Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Mulla ei kovin lupaavasti tunnu alkavan tää uudenvuodenaatto. Näin viime yönä taas unta exästä. Niin syvältä. Aikaisemmissa unissa sentään mr S on ollut kuvioissa mukana muistuttamassa itsestään, mutta nyt ei ollut edes sitä. Ei vaan tee hyvää, että se ex on samassa talossa töissä (vaikka en oo kyllä sitä nähnytkään kertaakaan sen ekan kerran jälkeen) kun kuitenkin vaikuttaa vieläkin näin pahasti. Miten voi vielä yli neljän vuoden jälkeen? Pitää vaan yrittää olla ajattelematta sitä.

Ollaan tänään menossa kavereille Järvenpäähän viettämään uuttavuotta. Ei ihan kauheesti huvittais, mua väsyttää vaan aika paljon. Enkä ole alle 70kg. Tavoitteena oli. En tänään käynyt edes vaa´alla aamulla, kun oli niin turvoksissa ettei edes sormus mahtunut sormeen. Oli eilinen iltapala hivenen suolaista... Mutta hyvää. Tänään taas tulee syötyä ja juotua ja painonhallinta taas perseelleen. Sais olla olematta tällasia syöpöttelyjuhlia. Varsinkin kun mulla on niin heikko toi itsekuripuoli. Kun on kaikkea hyvää, niin pakkohan sitä on syödä ihan hulluna kaikkea.

Käytiin eilenkin shoppaamassa. Mr S löysi itelleen kahet farkut ja yhen aika siistin nopeenhopeen t-paidan. Mä en taaskaan saanut mitään. Olisin ollut kokeilemassa farkkuja, mutta mr S veti herneet nenukkiin, kun mun piti katsoa sen sovittamia vaatteita. Kiukkuhan siitä taas tuli. Mäkin tarvitsisin aika kipeästi uusia housuja (oikea sana on tosiaan kipeästi, tällä hetkellä sellaiset farkut jalassa, jotka tekee vatsaan miltei pysyvät tatuoinnit saumoillaan).

Kaikesta huolimatta, hyvää Uutta Vuotta kaikille meille!

pikalöpinä

Pitäisi siis oikeasti tehdä töitä, niitä näköjään riittäisi. Mutta pakko nopeesti laittaa taas pientä valitusta. Eilen lisää shoppailua, eikä vieläkään löytynyt mitään! Kamalaa. Nyt on vaan pakko laihtua. Parturissa tosissaan kävin, ihan vaan siistimässä vähän väriä ja pikkasen ohenteli vaan tätä pehkoa. Yritän (yleensä se on siihen jäänytkin) siis kasvattaa hieman pidempää pehkoa. Saa nähdä kauan mä tällä kertaa jaksan.

Näin unta taas vaihteeks exästä ja ex-anopista. Pelottavaa. En yhtään tykkää siitä, miten se vieläkin kummittelee mun mielessä.

Työpaikan ruokailun hintakin nousee ja kaappikin on sekaisin ja mä oon läski! Että siinä ne pikavalitukset. Paino aamulla 73,2kg.

töissä taas

Käytiin eilen alennusmyynneissä. Ei löytynyt mitään! Kokeilin varmaankin kolmeasataa eri vaatetta ja mikään ei ollut hyvä. Oon vaan liian läski. Saatiin joululahjaksi sellainen kehonkoostumusmittari (lue: vaaka, joka kertoo kuinka rapakunnossa oikeasti oot) ja eihän se tietenkään mitään kivaa näyttänyt. Väitti mokoma, että mun rasvaprosentti on 44,8. Tosin tottahan se varmaankin on. Mutta masensi kuitenkin. Ainut positiivinen luku siinä vaakahässäkässä oli se, että sisäelinten ympärysrasva oli mulla ihan ok. Miekkosella sekin oli ihan tapissa. Että eilen sitten käytiin lenkillä. Tosin vieläkin oon vähän räkäinen ja miekkonen ei ihan muistanut sitä. Niin meinasin kuolla.

Joulu meni ihan mukavasti, oltiin tosiaan hotelli Flamingossa. Se kylpyläosuus oli ihan kiva, mentiin liukumäkiä ja vaan lilluttiin porealtaassa ja sellaista. Ruokaa oli riittävästi, se oli syömäkelpoista ja jouluista. Vähän oli sählinkiä huoneissa ja varauksissa ja sen sellaista. Mutta loppujen lopuks meni aika kivuttomasti sitten kuitenkin.

Luulin, ettei ostettais lahjoja tänä vuonna ja kaikki olikin ostanut ihan hulluna kaikkee. Tai oikeestaan äiti ja sisko oli tehnyt ite. Sisko oli mulle tehny villasukat, se oli tosi kiva, kun mulla ei ollut yksiäkään olemassa. Ja aina välillä kolottaa nilkkoja... Äippä oli tehnyt sellaisen kivan kaulakorun ja kaulaliinan. Sitten äipältä sain vielä kirjan. Toiselta siskolta sain tuoksukynttilöitä ja sellaisen käsienkuorintajutun. Miekkoselta tuli keittiöliinanpidike, koruteline, pari kaulakorua, kirja (jonka luin jouluaattoyönä), suoristusraudan (joutu palauttaa, kun oli rikki), värityskirjan. Siinä ne tais olla. Sille ostin suolamyllyn, kirjan, sarjakuvakirjan, tyynyn, kameralaukun, naamarasvaa. Mutta lupasin että ostetaan sille sitten kaikkea mitä se tarvii (farkut, kengät, silmälasit) nyt alennusmyynneistä. Tosiaan. Ei ihan helppo juttu etsiä sille farkkuja. Eli ei löytynyt mitään. Sekin raukka kokeili vaikka kuinka monia housuja, mutta mikään ei sopinut.

Perjantaina mentiin möksälle yhen kaverin ja sen tyttöystävän kanssa. Syötiin, juotiin ja pojat kävi saunassa. Pelailtiin yöhön asti yhtä sellasta peliä, jonka mr S sai siskon mieheltä. Se oli hieman haastavaa, kun ei kumpikaan meistä ollut pelannut kun kerran sitä peliä ja ei jaksanut ihan lukea ohjeita ja kaikkea. Mutta kyllä me sitten saatiin se pelattua loppuun. Aamulla nukuttiin pitkään, herättiin aamupalalle, mentiin pikkupäikkäreille... Lauantai-iltana mentiin vielä siskon perheen luokse. Siellä oli hieman kireähkö tunnelma, siskon mies oli ostanut itselleen joululahjaksi blueray -soittimen. Siskon mielestä hieman turha laite. Sitten niiden nuorin (kolmevuotias tyttö) rupes valitteleen vatsaansa ja olikin sitten kai yöllä alkanut oksentelemaan. Että ei ihan kauan viihdytty siellä, kun munkin piti päästä nukkumaan, kun rytmi oli päässyt hieman sekoittumaan.

Eilen tosiaan käytiin vaan lenkillä aamulla (kauhee tappelu) ja shoppailemassa (lisää kinastelua) ja sitten äidin ja isän kanssa syömässä. (mulla pinna kireenä) sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Mr S on lomalla vielä yli viikon. Toivottavasti tekis kotonakin jotain. Siellä on hävityksen kauhistus. Turha ehkä toivoa. Mutta joo... Tänään on sentään parturi töiden jälkeen. Jotain kivaa sentään. Vähän on jotenkin kiukku päällä. En edes oikein tiedä että miksi.

Kai se pitää katsoa, että mitä kivaa duunikaveri on jättänyt mulle, kun se ite lähti lomalle.

Uusi liikuntamuoto

Kulkee ihan käsikädessä ton laihdutusmuodon kanssa. Keksin tänään. *fanfaari* SILITYS. Siinä seistään, joten tulee jalkalihakset tehtyä, ja käytetään monipuolisesti käsiä, joten kaikki isot lihasryhmät on mukana. Hiki ainakin virtasi siihen malliin, että olisi tehty suurempikin urheilusuoritus. Minä ja mun kroppa siis. Oli vaan pakko vaihtaa lakanat, kun noissa nyt on tullut hikoiltua jo ihan tarpeeks, eikä tietenkään ollut yhtään silitettynä. Minähän en silittämättömissä lakanoissa nuku, vaikka olisin kuoleman kielissä. Mutta tietää nyt jotain tehneensä.

Eilen illalla tein myös ruokaa. Meillä oli ruoaksi ranskalaisia. Ja ketsuppia. Ja majoneesia. Ihan täydellinen ravintoympyräillallinen. Tai se taisi olla sekä aamupala, lounas, välipalat sekä päivällinen että illallinen. Musta tuntuu, että taidan oikeesti olla kuoleman kielissä. Oon jo kolme kertaa peräkkäin kieltäytynyt jälkiruoasta. Hmm... pitää varmaan mennä jossain vaiheessa jonnekin tsykitrille. No, ei vaan maistu ruoka, niin miks jälkiruokakaan maistuis. Enkä oikein jaksa tätä joulun suklaahysteriaa. En kauheemmin välitä suklaasta. Vois olla joku sellainen juhlapyhä, että kaikki söis ihan ylettömästi kaikkia kirpeitä karkkeja ja salmiakkeja? Se olis hyvä. Pitänee käydä ostamassa vähän irttareita joulunpyhiksi, jos ne maistuis.

Tänään pitää vielä repiä itsensä kauppaan jonkun kolmen miljoonan muun ihmisen seuraks. Pakko kuitenkin käydä, kun kai tää tauti jossain vaiheessa hellittää ja rupeen taas syömään? Tai sit jos en, niin musta tulee superlaiha. Tänään vaaka näytti 70,8kg.

Laihdutuskeino

Ihan helppoa. Oot vaan hirveessä räkätaudissa noin viikon verran, niin heti laihdut ainakin kaks kiloa! Kun ei maista eikä haista mitään, ei tee myöskään mieli syödä mitään. Ja tadaa, niin paino käväsi jo 70,2 kg:ssa. Pakko oli kuitenkin jotain syödä ja juoda viikonloppuna, joten nyt ollaan turvallisesti 71,3 kg.

Perjantaina tosiaan oli pikkujoulut. Jos kutsussa lukee, että klo 18 alkaen, onkohan silloin sopivaa tulla yhdeksältä paikalle? Jonku känniääliö pikkuveli luuli niin ja kävi pitserian kautta tullessaan. Muutenhan se olis toki ollut ihan ok, mutta kun meillä tosiaan muut odotti sitä, että pääsee syömään. Eikä sitten juuri kelvannut ruoat.

Muutenkin tosi heikosti meni ruokaa ja juomaa, meillä on edelleen laatikollinen viinejä ja olutta jne... Muuten ihan ok, mutta kun kumpikaan meistä ei esim juo just olutta. Eikä edes glögi mennyt kokonaan (pari vaivaista litraa), eikä booli. Mä en tainnut muuten edes maistaa sitä, siinä oli vähän 80% vodkaa, limoncelloa, jotain vichyä, karpalomehua, jotain limuja... Kyllä ne, jotka maistoi, niin sanoi, että on hyvää. Ei vaan ollut kai tarpeeksi ihmisiä. Ruoat oli hyviä, juomat oli hyviä. Pari tyyppiä ei tullutkaan, yks ilmoitti siippansa välityksellä, että ei jaksa (raskaana) ja toinen soitti joskus seittemän aikaan, ettei jaksanut tulla. No, kiva että sentään ilmoittivat. Raskaana oleva on siis Jepen emäntä, kuitenkin pikkusisko uteliaana sen haluaa tietää.

Lauantaina kärsin sitten siitä, että kehtasin olla jalkeilla ihan pari tuntia perjantai-iltana. Rangaistus tuntui vain kohtuuttomalta rikokseen nähden, olin kipempänä kun koko viikkona yhteensä. Mr S oli onneksi ihana, siivoili, touhuili, teki ruoat ja kaikkea. Tosin alkoi jo siinä vaiheessa olla niin täynnä jouluruokaa. Ja kun molemmilla vielä meni masu pikkasen sekasin, niin lensi ruoat roskiin. Että enää keskiviikkona pitäisi syödä jotain joulumättöä, torstaina me tehdään sitten perinteinen joulupäivän pizza :) tulee silloin mr S:n perhe syömään meille. Jouluaatto ollaan hotellissa mun perheen kanssa ja luotankin, että joku keittiömestari siellä on ollut luovana ja keksinyt jotain vähän erilaista kun kaikki perinteiset jouluruoat. Ei pysty enää.

Kävin tänään töissä. Mulle oli tullut kaikkia joulukortteja ja sellasia. Plus tietty 150 meiliä. Kattelin ne nopeesti, kävin lekurissa ja sittenhän tää joulu jo voikin alkaa. Paitsi etten oo käynyt yhtään jouluostoksilla, tää on ihan kauheeta. Mulla on mr S:lle joku kolme kälystä lahjaa!!! APUA!!!

kipeyttä edelleen

Lueskelin tossa päiväkirjaa ja huomioin, että oon aika usein kipeenä. Tai sitten vaan kirjotan sitä silloin, kun oon kipeenä... en huomannut katella kauheesti päiväyksiä. Mulla oli vähän niinkuin tavoitteena olla koko loppuvuos ilman saikkupäiviä, kun tuntuu, että oon jatkuvasti saikulla, mutta ei ihan onnistunut.

Sitten ihan eppaa, pari päivää makoilen sängyn pohjalla ja pikkusisko on jo saanut kahet kengät ja pikkukoiran takaisin. Mulle ei oo tapahtunut mitään. Niin, paitsi että mr S haali jälleen yhden au pairin meille (mainitsinkohan jo tästä?) tosin vaan pariksi yöksi tällä kertaa. Viimeksi sen kaveri asui meillä melkein vuoden. Tosin nyt olis pikkasen hankalampaa, kun on sen verran pienempi kämppä. Kyse on tällä kertaa yhestä melontakaverista, joka asuu Kotkassa, mutta tekee työharjoitteluaan täällä maamme pääkaupungissa. Siitä tulee joku lanssikuski kai. Ihan hauska tyyppi. En tosin oo kauheen vieraanvaraisena tälleen kipeenä. Ja tää paikkakin on ihan kaaos. Huomenna pitäis olla bileet. Tai siis on, mutta tää kämppä näyttää jo siltä, että ne olis ollut ne bileet...

Mr S kävi eilen kaupassa. Meni vähän villiksi. Mä luulin, että näiden oli tarkotus olla sellaset omapullomukaan -bileet, mutta luulin väärin. Oli ostanut laatikollisen! viinipulloja ja kaikkea muuta sellaista. Ja sokerikon ja kermakon. En oo kyllä ikinä ennen ollut sokerikon ja kermakon ylpeä omistaja. Mr S väittää, että mä tuhlaan, mutta takuulla ei olis saanut ostaa niin paljon tavaraa, jos mä olisin ollut mukana.

Alkupalana tai siis kun astuu ovesta sisään, on glögi, pipari ja joulupuuro. Seisovassa pöydässä on sitten kalaa, mätiä, jotain leipää, laatikoita, kinkkua, herneitä.... Vieraita on tulossa 12. Piti olla 14, mutta joku muukin on kipeänä kun minä. Ja mr S on taas kaupassa... ilmeisesti unohti ostaa kristallit tai jotain muuta yhtä järkevää. No, en kyllä valita. Toivon vaan, että pysyn tolpillani sen aikaa, että pystyn emännöimään ne bileet. Nyt on vaan pikkasen heikko happi. Mutta siis eihän ole tautia, joka ei saunalla (en harrasta) viinalla tai tervalla olis parannettavissa. Eikö niin? Ja mulla on uus mekko näihin bileisiin. Se on se, jonka ostin niihin kaverin tupareihin, mutta en sitten loppujen lopuks laittanutkaan sitä sitten sinne... Eli ihan pränikkä. Pikkumusta=)

Jotain hyvää sairastamisessakin, tänään vaaka näytti 71,3kg!!! Eli toivoa näkyy tunnelin päässä.

niin ja aamun lukema 72,2kg

pikapäivitystä

Kotona kipeenä. Flunssa tai joku räkätauti iskemässä. En vaan halua olla perjantaina kipeenä, kun sillon on meidän pikkujoulut, joten lepäilen kotosalla, vaikka ei vielä täydellä teholla jyllääkkään tää tauti. Jos lepuuttelen vielä huomisen ja kattelen sitten menikö ohi. Toivottavasti.

Mr S tuli eilen tanskasta, pikkasen tuli jotain kiukuteltua siinä. Mutta periaatteessa kaikki ihan ok. Ei mitään kummallisempia. Tänään oon vaan makoillu, katellu telkkaria sängyssä, nukahdellu aina välillä ja sellasta sairastamista. Äsken ajattelin, että laitan tiskit edes koneeseen, että on jotain tehnyt, mutta edellinen koneellinen ei ollut peseytynyt, kun se pesuainetabletti ei ollut jotenkin liuennut tai jotain. Niin pääsinkin helpolla, laitoin vaan uudestaan ohjelman pyörimään. Joku vois tietty väittää, että ei olis tarvinnut kun vaan huuhdella ne, mutta... niistä kuitenkin syödään niistä jutuista, jotka on siellä koneessa...

Ei nyt kovinkaan tasokasta juttua pysty tuottamaan, takaisin pehkuihin...

ähkypuhkuläski

Tulipa hieman ahdettua itseensä taas kaikenlaista roskaa tuossa viikonloppuna. Perjantaina tosiaan oli Maija Vilkkumaan keikka, se oli tosi jees, tanssittiin vaan siskon kanssa ihan hulluna. Sitä ennen oltiin kyllä syötykin ihan hulluna vieressä olevassa Amarillossa (lue: ei mitään kevyttä ruokaa...) mutta siitä ei jäänyt niin huono omatunto kun kuitenkin joraili menemään samantien kaikkia kaloreita.

Lauantaina mun kaveri ja sen mies ja niiden kekara tuli käymään. Kävästiin niiden kanssa keskustassa kattomassa vähän joulumarkkinoita ja Luciakulkue. Se oli aika mukava, oikein hyväntuulinen juttu, jota kukaan meistä ei aiemmin ollut käynyt katsomassa. Sitten mentiin meille ja syötiin pekoninakkeja, lihapullia, sipulirenkaita, perunamuussia, mutakakkua, jädeä... Ei paljon tarvinnut iltapalaa ton setin jälkeen. Sunnuntaiaamuna vaaka näytti vanhaa tuttua 72,2kg. Eli ei suuria muutoksia.

Eilen repes. Mr S lähti aamusta Tanskaan, mulle jäi ihan yksin vastuulleni joulukorttien osto ja kirjoittelu. Sitä sitten harmitellessa päätin, että mähän syön pizzaa tänään. Söin sitten pizzaa. Ekat kaks palaa oli ihan jees, loput vaan ahdoin, vaikka ei edes tehnyt mieli. Sitten piti jälkkäriks olla myös vähän irttareita. Loppuillan kieriskelinkin sitten tuskissani, kun ei oo kroppa pitkään aikaan saanut moista satsia. Kävin jo pari kertaa vessassakin siinä uskossa, että kohta tulee kaikki ylös. Onneksi ei sentään. Tän aamun lukema 73,4kg!!! Hui!

Vielä puuttuisi kolmesta kortista osoitetiedot. Miks hitossa ihmiset haluu pitää jotenkin salaisuutena sen, missä ne asuu? En pysty ymmärtämään? Varsinkin kun ei oo mistään julkisuuden henkilöistä kyse... Kun kuitenkin tiedän, että missä ne asuu. En vaan voi muistaa kaikkia ulkoa. Pitää yrittää pyytää kauniisti, että sais laittaa meiän duunin postin kautta noi kortit, kun muuten pitää lähtee suht aikasin, että kerkee postilaatikolle. Ne kun tyhjennetään jotain neljältä? Kun saman postin kautta meiän duunin ulosmenevät kulkee. Voi hitsi kun olis tuttuja tuolla postituksessa... No, voin silti kysyä.

Pikkukoira lähti viime yönä kohti ameriikan ihmemaata. On se vaan sellainen maailmanmatkaaja=) serkku hoiti sitä tän ajan ja oli ihan itku kurkussa ollut kun piti luopua siitä. On se vaan niin suloinen. Toisin kun jotkut muut koirat, jotka aloittaa haukkumisen/ulvomisen neljän aikaan yöllä! Naapurissa on ilmeisesti taas koira hoidossa (ollut joskus aikaisemminkin) ja naapuri luultavasti tekee jotain vuorotyötä. Ei ole mukavaa herätä siihen, kun koira itkee ja haukkuu keskellä yötä! Toivottavasti tää taas on vaan sellainen hoitosessio, eikä oo mikään pysyvä ratkaisu! Vois palaa pikkasen hihat.

Sain tänään joulukalenterista tollasen minikumiankan, joka on hoitsun asussa. Otin töihin maskotiks. Se voi olla ihan hyvä, että on tollanen hoitsu lähellä, mulla kun on vähän taipumusta teloa itseäni.

Joulukorttiaskarteluapaskartelua

Meni eilinen ilta sitten tehokkaasti miettiessä joulukortteja. Pyörittiin mr S:n kera eräässä espoolaisessa kauppakeskuksessa koko ilta, kun herralle ei kelpaa mikään perinteinen kortti. Tai mä olisin halunnut vähän askarrella ja touhuillen tehdä kivat pikku joulukortit, mutta kun se ei kuulemma käy. Pitää olla joku juju siinä kortissa. Vihdoin viimein työn ja tuskan jälkeen päädyttiin sitten Fazerin siihen ohueen suklaalevyyn, joka päällystetään värillisellä kontaktimuovilla ja siihen sitten kirjoitellaan osoitteet, tervehdykset ja postikortti päälle ja matkaan. Saa nähdä, mitä posti tykkää... Ei taida ihan mennä sillä joulupostimerkillä? Yhdessä vaiheessa vaihtoehtona oli tähtisadetikkuja, mutta kun ei löytynyt sellasta tarpeeksi ohutta pakettia niitä. Mun muistikuvan mukaan sellaisia ohuita paketteja on ollut (ainakin vuonna -85). Ei ollut eilen. Pakko on osalle ihmisistä kuitenkin laittaa ihan vaan perinteinen kortti. Siitä on varmaan viis vuotta kun mä oon viimeks lähetelly mitään joulukortteja. Mahtaa ihmiset yllättyäpyllättyä. Niin ja tiedättekö, kuinka vaikeaa on löytää värillistä kontaktimuovia? Aika tuskaa.

Mua hieman vielä mietityttää se esimiehen paikka. Tänään on vika hakupäivä. Oon jo kaks kertaa avannut sen hakulomakkeen, äsken jopa hieman täyttelin sitä. Mutta ei sitten kuitenkaan. Eiköhän joku noista ihmisistä ois kannustanut hakemaan, jos mulla ois mitään tsäänssejä. Mutta olishan se mageeta olla pomo=) Nyt pitää kuitenkin vielä tyytyä pomottamaan mr S:ää.

Ollaan tänään muuten menossa katsomaan Maija Vilkkumaan keikkaa Porvooseen, sitä ennen käydään syömässä. Mennään siskon ja sen miehen kanssa. Toivottavasti tulee mukava ilta. Maija on kyl ihana.

Tänä aamulla (housut päällä) 72,5kg. APUA!

Kaamosta...

Alkaa oleen kyllä niin veto poissa. Vaikka miekkonen on yrittänyt kaikkensa, etten vaipuisi epätoivoon. Elää joulukoristeiden keskellä ja vaikka mitä. Voi kun voisi vaan nukkua talviunta. Heräis sitten kun olis taas valoa. Eikä ole edes lomaa tiedossa ennen kun kesäloma vasta...

Yks duunikaveri sanoi, että mun kannattaisi hakea meidän osaston esimiehen paikkaa. Aikas otettu olin tästä kommentista, kun se oli sitä mieltä, että musta tulisi hyvä esimies. Tosin niin... se on meidän osaston uusin ihminen, että on tuntenut mut nyt huimat pari viikkoa. Että se siitä sitten. Vähän kyllä houkuttelisi hakea sitä, mutta kun... Ei tää nyt oikein oo kasassa tää mun homma muutenkaan, saati että olisin vastuussa muista ihmisistä. Mutta tottakai hivelee, että joku kertoo, että oon hyvä työssäni.

Eilen avoppi ja sen mies oli käymässä (uusiosana; avopuolison äiti, vrt anoppi...)(vähänkö oon joku kielitieteilijä). Vaikka ne on tosi mukavia ja rentoja ja kaikkea niin silti veti ihan mehut pois ihmisestä? Ihan päätöntä. Kun vaan istuu ja juttelee ja väsyy siitä.

Hieman nolottaa, tänä aamuna oli koulutusta ja mulla hiukka luomet lipsahteli kiinni... En ymmärrä miten kukaan muu ei torkkunut? Mulla on salettiin joku uniapnea.

Väsymys ja kiukku alkaa hieman oleen niillä rajoilla taas... en halua takaisin lääkkeille! Just pääsin niistä eroon! Vaikka kyllähän ne sitten auttaa aika nopeastikin. Mutta kuitenkin. Ne maksaakin aika paljon, ja se masentaa lisää, kun on vähemmän rahaa ja loputon kierre on valmis! Mitenkähän tästä selviää? En oo joululahjojakaan vielä ostanut, alkaa kohta tuleen hoppu. En vaan oo varma, että sovittiinko nyt perheen kanssa, ettei ostella joululahjoja tänä vuonna aikuisten kesken? En jaksais ainakaan. On jo ihan liikaa miettiä niille kakaroille jotain, kun ei niillä oo tilaa missään ja kaikki paikat jo tursuu tavaraa. Ja tietty mr S:lle pitää kanssa keksiä jotain. Ajattelin, että jotain sen kameraan lisäosia ainakin. Ne varmaan kyllä maksaa taas ihan liikaa. Ja mä sain yli kakstonnia veronpalautuksia! Mulla on tällä hetkellä 5 euroa tilillä!!!! Eli ens vuonna jos saan palautuksia, pidän ne ihan omana tietonani ettei voi tuhlaa toinen etukäteen mun rahoja. Mun piti ostaa itelleni dimangi ja miekkoselle paaljon joululahjoja. Nyt sitten toinen ei saa lahjoja enkä mä dimangia. Se siitä sitten. Kiva kiitti hei.

Niin ja tänä aamuna 72,2kg

Lits läts löts on niin märkää

Ihana räntäloskapaska rantautunut tänne maamme pääkaupunkiseudun hujakoille. Eilen kävin hakemassa tosiaan sen auton keskustasta ja sen seurauksena jalat oli ihan litimärät. Salaa tosin toivoin, että olisin vilustunut, mutta ei edes sitä iloa saanut tästä seikkailusta. Ajelin kotia, laitoin vähän kynttilöitä palamaan (valot pois, ettei villakoirat ja pöly näy) ja yritin vaan nautiskella. Jonkin aikaa se toimi, mutta jalkoja alkoi särkemään niin maan perusteellisen paljon, että ei siitä tullut sitten mitään. Kynttilät sammuksiin (valot edelleen pois päältä), makkariin ja sänkyyn. Ajattelin, että kyllä nyt sängyssä saa pienet päikkärit otettua. Mutta ei. Jalkoja särki edelleen. Mikään asento ei ollut hyvä. Eli ei päikkäreitä. No, kattelin telkkaria ja odottelin, milloin kutsu käy, että pitää lähteä hakemaan herraa pikkujouluista. Siinä odotellessa ompelin parit housut (niistä myöhemmin) ja söin ihan hulluna kaikkea karkkia. Karkit olin ostanut mr S:lle, että tekisin jonkinmoisen joulukalenterin. En tehnyt, kun mr S halusi Kinderkalenterin. Etsin sellaista, en löytänyt, niin ostin kaksi jotain muuta suklaakalenteria lohdutukseksi. Paitsi tietenkin lähikaupasta sitten löytyi myös Kinderkalenteri. Eli lopputuloksena kolme suklaakalenteria plus jätin päivänä muutamana jonkin lisäyllärin (pätkis, tryffeli...) vaikka tyynyn alle. Ei arvostanut mun lisäylläreitä, kuulemma yritän lihottaa sitä vaan. Eli lopputuloksena nyt oon sitten ahtanut itseeni ne herkut, joita ostin sille. Se siitä laihiksesta sitten.

Niin, housuista. Mulla on viime aikoina ollut aivan käsittämättömän huono onni housujen kanssa. Ostin ihka uudet suorat mustat housut, ekan pesun jälkeen ne oli rikki haaroista. Ei haittaa, äkkiäkös mä ne ompelen. Vedän päälle hiluihin ja lahkeen sauma onkin auki. Siis tietenkin vasta perillä, etten voi enää edes vaihtaa housuja. Sitten muutama viikko sitten olin työmatkalla Tanskassa. Tottakai yritän näyttää mahdollisimman edustavalta, mutta suht mukavat vaatteet oli pakko olla, kun meni lentokoneella ja muuta. Sielläkin toisista housuista lahkeen sauma auki, ja yllättävän pitkä puntti. Nää molemmat housut ompelin eilen kasaan, saa nähdä, kauan mun hienot pistot pitää. En oo mikään käsityöihme meinaa. Niin ja ne kolmannet housut, jotka omistan, on rikki haaruksista kun pikkukoira oli hieman kokeillut hampaitaan niihin. Että näillä sitten mennään. Heti kun vähän laihdun, mahdun muutamiin farkkuihin niin sitten ei oo hätää enää. Sitä odotellessa...

Niin, siitä jalkojen särkemisestä. Vieläkin särkee todella paljon. Vähän niinkuin teininä kun oli pahimmat kasvukivut. Nyt vaan pelottaa, että varsinkin toi toinen jalka, jota särkee enemmän, ottaa jonkun kasvupyrähdyksen. Tässä iässä se vaan on leveyssuuntainen yleensä. Joten sitä kauhulla odottelen. Viime yönä tosin (en saanut kovin paljon nukuttua) kehitin itselleni jo luuvalon tai luusyövän. Että hyvästi vaan, julma elämä.

Mitäköhän ihmettä tästä elämästä oikein tulee? Pitää varmaan vaan katsoa ja odotella. Tänä aamuna vaaka 72,4kg ei mikään ihme eilisten syöpöttelyjen jälkeen. Pitää taas laittaa herkuttelu kuriin. Katoin eilen sellaista dokkaria, jossa ylipainoiselle teinipojalle laitettiin sellainen vyö vatsalaukun ympärille. Haluu kanssa!!!

aikainen mato jne...

Aivan hullun aikaisin könysin tänään töihin. Ja oon jopa saanut töitäkin tehtyä. Jouduin kulkemaan julkisilla (yök, bussilla) tuolla ihanassa melkein lumisateessa. Takaisinkin ilmeisesti pitää suoriutua samalla kulkupelillä. Inhottavaa, kun on tottunut ettei tarvitse odotella mitään busseja tuolla tuulessa ja tuiskussa.

Mr S:llä tänään duunin pikkujoulut, en kyllä ymmärrä, mikä logiikka oli mennä autolla. Kuulemma meen sitten hakemaan sitä (siis BUSSILLA vai???). Ihan mukavaa tosin päästä ihan rauhassa siivoilemaan kotona. Mikäköhän siinä on, että se ei onnistu, kun toinen on kotona? Kummallista. Tosiaan varmaankin pystyy rivien välistä lukemaan, että joukkoliikenne ei välttämättä oo se mun juttu. Joskus teininä sitä tuli käytettyä ihan sujuvastikin, mutta siitä lähtien, kun mulla on ollut poikaystävänä/miehenä joku, jolla on auto, oon ihan sujuvasti ottanut sen auton käyttööni. Tai oikeastaan ne miehet on ihan tyrkyttänyt sitä. Että en kauheemmin mitään huonoa omaatuntoa aio ottaa siitä, että ajelen autolla, kun siippa kulkee bussilla. Ite on valintansa tehny. Että niin.

