aatonaatonaatto

tänään tuli lähes kaikki lahjat hankittua (helppoa, kun perheen kesken taas arvottiin, että kuka ostaa kellekin). Saatiin myös ruokapöytä vihdoin viimein. Kyllä sitä etsittiinkin. No, nyt kelpaa perheen tulla joulunviettoon, mahdutaan toivottavasti kaikki tuon saman pöydän ääreen.

Mulla kutittelee kurkkua, nokka vähän vuotaa eikä muutenkaan ihan voittajaolo ole tällä hetkellä. Yksi hyvä puoli kurkkukivussa tosin on, saa melkein puhtaalla omallatunnolla syödä jäätelöä! Sitä tuli tossa vedeltyä jonkin verran (suklaa- ja kinuskikastikkeen kera) punaviinin kaverina. Lakkailin kynnetkin, nyt pitää odotella, että ne kuivaa ennen kun pääsee nukkumaan.

Mr S rakenteli autotalliin kevyet 9 metriä pöytätilaa, että voidaan valmistella aaton ruoat sinne, ei ihan jääkaappiin mahtuis 15 ruokalajin illallinen 13 henkilölle... Koottiin myös jakkarat, että on kaikille istumapaikka. Ei mikään mukavin istuin, mutta istuin kuitenkin.

Niin, pikkusisko tuli eilen! Iskäpapan synttärilahjaksi =). Laukkunsa vaan taas jäivät jonnekin seikkailemaan, toivottavasti saapuvat ehjinä perille. U tykkäsi kyllä ameriikantädistä, ehkä sen takia huusi niin lohduttomasti tänään nukkumaanmennessä, kun ei täti ollut nukuttamassa ;)

mummo

Oon tullu vanhaksi. Siskot tuli eilen käväsemään, siinä välissä mä kipasin siellä lekurissa. Olivat sitten täällä viisaina tienneet, että mitä plaatua mun epämääräinen luomi on. Nauraa räkättivät aivan hervottomasti, kun kuulivat, että juuri sitä laatuahan se oli. Mummoluomi aka rasvaluomi. No, nyt se on poissa ja siskoilla hyvä mieli, kun pikkusisko on tällanen mummo. Lekuri totesi, että olen kyllä harvinaisen nuori saamaan kyseisiä luomia. Toivottavasti nyt ei kauheen paljon moista lajia ole tulossa lisää. Poisto oli onneksi helppo ja nopea, olisi kuulemma voinut tipahtaa ihan itekseenkin.

Mr S kiukutteli eilen illalla. Inhottavaa mennä "riidoissa" nukkumaan. Mutta pakko oli nukkua, väsy on aivan valtaisa. U heräsi ihanat kolme kertaa yön aikana. Nyt luulen, että jos pari yötä vielä jatkuu tällainen mun herättely, niin tota pikkumasua aletaan täyttää muullakin kuin maidolla.

Tänään pitäisi mennä ostoksille. Mr S kirjoitti vihdoin joulupukille... Tosin kaikki niistä tavaroista oli yli 50€ arvosia, että en sitten tiedä. Jaa. Kai se pitää yrittää kiskoa itsensä tästä koomasta ja alkaa touhuamaan.

4 kk

U eilen saavutti tuon maagisen rajapyykin, jonka jälkeen saisi alkaa syöttämään perunaa, porkkanaa, bataattia sun muuta mössöä. Tissillä nyt edelleen jatketaan, saa nähdä kuinka kauan. Eiköhän sitä kohta vois alkaa opettaa pientä makujen ihmeelliseen maailmaan.

Tänään käytiin neuvolassa. U painaa 7,1 kg ja pituutta on 65 cm. Kaikki hienosti, käyrät tasoittuneet ja motoriikka toimii.

Nyt tää jatkais jouluostoslistan tekoa. Mr S lupas myös kirjoittaa joulupukille, se helpottais mun elämää kummasti.

surisisiko mr S?

Eilen illalla iski jostain ihmeen syystä kuolemanpelko. Tietenkin osansa voi olla sillä, että uskaltauduin vihdoin kysäsemään mr S:ltä, että kannattaisiko tota mun selässä olevaa outoa luomea käydä näyttämässä lekurissa. Kun vastaus oli, että varmaankin kannattaa, looginen jatkumo tälle asialle oli järjestellä jo omia hautajaisiaan ja U:n ja mr S:n elämää ilman mua. No ihan sille tasolle ei päästy, mutta kyllä mr S surisisi. Ja U:sta kasvaisi ihan kelpo kansalainen kaikkien niiden yh-mammojen hellässä huomassa, jotka mr S valjastaisi hoitamaan talouttaan...

Huomenna illasta käyn näyttämässä luomea (luonta?) ihotautilääkärillä. Ihanan äveriäästi varasin yksityiseltä ajan, kun terveyskeskuksessa olisi aikoja saanut jonnekin tammikuun loppuun. Kun tää asia pitää saada hoidettua NYT! Ei sen väliksi, että luomi on ollut selässä jo jonkin aikaa, mutta kun nyt se alkoi häiriköimään.

Mitäs mitäs... viikonloppu vilahti vauhdilla, viikon päästä on jo jouluaatto! Mulla ei ole lahjan lahjaa ostettuna tai edes mietittynä mr S:lle. Asiaa hieman vaikeuttaa se fakta, että sovittiin lahjojen hinnaksi 50 €. Kun ei oo tunnetusti mikään kaikista helpoin tyyppi toi mr S lahjojen suhteen.

Eilen käytiin kummitytöllä, joka on nykyään U:n kummitustäti äitinsä kanssa =). U on kyllä niin hurmaava yksilö, että siinä sellanen esiteinityttökin oli ihan myyty. La kummipoika tuli vanhempiensa kera yökylään, syötiin, juotiin ja paljuiltiin. Mä uskaltauduin vihdoin paljuun, vaikka ulkona on kylmä. Oli aika veikeetä istua lämpimässä paljussa (hattu päässä), kun höyry vaan nous ja pikkasen tais lumihiutaleitakin putoilla. Jouluaattona uusiks! Tuli muuten mr S:n kanssa pieni mietintäpähkinä, että mitenkäs jouluaaton saunavuorot järjestetään, mutta päädyttiin naisten ja miesten vuoroon erikseen. Vaikka mulle ei ole ongelma käydä sekasaunassa (eikä mr S:lle), niin voipi olla, että osa siskoista ja muusta perheestä voisi olla eri mieltä ;)

myötätuntoitku

kävin siis U:n kanssa tänään duunissa. Siellä oli myös käymässä yks duunikaveri viisiviikkoisen poikansa kanssa (voi että, kun se oli pieni ja söpö ja ihana). Mutta siis tällä viisiviikkoisella oli vähän kärtty päällä välistä. U oli ihan iloisena ja jutteli ja naureskeli, mutta kun kaveri alkoi huutamisen lähistöllä, meni U:lla alahuuli pitkäksi ja naama punaseksi alta aikayksikön. Ei rauhottunut ennen kun otti sen syliin (ja kaveri vähän hiljeni). Aika söpönen yksilö toi meidän kakara kyllä. Me tullaan niin olemaan pulassa sen alahuulen kanssa...

hajoillako vaiko eikö?

eilen illalla iski ahdistus. Tuntuu siltä, että yritän liikaa kaikkea. Liikaa olla hyvä äiti, vaimo, kotiapulainen, tytär, sisko... Välillä vaan tuntuu siltä, että jossain vaiheessa romahdan. Pelottava ajatus, mutta siltä tuntui illalla kun uni ei suvainnut saapua. Pelkään, että meen johonkin psykoosiin jossain vaiheessa. Vaikkei sellaiselle pelolle ole mitään aihetta. Mr S sanoi, että oon vähän liian hyvä äiti välillä, ettei hän ehdi olemaan ollenkaan isi, kun jo hyppään vastaamaan U:n tarpeisiin. Sekin siis on päin persettä. Pitää antaa myös mr S:lle tilaa ja mahdollisuuksia hoitaa U:ta. Mutta kun se tuntuu olevan kuuromykkäsokea suurimman osan siitä ajasta, kun se kotosalla viihtyy.

Nyt aamulla kuitenkin jo hieman helpottaa, ehkä pikkasen voin höllätä naruja ja nautiskella tästä lyhyestä ajasta, jonka saan viettää U:n kanssa kotosalla. Vaikka siinä sivussahan tää kodinhoito menee, ja helpompi mun on hengittää, kun ei ole paskasta ja sotkusta.

U sai muuten ekan kirjeensä. Joulupukki kirjoitti U:lle (anopin ja appiukon avustuksella:)) ihan hauska juttu=)

Toivottavasti saan auton tuolta lumikasojen alta pois, taas on sadellut meinaa ihan reippaasti. Tarkoitus on kohtsiltään lähteä moikkaamaan duunikavereita ja sen jälkeen pientä joulushopautusta, jos jaksaa.

yökyöpelinä

selkis tän yleisen ärsytyksen ja eniten vituttaa kaikki -olotilan syy. Menkathan ne sieltä saapui. Olis saanut kyllä olla hieman pidempään poissa, mutta ei nyt kai saanut valita. Positiivista puolta jos asiasta hakee, niin eipä oo yhtään niin kivuliasta kuin ennen raskautta. Tosin mieliala ja muutenkin tää yleinen olotila (päässä) on aivan jumalattoman paljon huonompi kuin aiemmin. Tai sitten aika on kullannut jo muistot.

Kummipoika oli yökylässä lauantaista sunnuntaihin. Oikein alkoi hengästyttää välillä, kun katsoi sen touhotusta. Onneksi U pysyy vielä tukevasti paikoillaan. Kerkeää hieman keräillä voimia tohon järjettömään kohellusvaiheeseen. Oli kyllä ihan mukavaa, mr S:n kanssa touhusivat kaikennäköstä, kävivät pulkalla driftaamassa, leipoivat joulutorttuja, tekivät laivan ja olivat laivapoikia. Mä lähinnä katselin vierestä, nukutin päikkäreille ja yöunille, touhusin hieman ruokahuoltoa ja sellasta. Ruokahuollosta puheenollen, nyt on oikein sähköpumppu tän meijerin tarpeisiin. Naapuri oli sellaisen hankkinut, ei tarvinnut sitä enää, joten ostin halvalla pois kuleksimasta. Nyt on pumppailtu ja treenattu U:n kanssa pulloruokintaa. Eka pullollinen eilen meni aivan järjettömällä kiukulla, mutta toka kerta meni ihan sujuvasti. Eli jos vaan jatkaa tätä hommaa (säännöllisesti jaksaa antaa pulloa) niin ehkä jossain vaiheessa kehdataan taas viedä U:ta hoitoon. Ehkä jopa yökyläily onnistuu, nyt kun mulla on pumppu, että saan tyhjennettyä noita meijereitä. Mutta ei ihan vielä tunnu siltä, että yökyläily olisi tarpeellista. Katellaan.

Tuli pelottava ajatus mieleen tossa, kun totesin, etten saa ihan heti unta U:n syötön jäljiltä. Onkohan meidän äidinkin yökukkumiset lähtöisin sieltä vauva-aikojen yösyötöistä? Eihän tää jää päälle, eihän?

raiffarit

oli kiva ilta, syötiin ihan ok ruokaa ja teatterikin oli ihan hyvä. Kotiin vaan ei ollut mukava palata. Olin vähän jälkeen kymmenen kotosalla ja ihmettelin, kun U ei ollut vielä sängyssään. Oli yläkerrassa mr S:n ja papan kanssa kattomassa leffaa. Menin ylös ja kysyin ihan nätisti, että miksi pikkupoika ei vielä nuku? Vastaukseksi sain kamalan huudon siitä, että mun pitää tehdä asialle jotain, siis sille asialle, ettei U suostunut (taaskaan) syömään pullosta. Olipahan vaan huutanut puoltoista tuntia ja suostunut muutaman hassun hörpyn ottamaan pullosta. Niin että mun vika. Ihan perseestä tää homma välillä... Pitää ilmeisesti syöttää U:ta pullosta, mulla vaan on vähän pelkotila siitä, että jos en imetä säännöllisesti, niin loppuu sitten imetys kokonaan. Kun noin niinku muutenkin toi kakara syö melko harvalla välillä ja ei oo yhtään samankuulosta tää mun tissien toiminta kun kellään muulla, kenen kanssa olen asiasta puhunut. ÄÄÄÄÄHHHHH!!!! Ehkä pitää vaan ostaa joku prkleen pumppu ja syöttää sitten tota omaa pumpattua maitoa herra U:lle pullosta, jottei asiat vaan yhtään olis yksinkertasia. Ärsyttää ihan vähän, jos ei sattunut huomaamaan vielä.

pizzaperjantai?

Illalla oon menossa kaverin kanssa teatteriin ja sitä ennen syömään Virgin Oiliin. Jossa kaveri kuulemma haluaa maistaa paikan pizzaa, koska sitä on kovasti kehuttu. Eli saattaa olla pizzaperjantai luvassa mullekin. Tai sitten ei. Kattoo nyt. Koska just kokeilin yksiä housuja ja ne mahtu päälle!!! Kokohan on siis 44 mutta kuitenkin sellaset housut, joita oon käyttänyt ennen raskautumista (tai sitten ostin ne siinä alkuraskaudessa, kun alkoi vanhat housut kiristää, en muista) mahtui vihdoin päälle! Paino ei oikeestaan oo tippunut, mutta ei sillä painolla nyt niin hirveesti oo väliä, kunhan tää röllykkä saadaan kuosiin. Eli siis ei välttämättä halua pilata tätä ahtamalla jotain pizzaa, eikä sitten enää mikään mahdukaan?

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja mr S:n vaarin 89-vuotispäivä. Aamu meni koomatessa, keskiviikkona tuli kaveripariskunta kylään. Syötiin, juotiin ja laulettiin yli kahteen yöllä, joten aamu vähän venähti. Mutta mukavaa oli, eikä ollu yhtään hirveetä hirveä, jota sain varmaankin ekaa kertaa ikinä maistaa. Oli ihan tajuttoman hyvää lihaa! Kaverin mies oli ampunut vissiinkin tänä syksynä kyseisen hirven, oli todellista luomulihaa :). Niin mutta eilisestä siis, iltasella käytiin onnittelemassa vaaria ja siitä jatkettiin matkaa siskoa, sen miestä ja U:n serkkuja moikkailemaan.

Keskiviikkona testattiin paria joulun menuuseen kuuluvaa alkupalaa, toimivat oikein hyvin. Siskotkin otti yllättävän hyvin vastaan idean siitä, että meidän jouluun kuuluu vähän erilaista pöperöä. Mr S tosin alkoi vähän jänistää, sanoi eilen, että voisi yöpalaksi kuitenkin olla sitten laatikoita ja kinkkua ;)

aaarghhhhhh

viideltä U heräsi syömään. Siinä sitten surffailin puhelimella netissä, tai yritin. Ei suostunut avaamaan mitään tärkeitä sivuja (kuten iltasanomia tai -lehteä), joten katsoin sitten s-postit. Sielläpä oli kiva ylläri, x-boxilta oli tullut ilmoitus jonkin hiton gold-jäsenyyden automaattisesta uusimisesta. Sellainen tosiaan oli tullut jossain vaiheessa kokeiltua, että saisko sitä kautta Netflixin toimimaan. No ei toiminut kyseinen juttu x-boxin kautta, joten unohtu koko asia. Muuten ok, mutta eka kuukaus oli ilmanen ja nyt olisivat alkaneet velottaa automaattisesti jäsenyydestä (jolla siis en tee mitään). Meni siinä aamu rattosasti kiroillessa, kun en pystynyt peruuttamaan tilausta, koska joku hiton varmistuskoodi lähetettiin s-postiin, johon mulla ei ole pääsyä. (Työpostiin). Melkoista purnausta ja hiiltymistä harrastin aikani, mr S:kin sai osansa heti kun heräsi. Lupasi hoitaa asian (pankin kautta, kieltää luottokorttimaksun tai jtn.) Onneksi kuitenkin sitten kun aamu oli vähän pidemmällä soitin x-boxin palvelupuhelimeen. Siellä asia hoitui. Mutta kierrokset ja verenpaine nousi kyllä merkittävästi ennen sitä.

Parempiin fiiliksiin: meidän kylppärinovessa on peilikalvo! Jee, enää ei toivottavasti tuu niin paljon törmäyksiä ja mustia silmiä. Nyt vaan vähän jänskättää, kun tein tän jutun "salaa" mr S:ltä (eli siis tilasin jätkät laittamaan sen kalvon siihen oveen) ja välillä sillä on veikee tapa suhtautua asioihin, joita se itse ei ole saanut toteuttaa. Vaikka tästä kalvosta/peilistä on ollut puhetta siitä asti, kun päätettiin, että kylppäriin tulee lasiovi.

Sunnuntaina oltiin siskojen kanssa BB finaalia katsomassa. Oli ihan hauska kokemus, vaikken oo oikein seurannut tätä kautta (paitsi öisin aina lukenut puhelimella BB uutiset imettäessä, mitä mä nyt teen yöimetyksillä???) ja ihan jännä nähdä niitä kaikkia wannabe julkimoita noin niinku livenä ;)

Eilen käytiin iltasella yhdellä kaverilla, olipa hauska nähdä sitä pitkästä aikaa! Mun cittariduunikaveri, intialainen tyttö, joka on jäänyt ystäväksi sieltä vuosien takaa. Sillä on tänään työhaastattelu, pidän peukkuja pystyssä, että sais sen työn.

ätsy

mulla nokka vuotaa. Ei kiva. Sain kuitenkin leipastua kummipojalle kakun.

Tuli pienoinen tauko tähän kirjottamiseen, kun siskot tuli pikkujouluilemaan. Nyt ne jo lähti, syötiin, naurettiin ja laulettiin =).

Kello tuli jo sen verran, että pakko mennä nukkumaan. Toisella kertaa lisää juttua.

Olotila

pysähtynyt, laiskotteleva, villasukkainen. U ja mr S on kipeenä, flunssanpoikasta kummallakin. U vetelee tokia päikkäreitä tälle päivälle (ekat kesti semmosen puolisen tuntia, saa nähdä kauan nyt pystyy nukkumaan) ja mr S touhuaa mulle jouluvaloja pihalla :) tulee muuten kylän komein valaistus tähän torppaan! Ainaski mun mielestä.

Eilen tosiaan tuli 8 vuotta mun ja mr S:n tapaamisesta. Juhlistettiin sitä syömällä Olo -nimisessä ravintolassa. Olipahan hyvät pöperöt! Listalla tosiaan vaihtoehtoja kaksi. Joko pidempi menu tai lyhyempi menu. Otettiin se lyhyempi (6 ruokalajin) ja viinien kera. Voi elämä, että syöminen voikin olla nautinto! Ja kuka ihme sen 9 ruokalajin illallisen jaksaisi oikeasti syödä, kun tuossa 6 ruokalajin illallisessa oli oikeasti 12 ruokalajia. Oli keittiön tervehdyksiä ja leipää ja vaikka mitä hyvejää. Ja oli ravintola mun makuun, jälkkäriannoksia oli kolme + vielä ennen laskua pikku suklaajädetikkuhässäkkä =) niin ja siinä pääjälkiruoassa oli hattaraa!!! Siis aivan huippua!

U oli siskolla hoidossa, oli kuulemma mennyt ihan hienosti. Mitä nyt oli siskonmiehelle kiukutellut pulloruokinnasta, mutta sisko oli sen ongelman selvittänyt, U ei vaan tykkää syödä kovin pystyssä. Kuka sitä nyt istuma-asennossa söisi, kun makuultaan on tottunut... Taitaa olla melkosen laiska kaveri meillä.

Jospa nyt oikeesti kaivelis noita muita joulujuttuja tuolta yläkerrasta...

draamaa

eilen illalla oli melkoinen show. Paco ehti napata U:ta sormesta ennen kuin kerkesin tehdä mitään. Ja taas kaikki kolme kiljuttiin... Mä Pacolle, U säikähdyksestä (ja kyllä sitä sattukin, tuli ihan verta) ja Paco ilmeisesti vaan yhtyi meteliin. Harmi vaan, että U oli just menossa nukkumaan (eli aivan sippinä tissillä) mutta tän episodin jäljiltä sitten sitä kiljuntaa riitti varmaan yli tunniksi. Aina kun saatiin se vähän rauhottumaan, muistui mieleen taas huutava vääryys ja kipu ja säikähdys ja alusta isolla volyymilla. Onneksi ei tullut mitään isompaa haavaa, yks tippa verta, enkä tänään enää löytänyt sitä kohtaa, mistä pikkulintu oli nappassut.

Pitää vahtia vieläkin tarkemmin tota lentävää rottaa. Tänään oli sillä häkkipäivä, katotaan taas huomenna sitä ulkoilupolitiikkaa.

Käytiin tänään ostamassa jouluvaloja, mr S:n pitäis vaan ehtiä jossain välissä virittää ne tonne pihalle. Pitää myös kaivaa kaikki joulujutut ja alkaa pikkuhiljaa tekeen joulua meille <3 p="p">

jänskättää

että millanen höpösetä tosta meidän U:sta tuleekaan... Sitten kun intoutuu juttelemaan, ei meinaa saada suunvuoroa. Sen verran tulee juttua ja vielä volyymit kaakossa. Varsinkin, jos ei ihan heti vastaile, niin huutamaanhan sitä pitää ruveta (ei siis itkuhuutamaan, vaan jutteluhuutamaan). Olo on todella älykäs, kun täällä päivät pitkät juttelen U:n kanssa lähinnä vokaaleilla. Uuuuuu, ööööööö, ooooooo, jne.

pikkujoulu

duunin pikkujoulut oli eilen. Oli ihanaa laittautua, valmistautua ja nähdä kaikkia aikuisia, ihania ihmisiä.  Käytiin Storyvillessä syömässä (ei mitään ihan huippuruokaa :() ja siitä käppäiltiin tien yli Finlandia-taloon katsomaan stand uppia. Ihan oli hauskaa =). Tosin olisi ehkä ollut kivempi jutella enemmän ihmisten kanssa, mutta mutta. Loistavuutta, että pääsin mukaan. Tapasin myös uuden pomoni, aloittaa tammikuussa meidän firmassa. Toivottavasti on kiva, alkuvaikutelma oli vähän varautunut. Mutta toisaalta ekaa kertaa näki kaikkia ja kuitenkin varmaan sitäkin jännitti.
Meinasin, että olisin lähtenyt jatkoille (yritys oli kova), mutta kun Teatterin jonosta jengi alkoi häröilemään jonnekin muualle, niin totesin, että parempi vaan ottaa taksi (kun sellaisen vielä sai) ja tulla kotiin nukkumaan. Olis kyllä ollut kiva päästä vähän joraamaankin, mutta toisaalta tein (taas) sen virheliikkeen, että laitoin pikkasen överikengät jalkaan. Eli en olis kovin paljoo pystynyt enää seisomaan/kävelemään. Mutta kyllä ne kengät sai kehuja! Ihanat.

U oli ollut melkein mallikelpoisesti, mitä nyt raivonnut siitä, ettei ollut tissiä tarjolla. Lopulta kuitenkin oli pullokin kelvannut. Hyvä niin. Meillä on ens tiistaina mr S:n kanssa 8-vuotispäivä. Mennään ravintola Oloon syömään. U menee siskolle hoitoon (itseasiassa siskonmies sitä ranku hoitoon :)).

Ihan pian on mr S:n veli vaimoineen tulossa kylään, aikeina kattoa ehkä leffa tai pari, popparia, namia ja jädeä. Mr S touhuaa meille iltapalaa, tacoveneitä. NAM.

paardit oli parhaat

U:n 0-v syndet ohi. Vieno kahvintuoksu leijailee täällä, koska U:lla oli päällään hieno, mr S:n itse askartelema ja kahvilla värjätty paita päällä. U oli vähän kiukkusena, ei oikein omana itsenään bileissä. Mutta sammahti kuitenkin hetkeksi siskonmiehen olkapäälle ja ihmetteli menoa ja meininkiä loppuajan.

Oltiin siis juhlimassa Huimalassa, kakaroita ei juuri näkynyt, mutta siitä päätellen ilmeisesti ainakin niillä oli hauskaa. Ja muutenkin ihanaa, ettei tarttenut siivota/järkätä/ressata.

Meillä mr S:n kanssa jonkinmoinen aselepo päällänsä, toivottavasti tää nyt tästä. Mulla vaan hajoilee pää, kun oon täällä kotosalla päivät pitkät.

Tein tänään lähestulkoon historiaa, menin bussilla Selloon, vaikka olis ollut autokin käytettävissä. Tosin auto oli Smartti, joten sinne ei olis mahtunut rattaat mukaan. Eli jotensakin oikeasti pääsin helpommalla laittamalla U:n rattaisiin päikkäreille ja menemällä julkisilla. Nukku tosi hienosti koko reissun ja vähän päälle. Nukkumisesta puheenollen, toissayön nukku tyyppi iltayhdeksästä aamukahdeksaan. Meinas tulla säikähdys, kun mr S:n herätyskello soi ja tajusin, että on aamu ja en oo kertaakaan syöttänyt U:ta. Luulin jo, että se on varmaan kuallu tai jtn. Tollasia öitä sais kyllä tulla lisää, kiitos!

tukka hyvin

muttei todellakaan kaikki hyvin. Hirveetä riitelyä mr S:n kanssa. Se ei vaan tajuu!

Kävin parturissa pitkästä aikaa, aivan loistoa, että on taas tukka kuosissa. U oli mummilla hoidossa sen aikaa. Vähän oli ollut ihmeissään pulloruokinnasta, mutta kun tarpeeksi nälkä oli tullut, niin johan oli maistunut. Ja tämä teksti jäi näin lyhyeksi, koska U ei jaksanutkaan katsella puuhamattonsa vekottimia pidempään.

Ehkä sitten toisella kertaa lisää...

ruokapäiväkirja

mr S:n serkkupuoli kyseli, että pidänkö jonkinlaista ruokapäiväkirjaa, kun muistin, mitä vuosi sitten pösilön (beaujolais nouveau:n lempinimi tästälähin, kun en osaa lausua) kanssa syötiin. Niin siitähän tää ajatus sitten lähti. Eli eilen oli pösilöä (sekä jotain muuta viintä, skumppaa, lonkeroa ja breezereitä) tarjolla kera bruschettojen, naudan sisäfileen, kerma-juustoperunoiden ja Bailey´s -juustokakun. Että sellainen menu eilen.

Tänään oon siivonnut eilisen jälkiä, käynyt lenkillä (U nukkumaan vaunuihin), syönyt aamupalan, pessyt uunin... kaikennäköstä sitä ehtii, kun vaan tekee.

Paco muuten aiheutti melkoisen sydärin eilen. Oli ulkoilemassa siinä ennen vieraiden saapumista. Kun mr S lähti hakemaan vieraita (ja kauppaan), aloin houkuttelemaan pikkulintua häkkiinsä. Ei onnistunut. Livahti keittiön sokkeliin vaihteeksi tuolta pesukoneen alta. Mutta sitten tulikin jännä kohta. Ei suostunut tulemaan ollenkaan pois sieltä, normaalisti tulee kurkkimaan, kun huutelee sen nimeä. Nyt ei rapistellut yhtään, ei pitänyt mitään ääntä, aivan hiljaa oli jossain piilossa. Vieraat ja mr S tuli jo meille, kerroin huoleni mr S:lle ja sitten revittiin sokkelin peittolistoja pois. Paco oli aivan liikkumatta jossain tuolla pesukoneen ja viinikaapin välissä. Säikähdin jo, että on kuollut. Oli aivan hirveä kokemus. Jotenkin pojat onnistui sen hätistämään sieltä pois, meni perimmäiseen nurkkaan, kyyhötti aivan liikkumatta pää nurkassa, jalat kippurassa ja paskaa perseessä siellä. Aivan hirveetä. Jotenkin se siitä havahtui ja tuli sitten hirveellä huudolla pois vihdoin tuolta keittiön kaappien alta. Veikkaus on, että on saanut jonkinmoisen sätkyn (sähköiskun) tuolta pesukoneesta jotenkin. Oli meinaa sen verran outoa sen käytös. Ja sen pyrstö oli aivan paskassa ja kloaakki (peräaukko) avoinna... Aivan hirveetä oli pelätä, että se on kuollut, tai että se kuolee kohta. No, nyt se tuolla häkissä raivoaa, kun ei pääse ulos. Ihan omana itsenään... Nyt on pakko tukkia kaikki reiät, mistä pääsis pikkulintu tuonne keittiön sokkeliin.

Pitää vielä kertoilla U:n rokotekokemuksesta. Toiselle nous kova kuume, oli aivan pois pelistä raukka. Mr S kun tuli kotiin, oli U aivan unessa (mun sylissä). Mr S otti siitä U:n syliinsä, U havahtui, katteli mr S:ää aivan kummissaan (kuka toi äijä on ja mistä se on pikkasen tuttu -tyyppinen tuijotus), ilmeisesti muisti palasi hetkeksi, tuli vino hymynpoikanen ja kesken sen hymyn yrityksen taas nukkumatti yllätti. Raukka oli tulikuuma ja tärisi nukkuessaan. Välillä havahtui, itki hetken ja taas simahti. Onneksi mr S kävi apteekin kautta ja annettiin yöksi vähän roppia. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä onneksi meidän pieni poika.

beaujolais nouveau 2012

tänään se on tullut Alkoihin, mutta mr S ei kerennyt käymään (enkä mä muistanut) joten siirtyy viikonlopulle tämän maistelu. Ehdin jo hieman makustelemaan netissä, kovasti kehuivat tämän vuoden viiniä, vaikka on ollut erittäin huono satovuosi. Tämä on sellainen perinne, josta haluan pitää kiinni. Hyvää ruokaa, pullo beaujolais nouveau:ta ja toivottavasti hyvää seuraa. Muistaakseni viime vuonna oli sama seura, joka tiedossa tänä viikonloppuna, mr S:n serkkupuoli vaimonsa kera.

Hassua kyllä, mulla on jonkinlainen aikamuisti, vaikka muuten tää muistipuoli on tällä hetkellä aivan käsittämättömän huono. Oon tässä parina päivänä miettinyt, että milloin tulee tämän vuoden punkku, hieman epäillen, että menikö se jo. Mutta tänään sitten tosiaan havahduin todella asiaan ja tänäänhän se päivä olikin. Huomenna Alkon kautta ;)

hups

käväisinpä stockalla. Kun tarvitsin sellasen clutch -kokoisen vekottimen hoitolaukkuun, johon saan näppärästi omat kamat, ettei tartte sieltä vaippojen seasta kaivella lompakkoa jms. En osannut päättää, joten ostin sitten kaksi. Molemmat mustaa nahkaa, mutta kuitenkin niin erilaiset... tai niin ainakin yritin perustella itselleni sitä, että halusin molemmat. Merkit Ted Baker ja Lumi. Ja yritin löytää kuvia, mutta jostain syystä ei ole kummankaan nettisivuilla juuri noita mun ostamia laukkusia. Ehkä pitää ihan ite kuvata jossain vaiheessa. Nyt ei pysty kykenee.

