Mitäs kuuluu?

No edelleen ääni ei oikein kulje (haluaisin hoilottaa joululauluja ihan täysiä, mutta ääni meinaa pettää).

Olen kehittänyt riippuvuuden Dr Who -sarjaan. (Kohta loppuu Netflixistä kaudet, millä mä sitten pakenen tätä arkea?)

En laittanut yhden yhtä joulukorttia tänä vuonna. Olen huono ihminen. Ensi vuonna uusi yritys.

Joululahjoista sen verran, että kohta (reilun tunnin päästä) annan mr S:lle sen meidän perinteisen jouluaattoyön lahjan. Sen piti olla Tampereenreissu, mutta vaihtuikin viime metreillä sitten elektroniikaksi. Ostettiin U:n kanssa sille uusi puhelin. Kun vihdoin ilmoitti, että saattaakin haluta uuden i-luurin korvaavaksi vekottimeksi vanhalle (erittäin epäluotettavalle) puhelimelle. Joten jäi Tampere sitten varsinaiseksi joululahjaksi.

U:lle ostin sähköhammasharjan ja kirjan lahjaksi. Oon maailman tylsin mutsi.

Huomenna sisko perheineen tulossa joulunviettoon, äiti, isä ja kaksi siskoista karkaavat joulua laivalle. Me touhuillaan täällä huomisen ruokia pikkupaniikissa (kalkkunan sulatus kesti luvattua kauemmin + muuta epämiellyttävää yllätystä) ja pikkupöhnässä (lasi viiniä ruoan kanssa...).

Mr S ja U osti mulle valkoisen joulukuusen. Oli kyllä ihana yllätys tulla kotiin (olin viihteellä mun parturin kanssa vihdoinkin, lähes kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen) ja löytää koristeltu, valkoinen kuusi valoineen päivineen odottamasta.

Nyt ajattelin lakata vielä kynnet joulunpunaisiksi. Vielä tosin U:n joulukalenteriyllätys huomisen osalta viimeistelemättä (sekin on kirja, oon ehkä maailman paskin mutsi...), mutta se on onneksi nopee homma. Teen vihjelappusia, joiden avulla yhdessä sitten etsitään yllätys. Viimeinen lappunen enää laittamatta :)

Huono jouluihminen

tuleekohan tästä ensimmäinen vuosi aikuisiällä, kun en lähetä joulukortin korttia? Oli melkoista toiveajattelua, että tää flunssa olis jo ohi... U:kin on ilmeisesti taas tulossa kipeäksi. Ei vaan jaksa. Siis sitä korttirumbaa. Eikä jaksa tätä huonoa omaatuntoa siitä, ettei jaksa laittaa kortteja.

mr S on myös kipeenä. Eikä suostu jäämään kotiin lepuuttamaan, vaan duunia painaa lähes kellon ympäri. Tulevana viikonloppuna vaan kotoillaan villasukat jalassa, päikkäröidään, juodaan glögiä ja syödään pipareita. Nih. Ha, sen ku näkis ja kuulis kolinan. Viimeistään lauantaina jompikumpi meistä varovasti ehdottaa jotakin aktiviteettia...

Joululahjatkin miettimäti. Osa onneksi hankittu, mutta loppujen kanssa lyö pää ihan tyhjää. Varsinkin mr S:n kohdalla. Kun rahatilanne on hiukka heikko, eikä mitään krääsää halua ostaa, mutta jotenkin haluais muistaa ja toisella on hivenen kallis maku. Vaikeeta.

Jouluaattoa vietetään tänä vuonna melko pienellä porukalla, meitä on vaan kahdeksan. Mun perheen 'vuoro' tulla kylään, mutta äiti, isä ja kaksi siskoista lähtevät joulua vähän pakoon. Joten yksi sisko perheineen tulee aattona meille.

Eilen oli U:n dagiksen joulujuhla. Melkein loppuun asti meni mallikkaasti, mutta sitten tuli joku tilanne ja mamma joutui lohduttamaan. Siitä kun elämä taas helpottui, tuli joulupukki! Voi elämä toi kakara pelkää sitä gubbea! Ei taida tulla meidän kotiin tänä vuonna pukkia... Kiipes melkein itestään mun syliin (mä siis seisoin), kun se pelottava punanuttu saapui. Hädintuskin uskalsi ottaa lahjapussukkansa (mun sylissä edelleen) vastaan. Onneksi pussukasta paljastui piparia, rusinaa ja mandariini niin se hieman helpotti tuskaa. Tänään dagiksesta tullessa muisteli vielä, että joulupukki tuli. Onneksi muisti, että sai lahjan siltä. Mutta en kuitenkaan luottaisi siihen, että sen ukon tullessa kotiin lohduttaisi mitkään lahjat. Ehkä ensi vuonna.

Vielä reilu viikko töitä, sitten pitkä loma! Voi kun tää räkätauti olis jouluun mennessä ohi.

Rikkoutumaton perinne

Viime viikolla oli taas Beaujolaus Nouveaun aika. Alunperin oli ihan muut suunnitelmat, mutta niin se vaan kääntyi, että mr S:n serkku vaimonsa kanssa oli taas nauttimassa uuden sadon viiniä meidän kanssa. Jotenkin hassua, että ihan itsekseen tällaiset perinteet muodostuvat ja tällä kertaa todella tuntui siltä, että turha yrittää mitään muuta, näiden ihmisten kanssa kuuluu tämä hetki viettää.

Mä oon ollut viime viikon torstaista asti kipeenä. Olipa ärhäkkä tauti ja vieläkin tuntuu siltä, ettei ihan voimainsa tunnossa ole. Mr S on ollut ihan superihana, hoitanut U:n viemiset, tuomiset ja viihdyttämiset. Mä oon saanut keskittyä niistämiseen, yskimiseen, nukkumiseen ja välillä hömppäsarjojen katsomiseen. Josko tää nyt ois tässä tää tauti. Salille pitäis jo päästä!

Tänään siskoitten pikkujoulu, U tosin mukana (laitetaan sille peruukki päähän, ni uppoo ku väärä raha) ja siskontyttö tulee myös mukaan. Melko kivaa, että on taas tällainen hetki, ettei kukaan kiukuttele ja voidaan viettää aikaa keskenämme. Mr S menee veljensä luokse juomaan sen viskivarastoja tyhjäksi.

Ennen pikkujouluja kuitenkin kummipojan synttärit. Pitääkin valmistautua, lahja vielä pakkaamatta ja ehkä vois vaihtaa jonkun mekon päälle.

Vanha rouva

Kun on tuntenu 10 vuotta mr S:n, voipi saada lahjaksi vaikka helmet. Joista sitten kuulee jatkossa vinoilua aina niitä käyttäessään, että miksi sulla on tollaset vanhan rouvan helmet kaulassa... 

10 vuotta on hurahtanut kuin siivillä, harvemmin tylsää hetkeä ton tyypin seurassa on ollut. Mielenkiinnolla ja hivenen kauhulla odottelen seuraavia vuosikymmeniä. 

Lumisadetta

Mr S:n vaari saatellaan tänään viimeiselle matkalle. Harmikseni en päässyt mukaan bileisiin, koska kunto petti. Ääntä ei tule ja kurkkuun on muuttanut kaktus. Päätin jäädä kotiin lepuuttamaan.

Hautajaiset alkoivat klo 14.00 ja melko samaan aikaan alkoi lumisade, joka tekee maata valkoiseksi. Järkeillen asiat eivät liity millään tavalla toisiinsa, mutta haluan ajatella, että sieltä jostain se vaari laittoi meille vähän kaunistusta pimeyteen.

On se jännää, miten ihmisen poismeno vaikuttaa. Vaikka vaari olisi seuraavaksi täyttänyt 92 vuotta, eli varmasti jo nähnyt kaiken, mitä tässä maailmassa nyt on katsomisen arvoista, silti on haikea mieli ja muutama kyynelkin vierähtelee. Kuitenkin lähes kymmenen vuoden ajan oli mullekin kuin oma vaari. (Välillä pepusta nipistelevä vaari, mutta kuitenkin ;))

Mun miehet lähti niin komeina laittamaan vaaria (isovaaria) hautaan. Kun vilkutin U:lle, ihan hätkähdin sitä, miten iso poika se jo on. Pitkä kun mikä ja lähestulkoon itsenäisesti toimiva vekotin. Toki siihen oikeeseen itsenäisyyteen on vielä vuosia, mutta on ihan hämmentävää, miten nopeasti sellasesta vauvapötkylästä kasvaa oikea ihminen. Oikea ihminen, joka huvittaa tällä hetkellä lähipiiriä tokasemalla sopiviin kohtiin aina välillä: "Voi Visti!" Ja veikee virnistys päälle. On se vaan niin söpö tällä hetkellä. Onneksi niillä hetkillä pääsee niiden kauheiden hetkien yli...

Mr S:n kanssa oli taas vaihteeksi perusriita tossa su-ma välisenä yönä. Kahteen asti kun (taas) junnaa niitä samoja asioita, joita aina, ei enää huvita mikään. Edes seuraavana päivänä. Viime maanantai olikin ehkä väsynein ja v-mäisin pitkiin aikoihin.

Onneksi mr S osaa myös sen sopimisen jalon taidon paremmin kuin minä. Oli kävellyt kirjakauppaan ja todennut myyjälle, että hän on ollut hölmö, olisiko sellaista kirjaa, jossa selitetään, miksi mies on parisuhteessa hölmö? Olisin halunnut kyllä olla näkemässä myyjän ilmeen... Mutta maanantain pihvi-illallisen päätteeksi sitten ojensi paketin, josta paljastui kaksi kirjaa. Toinen mulle (Eniten vituttaa parisuhde) ja toinen hälle (Parisuhdekoulu, opas avio-onneen). On se kyllä vaan kehityskelpoinen yksilö! Ja ihan itse itseään kehittävä vieläpä.

Vielä vaarin kuolemaan palatakseni. Saa nähdä, miten pitkään mummu sinnittelee yksin. En osaa kuvitella, miltä tuntuu, että toinen palanen itsestä onkin yhtäkkiä poissa. Olivat olleet yhdessä aivan teineistä asti. Miten siinä vaiheessa osaa olla enää yksin? Mummu sanoikin, että päivät ovat todella pitkiä, vaikka kaipa se minuutissa edelleen kuusikymmentä sekuntia on. Vaikkei siltä tunnu. Toivottavasti nyt ei ihan vaivu epätoivoon. Mr S kyllä uhkaili, että lähdetään sitä roudaamaan ainakin Tuomaan markkinoille, toivottavasti saadaan mummu suostumaan :)

Tulipa taas tajunnanvirtaa, eiköhän tässä ollut päällimmäiset tällä hetkellä. Toisella kertaa taas lisää.

RIP

Mr S:n vaari, U:n isovaari pääsi pois sunnuntain-maanantain välisenä yönä. Juuri oli mr S:n isä soittanut sunnuntaina, että nesteytys on lopetettu ja vaan kipuja lääkitään. Onneksi meni noinkin nopeasti, oli sydäntäsärkevää tietää, että kaiken aina itse tekemään tottunut mies ei pystynyt enää mihinkään.

Hautajaiset tiedossa siis. On ollut miettimistä siinä, miten ja mitä U:lle kertoo? Kun ei se vielä pieni tajua mitään. Ehkä ennen hautajaisia kerrotaan, että siellä on surullisia ihmisiä, mutta se ei haittaa, koska vaari eli hyvän ja pitkän elämän. Myös mietityttää noin niinkuin ylipäänsä, että miten tällainen 'pakana', joka kuitenkin uskoo johonkin energiaan, henkeen, kuolemanjälkeiseen elämään, kertoo kuolemasta lapselle. Kun ei kuitenkaan halua tuputtaa sitä omaa uskomustaan. No, sitä mietitään sitten.

Oli lähes kymmenen vuoden ajan mun varavaari, omia isovanhempia kun ei elossa ole ollut vuosikausiin... Haikea olo.

