vaikeaa

viime yö meni tempoillessa, itkiessä, miettiessä. Nyt pitäisi olla skarppina töissä... Nyt pitää pitää lomaa tästä netissä hengailusta, keskittyä kouluun ihan tosissaan. Mr S laittoi sellaista tekstiä tulemaan, että huhhuh. Olen kuulemma jo kolme vuotta vaan pitkittänyt meidän yhteistä tulevaisuutta/perheen perustamista. Aamulla veti sanojansa takaisin, ei tietenkään dumppaa mua, vaikka en valmistuisi koskaan. Niin ristiriitaista viestintää, ettei mitään järkeä.

Kai on pakko silti välillä kirjoitella tänne, ettei pää hajoa. Mutta pääosin kaikki luppoaika menee tästälähin koulujuttuihin.

ei huvita edelleenkään

mikään alla mainituista. Mutta töihin kuitenkin raahauduin. Eilen illalla tuli kuvotus ja menin yökkimään vessanpöntölle. Ei tullut oksupoksua. Mr S on kuulemma huolissaan musta, kun on tällasia epämääräisiä kuvotuksia. No, itse tunnen itseni ihan terveeksi, eiliset lihapullat vaan yritti tulla ylös ja ulos. Siinä onnistumatta.

Päätin ehkä tänään lopettaa ehkäisypillerit. Katsoa, millainen sekopää sieltä hormonien takaa paljastuukaan? Ja ei, me ei jätetä ehkäisyä kokonaan pois. Lapset ei oo nyt kyllä vielä ajankohtaisia.

asioita, jotka tällä hetkellä ei huvita pätkääkään

1. opiskelu

2. työnteko

3. rahattomuus

4. ylipaino

5. koordinaatiovamma (taas on päässä kuhmu kun en vaan hahmota, mistä mä alan ja mihin lopun)

6. syksy

7. liikunta ja terveelliset elämäntavat

8. siivoaminen, vaikka kämppä näyttää kaatopaikalta

9. yksin oleminen (mr S taas reissussa pari viikkoa putkeen)

10. siististi pukeutuminen töihin (yritin tätä tosissani, jaksoin kaksi kokonaista viikkoa)

Siinäpä tän iltapäivän valitukset. Lisänä voisin pistää tähän sen, että poliisilla on joku tehovalvontaviikko meneillään liikenteessä ja mr S reippaana poikana laittoi jotain laittomia valoja meidän autoon, jota siis minä pääsääntöisesti ajan. Joten itkupotkuraivareita odotettavissa.

Pään sisällä ei ole muutenkaan kovin helppoa, pelkään, että en tule ikinä saamaan lapsia ja samalla pelkään kuollakseni, että niitä joutuu joskus tekemään. Ei oo helppoo kun on vaikeeta.

mökkeilyä

Paco oli ekaa kertaa reissussa. Tosin vaan mökillä Kirkkonummella, mutta silti. Meni ihan hyvin, ja siellä on tilaa lentää. Kotona raukka yritti eilen pidempää pyrähdystä, mutta tuli seinät vastaan...

en oikeastaan tehnyt mitään viikonloppuna. Palvelutaso on todellakin romahtanut mun puolelta. Otin parit päikkärit, heräsin siihen, että mua tultiin hakemaan valmiiseen aamupala/lounaspöytään! En edes stressannut siivoamisesta/pyykinpesusta meidän jäljiltä. Kämppä jäi suurinpiirtein siihen kuntoon, missä se olikin kun sinne mentiin. Ei aina tarvitse tehdä suursiivousta?

Käytiin lauantaina kirjamessuilla, ihan liikaa ihmisiä, liian kuumat vaatteet, liian korkeat kengät... ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää. Mä olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta en raaski itselleni ostaa. Mr S löysi moposkootterin korjausoppaan. Petyin, kun ei ostanut mulle mitään. (vastahan sain neljä kirjaa lahjaksi, oon niin itsekäs paska)

Pitää yrittää löytää se oikea draivi tähän työntekoon, tuntuu että kaikki tehtävät jutut on niin rikkonaisia, irrallisia asioita. Aloittaa vaan jostain. Kyllä mä siihen pystyn.

