aamuihminen

oon tietääkseni lähes koko elämäni ollut aamunvirkku. Sellainen kymmeneltä nukkumaan, kuudelta ylös -tyyppi. Tää työttömyys on jotenkin rikkonut mut (ja mikä pahinta, saan äiti-oireita, alan siivoomaan keskellä yötä!). Valvon ja pyörin ja hyörin sängyssä, uni ei vaan tuu. Viime yönä meni jonnekin kahden jälkeen, ennen kuin uni tuli ja pelasti. Ja mr S:n kello kun soi seitsemältä olin aivan pihalla ja sitä mieltä, että se on jotenkin rikki, kun keskellä yötä alkaa mökäämään. Ja Pacokin on rikki, kun alkaa jo puol kymmeneltä aamulla vaatimaan hupun poistoa häkin päältä. Voi voi, pitänee yrittää kammeta tätä vuorokausirytmiä jollain aikataululla takaisin kuosiinsa. Toisaalta, eipä tartte ennen ens vuotta;)

Eilen oli perheilta, kateltiin vanhoja dioja! Voi sitä riemun määrää, kaikki meistä tytöistä oli aivan intopinkeenä (lapset ei niinkään, ne ei tajunnu sitä nostalgian määrää...). Riemunkiljahduksia tuli kuvasta jos toisestakin, tyyliin: "mä muistan ton mekon/haalarin/yöpuvun/kengät/joku muu vaatekappale" johon mä yleensä nuorimpana paikalla olleena vastasin, että muistan myös kyseisen rytkyn, koska se on ollut myös minulla käytössä. Että ei ollut kertakäyttökulttuuri kukassaan vielä tuolla 70-80 -luvulla;)

Jaahas, taidanpa tästä lähteä suihkuun ja shopauttamaan! Mr S:lle mainostin illalla, että lähden törsäämään oikein kunnolla. Nauroi, kun kuuli mitä aion ostaa. Ainakin kajalin, joka on ihan loppu, naamarasvankin saatan ostaa ja ehkä hiuslakkaa. Että sellaset hurjat suunnitelmat tälle päivälle. Mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla tehdä moista, kun on tietoa siitä, että pian saan palkkaa!!!

jotain sittenkin tapahtuu

9. pvä tammikuuta vuonna 2012 aloitan uudessa työpaikassa. Tavallaan ihan hyvä, että sai sovittua ton loman jälkeen vasta aloituksen, nyt voi rauhassa ressata kuukauden verran sitä aloitusta ;) No ei vaiskaa, vaan ihan taloudellisestikin on kannattavampi noin, saa päivärahat siihen asti, eikä tartte pitää palkatonta lomaa.

Eli eli. Olivat oikeesti tykänneet musta (hullut) vaikka olin ihan oma itteni. Kaipasivat näillä lisähaastatteluilla vaan jonkinlaista varmistusta tai jtn. Mietin tässä vaan kovasti, että miten kerron hyvät uutiset mr S:lle. Sillä kun on tapana pantata aina tällasten juttujen kertomista. Ajatuksena oli, että kerron, että työttömyys jatkuu vielä. Vaikeutena on se, että miten pystyn olemaan surullisena/masiksena kertoessani sitä. Sitten, kun rupee lohduttelee ja tsemppaamaan, niin voi ehkä paljastaa? No, en tiiä. Mieli tekis juhlia ja laittaa skumppa jäihin. Ehkä vaan mennään krymppaamaan mun uus työpaikka =D Oon happyhappy, mulla on hyvä kutina tästä!

mitään ei tapahdu...

inhottavaa pitää ihmistä tälleen jännityksessä (vaikka oonkin täysvarma siitä, etten mä sitä paikkaa saa) eli ei olla vielä soiteltu siitä työstä. Vaikka tänään lupasivat soittaa. No onhan tässä vielä vajaa kolme tuntia virka-aikaa jäljellä...

