lauantain tekemiset, sunnuntain suunnitelmat

heräiltiin eilen puolenpäivän aikaan. Tuntui siltä, kun joskus jos olen ottanut unilääkkeen tosi myöhään yöllä. Tokkuraiselta. Johonkin kolmeen asti oli epätodellinen olo.

Käytiin kauppakeskuksessa aamupalalla. Bagelit, nam! Mr S päätti, että musta tehdään tyttö. Osti mulle kaks mekkoa ja kengät ja alushousuja ja lierihatun. Kaupan kassatäti kommentoi hattua: "ihanaa, että joku käyttää hattua!" Mitä tohon voi vastata. Hymyilin vaan nätisti ja toivottelin hyvät viikonloput.

Kaupasta kaverin veneelle. Kaveri kommentoi koko asukokonaisuutta: "näytät ihan filmitähdeltä" eipä siihenkään oikeastaan voinut mitään sanoa, pyörähdin vaan mekkoineni ja isoine helmoineni iloisena uudesta lookista ja pyörimisen ilosta.

Illalla syötiin vielä grilliruokaa, juotiin punkkua ja höpsöteltiin.

Mitäs tänään?

Huomenna mulla on koulua, apua!

yöllä

miten vihaankaan sitä, että pitäisi puhua. En jaksa.

mr S nukkuu. Munkin pitäisi, mutta... Ajeltiin tänään prätkällä ja tuli kaikkia juttuja mieleen. Tuoksu niin keväälle, huomenna (tänään) on koulun päättäjäiset. 13 vuotta sitten koulujen päättäjäispäivänä tapasin mun exän ekaa kertaa. Yheksän vuotta sitten menin sen kanssa naimisiin.

En osaa päättää, tykkäänkö vielä sireenien hajusta/tuoksusta. Silloin, hääpäivänä ne kukki kun hullut. Joka puolella tuoksua. Tänään tuli paha olo siitä hajusta. Mr S sanoi joku kerta, että se on kateellinen mun exälle. Että mulla on vielä niin vahvoja tunteita sitä kohtaan. Lähinnä oksetusta ja kuvotusta, mutta tunteita silti. Se oli kuitenkin mun ensirakkaus.

Ihan kuin en tuntisi yhtä vahvasti mr S:ää kohtaan. Toisaalta, kai jollain tasolla oon varuillani. Vaikka heittäydyn mukaan kaikkeen, mitä se vaan keksii.

Menee nyt niin sekavaksi, että pakko mennä sänkyyn pyörimään, jos se uni vaikka tulis...

kevät

taustalla soi Samuli Putron Elämä on juhla. Ulkona on kaunista, aurinko paistaa, ihmiset on iloisia ja vähissä vaatteissa.

Lakkasin kynnet molemmista kropan ääripäistä. Pitäisi moista harrastaa useammin, tulee heti parempi mieli.

Ostin eilen kahdet kengät ja farkkutakin.

Koepötkötettiin meidän autosänky eilen illalla. Jännittää, mitä reissusta tulee?

aurinko armas kuivas satehen

eilen kun ajelin kotiin, jostain tielleni ilmaantui saippuakuplia! Saippuakuplat on ehkä maailman hyväntuulisimpia juttuja. Hymyilin typeränä koko loppumatkan kotiin.

Pikkusisko on saanut uusia kenkiä. Blääh. Mä tarvitsisin myös. Sekä uusia vaatteita. Kokeilin eilen n. kymmenet shortsit/kesähousut läpi. Yhdet mahtui. Että sellasta taas tällä kertaa.

Olen myös onnistunut hävittämään kolme kevät/kesätakkia. mun ainoat kevättakit Kaksi farkkurotsia (joista toinen pöllitty pikkusiskolta) ja yksi reissusta ostettu CK:n valkoinen kangastakki. En vaan saa päähäni, olenko oikeasti ne jemmannut jonnekin, vai oonko kiukuspäissäni viskannut roskiin.

Heittelen aika holtittomasti tavaroita roskiin. Sen pitää loppua. Kaipaan mun takkeja, eikä olis varaa ostaa uusia.

Pikkusisko, auta! Onko sulla muistikuvia mun takeista???

kylmä keskiviikko, sadetta ja harmaata

työpaikan ikkunasta
tuijotan tunteja...

kenenkäs biisi toi onkaan? Ei voi nyt muistaa. Jos ette huomanneet, niin hieman mukailin tuota yhtä sanaa vastaamaan omaa tilannettani =)

Eilen illalla tuli katsottua Yle Teemalta loistavaa musiikkiohjelmaa. Hittimittari vuodelta 1984! Yritin soittaa isosiskolle, mutta se ei (taaskaan) vastannut. Mikähän sillä on? Oon jo kolme tai neljä kertaa yrittänyt soittaa, kertaakaan ei oo vastannut eikä soittanut takaisin.

Otin eilen parin tunnin päikkärit.

Puujalkavitsit kukoisti taas kun olisi pitänyt nukkumaan mennä. Välillä pelottaa, kuinka hyvä onkaan olla ton yhden kanssa. Välillä tuntuu, että pitäisi pitää itsensä vähemmän haavoittuvana. Ei saisi antaa näin paljon itsestään. Mutta silloinhan jäisi elämättä?

väsy tiistai

käytiin eilen illalla siskon luona. Oli ihan kivaa. Löydettiin myös mahdollinen uusi kämppä. Mutta kun... ei ole vielä kaksi vuotta tullut täyteen nykyisessä ja Suomen verotuspolitiikka kun on mitä on.