Mr S lähdössä duunimatkalle kahdeksi päiväksi. Mulla siis yh-arkea taas vaihteeksi ja U on ihan kauheen räkäsenä. Saa nähdä, onko kotipäiviä tiedossa. Kun töissäkin olis kaikkea. Ei voi mitään.

Mamma on nyt vähän väsynyt

Olis varmaankin pitänyt ottaa vinkistä vaarin ja jäädä tänään vällyjen alle piiloon pahaa maailmaa. Aamu kun alkoi sillä, että U lorotteli pikkuvessan lattialle oikein kunnon lammikon. Sitä mopatessa tuli mietittyä, että olisko sittenkin pitänyt vaan antaa kundin tehdä vaippaan se aamupissansa. Mutta kun kerrankin oli ihan kuiva vaippa ja ja ja...

Siitä se aamu sitten lähti käyntiin. Duunissa ihme sähläyksiä ja selvittelyjä, jonka jälkeen tieto siitä, että yhden sairasloma jatkuu vielä ainakin kaksi viikkoa ja toinen lähtee kokonaan toisiin hommiin heti maanantaista lähtien. Mä kutistuin tän päivän aikana varmaan kymmenen senttiä. Ihan oikeesti tuntuu siltä, että olis selkäranka jotenkin lytistetty kasaan. Varmaan huomenna jo helpottaa ja enhän mä oikeesti joudu niitä kaikkia hommia yksin tekemään, jotka näiltä puuttuvilta yksilöiltä jää. Mutta tänään kyllä tuntui epätoivon syöveri imaisevan kitaansa. Kerään itteni.

Perjantaina olisi tulossa bileisiin parikymmentä tyyppiä, eikä vielä mitään havaintoa tarjottavista, ohjelmasta tai koristeluista. Perinteiset halloween -bileet tiedossa, mutta tosissaan vielä vähän vaiheessa. Tänä vuonna kun päätin, että pidetäänkin kahdet bileet! Perjantaina lapsellisille ja lauantaina ihan vaan aikuisille. Ihan tosi hirveen fiksu idea. No, jos lopettais nillittämisen aiheesta ja alkais tehdä jotain asian eteen ;) Vois alottaa vaikka kaivamalla koristeet esiin ja tekemällä inventaariota, että tarvitseeko hankkia jotakin lisää...

Sairasta sakkia

Mr S:n vaari on Suursuon sairaalassa. Ollut nyt jo muutaman viikon. Kun kuulin tästä, tuli mulle välitön ahdistus, muistui mieleen ne kaikki kerrat, kun käytiin mammaa ja ukkoa siellä katsomassa. Olivat siellä melkoisen monta vuotta molemmat... Toivottavasti vaarin tilanne selviää tavalla tai toisella mahdollisimman pian. On kamalaa katsoa, kun vahva, kaiken itse tekemään tottunut mies on niin heikkona, että mukista juominenkin on hankalaa.

Sisko oli viikko sitten perjantaina sydänleikkauksessa. Se meni ihan hyvin, nyt jo on ihan vauhti päällä ja äiti ja isä onkin sen kanssa ihan helisemässä... On siis jo kotihoidossa, tosin asuntolaan ei vielä uskalla päästää, joten koettelee sitten äidin ja isän hermoja tässä jonkin aikaa. Kävin sairaalassa pari kertaa moikkaamassa siskoa, ekalla kerralla siellä oli muutkin siskot. Kyllä sai taas hävetä, kun yks meinas pyörtyä ja lepuutti lattialla ja toinen vouhkas ja meuhkas ja lietso paniikkia ympärilleen. Toisella kerralla olinkin sitten ihan itekseni, tosin sisko melko nopeesti viittoi, että nyt sopisi lähteä. Ei oo turhan kohtelias tapaus.

Järvenpään kummipoikakin on päässyt sairaalasta pois. Joutui viettämään viikon hakemassa hoitotasapainoa vastatodettuun diabetekseen. Pientä käy sääliksi, mutta onneksi löytyi ennen mitään vakavampaa tilannetta syy janoon ja pissalla ravaamiseen.

Tänään mun nimppari. Mä oon pikkasen vissiin dementoitunut tai jotain, olin äidille luvannut mennä konserttiin sen ja siskojen kanssa. Tämä palautui mieleen siinä vaiheessa, kun äiti soitteli aamulla, että mentäiskö vaikka syömään ennen konserttia. Oltiin just mr S:n kanssa lähdössä Turkuun hotelliin yöksi. Mr S oli siis valmistanut mulle yllätyksen, varannut hotellihuoneen, lapsenvahdin ja katsonut jonkin konsertin, jota oltaisiin menty sinne katsomaan. No, onneksi huoneen sai peruttua, ehkä me päästään joku toinen kerta.

Oltiin siskojen ja äidin kanssa katsomassa Rakkaudella Tuliset Tenorit. Onpa vaan hienoa laulantaa heillä. Toki harmitti mr S:n ja mun yhteisen illan peruuntuminen, mutta kyllä noi treffit neljän tenorinkin kanssa kelpasi ;) Siskot oli ihan villeinä, menivät vielä pyytämään halaukset Tomi Metsäkedolta konsertin jälkeen. Tosin äiti sen aloitti, sitten toinen siskoista meni perässä ja kun toinen sisko sai, niin piti toisenkin siskon saada halaus. Siitä sitten riittikin juttua heillä koko kotimatka... Varsinaiset teinit idolinsa kanssa. Kuitenkin molemmat on mua monta vuotta vanhempia.

Josko nyt viettäis hetken aikaa mr S:n kanssa ja sujahtais puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Siinäpä kanssa yks pikku ongelma muuten, oon mennyt rikki noin niinkuin nukkumisen suhteen. En meinaa saada unta illalla, kuuntelen vaan mr S:n tuhinaa/kuorsausta ja herään aamulla jumalattoman aikaisin enkä saa enää unta. Melko paljon stressiä töissä, joten toivottavasti liittyy nyt vaan siihen. Katellaan.

Hups, tulipa taas taukoa tästä kirjottelemisesta. Tässä välissä ollaan keretty käydä mm. Espanjassa ja teatterissa. Espanjan reissu oli kiva, mutta melko rankka. Anopin kanssa reissaamista ei voi suositella. Tai riippunee anopista, mutta tän mun tapauksen kanssa ei välttämättä kovin nopeasti lähdetä reissailemaan. Vaikka ei mitään suurta yhteenottoa tapahtunut, oli niin monta kertaa hyvin lähellä, että oman mielenterveyden vuoksi jätetään väliin jatkossa. (Ehkä hiukkasen raottaa tätä mun mielipidettä, jos kerron, että anoppi oli ottanut puurot mukaan U:lle. Sekä vaipat, vaatteet, lusikoita ja haarukan, mukeja...)

Espanjassa käytiin mr S:n kanssa melkein Gibraltarilla (unohdettiin sitten passit, joten ei ollut sinne asiaa), kävelemässä ihanaa vuoristopuroa pitkin Nerjassa ja yksi ilta syömässä. Muuten sitten vietettiin aikaa hotellin altaalla (minä kirja kädessä ja mr S juoksemassa U:n perässä ympäri allasaluetta, hyvä työnjako) ja milloin missäkin leikkimässä. U tykkäsi eritoten reissusta hissillä korkealle vuorelle. Siellä vuorella kun oli pino! (eli poni)

U diggasi tosi paljon myös lentokoneella matkustamisesta. Oli melkoisen tohkeissaan kun mentiin koneeseen, oma matkalippu tiukasti hyppysissä ja pieni reppu selässä. Mun oma matkamies :)

Reissu on enää kiva muisto, arki taas rullaa melkoisen kiireisenä. Huokasinkin perjantai-iltana mr S:lle, etten enää lähde lomalle, kun tuloksena on tollanen työtahti loman jälkeen. No, mun tapauksessa kyllä hieman lisäsi työtaakkaa se, että yksi duunikaveri jäi pitkälle saikulle ja mullehan suuri osa sen hommista siirtyi. Nihkeetä.

Perjantaina käytiin mr S:n kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Kojoottikuu. Oli hyvä. Mr S oli nähnyt, että väliajalla useampi vanhempi pariskunta oli poistunut paikalta, eli eivät olleet pitäneet. Makuja on monia...

Jaha, pitänee mennä antamaan aamupalaa tolle apinalle ja varmaankin voisi valmistella aamupalan myös noille nukkujille (Kalle ja tyttöystävänsä ovat kylässä).

Rakkaudentunnustus

Onpahan ollut kiireistä, silleen ihan hyvällä tavalla. Ja sitten ei vaan jaksa/viitsi käyttää sitä hetkeä vapaa-ajastaan kirjoitellakseen siitä, että on kiireistä.

Tällä viikolla eräs päivä, kun hain U:ta dagiksesta, kuulin sen. Vihdoinkin, ajattelin. U aloitti kävellessämme kohti parkkipaikkaa hyvinkin lupaavasti: "U rakastaa..." (kuvittele tähän kaksivuotiaan tunteenpalo, siihen sanaan todella sisältyi kaikki pikkupojan rakkaus) (niin ja tän mamman sydän meinas pakahtua tässä vaiheessa, luullessani vielä, että oli ollut ikävä mua ja olisin kuullut vihdoin rakkaudentunnustuksen. Ja ketut) "...mamman Smartia!!!"

Siinä on pojalla prioriteetit kohdillaan. Ehkä hivenen repesin :) Onneksi tämän jälkeen olen saanut myös kuulla, että olen U:n rakas. Ihana pikkumies!

YH

mr S lähti perjantaina reissuun ja mä laitoin heti U:n yökylään anopille. Paska mutsi U:lla... Mutta kylläpä tekikin hyvää olla hieman tyttöjen kesken. Hanna täyttää ensi viikolla 30 ja meitä oli muutama tyttö, jotka ei vaan pääse järjestämiinsä bileisiin. Päätettiin yllättää Hanna ja pitää pre-kolmekymppiset perjantaina. Yksi kaveri kävi poimimassa sen kotootansa ja ajelivat sitten keskustaan. Mä treffasin ne keskustassa ja Jepa liittyi vielä seuraan. Käytiin maistelemassa vähän tapaksia ja superhyvää cavaa. Siitä saateltiin Hanna Kämp Spahan, jossa sille oli varattuna body wrap -hoito, mitä se ikinä tarkoittaakin. Oli kuulemma oikein ihana kokemus. Sillä aikaa kun Hanna oli hemmoteltavana, me kolme muuta tyttöä käytiin vielä vähän kaupassa hakemassa kaikkea pientä unohtunutta. Keskustasta ajeltiin meille, jossa tehtiin ruokaa (tortilloja) ja nautittiin skumppaa, viiniä, mansikka-margaritaa... Niin ja Hannan bestis tuli vielä meille, kun hällä oli iltavuoro töissä niin ei ehtinyt keskustaan mukaan. Jälkkäriksi marjoja ja hedelmiä dippailtuna suklaaputouksessa (kävi pikku tsägä, duunista löysin moisen lainaan).

Me höpöteltiin, naurettiin, ehkä hieman tanssittiin, saunottiin, paljuiltiin, oltiin "mä en oo ikinä" -peliä ja nautittiin elämästä. Uni saavutti puoli neljän aikoihin aamuyöstä ja mä heräilin siinä seitsemän pintaan... No, kävin kaupasta croissantit ja touhuilin rauhassa aamupalan. Oli ihanaa istua pitkään aamupalapöydässä ja vielä jatkaa jutustelua.

Lauantaina olin ihan luvattoman hyvällä tuulella, ei ollut yhtään krapula, ihan lievä väsymys vaan. Siitä kun sain tytöt pihalle, jatkoin melkein heti parturiin. Siellä sitten tulikin tehtyä jotain muuta... Sellanen lila sivukalju yllätti. Olikohan olotilalla osuutta asiaan? No, ei se mitään, on tää oikeesti ihan magee ja tukka on uusiutuva luonnonvara. Mr S:lle en vielä lähettänyt kuvaa...

Parturista kun palauduin, tulikin kaveri Satu meille. Kateltiin leffoja, syötiin, herkuteltiin ja vähän juteltiin. Anoppi palautti U:n kasin pintaan nukkumaan valmiina. Laitoin U:n nukkumaan ja jatkettiin leffan kattomista. Aikaisin nukkumaan ja tänään kuuden pintaan ylös. Elämä olis muuten ihan mallillaan, mutta aamulla mun nenä alkoi vuotamaan kuin seula. Koko ajan aivastuttaa ja räkää tulee ihan luvattoman paljon. Jos nyt tän yh-viikon aikana oon vielä kipeenä, niin ei kiva.

Nyt toi mun omatoiminen kakara seisoo tuolla lautanen kädessä ja ruokapurkki toisessa. Lienee pieni vihje, että olis ruoka-aika? ;)

Ei niin salainen pahe

löysin n. viikko sitten nimityksen mun outoudelle. ASMR. En siis ole ainoa, joka vaipuu eräänlaiseen nirvanaan tietyistä äänistä/asioista. Siitä lähtien on youtube ollut ahkerassa käytössä... erityisesti haku: asmr maria gentlewhispering. Aivan loistava, kihelmöintiä aiheuttava ääni, mulla kun toimii tosiaan tuo venäjänkieli/-aksentti. Sellainen pieni välihuomio tähän väliin.

Voihan räkä

U:lla nokka valuu, mutta muuten vauhti on entisellään. Ei kuumetta tai mitään muita oireita. Mulla sitä vastoin eilen ja tänään on ollut aivan jyrän alle jäänyt olo, oonkin viettänyt molemmat päivät peiton alla välillä katellen hömppäsarjoja Netflixistä, välillä torkahdellen. Tänään onneksi oli jo hieman parempi päivä, kävin jopa suihkussa! Tänään iltapäivästä mr S valitteli omaa oloaan ja on aivastellut ja niiskuttanut. Ei reilua U:lta tuoda meille räkätautia!

Eipä tässä muita. Pitäisi suunnitella U:n kaksvuotissynttäreitä, mutta kaipa ne ehtii lauantainakin kääräistä kasaan. Paitsi ehkä jos aion tehdä kakun, pitää se aloittaa jo huomenissapäivin. Katotaan nyt, mikä olo mulla on.

Jahas, alkaa olla iltatouhujen aika. Josko sitä itekin taas menis vällyjen väliin. Johan tässä monta tuntia oon ollut pystyssä...

Ruuhkaa

hieman huvitti tän viikonlopun touhut. Perjantaina meille tuli vieraita, ihan oli aiemmin sovittu homma ja aikuisten kesken oltiin, U meni mummolle ja taatalle. Eli perjantai oli melko rauhallinen, mitä nyt pikkasen tällä mammalla nousi skumppa hattuun ja nukkumatti nouti jo puoli yhden aikoihin. Tosin enpä yleensäkään kovin paljon sen kauemmin jaksa riekkua, kun tiedän, että aamuherätys on aina aikaisin. En tiedä mikä on, mutta kuuden pintoihin on sellainen mun luontainen heräämisaika (ainakin näin kesäaikaan). Lauantaina sain torkuttua vielä reilu tunnin, mutta siihen se sitten jäikin.

Lauantai olikin sitten yhtä suurta palapeliä. Mummo ja taata toi U:n kotiin, mä lähdin poimimaan duunikaverin hauvaa meille hoitoon. Aleksi oli perjantaina ottanut meidän ison auton (tarvitsi koukkua) lainaan ja mr S ajeli Aleksin prätkällä meille. Jossain välissä lauantaina Aleksi toi pikkuautonsa meidän pihaan, josta Kalle sen poimi siskonsa hääautoksi. Meidän iso auto palautui, mr S lähti hakemaan veljeään satamasta ja heitti samalla Sannan keskustaan. Aleksi otti prätkänsä. Kalle palautti pikkuauton (siskonsa oli ollut ihan liekeissä autosta) ja kaveri ajoi yllärivisiitille lastensa kanssa. Mulla oli pää pyörällä (on edelleen) ja oon nyt vähän epävarma siitä, mikä ajoneuvo on tällä hetkellä missäkin ja toivon, että mulla on huomenna auto, jolla pääsen töihin ;)

Tänään käytiin mr S:n kanssa prätkäajelulla. U oli leikkimässä Tontunmäessä sillä aikaa. Olipa mukavaa, mutta superrankkaa. Mr S:llä oli duunikaverinsa pärrä, mulla Aleksin pärrä. Aleksin prätkä on sellanen customi, aivan eri asennossa ajettava kuin mitä oon ikinä ajanut. Siihen vielä se fakta, että edellisestä kruisailusta on parisen vuotta aikaa, niin meinasi olla vähän jännäkakka pöksyssä. Hauskaa oli kuitenkin. Nyt häntäluu kiukuttelee, hiirikäsi pahempana kuin aikoihin ja jostain onnistuin myös saamaan komeat mustelmat jalkoihin. Hieno harrastus!

Onneksi huomenna pääsee taas töihin rauhoittumaan...

Laajennettu perhekäsitys

Mun olotila oli lauantaina harvinaisen onnellinen. Oon niin onnellinen siitä, että meillä on ihania ihmisiä ympärillä, ystäviä ja sukulaisia. Lauantai vietettiin Kumpulan maauimalassa (eka kerta mulle sitten... 90-luvun? ja muille ikinä) Mikun, Jennin, heidän lapsosten, U:n, mr S:n, sekä mr S:n veljen ja veljenvaimon kanssa. Polskimisten jälkeen tultiin meille viettämään iltaa, grillaamaan ja nautiskelemaan kesästä. Siinä lasten touhuamista katsoessa ja ison pöydän ääressä kaikkien kanssa rupatellessa tajusin, että tää on mun perhe. Toki lapsuudenperhe on aina se oikea perhe, mutta meidän extraperheeksi on valikoitunut mitä loistavin porukka hyviä tyyppejä. Toivottavasti tää meininki jatkuu läpi vuosien.

Olin asennoitunut suht rauhalliseen viikonloppuun, mutta niinhän siinä taas kävi, että koko viikonloppu hurahti kaikenlaista touhuillen, kyläillen ja muita kestiten. 

Perjantaina mentiin mr S:n kanssa leffaan (Kesäkaverit, ylläriylläri, mr S:llä kun on ihme fiksaatio Iina Kuustoseen). U oli leffan ajan hoidossa vaarillaan. Hienosti oli mennyt, olivat olleet hiekkalaatikolla ja vaari oli ottanut kymmeniä kuvia. Siitä kun kotiuduttiin, laitettiin U:lle iltapuuro, yökkäri päälle ja rattaisiin nukkumaan. Lähdettiin Tontunmäkeen kävellen. U sitkeesti valvo lähes koko matkan, me kun luultiin, että olis simahtanut samantien. No, onneksi loppumatkasta luovutti ja laittoi silmät kiinni. Me istuttiin pimenevässä illassa, rupatellen ja hieman maistellen mansikoita ja kuohujuomaa. Bussilla kotiin.

Lauantai menikin edellämainitulla tavalla, sunnuntaina kutsu kävi Kirkkonummen mökille syömään hirvipaistia. Nam, olipa hyvä hirvi! Ja rentouttava päivä, kun itse sai vaan lueskella lehtiä ja nauttia auringosta, taata leikki U:n kanssa.

Meillä on ilmeisesti melko vakavasti suunnitelmissa lähteä syksyllä mr S:n porukoiden kanssa johonkin etelään... Saa nähdä, miten siinä käy. Ihan ok noin pieninä annoksina, mutta viikko saman katon alla... Jos nyt ikinä päästään edes yksimielisyyteen paikasta ja hotellista ;) 

Arjen alkua

Lämpömittari näyttää edelleen sellaista +29 astetta. Vihdoinkin kunnon kesä! Tietenkin kesästä nauttimista häiritsee hieman työnteko, mutta ei anneta sen haitata.

Töissä oltu jo kaksi päivää, U aloittanut uudessa dagiksessa. U:n ekat päivät on menneet hyvin, eilen aamupäivästä oli vielä ollut mammaa ikävä, mutta tänään oli jo ollut touhuissa täysillä mukana. Saatiin myös tänään ruokapöydässä pieni tulkkaus U:n suunnalta. Kertoi mulle ja mr S:lle, että 'auto, auto, se on bil'. Kiitos lapseni tästä tiedosta, mielenkiinnolla odottelen seuraavia sanoja, jotka mulle suvaitaan kertoa ruotsiksi :)

Mr S aloitti Sannin (Nasse-tädin;)) kanssa lazy ironman haasteen eilen. Kuukauden aikana aikovat juosta (kävellä) maratonin, uida sen nelisen kilsaa ja pyöräillä 180 km. Hieno ajankohta suorittaa moista, kun on helteisin aika... Eilen mr S oli kävelemässä ja tänään lähti ajamaan pyörällä. Kiva juttu, että urheilee, mutta mä oon vähän jumissa täällä kotosalla U:n kanssa :(

Mä päätin, että joka työpäivä kävelen rappuset vähintään yhden kerran ylös. Eilen ja tänään menin rappusia aamulla ja lounaan jälkeen. (Konttori on siis 9. kerroksessa). Pikkusia juttujahan tollaset on, mutta jotain sentään. Lisäksi tosiaan loman jäljiltä palattiin ruotuun syömisten suhteen. Nyt kyllä tekis ihan pirusti mieli jäätelöä, mutta en nyt tokana päivänä voi sortua!

Voi kun jo haukotuttaa! Kun kolme viikkoa tottuu nukkumaan päikkärit, on töihinpaluu hivenen raakaa.

Lomahommia

Ensimmäisellä lomaviikolla (joka onneksi on hailea muisto enää) lähdettiin Savonlinnan lähistölle vuokramökille. Pitelemään sadetta... Ratkiriemukas viikko oli, kun ulkona viihdyttiin ehkä yhteensä viikon aikana kolme tuntia. Sen verran tuli sadetta, ettei kiinnostanut yhtään mennä tököttämään suihkunkaltaiseen, kylmään ulkoilmaan. Mr S pariin otteeseen laittoi U:lle sadekamppeet niskaan, mutta eipä kumpikaan kovin kauaa jaksanut nauttia ulkoilusta. Sähkötön, vedetön ja kylmä mökki oli melko virikkeetön U:n kannalta, aikuisilla sentään oli lehtiä (ristikoita, joiden täyttämisestä kiisteltiin melko kiivassävyisestikin välillä) ja kirjoja viihdykkeeksi. Onneksi pikkusisko oli mukana jeesaamassa, ettei tarvinnut kahdestaan tulla hulluksi U:n kanssa. Joukkohulluus on mukavampaa.

Siitä selvittiin ja mr S totesikin, että nyt ryhdytään jo säästämään ensi kesän lomaa varten, joka tulee olemaan luksusloma. Mitä lie sekin tarkoittaa... Mutta en pistä vastaan :)

Viime viikolla toivuttiin mökkiviikosta. Mr S, pikkusisko ja U sekä toisen siskon tyttö olivat yhden yön telttailemassa Nuuksiossa. Mä nautin skumppaa kaverin kanssa kotiterassilla. Telttailussa menee mun raja. Käytiin myös Hangossa (virallisen kesäbiisin innoittamina) ja ilman U:ta Tampereella Särkänniemessä pyörimässä.

Vielä viikko lomaa, saa nähdä, mitä vielä ehditään. Kovin pitkiä reissuja ei tohdi tehdä, kun meillä on pienimuotoinen eläintarha. Tipu tuli hoitoon ja siskontytön hamsteri Mini saapui myös eilen täysihoitoon viikoksi :)

Hyviä uutisia

• pikkusiskolisko pääsi Suomeen (pienen mutkan kautta, mutta kuitenkin pääsi) 
• aurinko suvaitsee paistaa ja jopa hieman lämmittää
• mulla on reikiä 0
• U:n dagistantat jää kaipaamaan U:ta kovastipaljon (haikeaa, mutta kivaa, että on ollut oma ihana itsensä siellä)
• sokerilakon pieni eilinen repsahdus ei johtanutkaan ylettömään kakun ja karkin syöpöttelyyn. Ehkä mä pystyn kohtuukäyttöön ajoittain?
• töissä oli ihmisillä siivousintoa ja sen johdosta tänään voidaan herkutella lomakakulla/muffinsseilla illalla.
• jääkaapissa on myös juustoja, joilla voidaan herkutella illalla. Kera punaviinin.
• U:n herääminen tänään oli huomattavan kivutonta, Nasse-täti (jostain syystä U:n mielestä Sanni on Nasse) viihdytti U:ta niin kauan, että kävin rauhassa suihkussa ja meikkasin. Tähän vois tottua!
• U leikkii rauhassa itsekseen jo pitkiä pätkiä. Ehkä tää tästä?

• Meillä alkoi LOMA!

Onnekas pirulainen

Vaikka usein marmatankin kun mr S ei käyttäydy haluamallani tavalla tai muuten vaan elämä tuntuu kurjalta, niin loppuviimein tää arki ja elo on melko hyvää, onnellista ja mukavaa. Äidin kanssa justiinsa juttelin puhelimessa (samalla auringonpaisteesta omalla terassilla lepotuolissa nauttien) ja tuli sellainen hetkellinen kokonaisvaltainen hyvä olo.

U on päikkäreillä (samoin mr S, molemmat hieman flunssaisina) ja kun heräävät, tulee meille vieraita. Mr S kävi aamusta U:n kanssa kaupassa, sain itekseni levätä sen aikaa kun olivat ostamassa ruoat meille Juhannukseksi. Mr S toi kaupasta mulle pokkarin, jonka valitettavasti jo omistan. Lähti vaihtamaan sitä ja toi korvaukseksi kaksi pokkaria ja kukkia.

U meinasi mennä itekseen päikkäreille jo ennen kuin oltiin syöty, huuteli tuolta yläkerrasta: 'mamma, peitto päälle'. Piti roudata se alakertaan syömään. Söi kiltisti ja melko siististi itse, pomppasi pois paikaltaan ja väänsi naama punaisena kakan, jonka jälkeen ilmoitti, että nyt sopisi mennä potalle. Kai se jossain vaiheessa tajuaa, että ennen sitä vääntöosuutta voisi hilpaista potalle. Vaipanvaihto, portaat ylös, pupu kainaloon ja peitto päälle ja U vilkutteli jo, että häivy mutsi siitä, että pääsen nukkumaan! Meillä on kyllä käynyt aivan tolkuton mäihä, että ton kakaran nukkuminen on aivan käsittämättömän helppoa.

Tosiaan, kohta varmaan vieraat saapuu, U:lle ja meille mukavaa seuraa tiedossa! Tänään grillaillaan, ollaan rennosti vaan ja syödään hyvin. Ihanaa Juhannusta!

U tepastelee jo yläkerrassa, vielä ei ole kutsuhuuto käynyt... kohta varmaankin jo huutaa. Tässä pari päivää sitten huomasi ylettyvänsä ovenkahvaan ja saavansa oven auki, mutta vielä ei ole oman huoneen oveen sitä kokeillut. Vielä kohteliaasti koputtelee aamuisin ja päikkäreiden jälkeen, joskos joku tulisi avaamaan ;)

Sokerilakko

Olen ollut nyt viikon syömättä sokeria (siis karkkia, jäätelöä, leivonnaisia...) eikä tee tiukkaakaan. Hieman jäätelöt tuolla pakkasessa houkuttivat varsinkin aurinkoisina päivinä, mutta en sortunut. Tää sokerilakko alkoi mr S:n aloitteesta, kun viime tiistain grillibileiden jälkeen nappasin pari salmiakkia avonaisesta pussista suuhuni. Mr S sanoi, että olen aivan mahdoton mussuttaja. Ja niinhän mä taidan olla. Koska on hetkiä, kun en oikeastaan ajattele mitään muuta, kuin että mitä seuraavaksi voisi syödä. Mr S on ollut myös sokerittomalla, tosin se on mun nähden syönyt ainakin jädeä, tiedä sitten mitä napostelee töissä. Niin ja taidettiin molemmat kyllä juoda lonkeroa lauantaina... Siinäkin sitä sokeria jonkin verran löytyy.

Viime viikko meni työriennoissa ja viikonloppu Lahdessa. Hauskaa, mutta väsyttävää. Lahdessa oli melko veikeän näköisiä ilmestyksiä Sibelius-talolla, siellä kun sattui olemaan Desucon? -tapahtuma. Animehahmoa + muita satuilmestyksiä oli satamassa mielin määrin! Melko vinkeetä. Jotenkin en ole osannut ajatella, että moisia on Suomessakin. Onhan noita interwebin ihmeellisessä maailmassa tullut ihmeteltyä, mutta tolleen livenä. Hauskaa, vaikka ei kauan kerennyt tuijottamaan, kun lähdettiin illallisristeilylle Vääksyn kanavaa kohti.

U on myös luvattoman väsynyt, ei oikein oma itsensä. Taisi viime viikko + viikonloppu verottaa pikkumiestä myös, kun leikki melko paljon mummon ja taatan kanssa. Heiltä kun riittää huomiota tolle apinalle.

Löysin pelottavan ihanan nettikaupan ja tilasin melkein kolmellasadalla vaatteita sieltä... Jaiks. Tavallaan toivon, että ihan kaikki ne ostokset eivät passaa, jotta voin osan lähettää takaisin. Toisaalta ne oli kaikki niin ihania, että itkettää, jos eivät sovi. Nettikauppa on tämä. Mä en voi enää mennä selailemaan tonne, koska vielä jäi parit mekot ja kengät ja ja ja vaikka mitkä polttelemaan.

Eikö ihminen opi?

Kun on näitä vuosia jo jonkin verran alla, tietää itsensä ja unentarpeensa, niin miksi ihmeessä pitää mennä riekkumaan siihen asti, että tulee jo taas valoisaa? Varsinkin, kun tietää, että herramies U herättää siinä heti parin tunnin päästä.

Paljuiltiin mr S:n, Kallen ja Kallen uuden treffiseuran kera. Kerrankin oli erittäin mukava tyttö kyseessä, jonka kanssa heti löytyi yhteinen aaltopituus. Voi kun vihdoin natsaisi ja molemmat tykkäisi toisistaan tosissaan. Sen verran oli hyvän oloinen tyyppi. Ja soisihan Kallelle kaiken sen, mistä itse valittaa ;).

Eipä ole tullut kirjoiteltua, elämä soljuu. Hieman raskasta ollut, kun mr S tekee pitkää päivää duunissa ja oon ollut pikkasen yksinhuoltajana tässä viime viikot. Ei oo enää montaa viikkoa lomaan, sitä odotellessa. Mökki vuokrattuna Savonlinnan läheltä ensimmäiseksi lomaviikoksi. Saa nähdä, kuinka hyvä idea on kaksivuotiaan kanssa olla sähköttömässä, vedettömässä ja veden ympäröimässä paikassa viikko. Ehkä tarvitsee sen jälkeen hermolomaa. Onneksi pikkusiskolisko on mukana kolmantena silmäparina tuolloin :) Enää muutama hassu päivä, kun Sanni tulee!!!! Jesh, Jesh, Jesh! Sanoo U:kin!

Tänään oli tarkoitus laittaa vene vesille, saa nähdä miten käy. Melko kylmän oloinen sää, ei ehkä vielä aivan veneilykeli.

Kotiutus

Sisko vietti sairaalassa reilu viikon, keuhkoveritulppa tosiaan muuttui matkan varrella mm. aortan repeämäksi ja sydämen vajaatoiminnaksi. En tiedä, onko vika mun perheen rikkinäisessä puhelimessa, vai oliko nyt jotenkin todella montaa eri mieltä olevia lääkäreitä liikenteessä, mutta nyt on sisko kotiutettuna. Toivottavasti ovat tutkineet kunnolla ja sulkeneet mm. sen aortan repeämisen ihan oikeasti kunnolla pois. Eivätköhän.

Elämä rullaa, töissä ok hommat ja kaverit, U on ihan hirveä riiviö, mr S taisi säikähtää äitienpäivän illan vuodatusta ihan kunnolla (on sen verran kilttinä) ja elämä vaan kulkee. Ihanan kesäinen sää, saisi jatkua pitkään!

Toisaalta on jotenkin levoton olo. Jotain pitäisi tapahtua. Jotain tapahtuu kohta. Asunnon, työn tai jonkin muun suhteen. En osaa selittää tätä.

Ehkä johtuu siitä, että käytiin viime sunnuntaina asuntonäytöllä. Vähän vakoiltiin yhtä kohdetta mr S:n veljelle. Tais iskeä asuntokuume? Parturi väitti eilen, että tää on vauvakuumetta. Huh. U on, kuten mainittu, täysriiviö. Uhma on päällä sen verran kovana, että hirvittää. Ei oo vielä edes kahta täyttänyt ja löytyy niin paljon tahtoa, että. Toisaalta se on myös niin ihana. Sai viikonloppuna mummolta nalle Puh -pehmon, jonka haluaa nyt koko ajan mukaan. Äsken kun laitoin U:n nukkumaan, tuli Puh vilkuttamaan Pacolle hyvät yöt. Ja heti perään U vilkutti myös hyvät yöt. Puh ja unipupu kainalossa tuhisee tuolla yläkerran pätsissä. Pitääkin käydä avaamassa ovi, että myös sen makkariin pääsee vähän happea. Ilmalämpöpumppu jäähdyttämässä, mutta ei sekään ihmeitä tee...

Lauantaina oltiin muuten mr S:n kanssa katselemassa Ravintolapäivän meininkiä ihan isolla kirkolla. Ihan hauskaa oli, parit terdetkin tuli katsastettua. Ja ihmeteltyä taas vaihteeksi sitä, että miksi ihmeessä Suomessa ei ole pöytiintarjoilua? Olisi työllistävä vaikutus ja hieman eri fiilis koko kokemuksesta, jos saisi istahtaa rauhassa pöytään ja tilata tarjoilijalta juoman.

Jahas, joskos sitä sängyn puolelle... mr S on heittämässä frisbeegolfia, pääsen ajoissa nukkumaan.

Pysäytys

Voisko painaa stoppia ja ehkä hieman kelata taaksepäin? Eilen kyläiltiin ja illalla vähän tapeltiin (taas vaihteeks...). Tänään aamusta äiti soitti, että sisko on sairaalassa, keuhkoveritulppa. Pysäytti. Onneksi ilmeisesti ajoissa todettu. Tuli vaan tajuntaan tää ihmisen kuolevaisuus. Eilen kun vielä ärsyynnyin siskon halailusta ja samojen viittomien toisteluista. Tänään tajusin, että olisi saattanut olla viimeiset halit kyseessä.

Jännän äärellä

Mr S muisti eilen kertoa/valittaa, että eivät  ole ehtineet U:n kanssa askarrella (oli luottanut dagiksen hoitavan asian) ja kukatkin kuulemma jäi keräämäti, kun eilen olisi se pitänyt suorittaa, mutta mentiinkin käymään kaverin mökillä iltasella. 

Eilen illalla sitten pyysi, että herätän U:n ensi ölinöihin hänet ja jään ite sänkyyn. Niin joo, muisti vielä sanoa, ettei todellakaan ole ostanut mitään äitienpäivälahjaa... Mutta siis. Nyt odottelen jännässä, että mitä askartelee tässä aamusella ja käykö riipimässä U:n kanssa lähimetsästä vielä jotkut valkovuokot. On tää jännää! Taitaa tulla ainakin aamiainen sänkyyn :)

rikkipoikkikatki

pääsiäinen oli ihana, kamala, pitkä, lyhyt, rauhallinen, täynnä härdelliä, sekava, selkeä, kaikkea.

Perjantaina kävi kaveripariskunta parin lapsensa kanssa kylässä. Grillailua + lasten perässä juoksemista. Toisella lapsista on erittäin kantava ääni ja käyttelee sitä ihan tarpeeksi. Lisäksi kyseisellä pariskunnalla on hieman vaikea aika parisuhteessansa, joten ei ollut ehkä ihan kaikista hilpein tunnelma. No, tuli kuitenkin oltua pihalla ja syötyä hyvin.

Lauantaina mr S kävi parturissa, kaupassa, pyöritteli kiviä, teki ruokaa, mitä kaikkea nyt tekikään. Mä juoksin U:n perässä. Äippämummi ja iskäpappa sekä Saara-täti kävi kylässä. Kallekin tuli illalla kylään.

Sunnuntaina mr S:n veli ja veljenvaimo tuli brunssille (sen seitsemää sorttia kaikkea sellaista, mitä ei oltu aiemmin tehty), siitä kun selvittiin, lähdettiin pääsiäismunajahtiin itään. Mummi ja pappa oli lapsenlapsilleen piilottaneet 40 suklaamunaa. 33 löytyi... Eivät olleet sitten kovin järjestelmällisesti miettineet niitä piiloja :). Siitä mr S lähti frisbeegolfaamaan, me U:n kanssa jatkettiin kotiin. Tulivat illalla sitten golfaamasta ja paljuiltiin (Kallen kanssa siis olivat heittämässä). Palju sanoi sopimusta irti (tai sen pumppu oikeestaan), joten ei kovin pitkään jaksanut olla, kun vesi alkoi hieman viilenemään...

Maanantaina aamusta Jepa, Miku, T-mies ja Milpertti sekä mr S:n veli tulivat kylään / touhuilemaan. Ulkona oltiin ja kakaroiden perässä juostiin. Oli läpsystä vaihto ja Saukkolan emäntä ja isäntä saapuivat meitä viihdyttämään kera nuorimman lapsosensa. Pihalla taas ja kakaran perässä juoksua. Hyvää ruokaa ja hieman juomaa. Ilalla vielä anoppi ja appiukko tuli käymään kahvilla. Siinä vaiheessa itsekin teki hieman mieli tehdä samoin kuin U. Huutaa ölistä ja juosta ympyrää. Tyydyin olemaan melko hiljaa ja olemaan nukahtamatta.

Tänään oon melko rikki. Ihanaa oli nähdä kaikkia ystäviä, sää oli mitä mainioin, syötiin hyvin ja oltiin tavallaan yhdessä. Kuitenkin melko yksin sain olla vastuussa kakarasta. Maanantaina tulikin jo hieman itkua silmään, olin niin väsynyt kaikkeen. Mutta kai tää tästä.

Tautista

U:n vatsatauti ohi, mutta mulla alkoi eilen illalla. Onneksi tosiaan vaan toisesta päästä, oksentaminen on niin kauheeta... Mr S oli myös tehnyt kyselytutkimusta duunissa. Duunikaverillaan oli ollut samanmoinen vatsapöpö pari viikkoa sitten. Vasta puolitoista viikkoa sen jälkeen oli miehensä poissa pelistä. Mr S odottelee nyt kauhulla pari viikkoa, että milloin hälle iskee tää tauti.

Nyt on jo monen monituista tuntia pysynyt tavara sisällä, huomenna aion vähintään hakea läppärin duunista. Melkoisella avuttomuudella vilkuilin tänään kaikkia sähköposteja, joita tippuili. Ei kukaan ole korvaamaton, mutta itsellä on niin huono olo, kun hommat on rästissä.

Nyt nukkumaan. Pitää vaan käydä noukkimassa U:n sängystä puujuna pois, ilman sitä ei suostunut nukahtamaan. On silläkin unikaverit...

Parisuhteellisuutta

Täytin vajaa viikko sitten 33 vuotta. Loistava ikä! Kaikki iät (paitsi se perhanan 20) on kyllä olleet aika hyviä. Synttäreitä juhlittiin perheen kesken, leipasin kakun ja kyytipojaksi paloiteltiin tarjottimillinen hedelmiä. Mr S vei mut synttärilahjamatkalle Tallinnaan, tosin vasta viikonloppuna.

Tallinnassa naureskeltiin meidän nykyistä hurjaa kaupunkilomailua. Laivalta hotellille --> nukkumaan. Hotellilta pyörähdys ravintolaan --> nukkumaan. Aamupala myöhään (nukuin jopa yhdeksään!), jonka jälkeen pikku tirsat... On pikkulapsivanhempien lomailua meillä. Sitä vaan ihmettelen, että mitä ne ihmiset tekee, joiden kakarat oikeesti valvottaa niitä luvattoman paljon? Mä sekoisin täydellisesti.

U oli hoidossa heräillyt yöllä, luultavasti oli jo vatsaa vääntänyt. Lauantaina sillä olikin sitten vatsa sekaisin. Sunnuntaina oli myös melkoista pyykkirumbaa, koska kaikki tuli läpi ja vauhdilla. Onneksi vaan toisesta päästä. Onneksi tyyppi myös tajusi itse olla syömättä juuri mitään, joi paljon ja hieman suostui puuroa maistamaan. Onneksi myös kyseinen rumba oli ohitse jo eilen.

Niin, lauantain-sunnuntain välisen yön mr S nukkuikin sitten yläkerrassa. Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun ei mahduttu samaan sänkyyn... Että sellaista tähän suhteeseen tällä kertaa. Reissu meni hienosti, mutta sen jälkeen räjähti ja kunnolla. No, nyt ollaan jo sentään nukuttu yöt samassa sängyssä, mutta hienoista jännitystä edelleen ilmassa. Kattellaan...

Tukkajumala

Iski sitten parturissa jonkinmoinen nostalgiatrippi. Radiossa soi parhaimmat ysärihitit ja melko ysärihenkinen tuli tukastakin sitten... Näillä mennään. Olipa taas terapeuttinen istunto, mun parturi on ehkä maailman paras ammatissaan. Siis myös sillä leikkuupuolella, mutta eniten muhun vaikuttaa se meidän keskinäinen kemia. Kun vaan juttujen taso on yhtä luokatonta, ei voi muuta kuin nauraa.

Teki kyllä hyvää mielenterveydelle istua ihan rauhassa, vaan jotain ihan itselleni saaden. On nyt parisen viikkoa ollut melkoinen kiukku päällä. En osaa edes eritellä syitä. Kunhan nyt vaan on ollut. Mr S tossa tokaisi eilen, että häntä ei huvita mun kanssa olla. Että ei haluaisi tulla töistä kotiin, kun tietää, että olen vaan vittuilemassa kotona. Eikä halua edes tulla mun kanssa samaan aikaan nukkumaan. Että sellaista täällä. Mutta minkä mä voin sille, että kaikki ärsyttää?

U on ollut onneksi melko helppona. Tai no, helppona ja helppona... Varsinainen kakara sekin. Alkaa oma tahto olla vahva ja kundikin laittaa kampoihin niin, että mä meinaan jäädä kakkoseksi. Tänään oli dagiksessa pissannut kaaressa lattialle ja pissan loputtua todennut tädille että "nonni". Kuulemma sen lempisana dagiksessa.

Duunissa hoppua, muutoksia, sähläystä, onnistumista, työn iloa, huonoja päiviä. Perussettiä.

Saavuttamaton

kai se näin naisena on saavuttamattomissa sellainen tyytyväisyys itseensä ja ulkomuotoonsa. Just katselin kuvia viime vuosilta. Missään vaiheessa en ole ollut täysin tyytyväinen itseeni ja näin jälkikäteen katsottuna joinakin hetkinä oon ollut ihan kivassa kuosissa. Siinä hetkessä vaan on ollut jotain liikaa tai liian vähän.

Nyt taas itsetunto ihan nollissa. On tää vaikeeta tää ihmiselo...

Raukea ratas, käytöstavat kiurulla, rohto puolukasta sekä lempiväri

Hups, veipä arkielo + duunihommat aikaa niin, ettei meinannut ehtiä tätä aakkostarinahommelia. (Ke-pe Himoksella, viikonloppuna U:n kanssa hoopoilua). Mutta loppurutistuksella mennään:

Raukea: usein vaan väsynyt... En varmaankaan oikein osaa erottaa raukeutta ja väsymystä. Koska samantien kun pää osuu tyynyyn, on uni jo yleensä yllättänyt. Eikä mun kohdalla todellakaan kuvaa tämä sana seksinjälkeistä olotilaa. Silloin kun yleensä voisin siivota kämpän, laittaa tavarat värijärjestyksiin ja kirjoittaa kirjan.

Käytöstavat: hämmentää välillä näiden puute. Vaikka itse olen kasvanut perheessä, jossa ei todellakaan käytöksen kultaista käsikirjaa omistettu, on jostain kuitenkin peruskäytöstavat tarttuneet matkaan. Ihan perusjuttuja, ihmisten kunnioittamista. Millaisissa perheissä kasvaa ne ihmiset, jotka eivät osaa näitä? Ihmettelen vaan.

Ratas: vaikka olisi se pienin ratas koneistossa, todennäköisesti sitäkin tarvitaan. Pitää vaan muistaa olla ylpeä siitä roolistaan.

Kiuru: kuu kiurusta kesään... Huomenna kai taas lunta. Jo luulin, että kevät olisi tullut. No, ehkä pian.

Puolukka: mr S:n yksi lempparisanonnoista sisältää tän. "Mitäs siinä pyörit kuin puolukka kumiterän varressa". Eihän siinä oo mitään järkeä!

Rohto: U:lle nyt parina iltana joutunut antamaan rohtoa jos toistakin. Toinen on niin räkäisenä ja yskäisenä. Kuume vaan ei nouse. On Panadolit, nenäsumutteet, mentholit sun muut käytössä. Harmittaa vaan pienen puolesta, kun oikeasti jeesaavia roppeja ei noin pikkuisille voi antaa. No, onneksi noillakin nukkuu ihan hyvin.

Lempiväri: aivan sama, minkävärinen asia on, kunhan se on musta. Tällä hetkellä taas tätä kautta eletään. Joskus on tosin ollut pinkkikin kausi...

Lempiruno

Enpä oo mikään runotyttö ollut ikinä. Ei tuu mieleen mitään! Jotain laulujen sanoja, mutta enpä niistäkään nyt osaa lempparia valita. Olkoon ilman.

Saareke

Eipä ole tainnut yhdessäkään keittiössä olla aiemmin. Eilen Mr S:n piirsi meille 'huvikseen' uutta taloa. Siihen onkin tulossa saareke keittiöön. Aikaisemmat (ja tämänkin hetkinen) keittiöulokehärpäke on niemeke, koska on kiinni seinässä.

Hieman kyllä avauduin miekkoselle siitä, että ihan välttämättä heti just nyt en jaksa alkaa etsiä taas tonttia jne. Tosin, kohtahan tätä ollaan pari vuotta asuttu. Kuvittelin kyllä, että seuraavaksi etsitään jokin rivarinpätkä tms. Saas nähdä.

Siideripissis, tuhma tyttö ja vaikutusvalta

Sehän olisi oiva otsikko johonkin nykyaikaisen feministiseen opettavaiseen satuun. Siideripissis taisin jossain vaiheessa pari kuukautta (yrittää ainakin) olla. Vaikka eipä siihen maailmanaikaan ollut moista termiä vielä keksitty. Onneksi se oli hetkellinen hairahdus ja siitä selvittiin.

Tuhma tyttö. Erinin biisi soi just radiossa, kun kotiin päin ajelin. Siinä tosin taidetaan käyttää termiä paha tyttö. Pitää olla itse vähemmän hyvä tyttö ja pikkasen enemmän paha/tuhma tyttö. Olipa rivon kuuloinen lause. Näin jälkeenpäin luettuna. Jääköön.

Vaikutusvalta. Tällä hetkellä tulee mieleen Krimin kriisi ja miehet, jotka siellä valtapeliään/vaikutusvaltaansa käyttelee. Sitten muut maat uhittelee, uhitellaan takaisin... Voi kun kaikilla vaan olisi jotain tärkeämpää tekemistä. Tosin en kyllä tiedä, mitä uskoa ja mitä mieltä olla koko tilanteesta. Seuraillaan.

U sai kyllä mamman just kyyneliin. Oltiin yläkerrassa ottamassa rennosti (mulla meinaa flunssa pukata päälle) ja U tuli syliin istuskelemaan. Siinä sitten halaili ja kutittelin sen selkää. Kikatteli menemään, kunnes nousi kunnolla istumaan ja tosi vakavasti kertoi jotain. Se kuului jotakuinkin "mamma karasss mamma ssss mamma ssaassaa". Tulkitsin sen aivan suoraan, että tunnusti siinä rakastavansa mammaa. Sydän suli ja kyynel tuli. Todellisuudessa varmaankin yritti kertoa jotakin aivan muuta, mutta mulla on vielä vapaus tulkita.

Sakset

U oli epäilyttävän hiljaa aamusella, kun oli karannut keittiön puolelle. Oli työntänyt tuolinsa tiskialtaan luo ja sieltä kurottanut sakset. Yllättävän helposti luopui tästä aarteestaan, totesi varmaankin, että tylsä lelu, kun ei vielä pienen kädet riittäneet niitä aukomaan.

Osuipa sopivasti tämän päivän otsikko. Kiitos U :)

Nipussa

Oma
tupa, oma lupa. Jostakin syystä se ihan vihoviimeinen itsenäistyminen/aikuistuminen tuntuu olevan vieläkin tekemättä. Vaikka on oma perhe ja kaikki, niin jostain syystä sitä ajattelee liikaa sitä, mitä muut ajattelee. Hullu, mikä hullu. Pakko vaan elää omaa arkea, repäistä ne viimeisetkin lapsuudenperheen vaikutteet irti. Helpommin sanottu kuin tehty...

Tyrävyö
Jepajeen miekkosella oli melkoisen pitkään käytössä. Kyllä se raukka siitä kuulikin... Ton ystäväporukan vanhus :) vaikka eipä siitä uskoisi. Kai se tyräkin on jo parempaan päin.

Tenho
Suomifilmi. Jotain kummaa tenhoa niissä vanhoissa filkoissa, se puhe/laulutapa, naiivit käsikirjoitukset, filmitähdet. Liian harvoin tulee katsottua näitä. Onneksi joskus Yle näitä vielä näyttää, puolivahingossa tuli äippärillä vanhoja tenhoavia elokuvia katsottua.

Nuttura
Näin lauantaina kampaajaa, jolla kävin muutamia kertoja silloin, kun mun oma kampaaja oli äitiysvapaalla. Totesi, että kyllä tää lyhyt on paljon parempi kuin se 'pitkä', josta hädintuskin sai nutturan väännettyä. Kyllä lyhyt tukka on enemmän mua. Eipähän ainakaan pääse liian kireä nuttura kiristämään.

Omega

rasvahappo, raamatullinen sana, ei nyt irtoo mitään tarinaa tästä. Loppu.

Päänsärky

tämähän sattui. Täräytin toissapäivänä pääni oikein kunnolla (ja todistetusti sattui, koska tuli vertakin) kaapin oveen. Ihan itse olin sen oven jättänyt auki. Mutta siis päänsärky jatkuu jo toista päivää tämän sattumuksen johdosta. Huomenna ehkä jo pää kunnossa (hah).

Syrjäsilmällä

kaikenlaista sitä voikin ihan vaan syrjäsilmällä havaita. Tälläkin hetkellä U touhuilee autoja (duploautojen kasausta), kylään tullut Nukka-hauva lähti juuri ovelle ja telkkarissa amisheja. Vaikka kai suurin osa tästä havainnoinnista tapahtuu kuuloaistimusten perusteella. Jossain (telkkarissa?) mainittiin ääreisnäön merkityksestä. Oli aika merkittävä havainnoinnin väline. Tosin todella epätarkka, mutta esimerkiksi lähestyvän vaaran huomioimiseen elintärkeä.

Syrjäsilmällä kai tätä elämääkin on välillä katseltava. Epätarkasti, mahdolliset lähestyvät vaarat vain huomioiden.

Vilkku

mua sitten sylettää suunnattomasti, jos vilkkua ei osaa näyttää/käyttää. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeeta? Tai se, että ensin jarrutetaan vauhti lähes nollaan ja sitten, kun on jo kääntymässä, muistetaan laittaa se vilkku päälle. Jostain syystä se vilkku siihen autoon on laitettu! Kuinka paljon helpompaa ja leppoisampaa olisi liikenteessä, jos kaikki olisi samanmoisia loistokuskeja kuin minä ;)

Kaukainen

sydäntä lähellä, mutta fyysisesti kaukainen. Pikkusiskolisko. Mun rakasparas. Toivottavasti pian taas nähdään!

Siitepöly

Mitenköhän ennenvanhaan hoitivat siitepölyallergiaa? Vai pidettiinkö allergikkoja(kin) hulluina? Tuntuu, että moneen nykyään tunnettuun sairauteen suhtauduttiin joitakin kymmeniä vuosia sitten asenteella 'pehmustettu huone korjaa kaiken'. 

Vaikea ymmärtää, kun ei itse kärsi moisesta. Sympatiat vaan kaikille, jotka tämän kanssa kärvistelevät. Muistan ala-asteelta pojan, joka matkusti joka kevät pahimpaan siitepölyaikaan lappiin muutamaksi viikoksi. Vähän olin kade, mutta nykyään lähinnä säälittää. Onneksi tänä päivänä lääkkeet on kehittyneet huimasti.

Savi

U:lla on ajoittain sellaisia kuivia, punaisia kohtia ympäri kroppaa. Äippämummi pettämättömällä lääketieteen tuntemuksellaan diagnosoi tämän savipuoleksi. En ole vielä ehtinyt kurkkaamaan googlesta, onko tässä diagnoosissa jotain perää. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä. Niin ja tämä tila ei U:ta häiriköi mitenkään, eivätkä kuivat kohdat ole isoja tai kutise tai muutakaan ikävää. Onneksi.

Se siitä savesta. Säästäen savea.

Mustikka

U on päässyt mustikoiden makuun. Anoppihan niitä sitten syötää kaksin käsin pienelle... Välillä pari päivää anopin hoitovuoron jäljiltä U:lta tulee ihan mustaa kakkaa. Se tän päivän kakkatarinoista.

Muuttolintu

sais välillä toi meidänkin kiukkukaija käydä vaikka etelässä tsillaamassa. Vähän on kiukkuisuutta sillä taas ilmassa, tänään roikkui mun korvassa, eikä meinannut päästää ollenkaan irti. Mutta ei siis oo muuttolintu tuo, kun muutoista vetää aina palkokasveja nokkaansa...

Mr S:n biologinen isä on muuten lintubongari. Se varmaan selventää U:lle aikanaan nuo muuttolintuhommelit. Ei tarvi mammankaan kaikkea tietää.

Korea

Eilen oli hääpäivä ja laitoin itseni koreaksi. Käytiin mr S:n kanssa syömässä ulkona, Pure Bistro valikoitui paikaksi. Oli pöytäkin koreana. Nam. Nyt iski nälkä. Onneksi huomenna duunissa tuotekehityspäivä, pakko maistella melko montaa eri leivonnaista :) vähänkö tykkään työstäni!

Kukinto

anoppi ei niin kovin hienovaraisesti vihjaisi, että voisi noi mun orkidearaahkut päästää kärsimyksistään. Oli tuonut orkidean, jossa komea kukinto tällä hetkellä. Mulla on kyllä kovat toiveet tuon vanhankin suhteen, vartta kyllä puskee. Saa nähdä.

Käsikkäin

meidän kakara on itsepäinen ja itsenäinen. Siis aivan jumalattoman itsepäinen. Yritä sille selittää, että joissain tilanteissa on PAKKO pitää mamman tai isin kädestä kiinni (mm. suojatie, parkkipaikat yms.). Ei ole helppoa tämä hyväksyä meidän lapsoselle. Käsikkäin kun ei mennä kuin silloin, kun U:lle sopisi (harvoin). Kaipa tähänkin jossain vaiheessa on tulossa parannus.

U on muuten tullut molempiin vanhempiinsa. Ei kovin paljon välitä halittelusta. (tähän väliin kauheat itsesyytökset siitä, ettei sitä ole vauvana tarpeeksi pidetty sylissä). Ja mehän mr S:n kanssa otetaan kaikki irti tästä tiedosta. Joka päivä tehdään hamppari, johon tarvitaan U-pihviä väliin ;). Siedätyshoitoa...

Kevät

Tänään oli aurinkoa, kuivia katuja, lintujen laulelua. Hullaannuin niin, että saatoin ostaa tennarit. Hämmennyin itsekin kenkävalinnastani. Kenkäkaupassa oli pakko piipahtaa, koska jalkaan valikoitui kotoota lähtiessä sellaset spitat, ettei niillä pystynyt kävelemään kovin pitkään. Tanssia olisi voinut (vaikka sen kevään kunniaksi), mutta tanssikaveria ei ollut.

Kevät hullaannuttaa ihmisiä. Muakin aika usein sen verran, että rakastun... Toivottavasti tällä(kin) kertaa taas mr S:ään.

Suhteellisen hankalaa ollut viime aikoina, molemminpuolista syyttelyä ja sanaharkkaa. Ehkä tää tästä.

Josko taas...

Kun tää kirjoittelu on taas jäänyt taka-alalle. Tämä vois helpottaa hieman ja antaa motivaatiota :)

Kirjaimia ja numeroita

BMW
11,4
84

Siinäpä viimeisimmät...  ;)

hiihtolomalainen

vaikka eipä hiihtolomaksi ole taidettu tätä kasiviikkoa kutsua enää vuosikausiin. Mutta todistettavasti meidän reissuporukasta kaksi seitsemästä jopa hiihti. Oltiin Järvenpään kavereiden kanssa reissun päällä Rukalla. Olipa hiljaista siellä. Jotenkin oletti, että rinne olisi kuhissut ihmisiä ja jonottamaan olisi joutunut joka paikkaan. Mutta ei. Rinteeseen asti ei päästy, halu olisi ollut, mutta kun U ei vielä koordinaationsa puolesta ole hyvä idea suksilla. Eikä kehdannut kavereita vaivata sen hoitovuorolla. Yhtenä iltana "katsoivat" U:ta (laitoin kakaran nukkumaan ja sitten hilpastiin kylälle syömään) ja sekin oli hieman haastava sumplittava. Heillä kun niin tiukat rytmit ja rutiinit ja tavat, ettei oikein uskaltanut ehdottaa mitään poikkeavaa.

Olipa reissu ja tulipa tehtyä.

Huijasin, kaksi kertaa päästiin livahtamaan mr S:n kanssa kahdestaan. Yksi pikku moottorikelkkaikkailu (Rukan ympärysreitti) heitettiin. Hihkuin vauhdin huumasta siellä päästellessäni. Seuraavana päivänä kivusta ähkien, kun oon niin rapakuntoinen.

Keksin myös mr S:lle lahjan. Pääsi jääradalle vähän auton käsittelyä ammattilaisen johdolla kokeilemaan. Tykkäsi :) Mäkin ajoin pari kiekkaa, oli hauskaa ja pelottavaa.

Hieman oli rankka viikko, päävastuu U:n hoidosta mulla, kun mr S normaalisti hoitaa sen joka päivä. Muuten ok, mutta kavereiden lapsoset lähes joka aamu kello viiden aikoihin jotain ölisivät (painajaisia?), käänsivät kylkeä ja jatkoivat uniaan. U:han siihen heräsi, eikä enää jatkanutkaan unia. Siinä yritin sitten keksiä pienelle jotain hiljaista touhua, ettei koko mökki herää.

Eilen ajeltiin kotiin, ennen puoltayötä oltiin kotosalla. Hieman oltais oltu aiemmin, mutta Suomussalmen kohdilla pysähdyksissä reilu tunti, kun oman elämänsä rallikuskit olivat päättäneet urakalla ajella pitkin poikin pientareita... Nyt olisi koko päivä pyykkirumbaa. Kunhan toi U tosta taas tottuu, ettei olekaan leikkiseuraa koko ajan tarjolla.

Yksin kotona

Mr S ja U tulee tänään kotiin. Lähtivät tiistaina Tukholmaan kahdeksi yöksi. Mr S:n koulukaveri asustelee Tukholman keskustassa, siellä majoittuivat. Mä oon siis nautiskellut. Yritin kovasti saada tiistaiksi tai keskiviikoksi vähän humputteluseuraa, mutta kaverit oli joko kipeenä, reissussa tai vaan tylsiä. Parempi toisaalta niin. Nyt oon nukkunut kahtena yönä kymmenen tunnin yöunet! Loistavaa ajankäyttöä :)

Sisko kiukuttelee edelleen. Kävästiin maanantaina äippämummia moikkaamassa ja onnittelemassa synttäreiden johdosta. Lähes samantien kun astuttiin ovesta sisään, poistui sisko. Äippämummi oli kysynyt, että lähteekö meidän takia ja vastaus oli kyllä. Että sellainen tapaus taas vaihteeksi. Harmittaa vietävästi, mutta toisaalta en jaksa oikein enää edes välittää. Sentään moikkasi... Tänään siskon synttäripäivä, facessa vaan laitoin onnittelut. Katsotaan, huomioiko edes.

Paco on nauttinut jakamattomasta huomiosta. Eilen rapsuttelin sitä minuuttikaupalla. Sitä ei ookaan saanut tehdä hetkeen. Nyt se tossa näppiksen vieressä sukii itseään, välillä käden viereen hakeutuen. Melko söpönen.

Huomenna ystävänpäivä. Ei mitään lahjuksia / kortteja / mitään muuta kellekään. Kävin Ompussa töiden jälkeen, mutta sieltä tarttui vaan U:lle vaatteita. Takaraivossa oli ajatus, että mr S:lle pitäis jotain keksiä (edes synttärilahja, sen synttärit viikon päästä perjantaina), mutta en sitten jaksanut enää. Ostin jo yhden synttärilahjan sille (keraamisen veitsen), mutta jouduin sen jo antamaan, kun hölmö oli menossa itse ostamaan kyseistä veistä. Kuulemma oma vika, kun yritin ostaa jonkin hyödyllisen lahjan... Ei mitään havaintoa, mitä sille keksisi!

Laatuaikaa

Mr S:llä oli bileet työkavereidensa kanssa perjantaina. Me lähdettiin U:n kanssa evakkoon Lahteen. Moikkaamaan mun lapsuuden parasta ystävää. U käyttäytyi siten kun nyt puoltoistavuotias vilkas poika käyttäytyy. Ystävän koti on sisustettu rakkaudella ja pikkusälällä + kynnttiläkipoilla ynnä muilla systeemeillä. Melko tehokkaasti sain juosta U:n perässä. Onneksi meni hyvin nukkumaan ja päästiin ystävän kanssa päivittämään melkein vuoden kuulumiset. Ei jaksettu myöhään yöhön, yhden aikaan painuttiin mekin pehkuihin. Onneksi, koska U oli sitä mieltä, että 20 yli 6 on aamu. Mä olisin ollut hieman eri mieltä... Yritin laittaa kännykästä musiikkia, lastenohjelmaa, peliä ja vaikka mitä, mutta menojalkaa vipatti. No, onneksi isäntäväki heräili myös (koska koira) jonkin ajan päästä.

Lauantaiaamupäivästä sitten ajettiin kotiin. Mr S oli onnistunut ajoituksen kanssa loistavasti. Kun oltiin purettu auto ja riisuttu ulkovaatteet pois, soi ovikello ja oven takana pizzakuski. Oli kyllä päivän pelastus.

Mr S:n päivää pelastamaan tarvittiin vähän enemmän, he kun olivat parin duunikaverin kanssa valvoneet viiteen asti aamulla. Typerä vanha mies. Ei ymmärrä, ettei niillä aamuilla tollasesta riekkumisesta seuraa mitään hyvää! No, se päivä menikin sitten ihan kotosalla, tosin vieraita kävi. Anoppi ja appiukko toi jotain tavaraa vietäväksi Rukalle. Samalla U sai oman "läppärin". Se on nyt tosi pop ja hip ja U tärkeenä naputtelee näppistä. Sen poimi ekana tänään lelulaatikosta taas esiin.
Illalla vielä Jepa, Miku, Travis ja Mila kävi kylässä. Hieman oli vissiin rankka päivä, kun kuuden aikoihin olisi ollut jo aivan valmis sänkyyn. Sinnitteli seitsemään ja sitten oli pakko päästää pieni nukkumaan.

Tänään herättiin taas vähän jälkeen kuuden. Siis minä ja U, mr S kuorsasi aivan täysillä, vaikka U ryömi sen päällä jossain vaiheessa.

Nyt mr S lähti venemessuille pahoittamaan mielensä ja me lähdetään U:n kanssa mummia ja pappaa moikkaamaan (kunhan U herää päikkäreiltä). Mummille pitää käydä kukkia hakemassa, sillä on huomenna synttärit.

Ihan sekaisin

Mr S rutisti eilen illalla lujaa. Tokaisi, ettei halua olla sinkku ja rakastaa yli kaiken. Pari kaveria tässä lähiaikoina (miespuolista siis) sinkkuuntuneet ja niiden touhua katsellessaan päätynyt siihen, että tässä on hyvä olla. Eipä siinä, ihan hyvä niin. Vaikka me huudetaan ja tapellaan sanallisesti välillä kovastikin, on sitä rakkauttakin lähes joka päivään riittänyt ja paljon. Sitä on niin vaikea miettiä, mikä olisi se tilanne, joka johtaisi sinkkuuteen. Kun nyt on hyvin ja asiat rullaa. Ei me silti vaaleanpunaiset lasit silmillä kuljeta... Tilastotieteilijänä mr S on hyvinkin usein muistanut mainita, että tilastollisesti minulla on keskimääräistä suurempi todennäköisyys erota, koska olen ollut aiemminkin naimisissa.

Siitä aiemmasta naimisissaolosta puheen ollen. Kävin taas vaihteeksi kurkkimassa exän fb-sivua. Joku saisi kyllä multa estää moisen touhun. Kun ajatukset alkoi pyörimään ihan tyhmiä ratoja. En osaa edes selittää, jotain niin vain naisen aivoilla ymmärrettävää, itsesääliä ja -syytöksiä. Olinko mä niin hirveä kun se väitti? Aiheutinko itse kaikki asiat? Miksen voinut toimia eri tavalla eron aikoihin? Miksi mä oon läski ja se on hoikka? Miten voin vieläkin ajatella ajoittain kaikkia niin tyhmiä juttuja? Erosta kuitenkin kohta kymmenen vuotta! Oon ollut mr S:n kanssa yhdessä jo kauemmin kuin exän kanssa.

Meillä on ensi kuussa muuten 4. hääpäivä. Liittyykö tää ihme olotila siihen jotenkin? Kun exän kanssa neljä vuotta oltiin tosiaan naimisissa ja sitten kosahti ja kunnolla. Pelkäänkö jotenkin sitä mr S:nkin kanssa? Ihan pimeetä. En oo kuukausiin, varmaankaan yli puoleen vuoteen suonut ajatustakaan sille ihmiselle (viimeksi kun tein stalkkauskierroksen, ei hetkauttanut yhtään ja olin niin tyytyväinen siihen, että se ihminen ei enää pysty mua liikuttamaan) ja nyt sitten tällainen reaktio. En ymmärrä.

Pientä levottomuutta muuten ilmassa. Autonvaihto kuumottaisi, ehkä asuntojakin katsellaan silleen sivusilmällä. Joku pikku projekti pitäis keksiä...

Pakko kertoa tuhat sanaa, kun ei ole kuvaa

Eipä tule tylsää hetkeä tässä taloudessa. Mr S oli parturoinut U:n harvat haivenet (mikähän siinä on, että kakaralla kasvaa kaks karvaa ristissä, vaikka vanhemmilla tukkaa on vaikka muille jakaa?). Melko arvattavissa oli se fakta, että keesiähän sieltä pukkas. Sitä en osannut arvata, että keesi oli värjätty siniseksi. Onneksi melko hyvin pois peseytyvällä värillä. Keesin lisäksi kumpaankin olkavarteen oli ilmestynyt tatska. Vasemmassa kädessä laiva, oikeassa pääkallo. Pitänee papalle laittaa kuva U:n tatskasta, melkein kun samanlainen on hällä :)

Yritettiin ottaa kuvia, oli melko räyheen näköinen pelkät farkut jalassa, keesi sinisenä ja tatskat "tuoreina". Mutta eihän meidän kakara osaa olla hetkeäkään paikoillaan. Mr S räpsi varmaan kolmekymmentä kuvaa, en tiedä, onnistuiko niistä yksikään.

Josko sitä nukkumaan...

Lisäinfoa edellisistä treffeistä

pakko hieman avautua niistä viikontakaisista treffeistä. Aamu alkoi pikaisella shoppailukierroksella U:n kanssa. Kotiin, lounas, päikkärit ja niiden jälkeen kavereiden uutta tupaa töllistelemään Saukkolaan. Sieltä Kirkkonummelle pudottamaan U hoitoon, matkalla tsekkailtiin, josko menis joku leffa, mihin ehdittäis ennen pöytävarausta. Ei löytynyt mitään, joten piti keksiä muuta.

Punavuoressa on biljardisali, jonka ohi olen kävellyt tuhansia kertoja ja muistaakseni myös kerran käynyt siellä sisällä pelaamassa. Muistini myös kertoi, että mr S olisi ollut mukanani silloin. Mr S ei suostunut edes uskomaan, että siinä kohtaa Perämiehenkatua on biljardisalia, puhumattakaan siitä, että olisi ollut siellä pelaamassa. No, sinne kuitenkin päädyttiin ja pelailtiin pari rundia. Siitä syömään ja sekin meni ihan ok. Kotimatkalla sitten mr S päätti avata sanaisen arkkunsa ja ihmetellä, kenen kanssa olen biljardia käynyt pelailemassa? En ihan oikeasti muista ja olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että mr S:n kanssa olen käynyt siellä. Ja edelleenkään mr S ei muista aiemmin kuulleensakaan paikasta. Kotona vielä sängyssä keskellä yötä mr S kysyi, että kenen ihmeen kanssa olen siellä käynyt? Yritin miettiä pääni puhki, mutta ei mitään havaintoa. Mr S tarkisti, milloin kyseinen lafka on avattu (2005). Mehän tosiaan ollaan seurusteltu vuodesta 2004. Kysyi, olenko käynyt yhden entisen koulukaverin kanssa siellä (sen kanssa oli lähes koko opiskeluajan sähköä ilmassa). En ole käynyt. Kai nyt tietäisin, jos olisin jonkun kanssa "pettänyt" mr S:ää ja muistaisin pitää turpani kiinni, jos olisin käynyt biljardia pelailemassa siten, että siitä pitäisi olla hiljaa. Äh, vaikeasti selitetty. Mutta kuitenkin.

Tää mysteeri on kuitenkin yhä auki. Kenen ihmeen kanssa oon käynyt pelaamassa bilistä? Onko tää jotain dementian ensioireita? Miksi tää oli jumalattoman suuri mustasukkaisuuskohtauksen paikka mr S:lle? Niin paljon kysymyksiä ja todella rajallisesti vastauksia...