yksinäisyyttä

olin eilen yksin kotona ja pitkästä aikaa tuli sellainen olo, etten tykkää siitä. Tuli olo, että mut on hylätty, unohdettu, oon yksin maailmassa. En edes jaksanut Pacon kanssa leikkiä. Ryvin itsesäälissä. Välillä pitää rypeä. Sieltä mudista nouseminen vaan ei aina toimi. Itkeä tirautin vielä illalla/yöllä pari kyyneltä. Ihan vaan itsesäälistä. Tänään on jo ehkä parempi olo, duunikaveri tuli aamulla hakemaan kahville. Meen varmaankin syömään tonne ruokalaan, ei jaksa nuudeleita.

alkujäykkyyttä

avauduin tänään töissä esimiehelle (melkein tippa silmässä) siitä, että on niin kauhean ulkopuolinen olo. Kun ei ole mitään kahvi/ruokataukoja, jolloin luontevasti tutustuisi työkavereihin. Jokainen vaan syö oman koneensa ääressä nopeesti jotain. Nihkeetä. Esimies vaan huokas helpottuneena, että onneksi muutkin on kokeneet saman. Eli on itsekin melko uusi tuolla talossa ja ihan samoja fiiliksiä kertoi tuntevansa. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No, ainakin puhua pälätin yhden duunikaverin tänään varmaankin ihan pyörryksiin. Eli vaan pakotan ne tutustumaan itteeni=)

Väsyttää koko ajan. Mr S lähti pomonsa luo saunaan, mä voisin ottaa pikku päikkärit.

Tänään tein ystävän

ja joo, en leiponut itselleni ystävää, vaan en vaan osaa suomen kieltä (vaikka varsinainen kielipoliisi/pilkunnussija minussa nostaa säännöllisin väliajoin rumaa päätään).

Oli tänään koulutuspäivä. Melko yksinäisenä reppanana yritin pysyä hereillä. Siinä melko huonosti onnistuen. Ekalla kahvitauolla vaihdoin pari sanaa vessajonossa yhden tytön kanssa. Lounastauon alkaessa yritin tuloksetta huhuilla, että missä täällä olisi ruokala (koulutus oli eri rakennuksessa, jossa normaalisti työskentelen). Tämä vessajonotyttö nappasi mut mukaansa, mentiin yliopiston rakennukselle syömään. Tuntui, etten ole aikoihin jutellut kenenkään kanssa. Se tyttörukka sai kuulla sellaisen puheripulin, ettei mitään järkeä. No, ehkä annoin hänenkin hieman puhua... Ollaan samassa yläorganisaatiossa, mutta ei olla törmätty aiemmin. Harmi vaan, että tää tyttö jää tammikuussa äitiyslomalle. Ihan päätöntä, että kaikki vaan lisääntyy. Koulutuksen päätteeksi vielä sovittiin, että mennään joku päivä yhdessä lounaalle. Se olisi mukavaa vaihtelua siihen, että syö koneensa ääressä nuudelia ja tonnikalaa... En edes tykkää tonnikalasta.

Tänään oli kuoroharjoitukset, ihan mukavaa, paitsi että ehkä hieman liikaa virsityyppisiä ratkaisuja. Pääasia, että saa laulaa. Vaikeeta vaan näin pitkän ajan jälkeen yrittää laulaa alttoa, kun se melodia puskee väkisin läpi.

Nyt pitää viilata kynnet.

leipuri hiiva

se asuu.... eilen tein porkkana-omena-muffinsseja (ensimmäistä kertaa muffinssivuoka käytössä), nyt vuorossa on briossi. Iski innostus. Eipä ole aikoihin iskenytkään. Tuli, kun selailin kaikkia mun leivontakirjoja (niitä ei ole ihan vähän...) etsien briossin reseptiä. Ei löytynyt kirjoista, mutta onneksi on internetti!

Paco on rakastunut mun oikeaan käteen. Yrittää bylsiä sitä... se on vasta ihan vauva, ei sen vielä pitäis noin käyttäytyä. Kauhulla odotan ensi kevättä, kuulemma keväisin alkaa linnuilla yleensä sellainen rumba että oksat pois.

