Hyvää yötä

Kävin äsken vielä katsomassa, että U:lla kaikki kunnossa. Muuten oli, mutta unipupu oli tippunut (heitetty) sängyn alle. U ihan sikiunessa, mutta kun törkkäsin pupun siihen sen viereen, levisi U:n kasvoille niin autuas hymy, etten ole kuunaan nähnyt. On ne kakarat sitten kivoja silloin kun ne nukkuu (tai sukeltaa) ;)

Arkeen

onpa mukavaa, että suurin osa duuniporukasta palaili lomiltaan. Ihan piristyi itsekin ja tuli sellanen hyvä työfiilis päälle.

Mr S soitti puoliltapäivin ja pyys mua tulemaan ajoissa kotiin, että pääsee terassinrakennukseen papan kanssa. Tulinkin sitten kumit vinkuen heti kolmen jälkeen, vaan huomatakseni, että U:ta ei näy missään ja äijät on ihan tyytyväisinä porineen terassin kimpussa. Anoppi olikin tullut hakemaan U:n mökille. No, en laita pahakseni. Hetken ihan vapaata aikaa.

Viikonloppu hurahti taas, harmittavan vähän olin ulkona. Mr S touhuili terassia ja mä olin U:n kanssa pääosin sisällä. Ihan omaa laiskuuttani, kun en jaksanut mennä minnekään, eikä sen apinan kanssa oikein voi vielä kauheesti touhuilla ulkona. Kaikki menee suuhun. Niin ja väsäilinhän mä siinä sivussa kakun ristiäisiin. Ja taas kehun, että nätti tuli. Eikä tietenkään oo nyt sitten kuvaa todisteena... Mr S kyllä otti kuvia, pitää varmaan kaivella sen kamera esiin.

Sunnuntaina siis kummipojan pikkusisko sai nimen. Ihan oli mukava kastetilaisuus heillä kotona Järvenpäässä. Sankari nukkui lähes koko ajan, välillä availi silmiään ja sitten taas tyytyväisenä tuhisemaan. U toisaalta ei olisi ollut hetkeäkään paikoillaan, hieman rasittavaa juosta toisen perässä juhlatamineet päällä. U on myös valitettavan paljon saanut nyt oikeasti joltakin maistuvaa ruokaa ja Piltti ei sitten enää maistunutkaan... Ekaa kertaa ikinä sylkäisi/pärisytti ruoat pihalle suustansa. Ja tietenkin siellä ristiäisjuhlassa... Onneksi ei saanut kovin suurta sotkua aikaiseksi. Kun ei enää purkkiruoka maistunut, sai karjalanpiirakkaa (nam), munavoitakin hieman (nam) ja pienen palasen kakkua (namnam). Sunnuntai aamuna oli jo imuroinut melkoisen määrän vattuja ja mansikoita suuhunsa (loppumaton namnam). Kun herralle siis jokin maistuu, osoittaa hän kyseistä asiaa sormellaan, samalla hieman nyökytellen ja tokaisee NAM tai jos on erityisherkkua NAMNAM.

Muurahaisinvaasio

ja nyt on varmaankin pakko katsoa sanakirjasta invaasion merkitys... Joka tapauksessa, eilen oli lentomuurahaiset liikekannalla. Niitä kopsahteli ihan joka suunnasta tässä meidän talon nurkilla. Olivat kuulemma olleet Tontunmäessä aamusella. Hämärä lajike tuo, pitänee hieman tutkailla moisten logiikkaa. Kun taitaa olla mun "tiedot" näistä jotain tasoa Maija Mehiläinen. Hämäriä, kun eivät pidä mitään meteliä lentäessään. Muutenkin vaikuttaa kovin amatööritasoa olevan niiden lentely. U sai harjoitella oikein urakalla pinsettiotetta, kun yksi lentomurkku oli keittiön lattialla hieman pökerryksissä. Sen verran oli tolkuissaan, että yritti kipitellä karkuun. Ja U riemusta hihkuen yrittää napata sitä näppeihinsä. Sai se sen lopulta kiinni ja tietenkin oli menossa murkku suuhun. Siinä vaiheessa tää mamma puuttui tilanteeseen ja vapautti murkun ulkoilmaan. Lähti vielä lentoon, sitkeä sissi.