Ennen tätä hurjaa shopautusta käytiin U:n kanssa neuvolassa. Raukka sai kaks piikkiä ja vielä suun kautta rokotteen. Nyt on kovin itkuinen ja väsynyt. Toivottavasti ei kestä kauaa toi kiukku. Painoa oli pojalla tullut ihan hyvin, pituuttakin oli jonkin verran kertynyt. Kriittiset mitat tässä kolmen kuukauden kohdalla olivat paino 6,5 kg ja pituus 61 cm. Ton pituuden kanssa on hassua, että oon jo joutunut laittamaan lähes kaikki 62 cm kokoa olevat bodyt kirpparipinoon, kun ovat pieniä. Mutta hassusti noi koot menee muutenkin noissa vauvojen vaatteissa. Varsinkin ulkomaisissa vaatteissa. Siskon lähettämistä vaatteista, joissa kokomerkinnät 6 months ja 6-9 months, on ne pienemmät jo myös siellä kirpparipinossa...

Jaaha, U heräilee taas, pitää pientä sylitellä. Kun harmittaa tää elämä kamalasti. Mietin vähän, että pitäiskö lähtee jo varuiks ostaa jotain särkylääkettä, jos kuume nousee? Ehkä laitan mr S:n asialle kun tulee töistä kotiin.

jännittää

U:ta meinaa eka isänpäivä sen verran, että ei meinaa nukahtaa uudelleen. Jos nyt hetkeksi vielä nukahtais, että saisin ite vaikka tunnin unta kuulaan ja sitten aamupalan värkkäykseen mr S:lle. On meillä lahjakin, U halus mamman avustuksella ostaa mr S:lle uuden paistinpannun, kun lievää kiroilua on ollut noista vanhoista johtuen. Tosin mr S on niin omatoiminen, että tossa pari viikkoa sitten tuli uuden paistinpannun kera kotiin. Nyt on sitten kaks uutta.

Meillä on muuten leffateatteri tuolla yläkerrassa! Aika on hiano. Katottiin eilen illalla piirretty (Planet 51), U:kin oli ihan meiningeissä mukana. Vaikka yritin kyllä sanoo, ettei niin pienet saa kattoo telkkaa. Ja vähän oli jänniä kohtiakin siinä, näkiköhän pieni painajaisia?

Eilen oli myös Järvenpäässä kummipojan luona pikkujoulumeininkiä. Ihan kivaa, mutta vähän rankkaa kun vissiin seittemän kakaraa (+meidän suloinen lapsonen ;)). On vähän meno muuttunut näissä pikkujouluissa, tosin en tiedä, kumpi on oikeesti rankempaa, rymy- vai perhejuhlat. Molempien jälkeen korvissa soi ja väsy on kova...

hyvä ruoka

parempi mieli. Ei mulla muuta sitten tähän väliin. Paitsi että itetehdyt fränkit, biffi, iteväkerretty kerma-pippuri-konjakkikastike ja näön vuoksi jotain kasvista siihen sivuun teki tehtävänsä. Oon etevä ja verensokerin laskettua alle sallitun rajan aivan sietämätön tyyppi. Ottaisinkohan tästä vaikka opikseni?

ÄLÄ LUE!

sisältää urputusta, valitusta, mankunaa ja kitinää. Eli jos yhtään tykkäät tämänhetkisestä olotilastasi, olepa vaikka lukematta tää vuodatus. Koska tällä hetkellä olotila on sellainen, että kaikkia saa luvan harmittaa mun kanssa, tai muuten!

Mä olin aivan täydellisen onnellinen papukaijan (ja mr S:n) omistaja. Talollinen jopa, matkusteleva, iloinen, suht hyvin toimeentuleva tyttö. Uudessa työpaikassa kaikki hyvin, loistavat duunikaverit ja eri mielenkiintoinen työ. Piti sitten ihan oikeesti tähän väliin perustaa perhe. Papukaija meni pilalle, mr S tavallaan meni pilalle (no, se nyt oli odotettavissa tän talon kanssa muutenkin, kun AUTOTALLI), duunikaverit on kaukainen muisto, tällä aivokapasiteetilla tuskin sais edes mitään töitä tehtyä, matkustelusta puhumattakaan. Rahaa ei voi tuhlata, kun ei oo.

Suomeksi: MULLA ON TYLSÄÄ!!!!!

Tänään tällainen päivä. Ehkä tätä hieman kiihdytti eilinen ostosreissu kaverin kanssa, joka oli ihan tosi hoikkana ja löysi täydellisen pikkumustan pikkujouluihinsa. Ja olis kyllä voinut ostaa melkein minkä tahansa niistä sadoista mekoista, joita kokeili. Mulla läskimaha, tili miinuksella, tukkakin kaipaa jotain (no, se onneksi sentään on hoidossa, reilun viikon päästä parturi vihdoin). Ehkäpä mun pitäis lottovoittajana (140€) törsiä oikeesti ja ostaa vaikka sitten vaan näihin yksiin pikkujouluihin se mekko. Vaikka sitä tulis käytettyä kerran. Tai edes uudet kengät. Auttaiskohan se?

No joo, mr S asentaa U:n ja yhden kaverin kanssa videotykkiä tuolla ylhäällä. Sekin ärsyttää, olisin halunnut tehdä jotain kivaa. Mutta ei. Teen noille nyt sitten vaikka ruokaa...

laiskiaiset

nukuttiin U:n kanssa tänään puol yhteen. Mennyt tää päivä ihan koomatessa... Mutta saa tällasia päiviä olla välillä.

Nyt odottelen mr S:ää kotiin, U:lla jostain syystä kova sylinkaipuu, en jaksa sitä pidellä koko ajan. Ja ollaan kolme kertaa vaihdettu taas sen vaatteet, pukluilu on ollut tehokasta. Nyt se tuolla mankuu lattialla. Oon ihan hirviömutsi, rääkyköön hetken, ei se siitä rikki mee.

Hirviömutsiudesta kertomaa; vetäsin pikku pikajurrit lauantaina. Tulipahan kokeiltua. Ettei tartte sitten parin viikon päästä duunin pikkujouluissa moista kokeilla (eipä;)) ja ihan kotosalla ollen, parin kaverin seurassa ja mr S oli "hoitovastuussa". Tosin U on tällä erää niin mallikelpoinen pikkumies, että menee siinä yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräilee kuudelta syömään, jonka jälkeen voikin sitten vetää kepoiset aamupäikkärit. Eli ei tarttenut edes herätellä mr S:ää syöttämään pullosta pikkuselle keskellä yötä, kun silloin aamusta jo pystyin taas imettämään.

Mitäs tässä ollaan tehty? Nähty kavereita, käyty mummilassa ja mummolassa, ei mitään kummempia. Nyt yltyi huuto sille tasolle, että pakko ottaa taas syliin toi tyyppi...

plääh

jotenkin sellainen mitäänsaamaton, -sanomaton ja -tekemätön olotila. Se saattaa olla tän tiistain syytä. Tai sitten sen faktan, että en oo tässä muutamaan yöhön oikein saanut nukuttua. Kun selkäjumi. Kävin sen takia jopa lääkärissä, ropit (tai ainakin reseptit ropeille) saatu ja fyssarilähete. Nyt vaan pitäis etsiä se fyssari, jolla kävin aiemmin, oli meinaa hyvä. Mutta kun ei muista nimeä. Ehkä joku Tiina ja kai se oli Kampissa. Että lähdepä näillä sitten etsimään...

Perjantaina tosiaan pääsin valmiiseen pöytään, oli kaveri tehnyt sushia. Nam. Uuno käyttäytyi hienosti, vääns kunnon tervetulopaskat heti alkuunsa, veteli pienet ruoat, herppas hetkeksi ja nukkui loppuajan. Että sillein. Lauantaina oli sitten vähän heikompi olotila, mr S:llä meinaa. Oli ollut jossain duunikavereittensa kanssa ja punkkua oli ilmeisesti tullut nautittua melkoisesti. Mua harmitti, kun olin ajatellut pystyväni rauhassa touhuilemaan, että mr S katsoisi vähän U:n perään. Kun siis tarkoituksena oli, että olisi ollut ajoissa kotosalla ja silleen... mutta makoili sitten yhteen asti sängyssä krapulapäissään. Mä yritin siivoilla, silittää ja rauhoitella hysteerisenä huutavaa U:ta siinä sivussa. Oli melko perseestä se päivä. Meinasin, että olisin käynyt kaupassa, mutta ei siitäkään tullut mitään, kun mr S tosiaan koomas aika tehokkaasti. Pääsin sentään pikasesti käymään ennen kuutta, kun sisko soitteli, että kova ikävä on U:ta ja oli vuokrannut pari leffaa. Kävin hakemassa limua ja vähän herkkua. Mr S:n laihiksesta paljon piittaamatta tällä kertaa, kun tosiaan oli ollut niin törtti. U sai taas tottua ihan liian hyvään palveluun, kun sisko sitä kanteli ja hyssytteli ja sylitteli koko ajan. No, eipä toi kai nyt niin vakavaa ole.

Sunnuntaina anoppi ja appiukko kävi kylässä, kärryteltiin äänestämään, käytiin hakemassa mr S:n auto sen duunin pihasta, menhtiin ajoissa nukkumaan. Eilen sitten kävin lekurissa, nukuin päikkärit, kävin kaupassa, tein ruoan (ja ruokalistan koko viikolle, hyvä minä) ja mentiin ajoissa nukkumaan. Jospa nyt hetken ummistais silmät, kun U nukkuu tossa pihalla ja mulla meni tosiaan taas viime yö ton selän kanssa kipuillessa :( ja muuten, tää kellojen siirtely on ihan sieltä ja syvältä, mennyt ihan U:n rytmi sekaisin. Heräilee kahden ja viiden aikoihin, aivan epäinhimillistä!

viikko pikana

sunnuntai meni tosiaan yöppärissä (paitsi U:lla, joka tehokkaasti puklaili ja paskoi vaatekertojaan). Mutta sain sentään eteisen lipaston kasattua ja sitä sitten ma maalailin.

Maanantaina kärrylenkkeilyä Vuosaaren maisemissa kaverin kera, tiistaina ilmeisestikin kotosalla, koska ei oikein muistikuvia, keskiviikkona kaveri kävi kylässä, torstaina eli eilen Itiksen ihmettelyä kera yhden vanhan ystävän. Sain myös viimein U:n 0-v synttärikutsut postiin! Hyvä minä! Oltiin mummilassa, jossa sain kirjoiteltua kutsut sillä aikaa, kun mummi viihdytti U:ta. Hienoa, että on lapsenvahteja! Niin, tiistaina tosiaan oli minä-aikaa. Kuinka unohdinkaan! U oli mr S:n veljenvaimolla hoidossa, mä shopautin! Ja nautiskelin yksinolosta. Oli oikeinkin mukavaa, käydä kaffella rauhassa ja sovitella vaatteita.

Tänään vaaka näytti vajaa viisi kiloa raskauskiloja olevan jäljellä, mulla on vielä toivoa!

Nyt lähdetään U:n kanssa kaverille syömään, mr S on jossain duunikinkereissä, joten kinusin itseni valmiiseen pöytään ;) siellä jo skumppalasi odottaa, joten hippulat vinkumaan ja silleen... Niin, eka lumi oli tänään maassa! Hurjaa tää ajankulu!

Tällanen päivä tänään

Mä en oo ehtinyt vielä käydä suihkussa (ehtiihän sitä huomennakin) mutta U:lla on jo kolmas vaatekerta päällä... Huomenna on päivä uus. Jos nyt edes hampaat pesis...

tavan perjantai

hirviömaanantain vastapainoksi ihan tällanen tavallisen tylsä perjantai (ainakin tähän asti). Tällä viikolla kaveri on käynyt kylässä, vaunulenkkeiltiin ja päiväkahviteltiin, isäpappa on tehnyt duunia, mun nimppareita on vietetty syöden kakkua ja Ikeassa on pyörähdetty lihapullilla. U on ollut ihan normaali, oma, hyvin nukkuva itsensä. Onneksi.

Tänään käytiin U:n kanssa vaunuttelemassa tossa lähikaupassa. Mr S osti (vihdoin) postilaatikon ja asensi sen paikalleen. Me käytiin sitten U:n kanssa tänään hakemassa siihen postilaatikkoon meidän nimikyltti. Tikusta asiaa, mutta tulipa ainakin lähdettyä ulos. On ollut niin tylsät säät, ettei oo paljon tehnyt mieli ulkoilla. Nyt ei sentään satanut.

Paco on ihan hirvee hirviö-riiviö. Nokkas mua äsken aivan jumalattoman kovaa! Sai kyllä huutia. Toisaalta tänään aamulla se oli kyllä aikas söpöläinen, touhotin kaikkia tärkeitä juttuja ja U huusi kopassaan. Paco kävi pariinkin otteeseen siinä kopan reunalla kattelemassa ja ilmottamassa mulle, että täällä ei nyt ole kaikki hyvin. Voi kun toi lintu nyt tottuis tähän taloon ja tohon kakaraan...

Pian ruoan tekoon (aattelin ite tehä ranskalaisia ja pakkasesta kalapaloja, fish&chips ;)), sitä ennen kyllä pakko syödä aamupala.

hirviömaanantai

U nukkuu. Vihdoin. Kun se ei oikein meinannut tänään nukkua ollenkaan. Ihan hirvee itku ja parku koko päivän, pieniä torkahduksia silloin tällöin ja muuten vaan suoraa huutoa. On niin turhauttavaa, kun ei tiedä, mikä toisella on hätänä. Kun ei auttanut syöttö, vaipanvaihto, röyhty, paikallaan olo tai kävely. Toivottavasti tyyppiä vaan vitutti tää harmaa maanantai. En oikeestaan jaksais monia tällasia päiviä...

Kattelin tänään (niissä väleissä kun U torkahteli) vanhoja valokuvia. On sitä oltu niin nuoria, nättejä ja hoikkia. Nyt ollaan enää nättejä ja hoikkia ;). Hoikkuudesta puheenollen, mr S on laihiksella, jos en oo muistanut mainita. Siltä on lähtenyt viikossa yli kolme kiloa. Oon vähän kade, kun munhan se piti laihtua silmissä, kun imetän ja kaikkee. Mä oon jumahtanut tähän yhteen painoon, reilu kahdeksan kiloa raskauskiloja vielä päällä. Eikä mitkään vaatteet (edelleenkään) mahdu. Niiden kahdeksan kilon lisäksi olis vielä kakskytä lisää ylipainoa... No, ehkä realistinen tavoite olis, että tästä sulattais sen 18 kiloa. Tai jos edes sais tän röllykän pois...

loppuviikko

yritän kovasti muistella, jotta mitä ollaan tehty keskiviikon jälkeen... Jotenkin aivot ei oo ihan kuosissaan. Hieman on hämäriä kohtia ympäriinsä. Keskiviikkona tosiaan käytiin U:n kanssa moikkaamassa mun kaveria ja ehkä potentiaalista U:n tulevaa kaveria. Joka tosin on U:ta 2 vuotta vanhempi ja tyttö:). Mutta mutta. Mitäs torstaina? Ei mitään muistikuvia! Varmaankin vaunulenkkiä, jotain ruokaa, imetystä ja sitä rataa. Perjantaina siskot kävi kylässä, kattoivat U:ta hetken kun käytiin mr S:n kanssa kaupassa ja sitten syötiin yhdessä herkullista kanafetasalaattia ja mansikkarahkaa. Nam. U vaan tottuu liika hyvään kohteluun, kun siskot sitä lellii ja nukuttaa sylissä sun muuta.

Eilen käytiin mr S:n kanssa treffeillä. Vei mut syömään Farangiin. NAM! Ei voi oikein muuta sanoa. U oli  siskolla hoidossa, oli saanut erityishuomiota serkuilta ja tietty siskolta. Käytiin vaan syömässä, ajatus oli ehkä käydä sen jälkeen leffassa, mutta väsytti ja laiskotti. Tekipähän hyvää olla hetki ihan kahdestaan. Niin ja päätettiin sitten U:n synttäreistä, että ostetaan palvelu. Kerran se vaan kirpasee. (ja monta kertaa sen jälkeen, kun ei oo varaa enää mihinkään muuhun pitkään aikaan).