Näin levottomia unia (sitten kun vihdoin viimein suostuin nukahtamaan). Mun koko perhe oli meillä (joku perheiltatyyppinen ratkaisu oli kyseessä) ja iskä noukki yhtäkkiä parvekkeelta papukaijan. Siis samanlaisen kuin Tipu, eli neitokakadun. Laitettiin se Tipun kanssa samaan häkkiin ja alkoivat samantien sukia toisiaan, eli olivat kamuja. Sillä papparilla oli "tunnistus"rengas jalassa, joten ajattelin, että löydetään oikea omistaja helposti. No, siinä selvitellessä toinen sisko sitten sanoo, että partsilla on taas joku papukaija. Se olikin sellanen outo tyyppi, joka näytti vähän joltain sukupuuttoon kuolleelta lajityypiltä, googletin sen ruokavaliota ja sille olis pitänyt syöttää minkkejä. Että sellasia unia...

Sieltä soittelivat työpaikasta, nyt vähän jänskättää... Ilmeisesti sain paikan, mutta nyt toi lomareissu vähän sekoittaa pakkaa... mieluiten alottaisin heti kun mahdollista, mutta lomallekin olisi kiva lähteä hyvin mielin... Eli nyt odottelen, kun rekryfirman tyyppi selvittää tätä lomahommaa sinne yritykseen. Voi kun onnistuis vaivatta!

hauskaa perjantaita

ulkona on pimeetä kun säkissä, koko päivä oli harmaata ja sadetta (tihkusellaista). Väsy.

Kävin haastattelussa, ihan meni ok. Tietenkin pyörittelee päässään, että mitä olis pitänyt sanoa toisin, mitä jäi kysymättä jne. Yllärin heitti hr-tyyppi mulle, meitä onkin kolme tässä vikassa haastattelussa. Se toinenkin, jota ovat haastatelleet jo pariin otteeseen ja joku ihan uus kolmas tyyppi. Vähän jäi hämmentävä olo. Kun kuitenkin olettaa, että on ihan hyvät valmiudet kyseiseen tehtävään ja että kyse on siitä, että joku toinen on todella samalla viivalla, joten sen takia eivät osaa päättää. Sitten yhtäkkiä heitetäänkin, että joku vielä tulee mukaan peliin. Tulee olo, etten kovin lähtemätöntä vaikutusta ole onnistunut antamaan itsestäni, kun vielä haluavat "selailla" muitakin vaihtoehtoja. No, tällasta tää näköjään on ja maanantaina lopullinen tulos. En pidätä hengitystä.

Uusia hakemuksia vaan kehiin ja sitä oikeeta, mulle oikeeta työtä etsimään. Kyllä se siitä=)

ylläripäivä

piti olla siivopäivä. Tavallaan olikin, muttei sillä tehokkuudella, jolla olin suunnitellut. Mr S ilmoitti seitsemän aikaan aamulla, että hänellä on etäpäivä. Jotenkin ärsytti, ettei voinut aiemmin ilmoittaa moista. Vaikka eihän se tossa varsinaisesti häirinnyt, mitä nyt joutu kyselemään, että milloin voi imuroida... No, tuli siivottua sitten kylppäri pitkästä aikaa ja kunnolla. Jos sen tekis useammin, niin voisi ehkä selvitä vähemmällä äklötyksellä. Varsinkin lattiakaivon putsauksen suhteen. Siellä oli varmaan jo jotain uusia eliölajeja kasvamassa. YÖK. No, voi sanoa, että on vaikkapa joulusiivous sen huoneen osalta plakkarissa ;)