Eilisten leipomusten tuhoamisessa tuli auttamaan mr S:n veli ja sen vaimo. Sekä niiden koira. Paco ei oikein tykännyt koirasta...kauhee hälytyshuuto päällä. Onneksi rauhottu aika nopeesti ja sitten alkoikin härnäämään koiraa. Lenteli häkissä niin, että koira meni sekaisin...

Tää jatkais leipomista ny

maanantain jatkoa

vähän aikaa sitten tuli viesti. Poika syntynyt, mittoja ei vielä otettu. Kaikki voivat hyvin. Kolmannen kerran äiti mun ikäisenä! Alan epäillä, että olen liian vanha lisääntymään.

maanantai

paha olo puhuttiin tai vaiettiin pois. Eilen käytiin moikkaamassa kaveria, jolla oli laskettu aika viime torstaina. Kolmas lapsi, joten ei ollut hätiä mitiä. Pelkäsi vaan, kun edellinen kakara oli melkein viisikiloinen syntyessään, että kuinkakohan iso tästä tulee, jos kauan vielä köllöttelee kasvamassa masussa. Siellä suunnalla kun oltiin, käväistiin myös syömässä toisen kaveripariskunnan kanssa, joilla laskettu aika joulukuun alussa. Olivat myyneet yksiönsä ja kuukauden päästä pitäisi olla tyhjänä. Uutta kotia etsivät kovasti. Toivottavasti löytävät omansa.

Lauantaina kummipoika kävi vanhempiensa kanssa kylässä. Han hoppade o danssade på bordet=). Tuon ikäiseltä vielä sallittakoon ;) (kolmekuukautinen kuolakone). Käytiin vielä puoliltaöin leffassa (miten mr S tietääkään niin hyvin, miten mut saa leppymään?). Katsottiin kolmiulotteisena Disneyn Up. Joutui hieman tirauttamaan kyyneleitä, ihanaa.

Eilen aamulla köllöteltiin, sain nimpparilahjaksi ihanan villakangastakin (pitäisiköhän kuvata joskus tänne jotain, kun tosissaan sen kamerankin sain...) yritettiin pitää yhtä hyperaktiivista riiviölintua edes jonkinlaisessa kurissa. Ei onnistuttu siinä. ADHD lintu... mutta niin ihana kuitenkin.

Eilen illalla kävin siskolla. Äiti ja toinen siskokin olivat siellä, syötiin ähkyksi asti, jouduin hermostumaan hieman kun äiti meinasi varastaa uuden takin, rasituin toisen siskon asunnolle asettamista vaatimuksista... Heillä on kolme lasta, jotka elävät meidän vierashuoneen kokoisessa huoneessa kolmistaan. Silti sisko ja sen mies odottavat jotain ihmettä tapahtuvaksi ja että löytäisivät uuden rivitalon päädyn, jossa on iso piha, yli sata neliötä tilaa kämpässä, iiiiso avokeittiö, tietenkin Helsingistä, eikä miltä tahansa alueelta, alle kahdellasadallatuhannella. Tekisi välillä mieli ravistella. Ne lapset tulee hulluksi siellä pikkukopissa keskenään. Kuitenkin sen verran eri-ikäiset, että alkaa olemaan jo eri rytmit nukkumaanmenoille sun muille. No, omatpahan ovat... Hermostuin taas. Rauhotun nyt.

Töissä yritän etsiä briossireseptiä=)

Kaikki ei olekaan hyvin

paha sanaharkka eilen. Jossain vaiheessa sanomisia mentiin jo sille asteelle, että mitkä tavarat on kummankin, eron sattuessa. Ei tosissaan, mutta silti... Mr S haluaa tosissaan laittaa elämäntavat remonttiin ja lopettaa ylettömän mässäilyn/muut paheet joita harrastetaan. Ihmisillä on vakiomäärä paheita. Mun mielestä. Kun se paasaa tästä asiasta (ei ollut ensimmäinen kerta), mulle tulee fyysisesti paha olo, haluan mennä oksentamaan. Tuntuu, että mä olen maailman läskein ja rumin ihminen. Haluan lopettaa syömisen. Eikä sen pitäisi kovin vaikeaa olla, oonhan mä tehnyt sen jo kaksi kertaa aiemmin...

