syksy painaa mulla päälle nyt oikein tosissaan. Onneksi mulla on tukiverkosto kunnossa ja välittäviä ja ihania ihmisiä ympärillä. Kaikkea odottamisen arvoistakin tiedossa, huomenna käyntiin pyörähtävät messut, halloweenbileet, illanistujaisia ystävien kanssa, niin ja yks etelänmatkakin ihan pian. Eikä nyt mitään hälyttävää onneksi, pysyn kasassa ja toimivana.
U on ollut erittäin vaihtelevalla tuulella viime aikoina. Välillä yks auringonpaiste ja välillä koko elämä on väärin ja huonosti. Viime yönä heräili monta kertaa, kai senkin pitää välillä muistuttaa meitä siitä, mitä lapsiperheen arki voi olla. Mietityttää vaan, että mikä sillä on hätänä? Kun ei osaa kertoa. Jos sitä vaikka särkee hampaiden tulo tai jotain?
Niin, huomenna messuilemaan. Kivaa vaihtelua normiduuniin. Siinäpä sitten vierähtää loppuviikko. Varmasti rankkaa, mutta luulen, että tykkään.
2 kommenttia:
Jep. Samanlaisia fiilinkejä täälläpäin. Mistä tietää että pysyy kasassa ja toimivana? Kasassa oon vielä, toimivasta en tiiä....
Vähänhän se on hankalaa, kun usein sen huomaa vasta sitten, kun hajoaa kokonaan, eikä pysty enää toimimaan. Pitää vaan olla lempeä itselleen. Ei aina tartte olla paras, kiltein, ihanin, touhukkain jne. Saa välillä vaan rypeä, kiukutella, itkeä, huutaa ja olla toimimatta. Siten saattaa pysyä kasassakin.
Halit sinne, iso ikävä. Ihan kohta joulu (paitsi eka tiätty JALOVIINIjuhlat!) ja sitten jo onkin kevät.
Jaksele, lepäile, hali koiruuksia ja ota iisisti. Raks poks!
Lähetä kommentti