukset, filmitähdet. Liian harvoin tulee katsottua näitä. Onneksi joskus Yle näitä vielä näyttää, puolivahingossa tuli äippärillä vanhoja tenhoavia elokuvia katsottua.

Nuttura
Näin lauantaina kampaajaa, jolla kävin muutamia kertoja silloin, kun mun oma kampaaja oli äitiysvapaalla. Totesi, että kyllä tää lyhyt on paljon parempi kuin se 'pitkä', josta hädintuskin sai nutturan väännettyä. Kyllä lyhyt tukka on enemmän mua. Eipähän ainakaan pääse liian kireä nuttura kiristämään.

Omega

rasvahappo, raamatullinen sana, ei nyt irtoo mitään tarinaa tästä. Loppu.

Päänsärky

tämähän sattui. Täräytin toissapäivänä pääni oikein kunnolla (ja todistetusti sattui, koska tuli vertakin) kaapin oveen. Ihan itse olin sen oven jättänyt auki. Mutta siis päänsärky jatkuu jo toista päivää tämän sattumuksen johdosta. Huomenna ehkä jo pää kunnossa (hah).

Syrjäsilmällä

kaikenlaista sitä voikin ihan vaan syrjäsilmällä havaita. Tälläkin hetkellä U touhuilee autoja (duploautojen kasausta), kylään tullut Nukka-hauva lähti juuri ovelle ja telkkarissa amisheja. Vaikka kai suurin osa tästä havainnoinnista tapahtuu kuuloaistimusten perusteella. Jossain (telkkarissa?) mainittiin ääreisnäön merkityksestä. Oli aika merkittävä havainnoinnin väline. Tosin todella epätarkka, mutta esimerkiksi lähestyvän vaaran huomioimiseen elintärkeä.

Syrjäsilmällä kai tätä elämääkin on välillä katseltava. Epätarkasti, mahdolliset lähestyvät vaarat vain huomioiden.

Vilkku

mua sitten sylettää suunnattomasti, jos vilkkua ei osaa näyttää/käyttää. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeeta? Tai se, että ensin jarrutetaan vauhti lähes nollaan ja sitten, kun on jo kääntymässä, muistetaan laittaa se vilkku päälle. Jostain syystä se vilkku siihen autoon on laitettu! Kuinka paljon helpompaa ja leppoisampaa olisi liikenteessä, jos kaikki olisi samanmoisia loistokuskeja kuin minä ;)

Kaukainen

sydäntä lähellä, mutta fyysisesti kaukainen. Pikkusiskolisko. Mun rakasparas. Toivottavasti pian taas nähdään!

Siitepöly

Mitenköhän ennenvanhaan hoitivat siitepölyallergiaa? Vai pidettiinkö allergikkoja(kin) hulluina? Tuntuu, että moneen nykyään tunnettuun sairauteen suhtauduttiin joitakin kymmeniä vuosia sitten asenteella 'pehmustettu huone korjaa kaiken'. 

Vaikea ymmärtää, kun ei itse kärsi moisesta. Sympatiat vaan kaikille, jotka tämän kanssa kärvistelevät. Muistan ala-asteelta pojan, joka matkusti joka kevät pahimpaan siitepölyaikaan lappiin muutamaksi viikoksi. Vähän olin kade, mutta nykyään lähinnä säälittää. Onneksi tänä päivänä lääkkeet on kehittyneet huimasti.

Savi

U:lla on ajoittain sellaisia kuivia, punaisia kohtia ympäri kroppaa. Äippämummi pettämättömällä lääketieteen tuntemuksellaan diagnosoi tämän savipuoleksi. En ole vielä ehtinyt kurkkaamaan googlesta, onko tässä diagnoosissa jotain perää. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä. Niin ja tämä tila ei U:ta häiriköi mitenkään, eivätkä kuivat kohdat ole isoja tai kutise tai muutakaan ikävää. Onneksi.

Se siitä savesta. Säästäen savea.

Mustikka

U on päässyt mustikoiden makuun. Anoppihan niitä sitten syötää kaksin käsin pienelle... Välillä pari päivää anopin hoitovuoron jäljiltä U:lta tulee ihan mustaa kakkaa. Se tän päivän kakkatarinoista.

Muuttolintu

sais välillä toi meidänkin kiukkukaija käydä vaikka etelässä tsillaamassa. Vähän on kiukkuisuutta sillä taas ilmassa, tänään roikkui mun korvassa, eikä meinannut päästää ollenkaan irti. Mutta ei siis oo muuttolintu tuo, kun muutoista vetää aina palkokasveja nokkaansa...

Mr S:n biologinen isä on muuten lintubongari. Se varmaan selventää U:lle aikanaan nuo muuttolintuhommelit. Ei tarvi mammankaan kaikkea tietää.

Korea

Eilen oli hääpäivä ja laitoin itseni koreaksi. Käytiin mr S:n kanssa syömässä ulkona, Pure Bistro valikoitui paikaksi. Oli pöytäkin koreana. Nam. Nyt iski nälkä. Onneksi huomenna duunissa tuotekehityspäivä, pakko maistella melko montaa eri leivonnaista :) vähänkö tykkään työstäni!

Kukinto

anoppi ei niin kovin hienovaraisesti vihjaisi, että voisi noi mun orkidearaahkut päästää kärsimyksistään. Oli tuonut orkidean, jossa komea kukinto tällä hetkellä. Mulla on kyllä kovat toiveet tuon vanhankin suhteen, vartta kyllä puskee. Saa nähdä.

Käsikkäin

meidän kakara on itsepäinen ja itsenäinen. Siis aivan jumalattoman itsepäinen. Yritä sille selittää, että joissain tilanteissa on PAKKO pitää mamman tai isin kädestä kiinni (mm. suojatie, parkkipaikat yms.). Ei ole helppoa tämä hyväksyä meidän lapsoselle. Käsikkäin kun ei mennä kuin silloin, kun U:lle sopisi (harvoin). Kaipa tähänkin jossain vaiheessa on tulossa parannus.

U on muuten tullut molempiin vanhempiinsa. Ei kovin paljon välitä halittelusta. (tähän väliin kauheat itsesyytökset siitä, ettei sitä ole vauvana tarpeeksi pidetty sylissä). Ja mehän mr S:n kanssa otetaan kaikki irti tästä tiedosta. Joka päivä tehdään hamppari, johon tarvitaan U-pihviä väliin ;). Siedätyshoitoa...

Kevät

Tänään oli aurinkoa, kuivia katuja, lintujen laulelua. Hullaannuin niin, että saatoin ostaa tennarit. Hämmennyin itsekin kenkävalinnastani. Kenkäkaupassa oli pakko piipahtaa, koska jalkaan valikoitui kotoota lähtiessä sellaset spitat, ettei niillä pystynyt kävelemään kovin pitkään. Tanssia olisi voinut (vaikka sen kevään kunniaksi), mutta tanssikaveria ei ollut.

Kevät hullaannuttaa ihmisiä. Muakin aika usein sen verran, että rakastun... Toivottavasti tällä(kin) kertaa taas mr S:ään.

Suhteellisen hankalaa ollut viime aikoina, molemminpuolista syyttelyä ja sanaharkkaa. Ehkä tää tästä.

Josko taas...

Kun tää kirjoittelu on taas jäänyt taka-alalle. Tämä vois helpottaa hieman ja antaa motivaatiota :)