Tonttu Torvinen on

salainen, ja pukin tärkein alainen Tittidittidittidii.... Pakettia pukkaa. Tosin eilen illalla sängyssä huokasin, että tää oli vasta eka pakettihässäkkä, vielä kuukausi samanlaista jäljellä. Ei kiva. Mr S antoi kyllä idean, mutta toteutus jäikin sitten kokonaan mun harteille.

Tänään vielä miettimistä siskon perheelle, siskon mies kun on tällä hetkellä suomessa käymässä, niin säästäis postikulut. Jotain pientä pitäis keksiä joko koko perheelle tai kaikille kuudelle erikseen. Ei oo helppoo!

Tänään ei oo kuoroa, joten pitäis päästä lähtee ihan ajoissa pähkimään moista. Vielä kun löytäis eiliselle lahjaröykkiölle sopivan kokoisen paketin, johon ne kaikki mahtuis sisään, niin hyvä olis.

talvimaanantai

Tänään nukutti pitkään, vaikka illalla pääsikin suht ajoissa nukkumaan. Oli vaan ihanaa kölliä siinä mr S:n kainalossa, heräillä hitaasti ja kiireettä. Tehtiin eilen melko pitkä kävelylenkki todella kylmässä säässä, tuntui, että naama olis jäätynyt irti. Alunperin piti kävellä Munkkiniemeen asti, mutta Gallen-Kallelan museon kohdalla mr S käännyttikin meidät takaisin ja käytiin siinä museossa olevassa kahviossa syömässä lohikeittoa. Jotakuinkin kuutisen kilometriä tuli kuitenkin yhteensä käveltyä, ei huono suoritus kahdelta tällaiselta pullukalta.

Kävelyn jälkeen pääsin sänkyyn peiton alle päikkäreille, teki niin hyvää! Reilun tunnin jälkeen mr S tuli herättelemään mua, lähdettiin ajelulle. Vietiin suksiboksi pois katolta roikkumasta möksälle, tosin edellisen päivän autonpesu-urakan seurauksena sen irrottaminen katolta oli aikamoinen urakka. Mutta onneksi lähti irti kuitenkin. Niin ja koko eilisen päivän keskustelunaiheena oli tulevan auton merkki/malli. Luultavasti päädyttiin (ainakin mun mielestä?) tähän:

Mutta saa nähdä, mikä auto sitä oikeesti ostetaan. Mini kun ei todellakaan ole mikään talviauto. Ikkunat jäässä, vaikka sisällä pää hikoaa (varpaat tosin on edelleen jäässä...) ja koko auto rätisee, paukkuu ja kolisee aivan mahdottoman paljon.

Käväistiin myös moikkaamassa yhtä kaveripariskuntaa sekä mun vanhempia. Tais mr S värvätä mun iskän kaverikseen parketinlaittotalkoisiin. Eli asuntojen metskaus on nyt vähän jäissä, tehdään tosta väliaikaiskämpästä sitten edes vähän siedettävämmän näköinen.

1. adventti

hieman polttelis hakea joulukoristeet kellarista... mr S vaan ei ole ihan hirveän innoissaan. Ulkona on yli kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistaa, ulos on mentävä. Vaikka molempia jalkoja särkee ja kolottaa pahiten vuosiin, mutta eipä se oo ennenkään estänyt.

Eilinen ilta venyi aamuyön puolelle, jolloin olinkin sitten jo piristynyt liikaa, unentuloa sai odottaa. Heräsin kuitenkin jo ennen kymmentä (alle viiden tunnin unien jälkeen) ihan pirteenä. Nyt väsyttää. Ehkä ulkoilun jälkeen saan ottaa päikkärit. Mr S katsoo jakson Top Gearia loppuun, sen jälkeen lähdetään. Ehdotin pulkkailua, mutta se ei saanut kannatusta. Ei kuulemma ole varusteita moiseen.

Teinkin aamupalaksi lettuja, kera kakunteosta ylijääneiden suklaakermojen + vaahterasiirapin + hillon niitä syödessä tuli ähky ja paha olo, kaikki kuitenkin uppos. Hyvää oli, vaikka edelleen on aika äklö olotila.

tästä tuli hieno

ainakin mun mielestä:

kuusi vuotta

siitä, kun mr S nouti mut Kontulasta. Katseli muka vaivihkaa Hondan taustapeilistä mua (ihmettelen vieläkin, ettei ajanut ojaan, sen verran paljon oli katse pois tiestä) ja yöllä vääryydellä ja viekkaudella luikerteli mun viereen nukkumaan. Niin, eipä sinä yönä kyllä mitään nukuttu, katseltiin auringonnousua, ihmeteltiin sateenkaarenpätkiä (keskellä talvea!) ja puhuttiin. Voisi luulla, että kuudessa vuodessa on jo oppinut toisen, historian ja kaiken. Eilen tuli kuitenkin taas yksi yllätys/tietämättömyys mun puolelta. Oltiin kävelemässä Jäähallille, kun mr S osoitti yhtä taloa ja kysyi, onko muistanut mainita olleensa siinä talossa talkkarina. No eipä ollut muistanut. Tällaisia yllätyksiä vielä tulee ajoittain (muista yllätyksistä puhumattakaan).

