viikonlopun suunnitelmia

olis tarkoitus mennä ehkä lauantaina kaljakelluntaan. Tosin en kyllä suostu kaljaa juomaan, mutta se ehkä annetaan mulle anteeksi???

Oon pari kertaa nähnyt uutisista kuvaa moisesta tapahtumasta ja syvästi paheksunut. Nyt itse ehkä kellumaan... pitää vaan keksiä joku uber-hieno kelluntavekotin! mr S käyttää työpäiväänsä hyödyksi ja ilmeisesti kovin miettii tähän ratkaisua. Illalla mr S menee kaverinsa varpajaisiin, ja mä pääsen bilettään kaverin kanssa!

Päätä särkee vielä jonkin verran, mutta elämä alkaa jo voittamaan (ehkä).

tuskaa, piinaa

eilisestä iltapäivästä jatkunut päänsärky jatkuu yhä. En päässyt tänään töihin, kun olo ei ollut kauhean toimintakykyinen. Huomenna on pakko mennä, koska kaikki muut melkeinpä on lomilla. Ja ihmiset tarvitsee kesälläkin lääkkeensä, uskokaa pois.

Ruudun tuijottaminen käy silmiin, joten ei tätä enää. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Niin ja lauantaiksi voisin tilata yhden pikkusiskoliskon tänne Suomeen! Olis kivaa päästä sen kanssa ulos. Mutta ei vissiin voi auttaa. =(=(=(

Ikäväkin.

sunnuntaiaamu

miekkonen vielä nukkuu, kohta meen sen viereen myös vielä köllimään. Perjantaina olin sen kaverin luona, joka on eroamassa miehestään (tosissaan kerkes vuoden olee naimisissa). Juotiin vähän viintä. Meitä oli kolme tyttöä, ei ollut mikään maailman hilpein tyttöjen ilta. Vaikkakin ei mistään tylsimmästäkään päästä. Rankkaa vaan, kun ajattelee miten vähän aikaa niiden häistä on.

Mr S heitti mut sinne ja tuli hakemaankin. Kai jotain kinaa sitten illalla tuli, mutta ei sen suurempia. Lauantaiaamusta tehtiin tällainen:

Käytiin hakemassa kiinalaista ja mentiin katsomaan kolmea uutta ihmistä: uutta äitiä, uutta isää ja uutta vauvaa. Oli ihan mukavaa, mutta matkalla takaisinpäin mr S huomautti, etten oo enää yhtään sama ihminen, kuin silloin kun tavattiin. En halua naimisiin (haluanhan, en vaan jaksa jankuttaa aiheesta) enkä halua lapsia (myös ei niin totta, mutta mua ihan oikeesti on ruvennut pelottamaan ajatuskin odotuksesta/synnytyksestä). Eikä nää ihmisten kertomat synnytystarinat oikeesti auta asiaa. Se on kuitenkin mun kroppa, jolle ne kaikki muutokset tapahtuisi, jos olis raskaana. Ja kun mun on muutenkin niin vaikeeta hallita tätä kroppaa, se ei suostu laihtumaan, eikä aika paranna haavoja... arvet on tosi näkyviä ja välillä tosi kipeitä. Miten ihmeessä voisin ikinä parantua jostain niin brutaalista kuin synnytyksestä? Mua ihan oikeesti pelottaa ajatus.

Eilen illalla käytiin tossa läheisellä rannalla (siis me asutaan aivan lähellä tosi kivaa uimarantaa, eikä olla käyty siellä aikaisemmin???) mr S lennätti leijaa. Mä katselin vieressä, kun isoa miestä lapsetti. Tänään ehkä mennään ostamaan sille isompi leija.

Illalla katottiin Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Onneksi ei käyty leffateatterissa kattomassa sitä, mä vaan itkin ja itkin ja itkin. Mutta oli niin hyvä leffa. Ja oli ihanaa sen jälkeen olla kullan kainalossa pusuttelemassa, kun se kuiskutteli mulle, että sillä on hyvä olla. Niin mullakin.

Nyt sen viekkuun vielä köllimään, olemaan laiska. Kohta aamupalaksi croissantit ja fetapasteijat, nam!

Kummitus

kaveripariskunta pyysi meitä joulukuussa syntyvän lapsensa kummeiksi. Tosin kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, joten ollaan epävirallisia kummituksia=)

Hiukan pisti mietityttämään, mulla on jo yks tuollainen epävirallinen kummilapsi exän kanssa. Jotenkin vaan... en osaa selittää. En juurikaan ole ollut yhteydessä tähän kummilapseen eron jälkeen, ehkä pitäisi vähän parantaa tapojaan.

Tuli sellainen olo, että mitäs jos me sitten erotaan mr S:n kanssa? Pystynkö pitämään yhteyttä tähän lapseen? No, ehkä nyt on vähän eri asia. Eikä toivottavasti tulla eroamaan nyt ainakaan ihan lähiaikoina, sen verran on luottoa suhteeseen.