Tänä aamuna heitin Kallen lentokentälle. Oli lähdössä Köpikseen. Muuten ihan ok, mutta päätti sitten, että tulee kahden jälkeen yöllä verisenä pyytelemään anteeksi sitä, että on lainaamaansa pyörää tärvellyt. Hieman tuli paniikki, kun yksi keskellä yötä naama veressä (alkoholilla oli myös osuutta asiaan) tuli herättelemään. Että pitääkö nyt lähteä johonkin päivystykseen. Onneksi oli vain pintanaarmuja, mutta kuitenkin. Oli siis ollut "yhdellä" ja lainannut mr S:n fillaria siirtymiä varten. Kotiin ajaessa jossain vaiheessa oli tasapaino pettänyt. Ja kyllä mä sitä läksytin. Ensinnäkin siitä, että herättää keskellä yötä vaan pyytääkseen anteeksi jotain fillarin naarmuja. Toiseksi siitä, että se ylipäätään oli siinä kunnossa. Taisin jopa vilauttaa "seuraavan kerran soitan äidilles" -kortin. Hienoa.

Mr S on ollut eri ahkera terassin rakentamisessa, voipi jopa olla, että terde on valmis ihan aikataulussa! Se olisi kyllä erinomaista. Voisi pikkusiskoliskon tervetuliaisia ja U:n synttäreitä juhlistaa säiden suosiessa myös tuossa ulkosalla. Katsotaan nyt.

huoltojoukoissa

mr S rakentaa veljensä kanssa terassia. Mä olen huolehtinut U:n huollosta, kundien vesihuollosta ja hieman viihdytysjoukkonakin oon saanut olla. Kummipoika tuli isänsä kanssa pesemään autoa tohon pihalle. Kummipoika ilmoitti hyvin, hyvin ylpeänä, että hän on nyt iso poika, koska hän on 4 vuotta. Niinhän se on. Iso ja niin pieni. Jaksoi hieman U:nkin kanssa leikkiä (ehkä 5 minuuttia), U:sta oikein huokui se sellainen ihailu ja ylöspäin katsominen. Taitaa tulla Traviksesta aikamoinen idoli U:lle.

Jaaha, U pikkasen kitisee... pitää mennä katsomaan, onko unipupu taas päätynyt sängyn ulkopuolelle.

Terassikuulumisia

en muista, koska olisin viimeksi ollut terassilla. (Duunilounasta viime viikolla ei lasketa). Eikä nytkään ole sellaisia terassikuulumisia, keskellä viikkoa sentään eletään. Mr S touhuaa ulkona veljensä kanssa meidän terassia. Sehän saattaa jopa tällä vauhdilla valmistua piankin. No, uskoo sitten kun sen valmiina näkee... Ei tässä muuta, U:n viihdytysjoukkona joutuu olemaan.

Kielestä

Mr S lohkaisi mielestäni aivan loistavan uussuomalaisen sananlaskun: Koti on siellä, missä läppäri liittyy automaattisesti wifiin. Näinhän se menee... Tosin koti on mulla tällä hetkellä siis koti ja duuni. Netistä puhe (koska siitä puute), älypuhelimen idea hiukan kuihtuu siinä vaiheessa, kun sillä ei pääse verkkoon muuta kuin kotona. Piti tänään soitella palveluntarjoajalle, mutta unohtui. Huomenna sitten.

Viikonloppu oli taas vauhdikas. Perjantaina käytiin vilkuilemassa pikaisesti isoja laivoja, anopin partsilta sitten tuijoteltiin ilotulitus. Joka olisi voinut olla hivenen näyttävämpi pimeämmässä ja tyynemmässä säässä. Komeita olivat laivat silti (ja se tulipalo, joka syttyi nosturiin, josta ammuttiin raketit). U ei oikein suostunut nukkumaan vieraassa paikassa, sinnitteli sissi kotiin asti (11 aikaan illalla oltiin kotosalla). Onneksi sitten simahti kuitenkin heti ja nukkui melkein puoli yhdeksään lauantaiaamuna.

Lauantaina tää mamma lähti ihan teinimeiningeissä puistokaljoittelemaan (paitsi että kuoharia muovisesta skumppalasista juoden) Keravalle. Oli ihan mukavaa, mitä nyt väsy iski ennen puoltayötä. Mutta siihen asti oikein hauskaa. Olin myös puoliksi säästäväinen, junalla ajelin Pasilaan asti. Siellä kun myöhästyin lähelle kotia tulevasta junasta, hermostuin ja otin taksin. Silkkaa säästöä tosin sekin. Mun hermojen ainakin. Oon tullut vanhaksi, kun ei yhtään huvittanut se nuoriso, joka junassa mekasti.

Sunnuntaina sitten mentiin nimpparikahville kaverin mökille. Pusulassa käväistiin lastentapahtumassa ihmettelemässä paloautoa ja paria heppaa. Kummipojasta kuulemma tulee palomies-isi. Hyvä, että on tulevaisuus selvillä. Mä en vieläkään tiedä, mitä musta tulee isona.

Tultiin juuri kaupasta. Mr S menetti hermonsa, U oli kieltämättä melko rasittava. Taitaa pikkuisella olla neljäs hammas tuloillaan. Vois nyt pukata ne kaikki hampaat, ettei tarvis koko ajan känistä ja kuolata niitä. Mulla purukalusto taas kunnossa, vuoden päästä tarkastus. Vika reikä paikattiin tänään aamulla.

prioriteetit kuntoon

Mr S soitti tossa kolmen pintaan, että olisivat menossa katselemaan isoja laivoja. Tokaisin, että saavat mennä mielellään ihan kolmistaan (U:n ja Kallen kanssa olivat liikenteessä), mä aion nukkua päikkärit! Lähestulkoon riemusta hihkuen tulin tyhjään kotiin, haahuilin hetkisen ja vetäydyin makkariin. Reilu parin tunnin tirsat sitä tuli sitten nukuttua. Ai että, teki hyvää. Nyt on hivenen pöllämystynyt olo. Ehkä tää hälvenee siinä vaiheessa, kun pojat tulee kotiin. Mr S sanoi, että kuuden pintaan ovat varmaan jo kotosalla. Kello on yli seitsemän, eikä kundeja näy. En valita ;)

Töissä on ollut melko rauhallista, kotona ei niinkään. Mr S touhuaa terassia, jotta se on valmis siihen mennessä, kun pikkusiskolisko tulee Suomeen. Saa nähdä, miten äijän käy. Eilen siskonmiehen kanssa väänsivät kellon ympäri tuolla pihalla, enkä oikein osaa sanoa, että mitä ovat tehneet. Ehkä niissä pohjatöissä sitten vaan menee kauan.

On ollut myös pikkasen sanasotaa mr S:n kanssa, mutta suurimmaksi osaksi ne on jo sovittu. Molemmat vähän väsyneitä ja kärttyisiä jostain syystä. Mulla on nyt tämän viikon ollut aivan suunnaton väsymys, vähän samanlainen kuin silloin raskauden alkuvaiheessa. Ei kiva. Enkä oo kyllä paksuna (muuten kun näiden mun ylipainokilojen vuoksi), en ymmärrä miksi niin väsyttää. Onneksi tänään tosiaan sain nukuttua päikyt. Nyt vielä aivotonta telkkarin toljotusta siihen asti, että pojat tulee kotiin.

Viikonloppuna tapahtunutta

Meni sitten taas yksi kesäinen viikonloppu. U oli siskon hellässä huomassa, me mr S:n kanssa juhlistamassa mun opiskelukaverin naimisiin menemistä. Ihan oli ok häät, seura oli mitä mukavinta. Ruoka ok, juoma samoin (meillä ehkä saattoi olla oma takakonttibaari mukana... anteeks vaan ravintolan pitäjä.)

U oli ollut oikein kilttinä (huolimatta siitä, että sillä yksi uusi hammas pilkottaa ylhäällä) siskon luona. Sieltä kotiutuessaan oli kyllä niin loppu. On ilmeisen rankkaa serkkujen kanssa remuaminen. Serkut jo kyseli, että milloin U tulee seuraavan kerran yökylään :). Totesin, että ehkä annetaan siskon ja sen miehen hetki hengähtää ennen seuraavaa kertaa. Sen verran on täystuho ja joka paikkaan ehtivä toi meidän kakara tällä hetkellä.

Mr S aloittelee terassinrakennusprojektia. Toivottavasti saa hieman apuja jostain. Eiköhän Kalle auta, ensi kuun alkuun asustelee taas täällä meillä. Nyt oli ilmeisesti lopullinen lusikkojen jako tapahtunut. Voi toista :(

Tänään töissä käytiin lounaalla Ursulassa, huomenna ehkä lounaaksi sushia. Pitänee googlettaa joku hyvä lounassushipaikka. On nää rankkoja nää työpäivät näin heinäkuussa, kun pomokin on lomilla ;)

Rullaa, vaikka pää täynnä höttöä

Tämä viikko ollut hiljainen toimistolla. Ens viikosta tulossa todennäköisesti vieläkin hiljaisempi. Jotenkin itsekin on jumittunut johonkin sellaiseen hassuun horrostilaan, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Paitsi tänään kunnostauduin. Sain pari niin hyvää juttua sovittua, että ihan tekis mieli taputtaa itseään selkään. Sain kyllä myös duunikavereilta (niiltä parilta hassulta, jotka konttorilla mun kanssa kökkivät) tunnustusta. Toivottavasti nämä yhteistyökuviot tuottavat jotain lisää...

Se töistä. Kotona kaikki hyvin, U harjoittelee seisomista. Kohta se pinkaisee kävelemään. Vois olla kiltti poika ja ajoittaa vaikka mun lomaan ensiaskeleensa, että mä näkisin ne ihan ekat. No, eiköhän niitä tuu nähtyä ihan tarpeeksi toisaalta.

Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kylässä. Toivat sitten iltapalaa. Karitsan paahtopaistia n. puoli kiloa/naama, mozzarellasalaattia, leipää, perunoita... Niin ja jälkkäriä kanssa. Mä oon syönyt nyt parina päivänä varmaan kahden viikon edestä kaikkea. Kokeilin äsken paria mekkoa, eikä oikein mikään meinannut mahtua... Ei hyvä. Mutta toisaalta olen kyllä päättänyt myös, että en kanna turhaa stressiä nyt näistä kiloista. Kyllä sitä ehtii siitäkin stressaamaan sitten joskus. Nyt keskityn siihen, että kotona ja töissä asiat rullaa.

Loppuun asti

Nyt on sitten loppu (ainakin toivottavasti) leikki rakennusvalvonnan kanssa. Talon lopputarkastus läpi ja kirkkaasti! Maanantaina iltapäivästä kävi tarkastaja toteamassa, että ihan hyvin voidaan asua ja elää tässä torpassa. Vilkaisi vaan yläkerran ja leimat paperiin.

Eilen illalla käytiinkin sitten mittailemassa pihaa terassia varten. Iso urakka vielä edessä... Toivottavasti tämän kesän aikana kuitenkin saadaan valmiiksi, että voidaan loppukesästä pitää tuparit. Ja tietenkin kun talo uhkaavasti alkaa olla valmis, mulla alkaa polttelemaan maa jalkojen alla. Hiukka oon jo vilkuillut, että mihinkäs sitä seuraavaksi muuttaisi. Ehkä nyt hetki katsellaan tätä maisemaa, mutta saa sitä ihminen suunnitella ja haaveilla...

Kaikennäköistä

Taas yksi viikonloppu takanapäin. Oli kaveria kylässä (skumppaa ja hyvää ruokaa), ristiäiskakun vääntöä ja sitten tietty ne ristiäiset, naapurien kahvittamista, kaupassa juoksemista ja yksi hyvin kiukkuinen kakara.

U:lla on nyt ollut pari todella huonoa päivää. Oli eilen hilpeetä käydä ostoksilla, kun yksi kiljuu kärryissä ja mulla hermo ei riitä. Että anteeks vaan kaikille Tapiolan Stockan asiakkaille, se oli meidän U vaan, joka käytteli äänihuuliaan tehokkaasti. No, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mutta siinä vaiheessa, kun yrität miettiä rattaiden ja ostoskorin kanssa, että mitä siihen kakkuun tarvitsikaan ja mitä tänään grillataan, niin hermohan loppuu. Helppoahan mulla yhden kanssa oli, tuli hoitohuoneessa vastaan isukki kolmen pienen (kaksoset ja yksönen) kakaran kanssa. Siinä hiukka säälitti. Eikä sääli kovin paljon haihtunut, kun ruokaosastolla törmäsin uudestaan tähän iskään. Olivat löytäneet äidin ja pari kakaraa lisää.

