uusia juttuja

sairaalassa tänään tunkivat mut magneettikuvauslaitteeseen. Tyyppi edelleen sitkeästi möllöttelee väärinpäin (eli siis oikeinpäin, pää ylöspäin) ja nyt sitten tutkivat kaikennäköstä sen johdosta. Magneettikuvasta pitäisi näkyä, että mahtuuko syntymään alakautta. Jos ei, niin sitten leikkuuaikaa vaan varailemaan. Mutta se selviää siis huomenna, kun lekuri on tarkastanut kuvat. Niin ja painoarviota tuli myös, 3250 g taisi olla tulos. Melkoisen pieni tyyppi, ottaen huomioon sen, että painoa mulle on tullut sellainen parikyt kiloa tässä raskauden aikana... Tosin nyt tän loppuajan vaan kasvattelee painoaan ja sen kyllä huomaa! Herään öisin aivan järkyttävään nälkään, haahuilen etsien jotain syötävää ja silleen. Parhaimmillaan oon herännyt kaksi kertaa yössä syömään!

Viikonloppu meni vauhdilla, oli ihana sää, aurinkoa ja hellettä (vihdoin). Tosin sen seurauksena sain heittää hyvästit viimeisillekin nilkanrippeille. No, ei tätä enää kauan kestä. Niin, lauantaina mentiin kavereiden mökille Kitöseen, veneilyä ja hyvin/ylensyömistä. Eilen meillä oli vieraita, tosin aamupäivästä käytiin avoautolla kaivarissa jädellä ;)

Tänään mun perhe tulee meille, mutta lupasivat tuoda kaiken tullessaan, etteivät rasita tällaista raskautettua =) Nyt lähden Selloon viemään kirjaston kirjat ja ehkä pitäis jotain pientä syödäkin, sitten takas kotiin ja sänkyyn, koska viime yönä tuli valvottua aivan luvattoman paljon. Tänpäivänen lääkärikäynti hermostutti, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Eikä se edes viitsinyt yrittää kääntämistä vatsan päältä. Hyvä juttu niin...

viikon vihannes

unohtui mainita tämän viikon vihannes. Nyt lähdettiinkin ihan eri tielle (ei meloneja enää) ja painostakaan ei ollut tällä kertaa puhetta. Vauvasi on nyt keskikokoisen raparperinvarren pituinen! Kuinka toivonkaan, että naapurin raparperit ei ole sieltä keskikokoisesta päädystä... Sais olla tyyppi meinaa melkoisen rullalla tuolla vatsassa, että mahtuis koko pituudeltaan pökköttelemään...

Niin ja siitä aasinsiltana... tyyppihän köllöttelee tuolla vatsassa siis perätilassa, jalat sopivasti rummuttaen mun virtsarakkoa ja kova kohta tossa vatsan oikealla puolella on pää. Ensi maanantaina äitiyspoliklinikalle tutkailemaan tilannetta ja miettimään, että mitäs nyt sitten tehdään. Vähän kurja homma, mutta kyllähän se toisaalta vielä kerkeis tuolla kääntyilemään. Tosin on tossa asennossa köllötellyt jo reilu kuukauden, kuka nyt pää alaspäin haluis roikkua, kun voi tosiaan olla ihan mukavassa köllöttelyasennossa, eikä päätä purista ja silleen.

Yöt on hieman levottomia, herään vessaan, syömään, miettimään, murehtimaan, kuuntelemaan ääniä, haahuilemaan ympäriinsä. Ja nyt kun saisi päivällä nukkua, ei pysty nukahtamaan. Linnut piipittää kilpaa, närästää, nälkä, vessahätä, selkään sattuu, mitä näitä nyt onkaan. Viimeisimpänä oireena oksettaa. Jos yrittäis kuitenkin hetken lepuuttaa, linnutkin rauhoittui syömään...

harmaa arki

viikonloppu suhahti vauhdilla, oli kyläilijöitä ihan ruuhkaksi asti. Perjantaina kummipoika vanhempinensa tuli kyläilemään, olivat ihan yötä. (Perjantaina oli myös hammaslääkäri vol. 2, toisen puolen puudutus ja paikkaus).