Tänä aamuna vaaka näytti 52,7kg. Eli ei kannata juopotella, se kostautuu. Plus Mr S yrittää ihan tosissaan ilmeisesti lihottaa mua, koska tekee tonneittain ruokaa ja loukkaantuu, jos en syö kaikkea. Enkä myöskään siis syö eilistä ruokaa... Eli nätisti kyllä laitoin eilen ruoan, jota en jaksanut syödä, jääkaappiin. Mutta ei ole kyllä aikomustakaan syödä sitä tänään. Katoin aamulla pakkaseen, siellä on vaihtarina kasvissosekeitto tai tomaattikeitto. Eli jommankumman syön tänään ja eilinen ruoka lentää hyvin jäähdytettynä roskiin. Kauheeta, ja afrikassa lapset nääntyy nälkään...

Selveni myös tämäniltainen suunnitelma, menen suoraan töistä hakemaan auton pois ja sitten ehkä illalla hakemaan mr S:n pikkujouluista. Jos siis jaksan. Voi olla, etten jaksa ja saa tulla taksilla...

pikkupäivitys

Ihan pakko lisätä, vaikka tänään jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Voi apua, en voi uskoa, että pikkusiskolisko on siellä Utahissa. Kävin läpi sen kavereiden blogeja (juu, oon yks kyttääjä ja maailman uteliain ihminen) ja meinas tulla ihottuma ja ällötys. Ei kukaan voi olla noin jenkki!
Eihän pikkis susta tuu sellainen, eihän????

maanantaiaamuna krapula ja vapina...

Oli kaverin tuparit/itsenäisyyspäivän juhlat. Oli todella kivaa, tosin hieman punastuttaa, tuntuu, että oli joku puheripuli. Selitin niin paljon kaikkea kaikille, että eiköhän siinä ollut sitten tän vuuen puhumiset tehty. Helppoa, eikö totta.

Kävi myös ilmi, että pikkusiskolisko pitää myös blogia, jota tietoa tosin ei ollut muistanut mulle asti mainita, joten jäin hieman kiinni siihen tässä aamulla. Oli ihan katkeransuloista lukea sitä. Ikävä on jo mahdoton! Me kuitenkin nähdään varmaankin jo helmikuussa, mutta kuitenkin! Ihan liikaa välimatkaa. En oo kerennyt edes kunnolla itkemään, on ollut niin kaikenlaista. Eikä se nähnyt edes meidän joulukotia!

Ilmeisesti tässä paikassa, jossa nyt oon, pitää tehdä töitäkin välillä, mutta sitä ennen aamukahvi. Tänä aamuna 72,5kg.

Huomenna kaverin tuparit

Siskot väittää, että meillä on levottomia kavereita, kun kuulemma koko ajan ravataan jonkun tupareissa. Ei edes pitkään aikaa olla oltu missään. Viime aikoina ollaan oltu ihan vaan kotosalla. En edes muista, milloin viimeksi olisi ihan lähtemällä lähetty johonkin radalle. Olis mukava aina välillä. No on kyllä ihan kivakin huomenna mennä vähän muualle kun vaan kotona kökkiä. Vaikka on meillä kyllä ihan hullun ihana koti!

Tänään vaaka näytti 72,1kg. Kyllä tää tästä. Ens vuonna on jo alle 70. Pakko. Tavoitteena olis alle 60kg. Siihen on vielä matkaa. Niinkuin mr S sanoi, on vähän vaikeeta laihduttaa, kun en halua liikkua yhtään. Pakko vaan vielä karsia syömisiä. Eilen illalla kyllä söin pipareita kera sinihomejuuston, nam! Mutta vaan kolme. Ennen ois menny koko paketti molempia.

Kirjottelin pikkusiskollekin pitkän kirjeen sähköpostiin, mutta unohdin, että firman tyhmä internetpolitiikka estää sen lähettämisen, niin se sitten siitä. En vaan jaksa enää kirjotella uudestaan niitä kaikkia juttuja, kun tottakai se teksti hävisi. Tyhmä minä, kun mä tiedän, ettei täältä voi lähettää postia muusta kun työpostista. Että ihan saa itteensä taas syyttää.

Pikkusisko siis lähti eilen taas jenkkeihin. Pikkukoira menee perässä vasta. Ei oo kyllä meillä nyt hoidossa, meni yhdelle toiselle tyypille, joka on enemmän kotona. Mutta niin... töissä tosiaan oon, pitäisköhän tehdä jotain töitä muka?

Hups, joulu on jo ovella

Tahti hieman hiipunut tuosta alkuajan innostuksesta. Mitähän tässä on kaikkea tapahtunut? Ainakin joulukuu alkoi, me koristeltiin mr S:n kanssa koti ihan "winter wonderland":ksi.

Pikkukoira oli aikamoinen täystuho! Jouduttiin telkeemään se päiväksi sellaiseen välikköön, jossa sitten oli ilmeisesti haukahdellut jonkin verran päivän mittaan. Mutta oli se vaan ihanuus, ja tuli lähdettyä ulos säällä kun säällä. Meille ei kyllä koiraa tule, se tuli selväksi. En vaan jaksa sitä likaa, jota siitä tulee. Joka päivä sai heilua imurin kanssa. Kun imurointi muutenkin on mulle ylivoimasta.

Mr S:n kanssa sujuu ihan ok, välillä on aika pahoja riitoja seksistä. Kenellä nyt ei olisi? Hankalaa, kun toisella on eri aikataulut kun toisella. Viime yönä valvottiin johonkin yhteen asti ja sitten kun herra oli saanut haluamansa, sammui ja jätti mut ihmettelemään että mitä tapahtui. Inhottavaa. Tosin kyllä se sitten aina korvaa törttöilynsä. Ostaa jotain kivaa=). Lähti aamulla työreissulle, saa nähdä, mitä on keksinyt. Joulukalenteriin oli jostain löytänyt ihanan pikkuruisen koristepeilin (kuusenkoriste). Sieltä on tullut myös kristallisydän myöskin kuuseen ja karkkia ja purkkaa. En olis ihan heti uskonut, että joskus joku mullekin tekee tollaista joulukalenteria. Aika ihanaa.

Kävin eilen ostamassa mekon kaverin tupareihin, jotka on lauantaina. Kokeilin ainakin kahtakymmentä eri mekkoa, kaikki oli ihan liian pieniä (kokoa L!!!!) vihdoin löysin kivan, joka mahtui (koko XL...) niin kotona yritin esitellä sitä mr S:lle, niin siinä olikin vetskari rikki. Tänään sitten palauttamaan sitä. Toivottavasti olis tilalle samanlainen. Jos ei oo, ni en sitten tiiä. Inhottaa olla läski! Varsinkin kun vielä muistaa, miten kivaa oli olla hoikka. Painonpudotus/elämänhallinta on vähän jotenkin liian vaikeeta, oon ollut aika tiukkana ruoan kanssa ja silti paino punnaa 72-73kg:ssa.
Vaikeeta!

Pattaya, koiran elämää...

Tulipa melkoinen tauko kirjoituksiin. Oltiin reilu viikko Thaimaassa, Pattayalla. Tulihan nähtyä, oli aikamoinen kulttuurishokki kyllä se meno ja meininki mitä siellä harrastetaan.
Parina päivänä oltiin rannalla, tosin isojen aurinkovarjojen alla, kun ei siellä voinut olla suorassa auringossa kovinkaan kauaa. Rannalle myös piti matkustaa hieman, kun paikalliset roskaa sitä mertansa ihan kovalla kädellä. Piti paatilla matkustaa läheiselle saarelle, jotta pääsi uimaan puhtaaseen veteen. Kerrankin pääsin suorilta mereen. Ihanan lämmintä vettä! Muina päivinä käytiin shoppailemassa, eläintarhassa, mini-siamissa (pienoismalleja maailman nähtävyyksistä) ja vaan katoltiin ja ihmeteltiin sitä kaupungin hallittua kaaosta.
Pari päivää ennen kun lähdettiin kotia kohti, vilustuin siitä hotellihuoneen ilmastoinnista. Sitä vilustumista kesti melkeinpä tähän päivään asti. Viime viikolla myös lääkärikeikkaa silmä- ja virtsatietulehduksen takia. Nyt on lääkekuurit päällänsä. Onneksi auttoi. On niin kurja sairaus toi virtsatie tai -rakon tulehdus.

Eilen pikkukoira tuli meille hoitoon! Saa nähdä, mitä on tuhonnut kun pääsee töistä kotiin... toivottavasti osaisi hieman käyttäytyä. Yö oli aika levoton, kun pikkukoira oli ihmeissään, että missä on ja missä pitäisi nukkua. Mä olin ihan herkkänä kuuntelemassa koko ajan, ettei vaan tee tuhojaan.
Sillä pikkasella on kennelyskä. Toinen hinkuu ja vinkuu ja yskii niin kovin. Tosin ainut, milloin yskii, on, kun innostuu jostain. Pitää yrittää olla ihan vaan rauhassa sen kanssa. Eikä saa viedä mihinkään koirapuistoon eikä saa tehä pitkiä lenkkejä. Eli sinänsä aika kurja juttu, kun meillä on niin kivat koirankävelytyslenkit, mutta eihän pikkukoiraa saa kipeenä sillä lailla kovin kävelyttää. Ja pitäisi antaa vaan pehmeetä ruokaa. Mitä ihmeen pehmeetä ruokaa? Kai jotain puuroa? Ja kaupassahan on niitä sellasia purkkiruokia, jotka mun käsityksen mukaan on pehmeitä? On tää vaikeeta tää kipeen koiran hoito...=)

hetkinen itselle

pakko vaan nyt rauhoittaa yksi aamuhetki vain kirjoittamiselle. Viime viikolla keskiviikkona ja torstaina oltiin osaston kesken pitämässä palaveria, joten kirjoittelut jäi vähemmälle. Perjantaina olinkin sitten kipeä. En ymmärrä, mikä tuli. Onneksi meni jo pois.
Viikonloppuna oli siskonlapset (3kpl) hoidossa, oli ihan hauskaa mutta myös tosi rankkaa. Käytiin saunomassa ja uimahallissa ja ulkoiltiin paljon. Lapset pääs myös pienelle mönkkäriajelulle, mutta se loppu aika lyhyeen, kun alkoi sataa kaatamalla. Laitettiin pärrä talviteloille. Haaveilen jo, että ens kesänä voisin ajaa ite kortin ja ostettais mulle joku kiva pyörä. Saas nyt nähdä. Olis vaan aikas mageeta.
Laihdutusprojektia taas aika potkia käyntiin, pääs retkahtamaan jotenkin ihan, vaaka näytti eilen 75,1kg. Joten todellakin taas niskasta kiinni. Tavoitteena olisi jouluna painaa alle 70kg. Luulenpa, että on ihan realistinen tavoite.
Lauantaina lomalle! Vähänkö odotan sitä, että pääsee lämpimään ja nauttimaan vaan olemisesta. Ei aikatauluja, ei aamuherätyksiä... Tänään oli taas kohtalaisen vaikea herätä, mr S valvotti mua illalla yli puolenyön. Kehtaskin pässi vielä kysellä, että enhän oo vihanen. No en oo ku vaan helvetin väsynyt!
Töitä olis vaikka muille jakaa... pitää alkaa käymään järjestelmällisesti nyt läpi noita sähköposteja. Perjantaina oli tullut yli 40 postia. Että rentouttavaa lomaltapaluuta.
Hain yhtä työtä. Tänään siinä on vika hakupäivä, kyllä odotan, että kuuluisi jotain. Pääsisi edes haastatteluun. Se olis silleen mielenkiintosempi, enempi omalta alalta, mutta pääsisi myös käyttämään nyt tässä työssä opittuja juttuja. Sitä odotellessa pitää kai hoitaa tätä työtä=)

päivityksiä

Tulipa pitkä väli tässä kirjottelussa, kun on ilmeisesti ollut kiireistä ja kaikkea. Lauantaina oli häät, morsio oli kaunis (ja hoikka kun mikä) ja sulhanen komea. Papin puhe itketti ja muutkin puheet ja häätanssi itketti. Mr S veti herneen nenukkiin, kun kaikki kuulemma syyllisti häntä, ettei hän ole mua vienyt vihille. Siinä oli tekemistä, että vakuutteli, kuinka hyvä mulla on olla näin. Ettei tarvitse mun puolelta ainakaan ottaa ressiä. Ruoka oli hyvää, mulla vaan lääkkeiden vierotusoireet teki sen, ettei maistunut. No, oli vieressä ihmisiä, jotka söi mun ruoat sitten ennen kun kerkesin edes miettiä, että jaksaisinko hetken päästä jatkaa... Juomaa oli tarpeeksi, tai oikeastaan jopa liikaa... Mä jouduin luovuttamaan siinä vaiheessa, kun muut lähti jatkoille. Ja oksupoksuhan siinä sitten kotosalla tuli. Olin syönyt ihan liian vähän sinä päivänä. Join vaan kaksi lasia viiniä ja pari drinksua. Että oli varmaan jokin pilaantunutta. Jokin niistä juomista siis=)
Eilinen meni kaameessa kapulassa. Kolmen aikaan olin liikuntakykyinen, siinä vaiheessa kävin kaupasta hakemassa herkkuja (jotka ei tietenkään taaskaan maistuneet) ja takaisin sänkyyn potemaan. Mr S tosiaan jäi sinne jatkoille, joten oli tullut vielä myöhemmin kotiin. Silti mä olin ehkä huonovointisempi. Mukava lokoilupäivä kyllä oli... Nyt pitää alkaa valmistautuun palaveriin. Sitä ennen pitää vielä käydä aamukahvilla syömässä eilisestä jäänyt croissantti.

aah masentaa

Tänään ekaa kertaa pitkään aikaan teki mieli jäädä sängyn pohjalle. Teki oikein tiukkaa repiä ittensä sieltä ylös. Ei olis halunnut lähteä töihin, vähän itkettikin... Mitenköhän saisin nyt itteni kasaan? En millään haluaisi sairastua enää. Varasin ajan työterveyshuoltoon, keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta. Olisi kai ihan hyvä jollain tavalla jatkaa terapiaa. Tavallaan kai nyt alkaa tuntua se, että lääkkeet oikeesti loppu. Nukuttaa, väsyttää, laiskottaa, ei tekis mieli tehdä mitään. Mr S nukkui vielä, kun lähdin töihin. Sekin ärsytti. Miksi se saa nukkua pitkään? Kai tää tästä, tänään vaan on taas niin syksy. Onneksi parin viikon päästä pääsee lämpimään! Ihanaa.
Sekin ärsyttää, että ens lauantaina tosiaan on mr S:n PIKKUveljen häät. Miksi ne menee naimisiin, mutta mr S ei mene mun kanssa? Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etten tarvitse tai kaipaa sitä, niin tiedän kuitenkin valehtelevani. Ainakin jossain määrin. Eilen illalla taas oli täys työ siinä, että sain pidettyä kaikki ne kiukuttelut tästä naimisiinmenemisasiasta sisälläni. Onneks mr S meni saunaan, joten sain aika rauhassa kiukutella omassa mielessäni.
ÄÄÄÄH!
Onpa taas huono päivä. Ihan kamala kiukku. Tyhmää. Jotenkin vaan... kaipaa jotain ihan muuta. Vaikea määritellä itsellensäkään, että mitä. Näin taas unta exästä. Miks ihmeessä mä vaan nään siitä unia? En halua nähdä koko ihmistä enää missään muodossa! Taas oli suhteen lämmittelyä käynnissä unessa. Mä en halua! Suurin osa tästä olosta luultavasti taas johtuu siitä. Miks ihmeessä se kusipää ei voi jo olla ihan kokonaan historiaa? Mä haluisin poistaa sen kokonaan mun muistista, miten se onnistuisi? Niinkuin siinä leffassa, Eternal sunshine of spotless mind. Se on niin hyvä leffa. Suosittelen kaikille, jotka on eronnu.

taas tiistaiaamu

Eilen oli vihonviimeinen masennuslääke, jonka otin! (ainakin tältä erää). Ihan hyvä fiilis tällä hetkellä. Pitää yrittää jatkaa tästä etiäpäin, ettiä psykoterapeutti ja sellasia kaikkia.
Oli taas vaikee nousta kyllä aamulla, mitenkähän nää tiistait osaakin olla näin pirun vaikeita? Otin eilen illalla puolikkaan unilääkkeen. Oli kyllä ihan tarpeen. Sunnuntai-ilta kun venyi niin pitkälle, että ei saanut melkein ollenkaan unta. Niin nyt oli hyvä ottaa, että sai nukahdettua. Oli kyllä vähän vaikee herätä. Ei kyllä varmaan voi laittaa unilääkkeen piikkiin?

