hyvä takki, parempi mieli =)

tuli eilen sitten shopautettua. Ihan sillä verukkeella, kun oli niin maassa. Niin ja tarvitsin kevättakin. Tavoitteena oli siis ostaa trenssi, ei kuitenkaan ihan perus. Tavoite saavutettu! Aivan ihana, rusetein ja ikkipikkiriikkisin puhvihihoin versioitu vaalean beige trenssi kaapissa. (Myös siis päällä jo tänään, vaikka lämpötila olikin nollassa aamulla).

kuva takista täällä

luvluvluv, ihana takki!

Ostin myös uuden luomivärin, kynsilakan sekä ripsarin. Aikaa tähän kaikkeen meni n. 15 minuuttia. Melkoinen suoritus=)

ahdistus

nyt alkaa taas mennä hiukka ylikierroksilla. Sen tietää siitä, että rakastan nukkumista yli kaiken, enkä saa unta. Pitänee ottaa nukahtamislääkkeet käyttöön taas väliaikaisesti. Vai johtuukohan tää nyt vaan tästä kellojen siirtelystä? No, joka tapauksessa päässä pyörii niin miljardi asiaa, jotka pitää hoitaa, että loppujen lopuksi mitään ei tule tehtyä. Lamaannun. Pää menee vauhdilla eteenpäin, mutta kroppa ei pysy perässä.

Olen kirjoitellut jonkin verran inssityötä nyt, tavoitteena oli saada se alta pois ennen mun synttäreitä, mutta eipä tainnut nyt ihan mennä niinkään. No, kunhan saan eteenpäin sitä. Ei väliä, millä arvosanalla se menee läpi, kunhan vaan saa sen tehtyä. Tuli ilmoitusta (taas vaihteeksi) opiskeluajan päättymisestä. ÄÄÄÄÄÄÄHHHHH!!!!

uusia tuulia (taas vaihteeksi=))

tosiaan, nyt odotellaan lainalupausta, jotta voitaisiin jättää tarjous kesäpaikasta /(vapaa-ajan asuntohan toi loppujen lopuksi tulisi olemaan). Myös pienempi keskustakämppä on kiikarissa, tosin kämppä ei ihan niin keskustassa olekaan, kuin olisi ollut suotavaa. Mutta Hermannissa kuitenkin. Niin ja uusi talo olisi kyseessä.

Viikonloppu oli melko rauhallinen, käytiin siis uudemman kerran vielä tarkastamassa kesäpaikka (edelleen tykkään), yksi kaveri kävi kylässä ja käytiin kummipoikaa moikkaamassa. Pacon pasmat meni sekaisin tästä kaverista, joka käväisi. Kun ei mokoma suostunut pelkäämään, vaikka Paco teki ihan täydellisiä "nyt pyrähdän sua päin, sun kuuluu pompata tässä kohtaa ilmaan" -yrityksiä. Kaveri vaan katteli ja Pacolla meni koko huvi vieraasta, kun se ei säpsähdellytkään. Eli kaikista parhaita vieraita (Pacon mielestä) on ne, jotka saa suurimmat sätkyt sen lentonäytöksistä ;)

Pääsiäinen ihan oven takana, ja ulkona sataa lunta/räntää. Kävin yhden duunikaverin kanssa syömässä ja kutsuin ne meille ens lauantaiksi syömään. Ihan kivaa vähän uusia kuvioita välillä.

hyvä kuuntelija

sellainen olen ollut koko ikäni. Eilen töistä lähtiessä päätin, että nyt on pakko nähdä jotakin kaveria. Selailin kännykän nimet läpi ja tajusin, etteipä nyt ole ihan kovinkaan monta kaveria, joka noin vaan vartin varoitusajalla pääsisi lähtemään kahville. No, onneksi yksi sentään löytyi. Käytiin yhdellä, joka sitten vaihtuikin kahdeksi skumppapulloksi ;). Mä juopottelin vaan pari lasillista, mutta kaveri hörppäili munkin edestä. Ja puhui. Ja puhui ja vielä hieman puhui. Toisaalta, en valita. Viime aikoina kun on joutunut kuuntelemaan joko Pacon tai mr S:n kiukuttelua, niin olihan toi vaihtelua.

Ruodittiin melko paljon exiä, jonka seurauksena sitten näin unta, että pyysin sitä mun exää kahville. Melko ahdistava ajatus.

Perjantai. Hieman masentunut/väsynyt olotila. Kyllä tää tästä.

höpinää, löpinää, kitinää, narinaa

sitä samaa taas. Ei huvita, kuka kirjoittelis mun inssityön? Tietokonekin temppuilee töissä, en saa kuvia käsiteltyä. Ohjelma kaatuu koko ajan (asiahan tietenkään ei johdu siitä, etten osaisi käyttää kyseistä ohjelmaa).

