Liskojen disco

Perjantaina oltiin siskolla, pelailtiin rappakaljaa, syötiin, naurettiin. Oli ihan hauska perjantai-ilta. Lauantaina tuli pari kaveria käymään, syötiin, juotiin, lähdettiin paikalliseen. Nukkumaan mentiin joskus viiden aikoihin. Tästä johtuen olikin sitten viimeyö oikein perinteinen liskojen yö... Onneksi kuitenkin melko pirteänä ylös ja tänään aikamoinen härdelli täällä töissä.

Mr S totesi eilen illalla, ettei halua enää mennä paikalliseen. Kun siellä ihmiset ei osaa käyttäytyä. Meinasi taas tulla nokkapokkaturpakeikka... Joku urpo tunki mun tissien väliin parit jääpalat. Mr S kyllä sen verran uhkaavasti sen jälkeen käyttäytyi, että epäilin jo, että tulee tappelu. Vaan tää urpoilija ynnä kaverinsa fiksusti perääntyi takavasemmalle. Edellisellä kerralla samassa baarissa joku urpo virolainen ei ymmärtänyt, etten pidä lähemmästä kontaktista... siitäkin selvittiin kyllä ilman turpakeikkaa, mutta mr S ei kuulemma halua enää joutua moisiin tilanteisiin. Ihan ymmärrettävää. Oli kyllä kaveritkin vähän äimänä, että joutuuko tässä nyt painimaan ja vielä mr S:n kera liikenteessä ollessaan. Mutta olin kyllä ihan pikkasen otettukin, kun mua "ritarillisesti" puolustetaan.

Eilinen olikin sitten oikein kunnon darrapäivä. Telkkarintuijotusta, päikkäreitä, limua, karkkia, pizzaa... niin ja illalla katottiin vielä Avatar. Oli ihan hyvä, mulla oli pieni ennakkoasenne kyseistä leffaa kohtaan, mutta onneksi en antanut sen häiritä. Mutta joo... töitä pitäis tehdä =)

painajaisista

miksi pitää ottaa unet niin vakavasti? Itkin unissani koko aamun, kun näin unta, että pikkusiskolisko ja äiti olivat kuolemansellissä, odottivat teloitustaan. Aikaa ei ollut enää valituksille tai muille toimenpiteille, käytiin vain sanomassa viimeiset jäähyväiset. Siitä kun heräsi, oli olo niin paska ettei ihan hetkeen. Niin ja kuolemantuomion syynä taisi olla joku epäselvä varkausjuttu. Ei oo ihan terveitä nää mun unetkaan.

Mr S kyseli eilen mikä mulla on hätänä. Ei kai mikään. Mikään ei vaan tunnu miltään, harmautta liikaa ilmassa. Oon ollu aikamoinen kärtty tässä nyt ainakin tän viikon. Eikä oikeestaan syy ole muualla kuin ihan omassa itsessä. Oikein välillä vellon tässä tyytymättömyydessä, töihini, asuntoon, itseeni. Pitää parantua taas tästä jos ja sitku -ajattelusta. Kaikki on oikeasti ihan hyvin.

TGIF!

Turisti

käytiin eilen illalla elävissä kuvissa, tuli ihan kamala kaipuu johonkin reissun päälle kun katteli niitä Venetsian+Pariisin maisemia. Nyt kun ei oo mitään reissua tiedossa... Mr S tosin mainitsi jotain jostain spläsh-kohteesta (lämmin, jossa vesipuisto vieressä). Ei olis välttämättä yhtään huono vaihtis. Haluun aurinkoon!

Tänään tosiaan sitä yhtä rivarinpätkää katsomaan, eilen kävästiin siellä alueella vähän kattelemassa. Vähän on syrjässä, mutta ei kuitenkaan korvessa. Ennakko-odotukset on korkeella. Ihan näyttäis kuvien perusteella meidän kodilta. Tosin sitten ei olis kyllä varaa lähteä mihinkään reissuun, sen verran kova hintalappu olis torpalla.

Mietin eilen myös 30 v -synttäreiden järkkäilyjä. Niin haluisin, että mr S vaan suunnittelis ne mulle, olis vaikka yllärit tai jotain. En jaksais stressaa ja suunnitella ja miettiä niitä. Mutta jotkut bileet on pakko pitää!

pakkasella

tuntuu olevan nyt koko elämä vähän pakkasen puolella. Työpaikoista ei kuulu mitään, tän nykyisen työn tekeminen töksähtelee pahasti, tilit on miinuksella (palkkapäivää odotellessa), ulkona edelleen ylimääräisen paljon lunta ja tänään vielä yli kymmenen astetta pakkasta. Eli ei mikään huippufiilis -olo jatkuu. Ehkä tää tästä. Jos hetken tuijottelis vaikka tonne ulos, jossa paistaa pitkästä aikaa aurinko!

Kenkiä en oo kuvaillu hetkeen, koko ajan samat kenkulit jalassa. Eilen yritin töiden jälkeen käydä etsimässä uusia talvikenkiä, mutta tuloksena olikin mr S:lle uudet työkengät. Ei ihan menny putkeen sekään shoppailu. Hirvee nälkä olis, mutta tunnin päästä vasta vois pitää ruokiksen. Ehkä jos töitä tekis välistä.

tiistai, tiistai...

ihan on taas yks mun lempparipäivistä (NOT). Joudun juoksemaan ympäri taloa, kun kaikki pitää olla nythetimielellääneilenjahuolellisestitehtynäsamantien!!! Ärsyä. No, kohta ruokis, sen hetken hengähdän (ehkäpä) ja sitten taas juoksuun.

Pientä kinaa eilen illalla, mutta kaipa se on jo unohdettu. Yhtä kämppää kattomaan tällä viikolla, liian kallis se on meille, mutta kuvissa aivan täydellisen oloinen. Saa nähdä.

Nyt taas leipomaan=)

traditionaalinen sunnuntai

päätettiin mr S:n kanssa aloittaa uusi perinne: sunnuntaibrunssi. Eilisen brunssin osallistujamäärä oli hieman vaillinainen, paikalla oli kummipoika isänsä kera. Ehkä ensi sunnuntaina suuremmalla osallistujamäärällä=). Tarkoituksena olisi, että nähtäisiin vähän säännöllisemmin kavereita (mitäköhän tapahtui sille, ettei soiteta kelleen...???) ja nautittais sunnuntaiaamun kiireettömyydestä yhdessä.

Brunssin jälkeen lähdettiin taas vaihteeksi turhautumaan asuntonäytöille. Kaikki välittäjät on rottia ja täysiä roistoja. Järvenpään taloon olivat unohtaneet mainita yhden pikku seikan: puolet tontista jää myyjille. Muutenkin ihan ylihinnoiteltu talo, sitten vielä tontti puoliksi... Plääh, sanon minä. Olis kyllä harmittanut, jos ihan vaan sitä taloa varten olisi ajanut sinne asti. Onneksi sentään käväistiin sitten kahvilla kavereilla. Muutenkin ihme epätoivon ilmapiiri asuntokaupoilla. Pitää yrittää vaan pitää päänsä kylmänä ja jatkaa etsimistä.

Työpaikastakaan ei oo kuulunut mitään. Yks tutkija tosta käytävän toiselta puolelta on lähdössä jonnekin muualle, mä haluan kanssa uuden työn! Ei nyt oikein hotsita. Aamulla nukutti pitkään, vaikka menin ennen kymmentä jo nukkumaan. Onneksi sentään kerkesin ennen yhdeksää töihin. Nyt odottelen, että pääsen esittelemään tän päivän tuloksia tutkijalle. Huomenna yks härdellibordellipäivä, muttei sitä nyt kannata etukäteen murehtia. 

Tänään illalla haluan vaan silittää ja katsoa Täydelliset naiset. Joskos sellainen onnistuis?

vapaa viikonloppu

ja pah, sanon minä. Jos ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna, niin mehän juostaan ympäri kyliä kuin hullut. Eiliset vieraat olivat vähentyneet kahteen, maastonakit jäivät kotiin. Harmi, olisi ollut kiva tavata myös koiruudet. Mutta oli kivaa nähdä serkkua ynnä miestänsä. Syötiin tortilloja ja jälkkäriks mutakakkuu, nam.