Eilen oli kaverit syömässä meillä. Mr S teki hampparit ja ranskalaisia. Oli aika pirun hyvää, mutta mulla ei jostain syystä ole ruokahalua. Kyllä mä sen hampurilaisen sain alas, mutta niitä ranskalaisia tuli vaan närpittyä. Ei ollut eilen koko päivänä ruokahalua. Tänä aamuna vielä kuvotti aika huolella. Enkä oikein voi olla raskaanakaan, kun on toi ehkäisy kunnossa... Mikäköhän on kun ei ruoka maistu? Jos nyt kuitenkin yrittäis käydä syömässä jotain pientä aamupalaa...

rahahuolia

perjantaina oli mr S:n palkkapäivä ja jo nyt on tilit miinuksella. En ymmärrä. Toki tässä kuussa oli kaikennäköistä extraa, rapujuhlaa sun muuta, mutta kuitenkin. Kun mä en edes oo tuhlannu! Lopetin tänään hesarin, pitää peruuttaa lauantainen meikki... Eikä taida olla mitään toivoa uudesta laukusta edes niihin lauantaisiin hiluihin.

Rapujuhlat meni oikein mallikkaasti, tosin ihmiset hyytyi hiukka liian aikaisin. Onneksi yksi kaveri paransi maailmaa meidän kanssa neljään asti. Eli rytmi ihan pyllyllään. Eilen illalla ei saanut sitten unta. Nyt nukuttaisi niin maan perusteellisen paljon. Taitaa tulla suht lyhyt työpäivä tästä maanantaista. Se varmaan annetaan anteeksi. Pitää nyt oikeasti alkaa miettimään kaikennäköisiä säästötoimenpiteitä. Ei vaan oikein tiedä, miten voisi laittaa kulutuksen jäihin, kun on taas tottunut laittamaan aika huoletta rahaa palamaan.

Lokakuun 4. lähetään Pattayalle!!!! Eli sitäkin varten olisi kiva olla vähän käyttistä. Pitää oikeasti tehdä jotain...

helan går sjung heippalalallaarallallei

Eli illalla tiedossa toivottavasti mukavat, rennot ja railakkaatkin rapujuhlat. Mr S on kuulemma taas huolissaan musta ja mun väsymyksestä. Kai nyt väsyttää kun nukkuu niin vähän yöllä. Kuuluisi nukkua paljon enemmän. Ja kyllä tietenkin syksyn tulokin hieman laittaa unettamaan enemmän, kun valo vähenee. Se siitä. Mr S oli eilen ollut oikein ahkerana ja siivonnut kaikki pahvilaatikot ja työkalut pois silmistä. Meillä on vihdoinkin koti, jossa ei ole muuttolaatikon muuttolaatikkoa! Tosin samantien mr S sanoi, että haluaa jonkun sisustussuunnittelijan käymään meillä, että sais jotain "juttua" siihen kämppään. Nyt on kuulemma liikaa kuin sisustuslehden katalogista. Olikohan ne pahvilaatikot aikaisemmin se "juttu";) No, mua ei kyllä haittaa. Mun mielestä se on niin ihana koti, rakastan sitä ihan kympillä! Saa nähdä, kuinka kauan vaan saan vielä rakastaa sitä. Mr S sai eilen kirjeen ilmailuopistolta, ettei päässyt sinne helikopterikouluun. Eli laitetaan nokka kohti uusia tuulia ja mahdollisesti Norjaa=) Tosin, pikku seikkailu ei olis kyllä pahitteeksikaan. Saa nähdä. Aika innolla kuitenkin odotan tulevaa ja mahdollista muualle muuttoa.
Duunikaveri soitti, että on nukkunut pommiin. Ei sinänsä mikään yllätys, aika säännöllisesti tulee jotain puolenpäivän aikoihin töihin. Mun pitäisi tehdä pari muistiota ja kaikennäköstä, mutta ei oikein osaa keskittyä. Ajatukset on jo illassa. Mr S tulee hakee mua pärrällä, jätän auton tänne niin duunikavereista ainakin osa pääsee sitten sen kyydissä meille myöhemmin. Juurikin soitin mr S:lle ja esitin toivomuksen, että tulisi jo vähän aikaisemmin hakemaan. Jos kerkeisin pikkupikkupäikkärit ottaa ennen kun pitäis alkaa touhuilemaan. Tuli jotenkin tosi huonosti nukuttua. Tais jo vähän jänskättää. En oo aikasemmin pitäny tällasia pileitä duunikavereille. Onneks eilen sentään sain siivottua ja puunattua ja mr S lupas olla keittiöhenkilökuntana, joten ei pitäis olla mitään jänskätettävää? Näin kauheita painajaisia ja oli pakko repiä ittensä pois siitä unesta, että sais sen loppumaan ja silti se aina vaan jatku. Miks mitkään kivat unet ei voi jatkua sillon kun haluais?
Vaaka näytti muuten aamulla 74,1kg!!! Ei hyvä!!!

toivoa taas täynnä

vaikka aamu meinas alkaa kaoottisesti, kun heräsin hiukka liian myöhään. Ulkona kuitenkin aurinko paistaa ja muutenkin elämä on aikas mukavaa=). Eli onneksi aamuäreyden sain karkoitettua tiehensä.
Eilen kävin kaupassa osteskelemassa juttuja huomisia bileitä varten. Onneks pikkusisko lähti mukaan, koska olisin ollut hiukka hukassa ilman sen orgonisaatiokykyä;) Tulin sitten kyllä siinä sivussa vahingossa voronneeksi sen takin. Palautan sen kyllä, ei ollut niin kiva, että aikoisin varastaa sen pysyvästi.
Huomenna tosiaan jo rapujuhlat. Jengi alkaa oleen ihan fiiliksissä. Niin mäkin=) Meitä on kaikkiaan 12 hlö, joten pitää hiukka miettiä istumajärjestelyjä. Mr S onneks lupas mietiskellä niitä. Tänään pitää enää käydä kaupasta jotain pientä, ja siivota kämppä. Sekin on aika helppo nakki, kun jotenki ei oo edes kerenny sotkeen, on ollut niin paljon töissä.
Laihdutuksesta ei oo tullut hetkeen muuten mitään kerrottua, ehkä siksi, kun se ei oikein etene. Paino vaan junnaa samassa. Tai pikkasen heiluu sinnetänne, mutta alaspäin ei kyllä vahingossakaan ala menemään (tälläkin hetkellä merkkari suussa, mistäköhän johtuisi...)
En luovuta, jatkan näillä terveellisemmillä elämäntavoilla, kyllä se palkinto siellä siintää. Vaikka nyt en kyllä saanutkaan uutta mekkoa hiluihin. Uuden laukun aion ainakin saada.

pikkulauntai

ja mä juoksen YKSIN kaupassa ja Ikeassa ja Alkossa ja vaikka missä. Mr S ilmoitti eilen, että hän on sitten firman jollain virkistyspäivällä, eli mun kontolle jäi perjantaille ruokien osto (pelkät ruoat vielä menettelis, mutta kun pitää käydä tosiaan Ikeasta kaikkea rekvisiittaa ja Alkosta juomaa ja roudaa nää sitten kotiin). Pakko vähän marttyroida. No toisaalta on ihan jees, että meen yksin, ei voi se yks sniiduilla=)
Perjantaina siis on rapujuhlat mun duunikavereille. Kuukauden päästä on mr S:n duunikavereille samat hippalot, joten ostelen niihinkin hiluihin jo jotain rekvisiittoja.
Eilen mr S sai mut houkuteltua saunaan, vieläkin on ihan hirvee olo. Mulle ei vaan sovi saunominen. Yö meni ihan ketuilleen, kun en saanut unta ja sitten kun sain, niin vaan heräsin likomärkänä hiestä. En ymmärrä, miten joku voi oikeesti pitää saunomisesta? Enkä edes ollut kun muutaman minuutin siellä mr S:n seurana. Alalauteilla ja lattialla. Ihan on sairasta.
On vähän kyllä nyt siis kärtty olo, kun on nukkunut niin huonosti. Pakko ehkä käydä ruokiksella kaupasta jotain ihanaa...

rakkauslaulu kaikille maailman rumille naisille

kuuluu juurikin radiosta. On aika hyvä piisi=) saa aina jotenkin hyvälle mielelle, vaikka onkin tällainen sateinen tiistaiaamu. Edelleenkin aika jees-olo. Viikonloppu meni mukavasti, käytiin Kiasmassa ja sunnuntaina uimassa.
Perjantaina tosiaan siis oli siskon miehen synttärit. Mentiin sinne pärrällä, oli ihan tosihauskaa pitkästä aikaa taas olla pärrän selässä. Mahtaa olla sitten talven jälkeen joskus kun kaivaa pärrän esiin talvisäilöstä, niin aika mieletön fiilis päästä pärrän päälle. Alan pikkuhiljaa tajuta sitä intohimoa jolla ihmiset harrastaa tota lajia. Haluan vaan jossain välissä ajaa itse kortin, että voin itekin nauttia siitä ajamisesta. Mutta niihin synttäreihin. Oli ihan mukavaa, syömistä yliähkyn paljon ja sillein. Tosin isosisko oli taas ihan naama norsunv***lla. Häippäs aika vauhdilla sitten jossain vaiheessa sanomatta mitään. Siinähän kiukuttelee. Sieltä mentiin kattoon ilotulituksia, ei tosin keskustaan, oli vissiin aika tukossa. Oltiin hertsikassa jossain, sinne näkyi ihan hyvin. Pärrästä musat päälle ja nauttimaan showsta! Oli aika mahtista.
Lauantaina tosiaan makoiltiin viiteen asti melkein kotona, sitten käytiin ettii mulle uikkari (magee) ja mentiin käymään Kiasmassa. On nykytaide aika... no joo... oli muutamia ihan hyviä/hauskoja teoksia, mutta suurin osa oli ihan täyttä jaskaa.
Sunnuntaina käytiin uimassa itiksen uimahallissa. Laskettiin vähän liukumäkeä, vesijuostiin ja lilluttiin "avaruusaltaassa" (joku kersa kutsui sitä sillä nimellä). Illalla käytiin vielä syömässä mr S:n vanhemmilla. Niin ja käytiinhän me sunnuntaina autokaupoissakin. Tosin ei meille etsimässä autoa, vaan hakemassa esitteitä nostattaaksemme mr S:n isän autokuumetta. Kaiken kaikkiaan oli kyllä täyskymppi viikonloppu. Tarpeeksi tapahtumia mutta silti ihan rentoa.
Eilen olin pitkään duunissa, nytkin pitäisi hakata numeroita, mutta ihan kohta... Kerron vielä sen, että käytiin eilen illalla kävelyllä. Meillä on kyllä ihan mahtava asuinpaikka! Rakastan meidän kotia ja sitä, missä se sijaitsee.
Nyt töihin

miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai

Mukavaa, viikonloppu edessä. Eikä mitään kummempia ohjelmia ainakaan tiedossa. Tai siis tänään on pikkusiskon miehen synttärit. Mutta ne on varmasti ihan lepposat, ollaan kaikki menossa mun vanhemmille. Ja mr S lupas miettiä ja hankkiakin lahjan. Eli mä voin vaikka mennä kotiin töistä pikkupikku päikkäreille=)

Eilinen oli ihan jotenkin mielettömän hyvä päivä. En malta odottaa sitä, että lopetan lääkkeet kokonaan. Tuntuu, että se vanha, iloinen itse on tulossa takaisin! Neljä pilleriä enää jäljellä. Eli menee kyllä vielä jotain pitkälti yli viikko, että on vika pilleripäivä. Pitää lopetella sen verran varovasti. Ja vaikka oon vähennelly pikkuhiljaa näitä lääkkeitä niin silti aina välillä huippaa koko päivän... Kyllä se silti siellä häämöttää. Siis se loppu. Ei kyllä oikeestaan pelota enää yhtään, että iskis uudelleen masennus. Tuntuu nyt kaikki olevan sen verran hyvin.

Meillä oli eilen illalla ihan mielettömän hyvää aikuisten kivaa mr S:n kanssa. Tuli jotenkin oikein huono omatunto välillä, kun olin niin kovin itsekäs ja nautin niin paljon. Kyllä se sitten otti omansakin hiukka myöhemmin... Oli taas vaan niin ihanaa nukahtaa sen kainaloon ihan raukeena ja onnellisena.

Jep. Töitä mä oon varmaan tullut tänne tekemään, eli pitääpi aloittaa ahkerointi. Hauskaa viikonloppua mulle!

huulirasvariippuvuus uhkaa uudelleen

Mr S tuli eilen kotiin. Onneksi. Olikin jo aikasmoinen ikävä. Miten voikaan olla jotenkin niin avuton ilman toista. Pyörii vaan ympyrää kotona ja kattelee tylsänä töllöä. Oli ostanut mulle tuliaisia. Se on vaan niin ihana! Ostaa tuliaisia, vaikka olisi käymässä vaan päivän tukholmassa. Toi mulle ihanan kirsikantuoksuisen huulirasvan. Sinänsä kyllä huono, koska tuun niin helposti riippuvaiseksi huulirasvasta... Ei se haittaa, kun oma mupsipupsikultsimuru on ajatellut mua. Ja taas piti vähän laittaa lisää rasvaa huuliin=) Tästä tulee loputon kierre.

En taas käynyt vaa´alla. Ei edes uskalla. Toisaalta löysin kyllä hyllynperukoilta farkut, joita en muistanut omistavanikaan. Ja ne mahtu vielä päälle! Eli todennäkösesti oon ne hyljännyt sinne kaapin pohjalle, koska ei ole enää mahtunut päälle. Ja nyt sitten meni. Hiukka tursus, mutta ei kyllä mitenkään ylipahasti. Kyllä tää tästä!

Raha-asiat on ihan retuperällä. Viidestoista päivä menee laskuihin enemmän rahaa, kun mitä mr S saa edes palkkaa. Että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Sitä paitsi mulla on tilillä 50€, jolla pitäis elää kolme viikkoa ja siinä välissä pitäis pitää duuniporukalle rapujuhlat, käydä parturissa ja meikattavana ennen niitä hiluja ja ehkä pitäis jotain syödäkin välillä... Mitenköhän se onnistuu? Niin ja pikkusiskon miehellä on huomenna synttärit. Eli ei nyt näytä oikein lupaavalta.
Mutta enpä taida kauheesti ottaa ressiä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. On vaan nyt iskenyt aika realiteetit vastaan, kun olin niin kauan töissä, josta sai oikeeta palkkaa. Tää on ihan naurettava korvaus menetetystä vapaa-ajasta tässä duunissa. Mutta saahan tästä toisaalta koulutusta vastaavaa työkokemusta, joten se on ihan ok.

Avokonttorit on muuten ihan perseestä! Tossa on suoraan mun työpisteen takana viis ihmistä pyörimässä ja puhumassa scheissee. Ei voi keskittyä tähän kirjotteluun kunnolla=)
No, ehkä pitää töihinkin keskittyä.