Sisustin ja remontoin tietenkin koko viime yön sitä uutta kämppää, joten aika voimat lopussa, sen takia kai väsy ;)

mun apina laittoi viestin otsikolla "muistinko mainita":


1. Mä rakastan sua
2. Meen töiden jälkeen xxxxxxx:aan
3. Mä rakastan sua
4. Voit ottaa päikkärit, kun oon xxxxxxx:ssa
5. Mä rakastan sua


Eli ihan kohta päikkäreille!

oikea maanantai

mutta eipä pöllömpi tämäkään. Ulkona on aurinkoista ja lämmintä, tänään oli palkkapäivä (meni jo laskuihin, mutta saipahan maksettua ne) töitä on sopivasti, lomaan ei oo kovinkaan pitkä aika enää...

Tänään on hyvä olla. Toivottavasti tää olotila jatkuu pidempäänkin.

ennen päikkäreitä

Eilen oli tyttöjen ilta. Ihan hauskaa, oltiin kolmistaan entisten opiskelukaverien, nykyisten työkaverien kanssa. Syötiin tortilloja, jälkkäriks mutakakkua ja jädeä. Olin niin ähkynä. Juotiin Fresitaa, punkkua ja parannettiin maailma. Puhuttiin miehistä ja kateltiin opiskeluaikaisia valokuvia. Se aika oli kivaa! (niin kivaa, että edelleen oon koulussa...)

Lähdettiin aika ajoissa liikenteeseen, keskustaan mentiin Sedulahelvettiin. Entiseen Lux:iin, joka nykyään on The Tiger. Tiger oli ennen Yrjönkadulla. Sedulta alkaa nimet loppuu kesken ;) Oltiin niin aikaisin, että oli tosi vähän ihmisiä, mutta kyllä niitä tuli sitten aika paljon. Oli ihan ok musiikkia, tanssin jalkani tohjoiks.

Jostain syystä (myös hieman sen takia, että jalkoihin sattu) lähdin aika aikasin kotiin. Mulla vaan oli niin kauhee ikävä kullan viereen. Jotenkin ei enää jaksanut sitä. Ei jaksanut kiinnostaa. Vaikka oli mulla hauskaa, hymyilin tyhmä virne naamallani varmaan koko illan, kun oli niin kivaa tanssia ja katsoa kauniita ihmisiä, joku oli jopa häidensä jatkoilla kys. paikassa!

Oon niin onnellinen tosta mun karvasesta apinasta. Vaikka se osaa olla maailman rasittavin ja ärsyttävin ihminen välillä, niin yleensä se kuitenkin on ihan jees;)

(mun apina lähti rapsutteleen kaverin venettä, joten tää tyttö saa löhöillä ja ottaa vaikka kolmet päikkärit, jos huvittaa. Käyn varmaan jossain vaiheessa tosta Filmtownista irttareita, illalla tulee Pirates Of the Caribbean 2!!!)

Elämä on aika kivaa! Mulla varmaankin alkaa piuhat pikkuhiljaa palailemaan päässä kohilleen, siltä tuntuis.

maanantai-perjantai

eilen oli tosiaan aivan sunnuntaifiilis, joten tänään on siis maanantai, vaikka oikeesti onkin perjantai. Luulin, että olis rauhallinen päivä töissä, mutta taisin luulla väärin. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee.

Eilen käytiin viemässä iskälle piikkauskone, siitä matkattiin mr S:n mummulle ja vaarille. Siellä vaari oli syöttämässä pähkinöitä pikkulinnuille. Linnut meni autotallista sisältä vaatimaan pähkinöitä, ilmeisesti ruokinta oli myöhässä =) se paikka on niin mummola, jota mulla ei ikinä oo ollut. Tuputetaan kahvia ja kakkua ja sitä sun tätä ja muistetaan aina mainita, kuinka mukavaa on, kun poiketaan käymään.

Meidän edesmenneet isovanhemmat isoisä ja isoäiti tunsi velvollisuudekseen muutamana sunnuntaina vuodessa ruokkia koko meidän perhe ja sitten kun oli syöty, ilmoitettiin, että nyt sopisi lähteä. Ei oikein mummolameininkiä.

Käytiin illalla Kaivarissa kahvilla kavereiden kanssa. Mentiin meidän punaisella paholaisella:

joka tosissaan on 50 kuutioinen, eli moposkootteri. Ekaa kertaa tänä vuonna olin kyydissä. Se oli ihan hauskaa. Kun tultiin kotiin, oli mereltä noussut niin sankka sumu, että näki n. 5 metriä eteensä. Sumussa on aina jotain epäilyttävää... mutta kuitenkin kiehtovaa

huomenna vapaapäivä!

illan suunnitelma olis tällainen:

töistä kauppaan, joku nopee, mutta hyvä ruoka.

Ruoan valmistusta, punkkupullon avaus.