Tänään käytiin jo ostoksilla (yks kauluspaita mulle, meikkivoidetta ja yks ylikallis Gallianon jakkupuku). Niin ja kävästiin myös möksällä viemässä ja tuomassa romua, mr S:n mummolla ja vaarilla, nyt jatketaan Järvenpäähän moikkaamaan kummipoikaa. Eiköhän tässä taas oo tälle päivälle tarpeeks ohjelmaa...

perjantaista, päivää!

muurahaisia pöksyissä, tekisi mieli jo lähteä kotiin. Siivoilemaan, touhuilemaan ja ehkä korkkaamaan yksi pikkainen breezer-putelikin? Tosin eilenkin korkkasin (hui kamalaa, alkkis...) ihan vaan sen takia, että oli harvinaisen raskas päivä takana. Ostin myös eilen itselleni kukkia. Kivan valkoisen kimpun, jossa ruusuja sun muita kukkeja.

Odottelen vaan leipomusten jäähtymistä, jotta voin ne punnita ja pakata ja lähteä kotiiiiiiiin. Meillepä tulee tänään neljä vierasta. Serkku ja sen kihlattu ja niiden kaks koiruutta =) kivaa. Pitäis vähän varmaan miettiä, että mitä sitä tarjois ruokaa niille? Ehkä mr S on sen puolen jo miettinyt, ei voi tietää. 

Työpaikasta ei kuulunut mitään, joten eikun uutta koukkuun vaan. Tänään laitoin taas yhden hakemuksen, melko samanlaisiin tehtäviin kuin tämä edellinen haastattelu oli. Saa nähdä. Piti myös käydä katsomassa yhtä kämppää, mutta välittäjä oli soittanut aamusta mr S:lle, kämppä oli jo myyty. Että sellasta. Jos menis sunnuntaina katseleen sinne Järvenpäähän näyttöjä?

torstai

voi kuinka toivoin tänä aamuna, että olisi jo perjantai. Pettymys oli valtaisa kun laskeskelin (söpössä) pikku päässäni, että kaiken järjen ja logiikan mukaan tänään on tosiaan vasta torstai. Mutta siinä sänkyä pedatessa keräilin itseni ja totesin, että huomenna tosiaan on jo se odotettu perjantai. Enää yksi aamu(yö)herätys.

Eilen käytiin katsomassa ulkoapäin yhtä taloa. Jota myydään teollisuustonttina... Sitä mr S selvittelee tänään, päästäiskö katsomaan sitä itse taloa, saako siinä asua olematta teollisuutta jne.

Molemmat nukuttiin taas luvattoman huonosti, tätä on nyt jatkunut koko viikon. Mua jännittää työpaikkahaastattelun tulos, asumisasioiden järjestyminen, nykyisen työn tehtävien suuruus... Kaikkea sitä

Heräilyn lisäksi näin aivan käsittämättömiä unia, jotka jää päähän pyörimään. Silleen inhottavasti, melkein muistaa mistä uneksi, mutta kuitenkaan ei muista aivan. Ärsyttävää!

väsyttää!!!

onko ihan pakko tehdä töitä ja olla tuottava yksilö, jos väsyttää aivan tuhottomasti. Kaiken muun hyvän lisäksi käyn n. viiden minuutin välein tarkastamassa sähköpostin, joskos siitä työpaikasta olisi jotain viestiä. Ei päivää, oon väsynyt ja epätoivoinen yksilö.

Toista päivää jäätävä päänsärky, johon lääkkeet ei auta. Hieman inhottavaa.

pieni toivonkipinä?

voisi olla ilmassa tuon työpaikan suhteen. Mutta pessimisti ei pety, joten en vielä kauheesti hehkuta. Haastattelu meni mun mielestä ihan hyvin. Siitä aiheesta lisää, jos tulee jotain sanottavaa.

Eilen illalla nukkumaanmeneminen venyi, kun piti taas vähän keskustella tästä järjettömästä sinkoilusta, jota suoritetaan pitkin ja poikin. Käydään katsomassa tontteja, taloja, rivareita, kerrostaloja... Ilmaisin ahdistukseni. Mutta kun ei tiedä, mitä etsii! Me vaan käydään niin kauan juoksemassa noita, kunnes jostain tullaan ulos sillä mielellä, että tämä on meidän uusi koti. Voi kun siinä ei menisi vaan näin kauan aikaa! Alkaa olee jo kyllästymys tähän epätietoisuuteen.

