sataa sataa ropisee

todella syksyinen olotila, päällä jo tweedhousut (ruskeat) ja pitkähihainen paita (ruskea). Ikkunan takana sataa, ei näe edes ulos kun sen verran kovaa ropisee.

Viikonloppu meni taas vauhdilla. Perjantaina olisin päässyt leffaan, mutta laiskuuttani valitsin taas vuokraamisen. Vuokrattiin Marley & Me, joka oli miljoona kertaa parempi kirjana. Mutta ihan ok leffanakin. Sai itkeä. Tosin kesken leffaa, karkit ja limu ja sipsit sylissä, kaveri soitti ja pyysi ajelemaan pärrällä. Raukka sai vasta ihan äsken kortin (kolmannella kerralla inssistä läpi) ja todella varmaan kova hinku ajamaan. Lähdettiin sitten ilta-ajelulle. Bodom-järven ympäri. Ei ole kovin hilpeää pimeään aikaan. Muakin välillä pelotti, vaikka istun vaan kyydissä. Ajelun jälkeen takas sängylle ja leffa loppuun.

Lauantaina vietiin Lintu takaisin kotiinsa. Oli synkeää tulla takaisin kotiin, kun ei ollut ketään vastassa, piipittämässä.

Lauantaina oli myös ystävän 25-vuotis synttäreillä. Tuli syötyä ja juotua. Jäätiin yöksi ja aamulla ylenmääräinen syöpöttely jatkui. Sunnuntai-iltana syötiin vähän lisää. Katsoin kuvia lauantailta ja jotain pitää tehdä. Mulla on ihan jumalattoman iso maha! Pakko saada pois tätä läskiä. Ahdistaa.

Matkakertomusta, osa 3

Nizzaan saavuttiin siis 2.7. torstaina. Siellä tavattiin yks kaveripariskunta. Otettiin hotelli Geneve(ei ilmastointia, todella vinot lattiat ja kirjoja sängynjalkojen alla). Oli kuitenkin kohtuuhintainen ja todella hyvällä sijainnilla ihan vanhankaupungin vieressä.

Tämä kuva oli Shellin pihalta (yllätys, tunnuttiin suosivan ihan urakalla Shelliä). Kyseltiin mahdollisia hostelleja/muuta majoitusta. Sieltä suosittelivat hotelli Geneveä.

Illalla käytiin muutamalla olusella/muulla juomisella ravintolakadulla, oli kivaa nähdä vähän muitakin naamoja kuin vain mr S:n pärstää.

Tuolla poijjaat veti skedanit kaikilla hökheillä (sisälsi myös ranskalaiset siellä kebab-rullan sisällä!)

Seuraavana päivänä pidettiin biitsipäivä! Oltiin päivä rannalla ja uitiin välimeren ihanissa, lämpimissä aalloissa, rasvailtiin mua jatkuvasti (jonka seurauksena käytiin ostamassa 50+ suojakertoimella oleva rasva mulle, kun kuulemma punoitin niin pahasti...??). Illalla oli tarkoitus mennä piknikille puistoon, mutta Ranskassa (tai ainakin Nizzassa) puistot laitetaan illalla porteilla kiinni. Joten tehtiin pikkuinen iltakävely ja päädyttiin... takaisin rannalle! Oli mukavaa.

Lauantaina lähdettiin reissuun junalla, ajettiin Monacoon. Siellä oli muutama muukin....

Monacossa menikin melkein koko päivä, kateltiin pyöräilijöitä. Voi hullu, ne meni kovaa!!! Sunnuntaina oli poikien toivomuksesta vesipuistopäivä. Siitä ei sattuneista syistä ole valokuvia, ja vaikka olisikin, sensuuri iskisi.

Maanantaina luovutettiin hotellihuone, pienten vaikeuksien jälkeen. Pankkiyhteydet tökkivät, jouduttiin yli tunti odottelemaan. Kun vihdoin päästiin matkaan, ajeltiin Cannesin ja St Tropezin kautta kohti Montpellieria. Maanantaina oli myös reissun lämpöennätys, 36 astetta. Onneksi oli ilmastoitu auto.

Jatkuu taas jossain vaiheessa...

Lintu poseeraa

Yritän opetella ton kameran käyttöä... vähän tärähti (siis toi lintu varmaankin=))

lepyttelyn jalo taito

kyllä, olen materialisti. Nautin lahjoista, varsinkin kivoista. (Ehkä jossain vaiheessa myös kävelysauvat hivuttautuvat "kivojen" lahjojen joukkoon)

Mr S osti mulle oman kameran! Sillä on sellainen digijärkkäri, jota en osaa käyttää, enkä niin paljon ole kiinnostunut kuvaamisesta, että jaksaisin opetella. Mutta nyt mulla on ikkari pikkuinen Canon Ixus, jolla voin räpsiä sieluni kyllyydestä.

tutkimusinsinööri

on mun tuleva nimike. 56 haastatellusta ihmisestä ne halus mut! Kuukauden päästä hommat ja kuviot ja maisemat vaihtuu. Helpottavaa ja jännittävää.

