Mitäs kuuluu?

No edelleen ääni ei oikein kulje (haluaisin hoilottaa joululauluja ihan täysiä, mutta ääni meinaa pettää).

Olen kehittänyt riippuvuuden Dr Who -sarjaan. (Kohta loppuu Netflixistä kaudet, millä mä sitten pakenen tätä arkea?)

En laittanut yhden yhtä joulukorttia tänä vuonna. Olen huono ihminen. Ensi vuonna uusi yritys.

Joululahjoista sen verran, että kohta (reilun tunnin päästä) annan mr S:lle sen meidän perinteisen jouluaattoyön lahjan. Sen piti olla Tampereenreissu, mutta vaihtuikin viime metreillä sitten elektroniikaksi. Ostettiin U:n kanssa sille uusi puhelin. Kun vihdoin ilmoitti, että saattaakin haluta uuden i-luurin korvaavaksi vekottimeksi vanhalle (erittäin epäluotettavalle) puhelimelle. Joten jäi Tampere sitten varsinaiseksi joululahjaksi.

U:lle ostin sähköhammasharjan ja kirjan lahjaksi. Oon maailman tylsin mutsi.

Huomenna sisko perheineen tulossa joulunviettoon, äiti, isä ja kaksi siskoista karkaavat joulua laivalle. Me touhuillaan täällä huomisen ruokia pikkupaniikissa (kalkkunan sulatus kesti luvattua kauemmin + muuta epämiellyttävää yllätystä) ja pikkupöhnässä (lasi viiniä ruoan kanssa...).

Mr S ja U osti mulle valkoisen joulukuusen. Oli kyllä ihana yllätys tulla kotiin (olin viihteellä mun parturin kanssa vihdoinkin, lähes kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen) ja löytää koristeltu, valkoinen kuusi valoineen päivineen odottamasta.

Nyt ajattelin lakata vielä kynnet joulunpunaisiksi. Vielä tosin U:n joulukalenteriyllätys huomisen osalta viimeistelemättä (sekin on kirja, oon ehkä maailman paskin mutsi...), mutta se on onneksi nopee homma. Teen vihjelappusia, joiden avulla yhdessä sitten etsitään yllätys. Viimeinen lappunen enää laittamatta :)

Huono jouluihminen

tuleekohan tästä ensimmäinen vuosi aikuisiällä, kun en lähetä joulukortin korttia? Oli melkoista toiveajattelua, että tää flunssa olis jo ohi... U:kin on ilmeisesti taas tulossa kipeäksi. Ei vaan jaksa. Siis sitä korttirumbaa. Eikä jaksa tätä huonoa omaatuntoa siitä, ettei jaksa laittaa kortteja.

mr S on myös kipeenä. Eikä suostu jäämään kotiin lepuuttamaan, vaan duunia painaa lähes kellon ympäri. Tulevana viikonloppuna vaan kotoillaan villasukat jalassa, päikkäröidään, juodaan glögiä ja syödään pipareita. Nih. Ha, sen ku näkis ja kuulis kolinan. Viimeistään lauantaina jompikumpi meistä varovasti ehdottaa jotakin aktiviteettia...

Joululahjatkin miettimäti. Osa onneksi hankittu, mutta loppujen kanssa lyö pää ihan tyhjää. Varsinkin mr S:n kohdalla. Kun rahatilanne on hiukka heikko, eikä mitään krääsää halua ostaa, mutta jotenkin haluais muistaa ja toisella on hivenen kallis maku. Vaikeeta.

Jouluaattoa vietetään tänä vuonna melko pienellä porukalla, meitä on vaan kahdeksan. Mun perheen 'vuoro' tulla kylään, mutta äiti, isä ja kaksi siskoista lähtevät joulua vähän pakoon. Joten yksi sisko perheineen tulee aattona meille.

Eilen oli U:n dagiksen joulujuhla. Melkein loppuun asti meni mallikkaasti, mutta sitten tuli joku tilanne ja mamma joutui lohduttamaan. Siitä kun elämä taas helpottui, tuli joulupukki! Voi elämä toi kakara pelkää sitä gubbea! Ei taida tulla meidän kotiin tänä vuonna pukkia... Kiipes melkein itestään mun syliin (mä siis seisoin), kun se pelottava punanuttu saapui. Hädintuskin uskalsi ottaa lahjapussukkansa (mun sylissä edelleen) vastaan. Onneksi pussukasta paljastui piparia, rusinaa ja mandariini niin se hieman helpotti tuskaa. Tänään dagiksesta tullessa muisteli vielä, että joulupukki tuli. Onneksi muisti, että sai lahjan siltä. Mutta en kuitenkaan luottaisi siihen, että sen ukon tullessa kotiin lohduttaisi mitkään lahjat. Ehkä ensi vuonna.

Vielä reilu viikko töitä, sitten pitkä loma! Voi kun tää räkätauti olis jouluun mennessä ohi.