Käytiin Sellossa syömässä, kohtapuoliin ollaan lähdössä moikkaamaan Travista. Viime yö meni taas vaihteeks pyöriessä ja tempoillessa (naistenvaivojakin oli, jotka valvotti) ja vessassa ravatessa. Ens yö arvatenkin menee miettiessä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kysymyksiä, joita voi tulla haastattelussa vastaan. En kyllä ymmärrä, miksi moisia pyörittelen, kun kuitenkin kysyvät ihan eri juttuja ja oon ihan hoomoilasena eikä auta yhtään se, että oon valvonut edellisen yön. No mutta siinä tän päivän valitukset.

neljäs kerta toden sanoo?

haluavat vielä kerran nähdä mut siellä firmassa. Eli perjantaina olis jo neljäs haastattelukerta kyseiseen tehtävään. Kyllä on vaikeeta yks assari palkata... Olisivat heittäneet vaikka kolikkoa tai jotain, että olis saanut jo selvyyden tähän tilanteeseen. No, eipä toi nyt mua suuremmin heiluta, menen taas näyttäytymään ja yrittämään kovasti sen jännityksen seasta näyttää sen oman itteni. Olin jo heittäny kyllä kirveen kaivoon ton paikan suhteen, mutta ilmeisesti en nyt ihan toivoton ollutkaan haastatteluissa=)

Tälle viikolle ei mitään kummempia suunnitelmia, lauantaina mennään kylään mr S:n kaverille, mutta ei muuta tiedossa. Niin ja pe pitää käydä iskää moikkaamassa ja ehkä toimimassa tonttuna ;)

Nyt mua laiskottaa kovin, aion ottaa päikkärit. Ehkä toiset tai kolmannet tän kahden kuukauden aikana kun oon ollut kotona. Jotenkin tulee niin kauheen huono omatunto, että vaan päikkäröi. Mutta eipä tässä muutakaan tähdellistä tekemistä ole. Ja jos unettaa, niin sitten pitää nukkua.

Niin ja vihdoin sain laitettua päivärahahakemuksen, ehkä jotain rahaa parin viikon sisään olis tiedossa. Toivottavasti!

vuoden synkein päivä

ilmeisesti työssäkäyvistä puhuivat, mutta eilinen maanantai oli taloussanomien mukaan väsyttävin päivä koko vuonna. Eipä tääkään päivä mikään hiphiphurraa ole, vaikkei töissä olekaan. Hieman on väsy... Yöt valvon/pyörin/ajattelen asioita, päivisin väsyttää ja laiskottaa. Muutama rästihomma on odottanut jo liian kauan. Talobudjetti ja kuittihommelit on yksi rästihommista. Mr S eilen kyseli noiden perään, lainaa kun piti nostaa taas hieman lisää. Jospa nyt saisin skannattua ja siirrettyä exceliin kuittien summat.

Lauantainen meni hyvin, oli hyvät pöperöt, vaikka itse sanonkin ;). Sunnuntaina oli pikkasen heikko olo, mutta päästiin kuitenkin liikkeelle. Käytiin katsomassa vähän huonekaluja uuteen kämppään. Niin hassua, kun koko taloa ei vielä edes ole ja parin kuukauden päästä pitäisi olla jo melkein kaikki valmiina. Sunnuntaina käytiin myös anoppilassa syömässä, oli hyvää kinkkiä. Anoppi äsken (taas vaihteeksi) soitteli ja kysyi lähdenkö ajelemaan. Nyt ei jaksanut, ihan aikuisten oikeesti pakko ottaa ittensä niskasta kiinni ja laittaa työhakemuksia menemään. Oli pankkitäti kysellyt mun työtilanteen perään... Mr S rauhoittelee mua, että meille on jo luvattu kys. summa lainaa, mutta mua silti huolestuttaa, että mun työttömyys sotkee tätä talokuviota. Vaikka vähemmän mä tälleen työttömänä tuhlaan kuin töissä ollessani. Mr S:kin ihmetteli eilen ääneen, ettei hällä oo menny vielä kertaakaan tili pakkasen puolelle, että millä mä elän? No, eipä tässä kauheesti pysty tuhlaileen, kun ei oo mitään rahoja.