Löysin ehkä sormuksen itselleni. Pitää vaan käydä neuvottelemassa kultasepän/-seppien kanssa, että miten toteutus käytännössä tehdään, kun on valmiina sormus + läjä timantteja (anoppi haluaa antaa vanhoista koruistaan dimangeja mulle, mä en pistä vastaan;))

Pitää varmaankin lähteä kotiin tästä narisemasta, kun ei enää työmotivaatiota ole sitten mihinkään. Huomenna muuten possunuhapiikille, hui!

lääketietopankki, päivää

ei, oli oikeasti ihan mukavaa, että entinen duunikaveri soitteli ja kyseli masennuslääkityksestä. Kuitenkin ihan huippuhyvä tyyppi, mielelläni sen kanssa puhuin tänä aamuna. Harmi vaan, että oli kovin maassa. Saikulla ja lähestulkoon siis pakkohoitokamaa. Sentään pahimmat itsetuhoajatukset kuulemma vähentyneet. Oli aloittanut lääkityksen (taas) ja elämä kai pikkuhiljaa taas voittaa. Yritin kertoa, että se terapia (jopa se pakkohoito) olisi ihan oleellisen tärkeää tossa vaiheessa.

Töissä oli tänään tulityökorttikoulutusta. Olen kai nyt tulityöturvallinen ;).

Ahdistaa hieman taas vaihteeksi tekemätön inssityö (äsken jopa avasin sen ja hieman kirjoittelinkin). Hääbilejärkkäilyt kun olis niin paljon kivampia juttuja.

lahjaton

huomenlahjoja ei keretty kumpikaan hankkimaan siinä naimisiinmenon rytäkässä (kihlaus-aika kun tosiaan kesti sen huiman viikon). Nyt oon ettinyt secret box/budoar (vai miten se nyt kirjoitetaan) -kuvaukseen sopivaa kuvaajaa. Haluisin antaa mr S:lle moisia kuvia huomenlahjaksi. Mutta. Tottakai pitää olla mutta tässä hommassa. Yhtä tärkeää, kuin ne itse kuvat, olisi se itse secret box. Siis sellainen melkeinpä avaamattomissa oleva laatikko, johon vain mr S:llä olisi ohjeet. Mun mies kun rakastaa sekä alastomia naisia, että pulmapelejä. Niin täydellinen lahjayhdistelmä. Suomesta vaan ei tunnu löytyvän moisia bokseja. Apua. Valokuvaajia nyt riittää joka sormelle, pitäisi vaan valita se paras, omanlainen. Mutta se boksi!

Niin ja mökkiasiaa selvitellään yhä. Luulenpa, ettei vapaa-ajan käyttöongelmia pian enää ole... remppa kutsuu ja suorastaan kutkuttelisi jo päästä touhuilemaan siitä oman näköistä. Siis sekä saunamökistä että siitä vanhasta tiilitehtaasta.

Eilinen meni jumalattomassa päänsäryssä (särkylääkkeet ei avittanu) kärvistellessä. Nyt hieman tuntuu taas silmien takana viiltelyä. Ei hyvä. Viimeksi tällaisesta kehkeytyi neljän päivän migreeni + lähete fyssarille. Että ehkä hieman niskahartiajumppaa, ettei ihan mene työkunto.

mökkihöperö

eilen asunnon/mökin metsästystä. Voi olla, että tehdään yhdestä mökistä tarjous. Vajaa sata kilometriä Helsingistä, lammenrannalla, saunamökki ja rontti 300 neliötä huonokuntoista vanhaa teollisuushallia. Eipä olla ihan tervejärkisiä vissiinkään.

Mökiltä kotiin päin ajaessa tuli sanaharkkaa, kommentoin mr S:n ajamista (ihan sen vuoksi, että on pyytänyt sanomaan, jos sen ajamisessa on jotain vikaa/mua pelottaa). Pelotti, kun oli pimeää, sato lunta, tie oli jäässä, ajo aika lujaa ja ryysti siinä kahvia samalla. Sanoin jotenkin väärin. Siinä olikin sitten rattoisa kotimatka kun molemmat hermos.

Vielä tänä aamuna mulla on kurja olo, tuntuu, ettei saatu asiaa sovittua. Miten voikaan tunteet vaihdella näin kovasti. Lisäksi vielä hääbileiden suunnittelusta ei päästä yksimielisyyteen. Mä kuitenkin sitten kai haluaisin jotain vähän perinteisempää, haluisin ihanan puvun, melkein koko hoidon. Äääh, sehän siinä vegasissa naimisiin menossa oli ideana, ettei tarvitse sitten sitä roskaa. En tiiä. Tympeäntylsäntyhmä olotila.

harmaa perjantai

mr S jäi kotiin, sitä oksetti ja oli muutenkin kai tulossa kipeäksi. Tyhmää olla töissä. Ei taas vaihteeks oikein huvita.