Tänään käytiin aamulla lenkillä mr S:n ja U:n kanssa, oli ihana syksysää. Loistavasti ajoitettiin myös meidän lenkki, sillä sekunnilla kun oltiin kotona takaisin, tuli järjetön sade- ja raekuuro. Touhotettiin kaikenlaista ja lähdettiin moikkaamaan kummipoikaa Järvenpäähän. Nyt vaan möllötellään, mr S kävi saunassa, U kävi kylvyssä ja ihan kohta unta kuulaan.

Huomenna uus viikko =)

jei yöppäripäiville!

U heräsi puol kuusi syömään (nukkumaan meni ennen kymmentä), toka herätys tuli siinä kahdeksan jälkeen. Silloin taas vaan syötiin (ja vähän vaihdettiin vaatetta ja vaippaa) ja mentiin takas nukkumaan. Mr S on oletettavasti jossain vaiheessa lähtenyt töihin, me ollaan vaan käännetty kylkeä ja pierastu ;)

Eka tällanen päivä, etten oo oikeesti tehnyt yhtään mitään, pitänyt vaan pientä hengissä ruokkimalla sen sitä vaatiessa. Ihanaa. Toisaalta onneksi tää jää vaan tällaseksi puolikkaaksi päiväksi, kun pitää nyt mennä suihkuun, ollaan menossa moikkaamaan kaveria neljäksi Vantaalle. 

Eilen tosiaan isomummun 85-vuotissyndet. Siellä U hurmasi kaikki. Tietenkin.

Synttäreiden jälkeen käytiin katsomassa mahdollista U:n 0-v synttäripaikkaa (kun nimiäiset nyt on vähän hölmö termi, kun nimi on ollut jo kuinka pitkään ja kaikki sen tietää). Siitähän se riemu taas repes. Kun en tiedä, mitä haluun ja blaablaablaablaablaa.... En oikein tiedä, mihin lopputulokseen päädyttiin, vietetäänkö vaan kotona (en jaksais!) vai otetaanko palveluna moinen biletys ja maksetaan itsemme kipeiksi. Kun ei olis oikeesti varaa. Mutta onko varaa siihen, että mulla menee aivan totaalisesti hermo ja pinna ja elämä pilalle? No, pitää kysyä siitä tänään illalla mr S:ltä. Nyt suihkuun ja leipomomyymälän kautta kaverille kahvittelemaan.

ahdistus

iski sitten eilen ihan olan takaa, yllättäen ja melkoisen vahvana. Mr S oli tosiaan jossain duunijutussa, tuli puol ysin aikoihin kotiin ja lähes samantien ilmoitte menevänsä paskalle. Mulla repes. Revin lenkkivaatteet päälle, napit korviin ja ilmoitin, että nyt lähden. Mr S huuteli vessasta, että olisinko halunnut sen kanssa lähteä lenkille. Aika kipakasti vastasin, että nyt tarviin vaan yksinoloa. Vetelin sellasen tunnin lenkin, ihan verenmaku suussa. Juoksu ei vielä onnistu, mutta melkoista haipakkaa kävelin tuolla pimeillä syksyisillä teillä. Tää on aika kiva paikka asua, kun en oo vielä kertaakaan eksynyt noilla mun kävelyillä. Jotenkin niin selkeesti tiedostan, että missä kohtaa tää koti on. Tai sitten mulle on kehittynyt suuntavaisto?!?

Mutta siis jotenkin paiskas vasten naamaa sen faktan, että toi U on melkoisen riippuvainen musta. Että ihan heti en pääse viettämään huoletonna vaikkapa jotain vapaaviikonloppua, nukkua täyttä yötä ja silleen. Onneksi se eilinen lenkki vähän helpotti, mutta silti oon vähän kateellinen mr S:lle. Se saa mennä ja tehdä ja touhuta, tulla kotiin ja pikkasen leperrellä U:lle ja sitten onkin jo sen nukkuaika. Kun mä joudun olemaan koko päivän hälytysvalmiudessa. No, pitänee vaan vaikka ottaa noita lenkkihetkiä, kun ne vaikuttaa helpottavan oloa.

Tänään mr S:n mummun synttäri, käydään siellä kunhan mr S tulee töistä. Käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, oli paaaljon rauhallisempi vauhti kuin eilen. Ja todella paljon lyhyempi kiekka. No, ehkä toi oli sellanen hyvä palauttava kävely. Eikä U suostunut jäämään ulos rattaisiin nukkumaan, nyt vetelee sikeitä tossa kopassaan. Hyvä oikeestaan vaan, voin vaikka käydä suihkussa, eikä tartte häiriintyä siitä, että jos U sattuisi heräämään sillä aikaa ja alkais kiljunnan, että naapurit ajattelis, että on lapsraukka täysin heitteillä.

Enkä oo muuten edes syönyt aamupalaa... jos sitä ensin.

arkeen

jostain kumman syystä piti mennä ja touhottaa jatkuvalla syötöllä, kun mr S oli poissa. Nyt se onneksi on takaisin kotona ja turvallisesti töissä. Töiden jälkeen hällä on jokin illallinen, joten edelleen jatkuu "yksinhuoltajuus". Eipä tää kyllä niin kovin vaikeeta oo, U vetelee melko paljon edelleen sikeitä. Nytkin nukkuu tossa kuistilla vaunuissa. Mun pitäis oikeesti siivota, mutta mutta. Kun se siivousjuttu nyt lähinnä oli vaan sitä varten, kun huomenna kaverin piti tulla kylään. Ei pääsekään, kun on kipeenä, joten ei tartte niin hulluna hinkata. Jos nyt vaikka jonkun pikaimuroinnin suorittais.

U nukku viime yönä viiteen asti! Oli juhlallista saada nukkua niin pitkä pätkä. Meni nukkumaan joskus kymmenen maissa. Ja kello viiden syötön jälkeen (joka oli suht nopea imaisu) nukkui yli kahdeksaan. Kyllä kehuin poikaa, vihdoinkin tajusi, että tässä ollaan lomalla. Ja lomalla saa (ellei jopa pidä) nukkua pitkään.

Mitäs me eilen tehtiin? Alkaa aivot olee ihan mössöä. Aamusta käytiin hullunmyllyssä, kummipoikaa moikkaamassa. Kummipoikaa moikkaamassa vaan sattui olemaan myös kummipojan serkut =) oli kyllä menoa ja melskettä ja itkua ja huutoa. U veteli suurimmaksi osaksi sikeitä. Siitä jatkettiin yhdelle kaverille käymään, kaverille, jolla laskettu aika kolmen viikon päästä. On kyllä mielettömän isomahainen. Eikä yhtään tullut ikävä raskausmahaa... Siitä jatkettiin ajelua keskustaan, josta poimittiin kaveri kyytiin. Käytiin Ompussa ja yhdessä asuntonäytössä. Oon ehkä hullu, mutta mulle vähän tuli ikävä sitä näytöissä ravaamista. Kun ei ikinä tiennyt, onko kyseinen asunto se seuraava koti. No, jos nyt ensin saatais tää talo kokonaan valmiiksi. Sitten taas ehkä näytöille ;)

Tänään ollaan jo käyty rautakaupassa, vaatekaupoilla ja ruokakaupassa. Pyykit pyörii ja kohta se imurikin surraa. Meinaa än yy tee nyt.

Yön tunteina

Voi vaikka harmitella sitä, ettei ole vieläkään oppinut pesemään pyykkiä (pari paitaa ja sukkaparia ihan värjääntyneenä). Tämä harmitus johtaa siihen, että ei kukaan mulle ikinä jaksa/halua järkätä mitään kivaa (polttareita, vauvasuihkuja, muuten vaan ylläreitä). Että en mäkään enää mitään järkkäile kellekään... Joo, jos vaikka yrittäisi saada unta. Kun oikeasti nää harmitukset on aivan turhia. Ostan uudet paidat ja mähän tykkään touhuilla ja olisin vaan vaivaantunut, jos mä joutuisin olemaan juhlien keskipisteenä.

Eilinen meni vauhdilla, käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, kahvilla ja kylässä. Millonkohan sitä malttais pitää ihan vaan kotipäivän? Huomiselle (tai siis tälle päivälle) jo kahdet treffit sovittuna. Ja siivotakin vois ennen kuin mr S tulee taas sotkemaan. Nyt hetki unta (toivottavasti) ennen kuin U herää.

mittoja

kävin ite eilen jälkitarkastuksessa (niin turha lekurireissu, olis voineet vaikka postittaa sen lippulappusen, joka pitää toimittaa kelaan) ja kaikki oli ok. Toisaalta, jos olis jotain häikkää, niin kai se olis tuolla huomattu, toivottavasti ainakin. Mutta siis kun ei oo, niin olipa vaan tyhmä käydä ronkittavana. Anoppi kärrytteli U:n kanssa mun lekurireissun ajan. Niin oltiinhan me ennen lekurireissua mammatreffeillä, vihdoinkin saatiin aikataulut ja lapsoset terveiksi samaan aikaan kahden opiskelukaverin kanssa. U:lla oli pari kuukautta vanhempi kaveri siellä, mutta eivät noi osanneet yhtään leikkiä keskenään. Nukkuivatkin vuorotellen, ettei vaan tullut kateltua kaverin naamaa liikaa... U:n kamu oli pikkasen pidempi kaveri, oli syntyessään ollut sentin lyhyempi kuin U on nyt. Josta päästäänkin tänpäiväseen neuvolakäyntiin:

U painaa 5250 g ja pituutta 58 cm. Sai (suun kautta) ekan rokotteen (joka oli kuulemma jotain makean makuista ja U oli sitä mieltä, että loppui liian aikaisin, olis vielä suu napsannut :)) ja lekuri tarkasti sydämen, silmät, keuhkot, lonkat ja muutenkin koko kakaran. Lääkäri oli varmaan mua nuorempi (voi jessus, kun tuntee ittensä vanhaks tantaks, ei kukaan oo voinut lukea lääkäriks itteensä niin nuorena) tyttö, joka vääns paksua murretta, ehkä jostain kuopion suunnilta? No kuitenkin, oltiin ekat asiakkaat (kiitos mr S kun varattiin sua varten aamuaika, että pääset mukaan ja päätitkin sitten olla lintumetsällä) ja täti jaksoi lässyttää ja kehua U:ta aivan tolkuttoman paljon. Mietin vaan, että miten se jaksaa koko päivän moista kehua ja lässytystä harrastaa? Ammatinvalintakysymys tuokin... Pitää kyllä myös hieman kehua itteensä, lekuri kysäisi multa, että oonko alalla, kun niin luontevasti ja hienosti käsittelen vauvaa. Minkäköhänlaisia tumpeloita se näkee, jos mun käsittely on ammattimaisen näköistä ;)

Eilen illalla käytiin siskon luona, voi sitä U:n sylissäolon määrää. Sehän meni aivan sekaisin moisesta, kitisi ja ölisi vaan ja sisko pienemmästäkin äännähdyksestä heijasi ja hyppyytti pientä. Oli raukka (U siis, ei sisko) aivan yliväsynyt, kun olisi vaan halunnut nukahtaa ja toinen sylittelee. No, eipä tuo oikeesti haittaa, vähän vaan huvittavaa =). Siskolle menin ruoan toivossa ja onneksi siellä saikin sitten riisiä ja kanakastiketta.

Tänään ajelin ruoan perässä mummille ja papalle. Pappa teki hyvää lohisoppaa ja siellä U:kin sai olla vähän enemmän rauhassa, tosin nyt ei oikein nukahdellut, kun vatsassa ilmeisesti kierteli sen rokotteen takia. Pieni J-serkku oli siivoamassa mummilassa kun mentiin ja oli niin hellyttävää katsoa, miten leikki U:n kanssa, näytteli kännykkäänsä ja rakenteli palikoilla ja näytti U:lle palloa ja muutenkin vaan jotenkin keskittyi niin vauvaan. Söpö poika. Tai söpöt molemmat pojat. Mummi vaan jaksaa naureskella sitä, miten mr S:n näköinen U voikaan olla. Ennen mummilaan menoa ajeltiin mun lapsuuden parhaan kaverin Minnan luo aamupalalle. Sille ei kuulu ehkä ihan maailman parhautta, mutta toivottavasti asiat suttaantuu. Ja eiköhän ne, asioilla on tapana järjestyä. Pitää vaan olla ystävänä ja kuunnella ja toivottavasti yrittää jotenkin silleen olla apuna. Ei onneksi silleen mitään vakavaa, kunhan elämä vähän heittelee ja toista masentaa (ihan aiheestakin) ja uranvaihdosta ja kaikennäköstä isoa päätöstä edessä.

Otettiin pikku päikkärit tossa, nyt vois vähän miettiä ruokapuolta (minnehän sitä nyt ajelis ruoan perässä;)) ennen nukkumaan menoa.

leffapäivä

epäilyttävästi alkaa jutut pyöriä vaan siinä, mitä ollaan U:n kanssa tehty. Mutta kun ympyrät on melko pienet tällä hetkellä, niin annettakoon tämä anteeksi. Jooko?

Eilen mr S pakkaili metsäkamat kasaan, sitä ennen vei mut ulos syömään. Ihan tohon hotellille asti käppäiltiin syömään. Ei ollut kovin hääppöinen mun kanasalaatti, olisin itse osannut tehdä paremman. Mutta ei saa valittaa, kun joku muu tekee ruoan mun puolesta.

Tänään U:n kanssa oltiin asioilla Sellossa, kun kiinnitin huomion BioRexin ständiin. Siellä on joka kuun eka keskiviikko babybio. Sinne siis! U oli ekaa kertaa leffassa tänään mun kanssa. Tosin oli kyllä melkoisen tylsä leffa, koska U nukkui lähes koko ajan. Muiden kakaroiden mielestä oli ilmeisesti myös tylsää, koska oli aika rauhatonta menoa. Enpä oo aiemmin ollut niin äänekkäässä leffateatterissa. No, tulipahan katsottua (siltä osin kun pystyi keskittymään) Lemmenlomalla. Eipä ollut kummoinen leffa munkaan mielestä, ehkä jos olisi ajatuksella katsonut, niin olisi voinut saada siitä jotain irti. No mutta, hyvä syy syödä irttareita ;)

Ehkä saatoin ostaa myös uudet kengät...

ihmisten ilmoille

nyt kyllä kelpais lähteä vaikka mihin. Kävin vähän shopauttamassa tänään. Neljä paitaa (+imetystopit, niitä ei lasketa), kahdet housut, leggarit ja uus hajuvesi. Ehkäpä joka-aamuinen ahdistus nyt hieman helpottaa. Ja nyt pääsen vihdoin eroon vikoistakin äitiysfarkuista! Jippiiii!

Eilen sisko perheineen oli kylässä, ihan itse itsensä kutsuivat U:ta ihailemaan ;). Oli mukavaa, mutta U:n mielestä ehkä hivenen rankkaa. Ei meinannut nukahtaa ollenkaan ja nukkui sitten nukahdettuaan melkein kuusi tuntia putkeen. Että ei huonompi juttu, mä sain nukkua pitkän pätkän! Tänään mummo tuli kattomaan U:ta sen aikaa, kun shopautin.