Mr S vähän yritti lannistaa, mutta sekin saatiin jo puhuttua. Oli loukkaantunut siitä, etten ollut tarpeeksi keskustellut hänen kanssaan asiasta, joka vaikuttaa hänenkin elämään. Miten oisin kerennyt? Se on jatkuvasti töissä ja jos ei oo töissä, niin tekee kotona töitä. Eilen oli haastattelu ja tänään soittivat, että tervetuloa. Missä välissä olisin edes kerennyt. Juteltiin kuitenkin sen verran, että tottakai meen, jos tuntuu siltä. No todellakin tuntuu siltä. Luulin, että asia olisi ollut sillä selvä. Mutta piti kuitenkin hieman kiukutella. Suotakoon se hänelle.

hieman mennyt muuhun kuin työntekoon tää päivä...

jännitystä

tänään iltapäivällä on se työhaastattelu! Jännittää jonkin verran, sekä hieman harmittaa. Harmittaa sen takia, että mr S on niin uppoutunut töihinsä, että mä oon ihan kuin ilmaa. Ei muistanut eilistä tenttiä, ei muistanut tänpäivästä haastattelua. En edes viitsinyt kysyä siltä mielipidettä vaatteista. Nyt on jotkut rytkyt vaan niskassa.

Vaatteet on kuitenkin tärkeet työhaastatteluun mennessä. Harmittaa, ettei mulla oo mitään kivoja/siistejä vaatteita. On vaan kivoja rentoja tai sitten tyhmiä siistejä. Valitsin tyhmät siistit vaatteet. Kopioin tässä aamusta työtodistuksia, yksi todistus jäi sitten kopiokoneeseen. Onneksi yks työkaveri, jolle oon kertonut haastattelusta, poimi sen nopeesti sieltä. En ehkä just haluais, että vaikka pomo löytää mun työtodistuskopioita koneesta.

Eilinen tentti meni miten meni, toivottavasti opettajalla ainakin on hauskaa! Kaikkea vastasin ja selostin, taisi mennä siinä sivussa muutama matikan peruslaskusääntökin ihan uusiks. Kattelen seuraavaa uusintaa. Pakko tän on jossain vaiheessa mennä läpi?

Kotona on nyt aika tylsää tosiaan, kun miekkonen tekee vaan töitä. En tiiä mitä pitäis keksiä. Shoppaileen tietty haluisin, mutta kun rahatilanne on vähän mitä on. Tänään ehkä teen kakkupohjan, kun lupasin kaverille tehdä suklaakakun lauantaiksi. Sitten tietty Linnun kaa leikkimistä. Ääääh, no ainakin päikkärit. Nukuin viime yön todella huonosti.

tänään tentti

ja pitäisi sitä ennen töissäkin tehdä jotain, on uuden oppimista ja palaveria. Jännitän vaan niin sitä tenttiä. Vaikea keskittyä. Jos kerkeis ihan vähän vaan kurkkaamaan noita laskuja, en tiedä auttaisiko vai yltyisikö paniikki?

Kyllä se siitä. Elämää tää vaan on.

maanantaiaamun valitukset

perjantaina iiiiso riita edelleen kävelysauvoista. Jotenkin saatiin sovittua, mutta ei ollut kovinkaan hilpeätä. Himppasen vaikeeta, kun oli kuitenkin siskonpojan kastetilaisuus, jossa piti olla jotakuinkin kunnolla.

Olin siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirkossa käymässä. Toi tunteita pintaan. Nousi karvat pystyyn ja teki mieli vaan paeta. Nätisti hymyilin ja otin vastaan ne: "Sua ei ookaan näkynyt, millon nähdään seuraavan kerran" -tyyppiset ei kovin hienovaraset ehdotukset siitä, että kyllä siellä kirkossa pitää käydä joka sunnuntai. Onneksi oma perhe ei enää jaksa jauhaa siitä.

Lauantaiaamuna kävin parturissa. Mun ihana parturi tais olla vähän särkylääkkeissä/unessa. Värjäs mun hiukset sellaseks kirkkaanpunaseks, joka haalistui ekassa pesussa sellaiseksi... no rumaksi. No, laittoi sitten kotiin värin mukaan, jonka laitoinkin jo eilen päähän. Nyt on tummanviininpunaiset hiukset. Kotoisaa. Olinkin jo ihan tarpeeks kauan blondina.