Mä yllätin mr S:n eilen siis viemällä sen sexhibition messuille. On monta kertaa maininnut, ettei ole koskaan käynyt moisessa tapahtumassa, joten nyt sitten käytiin. Exän kanssa olin käynyt joskus vuonna miekka ja kirves, ei juuri muistikuvia siitä, että mitä odottaa. Katsottiin pari esitystä (toinen oli oikein hyvä, tyttö, joka oli ollut cirque de soleilissa aikaisemmin, hallitsi kauniisti kroppansa ja oli ihan sama, olisiko ollut vaatteet päällä) toinen oli miesstrippari, jonka esitys oli myös hyvä ja hauska. Kateltiin ylipäätänsä mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla ja ostettiin toisillemme yllärit.

Sain vuosipäivälahjaksi YSL:n huulikiillon ja ripsarin. Mr S raukka oli ihan huolissaan, onko ihan tyhmä lahja. Mun mielestä oikein hyvä lahja, huulikiiltoja ei oo ikinä liikaa ja ripsari mulla olis ollut seuraavaksi ostolistalla muutenkin. Mulla vaan ei oo sille mitään lahjaa (tai ois tuolla jemmassa parikin, mutta säästelen niitä jouluun/seurustelun aloittamis vuosipäivään) joten totesin vaan eilen, että messuilla käynti + sieltä ostettu (ja illalla kokeiltu) ylläri oli mun vuosipäivälahja sille. Eipä toi kauheen pettyneeltä vaikuttanut ;)

Mini talviautona

Koska Audin luotettavuus on täällä jo aiemmin tultu puitua, pitäähän sitä ihmisen vastaavasti kertoa kokemuksiaan nykyisestä autosta. Suoraan sanottuna melko huonot kokemukset. Samantien kun lämpötila meni miinukselle, alkoi ongelmat. Sisätila ei lämpene, tai lämpenee siten, että varpaat jäätyy ja tukka palaa. Tai vastaavasti päätä palelee ja varpaat käristyy. Siitä on hyvä ihmisen valita. Kauhulla odotan sitä päivää, kun on oikeesti kylmä. Vähän on sellanen kutina, ettei meidän Mini halua kovin kylmällä lähteä liikenteeseen. Tänä aamuna moottori jo kuulosti siltä, että se olis halunnut karata jonnekin lämpöiseen (kukapa ei). Toinen inhottava juttu Minissä on ikkunoiden karmittomuus. Se mekanismi, joka oven avatessa laskee ikkunaa sentillä ja vastaavasti nostaa ikkunan takaisin tiivistettä vasten siinä vaiheessa kun ovi laitetaan kiinni, ei ole suunniteltu pakkasiin. Hirvittävän vaikeahan sen on toimia, jos ikkunassa on sellainen sentin jää/lumikerros. Pelottaa vaan, että milloin se menee lopullisesti rikki.

Eli lyhyesti kerrottuna... voipi olla, että meillä on kohta (taas) uusi auto?

piksaperjantai

ehkei kuitenkaan, koska eilen oli jo piksatorstai. Mr S lähti pomollensa saunomaan ja jätti mut ihan yksin. Melkein jo lähdin Selloon syömään, mutta kohtasin totuuden ja sisäisen nörttiyteni ja tilasin pizzan kotiovelle. Sentään soitin sinne pizzeriaan, enkä tilannut vain netin kautta (koska se nettipalvelu oli rikkisönder=() joten en vielä huolestu täydellisestä sosiaalisuuden puutteestani. Ne ruojakkeet oli laittaneet mun pizzaan valkosipulia. Ja paljon sitä. Yök. No, melkein kokonaan upposi silti, nyt vaan haiskahtaa melkoisesti. Paco myös auttoi mua hieman, söi pizzan reunoja ja hörppäsi hieman myös Pepsiä. Eipä sitten kerrota kelleen eläinaktivistille, ihan hyvin me meidän papukaijaa hoidetaan... (nyt kun kerran tehdään paljastuksia, niin mr S antoi viikonloppuna Pacon myös maistaa kahvia! Että en oo ainoa vastuuntunnoton ihminen meidän taloudessa)

Aloitin eilen kummipojan kakun tekoa, paistoin pohjat ja askartelin päälle tulevan kuvan (Nalle Puh kakku kädessään). Kuvaa valmiista kakusta joskus, jos jaksaa. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa puuhailla vähän tollasta näpräilyä/maalailua. Vielä kun jaksais loppuun asti tehdä yhtä huolella, niin tulis varmaankin yks parhaimmista kakuista. Saa nähdä.

Olotila hieman paremman puolella, ehkä toi valo jeesaa jonkin verran? Huomenna meidän tapaamisen 6-vuotispäivä, mutta sepä menee siellä kummipojan synttäreillä, joten taidan tänään yllättää mr S:n. Miten, siitä lisää myöhemmin.

mihin hävisi yksi päivä?