Huomenna mr S lähtee metsälle, tulee takaisin vasta sunnuntaina. Joten pitkä viikonloppu ihan kahestaan pikkuisen kanssa edessä. Toki oon jo muutaman menon sopinut ja neuvolakin on perjantaina, mutta muuten vaan sillataan. Toivottavasti.

saa kehua

unohdin aivan mainita, että oon melkoisen etevä tyyppi. Perjantaina kun olin starttaamassa tota mun möhköfanttia (dodgea) niin siinä alkoi palaa varoitusvalo. Ensin meinasin panikoida ja soitella ympäriinsä (lähinnä mr S:lle) ja motkottaa ja kiukuta ja herpata. Sitten rauhoituin, katsoin käyttöohjekirjasta mitä moinen valo tarkoittaa ja toimin kirjassa annettujen ohjeiden mukaisesti. Tää itkupotkuraivariherppaus meinas siis tulla lähinnä siksi, että auto oli juuri tullut takaisin huollosta ja meinasin jo repiä pelihousuni, että se menee samantien takaisin sinne. No, mutta. Valo oli siis rengaspaineiden varoitusvalo. Tarkistin renkaat, ettei mikään vaan ole täysin tyhjänä. Koska oli aikataulusta hivenen jäljessä, lähdin ajelemaan Keilaniemen suuntaan. Mutta takaisin tullessani pysähdyin huoltsikalle ja tarkistin kaikkien renkaiden paineet ja lisäilin ilmaa ja kaikkea! Oon hyvä! Vasen takarengas oli eniten tyhjä, sen täytin ja kotiin. No, eilen valo syttyi uudestaan, mr S kävi täyttämässä ilmaa taas kyseiseen renkaaseen ja jatkettiin matkaa. Ilmeisesti on astunut naulaan tai ruuviin kyseinen rengas, mr S nyt touhuilee tuolla autotallissa etsien paikkaa. Toivottavasti saa homman hoidettua. Ihan niin etevä en nyt tänään jaksa olla, että paikkaisinkin renkaan. Vähän menee miesten hommiksi moiset.

Eilinen meni vähän käteen noin niinkuin päivänä. Käytiin Expertin messuilla, tarkoituksena ostaa videotykki + kangas (siellä oli melkoisen hyvä tarjous näistä). Mutta mä oon jotenkin outo lintu, se tykki oli joku ihme dlp -systeemillä toimiva vekotin, josta osa ihmisistä näkee sateenkaaria kuvissa. No mähän tietenkin olen se osa ihmisistä... Oli mr S hieman pettynyt. No, parempi oli käydä tarkastamassa asia, eikä todeta kotona sitten, että häiriköi ne sateenkaariprismat kuvassa melkoisesti.

Tästä pettymyksestä selviytyminen kesti jonkin aikaa, mr S kävi rautakaupassa hukuttaakseen murheensa. Sisko oli sen aikaa pitämässä seuraa mulle ja U:lle.

Illalla sitten käytiin vielä moikkaamassa yhtä kaveria, joka kahden pienen lapsensa kanssa oli metsäleskenä. Tosin ne lapset oli (onneksi) jo nukkumassa, U:kin nukkui suurimman osan ajasta, joten saatiin höpötellä ja vähän syödä iltapalaa. Joten iltaa kohden kyllä parani sekin päivä.

Tänään riehuin hulluna, järkkäiltiin meidän makkari uusiksi ja muutenkin oon siivoillut ja touhuillut. Mitäköhän sitä muuta keksis?

sushiperjantai

on kyllä niin paljon parempi kuin pizzaperjantai. Varsinkin kun Sanna tuli ja teki suurimman osan työstä. On se vaan kätevää kutsua ihmisiä syömään ja antaa heidän itse valmistaa ruokansa... Kuvallisiakin todisteita tuli otettua, mutta laiskottaa kovin (masu täynnä hyvää ruokaa) niin saa kuvitella ihan itse sellaisen kymmenen hengen sushi-illallisen pöytään.
Käytiin U:n kanssa tänään moikkailemassa entisiä duunikavereita + nykyisiä duunikavereita oikein urakalla. Oli raukalla rankka päivä, joutui olemaan tätien ihasteltavana oikein olan takaa. Vähän on kyllä ikävä töihin, mutta eiköhän tää aika nopsasti kulu. Varsinkin sitten, kun U:n perässä joutuu alkaa juoksemaan.

Yritetään nyt vielä laittaa kuva tästä illallisesta (jälkkäri odottaa vielä jääkaapissa, nam!):

pannaripäivä

ei kyllä mulla (mr S:n laihis alkaa ikävästi vaikuttaa muhunkin, siitä lisää tuonnempana) mutta duuniin soittelin ja kyselin, olisiko ok mennä huomenna käymään. Siellä olivat juuri lounastamassa, odottelivat lisää pannaria. Kyllä mullekin maistuis. Duunikaveri on jäämässä huomenna mammalomalle, sen läksiäiskahvit on kahdelta, mutta kuulemma mukaan mahtuu. Kivaa, on jo ikävä suurinta osaa tyypeistä siellä. Just kaverille mainitsin, että vaikka U on huipputyyppi ja kaikkee, mutta töihin on ikävä! Ei oo musta kotiäidiksi, toivottavasti mr S:stä on sitten aikanaan koti-isäksi ;)

U tuolla örisee, nukuin sen kanssa pikkupäikkärit, mutta toivottavasti se vielä hetken jaksais uinailla. Käytiin aamulla viemässä mr S töihin, oli eilen syömässä ja vähän juomassa duunikavereidensa kanssa. Oli jäänyt Smartti keskustaan. Olis kuulemma päässyt bussillakin, mutta U heräs sopivaan aikaan niin lähdettiin aamuajelulle. Ja mr S bussissa ja siitä seuraava nillitys on kyllä nähty ja kuultu. Parempi kaikille, että pääs autolla.

Heräsin päikkäreiltä itseasiassa siihen, että neuvolatäti soitti (olin jättänyt soittopyynnön). Siis edellinen neuvolatäti, jolla käytiin ennen muuttoa. Halutaan vaihtaa hälle takaisin, tän nykyisen kanssa kun ei yhtään puhuta samaa kieltä. Tämä edellinen neuvolatäti selosti kyllä, miten virallisesti toimitaan ja niin se pitää mennä, mutta antoi myös vinkin, että miten päästään nimenomaan hänen "listoilleen" takaisin. Hyvä niin. Ensi viikolla vielä yksi käynti tuolla nykyisessä neuvolassa, mutta ehkä jo seuraava kerta on sitten ihmiselle, jonka kanssa homma toimii.

Mr S tosiaan meni takaisin töihin. Meillä on mennyt hienosti U:n kanssa, vaikka nyt alkaa kiukkuakin pojasta löytymään toisinaan jonkin verran. Mr S:llä vaan tuntuu olevan todella huono omatunto siitä, että on meidät hyljännyt. No, kerään iltalomia tulevaisuuteen ;). Mr S oli saanut duunikavereiltaan lahjakortin meille ravintola Oloon. Kivaa, pääsee joku ilta syömään ulos! Meillä sen verran nyt säästökuuri päällä, että ollaan radikaalisti vähennetty ulkona syömistä :(.

Paco edelleen pelkää U:ta melkoisen paljon, vaikka nytkin tuntuu huutelevan, kun U ei olekaan mun sylissä / lattialla. Pikkulintua myös ketuttaa kuin pientä oravaa, jolla käpy jäässä, koska ei pääsekään keittiön sokkeliin touhuilemaan ja tuhoilemaan. Tukin pikkureiän stidiaskilla ja isompi kolo on ummessa, kunhan pesukoneen ovi on oikeassa asennossa. Eiköhän tuo kohta löydä uuden kolon, johon tunkeutua.

Niin, siitä laihiksesta. Tuli sitten sunnuntaina vähän sanomista niistä donitseista ja siitä, ettei auta se, että mä mussutan herkkuja pois mr S:n nenän alta/alla. Oli kyllä ihan hyvä perustelu miehellä, kun yritin kysellä, etteikö saa edes vitsailla aiheesta. Tokas vaan, että en silloinkaan vitsaillut aiheesta, kun hän lopetti röökinpolton. Että tämä on ihan yhtä vaikea asia, ellei jopa vaikeampi. Se kolahti melkoisen hyvin, haluun tukea enkä suinkaan olla esteenä paremmille elämäntavoille. Että nyt sitten yritän olla itsekin herkuttelematta (vaikka kyllä tässä kauppareissuilla oon parit salanamit vetänyt, mutta ei siitä sen enempää) ja ostamatta mitään houkutuksia kotiin.

Tiistaina käytiin kaverin lapsen 2-v synttäreillä. U kyllä hurmas taas kaikki! Se on aikamoinen sydäntenmurskaaja! Paitsi itse päivänsankari pelkäs U:ta kuin ruttoa...

U:n mummo lähti tänään Saksaan, saa nähdä, mitä kaikkea sieltä taas tulee... Pitää ensi viikolla leikkiä sen kanssa, yritti jo heti maanantaina saada musta ja U:sta seuraa itsellensä, mutta yritin nätisti sanoa, että tartten hieman aikaa ihan itekseni tän arjen opetteluun. Yritti jo hätistää mua punttikselle ja vaikka mitä, että sais säännöllisesti aikaa U:n kanssa. No, onpahan ainakin innokkaita hoitajia poitsulla.

Huh, pitänee yrittää kirjottaa useemmin, ettei tulis tällasia romaaneita =). Nyt suihkuun ja ehkä ruokakauppaan sen jälkeen.

pysähtynyt sunnuntai

pesukoneet pyörii, ulkona satelee, mr S on paskalla, U nukkuu vaunuissa. Mukavan oloinen sunnuntaiaamu. Yö meni hienosti, U heräsi syömään puoli kuudelta! Eli lähes kokonainen yö nukuttuna. (Nukkumaan mentiin joskus ennen puoltayötä, mutta silti).

Eilen rauhallinen koti-ilta, kaverin vaimo Sanna tuli käymään kera donitsilaatikon sekä Nalle Puh -helistimen. Donitsit meille ja helistin U:lle. Kateltiin BB:tä, juteltiin (vähän muustakin kuin kakaroista ja paskavaipoista), Sanna oli saanut gradunsa valmiiksi, sille nostettiin maljaa. Syötiin ja illalla saunottiin ja muut paljuili. Mä en vaan pystynyt kykenemään menemään ulos kylmään sitä matkaa, joka pitää paljuun kävellä. Pitänee hankkia joku paljuunmenovaate (lue: kylpytakki?).

Donitseista puheenollen, niitä tais jäädä tuonne pari kappaletta, pitänee tukea mr S:n laihista ja syödä ne pikapikaa pois!

Tukholman tuliaisia

ei sieltä mitään oikeesti tarttunut mukaan (muuta kuin nuuskaa sitä pyytäneille) mutta reissu meni oikeesti tosi hienosti. Vähän takaisintulomatkalla jopa pröystäiltiin, mr S vaihtoi meidät kahden hengen ikkunalliseen hyttiin, jossa oli skumpat sun muut. Olipahan melkosen mukavaa verrattuna siihen autokannen alapuolella olevaan sikaosastoon.

U ei juurikaan Tukholmaa nähnyt, nukkui tyytyväisenä vaunuissaan lähes koko ajan. Heräili vaan, kun käytiin jossain sisällä (kavereitten luona lähinnä) ja sai tissin suuhun.

Reissun jälkeen kyllä U:ta vähän kiukutti, tais tulla lomaltapaluuressi pienelle. Niin ja seurauksena mukulakivikaduilla talsimiselle, meinaa toi päiväunille nukahtaminen olla vähän hankalampaa, kun ei tärise ja liiku kärryt. Saa nyt vaan luvan tottua. Ei ruveta riehumaan ympäri kyliä, jotta pieni nukahtais tärinään.

Mr S:n vika lomaviikonloppu. Oli eilen veljellään vähän humpsuttelemassa. Tuli kyllä melko aikaisin kotiin (sopivasti just ekaan ruokataukoon) eivätkä olleet jaksaneet lähteä mihinkään baariin edes. Tänään halusin tehdä jotain loman loppumisen kunniaksi, mutta mr S haluaa olla kotosalla ja rakennella helikopteria, saunoa ja paljuilla. Kyllähän sekin käy. Ehkä sunnuntaina saisin houkuteltua sen vaikka leffaan.

U:lla oli toka ruokatauko tälle yölle, nyt kiukkuaa sängyssään. Pitänee mennä katsomaan, jäikö tyypille nälkä. Niin ja viime yö meni ihan huutamiseksi, tein pikkuvirheen. Söin mäkkärissä chilihampparin... oli raukalle chilimaito vähän liikaa ja huusi vatsaansa koko yön...

lomaressi

ollaan varmaankin oltu liian kauan mr S:n kanssa lomalla... odotan jo, että se lähtee töihin, että pääsee oikeesti alottaa arkea. Vaikka onhan se jeesannut ja ollut ihana, mutta viimeksi eilen tuli hermot suusta molemmilta. Ehkä tänään alkava loma jossain muualla kuin näiden kotiseinien sisällä auttaa hieman asiaa?

Tänään (kohta) siis lähtee laiva kohti Tukholmaa. Muuten kivaa kyllä, mutta kun rahaa ei kauheesti ole, niin joutuu menee silleen melkoisen budjetilla. Se on tylsää. Oon niin hyvä tuhlaamaan. U vetelee vielä sikeitä ja mr S on ampumaradalla, Pacon hoitajat tulee kohtapuoliin ja pakkaaminen olis suurinpiirtein pulkassa. Vielä vois tehdä vähän ruokaa. Nälkä.

U sai muuten tädin kutomat villasukat, ettei varpaita palele. On ihan huippusuloset ja pienet kuin mitkä! Anoppi on muuten seonnut lopullisesti, se oli ostanut rattaat U:lle. Siis mökki/hoitorattaiksi, silloin kun U menee sille hoitoon. Tuli myös taas muutamat sälät sieltä suunnalta. Myös Diorin tutti. Että silleen.

reissun päälle

on tää lomailu rankkaa... Huomenna mennään mökkeilemään (yhdeksi yöksi kavereiden mökille, jossa on kaikki muut mukavuudet, paitsi sisävessa) ja sunnuntaina lähdetään Tukholmaan. Siellä ollaan yksi yö hotellissa, joten kokonaiset kolme yötä ollaan pois kotosalta. Saa nähdä, miten meidän käy... Eiköhän ihan hyvin, U on melkoinen unikeko vieläkin. Jaksaa olla hereillä sen aikaa, että herppaa siitä, ettei tissibaarin tarjoilu toimi tarpeeksi nopeasti. Sitten sammuukin melko tehokkaasti kun saa jonkin verran syötyä.

Käytiin eilen mr S:n kanssa terdellä. Oli varmaankin oikeasti eka kerta tänä kesänä, kun olin terassilla ja otin ihan skumppaa. Olipahan juhlallista. Ja mukavaa, oli hyvä sää ja kateltiin laivoja, syötiin puokkiin juustokakku ja ajeltiin avoautolla. U oli sillä aikaa mummon (eli anopin) kanssa kärryajelulla.

Mr S on suunnitellut tässä viimeiset pari päivää terassia. Voi kun sais tän pihan johonkin kuosiin ennen talvea ja vielä kun lopputarkastuksen saa suoritettua, niin hyvähyvähyvä. Sisätilat alkaa olemaan melko hyvällä mallilla. On lamppuja katossa (eikä pelkkiä raksavalolähteitä), kirjahyllyä ja mattoa sun muuta.

Käytiin neuvolassa tänään, U painaa jo yli neljä kiloa, kyllä sen huomaakin, on pojalla pullaa tullut poskiin ;) hyvä että kasvaa. Oli myös puhetta siitä, että miten maidonnousua voi helpottaa, mainitsi sen, että pitää olla hyvin levännyt ja rento, joten päikkäreille tästä moi =)

lomamaanantai

nyt loppu löysäily. Kello on kahdeksan ja mä oon käyny suihkussa, laittanu naaman ja tukan ja kohta aamupalan tekoon. Ei voi lorvia pitkin päivää, vaikka lomalla onkin. Tai siis melkein joka päivä voi, mutta tänään on tulossa verhomies ottamaan mittoja tosta keittiön ikkunasta, joten sen takia. Eli ei oikeesti loppunut löysäily, huijasin vaan vähän ;) Sitäpaitsi tänään voi sitten verhomiehen lähdettyä (ja mr S:n häivyttyä myös töihin) ottaa piiiitkät päikkärit.

