pikapostaus Bratislavasta

Oon jopa ottanut joitain kuvia, mutta niitä liittelen myöhemmin. Ollaan eilisestä asti oltu täällä Bratislaviassa, Slovakiassa. Ajettiin Tsekin kautta Puolasta tänne. Joo, ja suunnitelmat autossa nukkumisesta on nyt hetkeksi jäässä, kun oon sen verran räkänen ja nuhanen ja yskänen. Eli eka yö nukuttiin autossa Shellin pihalla lähellä Poznania, mutta sitten sen jälkeiset yöt ollaankin oltu hotlassa. 

Huomenna ajetaan kohti Venetsiaa! Siellä on myös hotelli varattuna, mutta siitä varmaankin Gardajärvelle leiriytymään.

Niin, ja slovakialainen näppis on ihan sekaisin. Ääkköset kyllä löytyy, mutta y ja z on ainakin vaihtanut paikkaa, eikä @-merkkikään löytynyt kovin helposti. Onneksi sentään on mäkki.

Mäkistä puheenollen.... siellä ollaan myös syöty jonkin verran....

välihuomautus

niin ja syy, miksi olen hereillä ennen yhdeksää lomalla (sen kurkkukivun lisäksi) on yks hemmetin iso, lihava, äänekäs kärpänen! Ei voi kyllä olla kovin kiukkunen, koska kärpäset kuuluu kesään=)

hey hou, lets go!

Juhannus meni hyvin, suht rauhallisesti. Mitä nyt vähän henkeviä tuli juteltua kaverin kanssa, jonka avioliitto ei olekaan se auvoisa satama, johon luuli päätyneensä. Mutta ehkä se siitä. Ehkä musta oli jotain apua, kun osaan ainakin jotenkin samaistua.

Tänään on se päivä. Ja eilen illalla mr S:n kera todettiin että taidetaan olla tulossa kipeiksi. Eikun buranaa ja jotain mustaherukkajuomahässäkkää peliin. No, heräsin kurkkukipuun. Pitää vaan olla jumalaton määrä roppia mukana. Tai vaan päättää, että ei tästä mitään kesäflunssaa tuu, eihän?

Eilen illalla eteisessä oli rivissä yhdeksät kengät, jotka olisivat halunneet lähteä mukaan eurooppaa kiertämään. Onnistuin kertomaan niille (ja ehkä hieman myös itselleni), että jos ne kaikki pääsee mukaan, ne ei saa reissusta ollenkaan kavereita mukaan. Eli karsin kahdet (vai kolmet) pois. Hyvä minä! Ja tiedän, että todennäköisesti kuitenkin tulen käyttämään yksiä-kaksia kenkiä koko loman. Mutta on hyvä olla vaihtareita. Ja ehkä vaikka Italiasta vois tehdä kenkälöytöjä? Nyt kun periaatteessa on kahden-kolmen kenkäparin puutos matkassa?

Joo, höpöttelen. Onkohan kuumetta....

Ihanaa kesää meille!

Huh!

Ihan kohta... siis kuuden tunnin päästä se on. Se L-O-M-A. En odota mitään ihmeellistä, tiedän, että varmasti tulee hermoja raastavaa aikaa, hyvää aikaa, toivottavasti lämmintä aikaa.

Eilen mr S kertoin lukeneensa töissä EEVA-lehteä. Oli todella paneutunut erääseen artikkeliin, jossa eronnut tsykitri (miespuolinen) eritteli erilaisia suhteita. Oli miettinyt meidän suhdetta, omaa osuuttansa siinä. Autossa siitä virisi erittäin mielenkiintoinen keskustelu/pohdinta.

Parisuhteiden määrittelyjä oli kolme: alisteinen (perinteinen mies tienaa, vaimo saa tyydytyksen perheestä), "kaverisuhde" alias suhde, jossa ollaan äärimmäisen tasa-arvoisia. Kolmas oli näiden kahden välimuoto. Suhde, jossa mies on mies, nainen on nainen. Jonkinlaista tasa-arvoa, mutta mies näyttää olevansa se vahvempi osapuoli (henkisesti).