Tänään töissä leivontaa, ihan hauskaa vaihteeksi. Eikä tarvi koko ajan käydä kattomassa s-postia, josko siitä työpaikasta kuuluisi jotain. Pitänee alkaa punnitsemaan aineita.

päättämättömyyttä

yksi kiva asunto tuli vastaan, tyhmällä alueella. Sitä pähkäiltiin ja pohdittiin, illalla mentiin nukkumaan miettien muuttoa vähän kauemmaksi, ehkä Järvenpäähän? Sieltä kun saisi melkoisen hulppeita kämppiä siihen hintaan, mitä täällä maksaa kaksiot-kolmiot. Hieman on vaikeeta, kun ei edes itse tiedä, mitä haluaa!

Ainakin haluan, että se työhaastattelu menis hyvin. Mr S:ltä yritin eilen kysellä jeesiä, kysyin, että mitkä mun hyvät puolet on? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Tissit". Arvasin kysymättäkin, että huonot puolet mulla on sitten perse. Että näillä eväillä haastatteluun ;)

Edelleen kaikki syksyn aikana tekemättömät työt kiusaa, ei ne kadonnutkaan mihinkään... Joutuu juoksee tukka putkella =(

pysähtynyt sunnuntai

mr S tokasi eilen illalla, ettei tämä kahdestaan kotona hengailu nyt niin kamalaa olekaan. Eli eipä me niitä kavereita tarvita, prkl.

Hengailtiin siis pe ja eilinen ihan vaan kotosalla (paitsi että pe käytiin katsomassa Veijarit elävissä kuvissa). Niin ja lauantaina muutettiin makkareita keskenään. Nyt meillä on vierashuoneessa myös vaatehuone, makkarissa pelkkä sänky. Ihan hyväntuntuinen muutos näin yhden yön perusteella.

Nyt on sellainen sunnuntainen olo. Pysähtynyt, vielä. Ei kiire mihinkään, kohta luen vielä hetken. Aamupala syöty, tiskikone surraa tossa seinän takana.

Kohta juoksemaan asuntonäyttöjä, mutta vielä hetki nautitaan rauhasta, sunnuntaista.

Mr S varmisteli, että laitan tarralenkkarit jalkaan. Varmaan...

miksei aina voi olla

perjantai, perjantai, perjantai!!! Vaikka toisaalta tässä viikonlopussa ei taida mitään kummallista odotettavaa olla, la-aamuna kynsihuolto, su asuntonäyttöjä.

Kyselin mr S:ltä mihin meidän kaikki kaverit on kaikonnut, kukaan ei ikinä soita meille. Pyydä tekemään mitään. Me aina soitellaan ja anellaan seuraa. Nyt kokeilussa soittolakko. Kapsotaanpa kaipaako meitä kukaan? Enpä usko. Vähän itsesääliväinen olotila, ihan oikeesti tuntuu siltä, että moni kavereista jopa vähän välttelee. Että eipä taida kovin kummoisia kavereita ollakaan. Äh, se siitä itsesäälistä.

Jos on lusmuillut töissä viimeiset pari kuukautta, niin ei voi olettaa saavansa kaikkea tehtyä yhdessä päivässä. Mutta aina voi yrittää... sitä tässä oon yrittänyt koko päivän, juossu pää kolmantena jalkana tekemässä niitä rästihommia, jotka oon vaan työntänyt koko ajan huomiseen, ensi viikkoon, ensi kuussa voisi olla parempi aika...