Kaveri ilmoitti eilen, että avioero on tulossa. Hirveetä nähdä, miten sillä on paha olla, mutta tulee myös oma ero mieleen ja sääli sitä miestä. Koska tässä tapauksessa tää tyttö on se, joka haluu eron. Ehkä pystyn vähän ymmärtämään exän tunteita, kun nään nyt niin läheltä samanlaisen tilanteen. Kun varsinaista syytä eroon ei ole, vain se, ettei toinen enää jaksa/pysty/halua. Vähän on rankkaa.

Töissäkin on ollut niin pirun kiirettä ja taas pitää juosta.

elämä kulkee sykleissä

ja tällä hetkellä mun ystävä/tuttavapiirissä on menossa varsin mielenkiintoinen sellainen. Eilen yhdelle parille syntyi poika. Toinen kaveri ilmoitti tulleensa jätetyksi. Yksi ystävä miettii tosissaan avioeroa vuoden naimisissaolon jälkeen. Tuttavapariskunnan feminiini osapuoli oli jättänyt avioeropaperit.

Kun jotakin tapahtuu, se tapahtuu ryppäänä. En osaa sitä paremmin kuvailla.

Kysyin eilen illalla mr S:ltä, että miksi me ollaan pari. Vastaukseksi sain jotain niin päätöntä (siinä vaiheessa vissiin oli veri paennut päästä ja pahasti). Myöhemmin kyselin uudestaan. Juteltiin hetki. Että ehkä me tajutaan mikä on tärkeetä ja mikä ei niin tärkeetä. Että me viihdytään toistemme seurassa. En oikein tiedä mitä ajatella noista.

Päikkäreillä näin unta, että se jätti mut.

liskojen yö

takana, mutta pääsin kuitenkin töihin suht hyvin. Ei mennyt hyvin viime yö, ei. No, ehkä tämä viikko menee vielä totutellessa rytmiin, sellaiseen aikuisten tunnollisten ihmisten rytmiin=)

eilen elin

ja sydämeni kyllyydestä, tanssin, lauloin, join, valvoin kuuteen, kävin aamuviideltä naku-uinnilla meressä.

Miten rakastankaan kesää! Eikä tällaisen hulluttelun suinkaan tarvitsisi tapahtua alkoholin voimin, eilen niin vaan oli. Ehkä ensi viikonloppuna voisi olla sekaisin ihan vaan kesästä=)

kello viis

lomalla ja mä oon ylhäällä tähän aikaan! Mitä ihmettä? Tosin menin jo yhdentoista aikoihin nukkumaan, joten periaatteessa voisi ihan oikeasti jo olla virkeänä. Mutta ei se siitä johdu, oltiin eilen saaressa chillaamassa, ja hytykät söi niin perkeleesti, että heräsin kutinaan.

Saaressa oli ihanaa, rentoa, hauskaa, rauhallista, aurinkoista. Täydellinen lomapäivä!

Nyt ottamaan jotain antihistamiinia, jos tää kutina loppuis tai ainakin hellittäis.

(heräämiseenhän ei vaikuta mitenkään myöskään se, että näin kauheita painajaisia, joissa olin koulussa tilastomatikan/kemian tunnilla)

Matkakertomusta, osa 1

Tiistaina 23.6. laitettiin Skodan nokka kohti Vuosaaren satamaa. Laivamatkustusehdoissa luki,että paikalla olisi hyvä olla kolme tuntia ennen laivan lähtöä. Laivan piti lähteä 20.30 joten oltiin paikan päällä vähän ennen puoli kuutta.

Puoli tuntia ennen laivan lähtöaikaa ajettiin auto sisään. Oli aikamoista säätämistä. Ja jonottamista. Ja odottamista. Onneksi oli nätti, lämmin sää. Oltiin ulkona autosta, syötiin punaisia lakuja (ehdotonta automatkasyömistä moiset) juotiin limua. Ongelmana ilmeisesti oli reitin uutuus sekä se, että laiva pysähtyy Gdyniassa (meidän satama) ja jatkaa siitä Saksan puolelle Travemundeen. Laivanlastaajat saattoivat olla hieman hukassa.

Lähtö viivästyi reilulla puolella tunnilla, mutta eihän

siitä lomalainen hermostu, vaan nauttii jo kannella auringonpaisteessa drinksusta=)

Laiva ei siis ollut mikään luxusristeilijä, vaan rahtilaivaksi tarkoitettu Finnlinesin Finnlady.Täytti kuitenkin tehtävänsä, oltiin keskiviikkona 23.6. iltapäivästä Puolan Gdyniassa.