KIITOS mr S

Kiitos siitä, että hait mut lähiöstä (melkein neljä vuotta sitten), etkä enää päästänyt takaisin! Kiitos, että näytät mulle maailmaa. Kiitos kaikista niistä yllätyksistä ja nopeista käänteistä. En voi paljon muuta sanoa. Olen vaan niin kiitollinen siitä, että mr S tuli ja pelasti mut sieltä jostain syvältä. Senkin jälkeen on niin monta kertaa pelastanut mut, että en olisi aiemmin uskonut, kuinka paljon joku voikaan rakastaa. Tämä kumpuaa siis siitä, että vaklailin hieman. Ex asuu edelleen siinä samassa vuokrakämpässä, josta heitti mut pihalle. Voin niin kuvitella että sen päivä- ja viikko-ohjelmat ei oo kovin paljon muuttuneet. Kuinka vähän tietäisinkään tästä maailmasta ilman mr S:ää! Eli tavallaan on kai kiitettävä myös exää, koska heitti mut pihalle. Ilman sitä tuskin olisin nähnyt Wienin, alpit, EuroDisneyn, Pariisin, Riikan.... Kuinka vähään ihmiset tyytyykään. Olen niin onnellinen!

Kävin eilen koululla keskustelemassa hiukka projektitöistä ja inssityöstä. Se meni yllättävän hyvin. Oon vaan päässäni tehnyt siitä koulurakennuksesta jonkinlaisen mörön itselleni. Eikä ole kovin paljon oikeasti enää tekemistä noissa koulujutuissa. Ens keväänä on varmasti valmistujaispilleet! Saa nähdä, lunastaako mr S lupauksensa silloin. On sanonut, että samantien kun oon insinööri, se kosii ja saan jättää pillerit pois... Mutta jotenkin se ei vaan tunnu enää niin tärkeeltä. Tärkeintä on se, kuinka onnellinen oon mr S:n kanssa! Tiedän, ettei naimisiinmeno muuta sitä mitenkään. Ja lapset... ehkä voin vielä jonkin aikaa viettää laatuaikaa ihan vaan mr S:n kanssa kahdestaan. Se on kuitenkin niin mukavaa ja yllätyksellistä.

Vielä laihdutusprojektista. En taida saada uutta mekkoa niihin hiluihin. Paino pysyy vaan samassa. Eilen oli tosin jotain 74,1kg. Joten ei kauheen lupaavaa. Tänään en edes käynyt vaa´alla. Taitaa hiukka pelottaa mitä sieltä tulisi. Herkuttelin eilen illalla, mr S on siis duunireissussa. Onneksi mulla on yks ihan kiva mekko, pitää vaan pesettää se. No joo, jos välillä tekisi vaikka töitä=)

tittididii

äh mä mitään koulujuttuja edes tehnyt. Olis kyllä pitänyt kirjoitella, mutta kun... kävin stokkalta ihanaa tuorepastaa ja vähän ben&jerrys jädeä. Herkuttelin ja kattelin telkkaria. Tosin olin vasta joskus seiskan aikaan kotona, kun kävin tosiaan stokkalta hakee ne herkut + häälahjan mr S:n pikkuveljelle ja sen morsiolle.
Menin jo puol kymmenen nukkumaan, mutta silti vähän väsyttää. Pitää lähtee tänään kolmen aikaan töistä, kun oon menossa koululle. Opettaja haluaa keskustella mun kanssa hieman näistä mun kirjotustöistä... ihan pikkasen vaan on paskat housussa. En ymmärrä, miks se koulu on niin jotenkin vaikee paikka mennä. Pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä. Ehkä sen takia, kun siellä käydessä aina tulee ihan hirmu paha olo. (Joku opettaja itkettää tai muuta mukavaa).
Mitenköhän sitä psyykkaa ittensä siihen? Ehkä pitää vaan olla ajattelematta sitä ennen h-hetkeä. Onneksi tänään on aika kiireinen päivä, yks pitkä palaveri ja sitten syömään, sen jälkeen duunia ja sit pitää jo lähtee.

maanantaita

Heissan taas. Viikonloppu meni taas ihan liian nopeesti. Perjantaina vietettiin ihan perheiltaa, siis mun perheen parissa. Lauantaina oli sitten kavereiden grillibileet, jotka tosin oli myös sen tytön synttäribileet. Ei vaan ollut meille kertonut mitään. Onneks sentään vietiin vähän viemisiä. Oli ihan mukavaa, aika rauhallista.
Mr S lähtee suoraan töistä tänään köpikseen. Saan olla ihan rauhassa kotona keskiviikkoiltaan asti. Harmi kun ei voi niin kovin kauheesti nautiskella siitä, kun pitää touhuta koulujuttuja.
Taas ihan sekopää unia. Ei niistä kyllä sitten sen enempää.
Muuten, jos teillä on vierasvuoteen (vuodesohvan tai muun sellaisen) osto mielessä, koemaatkaa ainakin se vuodeosio. Ei ollut meinaa taaskaan mitään herkkua nukkua siinä vinossa, kovassa ja liian kapeassa vuodesohvassa....

torstai ei tosiaan ole toivoa täynnä

Voi helvetinperse. Ottaa nyt tällä hetkellä ihan kaikki asiat päähän. Ulkona sataa, eli housunlahkeet on ihan läpimärät. Mr S ei päästänyt mua ajoissa nukkumaan, eli oon ihan hiton väsynyt. Voi helvetti, että se ei voi tajuta, että mä tarvitsen unta! Hyvähän sen on jäädä kotiin nukkumaan. Tekis niin mieli soittaa sille ja herättää. Ihan vaan siitä hyvästä, että se piti mua valveilla illalla. Yritti vongata.
Näin taas niin tyhmää unta, ettei mitään järkeä. Ainut kiva asia siinä unessa oli se, että siinä oli papukaijoja. Ne oli ihania. Unessa taas exä. Miks mun pää ei voi nyt jo tajuta, että mä en halua tietää siitä ihmisestä yhtään mitään, mä en halua nähdä, kuulla, yhtään mitään. Se ihminen ois parempi kuolleena.
Ei tästä tuu nyt yhtään mitään. Mua niin sylettää tällä hetkellä kaikki, että on pakko kai vaan keskittyä duunijuttuihin, jos sais vähän rauhotettua itteänsä.

Tavallista arkea

Taas vaihteeks. Ei kummempia. Mr S on kipeenä kotona ja mä siis töissä yritän vähän koota ajatuksia. Olis aika paljon kaikennäköstä selvitystä. Ei voi ihan näin aikasin aamulla vielä keskittyä. Ehkä sitten aamukahvin jälkeen.
Lauantaina on kavereitten grillibileet. Kivaa, että välillä joku muukin järkkää jotain, tuntuu että se on aina me, jotka kutsuu ja touhuaa.
Mr S rupes eilen kyseleen, että haluunko lähtee Thaimaaseen marraskuun alussa. No tottakai haluaisin! Tosin, rahatilanne voi olla hieman siinä ja nätillä, että pystyykö. On tässä kaikennäköstä rapujuhlaa, vanhusten viemistä Ahvenanmaalle ja pärrääkin pitää vielä hieman maksaa. Mutta pitääkin tästä alkaa hieman kattelee noita rahajuttuja, että jos pääsiskin lämpimään!

selvisin takaisin

töihin siis. Oli aikamoinen shokki todellakin nähdä exä täällä töissä. Pomo lähetti mut tosiaan sitten kotiin, ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Mutta nyt oon takaisin, vahvana ja valmiina siihen, että se saattaa tulla uudestaan vastaan täällä töissä. Eilen meni aika polla sekasin, itkin vaan ja kotona oksensin. Ihan uskomattoman järkyttävää, että voin reagoida noin.
Juteltiin aika paljon mr S:n kanssa. Otti hieman itteensä, että joku toinen ihminen voi vaikuttaa muhun noin. Luuli, että on ainoa. No, en enää reagoi vastaavalla tavalla, mutta näköjään oli vaan pakko saada vielä viimeiset sätkyt siitä ihmisestä.
Kyllä tää tästä.

shokki

niin. viimeyönä tosiaan näin exästä unta. Tänään näin exän. Duunin ruokalassa, on aloittanut tänään meillä. Ihan täysshokki. Miten voin mennä näin sekaisin vieläkin siitä? Miten yks ihminen voikaan aiheuttaa tällaista mulle vielä näin monen vuoden jälkeen?

maanantai...

Olipa harvinaisen vaikeeta nousta ylös sängystä tänään. Olis voinut kyllä jäädä vaan nukkumaan. Hain mr S:n ja pikkuveljensä ynnä kaverinsa eilen reissun päältä, kaikki olivat onneksi yhtenä kappaleena. Krapula oli vaan kova. Joutu passaamaan koko illan mr S:ää ja käymään kaupasta sipsiä, dippiä, jakkivanukasta.... Illalla vielä alko valittelemaan kurkkuaan ja pärski ja aivasteli menemään ihan mahdottomasti. Oli varmaankin vilustuttanut itsensä siellä hilluessaan. Eli passaamista edessä vielä melko paljon, jos nyt kunnolla sairastuu.
Mulla oli rauhallinen viikonloppu. Perjantaina kävi pari kaveria kylässä, mä join vähän skumppaa ja sellasta. Yritin saada jotakuta kaveria lähtemään mun kanssa johonkin, mutta oli hiukka hiljasta. Soittelin aika paljon kaikki läpi. Lopulta pikkusiskon mies tuli pikkukoiran kanssa mun seuraksi. Onneksi. Olisin luultavasti seonnut yksin. Ei vaan kestänyt yhtään yksinoloa silloin. Pikkukoira oli yöllä sitten käynyt kokeilemassa hampaitaan mun rintsikoihin. Ne on nyt entiset... no, se on vaan tavaraa.
Lauantaina nukuin pitkään, makoilin sängyssä, kattelin leffoja... illalla kävin Jepajeen luona kylässä, en tosin kauhean kauan viihtynyt, silloin oli taas sellainen olo, että olisi ollut hyvä vaan olla ihan yksin. Sain jopa tehtyä hiukka koulujuttuja. Tai ainakin kamalan sotkun sain aikaiseksi työhuoneeseen=)
Tänään pitää yrittää jatkaa kotosalla noita koulujuttuja, yritän saada mahdollisimman nopeasti nyt kaikki kirjotustyöt alta pois, niin että voisin keskittyä lukemaan niitä kahta kurssia, jotka vielä pitää käydä.
Näin muuten taas vaihteeksi niin hämmentävää unta. Siinä olin exän kanssa, se tuli pyytämään mua takasin ja mä hullu menin. Herätessä oli niin seko olo, ettei oikein mitään järkeä. Toisaalta olisi kyllä ihan hauska kuulla, että mitä sille nykyään kuuluu, mutta pystyn kyllä vallan mainiosti tulemaan toimeen ilman sitä tietoa.
Jaa. Jos alottais sitten kuitenkin hiukka leikkimään ainakin työntekoa.

pelottaa

tänään mr S lähtee pikkuveljensä polttareihin. Pikkasen pelottaa, että tuleekohan sulhanen ehjänä takaisin. Laittaa sen mm. hyppää mäkeä ja käy splättäämässä ja kuulemma tekee sille morsiussaunan. Siinä vaiheessa kun mr S kaivaa näppylähanskoja esiin ja kysyy, onko olemassa karkeampaa suolaa kuin karkeakiteinen merisuola, niin siinä vaiheessa pitää pikkasen huolestua toisen puolesta. Tai lähinnä mr S:n puolesta, ettei morsian pääse tappamaan sitä...
Tänä aamuna 73,3kg!!!! Kyllä tää tästä pikkuhiljaa lähtee. Juteltiin vakavasti eilen illalla. Mun koulunkäynnistä, naimisiinmenosta, lapsista. Pitäisi kuulemma ennen näitä kahta viimeistä saada toi ensimmäinen loppuun. Pitää ottaa tänään duuniläppäri kotiin ja tehdä edes projektit valmiiksi. Olis edes jotain lopussa. Sekin on jotenkin turhauttavaa, kun ne on periaatteessa jo valmiiksi kirjoitetut, pitää vaan jäsennellä ne oikein ja lisäillä kaikenmaailman viitteitä sun muita. Nyt jos syksyllä sais inssityön ja noi projektit pois, niin keväällä vois sitten keskittyä lukemaan tilastomatikkaa ja epäorgaanista. Luulisin, että saisin käydä tekemässä pelkästään tentit. Kun on hiukka vaikee olla kokopäivätyössä ja käydä koulutunneilla. Ne kun tuppaa oleen myös päivisin.
Mitenköhän nyt sais itteensä niskasta kiinni? Mr S on sitä mieltä, etten ole vielä kunnolla terve, kun on niin suhteettoman vaikeeta edes ajatella menevänsä kouluun (siis se rakennus jo itsessään ahdistaa suunnattomasti). Mutta jos vaan lähettelen nää projektit ja inssityön nyt postilla tai s-postilla, niin saan kerätä itseäni kevääseen asti. Sillon on vaan pakko pakottaa ittensä sinne.
Mitäköhän muuta keksis nyt viikonloppuna? Varmaankin kirjottamisen lisäksi vaan siivoon. On niin törkysen näköinen vessa, että taitaa olla pakko kuurata se. Hinkata saumat puhtaaksi. Meillä on myös saniteettisilikonia, ehkä vois yrittää vähän paikkailla saumoja. Jos uskaltais. Kattoo nyt. Toivottavasti menee kaikki hyvin. Pojatkin sais kyllä tulla kokonaisina takaisin.

Niin tavallinen torstai

Eli vaan perjantaita odottelen... Tai no, ei oo kauheesti odotettavaa, kun mr S on lähdössä pois ja ei oo oikein mitään tekemistä tiedossa. Päädyn tietenkin taas hinkkaamaan jollain hammasharjalla kaakeleiden välejä. Epätoivosta, etten osaa keksiä oikein muuta. Toki Jepajee halus leikkiä mun kanssa, mutta se nyt vaan luultavasti johtuu siitä, että Saara on kiinassa. Ei oo ketään muutakaan leikkikaveria. Niin alle 10 v olo taas *kukaan ei leiki mun kaa ku vaan säälistä* .
Pitää lainaa yks kirja kaverilta, voi lukea vaikka sitten sen. Niin ja koulujuttujakin voisi tietenkin tehdä. Nyt kun on työhuonekin valmis=)
Saatiin myös autopaikka! Jee! Ei tarvi enää mietiskellä, että mistä löytyy kadun varresta paikka. Tosin on kyllä ollut tähän mennessä aika helppoa, mutta onhan se kuitenkin mukavampaa tietää, että on oma paikka.
Repsahdus jatku. Mr S vei mut ulos syömään. Eli Chicos ja hamppari frankeilla. Todella terveellistä ja laihduttavaa. Eli ei. Mutta mutta. Nyt tiukkaa linjaa taas. Tänään vaaka näytti 73,8kg. Eli ei mitään mullistavaa.
Nyt pitää käydä tsekkaa rahatilanne, että juonko vkloppuna shamppanjaa vai ihan vaan vettä. Jyrkästi taitaa kallistua tonne veden puolelle. Ei auta.