Viime yö oli levoton. Meillä kaikilla kolmella. Paco räpisteli pimeässä päin häkkinsä seiniä, mä ramppasin vessassa, hikoilin ja pyörin, mr S heitteli peittoa pois ja päälle ja ramppasi myös vessassa. Olikohan täysikuu tai jtn.

Eilen tuli vähän lisää lunta. En enää jaksaisi tätä talvea! Kevättä odotellessa... Tänään on onneksi parturi, pääsee hiukka hemmottelemaan. Ostin muuten eilen kahdet kengät. Perus mustat korkkarit, aivan ihanat, nahkaiset. Oikea hinta oli satasen. Löysin puoleen hintaan. Olihan ne silti kalliit, mutta toivottavasti kestää pitkään. Toiset oli sellaiset vaaleat fuck me -bootsit. Niitä olin jo käynyt pari kertaa kokeilemassakin. Nyt oli vaan 15 €! Ne nyt on jotain muovia, mutta ehkä nekin kestää, kun ei niitä päivittäin käytä kuitenkaan.

Äh, no kai se pitää töitä tehdä välillä. Onneksi on perjantai!

♥ italiaanot ♥

miten voi olla kansa (tai ainakin ne yksilöt, joiden tielle mä olen sattunut), joka vaan olettaa, että kaikki puhuu italiaa. Siis jos vaan tarpeeksi monta kertaa toistaa saman italiaksi, kyllä se kumppani siitä sen jossain välissä ymmärtää. Tänään oli siis eräs tällainen italianihme ilostuttamassa mun päivää. Miten voi olla oppimatta englantia? Mä syytän dubbausta. Koska saksa ja italia (ja ranska) on kaikki sellaisia maita, joissa ihmiset olettaa mun puhuvan heidän kieltään, ja näissä kaikissa maissa dubataan kaikki. Että niin.

Huomenna lisää tätä italianilostuttajaa. Jee, en melkein malta odottaa... Ei, oli ihan mukava tyyppi, kyllä se siitä.

ain laulain työtäs tee

olin koulutuksessa tänään, aiheena projektit. Ehkä hivenen tylsähkö aihe. Nyt vielä pari mittausta ja kotiin Pacon luo. Kaupan kautta tosin. Mitäköhän sitä tänään söisi?

Mihin muuten aurinko katosi ja mistä tää pakkanen tuli? Taas sataa lunta! Ihan mahdotonta. Tää on joku lyhyiden lauseiden postaus. No hö. Eipä sen kummempia kai.

Kaveri, joka vei eropaperit pari kuukautta sitten, hehkuttaa nyt fb:ssä uutta parisuhdettaan. Ei ehkä kovinkaan järkevää, mutta ei ole mun ongelma. Toiset eroilee, toiset menee naimisiin=)

kevättä

aurinko on ihan tosi kova juttu. Vaikka sitä näkisikin vain työpisteen ikkunasta sälekaihtimien lomasta. Tuntee heräävänsä eloon, pitkän horroskauden jälkeen.

Viikonloppuna oltiin möksällä kera kummipojan sekä hänen vanhempiensa. Oli mukavanrentoa. Kummipojan äippä jopa uskalsi hieman nauttia punaviintä. Saunakin oli päällä, mutta mä en sinne suostunut menemään. Eikä sitä grillikautta tullut avattua, meni niin myöhäiseksi, varsinkin kun tiesi, että yksi puolivuotias on takuuvarmana tikkana pystyssä varhain aamulla.

Tästä viikosta tulossa hyvä, päätin niin. Aion saada inssityötä eteenpäin roimasti. Sen alta pois.

kehityksestä

inhottavaa kuulla kiertokautta, että olisin voinut tehdä asioita toisin, olisi pitänyt olla erilainen ja ottaa enemmän vastuuta. Pomo siis kertoi, että mulle töitä suoltavat ikäänkuin "lähiesimiehet" ovat olleet hieman pettyneitä minuun. Varmasti on ollut aihettakin, mutta tykkäisin paljon enemmän suorasta sanomisesta. Varsinkin näin uudessa paikassa, kun vielä aristelee vähän kaikkea. No, pitää ottaa itteensä niskasta kiinni ja vaan ottaa itse sitä vastuuta. Hieman hämmentävää, että olisivat ilmeisesti sitä jo aiemmin odottaneet. Varsinkin kun välillä tuntuu, että jos yrittää kertoa/sanoa mielipiteitään jostain asiasta, puhuu ihan kuuroille korville. Kuitenkin suhteellisen paljon ihan kaiken opettelua alusta asti, niin en osannut ajatella, että pitäisi nyt jo olla jotenkin valmis.