Lauantaina mr S:n bioisä naisystävineen tuli kyläilemään (vähän joutuivat odottelemaan, ei kuultu että mr S:n puhelin oli soinut, oltiin ikeassa ja ehkä löydettiin meille ruokapöydän tuolit!!!) katsomaan kämppää, kahvittelemaan ja hämmästelemään mun vatsan kokoa. Ei kyllä ihan oikeesti oo kivaa, että tollaset puoltuntemattomat ihmiset (ei ihan kauheen läheisissä väleissä olla heidän kanssaan) kommentoi, että varmaankin on kaksoset tulossa... Kun oikeesti en oo mikään superjättikokoinen.

Sunnuntaina sitten mun perheen kera nimpparikakkua ja kalakeittoa (onneksi ei meillä, vaan äitillä ja iskällä) ja siitä sitten säntäys takaisin kotiin, koska anoppi, appipuoli ja appipuolen äiti tuli kyläilemään. Että onneksi alkoi arkiviikko, toivottavasti vähän rauhottuisi nyt tää vierasten virta.

Eka mammalomaviikko meni vauhdilla, en oikeen tiedä mitä oon tehnytkään... en varmaankaan mitään järkevää. Mutta ehkä aion ottaa neuvosta vaarin ja vaan lepäillä nyt vielä, kun voin.

Niin joo, la iltana käytiin katsomassa ehkä paskin leffa ikinä. Kun Sellon biorex-salissa (kippaavat löhöpenkit) sopivasti meni ja oltiin ainoat ihmiset siellä. Leffa oli Piranha 3DD. Jep. Että sellanen pätkä tuli sitten töllötettyä. Kaikkeen sitä ihminen käyttääkin vapaa-aikaansa.

Jos nyt sitten pienet aamupäikkärit, kun tuli herättyä ja laitettua mr S:lle aamukahvi ja sämpylät matkaan. Linnutkin sai jo aamupalansa, ehkä ne hetken on piipittämättä.

puoli päätä puuduksissa

ei todellakaan pihtaillut puudutusaineessa hampilääkäritäti. Nyt vaan jänskättää, että milloin taas tunnen mun vasemman puolen päästä. No, eiköhän se perjantaihin mennessä viimeistään, jolloin seuraava kerta tiedossa ja vaihteeksi oikea puoli suusta/päästä. Muuten ei kyllä ollut kivaa... Tyyppikin kapinoi ja muutamaan otteeseen laittoi oikein kunnon potkut/iskut virtsarakkoon. Sainpahan muuta ajateltavaa kuin sen poran suussa. Nimittäin jännitin, että tuleeko pissa housuun. Että oikeestaan vaan jeesas mamia mäessä ;)

Pää lahona, ei voi muistaa mainitsinko jo, mutta Tipu tuli hoitoon! Ihan kivaa, onpahan jotain touhuumista näin mammalomalla, kun vahtii, ettei Paco teurasta Tipua. Tai jotain muuta kivaa. Aamukonsertti on melkoinen, tuntuu, että oikein kilpailevat siitä, kumpi piipittää ärsyttävimmin. Tipu on tällähetkellä kyllä voitolla, on sen verran kovaa, korkealta ja ykstoikkosesti viritettynä kyseisen yksilön laulanta.

Viime yönä kinaa/keskustelua mr S:n kanssa. Ei hyvä. Ehkä voisi joskus muulloin jutella kuin keskellä yötä, molemmat väsyneenä ja kiukkusena. Vähän paska olo, en osaa ottaa mr S:ää huomioon tarpeeksi ja toisaalta taas en osaa vaatia itselleni huomiota. Sekavaa. Toivottavasti paranee tästä.

party party

työkaverit oli perjantaina, ihanat olivat mulle hankkineet lahjakortin Helsinki Day Spa:han! Voipi olla, että pitää käydä kokeilemassa lymfaterapia (poistaa turvotusta) ja jokin muu hoito. Aivan päätöntä, etten huomenna lähde töihin. Mitä mä teen? Ja joo, lepäilen ja möllöttelen, mutta kun ei sitä ihan kovin pitkään jaksa tehdä. Tulee kyllä niin ikävä kaikkia tyyppejä töistä =( pitää vaan käydä moikkailemassa ahkeraan.

Sain Kindlen takaisin lainasta, mutta ehdin jo hävittää sen :/ tai siis laitoin sen johonkin määrättyyn paikkaan, jota nyt ei nää aivot enää suostu muistamaan. Tai sitten mr S on siivonnut sen johonkin? Luultavasti löydän sen suht nopeasti kun tässä pari päivää ensin tylsistyn. Tuli eilen aamulla luettua jo yksi kirja (mr S oli käynyt kirjakaupassa ja ostanut 3 kirjaa? Siis aina välillä mua vaan ihmetyttää koko tyyppi, mutta eipähän tuu tylsää kun aina näkee jotain uutta).

Eilen oli mr S:n serkku vaimoineen kylässä, tavallaan rankkaa kun koko viikonloppu buukattuna, mutta menipähän samalla siivouksella. Syötiin hyvin (yllättävää sinänsä), muut juopotteli pikkasen (mä haluun kanssa jo juoda kokonaisen lasillisen punkkua...) ja muut saunoi ja paljuili. Tai kyllä mäkin paljuilin, mutta siinä alkoi jonkin ajan päästä hieman huippaamaan/päätä särkemään. Verenpaineet alhaalla. Tyhmää. Mutta onpahan jotain hyötyä siitä, ettei saa juoda, saa toimia taksina ;) ihan oikeesti tykkään ajella autolla ja tollanen yöllä kruisailu on mun mielestä parhautta. Ei oikeestaan muita liikenteessä, koko tie itsellä, hieman hämärää/pimeää. Tulee ihan leipomoajat mieleen.

Loppuun vielä viikon vihannes. Ja tää tuli kyllä niin yllätyksenä ja pyytämättä ja tässä suora kopio tekstistä:

Vauvasi on nyt eksoottisen crenshaw melonin kokoinen!

ja tästä eksoottisesta melonista oli kuvakin, mutta en jaksa sitä kopioida tähän. Googleta vaikka. 

Epätodellista

Mun vika työpäivä. Näin nopsaan se aika sitten hurahtikin, vaikka pari vikaa viikkoa tuntui matelevan. Tänään muutama työkaveri tulee meille, pienimuotoiset "läksiäiset" tiedossa. Eilen käytiin kaupassa ruoka/juomapuolta täyttämässä, mr S hieman tais liioitella... varsinkin sen juomapuolen kanssa. Nyt olis silleen pullo punkkuu ja puol pulloo valkkarii varattuna per vieras... Niin ja lisäks vielä bisset, sidut, lonkerot ym. No, eipähän noi nyt happane (varsinkin kun on viinikaappi;)).

Out of office viesti tehtynä, postilaatikko tyhjennettynä, työpöytä siivottuna, kengät siististi pakattuna... Kohtahan sitä vois lähteä jo vähän touhuilemaan, että on sitten vieraiden saapuessa edes jotain valmiina. Koska päikkärit.

Tää tyyppi imee musta ihan kaiken energian + yöllä ei oikein saa nukuttua. Eli ihan hyvään saumaan tää lomailu nyt sattuu, jos meinaa päivittäin monta kertaa nukahtaa työtuolille...

Eipä tässä varmaankaan muuta.

tokavikaa viedään

työpäivää siis. On ollut melkoisen rauhallinen tää vika viikko, onneksi kaikilla muillakin (niillä, jotka tosiaan ei vielä oo lomilla...) on vähän tekemistä, joten juoruilua sun muuta sellasta on ollut tässä ohjelmistossa jonkin verran.

Oon jo melko tehokkaasti tyhjentänyt pöytäni, pakannut kimpsuni ja kampsuni, siirtänyt tehtäviä sijaiselle, väistellyt tehokkaasti uusia töitä... Mitä näitä nyt on. Siis melkeinpä lintsannut =/ no ei nyt ihan, on tässä varmaan jotain tullut tehtyäkin.

Mr S jäi aamulla korkeuksiin, telineille maalaamaan taloa. Maalaili ekan kiekan eilen, mutta tuli yö vastaan ja tänään oli sitten pikku pakko maalata toinen kiekka, kun telineet pitää palauttaa viim. sunnuntaina. Joopa.

Tyypille on nyt sitten sänkykin. Kätevästi huutonetistä 28 euroa, perussiisti, on laskettavaa laitaa ja nostettavaa pohjaa. Patjojen kuntoa en silleen katellut, ihan yleisilmeeltään kuitenkin hyvä sänky. Nyt vaan sitten lakanoita hommaamaan ;) tai kai siinä äitiyspakkauksessa jotkin lakanat on? mutta kun pitäis olla jotkut nätit.