Käytiin Naantalissa kaveripariskunnan kanssa, syötiin, juotiin, saunottiin. Mulla tuli uni jossain vaiheessa, viime viikko kun oli aikamoista vaakalentoa. Juttelin unissani, heräsin siihen kun mulle nauretaan. Heräsin yöllä ja kuuntelin kolmea erilaista tuhinaa/kuorsausta. Yks oli nukahtanut otsalampun kera. Varsinainen valopää.

Eilen sitten kävin kaverin kanssa sauvakävelyllä. Käveltiin jotain puolisen tuntia. Mulla hiki vaan valu ja naama punasena puuskutin kaverin rinnalla, joka oli sitä mieltä, että no, tämä oli nyt tällainen palauttava. Ei kiva!

Mr S oli eilen pomonsa luona tekemässä töitä. Mua jotenkin vaan... hämää. Ärsyttää, että se tekee niin paljon vapaa-ajalla töitä. Eikä se näy mitenkään palkassa tai asemassa tai missään. Ihan sama, sainpahan nukahtaa rauhassa.

Unissa mua jahtas sarjamurhaaja, joka halus nylkeä mun ihon. Heräsin, yritin tolkuttaa itselleni, että se oli vaan unta. Aamuyöstä vielä jotain pahoja unia, joita en onneksi muista.

kirosanomista

mr S oli eilen mun kaverin kanssa pärräilemässä. Olivat sitten lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet, että Sunbeam on saatava löytämään se "urheilun ilo" (mitä helvettiä sekin muka tarkoittaa???). Mr S oli ostanut mulle kävelysauvat! Siis voi ****u! Kuinkakohan paljon ollaan yhdessä vinoiltu sauvakävel -ijöille, -ijöistä, -emisestä. Aika pahalle tuntu, melkein kuin olis suoraan sanonut, että oot ruma ja läski, niin samantien voit mennä harrastaan tota perkeleen tyhmännäköstä dementiahiihtoo. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta siltä nyt vaan tuntuu. Oli myös todennut, että ei uskalla tulla pelkkien sauvojen kanssa kotiin, niin oli sitten ostanut myös jonkun diipadaapa mietelauselma/elämä on ihanaa -tyyppisen pikku kirjan. Ei hyvä. No, aion saada uusia vaatteita sitten, jos mua kerta pakotetaan urheileen. Ei mulla oo mitään urheiluvaatteita.

Ei myöskään aiheuttanut mitään huraa-huutoja mun ilmoitus työpaikkahaastattelusta. Palautti taas niin maanpinnalle tän ihmisen. Päätin kyllä, että jos paikka tuntuu hyvältä, mähän meen sinne.

Viihdyin eilen avopilla. Syötiin hyvät pihvit ja juteltiin kaikenlaista. Se onneksi kannusti tässä työasiassa.

Miten voikaan olla ensin sata lasissa pilvissä kiitämässä ja muutama pikku juttu voi saada takaisin sinne syvälle, pimeeseen ja tyhmään.

tai voi olla että tuleekin jotain. Mulla on ens viikolla työhaastattelu VTT:lle tutkimusinsinööriksi. Leipomojuttuja tutkimaan. Mä niin haluisin sen paikan.

Mutta... (miksi aina pitää olla se mutta???)
paikka olisi ilmeisesti määräaikainen (n. kaks vuotta) kahdessa vuodessa voi toki tapahtua vaikka mitä, mutta silti.
Katselin netistä noin yleisesti kyseisen lafkan palkkoja, eikä kovin kannustavalta vaikuttanut. Huoh.

ei musta ikinä tule mitään

miten voi olla mahdollista, että en vaan ymmärrä epäorgaanista kemiaa? Istuin taas eilen tunneilla melkein itku kurkussa, kun tajusin, etten välttämättä pääse taaskaan tentistä läpi. Se aine ei voi olla näin vaikeeta, oon päässyt jo niin monesta paljon vaikeammastakin aineesta läpi. Tää nyt on joku viimeisten rippeiden ylitsepääsemisen vaikeutta. Oon jopa miettinyt, sabotoinko itse jotenkin tätä koulumenestystäni. Etten haluakaan valmistua, koska sitten pitäisi ihan oikeasti olla aikuinen?

Mutta ihan aikuisten oikeesti haluaisin valmistua!

öisiä ajatuksia

makasin sängyssä illalla, ikkuna auki. Kuuntelin huolella ohi ajavia autoja, mopoja, prätkiä, rekkoja. Mieleen muistui eräs pääsiäinen, joka vietettiin mr S:n vanhempien kaupunkikämpässä, silloin kun itse asuttiin kaatopaikan vieressä.

Kaatopaikan viereisessä keltaisessa puutalossa vihasin aika montaakin asiaa, mutta yksi suuri juttu oli se, että siellä oli niin hiljaista! Ei mitään ääniä, ehkä tietyllä tuulella saattoi kuulla moottoritien humua, mutta sitäkin hyvin kaukaisesti.

Nautin siitä pääsiäisestä niin kovin, en ollut siihen mennessä ymmärtänytkään kuinka paljon kaipasin kaupungin ääniä. Nukuin ikkuna auki ja välillä heräsin kuuntelemaan. Maailma pyörii vielä, autot kuljettaa ihmisiä ja tavaroita. Kaikki hyvin.

Viime yönä tosiaan muistin taas sen, kuinka nautinkaan hälystä ja liikenteen äänistä. Maailma jatkaa radallaan, tavara liikkuu, ihmiset pääsee koteihinsa/töihinsä. Nukahdin hymyillen.

tavallinen tiistai

ei onneksi kamalan kauhean kammottavan kiristävä päivä. Mutta ei mikään hiphurraakaan. Tuntuu siltä, että olis tulossa kipeäksi. Tavallaan toivonkin, että sais muutaman päivän vaan olla sängynpohjalla, mutta sitten kuitenkin. Ei oo kivaa sairastaakaan.

Mitä ihmettä mä teen? En jaksais olla täällä töissä, en jaksais tehä kouluhommia loppuun, en jaksais oikein mitään. Ehkä lähenevä syksykin antaa osansa jo alakulosta. Huomenna, ylihuomenna ja yliylihuomenna on koulua. Enkä todellakaan ole tehnyt niitä tehtäviä. Ei jaksa.

Tulostin eilen avioerohakemuksen kaverille. Enpä olis uskonut ikinä moista tekeväni.

Päähän sattuu.

maanantaina

perjantaina käytiin isosiskon luona. Syötiin ja laulettiin singstaria. Lauantai oli tosiaan suunnitelmissa käyttää ihan kahdestaan, mutta avoppi soitti ja halus tarjota ruokaa. Ilmaisesta ruoasta en kovin usein kieltäydy (ja sen kyllä huomaa ;)) joten lähdettiin Porvooseen. Sää oli mitä mainioin, seura oli mukavaa ja ruoka hyvää. Kotiin päin ajettaessa pysähdyttiin tien viereen katselemaan Hornetin lentonäytös. Melu oli melkoinen ja vatsasta otti vaan katella. Hurjaa. Sellasen kyytiin kun pääsis.

Kotona kannustettiin partsin alla juoksevia maratoonareita hetki, laitettiin vähän parempaa ylle ja suunnattiin Uunisaareen. Mr S:n entisen duunikaverin 30 -vuotisjuhliin. Samalla saarella oli myös jonkun häät sekä ehkä vielä lisäksi jokin polttariporukka? Ruoka oli hyvää, juomaakin sai. Muuten vähän nihkeää, kun ei tuntenut ketään sieltä. No, onneksi alkomahooli jonkin verran auttoi asiaa, ettei tarvinnut olla missään nurkassa kahdestaan. Vaikka kyllä me kahdestaan viihdytään. Eipä tullut mitään uusia mullistavia ihmisiä vastaan. Puoliltaöin bileihmiset jatkoi Kaivolle, me jatkettiin kotiin.

Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän torkkuessa. Lintukin antoi melko rauhassa ihmisen olla sängyn pohjalla. Mr S onneksi sai jonkinlaisen puuskan, siivoili ja touhuili. Oli ihan hyvä, kämppä alkoikin taas näyttää vähän... kaoottiselta.

Illalla käytiin siskon luona. Mr S lähti harrastamaan, muut lähti katsomaan, mä jäin pikkuneidin (4 v) seuraksi. Sillä riittää kysymyksiä. Itsekin jossain vaiheessa totesi, että mulla näköjään on nyt paljon kysyttävää.

Miksi sä oot värjännyt sun hiukset tolleen mustiksi ja valkoisiksi? (oliskohan aika alkaa värjäilemään juurikasvua piiloon...)
Sanoiko mun äiti muka, että sä määräät?
Miksi, miten, kuka, missä. Paljon tarvitsee pienen ihmisen oppia. Niin ja ton ikäiset ei vielä(kään) tajua sarkasmia.

Viime yön unessa

äidillä oli kanala (kerrostalossa), oli ihan hulluna niihin kanoihinsa ja piti niistä todella hyvää huolta. Uni jatkui kaupungin keskustaan, jossa oli ihan autiota. Olin muutaman vanhan tutun (kirkkotyyppejä) sekä mr S:n kanssa jonkinlaisessa "nuotiopiirissä". Siinä jutskailtiin jotain, ihan rauhassa. Sitten tuli jumalaton parvi kärpäsiä. Siis miljoonittain kärpäsiä, jotka vain lensi päin. Niitä tuli ja tuli ja yritti vaan pitää silmiä, suuta ja nenää kiinni. Inhottavaa. Kun se parvi oli ohittanut vihdoin meidät, tuli kaikille jokin hirveä hätä, että nyt on maailmanloppu. Jotain raamatullistakin siinä vaiheessa tuli mieleen, ehkä joku lainasi jotain ilmestyskirjaa tai jotain sinnepäin. Kummallista oli se, etten pelännyt. Eikä tullut mitään jumalallisia ilmestyksiä/ääniä. Olin turvassa.