Todettiin, että aika hyvin toteutetaan kakkos- ja kolmoslajin suhdetyyppiä. Vaikka mr S muisti taas sanoa (ja rakastan sitä siksi), että ei halua olla mun kaveri. Kaverin kanssa ei olla sängyssä. Kaverit on sitä varten, että voi purnata parisuhdettaan=)

Mietin siinä jutellessamme, että toivottavasti nää meidän autokeskustelut ei kärsi tulevasta monen tuhannen kilometrin automatkasta. En usko, mutta sen näkee sitten.

Illalla mäkkäriruoka ei halunnut pysyä sisällä. Selkeesti tunsin, että juuri se big mac ateria on se huono juttu, joka pyrkii ulos. No, tuli sitten oksupoksu. Ja tunti vessassa. En kyllä suostu oleen kipee. Se oli vaan joku ihme härö mun kropassa (näitähän sattuu)

Jussiksi möksälle, käytiin eilen jo kaupassa ja Alkossa. Tänään vaan laitetaan lakanat sänkyyn ja imuroidaan, niin juhannuksen vietto voi alkaa. Hauskaa Juhannusta!

Enää yksi herätys!

Jep, odotan lomaa kuin kuuta nousevaa. Ensimmäinen kokonainen, palkallinen loma ikinä! Aivan mahtavaa. Mr S tuli eilen illalla kotiin duunin virkistyspäivästä, pussas mun suun puhki ja kysyi, missä ollaan viikon päästä tähän aikaan?

LAIVASSA MATKALLA PUOLAAN!!!!!

Sain eilen siis olla koko illan yksin kotosalla, kun mr S oli duunikavereidensa kanssa risteilemässä. Reitti oli kulkenut Saaren ohi, Saaren, jossa/josta/jonne isukkipappa ajaa vuoroviikoin yhteysvenettä. Olivat sattuneet sopivaan aikaa Saaren edustalle, pappa juurikin oli ollut yhteysveneilemässä. Mr S sai hauskan kuvan.

Aamulla heräsin auringonpaisteeseen, ihan tuskitta nousin kuuden aikaan pirteänä sängystä. Nyt alkoi nukuttamaan... Ei se aurinko jaksanut taistella kovin pitkään noita pilviä vastaan. Jaahas, aika alkaa tekemään töitä.

huh mikä päivä

oli eilen. Auto käytettiin aamusta tsekkauksessa, ettei vallan jäädä johonkin keskelle ei mitään reissullamme. Siitä töihin, paitsi että mr S oli fiksuna jättänyt läppärinsä auton takapenkille. Ja koska autossa kuuluu popittaa, en kuullut puhelimen soimista. Jossain vaiheessa (lue: työpaikan pihalla) vihdoin kuulin puhelimen ja eikun ukemia ja takaisin kotiin. (Hieman törttöilin, tein ukemin ehkä vähän kielletyssä paikassa, sori...)

Kun pääsin töihin, olikin aika lähteä koulutukseen/palaveriin/itse esittelemään erästä slide -sarjaa, jonka olin tehnyt n. puoli vuotta sitten. Eli eipä jäänyt juuri valmistautumisaikaa. Siitäkin selvisin, onneksi kaikki oli tuttuja, joille sitä esitin. Vähän haparoiden, mutta sain pidettyä silti.

Lääkärin kautta kotiin, vaivaa ei löytynyt, sain lääkkeitä, jotka ehkä voi auttaa. "Näiden kanssa ei sitten kannata ottaa alkoholia" farmaseutti kertoi. Paskat, hoidetaan vaiva sitten juhannuksen jälkeen, jos vielä vaivaa... (naistenvaivoja, ei mennä yksityiskohtiin)

Kotona sain valtavan puuskan, pesin pyykit, silitin järjettömän vuoren vaatteita ja lakanoita. Söin loistavaa spagetti-lihapullahässäkkää, jonka teki mr S. Tämän kaiken jälkeen olin aivan rikkipoikkiväsy.