Olin lähes varma siitä, että tänään on just kuukaus jouluaattoon. Ei sitten ollutkaan. Vaan vähemmän! Kohta iskee paniikki ja hätä, kaikki vielä tekemättä (päättämättömyydestä puhumattakaan) ja vajaa kuukausi aikaa. Vierashuoneen tavarakaaos on pikkuhiljaa hivuttautunut myös olohuoneen puolelle... Apuva. Mistäs sitä aikaa sais lähteä vaikka kirppikselle myymään niitä romujaan? Kun alkaa noi viikonloput oleen jo melkosen täynnänsä. Nyt syväänhengitys, rauhoittuminen ja keskittyminen yhteen asiaan kerralla. Ensin tän työpäivän jutut pois alta, sitten kotiin leipomaan kummipojalle 1-vuotiskakkua. Keskitytään nyt ensin vaikka siihen. Ressataan myöhemmin muut asiat.

Laitoin yhden työpaikkahakemuksen Helsingin kaupungille, kuulosti hyvälle paikalle, vaikka mr S onkin sitä mieltä, että seuraavaksi vaan osakeyhtiöön töihin. Ei mitään kunnan/valtion paikkoja. Mutta kun...

mr S, kummipoika ja Jepajee pääsivät turvallisesti kotia, vaikka myrsky oli jo aikamoinen. Kuulemma kuudennen kannen ikkunaan löi tyrskyt. Onneksi kaikki kolme olivat teräsvatsaisia (paitsi kummipoika, joka kerran puklasi) ja suurinpiirtein traumoitta selvisivät takaisin tänne lumimyräkkään. Joka siis edelleen jatkuu, tuntuu vaan pahenevan hetki hetkeltä. Toivon todella, että pääsen täältä töistä kotiin jollain ilveellä, näyttää melko hurjalta kun lipputangot huojuu ja lunta vaan tulee järjetöntä vauhtia. Onneksi sisällä on lämmin.

Sain tuliaisiksi tämän:


Kummipojan isukki sai tuopin, erilaisia oluita ja fussepullonavaajan. Vähänkö sillä oli joulu. Kummipoika oli shoppaillut (äipän ja mr S:n avustuksella) pari villapaitaa ja Autot -eväsboxin. Oli ollut hyvä reissu, harmitti vaan, että jouduin oleen töissä. Ehkä mäkin joku kerta taas pääsen reissuun.

Näin ihan hirveitä painajaisia, olin juuri synnyttänyt pienen tyttövauvan, joka piti tuoda kotiin. Mutta koti oli vallattu kaikkien ötököiden toimesta. Kissan kokoisia torakoita, isoja tuhatjalkaisen näköisiä vilistäjiä, kaikkia omituisia isoja ötököitä. Ihan hirveetä. Taisin saada jonkinlaisen trauman niistä meidän pienistä mustista jauhoöttiäisistä. Toivottavasti ne ei tuu takaisin.

lunta tulvillaan on raikas talvisää *lallallallalaaa*

ei kyllä oikeesti pahemmin naurata tai laulata=( viime yö meni poukkoillessa ja tuskastellessa nukkumattomuutta ja sitä, että kohta pitää jo herätä. Sekä vuorotellen hikoiluun ja jääkylmyyteen heräillessä.

Mr S vei tänään kummipojan Tallinnaan. Käytännön syistä myös kummipojan äiti lähti mukaan. Toivottavasti tulee hyvät tulkkarit. Niin ja siis lunta on tullut vaan lisää, täällä on ihan talvi! Toivottavasti pysyis maassa, ettei tarttis jaksaa sitä loskapaskaa. Kamala nälkä iski, pitäis keksiä jotain ruokaa jostain.

Tänään kuoro, on kuulemma vähän morkkista ilmassa joillakin kuorolaisilla... mulla ei pahemmin, saa nähdä, millainen jälkipyykki odottaa? Ehkei mitään pahempaa kuitenkaan.

Kävin eilen laittamassa kynnet, on ihan kivat, vaikka onkin melko lyhyet. Ei laitettu tippejä ollenkaan, omalla pituudella vaan geelit päälle. Musta kärki, jossa vielä vähän glitteriä lisäksi. Aika jees.

oho

taisin humaltua perjantain pikkujouluissa, vaikka mulla olikin vaan kolme drinkkilippua ja yks oli vielä tallella (tämän olin kyllä muistanut mainita ja ilmeisesti moneenkin otteeseen), mutta ehkä en ihan kahdesta drinksusta humaltunut. Se oli se bäkkärin salmari. Tuli sitten oksupoksu perjantaina (onneksi vasta kotona) ja lauantainakin sain nauttia huonosta olosta. En ollut perjantaina syönyt (tahi juonut) tarpeeksi, joten ei ihme, että kolahti kuin metrinen halko piähän.

Kuorolaulanta meni kai ihan hyvin, kovasti kehuivatten. Mr S oli Kallen kera kotosalla odottelemassa mua, olivat tehneet ruokaa (ei mitään hajua mitä ruokaa, olivat tarjonneet mullekin, mutta en pystynyt syömään, enkä muista yhtään, mitä tarjosivat?) ja juoneet muutaman olusen. Menin sitten tyhjennyksen jälkeen nukkumaan. Heräsin kahden tyynyt aiheuttamaan niskakipuun ja korvikset korvissa. Plääh.