Siitä ajeltiin kohti Poznania, jota puolalaissyntyinen ystävä suositteli käyntikohteeksi kyseisessä maassa. Hieman ennen saapumista kyseiseen kaupunkiin iski kuitenkin väsy ja piti päästä nukkumaan. Vettä satoi mutta sissinä suostuin kokeilemaan autossa nukkumista. Yöpaikaksi valikoitui Shellin piha. Jossa oli muutama rekkakuski jo parkissa. Aamulla näkymä oli seuraavanlainen:

Tässä vaiheessa, sateisen, kostean, märän, levottoman yön jälkeen mulla loppui hetkeksi huumorintaju. Varsinkin kun olin todella flunssaisena ja kipeämmäksi tulossa koko ajan. Käväistiin Poznanissa, ihan kaunis pikkukaupunki. Mutta ei jaksanut vaan turistoida ihan kamalasti. Kun tuntui, että kuolema korjaa aivan kohta.

Poznanista matka jatkui torstaina 25.6. kohti Krakovaa. Sielläkään ei aivan mahdottoman paljon pystynyt katselemaan nähtävyyksiä, lähinnä podin ja sairastin ja nukuin. Yritin ostaa Buranan rinnalle jotakin vähän tujumpaa ja jotain lääkkeitä sainkin lisää.

Perjantaina 26.6. ajeltiin Krakovasta Auschwitz:iin. Vaikka olo oli aika tuskainen, se oli toinen etukäteen määritellyistä käyntikohteista. Ajattelin, että olo voi pahentua kun näkee sen paikan. Onneksi oli kaunis kesäpäivä, linnut lauloi, aurinko paistoi, puut vihreenä ja kukat kukki. Ei oikein tajunnut edes, että siellä on joskus tehty niin kamalia raakuuksia. Tavallaan ihan hyvä. Olis voinut olla ihan ranteet auki, jos siellä vielä olisi ahdistunut sen oman flunssaräkäolon lisäksi.

Samaisena perjantaina jatkettiin Puolasta Tsekin kautta (n. 30 km tsekin puolella ajettiin) Slovakiaan. Slovakiassa majoituttiin hotelliin (lentokenttähotelli Chopin, joka oli avattu kolme viikkoa aiemmin) kahdeksi yöksi, jotta pääsin kunnolla lepuuttamaan. Niin ja näiden avullahan siitä lopulta selvis:

Bratislavassa vietettiin siis perjantai-ilta, lauantai kokonaisuudessaan ja sunnuntaina 28.6. jatkettiin taas matkaa. Tämäkin kaupunki näytti aika mukavalta, mutta kipeenä ei vaan jaksanut. Joten käytiin vieressä olevassa kauppakeskuksessa shoppailemassa, ostin kolme melko peruspaitaa ja hajuveden:

Pullo on aivan kauhean näköinen, ihan mummo. Mutta tuoksu on ihana! Ja tätä ei enää saa Suomesta, en raaskinut ostaa tätä muutama vuosi sitten, kun ostin pari muuta uutta hajuvettä. Silloin ajattelin, että ostan sitten kun edelliset loppuu. Mutta eihän tätä enää ollut missään, kun lähdin etsimään tossa puolisen vuotta sitten. Ja nyt Bratislavan lentokentän läheisessä ostoskeskus Avionissa kyseinen hajuvesi oli alennuksessa ja maksoi 16 euroa!!!!! Olin niin iloinen tästä löydöstä! Mr S ei vaan meinannut ymmärtää, miten iso juttu tämän hajuveden löytyminen ja vielä alennuksesta oli. No, miehet ei tajua.

Jatkuu seuraavalla kerralla, ehkä tekstiä Venetsiasta ja muutenkin Italiasta tulossa=)

Kotona taas

Kotiuduttiin aamulla, toi sade ei oikein tunnu hyvältä. Reissun lämpöennätys oli kuitenkin 36 astetta, siihen verrattuna täällä kotona on tyhmää!

Onneksi muiden maiden apteekeissa saa myydä vaikka mitä roppia, lähti räkätauti melkoisen vauhdikkaasti niillä Puolalaisilla (vai Slovakialaisilla?) sinisillä tableteilla. En ehkä halua edes tietää, mitä niissä oli. Mutta kuitenkin.

Miekkosella on varmaankin nyt korvatohellus (lue: -tulehdus) johtuen alppien ylityksestä, ilmastoinnista, jostain muusta, mistä?

Mä voisin oikeesti elää ja asua siellä etelämmässä, lämpimässä! Mr S oli tuskaisena, mutta reippaasti kesti sen, kun näki että nautin sydämeni kyllyydestä kerrankin kun ei tarvitse palella.

Teen jonkinlaisen kirjoitussarjan reissusta, jää paremmin itsellekin mieleen asiat, kun jäsentelee ne järjestykseen. Mutta ei tänään. Tänään kotiudun ja nautiskelen ajatuksesta, että vielä on viikko lomaa jäljellä!