Keskittymistä vaan toisiimme koko illan. Voi olla jopa, että vaadin puhelinten laittamista äänettömälle =)

Huomenna nukutaan pitkään ja katotaan mitä halutaan tehdä, ei mitään suunnitelmia siis, jotka olis pakko toteuttaa. Voi, kunpa pääsis jo kotiin töistä... Ei ole pitkään aikaan ollut tällainen olo, kamala kaipuu toisen luo. Rakastunut, suu vääntyy pakostakin hymyyn... ne farkut tänä aamuna mr S:n päällä... mmmm.

casual friday

voiko keskiviikkona pitää casual fridayn, jos torstaina on vapaapäivä? Mr S:n mielestä voi. Se laittoi farkut ja kauluspaidan. Se oli eilen jossain sotahistoriatapahtumassa. Boring. Tai no, kai pitäisi hieman kiinnostaa, miten tää pikkuruinen maa ylipäänsä voi olla itsenäinen.

Mä tein eilen pussipasta-aterian kahdelle. Söin sen yksin. Plääh, taas kauheeta hiilarimössöä. Piti mennä tänään katsomaan yhtä kämppää, mutta se olikin jo myyty. Ei mikään kauhee menetys mun mielestä, kämppä oli Espoossa... Miten voikin olla niin kamala kirosana mulle. Pakko kai totutella ajatukseen, että sinne on ehkä jossain vaiheessa muutettava. Tai no, kuka pakottaa? Mutta kun ei ole varaa asua maamme pääkaupungin keskustassa. Ellei rikastuta.

Kesällä olis kaverin häät, ilmoitin jo meidät sinne. Mr S rupes tänä aamuna järkeilemään, että miksi sinne ei kannattaisi mennä. Niin haluisin mennä yhden mun parhaista kavereista häihin. Mutta kyllä mr S:kin on oikeessa, ei tunneta sieltä ketää muuta kun sulhanen, rahaa palaa ihan hulluna, päästäis aikasemmin lähtemään Eurooppaa kiertämään... Mun pitää nyt vähän miettiä.

kiirettä ja hoppua

mistäköhän johtuu, että kaikki työt tulee yhtenä vyörynä? Ensin ei mitään moneen viikkoon ja sitten pitäisi olla kaikki heti nyt ja vielä lisää. On se kumma, kun ei kerkeä edes blogia päivittämään ;)

Sannilla on arvonta tuolla --> http://imaloserandyouknowit.blogspot.com/2009/05/raffle-daffle.html

hassua, että "puhutaan" näin valtameren yli melkein enemmän kuin silloin, kun se on ollut täällä. Hirveän kätevää tää internetin ihmeellinen maailma.

Eilen oli töissä puol seitsemään asti illalla! Kotona sitten tein skedanit ja fränkit, todella possutteluruokaa. Mr S kiukkusi pää punaisena kun oli "hukannut" mopon avaimet. Missäköhän koko mies olis ilman naista? Kaikki aina hukassa ja kauhee raivo päälle. Ihan loogisesti kun ajattelin, niin löysin ihan hötkyilemättä ne avaimet, oli tippuneet lattialle. Siinä hötäkässä, kun oli etsinyt tyhjää tölkkiä, jotta voisi näyttää jonkun tosi hienon tempun... Välillä on aikamoinen kestäminen sen kanssa, mutta kai mä silti siitä tykkään =) oli pakko laittaa linkki siihen hienonhienoon temppuun, jonka se näytti

Illalla katsoin leffan War of Worlds. Tosi tyhmä. Ihankun joku alien olis miljoonia vuosia valmistellut hyökkäystä, muttei sitten hyökkäyksen koittaessa tajunnut ottaa flunssarokotusta tms. Äh, oli vaan pakko kattoo loppuun, kun kerta aloitin. Miten voikaan hukata elämäänsä moiseen?

Koulusta tuli tietoa, että voisi kesällä suorittaa yhden kurssin. Toivottavasti aikataulut menee niin, ettei tarvitse perua Euroopan turneeta...

Pieniä iloja, suuria kummastuksen aiheita

Viikonloppu meni pyörän päällä istuskellessa:

(haluu oman, alkaa käydä tylsäksi välillä)

Turussa oli siis Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä 2009, johon jostain kumman syystä osallistuttiin J:n ja K:n kanssa. Heillä molemmilla on oma pyörä, mä olin ainut kyytiläinen =(

Ajeltiin letkassa Turun satamasta Ruissaloon. Oli kieltämättä komeeta kun parisen tuhatta pärrää on kokoontuneena samaan paikkaan. Ei jääty sen enempää hymyilemään, vaan jatkettiin Turun keskustaan ihan nelistään viettämään iltaa.

Hotellissa kun käytiin viemässä romut, kävin vessassa. Jostain syystä mulle tuli suunnattoman iloinen mieli siitä, että se vessapaperi oli silleen taiteltu kolmioksi. Miten jostain noin pienestä voi tullakin niin iloiseksi? Että siivooja on taittanut vessapaperin. Perin kummallista. Mutta kuitenkin niin mukavaa.

Pelailtiin Fame Aliasta (omituinen peli, johon keksittiin sääntöjä sitä mukaa kun peli eteni) ja käytiin syömässä. Eli ei mitään kummallista, mutta niin tervetullutta vaihtelua arkeen.

Eilen tultiin kotiin pitkän kaavan kautta, väsytti ja kiukuttikin hieman. Mutta illalla tuli pelastava elokuva: Pirates of the Caribbean (Mustan Helmen kirous) se todellakin on ehkä maailmankaikkeuden parhaisiin lukeutuva elokuva. Ja pakkohan se oli katsoa, vaikka meni sitten luvattoman myöhäiseksi nukkumaanmeno. Mutta niin hyvillä mielin pääs nukkumaan kiukuttelujen jälkeen.

Tänään sitten töissä tulikin tuo suuri kummastus. Lähinnä esimiesten toiminta ihmetyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. En oikein osaa/viitsi/jaksa selittää sen kummemmin, muuta kuin että nyt koko osasto on aivan huuli pyöreänä, että mitäs tässä tapahtuikaan. Saa nähdä. Tämän tapahtuman jälkeen kyllä niin paljon enemmän houkuttelee työpaikan vaihto...

kuva täältä:

(jonkun toisen blogi, mutta oli niin hyvä kuva meiän pyörästä, että oli pakko käyttää...)

http://www.pqbon.com/~wdeutsch/blog-archive/2006_11.html

vanhuus ei tule yksin

vaan tuo monenmoista yllätystä mukanaan. Eilen iski noidannuoli selkään, varmaankin sen seurauksena, että oikea olkapää on pari viikkoa ollut jotenkin hassusti jumissa. Kotiapäin suunnistin vetämään kunnon lihasrelaksantit naamariin. Tupla-annoksen otin heti kotiin saavuttuani ja sitten vielä illalla. Ihme ettei ole tän höntimpi olo.

Muuten, todella hienoa käytöstä mun pomolta, että ei muistanut kertoa, että tämän aamun palaveri on peruuntunut... olisin saanut nukkua ainakin puoli tuntia pidempään. No, mä olin valmistautunut tähän palaveriin, joten jos se yllättäen tuleekin vaikka ensi viikolla vastaan, mulla on kaikki vastaukset valmiina.

Pikkasen on piesty olo. Selässä tuntuu välillä erittäin epämiellyttäviä pistoja, voi kunpa ei tulis uudelleen niin pahana. Jos vielä oonkin ihan mömmöissä, ja sen takia ei ole niin kivuliasta?

Niin, pakko mun oli sitten pyytää anteeksi. En kestä kovin kauaa mökötystä ja mykkäkoulua. Tosin ei mitenkään kauheen hulvatonta ollut mun anteeksipyynnön jälkeenkään, tästä tullaan varmaankin vielä keskustelemaan.

Huomenna Turkuun!

keskiviikon kiukuttelut

jotka kyllä näköjään jatkui tällekin päivälle... Olin eilen melko ajoissa kotosalla, otin pikku päikkärit. Siinä heräilin kun mr S tuli kotiin, jumitettiin väliä tietokone - sohva ihan yhteisesti. Jossain vaiheessa mr S tiuskas mulle, että miks mä oon niin jumalattoman vittumainen. Tai kiukkunen tai jotain. Yritin olla nätisti, ottaa positiivisemman asenteen (vaikka omasta mielestäni olin aivan normaalisti) ja jatkaa provosoitumatta.

Päätettiin lähteä ilta-ajelulle. Tai mä olisin halunnut kävelylle, mutta myönnyin ajeluun. Ihan autolla mentiin, käytiin jossain Otaniemen - Kehä I:n välimaastossa katsomassa jotain asuinaluetta, jolle en tiedä nimeä. Oli aikamoinen nukkumalähiö. No, ihan kivan näköstä kuitenkin, meri lähellä jne. Siitä mr S ajeli Lehtisaareen. Siellä kierreltiin katselemassa vähän. Se se vasta nukkumalähiö on! Koko paikka ahdisti jo ajatuksena. Mutta kun sieltä olis näköala merelle. Siinä sitten erehdyin sanomaan, että mä en suostu muuttamaan vaan sen takia, että mr S saisi näköalansa. ISO VIRHE. Sen jälkeen ei sitten muuta olla oikein sanottukaan/puhuttu. Yritin perustella sille, että eikö ole parempi, että sanon nyt suoraan, mitä ajattelen, kuin että vaan myönnyn kaikkeen ja mulle tulee paha olo asioista, joihin suostun.

Jotenkin vaan on aika raskasta välillä ton mr S:n kanssa. Kyllä tää tästä, mutta mä olen vähän kyllästynyt aina miettimään, että mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Ja anteeksipyytelyyn. Ja kaikkiin sen ideoihin, joita pitäis riemusta kiljuen alkaa toteuttamaan.

Se sanoi vielä illalla mulle, että jos multa kysyttäisiin, niin ei muutettais ikinä mihinkään, eikä tehtäis ikinä mitään. Teki mieli vastata takaisin, että katotaan kuinka nopeasti muutankaan... Aamulla vielä (ei eilen illalla hyvänyöntoivotuksia, ei tänä aamuna pusua) teki mieli kerätä kaikki mun kamat ja lähteä kävelemään. Sanomatta sanaakaan. Mähän en nyt ala anelee ja pyytelee anteeks sitä, että sanoin, mitä ajattelin.