Näin aamusta himppasen outoa unta, mut pidätettiin, muttei kuitenkaan pidätetty, meinasin tippua kalliolta mereen, olin syömässä vanhojen duunikavereiden kanssa, prätkäkamat hävis... sekavaa.

Eilen oli perheilta Kontulassa. Katottiin leffa ja napsattiin sipsiä ja karkkia. Ihan mukava, rento ilta. Leffana katottiin suomalainen vuosisadan alusta kertova Valo, jossa lapset oli pääosassa. Vähän oli kökkö (lapsinäyttelijät eivät ihan osanneet rentoutua ja olla näyttelemättä), mutta ihan mielenkiintoinen. Tuli taas vähän historiaa opittua.

beaujolais nouveau 2011

oli tullut jo eilen (vai toissapäivänä?) alkoihin, mutta tänään vasta noudin omani ja huomenna vasta maistellaan. Meillä on ollut perinteenä tätä "marjamehua" syksyisin yksi pullo ostaa, maistella joko kahdestaan tai hyvässä seurassa. Huomenna mr S:n serkku vaimonsa kera tulee seuraksi. Ruoaksi olen kaavaillut vähän mukaillen ranskalaista teemaa, alkupalaksi sipulipiiras, pääruoaksi paprikabroileria kera risoton, jälkkäriksi tarte tatin calvadoskermavaahdolla. Niin ja jos tän jälkeen vielä uppoaa, niin vielä juustoja pikkasen ostelin. Nälkä tulee tässä jo ajatellessa. 

Odottelen mr S:ää kotia, sen pitäis jo olla... Ollaan menossa Järvenpäähän ekaa kertaa vahtimaan kummipoikaa. Taitaa kummipojan äitiä jännittää ehkä joku kymmenen kertaa enemmän kuin ketään muuta... Poitsu kuitenkin on jo kaksivuotias, melko omatoiminenkin jo. On sitä hieman pienempiä kakaroita joskus katsottu ja vähän pidempiä aikoja ;) mutta kiva, että päästään sentään nyt edes hetki touhuilemaan pojan kanssa.

Yritän aktiivisesti olla ajattelematta eilistä haastattelua, mutta kuitenkin se kummittelee. Mitä olis pitänyt sanoa/tehdä toisin jne. Voi kun voisi olla pyörittelemättä näitä juttuja muutenkin sekaisessa päässä. Ens viikolla loppuu tää piina (varaudun jo kyyneliin) ja pääsee jatkamaan aktiivisemmin taas työnhakua. Oon nyt vähän himmaillut, jotenkin odotellut tän työpaikan kanssa, ei varmaan olis kyllä kannattanut. Maanantaina siis uudella tarmolla työnhakuun!

hmph

oikeinkin olivat mukavan oloisia, potentiaalit uudet työkaverit. Mutta mutta. Meitä on neljä toisen vaiheen haastattelussa ja kaikki kuulemma oikeinkin hyviä kandidaatteja. Että eikun vaan lisää hakemuksia pukkaamaan. Olis aikamoinen lottovoitto päästä tonne. Että pessimisti ei pety ja sitä rataa. Ens viikolla ilmoittelevat.

Ei tässä muuta. Vatsa vaatii ruokaa, pakko totella sitä.

keskellä

päivät vaan on ja menee. Vaikka eipä tässä pahemmin valittamista, nukun pitkään ja haahuilen ympäriinsä. Maanantainen suunnistuskisa meni mukavasti, päälle keitto ja kaakao+pulla teki kauppansa enemmän kuin hyvin. Eilen en oikeestaan tehnyt mitään, käväisin Sellossa. Niin ja tein ruoan mr S:lle kilttinä pikkuvaimona samantien kun saapui kotiin töistänsä.

Anoppi just tiputti mut kotiin, käytiin Kirkkonummella ja syömässä Larun kiinalaisessa. Nam, se paikka vaan ei ikinä petä.