Mun maha on valtava. Mr S eilen otti pari kuvaa siitä (ei julkaisukelpoisia) ja itsekin vallan yllätyin, kuinka iso (ja ruma) voi olla ihmisen vatsa. Ällö roikkoröllykkä. Vaan toivon, ettei jää kauheita röllyköitä synnytyksen jälkeen...

kulkupeli

tuli sitten ostettua viikonloppuna tyypinkuljetusvälinettä kerrakseen. Yllättävän kivuttomasti meni, ekasta kaupasta, johon mentiin, löytyi vaunut, kaukalo ja muut sälät. Osa nippeleistä tosin tulee vasta tällä viikolla, mutta eipä noilla kiire. Vaunuista ei omaa kuvaa, mutta internetin ihmeellisestä maailmastahan noita löytyy: http://www.pramwatch.com/2009/11/spotted-in-the-wild-teutonia-mistral-s/ ja värinä meidän vaunuissa musta.

Käytiin kaverin mökillä, syötiin hyvin, muut saunoi (mulla olo ei oikein tuntunut siltä, että olis kannattanut lähteä saunomaan), mr S ja kaveri testas meidän paukkuliivit, mitäs muuta... Eilinen meni tuskaillessa oloa ja turvotusta, hiosti ja ällötti. Iltasella vielä vakavia keskusteluja mr S:n kanssa kaikesta tyhmästä (lähinnä kämpän sisustuksesta). Ja yö nukuttu taas luvattoman huonosti. Nyt aamupalan nouto alhaalta, josko tää olotila tästä lähtis paranemaan.

Viikon vihannes on muuten hunajameloni. Että kun kerran melonilinjalle lähdetään, niin sillä näköjään pysytään... Vesimelonia odotellessa...

valitusta

toissayön nukuin todella hyvin. Siis yhden kerran vaan heräsin vessaan, enkä edes heräillyt kääntyilemään tai selkäkipuun tai muuten vaan raskautettuun olotilaan. No, sitä herkkua kesti tasan sen toissayön. Viime yö oli tuskaa! Tosin siihen voi vaikuttaa se, että eilen siivoilin ja touhuilin ja pesin vessoja, imuroin, hääräilin. Heräsin kun mr S tuli nukkumaan (oli ollut kaverin kanssa laskemassa venettä vesille) ja oli pakko pyytää apua, että pääsin sängystä ylös (vessaan). Niin ja sitä vessassa ravaamista sitten riittikin. (Johtuneeko siitä mansikkarasiasta, jonka söin...). Ja joka ikiseen liikahdukseen heräsin, koska selkä ilmoitteli itsestään melko äänekkäästi. Tyyppi sinällään ei ole häirinnyt mun nukkumista, en tiiä muljuuko se tuolla vatsassa yöllä, mähän nukun ;). Nää kaikki sivuvaikutukset vaan häiriköi. Kuten tois alaselän jumi, närästys, hikoilu, suonenvedot ja mitä näitä nyt onkaan...

Paco oli eilen jo vähän normaalimpi, hiukka kiukkunen vaan. Mutta toisaalta sehän on normaalia tolle linnulle. Sain jopa vähän siivottua sen häkkiä, alkoi olla melko siivottomassa kunnossa.

Kävin myös ruokakaupassa ekaa kertaa varmaankin yli kuukauteen. Se oli jännää. Vaikka tossa uudessa lähikaupassa ollaan satunnaisesti käyty ennenkin, tuli nyt katottua ihan uusin silmin koko kauppaa. Kaipa kaikkeen tottuu, eikä toi Sellokaan mitenkään kaukana ole, jos sattuu tulemaan ikävä cittaria. Ja ihan oikeestihan toi uus lähäri on ihan hyvä valikoimiltaan (tosin ilmeisesti pääkaupunkiseudun kallein supermarket... =/ ). Taas ihanan kallista.

Kalleudesta puheenollen, sain sanottua kaverille, että ei otetakaan sitä pinnasänkyä häneltä, vaan ilmeisesti nyt sitten meidän Vanessa-Jani-Petteri-Terolle ostetaan uusi sänky. Ettei mee koko elämä pilalle, jos ei saa heti kieräytettyä tyyppiä meidän sänkyyn syömään.