Yllättää muuten toi ukko vieläkin. On ollut aina kaaliruokarajoitteinen. Nyt oli sitten ostanut kaalin ja tänään väsäsi siitä kaalilaatikkoa. Olipa hyvää! Ja söi itsekin sitä ihan hyvällä ruokahalulla. Totesi vaan, kun tätä hieman ihmettelin, että U:lle ei opeteta ruokanirsoilua. Saa kotona syödä ja maistaa kaikkea. Ei lahjoiteta omia ruokaennakkoluuloja lapsosellemme. Niin, muuten tosi hyvä juttu, mutta mun vatsa ei edelleenkään kestä kypsennettyä kaalia. Tulipahan taas kokeiltua.

Todellisuus iski

Eihän sitä lapsellinen pariskunta voi kahtena peräkkäisenä viikonloppuna käydä treffeillä ihan kahdestaan.

Viime lauantaina oli siis mr S:n järkkäämät treffit (biljardia ja Murua), tänä lauantaina meidän piti mennä seinäkiipeilemään ja syömään meksikolaista. Jokin korkeampi voima (tai sitten ihan vaan liikkeellä oleva pöpö) päätti toisin ja ollaan vietetty U:n kanssa laatuaikaa. Eilen pyykkirumban muodossa, kun oksu tuli kaikesta, mitä sisään yritti suusta saada, ja tänään kitinän säestämänä. Kuume nousi pienellä tänään aamulla, mutta muuten kyllä virtaa riittää. Paitsi että mikään ei ole ollenkaan hyvin. Hetkeksi helpotti, kun jorailtiin villasukkasambaa, mutta ei sekään pitkäksi aikaa riittänyt. Kauheeta vinkumista ja kitinää. Ei yhtään jaksaisi, avuton olo, kun ei tiedä, miten voisi pienen tuskaa helpottaa. No, meidän vauhtityyppi on kerrankin sylivauva ja ollaan jo parit päikkärit nukuttu samassa sängyssä.

Mr S lähti kauppaan, illalla U:n mentyä nukkumaan ehkä leffaa ja tacoja. Tilasin myös karkkipussin, enpä oo aikoihin syönyt namia.

Hieman houkuttelisi myös jonkin alkoholijuoman korkkaaminen, mutta viikko vielä ja tää hullutus on ohi. Kun kerta lähdin mukaan, niin vedän loppuun asti. Ihan alkoholistien keksintöä koko tipaton tammikuu, tulee sitten helmikuun alkuun kiva piikki Alkon myynnissä...

Kolme jalkaa yhdellä luodilla

Täysikuu vai mikä lie on sekoittanut mun unia. Toissayönä mr S ampui samalla kertaa U:ta, Kallea ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä koiraa jalkaan. Siis kaikilta meni yksi jalka täysin tohjoksi. Kalle jatkoi matkaansa jonnekin, koiran tassu parani huomattavaa vauhtia, mutta U:n jalasta näkyi verensekaista lihasmössöä, luu, varpaat puuttu jne. Mä aivan paniikissa, että se pitää saada sairaalaan NYT. Mr S tokaisi niin omaan tyyliinsä: äh, ei tollasesta pikkunaarmusta kannata panikoida. Tämä uni jatkui, vaikka heräilin välillä, lopulta mr S heräsi (vessaan, vanha mies) ja kerroin, että nyt on paha painajainen kesken, eikä se suostu loppumaan. Mun oloa ei helpottanut yhtään, että kun pääsin kohtaan, jossa mr S ei suostu viemään U:ta sairaalaan, tokaisi mr S aivan samoilla sanoilla kuin painajaisessa, että ei sellaisista pikkunaarmuista kannata panikoida. Sai hieman sättimistä siinä vaiheessa yötä...

Viime yökin oli levoton, johtuen näistä mun äidiltä perityistä vammajaloista. Ja osittain varmasti kylmästä säästä. Nilkkoja kolottaa niin, että en halua kuvitella, millaiset kivut äidillä on ollut jo monta vuotta. Voi kun löytäisi jonkin toimivan konstin näihin hetkiin, kun nilkkoihin särkee niin, että melkein itkettää. Särkylääkkeillä mennään tällä hetkellä. Painonpudotus on varmaankin myös yksi konsti, tosin ihan hoikkanakin olen näitä koipiani manaillut. Että tiedä sitten.

Nyt U:n kanssa hieman ostoksille, pikkumies tarvitsee kaulurin ja vähän jotain lämmintä ulkovaatetta.

Viileetä

tulihan se talvikin sieltä. Sai kaivaa talvitakit (kaikki 2, joista toinen ei edes mahdu kunnolla päälle) esiin. Löysin myös yhden kaulaliinan, josta ei ole mitään muistikuvia. Ehkä joku on vahingossa jättänyt sen meille? Tai sitten olen sen viime talvena ostanut / saanut ja vauvasumuissani unohtanut. No, kiva oli kuitenkin. Hattuakin olen parina aamuna käyttänyt. Vaikka hattupäiset kuskit onkin mitä epäilyttävimpiä otuksia... Liityin siis siihen joukkoon.

Hieman on viileetä kotirintamallakin. Mä olen jostain syystä loputtoman väsynyt. Siis ihan fyysisesti, sammun saman tien kun pää osuu tyynyyn ja haaveilen siitä hetkestä heti aamusta alkaen. Henkisesti suht hyvä olla, jokin talviunimoodi vaan päällä. Niin, mutta siitä viileydestä. Myin U:n pinnasängyn tarvikkeineen ja siinä sivussa sitten kaikki vanhat vauvanvaatteet. Kuulemma myin liian halvalla ja mr S oli just laittamassa niitä myyntiin jollain omalla systeemillään, jolla olis tienannut satasia! Pah, sanon minä, hyvä, että saatiin pois kuleksimasta. Tätä nyt ollaan pari päivää kiukuteltu puolin ja toisin. Asiaa, jolle ei enää voi yhtään mitään. Olkoon. Toinen asia, joka hiertää on se, että tosiaan simahdan välittömästi sänkyyn osuessani. Ei oikein noi aviolliset velvollisuudet ole olleet päällimmäisinä mielessä, siitähän mr S on syvästi loukkaantunut. Olkoon.

Kohta nukkumaan... onneksi huomenna perjantai ja viikonlopuksi ei ohjelmaa. Aion nukkua niin pitkään kun ikinä!

Sekalaista ajatuksenvirtaa

Koko perhe nukkui tänään yhdeksään. Paco oli myös aivan hiirenhiljaa, vaikka jo mr S:n kanssa hieman pyöriskeltiin ja supateltiin. U nukkui melkein puoli kymmeneen. Ei ole helppoa olla äiti, tää mamma pyöritteli jo jos jonkinnäköistä tapaturmaa, aivotärähdystä ja jopa kuolemaa pienessä päässään. Paconkin tosiaan päässäni jo hautasin, kun ei aamupiipitystään lauleskellut heti välittömästi peiton kahahtaessa.

Juttelin toissa päivänä kaverin kanssa, kertoilin vähän fiiliksiä ja ajatusten muuttumisia. Hänpä tokaisi: "Säde, susta on tullut äiti!". Eipä siihen mennyt kuin puolitoista vuotta... Mutta joo. Välillä harmittaa, että U:n alkukuukaudet/ eka vuosi meni lähinnä sen hengissäpitämiseen. Ei osannut nautiskella, ei tiennyt, mitä on odotettavissa. Nyt mä oon aivan rakastunut tohon kakaraan. Huolimatta siitä, että jokatoinen sana sille on edelleen EI!, mitä erilaisin äänenpainoin. U:n lempitouhua on katsella Robinin Boom Kah -biisiä Youtubesta päättymättömällä kasetilla. Mokoma pääsee myös jo kipuamaan tähän tietokonetuolille (baarijakkara) ja odotan sitä päivää, jolloin tosiaan saa itse kyseisen biisin soimaan. Sen verran vakuuttavia on otteet hiiren ja näppiksen kanssa. Välillä hihityttää, vaikka tosiaan tämä tietokone on yksi niistä kielletyistä asioista, joista se EI! kaikuu useimmiten.

Oli tässä vuoden alkuun hieman huonot fiilikset, mr S ärsytti kaikilla toimillaan, kiukutti noin niinkuin yleisesti ja kaikki oli vähän päin persettä. Nyt onneksi hieman paremmat fiilikset. Tein meinaa eilen illalla ihan taas vaihteeksi havainnon. Olen viime aikoina sanonut kaikkeen lähtökohtaisesti ei, ihan varmaan jostain tottumuksesta. Eilenkin sanoin ensin ei, mutta hetken asiaa mietittyäni muutin mieleni. Ilta meni sitten (leffan katsomisen jälkeen) paljussa lilluessa, kasvo- ja jalkanaamioita lääppiessä ja muutenkin itseä huoltaessa. Tulipahan puunattua. Ja olipahan mukavaa.

Meillä on mr S:n kanssa tipaton tammikuu, ihan hyvä juttu vaihteeksi vähän valkaista nenää. Alkoi menemään hieman espoolaiseksi punkun lipitys. Taitaa jatkua pidempäänkin, tosin varmaankin kohtuullisempana, eikä täydellisenä kieltäytymisenä.

Mr S ja U lähti ulos. Tosiaan kun aamupuuron on syönyt puoli kymmenen aikoihin, ei taida lounasaika olla vielä yhdeltätoista... Saa nähdä, miten tänään päikkärit sujuu. U nukkuu nykyään isossa sängyssä. Pinnasänky on historiaa (pitääkin laittaa myyntiin) ja siitähän tän mamman tunteet nous pintaan. Meidän iso poika.

2013

Selailin parin viime päivän aikana läpi edellisen vuoden kirjoittelut tänne. Eli jonkinsortin vuosikatsaus luvassa.

Tammikuussa vietin vielä melko leppoisaa vauva-arkea U:n kanssa kotosalla. U nukkui pitkiä pätkiä ja mä hieman jopa jumppailin.

Helmikuussa kohokohta oli Lissabonin reissu. Se meni alkuhässäkän jälkeen oikein hienosti ja erehdyttiin luulemaan, että lapsen kanssa on helppoa matkustaa.

Maaliskuussa tuskailin sitä, että lunta oli edelleen todella paljon ja lämpötila pakkasella koko ajan. Vietettiin 3. hääpäivä syöden ja nauttien Queen -musikaalista. Räpsin pupukuvia U:sta.

Huhtikuussa vanhenin ja sairastin. Ehkä jo hieman jännitin töihin takaisin menoa.

Toukokuussa menin takaisin töihin. Mr S aloitti kotiäiti-leikin. Suoriutui yllättävän pitkään melko kunnialla.

Kesäkuussa töitä ja kotihommia, arkea. Hellettä ja touhua. Heinäkuussa oli talon lopputarkastus, jonka jälkeen terassin rakentaminen alkoi vauhdilla. Töissä oli melko hiljaista.

Elokuussa lomailin, U täytti vuoden, otti ensiaskeleensa, pikkusiskolisko tuli Suomeen lomailemaan. Mökkeiltiin ja vaunuiltiin. Vähän masistelinkin, mutta onneks vaan pikkasen...

Syyskuussa oli kiirettä, U riiviöi, töissä hoppu ja hieman epävarmuutta omasta osaamisesta. 

Lokakuussa iski aika paha alakulo, oltiin jo lähellä lääkitystä... Onneksi siitä selvittiin omin avuin. 

Marraskuussa käytiin lomalla Kanarialla. Todettiin, että pitkät lentomatkat saa jäädä hetkeksi ton kakaran kanssa. Sairastin.

Joulukuussa kuvailin lähinnä joulukalenterijuttuja. Pikkasen hankalia fiiliksiä mr S:n kanssa, mutta vuosi vaihtui onneksi erittäinkin hyvissä tunnelmissa.