Hieman yritin tota Pacoa päästää ulkoilemaan, mutta nokankäyttö oli taas senlaatuista, että joutui melko pian takaisin häkkiin. Onneksi oon saanut sen sentään tajuamaan sen verran, että Tipua ei käy kurmoottamassa. Kostaa sitten mulle turhautumisensa siitä, ettei saa yrittää tappaa kaveria... Tipu eilen yllätti, isotteli ja kukkoili Pacolle ihan urakalla. Ihan hyvä juttu, että vähän näyttää takaisin.

Nyt ehkä pikkupäikkärit, ruoaksi aion kaivaa jotain tuolta pakkasen kätköistä=)

väliaikatietoja

haastattelu meni hyvin, haluavat nähdä uudelleen torstaina. Nyt käsiä kyynerpäitä myöten ristiin, että saan sen paikan! Edelleen mietityttää se, että missä vaiheessa mainitsen tarvitsevani lomaa miltei samantien... No, ehken nyt ihan vielä ressaa, kun ei ole vielä mitään varmuutta paikasta. Miettii sitä sitten jos.

Torstaina puunasin tän paikan ihan vimosen päälle ja tänään oli sama operaatio taas tiedossa. Miten voi kaksi aikuista ihmistä saada näin hirveetä siivoa aikaan parissa hassussa päivässä? Kysyn vaan. Ja sitä myös hieman kysyn, että kuka ne sotkut sitten siivoo, jos mä saankin työtä???

Viikonloppu suhahti taas vaihteeks vauhdilla. Perjantaina touhuilin nyrkin ja hellan välissä, maisteltiin pikkasen punkkua ja siinähän se olikin. Lauantaina oltiin Vihtijärvellä katselemassa samanmoista taloa, joka meille on nousemassa. Syynättiin pistorasiat sun muut. Tänään tehdastilausta menemään. Illasta sitten Järvenpäähän, kummipojan kera piparien leipomista sun muuta pikkujouluista. Ja eilinen meni sitten isejä moikkaillessa.

Nyt on pakko jatkaa touhuilua, pitää tehdä keitto iltaa varten valmiiksi. Meillä on tänään Leppävaarasuunnnistus illalla=)

nyt kyrsii

ja pahasti! Päivärahahakemus tuli hylättynä takaisin, koska olen saanut lomani rahana. Että just. Ei ole tää työttömyys yhtään mun juttu... En osaa hoitaa näitä asioita näemmä ollenkaan, eikä oikeastaan kiinnosta kauheesti. Vyötä vaan kireemmälle...

No, onneksi ehkä tän kuun lopulla sentään jotain rahaa näköpiirissä, ehkä, toivottavasti??? Ja jos ei muuta niin eikun vaan myyntihommiin... (tavaroiden, ei sentään oman tavaran;))

Äh, ei nyt vaan nappaa tää homma yhtään. Huominen haastattelu on valvottanut nyt pari yötä, että pirteenä ja reippaana vaan sinne selittämään jotain siitä kuinka hyvä työntekijä oonkaan. Tänään tällanen päivä, toivottavasti huomenna parempi.

Siis sehän on vettä?

nyt kun kerran innostuin surffailemaan, niin tälle repesin!

uutisia

surffailinpa tässä uutisia. Tämä pysäytti. Ehkä asioilla on tapana järjestyä ja odottelen vaan sitä oikeeta työpaikkaa. Olin niin maani myynyt, kun en tuonne päässyt töihin. Onneksi en päässyt, nyt olisi hieman paniikki päällä. No, toisaalta oonhan mä nytkin pikku paniikissa... Mutta ihmetyttää kovin, osasivat silloin haastattelussa maalailla kovin luotettavan oloisia tulevaisuudennäkymiä. Tosin kovin suureelliset tavoitteet olivat, että ehkä haukkasivat liian ison palan. Ei voi tietää.

boooooring!

nää päivät alkaa puuduttaa. Varsinkin kun mr S kävi vaan kääntymässä (syömässä) ja lähti vaihtamaan renkaita autoon. Vaikka lämpötila on edelleen reippaasti plussan puolella, eiköhän kohta taas talvi yllätä. Niin mutta takaisin nillitykseen. Mulla on tylsää!!!