Tänään jalassa nämä:

Ostettu Budapestista vuosi sitten jouluna. Hintaa ehkä 15€? Merkki MerMaid. (Ikinä kuullukaan...) Taitaapi olla keinonahkaa, mutta hyvät peruskengät, eikä liian liukkaat=)

toivokasta torstaita!

vaikka aamulla nukutti ylimääräisen pitkään, töihin ei olisi halunnut/jaksanut/viitsinyt tulla, niin fiilis muuttui kertaheitosta kun availin sähköposteja. Mulla taitaapi olla työhaastattelu tuossa ens viikolla! Joko maanantai-iltapäivästä tai sitten vaihtoehtoisesti keskiviikkoaamuna, se ei vielä selvinnyt. Mutta kuitenkin. Jos vihdoin alkais jotain tapahtuu. Paikka olisi Järvenpäässä, mutta melkoisen mielenkiintoisilta työtehtävät kuulostivat, joten... sitten vois vähän kattoa tota asumistakin toiselta kantilta. Jos meinaan menis (ha, tai siis pääsis) sinne Järvenpäähän töihin, niin fiksuinta voisi olla asua jossain sielläpäin, tai ainakin lähempänä Lahdentietä.

Tänään jalassa talvikengät, jotka esitelty jo aiemmin. Eilisestä viisastuneena totesin, että parempi olla tylsännäköinen kuin käsi tai jalka poikki. Että näin. Ehkä taas tän liukkaimman jakson jälkeen uusia kenkiä;) nyt varmaan pyörittelen noita samoja hetken.

Päivän kengät

joilla jo kerkesin vetää aikamoiset lipat tuolla duunin parkkiksella... nyt juilii olkapäätä aivan vietävästi.

Merkki Bianco, ostovuodesta, -paikasta tai -hinnasta ei mitään muistikuvia. Luultavimmin kuitenkin Suomesta=). Ihan hauskat cowboy-buutsit, toimivat tänään farkkuleggareiden ja vaalean takin seurana. Näillä kengillä muuten olen "ansainnut" yhdet toiset kengät; nämä olivat Pariisissa mukana tittelillä hyvät kävelykengät. Eipä ihan heti olis uskonut, kuinka paljon sitä voi Pariisissa kävelläkään... Joten nämä kun alkoivat painaa, puristaa, hiertää ja muuten vaan ärsyttää, niin sain Lacosten tennarit. Niistä ehkä kuva joskus. Ne on jo melkein tiensä lopussa, mutta välillä nekin tulee vedettyä jalkaan, tunnesyistä=)

takaisin lähtöruutuun

projekti: "ostetaan Säteen lapsuudenkoti ja rempataan se ihan kokonaan" on nyt virallisesti haudattu. Kuntoraportin mukaan siellä saattaisi olla lattiat (edelleen) märkinä. Ei viitsitä moista riskiä ottaa. Tulis liian kalliiksi. Ehkä sen joku kiva ihminen ostaa pois kuleksimasta. Tavallaan jo aloin tykkäämään ideasta, siitä, että laittaisi koko paikan ihan uuteen uskoon. Oli jo hieman innostusta ilmassa. Tylsää. Nyt taas takaisin siihen haahuiluun, etsitään tonttia, taloa, rivaria, kerrostalokämppää... Ei vaan jaksaisi enää. No, mr S lupasi hoitaa tän kämppäasian kuntoon, mun pitäis huolehtia vaan työtä itselleni.

Katselin eilen työpaikkailmoituksia, jostain kumman syystä muhun vetosi suunnattomasti ilmoitus, jossa haettiin leipuri-kondiittoria Kluuvikadun Fazerille. Joskus olin siellä jopa työharjoittelussa... mutta ei me pärjättäis, liian pieni palkka moisessa hommassa. Tyhmää.

terveisiä tiistaista

aamulla nukutti. Ihan liikaa. En tiedä, kehtaisinko edes tunnustaa, mutta tänään oli toinen päivä, kun jätin hiukset pesemättä! Normaalisti pesen joka päivä, nyt on jäänyt kahtena peräkkäisenä aamuna hiustenpesu väliin. Mutta kun ne vaan on hyvin (lue; ei pystyssä nukkumisen jäljiltä) eikä tunnu likasille. Ennemmin jopa tuntuu ihan liian kuivalle koko pää... ehkä tällainen pieni rauhotus ton vedellä ja aineilla läträämiseen tulee ihan tarpeen.