Repes

Mussutan tässä suklaata samalla kun kirjottelen... Enkä oikeesti edes tykkää suklaasta! Eilen oli sama juttu, vetäsin ihan vaan pari suklaapatukkaa ja salmiakkia. Tosin eilen oli niin hirvee hedari, että olisin yrittänyt ihan mitä vaan että oisin saanut sen pois. Jäi vaan siis tonne kaapin kätköihin vähän vielä suklaata ja nythän ne on pakko vetää kerralla kaksin käsin pois... Ei kovin tervettä. Eilen ei siis pystynyt edes kirjotteleen, oli sen verran tuskanen olo. Eipä mitään kummempia olisi ollutkaan. Saatiin meidän työhuone melkein valmiiksi! Se on aivan ihana! Alkaa olee pikkuhiljaa kämppä kuosissa. Kohtahan sen sitten voi myydä... Ainakin mr S:n mielestä. Tulisi muuttaan kahden vuoden välein. Toivottavasti sentään voitais asuu tossa vähän kauemmin. Tehtiin niin paljon työtä sen eteen, että on ihan just meidän näköinen.
Ei vaakaa tänään, eikä sen puoleen eilenkään. Tuskin mitään dramaattisia juttuja on tapahtunut. Huomenaamulla pitää käydä ja kattoa onko vaikuttanut tää repeeminen. Sitten kun nää suklaat on loppu, niin sitten taas tiukkaa linjaa.
Viikonlopuks pitäis keksiä jotain kivaa, kun oon yksin kotosalla. Yritin jo pikkusiskoa houkutella mun seuraks, mutta se joutuu oleen koko vklopun töissä. Tyhmää. Pitää soitella kavereita läpi ja kysellä, mitä mielessä. Tosin rahatilanne on aika niukka, että ihan mitä vaan ei voi tehdä. Pitää katella.

tarinoita ja jorinoita

Tässä vaiheessa voisi olla aiheellista kertoilla hieman historiaa...

Mulla on viisi siskoa. Niin, kaikki on tyttöjä, ja kyllä, meitä on siis yhteensä kuusi lasta. Todella hyvin laskettu. Kaikkien tyttöjen nimet alkaa samalla kirjaimella. Jossain vaiheessa oli vielä koira, joka myös oli tyttö, jonka nimi alkoi myös samalla kirjaimella. Eli jos äiti kutsui koiraa, piti kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, että tarkoittiko oikeasti koiraa, vai menikö vaan nimissä sekaisin. Vähemmästäkin menee ihmisen pää sekaisin. Kotona oli aina menoa ja huutoa, yritin paeta sitä kirjojen maailmaan. Joskus onnistuin, useimmiten en. Vanhin sisko asuu amerikassa, on kotiäitinä neljälle lapselle. Toiseksi vanhimmalla on adoptoitu/sijaislapsi, mutta ei miestä. Sillä on myös oma yritys. Kolmanneksi vanhimmalla on kolme lasta ja mies. Niillä me käydään melko usein, sieltä on niin mukava päästä sitten oman kodin rauhaan=). Musta edellinen on kehitysvammainen, n. viisivuotiaan tasolla henkisesti. Asuu asuntolassa, käy kotona usein viikonloppuisin + kaikkiin bileisiin tulee tietenkin mukaan. Mun pikkusisko on naimisissa ja niillä on pikkukoira. Nekin luultavasti muuttaa joulukuussa takaisin jenkkeihin. Sitä tulee varmasti ihan hirvee ikävä.

Mä olin naimisissa mun ekan poikaystävän kanssa. Tavattiin, kun olin just täyttänyt viistoista, mentiin kihloihin kun olin just täyttänyt seittemäntoista, naimisiin kun olin täyttänyt yheksäntoista. Neljä vuotta kerettiin olee naimisissa ennen kun mun exä tajus, että mä oonkin ihan hirvee akka, eikä se kestä mua. Laitto mut pihalle ennen kun kerkesin edes tajuta, että se oli tosissaan. Ja takaisin lapsuuden kotiin... siellä muutaman kuukauden jaksoin maata sängyn pohjalla, sitten sain vuokrakämpän. Sieltä mr S tuli sitten mua hakemaan. Eikä enää päästänytkään takaisin, onneksi. Oon nyt onnellisempi kun koskaan!

Asuttiin 18 m2 yksiössä puolisen vuotta. Siitä muutettiin hornan perseeseen, omakotitaloon 120 m2. En viihtynyt ollenkaan siellä talossa. Siellä asuessa sairastuin masennukseen. Päästiin onneksi nopeesti terapiaan. Käsittelin kaikenmaailman perheasiat, uskonnon (kyllä, perhe on uskonnollista väkeä), avioeron. Muutettiin takaisin kaupunkiin, jätettiin puolen hehtaarin metsä sinne odottamaan rakennuslupaa. Eli luultavasti jossain vaiheessa on muutto takaisin edessä. Saa nähdä...

Nyt meillä on aivan ihana koti! Rempattiin se lattiasta kattoon, lyötiin yks seinä alas ja rakennettiin toinen, ostettiin kaikki uudet huonekalut, tehtiin keittiö uusiks jne. Eilen puhuttiin taas muuttamisesta. Ei olla keretty vielä vuottakaan asua tossa. Mr S haluaa vaihtaa alaa, jos ei pääse täällä Suomessa kouluun, joutuisi muuttamaan luultavasti Norjaan. Välillä pelottaa nää kaikki muutokset, joita tulee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, ettei meinaa perässä pysyä. Pitää nyt vaan odottaa ja katella.

Viikonloppu meni touhuillessa kotona. Tehdään vieras/työhuone vihdoin kuntoon. Saatiin tapetoitua yks seinä ja maalattua hyllyt ja tuoli, jotka on tulossa sinne. Nyt on takareidet kipeinä, kun tuli maalailtua mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Oli vaan niin pirun kostea ilma koko viikonlopun, että ei kuivanut maali ollenkaan. Joutui jättämään vielä täksi viikoksi sitä projektia. Onpahan jotain tekemistä. Kivaa, että saadaan sekin huone vihdoin kuntoon. Se on jäänyt vähän romukasaksi, kun ei varsinaisesti oo "tarvinnut" sitä huonetta. Kun sais sinne tietokoneen ja sellaset tavarat, niin se ois hyvä. Vois ehkä vaikka saada koulujututkin kasaan. Niin, en siis oo valmistunut vielä. Ammattikorkeesta. Tuli toi avioero vähän huonoon kohtaan. Sitten, kun olin hyvällä mallilla uudestaan, sairastuin masennukseen. Eli ei mennyt ihan putkeen se homma. Nyt olis jotain yheksän kuukautta aikaa saada se plakkariin. Ei paljon puutu, mutta silti stressaa ihan hulluna. Koulun nimikin on kerennyt vaihtumaan... Ei ikinä hyvä juttu... Mutta joo. Ei nyt tähän hätään paljon muuta. Paino aamulla 73,5kg.

Ha mä mitään eilen silittänyt. Otin pikkupikku päikkärit ja sitten mr S tulikin jo kotiin ja alko vinkuu jotain syömistä. Halus välttämättä makaroonilaatikkoo, joka oli ikiroudassa pakkasessa. Kiukutteli vielä, kun ei tullut tarpeeksi nopeasti ruoka pöytään. No, saapahan tänäänkin syödä sitä perhanan makaroonilaatikkoa.
Eilen repes jotenkin ihan. Lounaaks oli sinihomejuusto-broileritäytteisiä ohukaisia, pakkohan niitä oli syödä. Ja yhellä duunikaverilla oli synttärit ja se toi muffinsseja, iltapäiväkahvilla sitten ei voinut sellaista vastustaa. Illalla tosin en sen enempää mässäillyt, välipalapatukan söin ja pari leipää. Tais jäädä itseasiassa iltasyömiset liian vähään. Harmitti niin, kun oli tullut töissä mässäiltyä. Aamulla vaaka näytti saman tutun 73,8kg. Eli ei mihinkään suuntaan liikettä. Niin turhauttavaa.
Riitelyä eilen mr S:n kanssa, tuli jotenkin kaikennäkösiä taas purettua. Tai mä olin itseasiassa ihan hyvällä, jopa energisellä tuulella, mutta se taas ei. Otti ihan vaan vittuiluna kaiken mitä sanoin tai tein. Jopa viritin meidän keittiön kaappien ovet, jotka on ollut mun työlistalla vaikka kuinka pitkään. Tosin ne on jotenkin vialliset, kun ei saanut niitä kohdilleen sitten kuitenkaan... Tulipahan sekin vihdoin tehtyä. Vielä pitäisi jossain vaiheessa virittää antennijohtoa seinään kiinni. Nyt se hiukka menee miten sattuu pitkin lattioita.
Se on mukavaa kyllä, että vaikka riidellään, niin osataan sopia aika nopeasti ja puhua asiat läpi, ettei jää vaivaamaan. Siinä oikeesti auttoi varmasti pariterapia jossa käytiin. Se oli osana mun masennuksen hoitoa. Oli kyllä tosi jees, että pääsin sellaiseen kokeiluryhmään, jossa terapoitiin pariterapian kautta. Oppi vähän purkamaan toiselle tunteitaan.
Riitelystä puheen ollen, isosisko on mulle suuttunut, eikä halua olla missään tekemisissä. Saa nähdä kauanko kestää. Siinähän kiukuttelee, ei kauheesti vaikuta mun elämään. Ei muutenkaan olla oltu mitenkään päivittäin tekemisissä. Mulla on onneks ihan puhdas omatunto, en oikeesti oo tehnyt mitään, minkä takia sen pitäisi käyttäytyä noin. Se nyt vaan haluaa olla dramaqueen. Voi jatkua pitkäänkin. Sillä on tapana suuttua kavereilleen/siskoilleen, puhelakko voi kestää monta vuottakin. Että hiphei, voi tulla hupaisia perhepäivällisiä jatkossa=) Onneksi osaan ottaa ihan lungisti nykyään nää mun perheen järkkäämät hulabaloot, senkin opin terapiassa. Mitä tästä opimme, terapiaan vaan kaikki!

Sekalaisia

Hyi elämä että näin kauheeta unta. Olin pikkusiskon ja jonkun kaverin kanssa vaeltamassa Lapissa! Oli ihan kauhee uni, sisko ja kaverit ja opas tippu johonkin tunturijärveen ja kun vihdoin päästiin möksälle jonne oltiin menossa, piti pestä jotain nyrkkipyykkiä jääkylmässä vedessä ja kaikkee sekoo. Hyi en kyllä ikinä mee minnekään Lappiin vaeltaan. Toi oli salettiin joku enneuni.
Paino tänään 73,8kg. Kävin eilen lekurissa. Otetaan vähän verikokeita ja kaikkia sellaisia. Ja sitten kun oon lopettanu masennuslääkkeet, eikä paino senkään jälkeen ala tippumaan, niin voi olla että saisin jotain pillereitä, joiden pitäis jeesaa.
Eilen oli ihan mukava päivä töiden jälkeen. Siivoilin aika paljon ja tanssin vähän tanssimatolla sen jälkeen. Tänään ajattelin rentoutua silittämällä. Huvinsa kullakin, mutta mä pidän silittämisestä. Se on vaan jotenkin niin rauhoittavaa, kun näkee kuinka kangas siliää. Samalla voi kuunnella musiikkia ja hoilailla sydämensä kyllyydestä. Pääsen silittelemään lakanoita, oon pessyt sen verran pyykkiä, että on ihan iso kasa odottamassa. En oikein edes malta odottaa!
Jaaha. Töitäkin pitää kai välillä tehdä...

Pikkulauantai alias keksiviikko

Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.

Tiistai voikin olla tehokas työpäivä!

Koko aamun siis olen tehnyt ihan hiki hatussa töitä. Nyt tuli hieman hiljaisempi hetki, ihmiset sulattelee varmaankin lounasta, pystyn siis hetken lusmuilemaan.
Ei vaakaa tänään, niin turbo olo. Veikkaisin silti, että samoissa pyöritään, eli vielä yli 74kg. Mitenköhän saa tippumaan sen 10kg? Kun on vaan ihan satapakko saada uusi mekko sinne hiluihin.
Isosiskolla on tänään jännää, keskimmäinen meni kouluun ja itellään sillä on ollut ehkä leikkaus? En saanut kiinni vielä, että olisin kysynyt mahdollisesta leikkauksesta.
Mr S on ollut aivan järjettömän hyväkäytöksinen. Jokin juttu tässä on nyt ihan pakosti takana... Pitää oikein alkaa kiristää sitä, että mitä pahaa on tehnyt=)
Mullekin tuli kyllä aikamoinen ruoan jälkeinen väsy. Ei meinais silmät pysyä auki. Oon jo ravannu täällä pitkin käytäviä hakemassa kaikkia konttoritarvikkeita, vessassa, juomassa... pitää vaan yrittää taas sinnitellä sinne neljään. Kun ei enää haluis yhtään miinuksia. Pääsee sitten kotiin ottaan pikkupikkupäikkärit Serranon perheen tahtiin. Se on ihan loistava päikkärisarja, kun siinä ei yritäkään kuunnella, mitä ne puhuu, kun ei ymmärrä yhtään epsanjaa tai mitä ne nyt puhuukaan...
Mennään illalla vielä kavereille kahville. Ja sitten on tietenkin sauna. Johon mä en suin surminkaan mee. En vaan pidä yhtään saunasta. Mr S on onneks saanut seuraa iskästä ja välillä siskon miehestä. Ihan win-win tilanne, se saa saunoa rauhassa vaikka hela tunnin ja mä pääsen ajoissa nukkumaan!
Sitä odotellessa....

Maanantaiaamuna krapula ja vapina...

Ei ihan sentään, vaikka aika railakas viikonloppu olikin. Mutta selvisin siitä eilisellä nukkumisella ja pizzalla... Nyt sitten alkoi katumusharjoitukset. Paino oli aamulla 74,4kg! Hui! Taitaa kyllä aika paljon vaikuttaa toi juominen. Oli loppujen lopuks ihan mukavat polttarit, mitä nyt hieman oli outsiideri -olo. Ei vaan oo mitään oikein yhteistä tollasten pintaliitotyyppien kanssa.
Morsian tuntui tykkäävän. Ainoat ohjelmanumerot oli jalkahoito morsiolle, sekä sen jälkeen sitten benjihyppy. Näytti ainakin tyytyväiseltä päivän kulkuun.
Perjantai-illalla pikkusisko oli kylässä pikkukoiran kanssa. Pelattiin ihan hikipäässä tanssipeliä. Oli tosi hauskaa. Lauantaiaamuna meinaskin tulla hiukka kiire, kun en ollut laittanut kelloa soimaan tai mitään... Vaikka heräsin kyllä jo seitsemän aikaan siihen, että puraisin itseäni kieleen. Se ei oo kannattavaa, se sattuu! Kävin lukemassa hesarin ja takasin pehkuihin. No mutta, kerkesin kuitenkin. Kun aamu puoli kahdeltatoista aloittaa skumpan juomisella, niin loppujen lopuks jossain vaiheessa voi olla hiprakassa. Onneksi osasin juoda aika hyvin vettä väliin ja syödä hyvin.
Baarista kun lähdin, niin tein fiksut, ajattelin ensin kävellä kotiin (säästyy rahaa ja kaikkea...) Mutta kun ei oo just niin hyvä suuntavaisto, niin harhailin pitkin punavuoren katuja nälkäisenä ja väsyneenä ja jalkoihin sattui ja kaikkea. Eli oli pakko tilata taksi sitten loppujen lopuks.
Nyt on pakko alottaa työt, oli s-posti niin täynnä. Ihmiset on tullut lomilta.

Miksei aina voi olla perjantai?

En oikein ikinä oo ymmärtäny tota otsikkoa. Mieluumminhan sitä olis aina lauantai? No, kuitenkin on jo perjantai! Ja aamulla vaakakin näytti 73,7kg! Eli ihan mukava aloitus päivälle, vaikka ulkona onkin ihan yökkö sää. Taas sataa ja on harmaata. Oli muuten aika vaikea herätä taas vaihteeks, kun oli ihan jotenkin pimeetä. Mr S jäi nukkumaan vielä.
Oli duunisähköposti aika täynnä kaikenlaisia selviteltäviä asioita, joten kai oikeesti alkaa setvimään niitä, että pääsee täältä joskus kotiinkin...
Tänään tällainen ihan lyhyt sepostus. Ehkä maanantaina on sitten jotain kerrottavaa enemmän.

