Tämä viikko ollut hiljainen toimistolla. Ens viikosta tulossa todennäköisesti vieläkin hiljaisempi. Jotenkin itsekin on jumittunut johonkin sellaiseen hassuun horrostilaan, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Paitsi tänään kunnostauduin. Sain pari niin hyvää juttua sovittua, että ihan tekis mieli taputtaa itseään selkään. Sain kyllä myös duunikavereilta (niiltä parilta hassulta, jotka konttorilla mun kanssa kökkivät) tunnustusta. Toivottavasti nämä yhteistyökuviot tuottavat jotain lisää...
Se töistä. Kotona kaikki hyvin, U harjoittelee seisomista. Kohta se pinkaisee kävelemään. Vois olla kiltti poika ja ajoittaa vaikka mun lomaan ensiaskeleensa, että mä näkisin ne ihan ekat. No, eiköhän niitä tuu nähtyä ihan tarpeeksi toisaalta.
Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kylässä. Toivat sitten iltapalaa. Karitsan paahtopaistia n. puoli kiloa/naama, mozzarellasalaattia, leipää, perunoita... Niin ja jälkkäriä kanssa. Mä oon syönyt nyt parina päivänä varmaan kahden viikon edestä kaikkea. Kokeilin äsken paria mekkoa, eikä oikein mikään meinannut mahtua... Ei hyvä. Mutta toisaalta olen kyllä päättänyt myös, että en kanna turhaa stressiä nyt näistä kiloista. Kyllä sitä ehtii siitäkin stressaamaan sitten joskus. Nyt keskityn siihen, että kotona ja töissä asiat rullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti