luokattoman huonoa viinaa

tai luokattoman huono ihminen. Join lasin skumppaa, lasin punkkua, siiderin ja yhden lonkeron. Eli en juuri mitään. Oksupoksuhan siitä sitten tuli. Onneksi vasta kotona, eikä tarttenu taksia pyytää pysäyttää. Se olis ollu noloa. Sitä on tehty viimeks joskus teininä itäväylän varteen.

Oltiin siis kummipojan äitiä viihdyttämässä, mr S teki iltapalaa ja siinä hieman tissuteltiin. Ja todella ei mitenkään edes paljon. En tiiä mistä se huono olo tuli. Laatta lensi niin paljon, ettei ihan hetkeen ole käynyt niin. Mutta nyt ei oo mikään huono olo, ei yhtään krapula, ei päätä särje, ei mitään. Eli viuna oli jotenkin pilallista. Mr S sanoi, että joku mahatauti varmaankin. Jep, mä yhdyn tähän mielipiteeseen. Milloinkohan viimeksi oisin oikeesti yrjönnyt viinan takia. Pelottavaa.

Nyt mr S:n kainaloon, se vielä tuhisee tuolla.

kumivene ja kiimainen lintu

ostettiin vene. Mr S on potenut vaihtelevasti venekuumetta tässä jonkin aikaa (omien sanojensa mukaan viistoistakesäisestä asti) ja nyt kuumeilu voitti. Sellanen neljälle hengelle (max) tarkoitettu kumivene, joka menee kasaan. Siihen kymppiheppanen prutku perään. Tää on vähän niiku win-win tilanne, koska nyt sille tulee kauheen huono omatunto, että se törsäs veneeseen ja sitten mä saan jotain kivaa. Aina positiivista. Plus se tietty, että nyt meillä on vene!

Paco käy ylikierroksilla. Koko ajan, jos on vapaana, hyökkii mun käsien kimppuun ja yrittää nussia niitä. Sekä tietenkin oksentelee ihan urakalla. Raukka. Joutuu nyt olemaan melko paljon jäähyllä, kun ei toi jatkuva oksentelu tee hyvää sen kurkulle. Ja mun kädet ei ihan kauheasti pidä siitä, että niissä roikkuu yks kiimanen papukaija jatkuvasti. Sekä tietty se, että noi rakastaa aika rajusti. Kuulemma luonnossa voivat tappaa puolisonsa lemmen tiimellyksessä. Että nokastakin tulee melko säännöllisin väliajoin. Ei oo helppoo pienen papukaijan elämä. Eikä pienen papukaijan omistajankaan elämä.

Jep, veneestä vielä sen verran, että ne airot kannattaa laittaa auton sisään, jos niiden haluaa roikkuvan mukana. Mr S unohti tän elämänviisauden ja mä keräilin airoja Lauttasaaressa melko vilkkaalla autotiellä sitten. Mr S:n laholla päällä jätti sitten tosissaan katolle ne airot. Onneksi ei osunut ketään/jäänyt minkään auton alle, eli ei damagea.

Haluais tehdä tänään jotain kivaa (ehkä jopa hieman tissutella), saa nähdä. Nyt ensin päikkärit ja sitten kemiaa.

tällanen siitä sitten tuli

puhhuijaa

sanoi nasu pokerinpeluussa... heko heko. Olotila väsynyt, katkipoikkirätti. Eilen meni melko myöhään sen kakun kanssa, tänään pitää viedä se. Kaveri lupasi tulla jeesaamaan. Onneksi. Jotenkin hermoilen, jos tarvii yksin tehdä tollasia juttuja.

Töissä oli melkoisen kiireinen ja tehokas päivä. Ihan kohta kotiin. Kakunvientikeikan jälkeen siskolle. Itse soitti ja kutsui keskimmäisen yhdeksänvuotissynttäreille. Yllätti, koska kutsu koski tosiaan meitä molempia. Ei ilmeisesti ollut niin tosissaan siinä mr S:n kanssa kiukuttelussa. Onneksi.