Just lähti naapurit (ei noi viereiset, vaan aidantakaiset) kotiinsa. Mukavilta tuntuivat ja oikein hyväkäytöksiset lapsoset heillä. Ehkä vois heistä saada välillä sellaista iltaistuskeluseuraa? Toivottavasti.

Eilen meni vähän pitkäksi ilta, väsyttää kovin. Eikä tällainen edustaminen (ne ristiäiset ja naapureiden kanssa seurustelu) auta asiaa. Ihan pian nukkumaan, jotta aamulla pirteenä töihin.

Saas nähdä, millainen viikko tulossa töissä, melko moni lomailee jo. Minä en vielä moneen viikkoon.

Huomenna muuten talon lopputarkastus, kaikki sormet ja varpaat ristiin, että menee läpi!!!

Yöllä

Koneet (tiskikone, pesukone ja kuivuri) pyörii ja jollain tasolla ymmärrän meidän äitiä tällä hetkellä. Tämä hiljaisuus, kun kaikki muut nukkuu, on jotain ihanaa. Äiti käytti yönsä imurointiin ja yleiseen haahuiluun, mä haahuilen netissä... Miksi mun pitää aina piristyä, jos en samantien sänkyyn päästessä nukahda? 

Tänään oltiin isosiskon synttäreillä, täytti 36 vuotta. Lahjoin paperilla ja kynillä :) koska kyseinen tyttö sitten kuluttaa paljon molempia. 

Tapasin myös ensi kertaa siskonpojan morsiamen. Hurjaa, että se pikkupoika, jolle olen vaihtanut vaippoja, on muka tarpeeksi aikuinen mennäkseen naimisiin. (Itse en ollut, vaikka nuorempana heitä ekaa kertaa avioiduin, toivottavasti heillä parempi onni matkassa)

Pitää yrittää nukkua, huomenna U:n kanssa leikkimistä koko päivä, jotta mr S saa tehtyä töitä.

väsyväsyväsy

miksi ihmeessä niitä asioita (parisuhde-sellaisia) pitää aina puida puolenyön aikoihin. Oon tainnut joskus ennenkin tästä mäkättää. Kun herätys on siinä kuuden pintaan, niin ei oikein huvittais setviä tilannetta silmät ristissä keskellä yötä. Siihenhän se sitten kuitenkin eilen illalla/yöllä meni.

Tänään väsyttää. Töissä sentään olin suhteellisen tuottava. Mr S heitti U:n mulle kolmen pintaan ja läpsystä vaihto. Nyt toi kakara kiljuu. Yrittää saada pikkutipulintusia juttusille. Kohta täällä on kolme kiljukaulaa. Ei ihan kaikista kivoin kommunikointiääni.

Eipä mulla muuta. Jospa U hetkeksi torkahtaisi mun syliin tossa nojatuolissa. Auttais paljon, jos sais hetkeksi silmänsä ummistaa.

Ensisuudelma

Ihan ekasta ei ole paljon kerrottavaa, jossain puistossa mua päätä lyhyemmän, kiharatukkaisen pojan kanssa. Sen kanssa ei paljon sitä enempää sitten pussailtukaan.

Mutta mr S:n kanssa. Onneksi ei oltu seisaaltaan, koska olis saattanut mennä jalat alta... Se suudelma oli täynnä tunnetta, mun puolelta vielä kyyneliä ja surua, mutta mr S:n puolelta lupaus tulevasta ja sehän pentele lunasti sen lupauksen. Tulee suudeltua ihan liian harvoin nykyään. Sellasta pusuttelua.

Korkki

Ihan luvan kanssa korkkasin skumpan lauantaina. Mr S oli kutsunut meille vieraita, jotka tupsahtivat sellaiseen aikaan paikalle, että olin aivan au naturelina. Siitäköhän riemu repesi ja pahaa mieltä ympäri ämpäri. No, siitä selvittiin vaikka vähän kaverit luimistelivatkin. Mr S melko pian vakavasti kehotti ottamaan vähän skumppaa, ettei pipo niin kovin kiristäisi päätä. Korkki ei valitettavasti mennyt kiinni ajoissa, vaan piti juoda himppasen liikaa siihen nähden, että herätys oli siihen tavanomaiseen seitsemän pintaan U:n toimesta. No, onneksi päikkärit sitten U:n kanssa helpotti tilannetta.