Eilen jatkettiin (yömyöhään asti) spekulointia siitä yhdestä asuntoprojektista. Alan kallistua siihen, että voitais ostaa se... mr S vähän vielä mietiskelee, joutuu todella sotimaan omassa päässään tekemiä pieniä rajotteita vastaan. En vaan vielä halua sanoa siitä mitään muuta.

Leikin eilen oikein hyvää vaimoa, kävin töistä suoraan kaupassa ja kotona touhuilin, siivoilin ja tein ruoan. Niin ja luin taas yhden kirjan loppuun=) vielä olis ainakin neljä jäljellä. Otin seuraavan kirjan jo siihen sängylle, mun tyynyn päälle tänä aamuna, en melkein malta odottaa, että pääsen kotiin lukemaan sitä.

Ehkä tää tiistai ei oo niin paha. Kotona odottaa kirja, töissä on tekemistä (kunhan vaan pääsis alkuun), meen tänään lounaalle kaverin kanssa, tänään illalla varmaankin tehdään päätöksiä asunnosta, teen jotain hyvää kalaruokaa (iskä tulee varmaan saunomaan), jälkkäriksi mulla on jo ainekset marjapirtelöön.

Tänään jalassa nämä:

Mustat möhkäleet, ihan tosi huono kuva. Ei jaksa ottaa parempaa. Ostettu Brand Warehouse Outletista Ruoholahdesta kolme-neljä vuotta sitten. Merkki Spirit, hintaa oli muistaakseni huimat 5€. Mulla oli samanlaiset vaalean beigenä, ne tuli jo tiensä päähän...

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen

mr S:n loma loppui vihdoin! Oli harvinaisen paljon mukavampi herätä aikaisin, kun tiesi, ettei toinen voi jäädä nukkumaan. Jos mä kärsin, niin kaikkien pitää kärsiä! Ei vaiskaan, on vaan ihan mukavaa, että mr S pääsee takaisin töihin, sille ei sovi tollaset pitkät lomat ilman suunniteltua tekemistä. Viime viikolla se alkoi kiukuttelemaan jo niin pahasti, oli sitä mieltä, ettei ole tehnyt mitään kolmeen viikkoon. Mulle se olis autuas olotila, sais lueskella ja haahuilla, ilman aikatauluja. Ei sovi mr S:lle.

Viikonloppu meni hujauksessa. Perjantaina käytiin kummipoikaa moikkaamassa, äitinsä oli tehnyt jauhelihakeittoa. Syötiin ja vähän riehuttiin Traviksen kanssa. Nukkumaanmenoajan lähestyessä siirryttiin Kontulan puolelle. Mä menin siskolle, mr S isän kanssa saunaan. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa mr S:n kummityttöä, siellä viivyttiin hetki. Lähinnä kummitytön vanhempien kanssa vaihdettiin kuulumisia... Kukka (kummityttö 5 v) lähinnä valitteli sitä, kuinka tylsää on. Siitä jatkettiin taas Traviksen luokse, käytiin mäkkärissä=). T:n äippä oli töissä, käytiin se hakemassa yhteistuumin ja mentiin vielä pullakahvelle niille. Taas nukkumaanmenoa ennen häivyttiin, käytiin vuokraamassa leffa (ruotsalainen, nimi oli ehkä "Häävalokuvaaja"?). Leffa oli ihan hyvä.

Eilen ylläriylläri, käytiin taas moikkaamassa Travista. Tai siis mä kävin, sillä aikaa kun mr S kävi tilailemassa itselleen helikopteria ja ohjainta. Muuten meni melko pitkälti juostessa asuntonäytöissä. Ei vieläkään löytynyt meille kotia. Toisaalta, tässä olisi yks melkoinen yllätyskortti hihassa, saa nähdä miten sen käy... Siitä kerron vasta, jos siihen päädytään, tai vaihtoehtoisesti vasta sitten, jos se hylätään kokonaan.

Eilen jalassa oli saappaat kymmenen sentin piikkikoroilla, ei ihan paras ratkaisu tonne liukkaaseen loskapaskaan. Kaikilla muilla oli kumisaappaat. En halunnut laittaa sellasia.

Tänään jalassa nämä:

 Ostettu muistaakseni Itävallasta vuonna 2005 keväällä, merkki Yong Spririt. Nahkaa. Vähän on reissussa rähjääntyneet, mutta mukavat kun mitkä. Plus ihan perussiistit, kun on farkunlahje tossa päällä.