Nyt kiiruulla kotiin=)

sunbeamin tietotoimistosta, päivää

tentti oli "helppo", toisinsanoen sama tentti, jota olen opetellut ulkoa tässä jo hetken. Eli erittäin luultavasti läpi. Maanantain tentistä ei sitten mitään hajua, että mitä siihen pitäisi edes lukea/laskea. Että silleen. Mutta tosissaan nyt olis niin hilkulla tää valmistuminen että ihan hirvittää. Pitääkö sitten olla aikuinen ja vastuullinen ihminen, kun on INSINÖÖRI???

Eipäs nyt vielä intopiukeuduta. Eli ensi viikolla vasta saa tietää miten tän tytön käy.

Eilen täyttelin kakkupohjat, tänään pitää kuorruttaa niitä jollain. Ongelma on vaan koristelu, pää lyö ihan tyhjää! Kun morsian ei varsinaisesti toivonut yhtään mitään, niin ei oo kovin helppoa. Ajattelin ehkä jotain hyvin yksinkertaista, valkoinen sokerimassa ja ehkä alareunaan sinistä "nauhaa" (myös sokerimassasta). Lisäksi ehkä muutamia sinisiä ruusuja? Ei oo helppoo!!! Lisäksi mr S ei oo huomenna auttamassa kakkujen roudaamisessa ja asettelussa. Siitäkin iski ressinpoikanen. Eilen illalla mr S kysyi millaisen sormuksen mä haluaisin, enkä tiiä yhtään! Luulin tietäväni, mutta sitten kuitenkin... äääh. Jos nyt ensin hoitaisi tän hässäkän ja sitten miettis sormusta. Jotain kuitenkin haluan tohon sormeen, timanteilla mielellään kiitos!

tiedotusta lisää

poljin tänään töihin. Aikaa kului viistoista minuuttia. Ensimmäisenä päivänä kun poljin, tuo matka vei puoli tuntia. Eli aika on puolitettu. Tosta vaan kun parantaa, niin kohta oon nopeemmin kun bussilla!

Eilen kakkupohjat ei menny ihan nappiin. Tai, yks (vaan) meni pieleen. Siitä unohtui sokeri. Hups. Niin ja tietty piti polttaa sormensakin, kun ei vaan osaa olla ottamatta paljain sormin niitä kuumia uunipeltejä sieltä kuumasta uunista. Eli tänään vähän lisäjumppaa kakkujen takia, mutta onneksi ei pahasti.

väliaikatiedotusta

labrakurssi läpi!!! Torstaina tentti ja maanantaina vielä yksi. Eli tää "piinaviikko" jatkuukin arveltua pidempään. Mutta voi hyvää päivää, että helpotti tuo yksi läpi mennyt kurssi jo elämää kummasti! Nyt kotia kakunvääntöön, pikkupäikkärien jälkeen.

ihanan äveriästä

meillä kävi eilen siivooja. Ensimmäistä kertaa, ja mr S näytti miltei kädestä pitäen mitä siivouskeikkaan (kerran viikossa) kuuluu. Oli hieman vaivalloista istua vaan paikallaan kun toiset touhotti. Yritin olla poissa tieltä ja purra kieltä kun näin, miten mr S opasti siivoojaa vessan pesuun. Niin ja kyseessähän siis ei tosissaan ole mikään ammattisiivooja, vaan siskonpoika. Tehtiin diili. Se käy kerran viikossa siivoomassa, saa siitä palkan, jolla voi sitten ladata lisäpuheaikaa luuriinsa. Taitaa tyttöjen kanssa olla paljon asiaa, kun se puheaika aina niin kovin vauhdilla tuntuu hupenevan;).

Kerran viikossa täys siivous. Ei paha. Olo on kovinkin porvarillinen. No, saa nähdä kauan maksettu palkka innostaa teiniä siivoamiseen. Mutta kyllä sitä rahaa menee aina ja jotenkin kivempi se on muilla (mun mielestä) siivota. Että toivottavasti tää lähtis rullaamaan hyvin, niin saisi nauttia puhtaasta kodista joka maanantai-ilta.