Lauantaina kyllä päästiin sen verran liikenteeseen, että käytiin äipällä ja iskällä. (Mäkkärin kautta, luonnollisesti) Siellä olikin taas vaihteeks hilpeetä kun mr S ja äippä vänkää keskenään. Siinähän vänkäävät.

Eilen juostiin katsomassa kämppiä. Yks potentiaali löyty, saa nyt nähdä mitä sen kanssa käy.

tip tap

vaan, tänään duunin pikkujoulut. Viime yön kattelin painajaisia. Aamulla mr S herätti ennen seitsemää ja kiskoi meidät aamulenkille. Se piristyi, mutta mä olen ihan hullun väsynyt. Voi kun tää työpäivä menis nopeesti ja pääsisin kotiin hetkeksi nukkumaan! Ei taida kyllä keretä nukkua, kun soundcheck on kolmen jälkeen ja kuudelta pitäisi olla takaisin samaisessa paikassa. Siinä välissä pitää keretä käydä suihkussa, päättää kumman mekon laittaa päälle, laittaa hiukset, meikata, valita kengät, tunkea ikkipikkiriikkiseen iltalaukkuun kaikki tarpeellinen, ehkä lakata kynnet? ja kaikkea muuta. Mutta kun päikkärit...

yllätti taas

autoilijat (kaikki; bussikuskit, rekkakuskit, työmatkakuskit) ovat taas kummissaan liukkaudesta, joka tulee siitä, että maassa on lunta ja loskaa sellainen kymmenen-viistoista senttiä. Parit bussit oli mäessä, ei päässyt ylös, rekkoja oli pitkin pääkaupunkiseutua joka tiellä tukkeena, kolareita taas vaikka millä mitalla. Mikähän siinä on, että edes ammattikuskit ei tajua, että lumi/jää on liukasta? Miksi ihmeessä tää tapahtuu joka ikinen talvi? Ei voi tajuta. Lisäjännitystä tuli yhden naikkosen toimesta, joka soittelihe mr S:lle aamusella. Kyseinen nainen oli hieman ottanut peräänsä muutama viikko sitten Minin keulaa (mr S:n vika siis) ja eilen veivät sitten yhteistuumin neitosen Audin puskurinmaalaukseen. Oli saanut "vuokra-auton", joka kuulemma oli viimeisiään vetelevä Pösö. Tänä aamuna Pösö oli jättänyt Kirkkonummelle tien varteen. Mr S sieltä neitosta hakemahan. Toivottavasti on jo tässä vaiheessa päässyt töihinsä. Ja en haluais olla sen "vuokra-auton" vuokralleantaja kunhan mr S pääsee avaamaan sanaista arkkuaan moisesta hökötyksestä.

Tänä aamuna ärsytti kaikki. Radiojuontajan ääni oli maailman ärsyttivin, melkein yhtä ärsyttävä kuin se fakta, että piti nousta ylös ja lähteä töihin. Myös vaatteet, hiukset, kengät, mr S, Paco, ilma, oma itse sekä suklaakakku olivat ärsyttäviä. Tosin suklaakakku aamupalaksi on juurikin sitä, mitä ihmisen pitää saada tällaisessa mielentilassa. Mutta ärsytti silti.

Oltiin eilen salilla, ihan pumpattiin rautaa. Tänä aamuna vasen polvi on aivan järjettömän kipeä. Urheilu ei kannata!

PowerBalance

tästä kyseisestä rannekkeesta juteltiin miltei tunti englannintunnilla. Omituinen hippivekotin, jolle ei ole tieteellisesti todistettu toimivuutta.

Oikeastaan muuta ei ole tässä tapahtunut. Eilen hoilasin kyllästymiseen asti kuorotreeneissä Petteri Punakuonon soolo-osuuttani, kun kuoro ei päässyt oikein vireeseen. Perjantaina olis sitten muutamalle sadalle ihmiselle esiintyminen. Eiköhän se mene ihan hyvin, ei vaan oo pitkään aikaan esiintynyt kellekään. Toisaalta, ei kyllä ihan kauheesti jänskätä. Pitäisköhän?

Käytiin illalla lenkillä, juteltiin vähän perhesotkuista sun muusta. Olo tuntuu pahenevan kirkasvalolampusta ja urheilusta huolimatta. Tosin eilen ja toissapäivänä pääsin nukkumaan melko myöhään, ei sitten tiedä, johtuuko siitä.