Hämmennys

Otsikon mukainen tapahtuma siis eilen. Mr S katseli meille pienempää asuntoa! Siis luulin, että sen takia tehtiin toinen makuuhuone, että mahdollisen perheenlisäyksen johdosta ei tarvitsisi heti muuttaa. Hän nyt vaan sattuu olemaan sitä mieltä, että meillä ilmeisesti on liian kovat kiinteät kustannukset tällä hetkellä. No onhan ne kovat, mutta kun ei meidän vielä kannata myydä edes tota nykyistä. Suomen lainsäädäntö kun on vähän mitä on... eli sitten luultavasti menee lihoiksi, kun kaksi vuotta tulee täyteen. Ja mä kun niin rakastan tota meidän nykyistä kotia! Tehtiin se niin meidän näköiseksi, sisustettiin ja laitettiin. Herra on ehkä hieman levoton sielu. Rupes jo puhumaan jostain asumisoikeusasunnoista. Ei aina ihan pysy mukana.
En käynyt aamulla edes vaa´alla, oli niin tursas olo. Eilen kevyeksi iltapalaksi laitettiin possua bearnaise kastikkeella ja lohkoperunoita. Meinasin muuten polttaa sillä kastiketötsällä keittiön. Jotenkin luulin, että sen pystyi laittamaan mikroon sellaisenaan. Tuli komeat salamat, kun eihän sitä ois saanu laittaa... Onneksi olin ihan vieressä, että sain samantien sammutettua mikron ja puhallettua liekit siitä tötsästä sammuksiin. Kastikekin oli ihan hyvää, ei kerennyt kärtsätä=)
Katsottiin kalenteria eilen, on aika täynnä kaikki viikonloput. Pitäisi vielä johonkin väliin sovittaa parit rapukekkerit. Mikan duunikavereille kuulemma pitää järjestää omien kavereiden lisäksi. Niihinkin saa uppoomaan ihan kivasti rahaa. Ens lauantaina on yhen tuttavan polttarit, eikä mulla oo yhtään rahaa! Siis palkkahan tulee 25. pvä. Että onnee vaan mulle. Mulla on kaikenlisäks puuteri ihan loppu, pitää yrittää löytää joku halpispuuteri siksi aikaa kunnes on varaa ostaa oikee. Aika köyhää. Sitä paitsi Mr S:lläkin on parin viikon päästä koko viikonlopun kestävät polttarit, joita se ei ilmeisesti oo vielä maksanut edes. Miten sitä sais jotenkin tän talouden kuntoon? Muuten kun muuttamalla vuokralle=)
Näin taas ihan sekoa unta. Ex ja nyx vuorotteli, että loppujen lopuks olin sekaisin siitä, että kumman kanssa oikein olin ja kummalle "kuului" olla vihainen (exän kanssa melko riitainen ero).
Jaa... töitä kai pitää välillä tehdä myös... Huomenna on perjantai! JEEEEE!

Arkea...

Sitähän tää elämä loppujen lopuks on enimmäkseen. Sitä, millaiseksi sen arjen tekee. Eilen oli mukavaa, pääsin ajoissa lähtemään töistä ja otin pikku päikkärit. Kävin kaupassa, tein pizza naturell ála Strömsö, syötiin rauhassa mr S:n, isin ja siskon miehen kanssa. Juteltiin niitä näitä. Miehet meni saunaan ja mä pääsin ajoissa nukkumaan. Kaiken kaikkiaan aika mukava päivä. Töissäkin oli mukavaa, meni aika nopeesti ja sain paljon aikaan.
Tänään sitten ei lähtenytkään niin nopeesti. Nukutti niin pirun paljon aamulla! Vaikka pääsin ajoissa nukkumaan ja kaikkea. Ja heti aamusta tuli muutamia aika vaikeita asioita pähkäiltäviksi. Mutta tänään on jo keskiviikko. Voiton puolella ollaan. Näin jotain ihania unia, että oltiin matkoilla jossain lämpimässä maassa, syöden kaikkia ihanuuksia. Alkaa ilmeisesti tää laihis vaikuttaa alitajuntaankin... Vaikka en oo kyllä mitään kieltänyt itseltäni, vähentänyt vaan kaikkea napostelua. Paino oli aamulla edelleen 74,1kg. Miten sen saa laskemaan?

Tiistai... mutta ei haittaa

Kerrankin tiistaina pääsin ylös ajoissa. Nousin jo kuuden aikaan sen voimalla, että mitä aikaisemmin menen töihin, sen aikaisemmin pääsen kotiin päikkäreille. Onhan sekin tapa repiä itsensä sängystä. Jotenkin niin syksyinen olo, ulkona myrskyää, on harmaata ja sateista ja kylmää. Painokin oli tänään 74,1kg. Eli ihan väärään suuntaan ollaan menossa. Mitäköhän sitä keksis, että lähtis takasin alaspäin? Voi olla että joutuu (hyi olkoon) urheilemaan. Anteeksi kirosana. Ei kyllä kauheesti tolla kelillä tee mieli lähteä juoksemaan...
Riitaa taas eilen. Ollaan niin eri planeetoilta. Mä odotan kosintaa, se odottaa, että saa pildeä... Ei mee ihan putkeen tää meidän juttu tällä hetkellä. Oon vaan joutunut odottamaan liian kauan kaikkea. Aikaisemmin exän kanssa sitä, että on taloudellisesti vakaa tilanne, jotta voitais hankkia lapsia, nyt taas sitä, että mennään naimisiin, jotta voi hankkia lapsia. Ja mr S haluaa jäädä ite hoitovapaalle, joten mun pitäis tienata sitten mahd. paljon, jotta hän voi olla koti-isänä. Mitä ihmettä mä teen? Välillä tekis mieli vaan heittäytyä, käydä nussimassa jotain nimetöntä yhen illan juttua, tehä ihan itekseen se lapsi. Alkaa meinaa biologinen kello kaikumaan aika mieletöntä kuminaa...
Ei vaan jaksais. Mistäköhän sitä löytäis itellensä jonku rikkaan miehen, joka tarvis edustusvaimon, joka sais olla kotona hoitamassa lapsia?

Maanantai

Viikonloppu oli ja meni, perjantaina sisko ja sen mies ja pikkukoira oli kylässä. Mulla ja mr S:llä meni lauantaiaamu aika myöhäseen, noustiin ylös vasta joskus neljän aikaan iltapäivästä. Käytiin syömässä ja leffassa. Ihan mukava lauantai. Eilen oltiin kattomassa kanoottipooloa, mutta ei jaksanut siihen kauheesti keskittyy, kun kaverit ei sitten loppujen lopuksi pelannutkaan enää. Avopin kanssa käytiin ostamassa meille matot, oltiin jo aikasemmin katottu niitä, mutta nyt oli niin hyvä tarjous, että oli pakko ostaa. Sopii oikein hyvin meidän lattialle.
Kaverit kävi syömässä ja sen jälkeen otin pikku päikkärit. Sillä aikaa kun nukuin, mr S oli laittanut tuulemaan. Siivos koko kämpän, laitto matot lattialle ja kaikkea. Eli edelleen hämmentävän hyvää käytöstä. Mitäköhän pahaa se on tehnyt? No, otan nyt kaiken siitä irti, en usko, että tällaista loputtomiin jatkuu...
Uusi viikko taas edessä. Ihan syksyinen olo, kun ulkona sataa, tuulee ja on harmaata. Nukuinkin vielä liian kauan, joten täällä pitäisi jaksaa venyä jonnekin viiteen asti. No, pitää alkaa varmaan tekemään töitä, niin siinähän se aika sitten kuluu. Mukavaa viikkoa mulle!

teini-ikä tuli takaisin

Tai ei kai niin voi sanoa, sillä edes koskaan teininä mulla ei ollut kolmea finniä samaan aikaan! Voi kamalaa mun ongelmia, mutta ei oo mukavaa herätä ja katsoa peiliin ja huomata että nenänpäässä, silmän alla ja poskessa on mukavat, punaiset finnit! On tainnut jäädä puhdistaminen liian vähiin, tai se on ollut tää sää. Hikoilen niin paljon, että menee tukkoon kaikki. Tänään vähän viileämpää, mutta tää konttori on ihan tuskakuuma.
Näin unta (taas vaihteeksi) entisestä työpaikasta. Oon siis ollut Citymarketissa myyjänä. On tainnut jäädä jonkinmoiset traumat, koska nään siitä säännöllisesti unia. Nyt olin siellä tiskin takana ja kaikki meni jotenkuten ok, asiakkaat oli mukavia, mitä nyt yksi halusi palvelua joltakulta hieman "kokeneemmalta" myyjältä. Yritin selittää, että olen ollut neljä vuotta myyjänä siellä, mutta silti ei kelvannut. Uni loppui kohtaan, jossa olin soittamassa vartijoita paikalle, koska eräs pariskunta ei maksanut kahveja ja kakkuja. Tai maksoivat siis 80 senttiä, vaikka summa oli 8,80€. Mitäköhän joku unitutkija sanoisi tästä? Voisi muutenkin olla vähän huuli pyöreenä mun unien kanssa, välillä on aika vilkasta...
Oltiin eilen kahvilla avopilla. Oli ihan mukavaa. Tehtiin pienimuotoinen diili avopin kanssa, saa nähdä, toteutuuko. Lupasi provikat myydyistä romuista, jolloin päästäisiin Amsterdamiin. Se olisi eri kivaa! Pitää yrittää laittaa itekin pikkasen jemmarahaa toiselle tilille. Tosin aikaisemmista kokemuksista viisastuneena jätän nää jemmarahat ihan omaan tietooni, koska muuten ne menee johonkin katastrofiin, kuten luottokorttilaskuun tms.
Pikkusisko tulee tänään kylään, miehensä ja pikkukoiran kanssa. Mukavaa, koska ei oo pitkään aikaan nähnyt niitäkään. Ihan itse jopa soitti ja kutsu ittensä. Onkin jo ollut ikävä siskoa. Saa nähä, mitä keksitään... yleensä menee suhteellisen rattoisasti illat sen kanssa. Eli maanantaina päivitystä viikonlopun ohjelmasta. Mukavaa viikonloppua kaikille!
(paino muuten aamulla 73,4kg, eli ei edelleen laskua....)

Viikonloppu tulee ihan varmasti. Nyt on jo torstai, vaikka luulin jo, ettei tämä viikko lopu ikinä.
Tein juuri järkyttävän havainnon. Olen ihan ylipainon rajoilla, vaikka laihtuisinkin lupaamani kymmenen kiloa. Eli se ei vielä tule riittämään. Masentavaa. Tänään en käynyt vaa´alla, ei kyllä tunnu lähteneen mitään. Mr S sanoi olevansa ylpeä musta, että olen näinkin paljon saanut pudotettua lyhyessä ajassa. Mutta kun ite haluis kaikki heti pois. Kattelin eilen telkkarista, kun yhdelle miehelle tehtiin rasvaimua. Se olis helppo tie onneen? Todennäköisesti lihoisin samantien kaikki takaisin. Tänään ja eilen oon hieman lipsunut, kahvihuoneeseen joku perhana oli tuonut ihania suklaakeksejä. Oli pakko aamuteen kera nauttia keksi. Mutta eipä tuon nyt pitäis haitata. Luulen myös, että tän mun makeenhimon takia mulle tulee joku leukakuluma, jauhan purkkaa aika tauotta.
Ei mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla. Paitsi tietenkin huominen osittainen auringonpimennys=) saa nähdä, huomaako sitä edes.
Vielä hetken kun jaksaisi hengailla täällä töissä, ei menis miinukset kahdeksaan tuntiin. Ihan kamalaa, että on niin paljon miinuksia. Pitää yrittää vaan olla ottamatta ressiä niistä, kyllä täällä saa sitten syksyllä tehä niin pitkää päivää kun huvittaa...

Ärsyttää!

Nimittäin se, että vaikka kuinka yrittäisi etsiä mallia lyhyille hiuksille (en siis tarkoita mitään polkkatukka-lyhyitä), niin ei löydä mitään muuta kuin sellaisia kivoja söpöjä hiusmalleja, joissa oikeesti tarvii olla mun mittapuulla pitkä tukka!!! Pistää raivostuttamaan moinen! No, kai se on taas vaan irokeesi vedettävä. Eli arvasitte oikein, parturiin käy matkani tänään (vihdoin!).
Kävin eilen avopilla, oli kipeenä ja yksin kotosalla. Oli ihan mukava rupatteluhetki, vierähti ihan kun huomaamatta kolme tuntia. Setvittiin häitä, kakaroita ja lemmikkieläimiä. Niin ja kai me jotain muutakin juteltiin, mutta tossapa noi pääaiheet. Niin ja tietenkin painonhallinta. Ollaan varmaan jotain ikuisia laihduttajia. Tänä aamuna paino 73,4kg, eli siitä lähtötilanteesta huimat 500g kadonnut. No, on sekin jo jotain.
Taas aikamoista tervanjuontia tää työnteko. Vaikka tänään on onneks ollut ihan kiitettävästi tekemistä. Mietittiin myös, että voisi vielä kun pomot on lomilla, niin vaikka maalata meidän kahvihuoneen. Pitää käydä kaivelemassa kellarissa. Mun mielestä meiltä jäi sen verran maalia, että vois hyvin käyttää ne noihin muutamiin seiniin. Mahtaa olla melkoinen ilme sitten kun pomot saapuu lomilta. Ollaan tosiaan siivoiltu, käyty vähän shoppaamassa ja sen sellaista. Että tehokasta työntekoa juu...
Mitä ihmettä sitä tekee tän tukan kanssa? Kun se on jo lyhyempi, kuin millaisia ehdotuksia oon saanut googlettamalla vaikkapa very short haircut tai todella lyhyet hiukset tms. Kuka oikeasti voi sanoa sellaisia hiuksia lyhyiksi, jotka saa ponnarille? Ei mahu kaaliin, ei. Ja edelleen ottaa kupoliin.
Ehkä mun oma ihq parturi on keksiny jotain ihqdaata mun pään menoks... toivotaan ainakin...

Taas tiistai!

Eilen ei kyennyt tai kerennyt kirjoittamaan mitään muuta kuin pakolliset jutut. Tänäänkin oon ihan hullun väsynyt, mr S ei taaskaan päästänyt mua ajoissa nukkumaan.
Ei käyty Kotkassa, oli kavereilla ilmeisesti jonkinnäköistä kriisinpoikasta ilmassa. Yritettiin saada hotellihuonetta jostain tuolta keskemmältä Suomea, jotta oltaisiin menty hieman yksiä toisia kavereita vastaan, jotka olivat lomailemassa ja kiertelemässä Suomea. Sekään ei aivan onnistunut, kaikki oli täynnä tai älyttömän hintaisia. Paras oli kuitenkin Savonlinnan joku kesähotelli, jonkin kylpylähotellin yhteydessä. Siellä luvattiin huone, ihan ok hintaan vielä, mutta puhelun päätteeksi sanottiin, että lupaus on peruttu, ja lyötiin luuri korvaan. Että sellaista palvelua. Siinä meni hieman hermo huonoon kuntoon itsellä kuin myös mr S:llä. Lopulta monien selvittelyjen jälkeen saatiin hotellinjohtaja langanpäähän. Mr S kirjoittaa/kirjoitti? s-postia johtajalle ja pyytää selvitystä tapahtuneesta. Saa nähdä, mikä tulee olemaan vastaus... Pisti kyllä ihan hieman syömään ihmistä moinen tapahtuma.
Mentiin lauantaina sitten siskojen perheiden kanssa rannalle. Tosin ranta, jolle mentiin, oli virolaisten valloittama, he olivat leiriytyneet sinne ja ryyppäsivät siinä aika kovaäänisesti. No, muut ui paitsi minä (vesi oli oikeesti kylmää) ja mentiin sitten pitämään suunnittelemamme piknik siskon pihalle. Oli ihan mukavaa. Olis ollut kyllä niin täydellinen päivä olla vähän grillaamassa ja naukkailemassa breezereitä. No, ihan hyvää teki kyllä tämmöinen yksi selväpäinen viikonloppu, kun on tässä näitä bileitä riittänyt melkein joka viikonlopulle, niin on tullut vähän huikattuakin.
Papu lähti eilen kotiin, nyyh. Yritin kyllä, että olisi saanut olla vielä hoidossa, mutta sitä kuulemma kaivattiin jo kotonakin. Oli niin mukavaa, kun oli kotona joku ottamassa vastaan. Kyllä kai me saadaan sitä muutenkin hoidella, pitää vaan kysellä, että milloin se taas pääsee meille.
Ei mitään erityistä taaskaan. Paino on junnannut nyt paikoillaan, alkaa syyskuu näyttää aika lohduttoman vähältä ajalta tälle painonpudotusprojektille. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa. Tuli kuitenkin viikonloppuna herkuteltua mansikoilla ja kermavaahdolla. Muutenkin pikkasen lipsui ruokavalio, nyt pitää oikeesti olla tiukkana.
Vasta puolen tunnin päästä voi lähteä kotiin. Miinuksia kyllä kertyy, mutta kertyköön nyt. Kai ne saa tehtyä sisään sitten syksymmällä, kun kaikki on takaisin töissä. Nyt kaikki on lomilla! Mä vaan mätänen täällä toimistolla. No, on täällä muutama muukin, mutta...
Miks ihmeessä tiistait on tällaista kidutusta mulle?