Mummi oli eilen katsomassa U:ta. Sai myös pikkasen vahtia pikkasta, kun vietiin auto korjaamon pihalle  (edelleen vuotaa katto) ja kävästiin mäkkärin kautta. Vähän oli U:ta kiukuttanut, mutta ei se haittaa. Rauha maassa myös siskojen kanssa. Hyvä juttu se.

Jaa, eipä mulla oikeesti mitään kummempia oo tässä, päivät vaan hupenee, tuntuu, ettei oikein mitään saa tehtyä. Jos tänään vaikka kävis kävelyllä ja siivois vähän vaatekaappia. Siinä olis tavotetta kerrakseen.

Täällä on ihan syksy, yök. Kun ei kesää oikein kunnolla ollut edes, miten jaksaa kylmän ja pimeän? Onneksi voi jo ihan kohta alkaa odottaa joulua. Ja onhan tässä välissä jaloviinijuhlakin ;)

ongelmia

U päivää vajaa kolme viikkoa, oli ekaa kertaa hoidossa tänään. Ja jo kaksi ihmistä on ilmoittanut loukkaantuneensa siitä, että juuri HEITÄ ei pyydetty hoitamaan vauvaa. Voi elämä. En nyt jaksaisi yhtään riitaa/kinaa/sekoilua siskoilta tai keltään muultakaan.

U oli siis kummipojan luona hoidossa. Kun kummipoika ja äitinsä ovat niin kovasti toivoneet pääsevänsä hoitamaan vauvaa heti, kun vaan mahdollista. Kyse oli kaikesta reilusta kahdesta tunnista. Käytiin mr S:n kanssa leffassa (katsottiin TED, oli melko mitäänsanomaton leffa) ja syömässä. Sitten käytiin poimimassa U kyytiin, jotta kerettiin vielä kuikuilla parit ilotulitukset Lauttasaaren rannalta. Eli ihan logistisestikin oli perusteltua viedä U tohon Espooseen. Mutta toinen siskoista kiukuttelee, kun ei häneltä kysytty. Ja mr S:n veljenvaimo myös ilmoitti loukkaantuneensa (tosin onneksi luultavasti vitsillä) siitä, ettei hän saanut hoitaa vauvaa. Luvattiin kyllä molemmille, että saavat varmasti ihan tarpeeksi vauvanhoitoa osakseen. Saa nyt nähdä. Kun ei jaksaisi tapella.

Mutta kivat oli treffit ja silleen. Tää jälkipyykki vaan ei kiinnostaisi.

ei niin salainen ihastus

pakko tunnustaa... Tässä on tullut katteltua imetyksen ohessa luvattoman paljon telkkaria (mukaanlukien bb 24/7, mutta ei siitä sen enempää) ja en tiedä, mikä kausi Biggest Loserista meillä pyörii tällä hetkellä, mutta oon ehkä ihan pikkasen (lue: paljon) ihastunut Darikseen. Se on niin söpöläinen, oli jo ennen painonpudotusta ihan syötävän söpö. Joo, mulla on outo miesmaku. Joka kerta, kun siitä näytetään sitä klippiä, jossa se tilittää, ettei oo ikinä seurustellut ja vaan haluis vaimon ja lapsia, mä täällä yritän kertoa (siis ihan ääneen) sille, että mä ottaisin sen ihan milloin vaan ja se on ihan tosi söpö ja niin edelleen.

Kyllä vissiin raskaus, lapsensaanti ja imetys pehmittää aivot.

Söpöydestä puheenollen, U vetelee sikeitä joten pakko käydä pikaseen suihkussa. Mr S on hammaslääkärissä, siltä irtos paikka eilen :(. Jep, suihku ja toivottavasti aamupalakin (joo, me nukuttiin yhteentoista U:n kanssa) ennen seuraavaa tissibaarin avausta.

pesänrakennusta

mulla ei raskaana juurikaan tullut mitään kovaa tarvetta laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten. Mutta nyt mr S tuntuu olevan sitä mieltä, että tää koti pitää saada valmiiksi viimeistään eilen. Joka sinänsä on ihan kiva juttu, (rahaa vaan palaa) toisaalta sen loma menee touhutessa kaikkea kotijuttua. Pitäis keksiä jotain kivempaa tekemistä välillä.

Kolmen tunnin välein heräämiset on historiaa, päätettiin ottaa järki omaan käteen ja olla herättämättä nukkuvaa lasta... Herää kerran yössä syömään ja muutenkin vetelee melkein koko ajan unta kuulaan. Mutta syö kuitenkin hyvin, koska syntymäpaino oli jo ylitetty! Ekat vaatteet jäi jo pieneksi, tosin oli vähän kittanat jo alunperin.

Käytiin tänään vähän shopauttamassa, mr S osti parit matot ja muutenkin ollaan saatu yläkertaa raivattua, kirjastonurkkausta valmiiksi ja kaikennäköstä muutenkin järkkäiltyä. Meillä alkaa oleen melko kiva koti!

Mr S touhuilee autotallissa serkkunsa kanssa helikoptereita, mä taistelen unta vastaan. Pitää odotella, että U herää, jotta saa sen syötettyä ja pääsee itse nukkumaan. Sisko kävi poikansa kanssa moikkaamassa U:ta, oli ihan kiva että oli vähän seuraa. Huomenna vois käydä vähän kattomassa henkkamaukasta imetyspaitoja... ja ehkä jotkut housut, jotka mahtuu päälle, olis kiva ylläri. On hieman hankalaa, kun kaikki mammavaatteet on telttoja ja vanhat omat vaatteet ei mee päälle. No joo, eiköhän tässä nyt taas ollut jaarittelua tarpeeksi yhdeksi illaksi. Joku kerta lisää.

arkea?

kotiuduttiin maanantaina. Siitä lähtien on ollut... jännää. Johtuen heräämisistä (joita ei edes tyyppi, jota Uunoksi tästä lähin kutsuttaneen, aiheuta) kolmen tunnin välein. Siis pitää herättää Uuno syömään. Kuulostaa kyllä niin dorkalle touhulle ja sitä se kyllä onkin. No mutta. Itse asiaan. Eli kertomusta keisarileikkauksesta:

Viime perjantaina aamulla ilmottauduttiin ohjeiden mukaan kasilta osastolta. Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Oli muuten melkoisen pitkä odotus, lopulta joskus puol kympin aikaan mulla oli vihdoin leikkausvaatteet niskassa ja kätilö otti sängyn ja sitten mentiin. Ihan kevyesti jänskätti sinne leikkaussaliin astuminen, onneksi oli tosi mukavat tyypit laittelemassa mua kuntoon. Ensin tippa, (anestesialääkäri kyseli allergioista ja totesi vain, että sinnehän sitä antibioottia (penisilliinipohjaista, jolle tosiaan oon allerginen) meneekin jo) sitten epiduraali. Niin ja kaikenmaailman lätkiä tarkkailemaan syräntä ja sykettä.

Epiduraali oli oikeesti aika peace of cake. Se kun alkoi vaikuttaa, laitettiin mut leikkauspöydälle pötkölleen ja odoteltiin, että alkaa vaikuttaa kunnolla. Jossain vaiheessa laittoivat katetrin, onneksi vasta puudutuksen jo vaikuttaessa, en edes tiedä missä vaiheessa se meni...

Tässä vaiheessa varmaankin mr S tuli saliin, kun alkoivat mua availemaan. Oli melkoisen jännä tunne, kun sisuskaluja ronkitaan ja sörkitään. Kun ei satu, mutta tuntee kaiken. Ihmettelivät kyllä melkoisesti, kun sävähtelin kovasti sitä, kun putsasivat mun napaa. Kätilökin ihmetteli, ettei ole ikinä nähnyt moista, että napa on noin arka alue. Inhottavaa oli. Siitäkin selvittiin. Klo 10.52 syntyi pieni poika, 3310 g, 50 cm. Niin pieni... Mr S meni kattelemaan poitsua, kun sitä putsattiin ja leikkailtiin napanuorat sun muut härdellit. Uunon arvosana syntymässä oli 9. Hyvä numero =). Huus myös melkoisesti ja lennätti pissat kaaressa ympäri leikkaussalia. Sitä sorttia onkin sitten riittänyt ihan joka päivälle. Pissakaaria meinaa.

Mr S ja Uuno tuli moikkailemaan mua siinä kun karsittiin mua kasaan. Hetken sain ihmetellä, että tollanen sieltä nyt sitten tuli. Niin jossakin vaiheessa Uunoa pois musta kiskottaessa sain myös nitroa, oli poitsun peppu niin tiukassa, kuulemma rentouttaa kohtua moinen. Ei nyt kovin loogisesti irtoa tää tarina, mutta jotain suoltaa kuitenkin tää pää ;)

Kun mut oli saatu kasaan, mr S lähti Uunon kanssa viettämään laatuaikaa, mut siirrettiin leikkauspöydältä omalle sängylle ja sänky kärrättiin heräämöön. Siellä viettelin parisen? tuntia. Toivoin, että mr S ja Uuno olis tullu mua moikkaamaan, mutta olivat päättäneet ottaa pikku tirsat rankan kokemuksen jälkeen. Kun pääsin osastolle, tuli Uuno nakkena mun tissille ja siinä hamuili jonkin aikaa. Siinä sitten ihmeteltiin ja laiteltiin viestit kavereille ja soiteltiin mummit sun muut. Onneksi saatiin perhehuone, päästiin harjoittelemaan ihan alusta asti sopivia tanssiaskelia. Siinä pötköttelin ekan päivän, ihmettelin ihmisenalkua ja söin särkylääkkeitä... Mr S vaihtoi vaippoja, hörpytti lisämaitoa kun mulla ei ihan heti herunut maito ja oli muutenkin aivan ihana. Taisin ekat vaipat vaihtaa Uunolle vasta kotona. Niin ja siihen napatynkään en oo koskenut kertaakaan, sen putsaus on mr S:n homma.

Nyt taas tissitakiainen kiinni muhun, odotellaan että mr S tulee kotiin kaupasta, sitten meen suihkuun ja ehkä seuraavan tissituokion jälkeen pienet päikkärit...

synttäripäivä

tyypillä nimittäin. Vajaa tunnin päästä lähdetään sairaalaan, sitten ei mee kauaa kun tyyppi on ulkona mahasta. Sairaalalaukku (melkein) pakattuna, tukisukat (tosi sexyt) jalassa, tukka hyvin, tyypin kotiintulovaatteet valittuna, kämppä siivottuna, eilen ravintolassa syötynä eli eiköhän tässä olla valmiita. Tai niin valmiita kun nyt ikinä voi tollaseen juttuun olla.

Vähän oli levoton yö, mutta jonkin verran silti sai nukuttua. Mr S kuorsaa vielä, kiltisti auttoi mua laittamaan kuuden aikoihin sukat jalkoihin. Yllättävän hyvin se on kuorsannut, vaikka pienehköä jännitystä oli illalla ilmassa silläkin. Tosin sillä eka lomapäivä tänään, joten tais sellanen pienehkö työstressi myös laueta illalla, sai jotakuinkin viidessä minuutissa unen päästä kiinni.

Millanenkohan tyyppi on?

hups

niin se vaan vierähtää nää päivät, vaikkei mitään tee... Ylihuomenna jo olis (toivottavasti kaikki menee hyvin ja oikeesti on) tyypin synttärit! Eilen käytiin kuuntelemassa ylirauhallisen kätilön selostusta tapahtumien kulusta, ja edelleen toivottavasti menee niin kuin se selitti. Rauhallisesti ja hyvin, ilman suurempia kipuja ja komplikaatioita.

Iskä kävi päivällä, en nyt oikein tiedä, miten suhtautua sen puuttumiseen. Kävi kyselemässä, että oonko hyvällä mielellä, setvi vähän vierailusysteemejä ja lopuksi "jyrähti", että mr S:n pitää olla häneen yhteydessä ja selvitellä sitten, että kuka saa tulla ja missä vaiheessa moikkaamaan vauvaa. Että iskä jakaa vierailuvuorot. Ihan symppiksenä myös tarjos siunausta, josta (toivottavasti) kohteliaasti kieltäydyin. Että sellasia tänään.

Piti käydä kaveria moikkaamassa, siirtyi huomiselle. Mr S:n töihin pitäis jotain lomapullaa taikoa, pyysi muffinsseja, mutten oikeesti jaksa leipoa. Toivottavasti ymmärtää. Käy vaikka Kannistolta hakemassa jotkut käntyt. Tai tosta viereisestä Vaasan leipomonmyymälästä.

Tipu muuten on kunnostautunut aivan todella rasittavasti tässä kaksi viimeistä aamua. Joskus kukonlaulun aikaan viritellyt sellaiset konsertit, että oksat pois. Tämän aamun livertelyistä ei meinannut oikeesti tulla loppua ollenkaan. Muutenkin huonosti nukuttu yö takana ja yks päättää olla joku virtuoosi kuuden? aikaan aamusta. Ei hyvä. Mutta vastavuorosesti se sitten on kujerrellut mulle aivan ihanasti, tulee ihan naamaan kiinni tuossa häkin päällä ja pitää sellasta vislauskonserttia, että oksat pois. Että ei haittaa, vaikka heräsin, kun se kuitenkin sitten tykkää musta ;)

Paco on oma ihana itsensä, tällä hetkellä keittiön lattialla on kahdet auton avaimet, puolen litran mitta, pari kynää ja muutama paperi. En vaan jaksa nostella niitä. Toi puolen litran mitta oli muuten ihan hitti, siitä kuului kova kolina..

viikon vihannes

ihan vaan pikaväliaikatietona tän viikon vihannes (joka jää nyt sitten erittäin luultavasti viimeiseksi tätä lajia, nyyh) on pieni kurpitsa! Sopii teemaan, mr S katteli eilen jo pikkaselle halloween -asua ;)

Yritän keksiä tälle tulevalle viikolle mahdollisimman paljon aktiviteetteja, jotta perjantai ei jännittäisi niin kovasti, mutta saa nähdä, miten moinen onnistuu. Luultavasti huonosti, sen verran jo pyörii päässä kyseinen päivä ja sen jälkeinen elämä. No, kaikkeen tottuu. Mutta mitä ihmettä sitä on menty tekemään? Oltais oikeesti vaan voitu nautiskella elämästä kahdestaan, matkustella, syödä ja juoda hyvin... Ehkä jotain sentään voi vielä tehdä, vaikka elämä loppuukin perjantaina ??!!?

vika ja eka

vika viikonloppu ihan vaan kahdestaan (tosin vieraita ramppaa sen verran paljon, ettei toi nyt ihan pidä paikkaansa... aamulla kävi yks tuttavapariskunta yksivuotiaan lapsensa kanssa ja nyt A on käymässä ilman krapulaista vaimoaan ;))

Eka taas kerta kun katsoin edes sivusilmällä olympialaisia. Ja heti meni joku suomalainen ottamaan jotain pronssia jossain viskauslajissa. Eli ihan hyvä, että katsoin.

Mr S:lle taas oli eka kerta tänään, kun liitovarjoili. Tandemina tosin, mutta oli ollut kivaa. Mä en halunnut mennä katsomaan, koska pelotti liikaa. Ajatus siitä, että jokin olis mennyt vikaan ja olis tullut mr S pannukakku. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Ja voi miten mä toivoisin, että olisi ollut vika kerta kun jouduin käymään verkkokauppa.comissa. Luultavasti ja valitettavasti tosin tällainen vieno kaino toive ei tule toteutumaan, mutta ainahan sitä saa toivoa. Miten voinkaan inhota yhtä kauppaa niin paljon? Vaikka siellä on kaikkea muutakin kuin tietokonesälää, mutta silti! Mr S yritti lahjoa mua karkkipussilla, muttei auttanut angstiin moinen.