Löysin valokuvaajan, jonka kuvaustyyli olis sopinut mun mielestä mr S:lle annettaviin huomenlahjakuviin. Aluksi sanoi, että pitäisi sopia, mutta juuri oli laittanut viestin, ettei ehdikään. Back to square one. Kuvaajaa etsimään. Ja suurin osa netissä olevista huomenlahjakuvista on niin äklöjä, romanttisia utuisia, vaaleita paskoja, etten sellasten kuvaajaa halua kuvaamaan itteeni. Ei mitään söpöä! Pitäisköhän ettii joku pornokuvaaja, niin tulis ainakin oikeen tyylistä...

kirkasta valoa

pönötän tässä työpisteellä kirkasvalolampun kajossa. Silmiin hieman häikii. Tänä aamuna väsytti taas aivan liikaa, vaikka yritin kovasti mennä ajoissa nukkumaan. Aamutoimet kääntyneet aivan päälaelleen, mr S käy nykyään ennen mua suihkussa ja tulee sitten herättelemään, josko jaksaisin nousta ja lähteä töihin... Mitäs jos en jaksaiskaan?

Nopeesti eilen kateltiin jotain viikonloppureissua, voipi olla, että vielä ennen joulua pyörähdettäis Prahassa. Tai sitten ei. Pitää miettiä ja katsella kerkeääkö/onko varaa moiseen.

Eilen mr S haki mut töistä ja mentiin Selloon. Halus ostaa mulle kengät. Etsittiin pikkujoulumekkoon sopivia kenkuleita, mutta ihan hirveen tyhmiä ja tylsiä kenkiä oli vaan tarjolla. No, sain kuitenkin yhet aika ihanat, käyttiskengät, joita olin kuolannut jo aiemmin. En vaan raaskinut ostaa niitä itse. Sain myös neljä paitaa ja korun. Eipä pöllömpi saalis. Mr S olis myös ostanut mulle mekon ja parit muut kengät, mutta laitoin vähän stoppia päälle. Mitäköhän pahaa se oli tehnyt, kun nyt noin shopautti mulle?

Iskä kävi saunassa, tehtiin täytettyjä kesäkurpitsoja ja munakoisoja, tuli vähän hyviä! Mulla tänään töissä eväänä, odotan vaan, että kehtaa pitää ruokiksen. Nälkä ois jo. Sillä välilä kun äijät sauno, mä kävin salilla. Juoksin matolla 25 minuuttia ja crosstreinasin 25 minuuttia. Nyt alaselkä jumittaa :( pitää ilmeisesti vähän jumppailla noita selkälihaksia.

Niin ja ranskantunneille en mee enää, en halua kun oli ihan tyhmää. Teen sen kirjan loppuun vaikka mr S:n kanssa, mutten jaksa mitään hilpeitä paritehtäviä ja ryhmäjutteluita. Mä olen yksilöoppija.

ähkypossu

olo isänpäivän syömisten jälkeen. Koko päivä pelkkää pullaa, kakkua, viineriä, jäätelöä ja kinuskia. Kotona illalla sitten pakastepizza. Oli kyllä sen verran turpee olo aamusella, että nyt on pakko vähän himmailla ton herkuttelun suhteen.

Juurikin laitoin yhden työpaikkahakemuksen vetämään, olisi jotain ihan muuta. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselle, saa nähdä. Epätoivo valtaa, kun ei ole yhden yhtä haastattelua edes tullut. Tosin entiset duunikaverit kyllä vitsaili perjantaina, että oon niiden entinen ja tuleva työkaveri=) jos nyt ei kuitenkaan, kertoilivat kuinka huono työilmapiiri siellä on nyt ollut viime aikoina. Ei hotsita.

Lueskelin eilen päiväkirjaa, kirjoitinkin siihen jopa. Ei onneksi vielä ihan niin pohjalla olo kuin silloin pahimman masiksen aikana. Kyllä tää tästä.

hauskaa isänpäivää

taas yksi sunnuntai ja täysi rundi edessä. Miksi, oi miksi pitää mr S:llä olla kaksi isää ja vielä vaarikin kaupan päälle? No toivottavasti ja ehkä onneksi vaari ja biologinen isä menis samalla kerralla. Mutta silti ympäriinsä juoksemista tiedossa.

Nähtiin eilen kaverin pikkuihminen, jolla vielä työnimi Milli käytössä. Nopea pyrähdys oli, kahvilla vaan kävästiin, mutta oli ihan mukavaa nähdä uusi tuttavuus. Tehtiin eilen myös siskonpojan avustuksella suursiivo keittiöön, joka oli vallattu joidenkin jauhoöttiäisten toimesta melko tehokkaasti. Paljon meni tavaraa roskiin ja jonkin verran kirpparille ja vielä täällä olis pöydät täynnä lasia, kippoa ja kuppia. Karsimista vielä siis edessä. Ehkä illalla, jos ei isikierros ihan vie mehuja.

Perjantaina löysin kaksi mekkoa, nyt on sitten vaan valinnanvaikeus, että kumman laitankaan hiluihin päälle? Mutta toinen niistä mekoista + siihen kuuluva bolerohässäkkä olivat kokoa M! Wohoooo!!! Perjantaina näin myös entisiä työkavereita, otettiin pari ja syötiin hyvin. Oli mukavaa, vaikka melkoisen vakavat keskustelunaiheet olikin välillä käynnissä (mm. keskenmenot, abortit, lapsettomuus, leskeys jne...).