Jos tänään olisi hieman rauhallisempi päivä... ainakaan töissä ei pitäisi olla mitään palavereja tai muita, joihin pitäisi valmistautua. Pomokin on poissa =) joten ei hätiä mitiä. Ennen loman alkua vaan pitäisi pari juttua saada tehtyä, joten ei kun höseltämään

Saarella on vaari ja mummu ja me!

Eilen oltiin saaressa, puolsokeen mummun ja puolkuuron vaarin kera. Oli mukava, mutta melko rankka päivä. Syötiin, juotiin, käveltiin, muut kävi saunassa, mä paistattelin päivää. Saunan jälkeen lisää syömistä ja juomista (rosvopaisti-ilta).

Vajaa tunti ennen kotiin lähtöä taivas tummui, ja alkoi aikamoinen sade ja ukkonen. Päästiin melko kuivina kuitenkin kotiin. Välillä pelotti olla auton kyydissä, kun oikeesti ei eteensä nähnyt. En olis uskaltanut ajaa.

Tänään heräiltiin hitaasti, möllöteltiin sängyssä tähän asti. Aika ihania nää hitaan kiireettömät aamut. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Enää neljä työaamua, sitten alkaa loma!

Wau mikä sää!!!

Näin aivan mahtavan, koko taivaankannen peittävän salaman, joka haarautui joka puolelle.

Onneksi me asutaan korkeella, eikä meidän talon kellariin ainakaan pitäisi tulvia. Keskusta lainehti, kadut ui. Mageeta.

Matkahygieniaa

Luulenpa, että näillä selviää kolmen viikon autoreissusta ;)

poutapilviä

yksi hetki siitä toivottomuudesta viisi vuotta sitten on jäänyt aivan liian hyvin mieleen, syöpynyt. Tai onhan niitä monta, mutta tämä on jotenkin erilainen, ei täysin toivoton.

Makasin lämpimällä, auringonpaahtamalla kalliolla. Katsoin pilviä. Etsin niistä kuvioita, niinkuin silloin pienenä parhaan kaverin kanssa melkein jokaisena pilvipoutaisena kesälomapäivänä. Vaan olin. Heitin kaikki muut ajatukset pois. Ei mitään pahaa maailmassa. Hengitin.

Tietenkin sen jälkeen ja sitä ennen oli ja tuli kaikkea pahaa, inhottavaa ja vaikeeta. Mutta sen hetken lohdullisuus auttaa mua välillä vieläkin. Niinkuin tänään, kun ex tuli vastaan käytävällä. Yritin vetää ilmeeni niin peruslukemille kuin vain ikinä pystyn. En katso, sitä ei ole olemassakaan. Silti hirveä tärinä kun pääsi omalle paikalle. Katsoin ulos ikkunasta ja näin valkoisia, pehmeän näköisiä pilviä. Se auttaa. Myös se auttoi että oli päällä kaikkia mr S:n ostamia koruja. Huomasin automaattisesti käden hakeutuvan kaulakorulle.

Ajatus siitä, että ex ei enää voi eikä saa tehdä mulle pahaa, koska mr S ei antaisi. Hymyilin myöhemmin myös hieman vinosti...

Mr S on luvannut, että jos joskus mulle sormuksia ostaa, ne on sen verran arvokkaita, että mahdollisessa erossa voin myydä ne ja lähteä jonnekin reissuun. Exän sormuksilla + kaikilla muilla sen ostamilla koruilla sain jälkkärin KÄMPissä=)

toivokas torstai

koulussa meni ihan semihyvin, jopa ehkä ymmärsin jostain jotain? Tai sitten vaan luulen ymmärtäneeni. Ihan sama, lopputuloksena hyvä mieli. Opettaja höpötteli hassuja, on hauska miekkonen.