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi ekoja ja vikoja tähän päivitykseen.

ketuttaa kuin pientä oravaa

jolla on käpy hukassa. Pacoa meinaa. Löysi mikron päältä itselleen sopivan kolon, johon koloutua. Tyhmät omistajat vaan eilen illalla tukki kyseisen kolon. Nyt raivoo tuolla keittiössä, heitellen tavaroita... Mahtaa ottaa pikkulintua piästä ;)

Eilen touhuiltiin tuolla yläkerrassa, jaoteltiin kirppiskamat erilleen säilytettävistä ja muutenkin vähän setvittiin (ainut vika tässä setvimisessä oli se, että se tapahtui keskellä yötä, nyt vähän nukuttaa). Isukkipappa tuli aamulla touhuilemaan, nyt se tuolla ylhäällä maalailee niitä lattioita, että saadaan lopputarkastuskuntoon taloa. Mr S lähti raukka aamulla töihin jotain neljän tunnin unien jälkeen. Mahtaa sitäkin väsyttää. Tosin sillä tuntuu nyt olevan jokin ylimääräinen vaihde päällä, yrittää saada maailmaa (tai ainakin töitänsä) valmiiksi ennen lomaansa. Toivottavasti saa tehtyä, että ehtii sitten keskittyä pikkuruiseen uutuuteen.

Unet alkaa olee melko levottomia, isopäisiä rumia vauvoja, jostain syystä häitä?, ylipäänsä kamalaa härdelliä ja menoa mun unissa. Ei ihme että väsyttää vuorokaudet läpeensä, kun unet ei yhtään rentouta, päinvastoin.

Eilen uuden parturin kokeilu ja jes! Kerralla oikein!!! On meinaa harvinaista herkkua mun tukan kanssa moinen ihme. Eli löysin uuden kampaajan. Tosin hiukka on kalliimpi kuin aiempi, mutta ei mitenkään dramaattisesti.

Jostain pitäis repiä intoa keittiön laatikoiden ja kaappien järkkäilyyn (muutossa vaan tuli heitettyä tavarat jotenkuten paikoilleen ja nyt tuntuu, että ei kovin järkeviin paikkoihin) mutta kun ei vaan nyt nappais. Ehkä sitä tässä vielä jonain päivänä tulis into siihen hommaan. Siihen asti vaan lueskelen. Niin ja kohta lähden iskän kanssa lounaalle =)

viikon vihannes

kevyttä rummunpärinää tähän kohtaa ja ehkä jopa pieni fanfaari; nyt se pamahti sitten se vesimeloni! Tosin tekstissä oli maininta pienestä vesimelonista, mutta ei kovin pieneltä vaikuta tällä hetkellä. Ottakaa tää jo ulos musta! Varsinkin kun yrittää ihan tosissaan puskea läpi mun kylkiluista.

Ylöjärvellä käyty, poni oli poissa (ensi kesänä pikkuponi toivottavasti tiedossa) joten tyydyin rapsuttelemaan kahta erittäin mukavaa koiruutta. Nuha ei meinaa helpottaa, onneksi kurkkua ei enää kutittele niin pahasti kuin aiemmin.

Olin jo nukkumassa, nukahdinkin jo pariinkin otteeseen, mutta mr S könys viereen ja vaati huomiota. Siitä sitten suivaantuneena ja piristyneenä riehuin pyykit paikoilleen ja tuli surffaamaan. Ei oo kivaa tää tällanen yövalvominen, sais palautua normirytmi melkoisen pian kohdilleen.

Tällä tulevalla viikolla varattuna parturi, kokeilen uutta tyyppiä. Saa nähdä miten käy, jänskättää ainakin ihan liikaa. Tiistaina moinen jännitysnäytelmä, siitä lisää silloin. Jos myös vähän saisi setvittyä noita kirpparikamoja samoihin pinoihin? Se nyt on ollut tän äippärin tavoitteena, mutta koko ajan tuntuu tulevan muuta kivempaa tekemistä. Kuten lukemista, nukkumista ja syömistä. Siinähän ne tärkeimmät.

Josko yrittäis tästä räkänokkasuudesta huolimatta mennä vaikka hetkeksi nukkumaan, kohtahan se on taas noustava vessaan, syömään, juomaan, haahuilemaan...

treffi-ilta

taitaa pienoinen paniikki nostaa päätään, sanoin mr S:lle, että saa viedä mut syömään ennen kakaran tuloa, koska sitten menee luultavasti hetki ennen kuin päästään moisesta luksuksesta nauttimaan. Eilen sitten oli treffi-ilta. Käytiin Hoku -nimisessä ravintolassa (mauilaistyyppistä ruokaa, listalla vaan muutama ruokalaji), mä söin teriyakilohta ja mr S jotain biffintyyppistä. Molemmat annokset aivan jumalaisen hyviä. Mutta ravintolassa oli vaan joku parikyt asiakaspaikkaa eikä meillä ollut varausta, sniikattiin yhteen väliin, joten pikkasen hopulla joutui nauttimaan. Siinä meidän syödessä joutuivat tarjoilijat myymään eioota melkoisen monelle asiakkaalle. Suosittu paikka. Jälkkärille mentiin TinTinTangoon. Jossa oli pakko jälkkärin jälkeen vielä saada croissantti. Ei osaa edes kuvailla, miten hyvälle se maistui. Kun oikein teki mieli kyseistä leivonnaista ja sitten sai puraista sitä voista, suolaista, makeaa, rapeaa, sitkeää ihanuutta. Melkein tulee vieläkin tippa linssiin. Töölöstä sitten kotiin, palju oli lämpimänä, siellä lilluttiin melko kauan.

Inha olo nyt, nuhaa puskee ja pientä kurkunkutinaa. No, jos sairastais pikkuflunssan ennen lapsosen tuloa, helpottais arkea varmaan kummasti. Viime yö meni vähän harakoille, tein henkilökohtasen ennätyksen. Heräsin kolme kertaa syömään/vessaan. Toisaalta ei oikein ollut nälkä, vaan piti ton kurkun kutinan takia ottaa pienenpieni jäätelöpuikko pariin eri otteeseen ;)

Jos hetken vielä saisi nukuttua, aamupalan jälkeen lähdetään moikkailemaan kaveria Ylöjärvelle (niillä on myös poneja, jee, pääsen paijailemaan niitä!) ja varmaankin Tampesterissa tulee myös käväistyä. Kun nyt vaan tää räkätauti ei kunnolla iskis päälle. Toisaalta, sama kai tuo, että missä pärskin...

väliaikatiedote vol. 3

kaks vuotta ja viis kuukautta siihen meni, mutta nyt meillä on yhteinen sukunimi! Onneksi ehti ennen kun pikkuruinen tyyppi putkahti maailmaan, saa alusta asti olla yhdellä sukunimellä.

Pieni päivitys; mr S jo valmiiksi on ihan kyrpiintyneenä facebookin vaikutuksesta, joten asia olkoon vielä salaisuus, kunnes mr S on kertonut asiasta läheisilleen asiasta. Joten ennenkuin itse vaihdan nimeä facessa niin asia on hyshys...

toinen väliaikatiedote

ei tullut toista yöllistä ruokataukoa, vaikka heräilinkin kyllä tehokkaasti moneen monituiseen kellonaikaan (välillä tuntuu, etten nuku ollenkaan öisin).

Käytiin anopilla eilen ja sieltähän alkoi tulla oikein olan takaa kaikkee rätii ja lumpuu kakaralle. On jemmaillut niitä möksällä ja nyt padot aukes. Oli joltain saksan reissulta roudannut (ne oli saksassa muistaakseni joskus melko alkukeväästä...) kaikenmaailman potkupukua, peittoa, pyyhettä, kylpytakkia jne. Ehkä lievä ahdistus valtasi mielen. Saatiin myös (jipii) mr S:n vanha koppa, jonka oli päällystyttänyt uudelleen ja nyt on sitten rimpsua ja systeemiä. Mr S tokaisi, että parempi ottaa vastaan, kun on säilyttänyt kyseistä koppaa yli kolmekymmentä vuotta ja vielä kunnostanut sen ensimmäistä lapsenlastaan varten. Silti ahdistun.

Paco ei muuten ollenkaan tykkää uusista ruokapöydän tuoleista. Onkohan huono feng shui?

ihan vaan väliaikatiedoksi

yön eka syömätauko on ajallaan (ehkä hivenen etuajassa, normiaika olis tasan kahdelta) ja ruoaksi (hahaha) puoli kiloa lakuja. Seuraava odotettavissa viiden aikoihin. Että sitä odotellessa. Voisi vaikka yrittää nukkua hetken.

onko ilmaista tavaraa olemassakaan?

Noin niinkuin tuli vaan eilen illalla hieman ennen puoltayötä mansikoita peratessani mieleen, ettei oikeasti täysin ilmaista lounasta ole olemassa. Käytiin Ikean ihmemaassa, ostamassa (VIHDOIN) ruokapöydän tuolit. Nyt vaan puuttuu vielä pöytä, onneksi anopilta lainassa oleva välttää sen hetken kuin nyt tarttee välttää. Mutta siis takaisin siihen ilmaiseen. Ikean ulkopuolella oli marjakoju laittamassa pillejä pussiin ja sen edustalla oli ILMAISIA laatikoita mansikoita ja mustikoita. Toki parhaat hetkensä nähneitä, mutta bongailin kuitenkin sen verran monta ehjää ja kiinteetä marjaa, että pakkohan se oli yks laatikko ottaa mansikanmolluskoita. Ja ilta menikin rattoisasti niitä peratessa/valkkaillessa vähiten vaurioituneita. Tuli pari rasiaa pakkaseen ja kilhollinen jääkaappiin syöntiversioiksi. Nam. Mutta se perkuuasento + aiemmin päivällä suoritettu silityspuuska + Ikeassa haahuilu kostautui sitten melko pahasti sänkyyn mennessä. Eipä oo näin kipeenä selkä ollut ihan hetkeen...

Tyypin synttäripäivä on nyt mitä luultavimmin selvillä (ellei sitten halua vielä kääntyä pää alaspäin tässä parin viikon sisään). Lantiossa olis tilaa, mutta muoto on epäedullinen. Sitä kun sitten ääneen pohdiskelin, että miten vaan lapselle olis paras, niin johan varailtiin leikkuuaikaa. Että perjantaina 17.8. voisi olla tuloillaan jos nyt vaan menee loppuun asti itsepäisesti pää mun kylkiluissa. En edes vielä uskaltanut kertoa perheelle/mr S:n äidille tätä lopullista synttäripäivää, jotenkin hermostuttaa, että sitten ne kaikki on siellä töllöttämässä yhtä aikaa ja mä oon ihan kuollut ja väsynyt ja kaikki menee pieleen. No, mr S KÄSKI olla stressaamatta asiasta. Jep, yritän kovasti. Mutta kun haluais olla mieliksi kaikille, muttei sitten kuitenkaan oman hyvän olon kustannuksella.

Äh, nyt soittoa YTV:lle, oliko roskienhakupäivä tänään vai vasta ensi viikolla. Voi tulla tenkkapoo, jos vasta ensi viikolla... jostain tota roskaa taas on kertynyt kiitettävästi...

uusia juttuja

sairaalassa tänään tunkivat mut magneettikuvauslaitteeseen. Tyyppi edelleen sitkeästi möllöttelee väärinpäin (eli siis oikeinpäin, pää ylöspäin) ja nyt sitten tutkivat kaikennäköstä sen johdosta. Magneettikuvasta pitäisi näkyä, että mahtuuko syntymään alakautta. Jos ei, niin sitten leikkuuaikaa vaan varailemaan. Mutta se selviää siis huomenna, kun lekuri on tarkastanut kuvat. Niin ja painoarviota tuli myös, 3250 g taisi olla tulos. Melkoisen pieni tyyppi, ottaen huomioon sen, että painoa mulle on tullut sellainen parikyt kiloa tässä raskauden aikana... Tosin nyt tän loppuajan vaan kasvattelee painoaan ja sen kyllä huomaa! Herään öisin aivan järkyttävään nälkään, haahuilen etsien jotain syötävää ja silleen. Parhaimmillaan oon herännyt kaksi kertaa yössä syömään!

Viikonloppu meni vauhdilla, oli ihana sää, aurinkoa ja hellettä (vihdoin). Tosin sen seurauksena sain heittää hyvästit viimeisillekin nilkanrippeille. No, ei tätä enää kauan kestä. Niin, lauantaina mentiin kavereiden mökille Kitöseen, veneilyä ja hyvin/ylensyömistä. Eilen meillä oli vieraita, tosin aamupäivästä käytiin avoautolla kaivarissa jädellä ;)

Tänään mun perhe tulee meille, mutta lupasivat tuoda kaiken tullessaan, etteivät rasita tällaista raskautettua =) Nyt lähden Selloon viemään kirjaston kirjat ja ehkä pitäis jotain pientä syödäkin, sitten takas kotiin ja sänkyyn, koska viime yönä tuli valvottua aivan luvattoman paljon. Tänpäivänen lääkärikäynti hermostutti, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Eikä se edes viitsinyt yrittää kääntämistä vatsan päältä. Hyvä juttu niin...

viikon vihannes

unohtui mainita tämän viikon vihannes. Nyt lähdettiinkin ihan eri tielle (ei meloneja enää) ja painostakaan ei ollut tällä kertaa puhetta. Vauvasi on nyt keskikokoisen raparperinvarren pituinen! Kuinka toivonkaan, että naapurin raparperit ei ole sieltä keskikokoisesta päädystä... Sais olla tyyppi meinaa melkoisen rullalla tuolla vatsassa, että mahtuis koko pituudeltaan pökköttelemään...

Niin ja siitä aasinsiltana... tyyppihän köllöttelee tuolla vatsassa siis perätilassa, jalat sopivasti rummuttaen mun virtsarakkoa ja kova kohta tossa vatsan oikealla puolella on pää. Ensi maanantaina äitiyspoliklinikalle tutkailemaan tilannetta ja miettimään, että mitäs nyt sitten tehdään. Vähän kurja homma, mutta kyllähän se toisaalta vielä kerkeis tuolla kääntyilemään. Tosin on tossa asennossa köllötellyt jo reilu kuukauden, kuka nyt pää alaspäin haluis roikkua, kun voi tosiaan olla ihan mukavassa köllöttelyasennossa, eikä päätä purista ja silleen.

Yöt on hieman levottomia, herään vessaan, syömään, miettimään, murehtimaan, kuuntelemaan ääniä, haahuilemaan ympäriinsä. Ja nyt kun saisi päivällä nukkua, ei pysty nukahtamaan. Linnut piipittää kilpaa, närästää, nälkä, vessahätä, selkään sattuu, mitä näitä nyt onkaan. Viimeisimpänä oireena oksettaa. Jos yrittäis kuitenkin hetken lepuuttaa, linnutkin rauhoittui syömään...

harmaa arki

viikonloppu suhahti vauhdilla, oli kyläilijöitä ihan ruuhkaksi asti. Perjantaina kummipoika vanhempinensa tuli kyläilemään, olivat ihan yötä. (Perjantaina oli myös hammaslääkäri vol. 2, toisen puolen puudutus ja paikkaus).

Lauantaina mr S:n bioisä naisystävineen tuli kyläilemään (vähän joutuivat odottelemaan, ei kuultu että mr S:n puhelin oli soinut, oltiin ikeassa ja ehkä löydettiin meille ruokapöydän tuolit!!!) katsomaan kämppää, kahvittelemaan ja hämmästelemään mun vatsan kokoa. Ei kyllä ihan oikeesti oo kivaa, että tollaset puoltuntemattomat ihmiset (ei ihan kauheen läheisissä väleissä olla heidän kanssaan) kommentoi, että varmaankin on kaksoset tulossa... Kun oikeesti en oo mikään superjättikokoinen.