Ennen näin (ennen luopioitumistani) paljonkin maailmanlopun unia. Joissa aina pelkäsin, että tuhotaankohan mut, olenko ollut tarpeeksi hyvä, joudunko helvettiin. Eipä juuri ole tässä neljän-viiden viime vuoden aikana moiset painajaiset vaivanneet.

Eilen jeesattiin (taas) kaveria muutossa. Käytiin hakemassa sille pöytä ja tuoleja ja niiden takia työkaluja. Mr S askarteli ihan huolella. Laittoi lamppua kattoon ym. Hirveen käteviä tollaset miekkoset ;)

Yöllä vielä puhetta seksistä ja sen muuttumisesta tässä ajan mittaan. Rutinoitumista, tapoja. Sovittiin, että lauantaiaamuna pidetään koko aamupäivä vain meille kahdelle. Sopii mulle.

Matkakertomusta, osa 2

Tähän ei nyt tuu kuvia, kun en oo kotikoneella. Mutta. Bratislavasta keula lähti kohti Italiaa ja Venetsiaa eritoten. Venetsiassa oltiin yksi yö, siinä lähisaarella nimeltään Lido. Ajeltiin Itävallan kautta ja pysähdyttiin Shellillä tankkaamassa. Siellä oli jotain, mitä en oo aikasemmin kokenut. Nimittäin palvelua. Mies tuli ja tankkas ja pesi ikkunat ja vaikka mitä. Se oli kivaa!

Sunnuntai-iltapäivänä siis saavuttiin Lidoon (auto jätettiin mantereen puolelle, huomattavasti halvempaa). Mr S oli varannut netistä hotellin, jollainen kuuluu Venetsiassa ollakin. Oli krumeluuria, naamiota, kultaa, kristallia, Muranon lasia. Ja tervetuliaisdrinksu kuului myös hintaan ;)

Asetuttiin hetki, taidettiin jopa ottaa pikku tirsat, jonka jälkeen lähdettiin vesibussilla katsomaan Venetsiaa. Aurinko oli laskemassa, kaikki näytti niin epätodelliselta, oli niin kaunista. Kierrettiin niitä vesireittejä pitkin ympäri niitä saaria. Taloja, jotka oli ihan vinossa, upeita, kauniita taloja, joiden vieressä oli ränsistyneitä ja mätiä taloja. Se on vaan niin päätön paikka. Aivan mieletön!

Illalla käytiin pizzalla, paikassa nimeltä la (tai le) pizza. Söin ehkä elämäni parhaan pizzan! Suosittelen.

Maanantaina mentiin ihan käveleksimään (hih, mikä sana) sinne Venetsian pääsaarille. Oli aikamoinen kokemus sekin. Turistia turistin perään. Oli kuitenkin rentoa, hauskaa, lomaa.

Iltapäivästä jätettiin Venetsia taakse ja jatkettiin Italian hullussa liikenteessä. Ainut oikea vaaratilanne tuli erään italiaanon kanssa siis, joka ei osannut pysyä omalla kaistallaan. Ei myöskään tajunnut, että itse törttöili, vaan rupes meille huitomaan jotain ja monta kilometriä piinas. No, siitä selvittiin ihan vaan ärsytyksellä, onneksi.

Löydettiin itsemme Gardajärven pohjoispäädystä. Leiriydyttiin siihen ihan rannan ja kaupungin välissä olevalle leirintäalueelle. Käveltiin kaupungilla, otettiin aurinkoa, syötiin gelatoa, rentoiltiin. Oltiin kaksi yötä siinä Gardalla. Käytiin katsomassa lähellä olevaa upeaa vesiputousta, meinattiin olla reippaita ja mennä sellainen patikointireitti, mutta se oli täynnä ihan veitsenterävää kiveä ja mulla släpärit. Jonkin aikaa kiivettiin, mutta ei sitten toiminut.

Gardalla oli molempina iltoina aivan mielettömät ukkoset, upeita salamoita ja järjetöntä ukkosta. Ei edes pelottanut kauheasti. Ja onneksi nukuttiin autossa, sillä viereiset teltat ilmeisesti lainehtivat, koska aamulla kaikki tekstiilit sieltä oli ulkona kuivumassa.