Pitää alkaa liikkua päivittäin, syödä terveellisesti ja vähän, mistä mä sitten nautin? Ei enää nautinnollisia päikkäreitä, ei herkuttelua. Jos vielä yrittää ehdottaa jotain absolutistiksi ryhtymistä, niin joo saa olla ihan keskenään. Tietenkin ymmärrän, se haluaa olla terve, sillä on jo kuitenkin ikääkin neljä vuotta enemmän kun mulla. Se ei ymmärrä, että se tekee tän asian niin väärin, mulla nousee vain karvat pystyyn. En tiedä miten jatkuu, paha olo on edelleen. tänään en syö mitään

suunnittelematonta elämää

käytiin eilen ajelulla. Tuli hyvä mieli. Ajeltiin ympäriinsä, kateltiin, missä voisi asua. Löydettiin Suomalainen Unelma, omakotitaloalue melkein keskustassa, lähellä merta. Masennuttiin, kun tuo on saavuttamattomissa. Tultiin kotiin, kateltiin asuntoja netistä. Todettiin, että meillä ei ole varaa mihinkään kivaan. Mietintään, että mitäs sitten tehdään? Ei päästy mihinkään tulokseen. Ehkä vielä odotellaan. Tai sitten myydään meidän nykyinen ja muutetaan vuokralle johonkin? Kaikki on jotenkin kesken, auki, sekaisin. Tavallaan nautin siitä.

Tämä viikonloppu ensimmäinen aikoihin, ettei ole mitään suunnitelmia. Paitsi ehkä kummipojan + sen vanhempien tapaaminen, mutta siitä en ole varma, kun mr S ei ole selvittänyt, mikä heidän ohjelmansa on. Tänään siivoan, silitän (eilen en kerennytkään silittää), kaivan epäorgaanisen materiaalit esiin, ehkä jopa vilkuilen niitä. Huomenna nukun piiiiitkäääään. Ja tietenkin luen/lasken sitä epäorgaanista kemiaa.

Kaikki hyvin.

syksy

Käytiin eilen iltahappihyppelyllä. Kävelystä ei voi puhua, kun kierrettiin kolme korttelia. Siellä on jo ihan syksy. Vaikeaa hieman ton pimeyden takia, tuntuu, että koko ajan väsyttäisi kovasti. Oli niin kylmä, että naama jäätyi irti. Mr S ajelee vielä mopolla töihin. Yritän vakuutella sille, että olisi jo aika viedä mopokin talvisäilöön, prätkä jo vietiin. Viime vuonna mopontalvisäilöönvienti -reissulla oli kaatunut kaksi kertaa. Jos vielä kovin kauan pitkittää tänä vuonna, voi olla, että on vieläkin liukkaampaa.

Tänään töissä leipomista (viimeksi kiviarinauunia käyttänyt ammattikoulussa... oli hieman hakemista), kaupassa käyntiä ja nettisivupäivitystä. En kyllä kovin huonoa siirtoa tehnyt. Pääsee kyllä kaikennäköistä tekemään=). Näin eilen pikaisesti myös entistä duunikaveria. Ovat kuulemma melko ranteet auki siellä... ja niin olin minäkin ennen työpaikan vaihtoa. Nyt alkaa ensimmäinen shokki olemaan ohi, väsymystä vaan riittää.

Tänään illalla silitän. Olenkohan maininnut, että rakastan silittämistä?

kilpavarustelua

voin vain kuvitella, mitä tapahtuu sinä siunattuna hetkenä jos/kun ilmoitan olevani raskaana. Luulen, että siinä jää kaikki maailman kersat jälkeen tavaramäärässä.

Mr S ostaa Pacolle kaksi lintulamppua. Siis kaksi. Jos se ei siitä toisesta tykkääkään, kun siinä on blaablaa uv ja blaablaa aallonpituus. Toisen osti jo, voi hakea perjantaina. Toisen käy hakemassa tänään toisesta eläinkaupasta. Että voi sitten vaihdella. Tänään hain myös Pacolle matka/vierashäkin, jonka mr S oli ostanut. Ja pitäähän sekin jollain sisustaa.