Eilinen oli Löhöpäivä. Illalla siirryttiin sängystä sohvan puolelle, mutta muuten makoiltiin, mä lueskelin, torkahdeltiin välistä ja suoritettiin aviollisia velvollisuuksia. Mun mielestä ihan täydellinen päivä, mr S kiukutteli. Ei haluaisi vaan makoilla, kuulemma selkään sattuu, morkkis valtava jne. Että näin.

Niin, keskiviikkona J:n piti tulla kylään... ei tullut. Migreeninprkl iski, painui kotiinsa pimeään. Tyhmää. Mutta mr S:n serkkupuoli avovaimonsa kanssa tuli. Ihan mukavaa, syötiin juustoja, maisteltiin paria eri viiniä, skumppaakin tuli nautittua. Muut kävivät saunassakin, mä sillä aikaa vaihdoin lakanat. Saatiin vihdoin ostettua uusi petari, ei ole enää koloa meidän sängyssä!

Tänään heräsin vasta yhdeksän jälkeen. Väsytti liikaa ja vähän ketuttikin ajatus töihin lähdöstä. Tyhmää.

Eilen ei sattuneista syistä ollut kenkiä jalassa (ei edes sukkia ;)) mutta tänään on nämä:

Ostettu muistaakseni Budapestistä vuosi sitten jouluna. Hinta ~15 €. Varsi kangasta, kenkäosa tekonahkaa? Sisällä vähän vuorta, niin on suht lämmin. Ei mitkään lempparikengät, lähinnä käytännölliset kun on niin matala korko, plus tietty lämpimät. Näihin kuului sellaiset nilkan ympäri menevät irrotettavat jutut. Ongelmana vaan oli, että ne valui alakautta pois kengän päältä, joten nepä hävisivät jo toisella käyttökerralla... Merkistä ei tietoa, malli on "Janika" (lukee tuossa varren sisällä)

loppiaista ennen

kurkkua kutittaa, nokkaa valututtaa, muutenkin vähän ketuttaa. Eilen mr S haki mut töistä, heitettiin Roban Fidalle vähän roinaa (karsiminen jatkuu) ja suunnattiin anoppilaan. Anoppi oli pukilta saanut uuden läppärin, johon piti saada tavarat vanhalta läppäriltä talteen, joten mr S:n helpdesk riensi apuun. Mä lähinnä selailin lehtiä ja juoruilin anopin kanssa. Niin ja söin. Nam. Kotiin saatiin vielä kasa erilaisia juustoja, niitä olisi tarkoitus tänään nauttia J:n kanssa. Ynnä ehkä hieman punkkua tai muuta herkkua =)

Tulin ajoissa töihin, jos saisi jotain aikaiseksi tänään... aamujumi päällä, otan vähän valohoitoa ensin.

Kenkinä tänään nämä:

Merkki Tamaris, ostettu loka-marraskuussa Nilsonilta. Hintaa ~100€. Ensimmäiset oikeat talvikengät aikoihin.

päivän kengät

ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: mulla on jonkin verran kenkiä... joten voisin tehdä niistä "päivän asu" -tyyppisesti jonkinlaista päivitystä. Eiliset kengät:

Hieman huono kuva, mutta kyseessä x vuotta vanhat Adidaksen tennarit. Ostettu jostain Adidaksen tehtaanmyymälästä, (hintaa en muista) eipä ole toisia samanlaisia tullut vastaan. Nahkaa ja etuosa/läppä karvaa. Talvitennarit=)

Tänään jalassa nämä:

Merkki Spirit, ostettu myös x vuotta sitten Brand Warehouse Outletista Ruoholahdesta. Muistaakseni vitosella.

Jatkuu (ehkä) huomenna =)

Tilinpäätöstä

vuodesta 2010. Vuosi alkoi mahtavasti jääkylmällä mökillä, mr S:n ja Kallen loistavassa seurassa. Autona oli tällöin Audi, alias Paska. Nautin vuoden 2010 ensimmäisinä päivinä vielä pikkusiskoliskon kanssa huuhailusta. Kevät meni hujauksessa, touhuilin töiden ohessa inssityötä ja yritin tahkota sitä prkleen epäorgaanista kemiaa kasaan.