Eilen illalla oli pahempi mieli. Mr S oli moottoripyörän kanssa ulkoiluttamassa erästä tyttöä. En yleensä oo mustis, ja mulle kuitenkin tarjottiin myös ulkoilua moottoripyörän selässä, mutta kun vielä kymmenen jälkeen odottelen miekkosta kotia, niin ei kiva. Olivat kuulemma vaan ajelleet ja löytäneet itsensä Tammisaaresta. Ja siellä kahvilla jne.



Oon mustis sille tytölle. Kuitenkin. Se elää ja tekee ja menee, vaikka onkin tällä hetkellä saikulla masennuksen takia. Ja mustis siitä tytöstä, mr S:n takia. Kuitenkin söpö/nätti, lyhyt tyttö, juuri sellainen, josta mr S tykkää. PÖH. Pitää vaan yrittää olla olematta. Ei se mitään auta. Toista ei kuitenkaan omista.

pikku sikretti loppuun: aion ehkä ottaa pikku nokkaunet täällä töissä, sitten kun vihdoin jään yksin tänne. Nyt ainakin tuntuisi vähän siltä...

uranvalintakysymyksiä

Kävin tänään duunin puolesta tehtaalla. Pahvilaatikkotehtaalla. Yhtäkkiä iski ihan hirvee hinku ja ikävä siihen työhön. Isojen koneiden hallintaan, tekemisen meininkiin. Ei tarvis paljon miettiä. Miten voikaan olla, että kaipaan tehdastyötä? Kai liittyy jotenkin siihen, että haluisin olla poikatyttö, vaikka oon naisellistakin naisempi. Haluisin olla se hyvä jätkä. Ehkä jonkin sortin isän miellyttämistä? Kun se ei saanut yhtään poikaa. Haluisin olla se poika, se kenen kanssa se olis voinut jakaa kaikkea pikku touhua. Koneiden rassaamista sun muuta.

Mun ammatinvalinta varmasti suurelta osin johtuu siitä, että yritin hakea isän hyväksyntää. Se leipoi ja teki kakkuja, mä halusin kanssa. Että vois olla jotenkin hyväksyttävämpi. Kovempi jätkä. Ei sillä, kovia jätkiähän me ollaan kaikki kuus.

Hmm... pakko tunnustaa. Oon vähän sekaisin. Haluisin romahtaa, antaa vaan kaiken olla ja maata sängyn pohjalla. Mutta enhän mä voi. Nyt ilman lääkkeitä puolisen vuotta. Ja parempi olla kuin pitkään aikaan. Ja silti haluisin, kaipaan sitä olotilaa. Jep, total nutcase.

jälleen tiistai-angst

Miksi ihmeessä tiistait voi olla näin vaikeita? (Äidinkielenopettajat pomppis riemusta ton lauseen kanssa... en jaksa välittää)

Kävin koulussa. Tein joitain laskuja, silti todella toivoton olo ton oppiaineen kanssa. Myös pientä toivottomuutta herätti yksi pikku tieto. Eräs oppilas, joka aloitti tuolla koulussa samaan aikaan mun kanssa, haki nyt kolmatta kertaa sisään. (Opettaja mainitsi) Olin varmasti punaistakin punaisempi, oonko mäkin sellainen yleinen vitsi?

En jaksa nyt tän enempää, kai pitää tehdä töitä välillä.

sunnuntaitekemisten päivitys

Eilinen vaan oli ja meni. Äänestettiin. Käytiin kaverin kanssa kahvilla, kuuntelin miten veneen moottorin voisi saada henkiin. Söin jätskin. (pullajätskin)

Käytiin kauppakeskuksessa, Ikeassa, lennättämässä leijaa. Äidin luona (äiti ei ollut kotona), siskon ja toisen siskon pojat oli. Mr S kävi vielä niiden kanssa lennättämässä leijaa. Oli liian puuskittainen tuuli kuulemma. Mä käytin hyväkseni sitä pientä rauhallista hetkeä ja torkuin mun lempparisohvalla. Se on punainen.