Mr S:n hämmentävän hyvä käytös jatkuu jatkumistaan. Eilen oli kotona kun mä tulin, oli laittanut pyykit pyörimään, tiskikoneen tyhjentänyt, siivoillut Papun sotkuja, pedannut sängyn, ostanut mulle lahjan. Illemmalla vei mut shoppaamaan ja kahville Fazerille. Löysin vihdoin itelleni shortsit. Ja yhdet housut ja yhden paidan... mutta ne oli alessa, ihan melkein puoli-ilmaisia siis=). Taisi mennä se viime sunnuntain puhuttelu perille vihdoin. Tai no, saa nähdä kuinka kauan jaksaa käyttäytyä.
Papu päätti vihdoin syömälakkonsa (lue: uskaltautui ruokakupilleen) aika kauan siinä meni. Oli kyllä huvittavan näköinen, kun meni sentti sentiltä lähemmäksi kuppiaan, tuli takaisin häkin ovelle, jatkoi uudestaan kohti kuppia, tuli ovelle, kävi ulkopuolelta katsomassa, josko sieltä pääsisi kupille, meni uudelleen kuppia kohti, tuli ovelle "kukkoilemaan", ja vihdoin kun pääsi sinne ruoan luokse, oli niin säikkynä, että jouduttiin olemaan aivan liikkumatta, ettei häirittäis toisen ruokarauhaa. Maailman omituisin lintu. Illalla jouduttiin sitten lopulta vaihtamaan juomakupin paikkaa, kun huuto oli niin kova. Ei vaan uskaltanut sinne juomaan. Samantien, kun kupin paikka vaihtui, oli Papu ryyppäämässä vettä.
Ihanaa, perjantai! Voisi tänään vaikka käydä vuokraamassa leffan, tehä pikkasen popparia ja nautiskella. Tosin ei kauheesti saa nautiskella, ainakaan herkuista, koska mr S lupasi, että jos syyskuun loppuun mennessä saan 10 kg tiputettua painoa, saan uuden mekon. Jostain kumman syystä oon ihan mekkofriikki. Vaikken edes käytä arkivaatteina moista. Jostain vaan oon saanut päähäni, että jokaisiin hiluihin on oltava uusi mekko. Tämän aamun vaakalukema oli 73,9kg. Siitä pitää siis lähteä 10kg. Hui. No, jos tätä vauhtia alkaa tippumaan, niin ihan ok. Varsinkin, kun lopetan noita lääkkeitä, ne on mun mielestä jonkin verran turvottanut mua. Eli toivottavasti aika pala kakkua.
Onkohan tänään oikeesti perjantai? Täällä ei oo ketään... En kai mä nyt niin tyhmä oo, että lauantaina täällä hengaisin? No ei, kyllä tänään on perjantai. Taitaa aika moni olla tänään lomapäivällä. Voi kun mäkin olisin. Ihana päivä tulossa. No, huomenna Kotkaan ja on luvattu hellettä, voi nautiskella auringosta, ottaa muutaman drinksun ja grillailla ja sellaisia.
Isosiskon perhe oli vihdoin saanut auton ostettua. Johan sitä pohdittiin yli vuosi. No, ehkä nyt saa hetken olla puhumatta pelkästään autoista. Vaikka on sitä ollut ihan hauska katsoa vierestä, kun toiset pohtii niin tarkkaan jotain auton ostoa. Me käytiin koeajaa meiän auto torstaina ja perjantaina se oli meidän. Mutta onhan se tärkeä asia miettiä, ettei sitten tule katumapäälle. Hah, me puhutaan jo nyt, että mikä me seuraavaksi autoksi ostettais=) Onhan toi meidän skeida jo ainakin kaks viikkoo ollut meillä...
Töihin vois yrittää tarttua. Tosin taitaa mennä aika perjantaiksi tää homma, on niin hiljaisen tuntuista. Eilen tosin oli ihan kiitettävästi hommia. Voi kun olis saman verran tänään, niin sais tän päivän kulumaan edes jotenkin. On niin pitkän tuntuinen päivä, jos joutuu vaan lorvimaan ja keksimällä keksimään itselleen tekemistä. Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Maanantaina voisi hieman päivittää sitten, että miten Kotkan reissu onnistui,

Tänään vaa´assa näkymä oli pienin varmaan kolmeen kuukauteen! Loistavaa! Vielä kun sellainen kymmenen kiloa lähtisi, niin mahtuisi vanhoihin vaatteisiin. Inhottavaa, kun viime kesänä ostin ainakin viidet uudet shortsit ja tänä kesänä en mahu niihin =( no, nyt ne helteet vasta alkaa, että voi mulla olla vielä toivoa.
Nukuttiin tänään myöhään, olin vasta yhdeksältä töissä -onneksi on liukuma! Oli kyllä ihanaa vaan makoilla siinä unen ja valveen rajamailla, tuntea kuinka mr S piti kiinni... Aamut on sitten aivan loistavia, jos ne saa aloittaa kiireettä. Mr S oli kyllä jättänyt puhelimen kotiin, eli ilmeisesti sille oli tullut kiire.
Mulla ei oo kavereita, tai ainakaan kukaan ei leiki mun kaa! Siskoliskokin meni lähtemään Rhodokselle. Ihan eppaa. Mä en oo ikunakikuna käyny missään etelässä ja se menee jo toista kertaa. Soitin eilen kaikki kaverit läpi, ihmiset oli vaan muka jossain lomailemassa. No, kävin sitten rullaluistelemassa (ainakin 500 m) ekaa kertaa varmaan kolmeen - neljään vuoteen. Olipa se varmasti näky. Ei osannut enää ollenkaan, mihin sekin taito on voinut kadota? Ja tuli aivan armoton hiki siitä pikku matkasta, jonka kompuroin.
Käytiin illalla vielä ilta-ajelulla pärrällä, oli aika mukavaa. Juteltiin yleisiä niitä näitä ja vaan nautittiin vauhdista ja mutkista tiessä.
Näin aamusta unta, että menin mr S:n kanssa naimisiin, mutten valitettavasti muistanut siitä yhtään mitään, kun olin niin tuiskeessa. Olikohan jonkinlainen enneuni? Kännissä maistraattiin ja paperit käteen? Toivottavasti ei ihan. Muutenkin näin kaikenlaisia hassuja unia aamuyöstä. Ei voi kaikkea muistaa edes, mutta kauheesti ainakin siivoilin ja olin lähdössä jonnekin reissuun ja kaikkea.
Tänä aamuna on ollut ihan kiitettävästi töitä, ei oo kerenny lorvimaan. Kohta pitää jo lähteä syömään. Vielä jossain vaiheessa pitäisi löytää aika soitella partureita, tukka alkaa olee taas siinä kuosissa, että hermo menee. Oma parturi on muistaakseni lomilla, joten pitää käyttää jotain back up plania. Varmaankin alakerran parturiin soittelen ensiksi ja yritän, josko joku siellä kerkeis tekee mun keesille jotain, se kun ei oo muutamaan hetkeen enää käynyt kunnon keesistä. No, pitääpä lähteä kuikuilemaan ruokaseuraa, huomiseen (luultavasti).

Muisteloita ja muuta

Hahaa, eilinen teksti oli ilmestynyt hieman viiveellä. Nyt pitäisi olla oikea aika asetettuna ja tekstien ilmestyä sitä mukaa kun niitä kirjottelen.
Papu oli eilen hermojaraastavan itsepäinen. Päästin sen lentelemään, ja vuoronperään herra kävi jäystämässä telkkaria ja peilin kehyksiä. Tietää tasan tarkkaan sen olevan kiellettyä! Mutta kun mua ei uskota... Illalla mr S:n ollessa paikalla Papu käyttäytyi niin mallikelpoisesti, että. Näemmä testaa, että onko mun kanssa eri jutut sallittuja, kun isännän =).
Hämmentävän hyvä käytös jatkuu edelleen mr S:n osalta. Viimeksi tällaisen riidan jälkeen kesti juuri tasan päivän... Onkohan sillä joku syy käyttäytyä nyt näin hyvin? Luultavasti vaan on huono omatunto, kun ei oo mulle nyt aikaa, kun töissänsä on niin kova hoppu. Ei raukka tajua, että mä oon vaan välillä tyytyväinen, kun saa omaa aikaa. Eilenkin sain järjesteltyä kaikki tärkeät paperit ja kuitit sunmuut kansioihin.
Tänäänkin oon aikaisin töissä, vielä ei oo kukaan muu edes tullut. Nautiskelen, radio päällä ja kattelen rauhassa päivän töitä. Ei onneksi näytä kaoottiselta. Voisi lähteä aikaisemmin, käydä siskon luona ja ehkä vaikka lähteä rannalle illalla. Mr S on koko illan varattu. Polttareiden suunnittelua. Aikovat laittaa polttarisankarin hyppäämään mäkeä. Saa nähdä, kuinka käy... Mr S on nuorempana harrastanut moista, joten hänellä tietenkin löytyy puvut ja kypärät. Polttarisankariraukka saa lainata niitä.
Viikonloppuna Kotkaan! Jee! Kavereiden luokse, hiukka pitää ottaa viunaa luultavasti. Niin sekopää kaverit, että aika mielenkiinnolla odottelen tulevaa reissua. Saa nähä, mitä ovat keksineet.
Sisko lähteekin huomenna etelään, saa nähä voiko tänään hengaa mun kanssa... toivottavasti ainakin hetken. Minneköhän aikovat laittaa pikkuhauvan? Niin mielelläni ottaisin sen meille hoitoon, mutta jotenkin tuntuu, ettei sisko anna sitä meille mielellään. Voi johtua siitä, ettei se joudu olemaan kotonaan yksin kun korkeintaan muutaman tunnin, meillä ois koko työpäivän. Ehkä joku kerta saadaan hoitaa sitä karvakasaa.
Paino on ehkä hivenen lähtenyt alaspäin. Turvotusta on ainakin hävinnyt, masu ei pömpötä niin kovin. Ehkä jopa voisin uskaltaa sanoa, että kilon verran on lähtenyt. Mihinkähän se on mennyt? Kuten kaikki tietää, läskin määrä maailmassa on vakio. Että onnea vaan sille, kuka saa mun kilot =)
Äitin kanssa myös juttelin eilen. Oli kovin pahoillaan, ettei kerkeä tulla katsomaan Papua. Se on ollut niin eläintä vailla siitä asti kun meiän rakas labbis kuoli pari vuotta sitten. Se olikin varsinainen tapaus se labbis. Isä ei vieläkään tiedä, miksi joulupöydässä monta vuotta sitten kaikki virnuili, kuinka hyvää kinkku olikaan... Pikkulabbis oli päättänyt syödä koko kinkun raakana, kun se oli sulamassa pikkueteisessä, mitenköhän se oli sinne edes päässyt? Oli aika hiljasta koiraa vatsavaivoinensa joulun. Siskot ja äiti kävi ostaa jonkin kolme kertaa kalliimman viime hetken kinkun, kun ei ois sellanen samanlainen enää kerennyt sulaa.
Sille koiruudelle tein aamupaloja monet kerrat. Kunnes eläinlääkäri totes sillä vehnäallergian. Siihen loppu sen aamupaahtoleivät voideltuina ja juustolla ja kinkulla. Kyllä se yritti vielä senkin jälkeen niillä ruskeilla silmillään, mutta ei voinut tehdä sille hallaa.
Meni nyt ihan muisteluks tää homma. Tuli vaan mieleen... Äiti siis kertois eilen tavanneensa yhden mun lapsuudenkaverin vanhemmat. Kaveri oli mennyt naimisiin. Ihan kiva. Millonkohan mr S päättää kosia mua? Haluaisin niin sen kanssa naimisiin! Vaikka vannoin, etten enää ikinä, mutta... ihmiset ja elämä muuttuu. Mutta jokatapauksessa onnea todella paljon rouva Hokkaselle!!!
Luultavasti pitää hieman tehdä töitäkin välillä. Mukavaa keskiviikkoa mulle ja kaikille! Tänään on sitäpaitsi luvattu hellettä! Aikaisin töistä pois ja biitsille!

Tiistait...

Jos jotain vihaan, niin tiistaipäiviä. Sen takia varmaankin päädyin tänne kirjoittelemaan... Työajalla vielä, (ei kerrota kelleen). Ihan pikkutytöstä asti ts ainakin yläasteelta kaikkein vaikein aamuherätys on ollut tiistaisin. Tänään onneksi heräilin ajoissa, mutta nyt ruoan jälkeen tuntuu meno hyytyvän.
Papu (neitokakadu) on meillä hoidossa vielä viikon, jee! Jos siihen mennessä uskaltaisi mennä ruokakupilleen, kun mentiin herran yksiö laittamaan uuteen uskoon. Ja uudet asiat on eri pelottavia ja nyt ne ärsyttävästi ilmaantui juuri ruokakupin eteen. Ei kai tollainen eläin voi itseään nälkään tappaa, vai voiko? Toivottavasti ei sentään. Ehkä jo tänään pääsee syömään ruokaansa. On elänyt nyt vaan hirssillä. No, se tuntuu kelpaavan=)
Me aloitettiin mister S:n kanssa uusi elämä. Tarkoittaen siis laihdutusta. Voisi tänne myös yrittää kirjata saavutuksia/takapakkeja (viimeisiä toivottavasti hyvin paljon vähemmän). Eilen käytiin illalla lenkillä. Karkkia en ole syönyt ihan hetkeen. Eilen tosin meinasi käydä köpelösti, kun kävelin videovuokraamon ohi ja tuli mieleen ne kaikki ihanat irttarit! Pysyin lujana! Mr S. on muuten viime päivinä käyttytynyt liiankin mallikelpoisesti, tiskannut astioita yms. epäilyttävää. Johtunee riidasta, joka käytiin sunnuntaina. Annoin taas tulla oikein täyslaidallisen. Ja ihan vaan tuntu olevan syynä se, että menkat alko (sitä ei kyllä tunnusteta mr S:lle).
Kävin eilen myös hakemassa apteekista lääkkeitä pienemmällä annostuksella, eli masennuslääkitystä oon lopettelemassa. Puoltoista vuotta on tullut nappeja vedettyä naamaan. Vähän sekin jänskättää, mutta kyllä se siitä! Siitähän voisi myös päivittää tuntojaan vaikka ihan omaksi ilokseen tänne.
Kai pitää tehdä hieman töitä taas välillä, tuntuu vaan, että kaikki muut ovat lomilla, paitsi minä, joten on melko hiljaista... Pidin jo pari viikkoa tossa heinäkuun alussa lomaa, mutta siitä joku toinen kerta sitten, jos jaksaa...
Yritetään jaksaa taas tää tiistai hymyillen!