Hääpäiviä

Olin pari viikonloppua sitten juhlimassa kaverin polttareita, eli tavallaan juhlistamassa heidän tulevaa hääpäivää. Polttarit meni odotettua paremmin, ennakkoasenne saattoi olla hieman huono. Onneksi hienosti meni. Vastasin morsiussaunasta, sinänsä koomista, koska itse en sauno. Mutta hauskempaa oli kuin olin odottanut ja väsymys oli kova näiden pirskeiden jälkeen.

Toissapäivänä, sunnuntaina, oli vanhempien 50-vuotishääpäivä, kultahääpäivä. Eivät juhlineet, mutta käytiin siskojen kanssa heitä hieman muistamassa. Annettiin lahjakortti kylpylään ja kerrottiin, että maanantaina mennään vielä kaikki yhdessä syömään.

Eilen siis käytiin Helsingissä siskosten ja vanhempien kanssa eräässä ravitsemusliikkeessä nauttimassa hyvä päivällinen. Alussa kohotettiin malja vanhemmille ja syötiin (melkein koko porukka) pitkän kaavan mukaan. Oli melko harvinainen tilanne, yksi siskoista vaan uupui. Vanhin sisko lähti tänä aamuna takaisin kotiinsa rapakon taa, josta nuorin sisko onneksi saapuu jo ihan pian lomailemaan tänne koto-Suomeen.

Olihan katkeransuloinen hetki eilen, isä piti pienen puheen jopa. Skoolasi seuraaville viidellekymmenelle vuodelle. Mutta vanhojahan nuo vanhukset jo on, äiti varsinkin alkaa näyttää merkkejä jo vanhuudestaan. Vaikka me siskot nauretaan sen höpsöydelle, välillä hermostuen sen oikuille ja jutuille, niin varmasti kaikki meistä on sisimmässään melko huolissaan. Ei ole enää montaa vuotta (tai välttämättä edes kuukautta, sen verran oli sekavaa juttu jo eilen...), kun äiti ei enää pärjää kotona. Muisti sillä heittää niin pahasti, että jutut pitää toistaa monta monituista kertaa ja huomenna uudestaan. Toivottavasti isä vielä hetken jaksaisi, rankaksihan tuollainen käy...

On tää elämä suunniteltu pirullisesti. Kun on itsellä pienet lapset, uraa pitäisi tehdä, ruuhkavuodet pahimmillaan (ja varmaan jossain vaiheessa vielä talonrakennusta taas pukkaa), niin siinä välissä tulee vielä vanhemmista huolehtiminen päälle. Turha toisaalta etukäteen murehtia, asiat otetaan sitten vastaan, kun ne tulee.

Kunnioitettava määrä avioliittovuosia kyllä heillä, katsotaan mihin lukuun itse pääsee...

Queen

Ostin mr S:lle joululahjaksi liput Queenin keikalle. Vihdoin viime perjantaina tämä tapahtuma sitten oli. Kaveripariskunta oli myös mukana, käytiin vähän syömässä (ja juomassa) yhdessä ennen keikkaa.

Me mr S:n kanssa oltiin vallan villiinnytty ja buukattu itsellemme huone hotelli Kämpistä. Oikein oli viihtyisä hotelli, tosi kiva huone ja mahtava palvelu. Harmitti vaan, että tuli hieman nautittua liikaa ilolientä ja aamupalasta ei pystynyt kunnolla nauttimaan, kun vähän puuskutti. Mulla tosin paljon vähemmän kuin mr S:llä... Sitä se ikä teettää ;)

Keikka oli hyvä, hieman vaan biisilista ihmetytti (näin ei niin kovana fanina oli muutamia sellaisia 'en muista kuulleeni tätä biisiä, vaikka silleen tutulta kuulostaakin' -kappaleita) ja olisin toivonut niitä superhittejä pari lisää, mutta muuten jees.

Sääkin suosi ja seura oli oikein mukavaa. Ruokailtiin Comassa, oikein mukava pieni ravintola on se. Hyvää ruokaa ja vihdoinkin löysin proseccon, josta tykkään. Harmi vaan, että kyseinen ravintola on ainoa paikka, josta tuota kuohuvaa saa...

Nyt iski vaan jokin krapulanjälkeinen masennus, ei huvittaisi yhtään mikään. Kaikista vähiten arjen touhut. Pakko vaan suorittaa, ettei tänne hautauduta pyykkeihin ja sotkuihin.

Kävin eilen U:n kanssa leffassa. Käytiin kattomassa Änkkärit. Aikuisisoveli (U:n oma nimitys itsestään) jaksoi melkein koko leffan istua. Loppuaika sitten menikin roikkuessa edessäolevan istuimen selkänojassa, lattialla makoillessa ja vinkumassa ihan ihan ylös istumaan. Mutta pääosin meni hyvin. Ehkä jo heti vuoden päästä uudestaan...

M turhautuu, kun ei pääse liikkeelle. Kitisee ja hakkaa päätään lattiaan. Ei ihan täysillä käy toikaan kakara. Vitsi miten nopeasti meni taas vauva-aika. Katselin jotain random insta-kuvia ja näin maailman söpöimmän pikku vauvan. Tuli ihan vauvakuume ja oli pakko kaverille näyttää se kuva ja tunnustaa, että vauvakuumetta pukkaa.

Kaverilla kulmakarvat kohti hiusrajaa -ilme ja kysymys: "kuka sä oikein oot?" Niinpä, edelleen taitaa olla hormonit aivan sekaisin!

No, henkari laitettu paikoilleen moisia kuumeita vastaan joten eiköhän se siitä. Tosin asentava lekuri totesi, että "sähän olet vielä niiiin nuori, ehdit vielä"! Katotaan nyt, taitaa oma mukavuudenhalu voittaa moiset kuumeilut.

M pitänee ruokkia ennen U:n noutoa dagiksesta, ainakin meteli alkaa olemaan melko vaativaa...