Gardalta jatkui Nizzan suuntaan, mutta ei ihan yhdessä päivässä ajettu sinne. Nukuttiin taas yksi yö Shellin pihalla, jossain Barbarescon lähistöllä. Oli hieman pelottavaa ajella siellä yöllä, valoja ei juurikaan ollut, satoi kaatamalla, salamoi ja ukkosti. Teiden varsilla oli myös tyttöjä aika paljon töissä. Siinä vaiheessa tuli jonkinlainen arvostus omaa työtään kohtaan. Ei ainakaan tarvitse yömyöhään rankkasateessa yrittää näyttää houkuttelevalta ja pelätä, kuka poimii kyytiinsä...

Jatkuu taas jonain päivänä... ehkä jopa kuvien kera?

tyttöjuttuja

pakko kirjotella vähän ällöyksiä välillä. Kävin eilen gynekologilla. Sinänsä mukavaa touhua, kyllähän siitä ilosta yli satasen maksaa =P. Yritin siis päästä ihan kunnalliselle puolelle, mutta aikoja olisi ollut vasta kahden kuukauden päähän. Joten yksityiselle siis.

Lääkäri oli ihan mukava, vanhempi mies. Papa otettiin, ei kauheesti edes sattunut. Mutta sitten se katteli mun toosaa sillä ultraäänivekottimella. Se oli hassua. Näin mun munasarjat ja kohdun ja virtsarakon. Mutta nyt siis se varsinainen "uutinen". Jonka kuullessaan Mr S tokas, että ootte kaikki tollasia pilluvammasia. (anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta suora lainaus..)

Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu. Ilmeisesti siitä ei oo mitään haittaa. Pitää kohta uppoutua internetin ihmeelliseen maailmaan, josko sais jotain lisätietoa moisesta poikkeavuudesta.

Illalla tein itekseni pizzaa jääkaappijämistä. Siihen tuli bbq-kastiketta, pippurimetvurstia, kapriksia, jalapenoa ja juustoa. Yllättävän ok, noin niinkuin jämäpitsaksi. Mr S oli siis mun isukkipapan kanssa saaressa saunomassa. Leikin Linnun kanssa, se vaan oli vähän rasittavalla päällä, kiskoi hiuksia mun päästä. Varmaan kalju kohta mulla tossa päälaella.

Eipä tänään muuta.

Neurooseja

sellasia täytettyjä tortilla juttuja, jotka laitetaan uuniin, ei voi syödä ilman tacosoossia ja kermaviiliä. PISTE. Meni eilen ilta pilalle, kun mr S teki (tai siis alkoi tekemään, mutta menetti hermonsa ja mä jatkoin) sellasia tortilloita. Sisälle tuli herne-maissi-paprika-riisi-texmexkastike -sörsseli. Rullattiin ja juustoa päälle ja uuniin. Mutta kun oon aina syöny moisia kaikilla hökheillä ja soosheilla, niin melkein itkuhan siinä tuli. Onneksi jääkaapista löytyi jotakin korvaavaa, käytin majoneesia ja bbq -kastiketta. Värit oli ainakin oikein, maut ei aivan... Mr S ei suostunut ymmärtämään, että ne kastikkeet kuuluu olla siinä. Että mun maailma menee pilalle ilman niitä.

Jep, kävin shoppaamassa eilen (tilillä ei yhtään rahaa, luottokorttilaskua miljoona ja tää tyttö shoppaa). Ostin kahdet Tommy Hilfigerin housut viidelläkympillä! Oli -70 %. Hyvä löytö mun mielestä. Toiset vähän lököfarkut, jotka on niin pehmeet, että tuntuu jalassa melkein verkkareilta. Toiset mustat, suorat, siistit pellavahousut. Voi välillä oikeesti miettiikin että miten tänne töihin pukeutuu. Ostin myös kahdet rintsikat ja alushousut.

Kävin eilen koululla, mutta se ei ollutkaan auki, niin tänä aamuna kävin ilmottautumassa tenttiin. Vielä pitäisi tehdä "muutama" lasku ennen tenttiä. plääääääh.

jyrän alla

tai ainakin siellä käyneenä. Eilen kävin fysioterapiassa (johtuen toissaviikkoisesta neljä päivää jatkuneesta päänsärystä). Ilmeisesti jotain aukes, koska nyt on niska/kallonpohja aivan muussina. Työkaveri onneksi tossa aamukahvilla hieroi lempeästi hieman, auttoi. Sihteeri tilaa myös sellaisen rullahiiren, jos se auttaisi.