Toi lintu on kyllä mainio vekotin. Paitsi että ostettiin sille syötävä chilikasvi. Pureskelee chilejä, jonka jälkeen tulee pussailemaan mua. Ja mä oon jo kaks kertaa menny siihen. On muuten aika tulista!

liskojen yön uni

unohtui mainita, millaista unta näin viime yönä. Menin maistraatissa naimisiin mr S:n kanssa. Mulla oli ihan tyhmät, tavalliset vaatteet ja vaan mun perhe oli paikalla. Pikkusiskolisko oli tuonut kilopitkon puolikkaan ja siinä sitten oli tarjottavat. Tajusin yöllä/aamulla, että tää oli sitten meidän hääyö. Mr S ei kommentoinut siihen mitään. Väänsin itkua, että tässäkö tää oli, eikö meidän suhdetta kannattanut tän enempää juhlistaa. Ilmeisesti myös jo aloin miettimään eron mahdollisuutta.

Aamulla kerroin unesta, mutta en saanut oikein mitään vastakaikua. Tosin molemmat oli kiirellä lähdössä töihin.

Paco paskaperse ei ole sisäistänyt meidän yrityksiä tehdä siitä sisäsiisti lintu. Eilen oli paskonut johonkin ja levitteli nokallaan sitä paskaa seinään. Se sitten sen siisteydestä. Eikä saanut pusuja sen jälkeen...

hukkaan mennyt sunnuntai

ainakin mr S:n mielestä. Maattiin sängyssä koko eilinen päivä. Mä nautin, mutta sille tuli huono omatunto. Tosin oli kuulemma niin huono olo, ettei olisi voinut noustakaan sieltä. Tein pekoni-muna-aamiaisen, keitin kahvin. Illalla tein hampurilaiset meille. Myöhemmin illalla se kysyi, että ollaanko me syöty tänään mitään.



Muistelin meidän ekaa joulua yhdessä. Maattiin kaikki joulun pyhät. Miksi silloin sai vaan maata?



Meidän ei pitänyt ryypätä lauantaina, mutta jotenkin vaan lipsahti. Nyt pitää pitää nenänvalkaisuviikkoja tässä ennen pikkujoulukautta.



Töissä tuntuu siltä, että olen vaan tiellä. Kun toi yks täti menee niin hirveällä tohinalla, metelillä ja kiirellä. Yritän pysyä poissa sen tieltä. Odotan loppuviikkoja, jolloin saan olla täällä yksin.

perjantai, perjantai

eikä oikeastaan edes ole into viikonlopusta, koska se on taas niin täyteen buukattu. Milloinkohan voisi vaan olla. Ilman suunnitelmia, ilman muita ihmisiä.

Käytiin eilen katsomassa avoppivanhempien kera harrastelijateatterinäytelmä "Tule takaisin Gabriel". Oli ihan ok, ei vaan tullut niitä kylmiä väreitä, joita yleensä tulee teatterissa. Mutta hyvin ne veti silti. Oli mr S:n duunikavereita näyttelemässä.

Tänään mennään kahville avopeille, sen jälkeen ehkä meen siskojen kanssa leffaan, huomenna sisko tulee kylään yhden lapsensa kanssa päivällä. Illalla tulee kaveri uuden vaimonsa kera. Niille pitäisi keksiä joku myöhäinen häälahja, kun ei päästy häihin. Missä välissä mä sen hankin???

Nyt hiukan kiristää.

hmm

töissä hiljainen hetki. Työkaveri eläkepäivällä loppuviikon. Tajusin yllättäen, mistä inho tiistaipäiviä kohtaan on tullut. Ala-asteella tiistai oli pisin koulupäivä. Musiikkiluokalla kun olin, saattoi päivä jatkua jopa kuuteen - puoli seitsemään asti. Pitkä päivä pikkuiselle ihmiselle. Tiistai-inho sai jatkoa kirkon "vapaaehtoisen pakollisten" seminaarien, toimintojen yms. muodossa. Tiistait olivat koko lapsuuden ja nuoruuden järjettömän pitkiä päiviä. Ei ihme, ettei nykyäänkään vielä jaksaisi nousta tiistaiaamuisin. On jäänyt alitajuntaan, että tiistai on raskas päivä.

Näin yhtä ihanaa ihmistä toissapäivänä. Juttua riitti monta tuntia. Muistin, että kavereistaan pitää pitää kiinni. Ne jää, silloin kun miehet vaihtuu. Tosin toivottavasti ei ole miehenvaihtoa edessä...