Perjantaina on työhaastattelu, voi kun toivon, että tää vihdoin natsais! Mä lamaannun tästä kotona möllöttelystä, tuun mökkihöperöksi. Huomenna pitää lähteä ihmisten ilmoille, tämä päivä on mennyt ihan vaan neljän seinän sisällä. Ei hyvä.

Mitä enemmän mulla on aikaa, sitä vähemmän mä jaksan tehdä.

hups

vierähtihän taas nopsasti melkein viikko. Ei olla tehty oikein mitään, suunniteltu taloa ja eletty arkea. Käyty kääntymässä kavereilla ja pikkasen otettu yhteen. Sovittu ja pussattu.

Lauantaina oltiin kaverin synttäreillä, sivistyneesti kotona jo ennen yhtä. Vaikka ihan siis julkisilla mentiin. (mr S tosin kaikkensa yritti, että oltais saatu joku viemään, mutta ei onnistunut). Taas kerran mr S totesi, että julkinen liikenne on perseestä. No niinhän se vähän on. Joutuu joko juoksemaan tai odottamaan , hikoilemaan tai jäätymään, arvuuttelemaan lattioilla/penkeillä olevien aineiden alkuperää....

Tänään oltiin siskon luona, laitettiin joulupaketit romanian lapsille. Sellanen palvelutempausjuttu, jonka sisko oli keksinyt. Ihan oli kiva juttu, tietty sitten vähän syötiin ja herkuteltiin=)

Nyt Kalle on saunassa mr S:n kanssa, pitänee tehdä sille jotain ruokaa. Ei oo raukka syöny töiden jälkeen mitään.

Yllätysvieras

meillä onkin taas vaihteeksi kaks piipittäjää talossa. Tipu tuli hoitoon eilen. Nyt pitävät tuolla vuoropuhelua keskenään, onneksi volyymi on pysytellyt melko vaimeana. Ihan hassun kuuloista, kun eivät selvästi puhu ihan samaa kieltä, mutta toistensa päälle käkättävät... Paco kovasti haluaisi ulos häkistään piinaamaan Tipua, mutta Pacon ulkoilut on nyt hyvin rajoitettuja johtuen edellisen kerran verisistä taisteluista.

Yöllä Tipu sai kahden jälkeen jonkun ihme paniikkikohtauksen, räpisteli häkissään kuin mielipuoli. Kun kävin kurkkaamassa, ettei vaan ole mihinkään takertunut, isotteli ja kukkoili ihan huolella. Että ei ollut silleen hätää. Sitten kun pääsen sänkyyn ja silmät alkaa painumaan niin sama ralli taas. Pelkäsin, että saa häkkinsä alas tosta pöydältä. Tosin se on täysin epätodennäköistä, mutta yöllä kaikki on erilailla. Jatko melko pitkään sitä räpiköintiään, Pacokin heräsi ja piipitteli vienosti peittonsa alta. Onneksi nukkuivat sentään aamulla pitkään. Kun kerroin mr S:lle yöllisestä metelöinnistä, tokaisi se vain, että hyvä ettei hän herännyt;) Niin ja että Tipu tais nähdä painajaisia Pacosta...

Isä ja äiti kävi eilen syömässä ja iskä saunoi mr S:n kanssa. Laitoin hyvät pöperöt, taas ihan lonkalta heittelin tavaroita pannuun ja voi että tuli hyvää! Taitaakin olla lounasaika, nälkähän tässä tulee.