Illalla kiukuttelin toisen asteen yhtälön kanssa, mr S vinoili mulle. Ei noita voi muistaa! Sitä paitsi. Jos aineena on epäorgaaninen kemia, niin miks hitossa siinä pitää jotain toisen asteen yhtälöitä ratkoa? Kysynpä vaan...

Tänään ei ollut koulua, mutta tulin silti liian myöhään töihin. Nukutti. Jos jaksais olla edes viiteen asti töissä tänään.

kaamee kapula

tai jotain sinne päin, koska pää on tosi tosi kipeenä. Oon oikeestaan aika ilonen, että mr S lähti kaverin venettä rapsuttelemaan, jotta voin vaan olla ja pötköttää.

Tää nykyaika on sitten kummallista, vietettiin eilen iltaa yhden ystäväpariskunnan kanssa. Juteltiin ja tissuteltiin. Ainut kummallinen juttu siis on se, että ne oli Budapestissa ja me täällä kotosalla. Mutta on tää internetin ihmeellinen maailma sitten todella ihmeellinen.

Esitteli meille kämppänsä, niiden pikkanen tyttö kanssa jutteli vähän aikaa meille, ennen kuin sen nukkumaanmenoaika tuli. Sitten ne siellä Budapestissa avas skumppapullon, me tehtiin parit ruuvimeisselit, juteltiin ja päivitettiin kuulumisia puoleenyöhön asti. Oli aika kivaa.

Niin, paitsi että join punkkua myös, se varmaan laukas tän päänsäryn. Ei meinaa särkylääkkeetkään auttaa... Yritän päikkäreillä =)

väsyväsyväsyluovutus

en jaksa olla tänään iltaan asti töissä. Tulkoon miinuksia. Ihan sama. Ei jaksa.

Tosin, en oo yksin täällä... joku hullu laittoi just s-postia, eli töitä kuitenkin olis tehtävänä.

Tänään koulussa taas kolahti, joku vierailija oletti, että oon henkilökuntaa. Näytänkö mä jotenkin vanhalta, vai? Muutamia ahaa-elämyksiä koin, osasin pari laskua. Tosin vaan materiaalien avulla. Miten ne sais päntättyä päähänsä?

Lämpötila tänään 5,5 astetta, mulla sitkeesti sandaalit jalassa. (tai siis sellaset korkkarit, joissa varpaat paljaana). Kesällä ei kuulu käyttää sukkia. Syksyllä sitten taas kaivan ne sukat sieltä laatikonperukoilta.

Viikonloppu edessä. Ei suunnitelmia.

yksin töissä

täällä naksuu ja paukkuu ja kuuluu kummia ääniä. Eikä toi ulkona naputtava sade auta asiaa ollenkaan. En yleensä oo tällanen säikky, mutta nyt jotenkin tuntuu epämukavalle olla yksinänsä täällä osastolla. Onhan tää talo vielä täynnä ihmisiä, mutta kuitenkin. Täällä oon suljettujen ovien takana.

Kai pitää lähteä kotiin, mr S lupasi tänään tulla mun kanssa ajoissa nukkumaan. Tein myös pari laskua (työajan hyötykäyttöä, ei kerrota kelleen) niin voin hyvällä omallatunnolla painua vaikka suoraan pehkuihin.

Niin ja tarpeetonta varmaan mainita, että on jo parempi mieli. Juttelin kaverin kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että tuhlaan niin turhaan vaan energiaa moiseen.

sekaisin (edelleen, jälleen, taas... saa valita)

miten mä voinkaan piinata itteeni tällä tavalla? Töihin tullessa huomasin exän auton parkkiksella ja siinä ikkunassa oli aluepysäköintilupa. B-aluepysäköintilupa. Ei sillä saa olla sellaista, sen pitää asua aina ja ikuisesti Vantaan lähiössä!!!! Miten voikaan suututtaa näin paljon noin pieni asia. Mainitsin asiasta myös mr S:lle. Nauroi vaan ja sanoi, että oon sekaisin.