Välillä vähän tällaista... aika harvoin kuitenkin riidellään. Ehkä se tekee hyvää välillä.

En enää kirjoittele päiväkirjaa, tämä on mun päiväkirja tätänykyä. Kun jokin asia ahdistaa, mun on vaan pakko päästä purkamaan se pois mun päästä. Asiat selkenee, kun ne kirjoittaa ylös. Tämä tapa on siitä mukavampi, että on nyt tullut lähes joka päivä kirjoitettua jotain. Kun mun käsinkirjoitettuja päiväkirjoja lukee, voisi luulla, että olen jossain masennuksen ja sairauden syvissä syövereissä rypevä säälittävä yksilö. Jotenkin siihen kirjaan tulee tartuttua vaan silloin kun kaikki on huonosti.

Oon hieman seurannut muutamia blogeja, jotka käsittelevät pääosin laihdutusta. Se on saanut mun mieleen joitakin asioita. Syöminen ja ruoka on mun mielestä aivan liian hyviä asioita, jotta niistä voisi yrittääkään luopua. Jotkin ihmiset on vaan niin rikki. Se surettaa mua aivan suunnattoman paljon.

Kun mulla oli vastaava hetki yläasteikäisenä, mulla oli aivan loistava ystävä sekä oma äiti, jotka keksivät laittaa stopin sille. Tämä mun ystävä on n. 10 vuotta mua vanhempi, oli silloin yhden pojan äiti. Oli sairastanut anoreksiaa, ollut laitoshoidossa, mutta selvinnyt siitä ja nykyään on kolmen lapsen äiti. Äiti oli huolissaan (kuten myös kouluterveydenhoitaja) mun painon laskusta (kai se nyt laskee, kun ei syö mitään). Yhdessä juonivat niin, että kävin melkein vuoden joka viikko "hoitamassa" tätä ystävän lasta. Vaikka ystävä olikin kotona... Jossain vaiheessa tää ystävä antoi mulle sairaus aikaisen päiväkirjansa luettavaksi ja se viimeistään avas silmät. En halua olla niin sairas, en halua joutua pakkosyötettäväksi. Jotenkin vaan aloin taas syömään ja tajusin, ettei ole sen arvoista olla kaikista hoikin.

Niin toivoisin, että jokaisella näistä rikkinäisistä ihmisistä, joiden sairaudesta luen, olisi tällainen ystävä. Joka voisi auttaa näkemään, voisi kertoa että kaikki voi kääntyä parhain päin.

Menipä nyt vakavaksi. Tällaisia tänään...

Let´s go before it´s too late!

Jonkinnäköistä nuoruuden viimeisiä hetkiä (ainakin mr S:n mielestä) siis elellään. Meidän suunniteltu Euroopan kierros on sen mielestä pakko tehdä ennen kun on liian vanha. Pöh, puhukoon vaan omasta puolestaan. Mä oon vielä ihan nuori, voin tehä ihan mitä vaan vielä vaikka kuinka kauan.

Paitsi... piti mr S:n pikkuveljeltä eilen kysyä, että missä ihmiset käy nykyiseltään baarissa. Kun ite oon niin jumahtanut näköjään tuonne DTM:n puolelle. Mutta sieltä tulikin sitten monta hyvää ehdotusta. Ollaan duuniporukan kanssa perjantaina lähdössä vähän viihteelle. Ainut huono puoli on se, että me ollaan lauantaina aamusta lähdössä moottoripyöräilemään... No, voihan siinä kyydissä yrittää nukkua.

Nyt pitää ilmeisesti tehdä töitä välillä, että voi väittää tehneensä jotain joskus ;)

kutituskisa

eilen illalla tuli mieleen yhtä ohjelmaa katsoessa, että joskus pienenä kavereiden kanssa pidettiin kutituskisoja. Se, kumpi ensin luovutti, pyysi lopettamaan, oli hävinnyt. Kikatettiin vedet silmissä ja välillä melkein pissat housussa mutta ei voinut antaa periksi ennen kun oli ihan vihoviimeinen pakko.

Mä en enää kutise =( tekeeköhän joku aikuisuusjuttu moisen? Mr S yritti kutittaa, mutta ei se vaan toiminut. Mr S:n sain kyllä kutisemaan, mutta eihän sitä voi aikuiseksi väittää parhaalla tahdollakaan ;)

Mä olen aika tolkuttoman väsynyt, nukuin melkein kahdeksaan asti aamulla. En tykkää, kun nyt pitää olla töissä yli viiteen. Haluisin tulla ajoissa, niin pääsis lähtemään ajoissa. Mutta kun taas pääsin nukkumaan vasta puolenyön aikoihin. Vaikeeta pitää omasta unirytmistään kiinni, kun toinen on ihan ilta/yökukkuja. Pitää vaan mennä ajoissa nukkumaan, välittämättä siitä toisesta....