Helmikuun 24. päivä mr S kosi, ihan komiasti kosikin. Reissuun lähdettiin kaksi päivää kosinnan jälkeen, oli hieman vaikeaa pitää salaisuutta sisällään. Naimisiin mentiin pikkusiskon todistaessa 4. päivä maaliskuuta, torstaina. Niin ja paikkana Las Vegas, Nevada. Oli ihan mahtava reissu!

Kotona odottivatkin sitten kaikkien perheenjäsenien odotukset, joita setvittiin loppuvuosi. Huhtikuussa auto vaihtui Miniksi. Kesäkuussa valmistuin, pikkusiskolisko tuli suomeen, käytiin Provinssissa ja kierreltiin muutenkin tätä kotomaata. Kesä oli aivan kymppi! Ihanaa lämpöä, uimista, bileitä... Mun perheelle tarjottiin teatteri ja ruoka, mr S:n äiti tarjosi meille ruoan, kavereille pidettiin epähääbileet. Niin ja kaikkea tätä ennen oli tietenkin mun valmistujaisjuhlat. Jotka oli aivan loistavat!

Syyskuussa häämatka New Yorkin kautta Havaijille. Sekin oli melkoinen reissu. Taas lämpöä, uimista, juomista ja syömistä.

Syksy menikin melko hujauksessa reissun jälkeen vaikka hieman masensikin... Onneksi kuitenkin selvisin lääkkeitä ainakin tähän mennessä. Joulukuun alkupäivinä? vaihtui auto taas... Volkswagen Passat on nyt alla.

Joulu vietettiin mun perheen seurassa, aikamoisten selvittelyjen, itkujen ja pahan olon jälkeen.

Uusi vuosi vaihtui Rukalla, ei ihan huippuseurassa, mutta onneksi sai sentään olla mr S:n kanssa.


Viime vuosi oli melko mahtava, aikamoisella innolla jään katselemaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Ehkä uuden työpaikan? Toivottavasti ei uutta autoa, ellei sitten kakkos-sellaista. Niin toivon, että jotain vastauksia tähän asuntoasiaan. Mutta sen näkee tässä matkan varrella.

painajainen

viime yö oli varsinainen liskojen (ja exien) yö. En oo ihan hetkeen nukkunut niin levottomasti, nähden tosissaan unta exästä ja sen kanssa selvittelystä. Enkä edes juonut mitään lauantaina tai sunnuntaina! Oli vaan niin jännää varmaankin toi yksin lentokoneessa matkaaminen.

Rukan reissu meni kohtalaisesti, tosin yhdellä sun toisella oli äkämökö, joka pyrki tarttumaan. Muuten ok.

Paluulento sitten antoikin odotella itseään. Lento lähti vain vajaa kaksi tuntia myöhässä, Kuusamon kenttä ei ole mikään viihtyisin/tekemisrikkain. Tarkoitus oli ostaa kirja tai edes lehtiä, mutta eihän siellä sellaisia ollut myynnissä! Yksi iltalehti oli, joka kiersi pöydästä toiseen. Onneksi oli sentään iphone, johon latasin pari kirjaa. Yhden lyhyen siinä kerkesin jo lukea=)

Koneessa sitten mua viihdytti nainen, joka oli italiasta. Tärisi ja heilui koko tunti 5 min. Kyseli myös viimeisen puoli tuntia n. minuutin välein huonolla englannilla, että joko kohta laskeudutaan. Panikoi kaikesta, mitä kapteeni/perämies kuulutti, kyseli, mitä tarkoittivat jne. Koneessa viihdytyksenä oli myös läjä lapsia, joilla oli nukkumaanmenoaika ollut jo tunteja sitten. Eihän silloin voi vetää pieniä tirsoja, silloin pitää HUUTAA!!! Että melkein olisin voinut ottaa sittenkin sen automatkan takaisin.

Seuraava teksti voisi olla jonkinlainen välitilinpäätös, sellaisia on näkynyt viime päivinä. Mutta mitään en lupaa ;)