Mulla on outo fiilis ollut tässä välillä, ihan kuin unohtaisin koko raskauden ja tyypin. Kai tää on jotain puolustusmekanismia, kohta pitää alkaa oikeasti keskittymään siihen, että meillä asuu pieni ihminen. Niin, siitä synnytyksestä nyt puhumattakaan.

huoli

Pacosta. On nyt käyttäytynyt aivan oudosti jo pidemmän aikaa, ei suostu aamulla suihkuun, ei tule olkapäälle, ei viihdy rapsuteltavana, hyökkäilee koko ajan puremaan käsiä... Kaikki nää olis normaalia sille sillointällöin, mutta kun nyt on jatkuvaa tämä. Oli tänä aamuna mun kanssa suihkussa (piiiitkän maanittelun jälkeen) jonka jälkeen laitoin sen ihan normaalisti aamupalalle häkkiinsä. Jonne jäi ihan tyytyväisen oloisena. Lähdin töihin ja mr S oli hakenut vuorostaan Pacolaisen aamutouhuihin. Eikä se ollut suostunut, vaan oli lentänyt tietokoneen päälle, josta oli lentänyt seinää päin. Ja siitä pöllämystyneenä oli lentänyt ikkunaa päin. Ja uudelleen samaa seinää ja samaa ikkunaa. Näiden välissä mr S oli yrittänyt rauhoittaa moista säntäilijää, mutta ei ollut onnistunut. Ei kuulemma ollut mitään kovia tärskyjä mikään noista, mutta kuitenkin. Ei ole Pacolla ollut tapana lentää mitään päin (paitsi ihmisiä säikytelläkseen). Toivottavasti ei ole raukka kipeänä. Noista linnuista on niin vaikea arvata, kun pyrkivät viimeiseen asti piilottamaan vammansa/sairautensa.

Mitäs muuta? Eilen huonekalukauppakierros, ei mitään taaskaan löytynyt. Alkaa jo hieman huolestuttamaan, ettei ikinä saada kämppää kuosiin... Jos pikkuhiljaa mammaloman alussa saisi edes ne kirpparikamat omiin pinoihinsa vaikka ja loput vaatteet omille paikoilleen. Niin ja pikkutyypin kamoista ei vielä mitään havaintoa, että minne ne tungetaan. Katellaan.

kiesiostoksilla

nyt kun on noi moottoriversiot hoidettu alta pois, on sitten näemmä vuoro tyypin menopelin valinnalle. Eikä ole helppoa se! On heittoaisaa, kääntyviä pyöriä, ilmakenno- kovamuovi- ilma- kumi- jamitänäitänyton -renkaita, on erinäisiä pussukoita ja nyssyköitä, käsijarrua tai jalkajarrua, hoitolaukkua ja adapteria kaukalolle. Puhumattakaan kuoseista. Että näin. Todennäköisyys sille, että olen laitoksella toipumassa tyypin pungertamisesta maailmaan ja sillä välin mr S käy paniikissa hakemassa jotkut rattaat: n. 75%. Ei varmaan olla auton ostoa mietitty näin tarkkaan. Niin ja pinnasänky. Siinä pitää olla laskeva laita, koska muuten on elämä pilalla. Mr S:n mielestä. Eli ilmeisesti ilmainen, lähes käyttämätön siisti, valkoinen pinnasänky kaverilta ei kelpaa, vaan pitää siihen perhanan sänkyynkin laittaa muutama satanen. Koska ihanan kallista! Jospa edes ton sängyn nyt ihan oikeesti vois ottaa tolleen käytettynä. En olis ihan heti uskonut, miten mr S "ei osteta yhtään mitään kakaralle ensimmäiseen kahteen vuoteen ainakaan" tulee näin hulluksi tässä loppumetreillä. No, ehkä tää tästä...

vihdoinkin

viikon vihannes on viimeinkin se monta kertaa aiemmin jo veikattu meloni. Tosin cantaloupe -sellainen eikä vesimeloni. Ihan vaan noin niinkuin väliaikatiedoksi ;)

Tallinna oli paikallaan, naamaa ja jalkoja hoidettu, hyvin syöty ja lilluttu.

Jos ensi yönä untakin saisi...