Kaveri kävi tuomassa tavaransa, lähti puhumaan poikaystävänsä kanssa. Soitti puolenyön jälkeen myöhästyneensä vikasta bussista. Olis saanu mun puolesta mennä kotiinsa yöksi, mutta sillä sattui olemaan mun kotiavaimet, joissa myös pyörän avain. Mr S lähti kiltisti hakemaan tyttöä meille. Aamulla oli pakko herättää tyttö, kysyä, voinko viedä avaimet. Sanoi, että on sovittu ja menee kotiinsa, voin ottaa omat avaimeni. Luotto ei ole kauhean korkealla heidän parisuhteen kestävyyteen. No, aikuiset ihmiset, tekevät niinku tykkäävät. Jotenkin vierestä on niin helppo huudella ja osoitella mikä on pielessä.

Tänään illalla kakkupohjien leipomista. Laskut hieman kesken, että kuinka paljon/isoja pohjia pitääkään tehdä. Voisi työpäivää käyttää tehokkaasti ton miettimiseen;). Onneksi töissä hieman hiljaisempi päivä (töitähän olisi, mutta väsyttää ku pientä oravaa).

hiano viikko edessä

että eipä varmaankaan ihan kauheasti kerkeä mitään. Tänä aamuna käväisin siellä tentissä koululla. Jippiajee, ei ihan voittajaolo siitä hommasta. Nyt töissä ja pitää leipoa tuli perseen alla, koska neljältä on kampaaja. Torstaina toinen tentti ja perjantaiksi olisi yksi hääkakku vielä tehtävä. Tänään kaupasta aineet, huomenna pohjien tekoa, ylihuomenna täyttö ja sitten kokoominen jossain vaiheessa. Niin siihen tenttiinkin pitää vähän vilkuilla juttuja. Pää hajooooooooo!

Kaveri tulee tänään meille, erosotkuja siis vielä selvittelemään pääsee illalla. Pitäis varmaan perustaa joku sellanen "mr & mrs S:n erotalo". Kun kuitenkin tää olis nyt neljäs tapaus, joka meillä nuolee haavojaan. Että niin.

päivä uus

(huonosti) nukutun yön jälkeen ja auringon edelleen paistaessa ei voi olla epätoivoinen. Ajelin fillarilla töihin, kiirehtimättä, katsellen maisemia. Sireenit kukkii, voikukat kukkii, valkovuokot jne. Oli kaunista, aamukaste todella vahvana nurmikon päällä. Elämä jatkuu, vaikka välillä iskeekin epätoivo.

Mr S tuli illalla kotiin jostain duunijutusta. Sille tyrskin epätoivoani. Oli sitä mieltä, etten voi olla epätoivoinen. Epätoivoinen ei olisi saanut pyydystettyä moista adonista kuin mr S on. Epätoivoinen olisi tyytynyt Järkky-Jarkon kaltaisiin luusereihin. Sai mut edes vähän hymyilemään. Ja nukahtamaan hetkeksi.

Duunikaveri, jolle soitin eilen, oli ystävällään rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ilmeisesti ero tulossa poikaystävästä. Että sellasta taas vaihteeks.

Mietittiin mr S:n kanssa, että uskalletaanko alkaa rakentamaan. Että se on sellainen perinteinen "kaikki eroo viimeistään silloin" -paikka. Ei oikein kyetty näkemään sitä, että meillä kaatuis siihen. Kuitenkin ollaan kaikennäköistä koettu ja tehty. Puhuttu toisillemme ja terapeuteille. Kiukuteltu muutama remppaprojekti läpi, silti aina sovittu. Kerrottu suhteen alussa toisillemme kaikki töppäykset ja mokat, joita oli tullut tehtyä edellisissä suhteissa. Mr S joutui raukka aluksi vielä paikkailemaan mun avioeron haavoja. Jotka joissain tilanteissa tahtoo vieläkin nostaa päätään.