Eilen käytiin vielä illalla syömässä kinkkiä ja leffassa, katottiin Napapiirin sankarit. Oli ihan ok, vähän vaan särkhi korvahan, khun eivät oshannett kunnolla puhua hoon päällhe. Eikä kukhann edes tilhannut skedania kaikhilla hökheillä ja soosheilla;) mutta siis ihan hyväntuulen, mukava pätkä.

Meni vähän pitkään eilen illalla, tänä aamuna herättiin siihen, että Paco jo huutelee häkissään, koska valot meni jo päälle eikä peittoa ole vielä nostettu! Mikä huutava vääryys!!!

tylsyys

ei voi oikein muulla sanalla kuvata tätä olotilaa tällä hetkellä. Hieman huvitti aamuyöstä kyllä, kun heräsin siihen, että mr S kovaan ääneen lausuu: "Huhhuh huhhuhhuh no huhhuh". Yritin aamulla kysyä, että mitä unta oli nähnyt, muttei muistanut. Harmi, kuulosti sen verran vakavalta noi huhhuttelut, että olis ollut kiva tietää mihin ne liittyi.

Tänään yksin kotona, ajatuksena tosin lähteä ajoissa töistä ja mennä etsimään pikkujouluihin mekkoa + kenkiä. Ehkä vois myös kävästä katsomassa (vihdoin) kaverin kakaraa tai vaihtoehtoisesti houkutella kaveri kakaroineen johonkin.

Saa nähdä.

onko pakko hengittää

jos ei jaksa?

Käytiin eilen ostamassa mulle kirkasvalolamppu, illalla puolen tunnin rauhallinen kävelylenkki ja ajoissa sänkyyn. Aamulla herätessä olo oli melko hyvä, mutta jossain vaiheessa hengittäminen alkoi tuntua vaikeelle. Että sellanen hyvä hetki sitten. No, nyt oon töissä ja otan valohoitoa, yritän taistella tätä väsymystä vastaan. Vaikka aamulla herätessä olo oli melko pirteä. Omituista. Ja melko inhottavaa!

Nyt tosiaan viikon verran valohoidolla + vitskujen pumppauksella + kevyellä liikunnalla + hivenen terveellisemmällä ruokavaliolla aletaan katsella tän mun tilanteen kehittymistä. Jos ei ala auttaa, niin johan on perkele.

antaako periksi?

hieman epämukavuutta/masennusta ollut tässä ilmassa jonkin aikaa. Eilen olo paheni, eikä tämä päivä ole tuonut helpotusta. Jotenkin vaan tuntuu, että jos menee lääkäriin, antaa jotenkin periksi. Että kyllä tästä vielä jotenkin selviää, tämä on vaan syksyn aiheuttamaa pahaa oloa/väsymystä. Silti tiedän, että jos nyt menisi, voisi parhaimmassa tapauksessa välttyä siltä pohjalle putoamiselta. Siltä työkyvyttömyydeltä ja toimintakyvyttömyydeltä. Mutta jos vielä hetken kattelis? Kai se mr S sitten mut raahaa lääkäriin, kun alkaa taas maailma kaatumaan päälle? Toisaalta katsoin tänään netissä parin eri testin avulla, millä tasolla tää paha olo noin suurinpiirtein olisi. Melko syvällä jo uidaan...

Vaikeeta myöntää, ettei ole terve.

tiistai-ilta

kaveripariskunta kera koiransa käymässä, ovat nyt saunomassa ilmeisesti kaikki neljä, sillä koiraakaan ei näy. Syötiin tortilloita ja höpöteltiin kaikenlaista, pojat hiplaili vehkeitään (Steve Jobbs on jumala -tyyppisiä vehkeitä) ja Paco saa hermoromahdusta häkissään. Äsken siitä, kun koira oli liian lähellä, nyt siitä, että koiraa ei ole näkyvissä. Viekas koira. Tyhmä Paco.

Mukavaa tehdä keskellä viikkoakin muuta kuin töllötellä telkkaria. Kun yleensä viikonloppuja odotellen vaan menee viikot ihan sumussa. Töissä samaa paskaa, yritin kysellä uraneuvoja kavereilta, mutta eivät osanneet auttaa. Kun pitäis ensin tietää mitä haluais tehdä isona. Mutta kun ei tiedä!!! Miten sen sais selville? Ainakin tiedän, etten halua olla tutkimuslaitoksessa (ainakaan valtion moisessa), enkä ehkä lääketehtaassa, enkä leipomassa, enkä kaupassa. Että vielä olis muutama ura katottavana, jos tätä tahtia haluaa edetä. Sen mukaan, että aina kokeilee jotain, jotta tietäis, tykkääkö siitä.

Äh. Sanon minä ja jatkan etsimistä.

Kuurankukkasia

vihdoin pakkasella, jos tästä lähtis talvi, ilman tihku- ja kaatosateita? Ainahan sitä toivoa saa...