Tekisi mieli mennä huomenna mökille, aloittaa jo grillikausi. Kummipoika vanhempineen olisi mielellään tulossa seuraksi, saa nyt nähdä miten tän ajatuksen sais ujutettua mr S:lle.

tehokasta rahankäyttöä

harjoitettiin taas eilen... Eipä kestänyt kuin n. tunti kun oltiin (taas) laitettu haisemaan hieman kahisevaa. Tai eipä noi muoviset kortit kyllä kahise, mutta siis. Auton haku korjauksesta, kaksi uutta lamppua (joille meillä ei ole edes paikkaa, mutta kun halvalla sai), sänky (joka todennäköisesti ei mahdu mitenkään järkevästi meidän makkariin), peili ja Ikean lihapullat. Jep jep. Mutta säästettiin ainakin neljätonnia=)

Mulla on mestaritinkaajamies. Kaikki yllä mainitut (paitsi tietty autonkorjaus) oli vähintään -70% lähtöhinnasta mr S:n tinkaamisen jälkeen.

Sitäpaitsi, ei niin hienoa sänkyä vaan voinut jättää ostamatta, varsinkin kun vanha sänky on täys susi. Uusi sänky haetaan tänään ja siitä alkaa mitä luultavimmin valtava rymsteeraus koko kämpässä. Sitä ennen vähän töitä ja kehityskeskustelu. Mielenkiinnolla odotan kehittymistä ;)

seitsemän vuoden epäonni?

vaikka eikö sirpaleet tuo onnea??? Herättiin kello yksi viime yönä melkoiseen paukkeeseen ja räminään. Säikähdys oli melkoinen, luulin jo, että Paco on jotenkin onnistunut kaatamaan häkkinsä (joo, en oo kovin looginen/järkevä väsyneenä). Seinältä tuli peili alas. Tuli sirpaleita (eli onnea) mutta se oli tosiaan myös peili. Eli avioliiton ensimmäiset seitsemän vuotta epäonnea. Eikö se seitsemän vuotta muutenkin ole joku maaginen luku?

Äh, en oikeesti oo taikauskoinen. Harmittaa vaan se peili, oli ihan kaunis ja toimiva. Varsinkin sen vuoksi, että oli tässä kämpässä ainoa kokovartalopeili. Että pitää varmaankin lähteä peilikauppaan. (Ultra Bralla on biisi jossa lauletaan peilikaupasta, nyt soi päässä=))

väsymys

melko paha väsymys/unetus päällä. Myös hieman laiskuutta ilmassa. Onneksi ei ole tälle päivälle mitään hurjan kiireellistä, pari näytettä pyöritettävä ja lähetettävä.

Käytiin eilen mun vanhempien luona kakun kera (kakun päällä oli hääpari -koriste). Eli syötiin hääkakkua=). Samalla reissulla myös kävästiin sitten siskojen luona, yhdelle siskolle pitää vielä soittaa ja kertoa uutinen, vaikka luulen kyllä, että äiti on kerennyt ensin. Kavereille yritetään kertoilla tänään. Niin ja kai me jotain bileentynkää järkätään jossain vaiheessa.

Jet lag.

ei koskaan saa sanoa ei koskaan

varsinkaan mr S:n kanssa eläessään. Tiesin melkein alusta asti, että ton miehen kanssa menen naimisiin, vaikka aluksi yritinkin pyristellä sitä vastaan. Avioero oli vielä niin tuore juttu (itseasiassa ei edes vielä kokonaan virallisesti ohi) että taisin muutamaankin otteeseen mainita, etten enää ikinä mene naimisiin. Niinpä. Kuitenkin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen aloin odottamaan kosintaa.

Kosinta tapahtui 24.2. ravintola Kämpissä. Mr S oli kirjoittanut kirjan meistä. Kirjan nimenä "Ensimmäiset 60 sivua". Omistuskirjoituksena: "Pahoitteluni, etten osaa kirjoittaa, mutta elämäni nainen rakastaa lukemista". Ja kyllä, olen lukenut sen kirjan niin monta kertaa, etten pysy laskuissa mukana. Kirjan lukujen ensimmäisistä kirjaimista muodostui: TULETKO VAIMOKSENI

Täydellinen yllätys, vaikka kosintaa olinkin odottanut alusta asti.

Niin ja naimisiin mentiin Las Vegasissa torstaina 4.3. drive in -kappelissa. Tää olis nyt sitten toista ja toivottavasti viimeistä kertaa naimisissa. Mr S opettelee sanomaan mua vaimokseen ja pitämään sormusta=) mun sormus oli hieman liian pieni, sitä pitää suurentaa ja lisätä siihen vielä vihkisormus.

nopeat

mr S sai ylinopeussakon, Las Vegas on isompi kuin muistinkaan, ihanaa olla siskon kanssa!