Niin ja jos en vielä kerennyt tuulettamaan, niin sain mun inssityöstä kolmosen! Siis juostenkustusta, kuusi vuotta myöhässä kirjoitetusta diipadaapalöpinästä opettaja antoi kolmosen!!! (arvostelu 1-5). Toisaalta, kirjoitin omasta mielestäni aika mielettömän hyvän kypsyysnäytteen, että sillä voi olla vaikutusta asiaan. Tai sitten opettaja oli vahvan lääkityksen alaisena tai auringonpistoksen saaneena arvostellessaan sitä työtä. Tää olis lähempänä kuin koskaan valmistumista. Nyt vaan joku, joka osaisi kertoa miten noita titrauslaskuja lasketaan, niin elämä helpottuis...

epätoivo

katselin noita vanhoja tenttejä ja nyt pillitän kun mikäkin täällä... ihan hirvee epätoivo iski päälle. Miten muka mä voisin päästä läpi tentistä, josta en edes tiedä, että mitä ihmettä siinä kysytään??? Miksei voinut vaan opiskella silloin kymmenen vuotta sitten oikeesti? Ainiin, muistanhan mä miksen: kun oli se yks exä, joka oli sitä mieltä, ettei pärjätä ilman että mä käyn töissä. Kummasti kaikki muut opiskelijat pärjäs vähemmällä työnteolla. Eli exän syyksi kaikki tyynni. Ni.

Ehkä nyt hieman rauhotun ja jatkan soittolistalla yhteen työkaveriin. (Soitin jo koulukaverit läpi, jos joku pystyis jeesaamaan, mutta siitä kurssista tosissaan on se kymmenen vuotta.) Kerään itteni.

mieletöntä

ens maanantaina yks tentti ja sitten torstaina seuraava. Että niin. Niin ja töissä melkoinen härdellibordelli (vaihteeks). Että vaihtaisin elämää vaikka jonkun kanssa, kellä ei olis mitään tekemistä. Ihan vaikka vaan pariks viikoks. Ens viikolla tosiaan pitäisi myös tehdä se yks luvattu hääkakku. Vähän olis nihkeetä tässä vaiheessa enää peruakaan. Enhän mä unta tarvii tai oikeestaan mitään muutakaan hengähdystaukoa. Tää opettelis vaikka tän jälkeen (niin ja sen elokuisen hääkakun tekokeikan jälkeen) sanoo EI.

se oisi niin ihanaa...

nimittäin jos ei tarvitsisi olla töissä vaan voisi nauttia tosta auringonpaisteesta ulkosalla, jätskiä syöden ja fiilistellen. Mutta töissä on oltava. Tosin livahdin tossa välissä ostoksille, melkein luvallisille, sillä tänne töihin ostin tarvikkeita. Niiden lisäksi kyllä kattelin vähän kaikennäköisiä vaatteita, mutta tilillä on parikymppiä vaan rahaa. Eli jäi kattelun asteelle. Olis niin ihania mekkoja ja kaikkia kesätunikoita ja systeemejä, mutta kun.

Lauantaina ollaan menossa Jyväskylään siskon luo. Siskontytölle pitäisi sitä ennen keksiä ja ostaa joku lahja, sen synttärit on tänään. Ei oikein nyt inspiroi...

No, vielä pari tuntia töitä ja sitten kotia kemian laskujen pariin. Jipii.

jotain vaan

viikonloppu meni ihan mukavasti. Ei todellakaan mitään kreisibailausta, mutta pari tyttöä sain mukaani viereisen baarin tanssilattialle. Toinen oli vieläpä selvinpäin. Että sellaset pileet. No, tuli pari pulloa skumppaa sentään tuhottua ja ruokaa oli riittävästi. Sunnuntai vietettiinkin sitten melkoisen rauhallisesti. Illalla käytiin keskustassa pizzalla mutta muuten vaan hengailtiin.

Aloitin eilen pyöräilykauden ja muuten on ihan ok, mutta miten tän tukan kanssa? Kun kypärää kuitenkin on ihan fiksu käyttää, mutta tää tukkareuhkake ei oikein sen jälkeen muotoudu miksikään. Pitänee ensi maanantaina sanoa parturille, että leikkaa sellasen kypäräystävällisen tukan. Kesätukka;)

Eilen tuli myös avattua pärräkausi. Käytiin vaan mäkkärillä, melko lyhyt matka. Mutta siinä ajassa jo taas iski tahtotila, että haluan oman prätkän! Kunhan tää koulu on pois alta tää tyttö meneekin takas autokoulun penkille. Tänään saa inssityön kansitettuna. Eilen laskeskelin joitain kemian tehtäviä, niitä tänään lisää.