korvapuusteja

mr S teki aamulla. Hitto että sen pitää aina liiotella. Normaali ihminen tekee korkeintaan puolen litran taikinan, mutta ei mun mr S. Se perusti aamusta tänne pikku leipomon ja teki kuin liukuhihnalta noita pullia, jotka nyt nököttää pöydällä, kutsuen mua syömään... Vetäsin jo pari, oli niin hyviä. Mutta kun tää mun painonhallinta -minä ja herkuttelija -minä ei oikein tahdo löytää nyt tasapainoa. Tekis mieli ahtaa noi kaikki suuhunsa, mutta sitten taas... Paino oli tänä aamuna 71,9kg. Joten toisaalta vähän tiputusta on tapahtunut, enkä haluais pilata tätä suuntaa vetämällä urakalla pullaa. Ehkä kaks tälle päivälle saa riittää, huomenna on päivä uus=)

Eilen oli omituinen päivä. Käytiin siivoomassa mr S:n pikkukämppä, kun se sai vihdoin vuokralaisen siihen. Ei olis tehnyt kovin hyvää meidän taloudelle jos se ois vielä kovin kauan ollut tyhjillään. Kämpältä vietiin vielä jotain romuja mr S:n pikkuveljelle ja kavereille. Onneks meillä on toi kätevä farkku, mahtuu kuljettamaan paljon romua. Ja sitähän me tehdään. En ymmärrä, mistä kaikki se tavara tuleekaan, jota me liikutellaan edestakas.

Romukeikan jälkeen käytiin palauttamassa vaatteita yhelle kaverille, oli unohtunut vapusta mr S:n reppuun. Tää kaveri ei ollut kotona, työnnettiin postiluukusta vaatteet. Jotenkin omituisesti tällä reissulla sain myös tietää, että yksi toinen kaverini on raskaana (taas). Niille on tulossa lokakuussa kolmas lapsi. Musta on niin hurjaa, että mun kavereilla voi olla jo niin paljon lapsia.

Illalla mentiin vielä siskon luokse, pelailtiin, juotiin limua, syötiin pahoja karkkeja, naurettiin. Oli ihanan rento ilta. Sai nauraa ihan vedet silmissä. Mun isosiskot on alkaneet keräämään meidän isän sanontoja, jotta voidaan sitten sen hautajaisissa niitä muistella. Ei sillä, että isän hautajaiset olis vielä lähelläkään (toivottavasti ainakaan) mutta sillä on jotain niin lentäviä lauseita, jotka on vaan pakko laittaa muistiin, että ne voi siirtää vaikka sitten tuleville polville.

Niitä naureskeltiin ja muutama uusikin muistui mieleen. (tilulilu, pokasaha)

Kun ajettiin kotia kohden keskellä yötä, alkoi mr S taas ahdistelemaan mua kesäloman suhteen. Että mitä tehdään. En oikein oo varma, mitä tapahtui. Koska kun tultiin kotiin, niin kateltiin yhdessä netistä pikkubusseja. Jotenkin se niin sopis kuvioon. Jos päätetään lähteä kiertelemään eurooppaa, niin pakkohan sitä on vaihtaa auto vähän isompaan. Mä välillä vaan mietin, että kumpikohan meistä on hullumpi. Mr S, joka keksii nää kaikki hulluudet, vai mä, joka iloisesti komppaan mukana???

Niin, tänään oli tosiaan äitienpäivä. Käytiin siskonperheen ja äidin ja siskonpojan kanssa syömässä, jälkkärille tultiin tähän meille (ei sillä, kyllähän me jo ravintolassa syötiin yhet jälkkärit, mutta siis jälkkärin jälkkärille). Improvisoin tosi nopeesti äidille suklaarasian, kun ei oikein ollut muuta lahjaa... Onneksi tuolla oli vielä jemmassa pari suklaarasiaa, ja onneksi salmiakkisuklaa on äidin lempparia.

uusi pää

heräsin tänään ihanasta unesta, jossa makoilin rannalla, mua palveltiin, söin suklaakonvehteja... ulkona satoi, heräsin kai siihen ääneen joka tulee, kun pisarat lyö ikkunaan.

Kävin äsken parturissa, tukkaa lähti varmaan puoli kiloa ja nyt on paljon kevyempi pää=) ja myös vaihteeks oon blondi=)=)=)

uutta haastetta hakemassa

eräs työkaveri (osastomme toisesta ryhmästä) on irtisanoutunut. Vitsaili, että haluanko hänen työnsä. Automaattinen vastaus oli, että en todellakaan, kiitos! Mutta nanosekunnin myöhemmin tajusin, että tässä voisikin olla vastaus mun ahdistukseen liittyen erääseen työkaveriin. Sopivasti tän ryhmän pomokin oli paikalla, joten sanoin, että olisin ehdottomasti kiinnostunut. Myönsin myös (ehkä virhe) että on hieman ongelmia tän nykyisen työkaverin kanssa.

Nyt jänskättää. Olisiko musta TAAS opettelemaan kaikki uusiksi? Tai no, kaikki ja kaikki, kyllähän mä jotain niidenkin hommasta tiedän. Ja samat duunikaverit ja kaikki olis myös... Eli ei oikeesti mikään ihan kauhee hyppy tuntemattomaan olis.

Eilinen oli rankka. Vaikka eihän mun tarvinnut muuta tehdä kun vaan roikkua siinä pyörän perässä. Silti väsytti jumalattoman paljon illalla.

Tänään pääsen suoraan töistä päikkäreille!