Sunnuntaina sitten mun perheen kera nimpparikakkua ja kalakeittoa (onneksi ei meillä, vaan äitillä ja iskällä) ja siitä sitten säntäys takaisin kotiin, koska anoppi, appipuoli ja appipuolen äiti tuli kyläilemään. Että onneksi alkoi arkiviikko, toivottavasti vähän rauhottuisi nyt tää vierasten virta.

Eka mammalomaviikko meni vauhdilla, en oikeen tiedä mitä oon tehnytkään... en varmaankaan mitään järkevää. Mutta ehkä aion ottaa neuvosta vaarin ja vaan lepäillä nyt vielä, kun voin.

Niin joo, la iltana käytiin katsomassa ehkä paskin leffa ikinä. Kun Sellon biorex-salissa (kippaavat löhöpenkit) sopivasti meni ja oltiin ainoat ihmiset siellä. Leffa oli Piranha 3DD. Jep. Että sellanen pätkä tuli sitten töllötettyä. Kaikkeen sitä ihminen käyttääkin vapaa-aikaansa.

Jos nyt sitten pienet aamupäikkärit, kun tuli herättyä ja laitettua mr S:lle aamukahvi ja sämpylät matkaan. Linnutkin sai jo aamupalansa, ehkä ne hetken on piipittämättä.

puoli päätä puuduksissa

ei todellakaan pihtaillut puudutusaineessa hampilääkäritäti. Nyt vaan jänskättää, että milloin taas tunnen mun vasemman puolen päästä. No, eiköhän se perjantaihin mennessä viimeistään, jolloin seuraava kerta tiedossa ja vaihteeksi oikea puoli suusta/päästä. Muuten ei kyllä ollut kivaa... Tyyppikin kapinoi ja muutamaan otteeseen laittoi oikein kunnon potkut/iskut virtsarakkoon. Sainpahan muuta ajateltavaa kuin sen poran suussa. Nimittäin jännitin, että tuleeko pissa housuun. Että oikeestaan vaan jeesas mamia mäessä ;)

Pää lahona, ei voi muistaa mainitsinko jo, mutta Tipu tuli hoitoon! Ihan kivaa, onpahan jotain touhuumista näin mammalomalla, kun vahtii, ettei Paco teurasta Tipua. Tai jotain muuta kivaa. Aamukonsertti on melkoinen, tuntuu, että oikein kilpailevat siitä, kumpi piipittää ärsyttävimmin. Tipu on tällähetkellä kyllä voitolla, on sen verran kovaa, korkealta ja ykstoikkosesti viritettynä kyseisen yksilön laulanta.

Viime yönä kinaa/keskustelua mr S:n kanssa. Ei hyvä. Ehkä voisi joskus muulloin jutella kuin keskellä yötä, molemmat väsyneenä ja kiukkusena. Vähän paska olo, en osaa ottaa mr S:ää huomioon tarpeeksi ja toisaalta taas en osaa vaatia itselleni huomiota. Sekavaa. Toivottavasti paranee tästä.

party party

työkaverit oli perjantaina, ihanat olivat mulle hankkineet lahjakortin Helsinki Day Spa:han! Voipi olla, että pitää käydä kokeilemassa lymfaterapia (poistaa turvotusta) ja jokin muu hoito. Aivan päätöntä, etten huomenna lähde töihin. Mitä mä teen? Ja joo, lepäilen ja möllöttelen, mutta kun ei sitä ihan kovin pitkään jaksa tehdä. Tulee kyllä niin ikävä kaikkia tyyppejä töistä =( pitää vaan käydä moikkailemassa ahkeraan.

Sain Kindlen takaisin lainasta, mutta ehdin jo hävittää sen :/ tai siis laitoin sen johonkin määrättyyn paikkaan, jota nyt ei nää aivot enää suostu muistamaan. Tai sitten mr S on siivonnut sen johonkin? Luultavasti löydän sen suht nopeasti kun tässä pari päivää ensin tylsistyn. Tuli eilen aamulla luettua jo yksi kirja (mr S oli käynyt kirjakaupassa ja ostanut 3 kirjaa? Siis aina välillä mua vaan ihmetyttää koko tyyppi, mutta eipähän tuu tylsää kun aina näkee jotain uutta).

Eilen oli mr S:n serkku vaimoineen kylässä, tavallaan rankkaa kun koko viikonloppu buukattuna, mutta menipähän samalla siivouksella. Syötiin hyvin (yllättävää sinänsä), muut juopotteli pikkasen (mä haluun kanssa jo juoda kokonaisen lasillisen punkkua...) ja muut saunoi ja paljuili. Tai kyllä mäkin paljuilin, mutta siinä alkoi jonkin ajan päästä hieman huippaamaan/päätä särkemään. Verenpaineet alhaalla. Tyhmää. Mutta onpahan jotain hyötyä siitä, ettei saa juoda, saa toimia taksina ;) ihan oikeesti tykkään ajella autolla ja tollanen yöllä kruisailu on mun mielestä parhautta. Ei oikeestaan muita liikenteessä, koko tie itsellä, hieman hämärää/pimeää. Tulee ihan leipomoajat mieleen.

Loppuun vielä viikon vihannes. Ja tää tuli kyllä niin yllätyksenä ja pyytämättä ja tässä suora kopio tekstistä:

Vauvasi on nyt eksoottisen crenshaw melonin kokoinen!

ja tästä eksoottisesta melonista oli kuvakin, mutta en jaksa sitä kopioida tähän. Googleta vaikka. 

Epätodellista

Mun vika työpäivä. Näin nopsaan se aika sitten hurahtikin, vaikka pari vikaa viikkoa tuntui matelevan. Tänään muutama työkaveri tulee meille, pienimuotoiset "läksiäiset" tiedossa. Eilen käytiin kaupassa ruoka/juomapuolta täyttämässä, mr S hieman tais liioitella... varsinkin sen juomapuolen kanssa. Nyt olis silleen pullo punkkuu ja puol pulloo valkkarii varattuna per vieras... Niin ja lisäks vielä bisset, sidut, lonkerot ym. No, eipähän noi nyt happane (varsinkin kun on viinikaappi;)).

Out of office viesti tehtynä, postilaatikko tyhjennettynä, työpöytä siivottuna, kengät siististi pakattuna... Kohtahan sitä vois lähteä jo vähän touhuilemaan, että on sitten vieraiden saapuessa edes jotain valmiina. Koska päikkärit.

Tää tyyppi imee musta ihan kaiken energian + yöllä ei oikein saa nukuttua. Eli ihan hyvään saumaan tää lomailu nyt sattuu, jos meinaa päivittäin monta kertaa nukahtaa työtuolille...

Eipä tässä varmaankaan muuta.

tokavikaa viedään

työpäivää siis. On ollut melkoisen rauhallinen tää vika viikko, onneksi kaikilla muillakin (niillä, jotka tosiaan ei vielä oo lomilla...) on vähän tekemistä, joten juoruilua sun muuta sellasta on ollut tässä ohjelmistossa jonkin verran.

Oon jo melko tehokkaasti tyhjentänyt pöytäni, pakannut kimpsuni ja kampsuni, siirtänyt tehtäviä sijaiselle, väistellyt tehokkaasti uusia töitä... Mitä näitä nyt on. Siis melkeinpä lintsannut =/ no ei nyt ihan, on tässä varmaan jotain tullut tehtyäkin.

Mr S jäi aamulla korkeuksiin, telineille maalaamaan taloa. Maalaili ekan kiekan eilen, mutta tuli yö vastaan ja tänään oli sitten pikku pakko maalata toinen kiekka, kun telineet pitää palauttaa viim. sunnuntaina. Joopa.

Tyypille on nyt sitten sänkykin. Kätevästi huutonetistä 28 euroa, perussiisti, on laskettavaa laitaa ja nostettavaa pohjaa. Patjojen kuntoa en silleen katellut, ihan yleisilmeeltään kuitenkin hyvä sänky. Nyt vaan sitten lakanoita hommaamaan ;) tai kai siinä äitiyspakkauksessa jotkin lakanat on? mutta kun pitäis olla jotkut nätit.

Mun maha on valtava. Mr S eilen otti pari kuvaa siitä (ei julkaisukelpoisia) ja itsekin vallan yllätyin, kuinka iso (ja ruma) voi olla ihmisen vatsa. Ällö roikkoröllykkä. Vaan toivon, ettei jää kauheita röllyköitä synnytyksen jälkeen...

kulkupeli

tuli sitten ostettua viikonloppuna tyypinkuljetusvälinettä kerrakseen. Yllättävän kivuttomasti meni, ekasta kaupasta, johon mentiin, löytyi vaunut, kaukalo ja muut sälät. Osa nippeleistä tosin tulee vasta tällä viikolla, mutta eipä noilla kiire. Vaunuista ei omaa kuvaa, mutta internetin ihmeellisestä maailmastahan noita löytyy: http://www.pramwatch.com/2009/11/spotted-in-the-wild-teutonia-mistral-s/ ja värinä meidän vaunuissa musta.

Käytiin kaverin mökillä, syötiin hyvin, muut saunoi (mulla olo ei oikein tuntunut siltä, että olis kannattanut lähteä saunomaan), mr S ja kaveri testas meidän paukkuliivit, mitäs muuta... Eilinen meni tuskaillessa oloa ja turvotusta, hiosti ja ällötti. Iltasella vielä vakavia keskusteluja mr S:n kanssa kaikesta tyhmästä (lähinnä kämpän sisustuksesta). Ja yö nukuttu taas luvattoman huonosti. Nyt aamupalan nouto alhaalta, josko tää olotila tästä lähtis paranemaan.

Viikon vihannes on muuten hunajameloni. Että kun kerran melonilinjalle lähdetään, niin sillä näköjään pysytään... Vesimelonia odotellessa...

valitusta

toissayön nukuin todella hyvin. Siis yhden kerran vaan heräsin vessaan, enkä edes heräillyt kääntyilemään tai selkäkipuun tai muuten vaan raskautettuun olotilaan. No, sitä herkkua kesti tasan sen toissayön. Viime yö oli tuskaa! Tosin siihen voi vaikuttaa se, että eilen siivoilin ja touhuilin ja pesin vessoja, imuroin, hääräilin. Heräsin kun mr S tuli nukkumaan (oli ollut kaverin kanssa laskemassa venettä vesille) ja oli pakko pyytää apua, että pääsin sängystä ylös (vessaan). Niin ja sitä vessassa ravaamista sitten riittikin. (Johtuneeko siitä mansikkarasiasta, jonka söin...). Ja joka ikiseen liikahdukseen heräsin, koska selkä ilmoitteli itsestään melko äänekkäästi. Tyyppi sinällään ei ole häirinnyt mun nukkumista, en tiiä muljuuko se tuolla vatsassa yöllä, mähän nukun ;). Nää kaikki sivuvaikutukset vaan häiriköi. Kuten tois alaselän jumi, närästys, hikoilu, suonenvedot ja mitä näitä nyt onkaan...

Paco oli eilen jo vähän normaalimpi, hiukka kiukkunen vaan. Mutta toisaalta sehän on normaalia tolle linnulle. Sain jopa vähän siivottua sen häkkiä, alkoi olla melko siivottomassa kunnossa.

Kävin myös ruokakaupassa ekaa kertaa varmaankin yli kuukauteen. Se oli jännää. Vaikka tossa uudessa lähikaupassa ollaan satunnaisesti käyty ennenkin, tuli nyt katottua ihan uusin silmin koko kauppaa. Kaipa kaikkeen tottuu, eikä toi Sellokaan mitenkään kaukana ole, jos sattuu tulemaan ikävä cittaria. Ja ihan oikeestihan toi uus lähäri on ihan hyvä valikoimiltaan (tosin ilmeisesti pääkaupunkiseudun kallein supermarket... =/ ). Taas ihanan kallista.

Kalleudesta puheenollen, sain sanottua kaverille, että ei otetakaan sitä pinnasänkyä häneltä, vaan ilmeisesti nyt sitten meidän Vanessa-Jani-Petteri-Terolle ostetaan uusi sänky. Ettei mee koko elämä pilalle, jos ei saa heti kieräytettyä tyyppiä meidän sänkyyn syömään.

Mulla on outo fiilis ollut tässä välillä, ihan kuin unohtaisin koko raskauden ja tyypin. Kai tää on jotain puolustusmekanismia, kohta pitää alkaa oikeasti keskittymään siihen, että meillä asuu pieni ihminen. Niin, siitä synnytyksestä nyt puhumattakaan.

huoli

Pacosta. On nyt käyttäytynyt aivan oudosti jo pidemmän aikaa, ei suostu aamulla suihkuun, ei tule olkapäälle, ei viihdy rapsuteltavana, hyökkäilee koko ajan puremaan käsiä... Kaikki nää olis normaalia sille sillointällöin, mutta kun nyt on jatkuvaa tämä. Oli tänä aamuna mun kanssa suihkussa (piiiitkän maanittelun jälkeen) jonka jälkeen laitoin sen ihan normaalisti aamupalalle häkkiinsä. Jonne jäi ihan tyytyväisen oloisena. Lähdin töihin ja mr S oli hakenut vuorostaan Pacolaisen aamutouhuihin. Eikä se ollut suostunut, vaan oli lentänyt tietokoneen päälle, josta oli lentänyt seinää päin. Ja siitä pöllämystyneenä oli lentänyt ikkunaa päin. Ja uudelleen samaa seinää ja samaa ikkunaa. Näiden välissä mr S oli yrittänyt rauhoittaa moista säntäilijää, mutta ei ollut onnistunut. Ei kuulemma ollut mitään kovia tärskyjä mikään noista, mutta kuitenkin. Ei ole Pacolla ollut tapana lentää mitään päin (paitsi ihmisiä säikytelläkseen). Toivottavasti ei ole raukka kipeänä. Noista linnuista on niin vaikea arvata, kun pyrkivät viimeiseen asti piilottamaan vammansa/sairautensa.

Mitäs muuta? Eilen huonekalukauppakierros, ei mitään taaskaan löytynyt. Alkaa jo hieman huolestuttamaan, ettei ikinä saada kämppää kuosiin... Jos pikkuhiljaa mammaloman alussa saisi edes ne kirpparikamat omiin pinoihinsa vaikka ja loput vaatteet omille paikoilleen. Niin ja pikkutyypin kamoista ei vielä mitään havaintoa, että minne ne tungetaan. Katellaan.

kiesiostoksilla

nyt kun on noi moottoriversiot hoidettu alta pois, on sitten näemmä vuoro tyypin menopelin valinnalle. Eikä ole helppoa se! On heittoaisaa, kääntyviä pyöriä, ilmakenno- kovamuovi- ilma- kumi- jamitänäitänyton -renkaita, on erinäisiä pussukoita ja nyssyköitä, käsijarrua tai jalkajarrua, hoitolaukkua ja adapteria kaukalolle. Puhumattakaan kuoseista. Että näin. Todennäköisyys sille, että olen laitoksella toipumassa tyypin pungertamisesta maailmaan ja sillä välin mr S käy paniikissa hakemassa jotkut rattaat: n. 75%. Ei varmaan olla auton ostoa mietitty näin tarkkaan. Niin ja pinnasänky. Siinä pitää olla laskeva laita, koska muuten on elämä pilalla. Mr S:n mielestä. Eli ilmeisesti ilmainen, lähes käyttämätön siisti, valkoinen pinnasänky kaverilta ei kelpaa, vaan pitää siihen perhanan sänkyynkin laittaa muutama satanen. Koska ihanan kallista! Jospa edes ton sängyn nyt ihan oikeesti vois ottaa tolleen käytettynä. En olis ihan heti uskonut, miten mr S "ei osteta yhtään mitään kakaralle ensimmäiseen kahteen vuoteen ainakaan" tulee näin hulluksi tässä loppumetreillä. No, ehkä tää tästä...