Mr S soitti ja kertoi, että tontista aletaan kohta vääntämään kauppaa. Voi olla, että jo tänä kesänä päästäisiin rakentamaan kellaria!

en ala!

Mr S tuli kotiin neljän aikoihin viime yönä, oli ollut jossain ihme pelinjulkasupippaloissa (Alan Wake). Tänään sillä olisi karaokebileet ja tuolla se valittelee kuinka kamalankauhea olotila sillä on nyt. Että toivottavasti paranee tohon kahteen mennessä, koska silloin sen pitäis lähteä uudestaan. Mikä tossa ilmasessa viinassa ja meissä suomalaisissa oikein on? No, toivottavasti tänään vielä pystyy bilettään, että me voidaan täällä mun kavereitten kanssa olla ihan rauhassa tyttöjen kesken. Kovin moni ei kyllä valitettavasti oo tulossa ja niistä, jotka on tulossa, on ehkä puolet paksuna. Että eipä mitään hirveetä kreisibailaamista tiedossa?!?

Niin ja se, miksen ala: nyt oon yli kuukauden rehkiny ja puhkinu erilaisissa jumpissa, syönyt nätisti ja ollut possuttelematta, ollut (lähestulkoon) juomatta ylimääräisiä kalorioita alkomahoolista ja silti paino vaan junnaa paikoillaan! Eikä vaatekoossakaan ole tapahtunut minkään maan valtakunnan muutosta. Päinvastoin, jotkut shortsit, joita käytin viime kesänä, puristaa nyt. Vaikka olevinaan (mr S väittää) maha ja perse ja reidet on pienentynyt. En usko enkä ala.

Ostin eilen pyöränpumpun ja lähdin ekaa kertaa pitkään aikaan pyöräilemään. Oli hitsin mukavaa, mutta rankkaa. Jotenkin oli harhaluulo, että kun on spinningissä käynyt, niin se olis vähän jeesannu tohon normipyöräilyyn. No ei. Tein pikkulenkin, kävin katsomassa että mitä kautta pääsee töihin ajamaan. Pitää alkaa käyttämään tota viiden kilsan työmatkaa tollaseen hyötyliikuntaan. Ihan koko matkaa en siis eilen polkenut, ajoin vaan vähän matkaa katsomaan, että varmasti sitten osaan vaikka maanantaina, kun tuolla on kaikkia tietyömaita sun muita. Olipa pitkä lause=)

Jos nyt hetken vielä pöllöttelis tuolla miekkosen vieressä. Ulkona on vaan ihan todella ihana sää, pitää yrittää kyllä jossain vaiheessa lähteä vähän nauttimaan siitäkin.

kesä

tuli ihan yhtäkkiä ja pyytämättä. En oo siis edes kerennyt käyttää mun ihkuista ihkuinta (teko)nahkatakkia, kun aiemmin oli liika kylmä ja nyt tuolla on joku yli kakskyt astetta lämpöä. Että pieni valituksen poikanen siitäkin saatiin aikaan;). Ei, oikeesti on ihan ihanaa, että on lämmintä ja kaunista ja vihreetä, mutta kun tän ihmisen pitää olla töissä! Ihan tyhmää. Toivottavasti pääsis lähtemään aikasin.

Eilen iski siivousvimmahulluus. Hinkkasin lieden niitä nappuloita, pesin vessan ihan kokonaan ja muutenkin touhuilin. Siskonpoika tuli vielä pesemään ikkunoita ja se sitten myös imuroi, mikä on hyvä juttu, koska mä inhoan imurointia. Kun oli kämppä putsplank, lähdettiin syömään anopille. Yleistä löpinää, hyvää ruokaa ja vähän jälkkäriä. Anopilta ajeltiin kavereille Järvenpäähän. Niiden tyttö oli murtanut jalkansa ja se oli kipsissä =(. Ihmettelin hieman, miksei tämä lapsuuden paras kaveri ollut kommentoinut mitään siihen tekstiviestiin, joka lähetettiin tiedottaaksemme naimisiin menostamme, mutta ilmeisesti ei ollut saanut sitä lainkaan. Eli ei pidä luottaa tekniikkaan, vaan ilmoitella tällaiset jutut ihan henkkohtaisesti.