Uusia kokemuksia, mussa oli 5 akupunktioneulaa. Ei oikein kyllä tuntunut missään, paitsi se, joka oli päälaessa kiinni. Se kihelmöi ja tuntui lämpimältä. Hassua. Tulipahan sekin kokeiltua =)

Pikkusiskoliskolle hyvää nimpparipäivää ja paaaljon lahjoja! (siis siltä miekkoselta, mä en oikein kerenny lähettään)

Lintu oli eilenkin rohkeana (myös hieman rasittavan kovaäänisenä). Hengaili vuorotellen mun ja mr S:n pään päällä. Käytiin jopa makkari tutkimassa. Joka tosin ei ollut huippuhyvä idea. Lensi päin peiliä kaksi kertaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Oli niin pöllämystynyt, että tuli jopa mun olkapäälle ja siitä mr S sai sen sormelleen. Pikkasen tärskyä, niin meillä on hetken kesy lintu ;)

Ei oikein innostunut kyllä uudesta sisustuksesta. Meni kyllä hetken zuumailun jälkeen sisään, mutta siellä sitten oli yhdessä nurkassa aika hädissään. Onneksi nukkumaan sentään oli mennyt uudelle orrelle. Tänä aamuna kun herätin sen, se oli melkein pää alaspäin roikkumassa siitä orresta. Ehkä se taas pikkuhiljaa tottuu.

Tänä aamuna kun ajoin töihin, mulla tuli niin kauhean tylsä olo. Että miks ihmeessä mä tuun töihin, josta mä en saa mitään iloa? Ei mitään tyydytystä, vaan ihan ranteet auki. Pitää ilmeisesti alkaa ihan tosissaan panostaa siihen koulun loppuun saattamiseen, niin voi olla helpompi vaihtaa työpaikkaa. Tänään pitää käydä ilmottautumassa tenttiin.

voiko itsensä ilmiantaa poliisille?

ajoin tänään aivan epähuomiossa punaisia päin. Vieläkin hävettää ja on huono omatunto. Valot olivat kyllä vaihtumassa vihreäksi, mutta jostain syystä katsoin vaan jalankulkijoiden valoja. Kun ne vaihtuivat, laitoin tallan pohjaan. Puolessavälissä risteystä tajusin, että eihän mun valot vielä vaihtuneetkaan... Tuli ihan kamala olo. En ikinä ole ennen tehnyt moista. Pelottavaa.

Käytiin eilen shoppailemassa, ostettiin Linnulle häkin sisusta uusiksi. Tänään pitäisi laittaa uudet orret + lelut paikalleen. Saa nähdä, miten käy. Lintu on niin kova pelkäämään kaikkea uutta. Eilen tosin löysin yhden tuoreruoan, josta tykkää! On aiemmin kokeiltu salaatit, kurkut, tomaatit, marjat... mikään ei ole kelvannut. Eilen pienen epäilyn jälkeen söi herneitä! Sekä palkoa että itse pyöryliäisiä herneitä. Ja se sotkun määrä oli mahtava! Jos tarvitsisi silputtuja herneitä, Lintu olisi varmaankin nopeampi silppuri kuin yksikään monitoimikone. Ja lattia oli vihreänä ja Linnun nokka oli vihreänä. Silti oon iloinen, että se suostui syömään edes jotain tuoretta.

Perjantaina käytiin lintsillä, oli kivaa! Tosin vatsa alkaa olla jo vanha, jossakin niistä kieputtimista tuli sellainen olo, että nyt velloo vähän liikaa... päässäkin huippas jonkin verran... Illalla käytiin vielä Porvoossa iltakaakaolla.

Lauantai oli ihanan lämmin päivä, oltiin kaverilla, sen läheisessä puistossa, syötiin, juotiin, nautittiin. Laulettiin Singstaria, pelattiin Trivialia. Mukavan rento päivä.

Tänään pitää töiden jälkeen mennä fysioterapiaan. Mitäköhän siellä tehdään? Saa nähdä.

perjantai...

löysin hienon laskurin:

http://www.barstools.net/booze_death/


valitsin juomaksi "sparkling wine" enkä valehdellut painoani. Mun tappamiseen tarvitsee 20 lasia skumppaa! (Pakko myöntää, että joskus on voinut olla aika lähellä toi raja...)

että sellainen perjantain piristys tänään.

parempaan päin

alkaa jo hieman helpottaa, ehkä tää tästä. Ei voi aina olla täysin hyviä ja loistavia päiviä ja aikoja. Välillä saa ja jopa pitää pysähtyä ja miettiä miltä tuntuu ja ehkä vielä pikkasen kiukutellakin;)

Oltiin eilen avoppilassa syömässä ja katsomassa Madonnan konserttiin matkalla olevia ihmisiä. Sinne ei kyllä kuulunut musiikki, mutta eipä tuo haitannut. Lähdettiin kotiin ja koukattiin rannan kautta, sinne kuulu musiikki ja jopa ehkä näki jotain niiltä screeneiltä. Kuunneltiin Vogue ja lähdettiin kotiin nukkumaan.