Tähän on vaan yksi ratkaisu. Mulla pitää olla autossa A-aluepysäköintilupa. piste.

Kun osa musta ei vois välittää paskaakaan ja osa taas kiljuu että mennään hakkaa se! Potkitaan munille! Ei kovin tervettä. Erosta kuitenkin jo viis vuotta. Mitä mä teen?

ikävä iski!

yhtä ihanaa kaveria, joka on kadonnut kokonaan mun elämästä. Laitoin s-postia osoitteeseen, josta luulen tavoittavani kys. ihmisen, mutta voin vaan toivoa. Tää ystävä oli samassa kesätyössä mun kanssa (kaksi kesää peräkkäin) ja siinä ystävystyttiin.

Jotenkin tää kesä ja kaikki tuoksut, värit, musa radiosta ja maut saa mut ikävöimään tätä ystävää ihan todella kipeesti. Vaan toivon, että kaikki on hyvin.

Tänään koulussa laskin muutaman laskun ihan itse! Tosin opettaja auttoi niissä alkuun... Saiskohan ottaa sen opettajan mukaan tenttiin?

epätoivoa

miten voin olla näin tyhmä etten voi osata/oppia epäorgaanista kemiaa? Pitää yrittää positiivisen ajattelun voimalla mennä läpi tentistä. Tentti tosin on vasta viikolla 35, joten koko kesä aikaa opiskella. Näen niin itseni Nizzassa, katukahvilassa hikoilemassa joidenkin epäorgaanisten laskujen kera (NOT).

Tää ympäri kellon poissa kotoota oleminen on rankkaa. Tuntuu, että illalla vielä ennen kun nukahtaa, pitäisi päivittää tilanteet mr S:n kanssa. Mutta kun ei koko päivänä kuitenkaan ole tapahtunut mitään. Oon käyny koulussa, oon ollu töissä.

Vaikka (mietin tänään) jo se, että pystyn olemaan (tärisemättä ja itkemättä) koulussa on saavutus! Pieniä askelia. Norsukin syödään pala kerrallaan. Kyllä mä tän norsun saan nieltyä vielä. Vaikka onhan se aika huvittavaa, että amk -insinööriksi valmistutaan keskimäärin neljässä-viidessä vuodessa. En oo kovin keskimääräinen ihminen...?

Mr S suunnittelee myös opintojensa loppuun saattamista ensi vuoden aikana. Saa nähdä, tuleeko yhteiset valmistujaispippalot.

Pitäisi vielä jaksaa töissä vähintään puolitoista tuntia. Mukavaa tosin, oon ihan yksin täällä. Hiljaista (mitä nyt SuomiPoP soi...)

piinaviikkojen alku

Hihhei, tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Kolme tuntia meni ihan hujahduksessa. Enkä nyt tiedä, onko niin kovin piinaviikko mulle, vai sille tyttörukalle joka joutuu mun vieressä neuvomaan kaikkia tehtäviä, kun ei oikein muistu mieleen vuoden 2000 syksyllä käydyn kurssin asiat.

Tämä ja ensi viikko tällaista. Töihin kahdentoista jälkeen, sitten sinnittelyä niin pitkään kun vaan ikinä jaksaa. Mutta en aio kaikkia päiviä kökkiä täällä iltaan asti, sitä varten on liukuma. Otan sitten miinuksia ja teen niitä syksyllä sisään.

Opin tänään, miten lasketaan vahvojen happojen ja emästen pH! Tai kai mä olin sen jossain vaiheessa jo oppinut, mutta tänään opin uudestaan.

Mr S laittoi viestiä tossa jonkin aikaa sitten: lähtö 23.6. Vuosaaren satamasta --> Gdyniassa 24.6., paluu 13.7. takaisin kotosuomeen. Alko vatsanpohjaa vääntää, jännittää!