Nyt on pakko mennä vessaan.... sitten töihin että pääsee kotiin touhuamaan huomista!

kaikkea ja ei mitään

mr S lähti puoli kuuden aikoihin Köpikseen. Mä heräsin siinä samalla, mukavien neljän tunnin unosten jälkeen. Eli jälleen levoton yö. Illalla ei päässyt nukkumaan, masu oli ihan sekaisin ja ravasin vessassa. Aamusta piti siis herätä varmistamaan, että mr S tosiaan nousee ylös ja lähtee kentälle. Tuokohan se mulle tuliaisia? Olis kyllä kiva.

Mr S myy sen pikkuyksiönsä. Siis se meidän ihana pesä, jossa oltiin maailmaa piilossa ja ihan järjettömän rakastuneina melkein vuosi yhdessä. Keskustassa lähellä kaivaria, josta mentiin joka ilta kävelylle, rullaluistelemaan tai ajelemaan. Haaveilemaan tulevaisuudesta ja kaikesta mitä se tuo mukanaan. Vähän haikea olo. Vaikka nythän sitä tulevaisuutta eletään, mutta ne ensimmäiset hetket yhdessä, kun vasta opettelee toista ja sen tapoja, kaikki on uutta. Ne oli ihania. Nyt on hieman arkea. Vaikka kyllä tässä juhlaakin on tulossa;)

Ajelin jostain syystä melkoisen kunniakierroksen aamulla, menin vaan jonkun auton perässä joka sitten lähtikin väärään suuntaan. Että tuli pyöritettyä ympäri Leppävaaraa sitten huolella. Ei nää vajaat yöunet oikein sovi mulle.

Huomenna vapaapäivä, tänään illalla spinningiin, töiden jälkeen suoraan kauppaan ja ehkä pientä siivoilua kotona. Sekä kemian laskuja. Niitä tein jo eilen melko paljon. Tälle päivälle jäi niistä opettajan antamista vain kolme jäljelle. Ne rykäsen tänään.

Lauantaina tulee muutama kaveri kylään, mietin juuri mitä tarjoaisin. Teen varmaankin pizza naturell ála Strömsö, alkuun ehkä oliivinyyttejä ja jälkkäriksi italialaista jädeä. Eli vähän niinkuin italialainen ilta. Nam. Niin ja tietty vähän skumppaa, Singstaria ja hengailua.

haipakkaa

vetelee ihan vauhdilla tää elämä taas ohitse. Pitäis saada siitä jossain vaiheessa kiinni ehkä. No, kesäloma lähenee kovaa vauhtia, eiköhän tää tästä.

Eilen tuli paperit, joiden kera pitäisi raahata itsensä maistraattiin, jotta vihkimyksemme olisi virallinen myös suomen maalla. Nyt on vaan enää yks ikkipikkiriikkinen onkelma. Nimittäin se sukunimi. Miten voi olla, ettei keksitä yhtä nimeä? On vaikeeta, on. Mr S lupasi nyt miettiä ihan kunnolla asiaa, kun paperit on nyt hollilla ja asia vähän niinkuin ajankohtainen. Luulenpa, ettei ihan nopeesti saada tätäkään asiaa hoidettua. No, ei sen väliksi.

Eilinen meni jossain tylsässä koulutusjutussa, tänään pitäisi ilmeisesti tehdä töitä. Mutta ennen töiden aloittamista pitää ikävä kyllä käydä kaupassa. Harmittavaa. Pitää varmaan lähteä johonkin vähän kauemmas kauppaan, kun kerta on autokin tänään käytössä. Käväisin aamusta koululla hakemassa hiukan kemian tehtäviä. Että niitäkin pitäisi ilmeisesti touhuilla...

äitienpäivä

tän päivän äitikierros tehty, ähkynä kaikista herkuista ja syömisistä. Ei jaksanut lähteä salille, ens viikolla onkin sitten tehokuuri jumppia, kun tällä viikolla tuli käytyä vaan kaks (vai kolme?) kertaa. Mr S lähti treeneihin, tulee varmaankin kohtapuoliin kotia. Laiskottaa kovin kovin kovin paljon. Nukuin hetken (vai kaksi tuntia?) ja olo ei nyt ole mikään parhain. Huomenna taas töihin. Perjantaina kun vietinkin siellä vaan iltakuuteen asti aikaani.