Lintu sai jonkin ihme paniikkikohtauksen, kauheeta vauhtia yritti lennellä siellä häkissä (mikä ei onnistu, sillä se on verrattain pieni se häkki). En tiedä mikä tuli. Mr S yritti vuorotellen rauhottaa sitä ja mua. Lopulta sai molemmat nukkumaan.

Tänään mennään lintsille!

Sovittelua

mr S ehkä hieman liian läpinäkyvästi yrittää saada mun oloa toisenlaiseksi. Eilen saatiin riita aikaan siitä, mihin muutetaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Vaikka nyt tuntuu siltä, että tuleeko sellaista aikaa, että ollaan yhdessä sinne asti.

Mä haluan eläkkeellä jonnekin lämpimään. Etelä-Ranska kuulostaa hyvälle. Mr S haluaa veneeseen. Mä en halua epämukavuutta. Veneily välillä on sellaista. Siitä saatiin riitaa sitten.

Kaveri muutti eilen pois aviomiehensä (eli tulevan exän) luota. Käytiin kattomassa sen asuntoa. Se oli jo hyvinkin kodikkaan tuntuinen paikka. Joillakin on se taito, saada asunto tuntumaan kodilta.

Otettiin eilen kahden tunnin päikkärit Linnun kanssa.

Mietittiin yöllä mr S:n kanssa, että meistä ei ole yhtään kuvaa yhdessä. Pitää käydä ottamassa.

paha olo

viime yönä iski itsesääli. Ei ole kai oikein parempaakaan sanaa sille tunteelle. Kun haluaisi/tarvitsisi kuulla helliä sanoja, että mä olen ainoa, että ei tule enää ketään muuta. Että me keikutaan vierekkäin sitten harmaahapsisina. Mutta toisen mielessä on vaan seksi/porno/rivous.

Jos meidän juttu kaatuu johonkin, on se todennäköisesti yllämainitsemani asia. Niin eri aaltopituuksilla liikutaan suurin osa ajasta.

Ja itsesääli näköjään jatkuu... vaikea pidätellä itkua.

Jotain muuta. Lintu oli eilen Eri Rohkea. Oli tuholaispäällä, huuteli ja kaikkea olisi pitänyt nokkia. Menin hätistelemään pois peilin päältä, ennen kuin kehykset olisivat entiset. Teki jotain, jota ei ole tehnyt aikoihin. Lennähti mun pään päälle. Siinä viihtyi ~15 min. Suki mun hiuksia, katteli ympärilleen. Me käveltiin ympäri kämppää (eeerittäin hitaita liikkeitä) ja surffattiin netissä. Se oli mukavaa.

Illalla mun perhettä tuli käymään, hauskaa mutta rankkaa. Isi oli tehnyt kanttarellikeittoa, jota en varmaankaan ikinä aiemmin ole suostunut syömään. (Lievä/lievenevä sienikammo allekirjoittaneella). Keitto oli herkkua! Oli mua ajatellen soseuttanut, jotta sienet eivät häiritsisi niin paljon.

Lapset söi kaksi kulhollista jäätä.

hups, se on tiistai jo

Viime viikko meni tosiaan päänsäryssä. Tiistaina alkoi, keskiviikon olin pois töistä (toimintakyvyttömänä pimeessä peiton alla), torstaina töissä kärvistelemässä, perjantaina lekurin kautta lääkkeet ja takaisin pimeään peiton alle.



Hip hurraa muuten suomalaiselle terveydenhuollolle. Torstain-perjantain välisenä yönä kaverilla (joka oli meillä yötä) alkoi virtsatietulehdus. Oli kärvistellyt kolmesta asti hereillä. No, kuuden aikaan heräsin ja lähdettiin Peijakseen. Peijaksesta ohjasivat omalle terveysasemalle, joka ei ollut auki! Vieressä oli yksityinen, johon ei saanut aikaa. Onneksi täällä töissä on lääkäriasema, mutta aikamoista pyöritystä kyllä. Pisti sylettään.

Tipu on meillä hoidossa. Se oli eilen Rohkea. Otin pikkupäikkärit, heräsin kun sen pyrstö kutitteli mun kättä. Oli uskaltautunut sohvan käsinojalle mun seuraks. Oli ihana!

Mr S kävi tänään liittymässä kirkkoon. Tullut kaksi kummilapsipyyntöä kahden viikon sisällä. Sillä on myös jonkinnäköinen kolmenkympin kriisi. Ei tiedä mitä haluaa tehdä. Tai siis tietää, mutta siihen ei ole varaa/rahaa.

Epätietoinen olo kuulemma. Ei helpota mun oloa juurikaan.