Eilen mr S:n pomo perheineen kävi syömässä ja ihastelemassa Pacoa. Niillä on kolmikuukautinen vauva, joka ei ole kovin kaunis... aika pullukka ja toi valitettavasti mieleeni exän pikkuveljen. Tuli inhoreaktio. Mikä ei ole hyvä juttu noin niinkuin suvunjatkamisen kannalta. Mua pelottaa, että saan jonkun maailman rumimman lapsen.

Meni suhteellisen kivuttomasti, mr S onneksi tajusi, että jos itse kutsuu pomonsa, saa myös siivota ja tehdä ruoan itse. Oli hyvää spagettia.

Kävin eilen lauleskelemassa (kuorossa) töiden jälkeen. Meen ensi viikolla uudestaan. Sitä on kirkosta ikävä. Laulamista, esiintymistä. Viime aikoina käynyt sen verran ev.lut. kirkoissa, on suorastaan tullut ikävä meidän kirkon lauluja. Mutta silti...

Tänä aamuna kävin hammaslääkärissä. Hoitajana toimi opiskelija, joka toimi paremmin kuin se hoitaja, joka mua viimeks sörkki sillä imuriletkulla. Harmittaa, ettei tullut sanottua sille tytölle. Olin jo sanomassa, kuinka hyvin sillä meni, mutta sanat juuttui kurkkuun. Ei tuntunut luontevalta. Vaikka olisin voinut tehdä sen tytön päivästä aivan erilaisen. Harmi.

Eilen illalla mr S raahas mut kävelylle kymmeneltä illalla. Silloin on oikeesti mun nukkumaanmenoaika. Kiukkusin aikani, mutta onneks menin, piristi kummasti. Piti myös saarnan taas siitä, kuinka huonot elintavat meillä on ja kuinka pitää parantaa niitä ja urheilla joka päivä ja blaablaa ei jaksa.

Tänään illalla mennään teatteriin?

uupumusta, väsymystä

en jaksa (taas) tehdä mitään kotona. Mr S ei ollut eilen illalla kotona, joten ruokapuoli oli vähän niin ja näin... kyllä mä oikeasti osaan tehdä ruokaa. Yksin ei vaan kiinnosta. Tein valmiin mac&cheesen, jonka onnistuin ryssimään. Pacokin osasi rasittaa, ei antanut mun nukkua päikkäreitä.

Vaikeeta taas. masentaa.

torstai, toivoa täynnä?

aamulla käväisin otattamassa verta, tutkivat kaikenmaailman arvoja työhöntulotarkastuksen yhteydessä (mm. maksa-arvot, hui kamalaa!).

Muuten tänään töissä oon leiponut! Käyttänyt miniatyyri taikinakonetta, oikeankokoista, mutta pöytämallista kaulinkonetta, pinnavaunu-uunia, vaakaa.... mielettömän hyvä fiilis. Tutkijat pomppi tasajalkaa riemusta, kun kuulivat, että saan viisi taikinaa ihan heittämällä tehtyä tänään ja huomenna. Viisi taikinaa. Miniatyyritaikinaa. Leipurikaverit naurais räkäsesti =) voittoa tavoittelevassa leipomossa tahti on hieman eri.

Eilen siskot kävi kylässä. Paco pääs pikkasen lentelemään, mutta pelkäsivät molemmat niin kovin, etteivät halunneet, että se lentelee. Joutui raukka häkkilinnuksi. Muisti valittaa asiasta äänekkäästi.

Mr S teki kana-ceasar salaatin, josta riitti täksi päiväksi evästä töihin. Ikävä on edellisen työpaikan ruokalaa, täällä on ihan paska ruokala. Eilen, kun ei ollut eväitä, jouduin syömään siellä kuorrutettua kurkkua. Siis kuka ihminen keksii kuorruttaa kurkun? Ja vielä niin mauttomalla sössöllä, ettei mitään rajaa.

Odottelen yhtä sämpylälähetystä, pitäisi määrittää pH:ta ja kosteutta... toivottavasti tulee ajoissa, että pääsen kotiin pian leikkimään Pacon kanssa.

Paco on muuten keksinyt kaikkien kakaroiden lempileikin. "pudota pöydältä jotain, josta kuuluu kiva ääni ja kato perään niin kauan, että joku nostaa sen sinulle takaisin"