Perjantaina mr S vei mut ulos syömään, käytiin tossa vieressä olevassa italialaisessa. Siellä on ihan ok ruoka, mukavat tarjoilijat ja muutenkin ihan mukavan oloinen paikka. On vaan jotenkin niin piilossa, että on aina melko tyhjä. Harmi. Pitää yrittää käydä siellä, ettei vallan loppuisi mokoma mukava ravintolatoiminta.

Eilen lauantaina heräiltiin melko aikaisin, lähdettiin ajamaan kohti Naantalia. Siellä oli rakenteilla sellaisia taloja, jonka pystyttämistä vakavasti harkitaan tässä (ei sillä, että meillä tonttia vielä olisi, mutta kämppä on jo suunniteltu ja sisustettu ;)). Sieltä takaisin ajettaessa pysähdyttiin johonkin paikalliseen ostoskeskukseen, ostoskeskus Myllyyn. Oli melkein kuin olisi pienellä lomalla ollut, kun kävi vähän katsomassa muita ympyröitä kuin tätä pääkaupunkiseudun menoa. Ostettiin myös äitienpäivälahjat, molempien äidit sai tällaiset meidän äiti oli ensin hieman kummissaan, ei tiennyt ollenkaan, mikä moinen vekotus onkaan. Mutta päästiin kokeilemaan iskän tekemällä herkullisella lakkakinuskikakulla ja hyvin toimi! Mr S:n äiti tykkäsi kovasti, oli miettinyt itse vekottimen ostoa.

Paco sai eilen itse häkkinsä luukun auki! Pitää laittaa hieman huolellisemmin kiinni luukku tästälähin, ettei pääse täällä päivisin tekemään tuhoja ;) Nyt hieman siivousta ja silittää voisi jos vaan saisi ton riiviön häkkiinsä =)

ompelukonekielto

on ihan kohta käsillä mr S:llä. Se huutaa ja raivoo ja paiskoo ja hermoo. Kun ompelukone sotkee lankaa, kun se ompelee Pacon häkin päälle yöhuppua. Mun hermo menee tollasesta hermoomisesta!

Ei mulla muuta.

ei tenttiä perjantaina

huomenna on kypsyysnäyte (joo, olen jo ihan kypsä koko kouluun) ja ensi viikon alussa menen hakemaan joitain harjoitustehtäviä, joita se kemian opettaja tekee mulle. Niitä sitten pitäisi vääntää (ilmeisesti tenttiin harjoittelua varten, mutta milloinkohan se tentti sitten on?). Miten sitä pelkääkään niin kauheasti tollaisia pieniä asioita. Kuten tolle opettajalle soittamista. Sitä tekee päässään niin kamalan mörön siitä, että asia tulee ihan ylivoimaiseksi. Ja kuitenkin se on vaan ihminen se opettajakin.

Koivut on hiirenkorvilla, ihanan hempeän vaaleanvihreetä maisemaa näkyy ikkunasta. Voi kun voisi vaan hypätä suoraan juhannukseen, että kaikki tää keväthässäkkä koulun ja muunkin jutun kanssa olis ohi. Olis kesäloma.

Mietitään yhden tontin ostoa. Saa nähdä...

sataasataaropisee

ihan näyttää syksyltä ulkona. Lämpöäkin oli kaikki kolme ja puoli astetta. Muuten ei haittais, mutta mr S on tänään moottoripyörän päällä koko päivän viettämässä ratapäivää. Voi raukkaa, on varmaan umpijäässä kun pääsee kotiin. Toivottavasti pääsee kotiin ehjänä. No nyt tuolla tulee räntää. Voi jukra.

Hyvä puoli kyllä on se, että mä pääsin autolla töihin. Ihan ok ajaa, mutta esim. lasinpyyhkijöiden käyttöliittymä on melkoisen sekava systeemi, en tiiä oikein miten sen pitäis toimia. Toivottavasti iltapäivällä kun lähden töistä kotiin, sataa myös. Koska luulen, etten osaa niitä ottaa pois päältä (tekniikan ihmelapsi tässä hei).