Ei oo oikein mitään viikonloppusuunnitelmiakaan, vähän väsyttää, vois vaan olla.

paljon parempaa torstaita

eipä mitään ratkaisevan erilaista ole tapahtunut, mutta olo on miljoona kertaa parempi kuin nyt vaikka viimeiseen viikkoon.

Sain eilen ottaa piiiitkät päikkärit (siis oikeesti yli kaksi tuntia...) ja sen jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. En tajua miksi, mutta rakastan ruokakaupassa käyntiä. Siis Mr S:n kanssa. Yksin en niin kauheesti pidä siitä, mutta silloin toki voi tuhlata ihan mielinmäärin mitä kummallisempiin ruoka-aineksiin.

Tässä esimerkki mun yksin kaupassa käynnistä:
Kapriksia, mä taidan tykätä kapriksista tosi paljon vai tykkäänköhän, en muista nyt. Otetaan kuitenkin. Ne sopii sen pizzan kanssa.

(siis näitä puoliääneen mutisen kaupassa, että jos tapaatte jonkun kaupassa, joka viheltelee, mutisee itsekseen kasviksille ja nyrpistelee "pahoille" ruoille, välillä hyräilee, niin se on vaan Sunbeam)

Jooooo, ehdottomasti vihreitä pepperoneja, noita tulisia. Jäätelöä vois ottaa jälkkäriks. Ruoaks on pizzaa, jotain italialaistyyppistä. Joo, toi mikä maksaa 5€/puol litraa on just täydellistä. Otetaan niitä kaks.

Aurinkokuivattu tomaatti on PAKKO ottaa, ei sitä ilman voi olla. Niin, ja tuolla on toi jenkkihylly.

Mac&cheese on pakko ostaa, vaikka maksaa viis euroo yks makaronipaketti! Mutta kun mr S ei oo ikinä syöny mac&cheesee, se on menettäny niiin paljon. Joo, ja tossa on tota maapähkinävoita.

Sitten tarvitaan vielä paahtista ja hilloa, nam!

Niin, ne pizza-ainekset. Basilikaa, rucolaa, ilmakuivattuu kinkkuu. Mutt mä en niin siitä tykkää, mä otankin itelleni noita pepperonimakkarasiipaleita. Joo, ja tossa on toi tapaslajitelma, se kanssa.

Lopputulema oli tän kauppareissun kanssa se, että rahaa paloi yhteen pizzaan melkein satanen, unohdin sitten kuitenkin ostaa hiivan, vieraita tuli paljon vähemmän kun olin odottanut. Mutta se onni tässä oli, että sain kaikkee kivaa, niitä vihreitä pepperoneja on kaapissa vieläkin. Nam.

Turha varmaan mainitakaan, että Mr S:n kanssa kauppareissut on todella paljon erilaisia. Ei tule tollasia heräteostoksia mietittyäkään. Pitää olla jotenkin tosi järkevä.

Mutta kaiken tän jälkeen, siis eilinen kauppareissu Mr S:n kanssa oli hyvä. Illalla käytiin vielä salilla. Olin todella ahkerana, hölkkäilin/kävelin juoksumatolla puol tuntia, sitten soudin melkein kilsan, tein vielä rinta- ja selkälihaksia ja sitten olikin aika lähteä kotiin nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa kyllä luin vielä jonkin aikaa, ihan loistava vampyyrikirja *kiitos pikkusiskolisko* oon nyt kolmannen osan alussa.

Tänään oon pari tuntia töissä, sitten Mr S tulee hakee mut pärrällä ja mennään harjoitteleen prätkän hallintaa. Pitää kyllä käydä nyt hakee aamupalaa, kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ruokaa...

sekoilua

Yöllä sanoin mr S:lle, että mulla on nyt vähän huono olla. Mutta kyllä mä tän selvitän itekseni. Mr S muistutti, ettei me ihan turhaan käyty pariterapiassa, että kyllä silläkin on jotain tekemistä mun pahan olon kanssa. Ainakin mun olo vaikuttaa ihan suoraan siihen. Kysyin, että mitä hyötyä siitä terapiasta oli sille? Vastaus oli omituinen, en saanut siitä oikein kiinni. Jotain asioiden laittamista kokojärjestykseen. Kai mun olojen mittaamista? En haluaisi, että mä oon aina se, jota pitää varoa, joka voi mennä rikki. Ei se tunnu yhtään reilulta. Että toinen joutuu hiipimään mun ympärillä varpaisillaan.

Keskustelu lähti siitä liikenteeseen, että mr S yritti olla mulle ihana, pussaili ja halaili ja mä jäädyin totaalisesti. En vaan pystynyt tekemään yhtään mitään. Makasin sängyllä ja toivoin, että saisin nukahtaa. Mä oon jotenkin ihan uupunut, väsynyt, voimaton. Kai tää tästä.