Niin, eilen siis perhelounasta. Kohta alkaa palamaan hihat siskon/siskojen käytökseen. Voisivat ihan suoraan sanoa, mikä mättää ja muutenkin puhua asioista. Muuten kuin kiukuttelemalla. Äiti kyseli joulusta (olettaen siis tähän malliin: Kun te ette kuitenkaan halua olla meidän kanssa) ja sanoi meidän perheen menevän siskon uuteen kämppään, kun siellä on tilaa. Tähän mr S tokasi, ettei meitä ole kutsuttu, johon sisko sanoi suoraan mr S:ää katsoen, ettei kyllä vältsisti kutsutakaan. Että näin. Ihanaa perhe-eloa meidän perheessä! Tämän jälkeen yritti seivailla, että ei ole ketään kutsuttu jne plaaplaa. Oli kyllä niin selkeästi meille tarkoitettu, että ollaan jossain ihan muualla joulu. Ei haluta aiheuttaa yhtään enempää mielipahaa kellekään.

Asiasta keppivaihteeseen. Eilen illalla selailin hesarin nettisivuja, kun osui uutinen silmään. Olin ehkä hieman väsynyt, mutta tää nauratti mua ihan hervottomasti, kikattelin yksikseni kun mr S oli saunassa.

Suddenly, fish!

täydellinen syyssää

olisi voinut mennä vaikka heittämään kierroksen frisbeegolfia. Mutta mr S meni ampumaan, joten sain kuulla ehkä kauneimmat kolme sanaa ikinä: "mene takaisin nukkumaan". Ja mähän menin. Ja nukuin. Kohta varmaankin pitää mennä suihkuun, jotta kerkeää perheen kera syömään Raxiin (yök). Eilen tosiaan oltiin ensin anopilla syömässä (siellä meni hermo, eli ei ilmaista lounasta) ja siitä jatkettiin matkaa kummipojan luokse. On juuri oppinut kävelemään, oli veikeän näköistä. Pojan mentyä nukkumaan tilattiin pizzat ja katottiin telkkaa. Oli ihan kivaa, rentoa. Melko ajoissa tultiin kotiin, kaaduin sänkyyn. Miksi onkaan näin poikki ihminen? Syyspimeä ja yökkö. Siksi.

Siivosin eilen aamulla myös Pacon häkin. Oli hieman hankalaa roudata sitä täällä pitkin kämppää yksin, mutta sain sen tehtyä. Nyt vaan koko loppu kämppä vaatisi siivoamista, ehkä ensi viikolla...

social network

käytiin kattomassa eilen illalla, maailman parhaan hampparin syömisen jälkeen. Kuka olisi uskonut, että Suomesta saa ihan ykköspurilaisen? Ja ne fränkit... melkein kualin kun oli niin hyvät mätöt. Onneks en kuallut, koska muuten en ois kokenut seuraavaa jännittävyyttä:

oltiin suorittamassa aviollisia velvollisuuksia kun MUN kännykkään tuli viesti. (Kello on siis jotakuinkin yksi yöllä, eikä mulle kukaan ikinä muutenkaan soita/lähetä viestejä, varsinkaan yöllä). No, touhuiltiin loppuun ja katoin, mitä viesti koski. Suurinpiirtein kymmenen minuutin päästä tästä viestin katsomisesta oli suomen BB-talosta pari assaria tuolla oven takana ja kiltisti ojensin heille pari singstar-levyä. Eli heillä oli laulamiset loppuneet kesken keskellä yötä ja mä sain toimia pelastavana enkelinä. Vähänkö oon melkein siis sukua kaikille bb-asukkaille! Että näin jännittävä lauantai-ilta=)

Niin, siitä elokuvasta. Oli vähän liian nörtti mun makuun, tulin jotenkin kärttysäksi, tajusin, että oon köyhä paskiainen. Mr S taas piti leffasta todella paljon ja taas alkoi suunnittelemaan oman yrityksen pystyttämistä. Vielä vaan puuttuu se liideidea. Mutta mä lupasin olla pomo. Että onneks sillä on sentään yksi asia selvillä.

toivottomuutta!

melkein jo kerkesin intopinkeytyä eilisestä kämpästä (hieman nihkeähkön alun jälkeen), kunnes mr S palautti mut taas maan pinnalle. Miksi pitää olla järkeviä ihmisiä, jotka järkeilee? Miksei vois vaan mennä fiiliksellä, tunteella? Mä alan luopua toivosta, että me ikinä löydettäisiin yhtään mitään. Tonttia, taloa, kämppää... Kun pitää olla niin pirun järkevä ja miettiä asioita. Mun mielestä liikaa.

Me ollaan tuomittu asumaan lopun ikäämme Espoon Leppävaarassa, hyök! Mutta tän epätoivon perusteella ei kuulemma ole fiksua ostaa riemusta kiljuen ensimmäistä (tai kolmattatoista) kämppää/tonttia, joka tulee vastaan. Plääh, sanon minä. Kohta alan tehdä ultimatumeita. Dead lineja. Haluun jo muuttaa, ja taidan oikeesti olla vähän epätoivoinen. Tämänhetkinen koti ei tunnu oikeelta. Kaikki huonekalut on koko ajan tiellä, väärässä paikassa, väärän värisiä, seiniltä puuttuu jotain tai niillä on jotain liikaa. Epämukavuutta.