Laskin eilen melko ahkerasti kemian laskuja, tosin niitä helppoja. Tässä ei vaan olisi kauheasti aikaa tuhlattavaksi tohon perusteiden opetteluun. Äääääh!

Vapun jälkeen

väsyttää ihan mahdottomasti, vaikkei juuri mitään tehtykään vappuna. Kummipoika vanhempiensa kera tuli siis kyläilemään, jäivät yöksi. Vappuaattona käytiin illalla ulkona syömässä, ei juuri muuta. Lauantaina, eli vappupäivänä käväisin salilla jumppaamassa, jonka jälkeen sitten tulikin possuteltua ihan urakalla. Nakkeja, lihapullia, lihaa, kanaa, perunaa, perunasalaattia, sipsejä, karkkia... Nyt on syöttöporsas -olotila. Eilen vielä pienessä krapulanpoikasessa mäkin mättöä. Tää ruotuun palaaminen on kyllä hiton vaikeeta.

Tänä aamuna piti tosiaan tulla pyörällä töihin, mutta kun. En oikeestaan edes tiedä, että missä mun pyörä on, enkä osaa reittiä tänne töihin, eikä jaksanut herätä kovin aikaisin ja kaikki muut tekosyyt, mitkä vaan voi keksiä. Sää nyt olisi ollut mitä mainioin pyöräilyyn, mutta laiskuus voitti.

Paco on sitä mieltä, että sen uusi pellettiravinto ei ole ruokaa. Kaivaa ihan raivona ruokakuppiaan, että missä se oikea ruoka on tän vihreän mössön alla? Kuopi sitä kuppiaan niin että pelletit vaan lenteli, ihan kuin joku koira. Tänä aamuna oli pakko laittaa sille niiden pellettien sekaan hieman siemensekoitusta. Tuli sääli, kun toinen niin raivoissaan etsii oikeeta ruokaa. Niin ja Paco muutti myös eilen! Pääs näköalapaikalle ikkunan eteen. Kun kuuleman mukaan pitäisi saada mahdollisimman paljon auringon valoa. Nyt saa. Verho osaksi kyllä ikkunan edessä, että on varjopaikkakin. Siinä nyt sitten saa komennella pihan lintuja.

hippa

ja mä olin jäänyt... jahtasin täällä 50-grammaista lentävää rottaa ympäri kämppää lääkkeen anto mielessä. Vihdoin kun sain ton riiviön kiinni, se päätti yhtäkkiä, ettei se sitten enää tykkääkään päälynöistä (jotka on oikeesti siis viinirypäleitä ja olleet aiemmin suuren suurta herkkua). Ilmeisesti se lääke ei ollut mitenkään kauhean hyvänmakuista... No, kyllä se varmaan sen vaaditun yhden tipan sai suuhunsa. Huomenna ja seuraavat 13 päivää samaa rumbaa. Eläinlääkäri oli siis sitä mieltä, että maksassa voipi olla jotakin häikkää, kun on toi pään sulkien väritys kovin tummahko. Itse oltiin ajateltu, että toi tummuminen johtuu varttumisesta, ikäänkuin vauvahöyhenpeite olis vaihtunut.

Nyt pitää Paco saada terveeksi, vaihtui ruokavalio ja voi olla että pikkasen maksan vuoksi jää myös ne lonkerotölkissä roikkumiset toiselta. Ei ollut mr S maininnut mitään Pacon pienehköstä alkoholiongelmasta mitään lekurille, mutta kai silläkin on vaikutusta pikkulinnun maksaan.

Nyt pitäis miettiä, että miten saa herkkuherkkusiemenet vaihdettua pelletteihin. Jotka on kuivia, kovia eikä ollenkaan rasvaisia. Pitää yrittää olla syövinään niitä, olla antamatta niitä Pacolle, ikäänkuin kielletyksi jutuksi, niin sillein voisi mennä läpi, että ne on suurensuurta herkkua.

Oon laskenu tänä aamuna neljä, viisi laskua kemiaa. Menee hermo!