Niin, oon myös täydellinen sokerinarkkari. Jätän karkit töihin, mutta sitten syönkin niitä ihan urakalla koko työpäivän ajan. Tänä aamuna odotin vaan, että pääsen työpöydän ääreen, kun täällä odotti kaksi pussillista karkkia. Hyvä ettei ollut kauheet sokeritärinät päällä... ei hyvä.

unta

aamuyöstä/aamusta näin unta eräästä ihmisestä, joka auttoi mut läpi siitä vaikeasta ja sumuisesta eron jälkeisestä ajasta. Se oli aika surkuhupaisaa aikaa, kaksi rikkinäistä luukasaa lohduttamassa toisiaan. Mutta unesta. Siinä kaikki oli hyvin, pikkusisko suomessa mun kanssa, oltiin lapsuuden kotona, valmistautumassa kirkkoon lähtöön. Jostain kumman syystä tää ystävä tuli myös bussiin, joka oli menossa kirkkoon. Elämä oli oikein, hyvin. Jossain vaiheessa tää ystävä katos siitä bussista. Siihen heräsinkin, kun en löytänyt enää sitä ystävää liikkuvassa bussissa.

Tää ystävä on menossa parin kuukauden päästä naimisiin. Oon iloinen ja onnellinen sen puolesta. Että löysi jonkun, jonka kanssa haluaa jakaa kaiken. Pienen hetken monta vuotta sitten toivoin, että se joku olisin ollut minä, mutta onneksi oltiin molemmat liian järkeviä moiseen. Oon niin iloinen, että säilyttiin hyvinä ystävinä, vaikka koeteltiinkin niitä rajoja.

Eilen piti tosiaan siivota/järjestellä. Jäin kiinni yhteen kirjaan. Eli ei tullut tehtyä mitään. Eikä edes ole huono omatunto. Paitsi ehkä siitä, että mrS:llä ei välttämättä ollut silitettyä paitaa tälle päivälle... no, kyllä se osaa itekin silittää.

Muuten hassua, miten yhdessä päivässä voi muuttua maisema aivan täydellisesti. Eilen aamulla oli vielä aika harmaata, tänään kaikki on vihreenä ja kauniina. Kevät!

eilinen, tämä aamu

kiukkua. Tai väsymystä. Tai vähän kumpaakin? Mr S huolestui eilen, kysyi monta kertaa, olenko masentunut. Kai hieman, ei sitä voi ääneen sanoa, silloin se olisi totta. Ärsyynnyin eilen tolkuttoman paljon kahdesta asiasta: 1) Mr S söi sipsejä äänekkäästi. 2) kirjoitin erään salasanan väärin. Suhteellisuudentaju ainakin on hukassa.

Eilen oli vauhdikas päivä. Autonpesua, salia, sukulaisia, ystäviä kahteen eri otteeseen, huonekalun roudaamista. Keskusteluja mahdollisesta perheenlisäyksestä. Jotain, johon olen pyrkinyt koko pienen elämäni. Nyt tuntuukin siltä, että en ole vielä valmis. Äidiksi. Haluan ennen sitä vielä ajaa prätkäkortin, ostaa oman prätkän, laihtua 25 kg, käydä Australiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Kanadassa.

Tästä päivästä voi tulla ihan hyvä. Ajattelin illalla siivota, järjestellä. Laittaa pois kaikki turhat tavarat. Se puhdistaa jollain tavalla koko ihmistä. Turhasta luopuminen. Varsinkin, kun itse saa päättää, mikä on turhaa ;)

moottoripyöräkausi avattu!

mutta miksi, oi miksi meidän pitää aina liioitella kaikkia asioita? Ehkä ensimmäiselle päivälle tollainen kahdentoista tunnin vääntö on hieman liikaa. Ja persaus aivan rikki. Kypärän käyttö vaatii myös hieman totuttelua. Mutta kaikesta huolimatta oli mukavaa. Käytiin vähän joka puolella, päädyttiin Heinolaan syömään.

Vappu meni... eri lailla. Kun olin ehkä pienessä mielessäni suunnitellut. Ei yhtään pöllömmin. Hahaa, unohtui mainita perinteinen vappuriita, joka edelsi tuota kaikkea seuraavaksi mainitsemaani. Sain viestin henkilöltä, jonka kanssa olen viettänyt kaksi erittäin railakasta/mieleenpainuvaa vappua. Siitähän riemu repesi. Ja mulle itku. Muutenhan voin oikeen hyvin olla ystävä kundien kanssa, mutta tää yks henkilö on aivan sietämätön mr S:n mielestä. Mutta jokatapauksessa siitäkin selvittiin...

Oltiin Håkanissa alkuilta (luulin, että se viistoista kesäisenä siellä viettämäni vappu olisi jäänyt viimeiseksi, mutta näköjään ei) ja jatkettiin DTM:ään. Yleensä siellä tuntee itsensä erityisen omituiseksi, kun on ainut normaali, mutta tällä kertaa oli kyllä ihan tavis muiden joukossa. Ei yhtään paha.

Syöpöteltyä on tullut ihan hulluuteen asti, tänään vetäsin ihan huoletta ison pizzan naamariin. Luulin, että vatsalaukku olis jo vähän pienentynyt, mutta ei näköjään. Huomenna taas ruotuun. Ja katumusharjoituksia salilla =)

Eilinen meni ihan vaan kotona pöllötellessä, mr S nukkui kuuteen asti illalla. Seitsemältä oli varattuna lounas ravintola Anista. Oli hyvät pöperöt. Hassua, että asuttiin siinä samassa rakennuksessa vuosi, eikä käyty siinä kertaakaan. Meidän menetys.