Se siitä valitusvirrestä, viikonlopun suunnitelmiin: la ja su ilmaista ruokaa (la anoppi betalar, su pappa betalar!) toki tiedän, ettei ole olemassa ilmaista lounasta, mutta enpä usko, että läheisten seura on liian kova hinta maksettavaksi. Kysytään sunnuntaina uudestaan;)

Myös: käytiin eilen lenkillä, oli mukavaa.

tsykitrille töitä

näin eilen päikkäreillä painajaisia! Siis ei oo yhtään reilua. Päikkäreillä kuuluu nähdä hyviä unia. Painajaisesta voisi löytää hienoista symboliikkaa, jos jaksaisi miettiä, meinaan olin suljetulla osastolla, joka olikin mormonikirkko. Haha. Hekoheko. Kuvaavaa. Kaikennäköistä tapahtui kyseisessä unessa, mutta loppujenlopuksi yksi vanha duunikaveri pelasti mut. Heräsin sydän pamppaillen ja ihan kylmässä hiessä. Ei kivaa! Mr S hieman virnisteli kuunnellessaan kuvausta tästä unesta. Piti myös todella paljon kohdasta, jossa tämä vanha duunikaveri oli mun "sankari". Että sellasta.

Muuta eilen ei sitten tapahtunutkaan, illalla käväisin töissä läpi tuulen ja tuiskun (satoi melko paljon), tulin kotiin, lauleskelin vähän singstaria (kuka niitä biisejä on ostanut lauantaiyönä, ihan omituisia kipaleita oli ilmaantunut pleikalle...), mr S tuli kotiin ja mentiin nukkumaan. Tänä aamuna mr S herätti mut ennen kelloa, oli katsonut omaa kelloaan väärin ja aiheutti pienimuotoisen sydärin mulle. Sai mut ihan oikeesti pomppaamaan pystyyn ja panikoimaan, että oon myöhästynyt töistä. Kello oli 20 yli viis. Että näin. Hetken hengähdys ennen tän päivän härdelliä, siitä onkin tulossa aikamoinen! Niin ja töiden jälkeen katsomaan yhtä kämppää.

candlelight dinner

ihan vaan kevyesti mr S tuli kotiin aikaisemmalla koneella, siivosi kämpän, laittoi työkalut niille kuuluvaan paikkaan, käväisi saunassa ja laittoi meille ruokapöytään kynttilän, lasit punkkua, servetit, ihanat smorrebrödit, aterimet myös jälkiruoalle (jäätelö ja punkku on mielenkiintoinen makuyhdistelmä)... Meillä olikin eilen illalla kynttiläillallinen! Miten voi vielä melkein kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen olla näin tällaista??

Tänään pitää illalla tulla töissä käymään, mr S lupasi mennä paneloimaan kaverin seuraksi kattoa. Eli saan päikkäröidä vaikka koko iltapäivän, käydä töissä ja mennä takaisin kotiin nukkumaan. Pari unetonta yötä takana, joten ei kuulosta yhtään huonolta moinen vaihtoehto. Jos nyt jaksais jonkin aikaa olla vielä hereillä...

tänään ei onnistu mikään -päivä

Huonosti nukuttu yö takana, yksi pumppu rikki, kaksi lämpökaappia huollettavana, mr S jätti kotiavaimensa kotiin, harmaata ja sadetta. Eilen sentään saatiin lamppu kattoon, mutta nyt kotona on ihan hirveä sotku ja kaaos + tietenkin siitä lampusta oli kaksi vaijeria poikki. Eikä mua nyt just huvita mikään.

juhlahumun jälkeen

minkä siivon pystyykään saamaan aikaiseksi ihan muutamassa tunnissa. Ja kuinka kauan sitä siivoa sitten joutuukaan setvimään. Mutta kivaa oli, melkein kaikki vieraat oli panostaneet myös pukeutumiseen (siis lauantaina), meillä oli dr. Tuho, joka oli ihan veressä, yksi zombie, jolla oli naula päässä, ninja, merirosvo, hoitsu ja possu. Me oltiin siis nunna ja pedofiilipappi. Naapuriraukat joutui kuuntelemaan meidän ihanaa laulantaa johonkin puoli viiteen asti aamulla. Tänään oli hieman vaikeuksia herätä töihin... ja mr S on sitä mieltä, että nyt alkaa nenänvalkaisukausi. Ainakin seuraavaan kertaan ;)

Perjantain bileet meni ihan ok, siinä vaiheessa kun S. 5v pyytää kuumeesta huolimatta vielä kahdeksatta leikkiä, niin luulen, että oli hauskaa kaikilla. Kaikki vieraat pe ja la ihasteli kovin meidän koristeluja ja totes, että ollaan panostettu melkoisen paljon. No niin panostettiinkin!

Eilinen meni vaan vähän siivoillessa, anoppi ja appi kävi kylässä (järkyttyiköhän ne pahastikin meidän kämpän kuntoa?) ja möllötellessä. Nyt uudella tarmolla uuteen viikkoon!