pää pyörällä

toinen päivä uudessa työpaikassa. Vielä pää pyörii, mutta kai tää tästä. Se tuoksu, kun tuli tonne leipomoon... oli kun olis kotiinsa tullut! Aivan mielettömän hyvä fiilis siitä.

Torstaina lepuutin, perjantaina tein ristiäiskakkua (kuvaa heti kun vaan saan jostain) puoli neljään asti aamulla. Onneksi mr S auttoi. Oli jossain vaiheessa ihan ranteet auki -meininki. Siitä tuli kyllä hieno siitä kakusta! Ja maistuikin hyvälle. Lauantaina kummipoika sai nimekseen Noah Travis Theodor. Kutsumanimenä Travis. Meidän lahja oli kuulemma tosi hyvä (pääkalloriipus, käsiketju, jossa kaiverrus "Travis", sormus ja taskumatti, johon myös kaiverrettu "Travis").

Ristiäisten jälkeen kotiin pyörähtämään/nukkumaan hetkeksi, jonka jälkeen kaverin tupareihin. Aina välillä tapaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaa. Tupareissa oli eräs pariskunta, joka kolahti. Jutut oli ainakin kovin samaa luokkaa ;)

Sunnuntaina äiti ja isä tuli käymään kylässä (kun ensin oltiin itse käyty kummipoikaa moikkaamassa/syömässä ristiäisrippeitä sekä mökiltä hakemassa puita Pacolle).

Luulenpa, että isäkin taisi tykätä Pacosta. (herra kaikki eläimet on ihan tyhmiä...) Äiti oli ihan myyty =)

Tarkastelua

tänään oli viimeinen työpäivä työssä, jota tein enemmän ja vähemmän antaumuksella ja menestyksellä puolitoista vuotta. Mitä siitä jäi käteen?

-flunssa tai jonkinmoinen nuhakuume. Meidän osastolla kun kaikki ovat niin korvaamattomia, että pakko olla kipeänäkin töissä. Tosin sorruin tähän itsekin aika-ajoin.

-paljon ihmissuhdekiemuroissa luovimista

-tieto siitä, että kaverit ja työkaverit on oikeasti hyvä olla erikseen

-paljon hyviä, ihania ihmisiä, joista toivon kuulevani jatkossakin

-aivan ihanan kello, kukkia sekä lahjakortti kultasepänliikkeeseen=) (material girl...)

-toivottavasti hyvää työkokemusta

-osaamista pakkauksesta

nyt kun vaan ei tulisi mahdoton räkätauti, lauantaina kummipojan ristiäiset...

haipakkaa

rapujuhlissa duunikaverit yllätti. Mr S kipaisi jo ennen syömisen aloittamista Alkosta lisää juotavaa. Viime vuonna ei ollut läheskään yhtä railakasta. Muuten ok, mutta eräälle tuli paha olo parvekkeella. Meni alakerran terassin kuuraamiseksi. Toivottavasti ei alakerta nää punaista (enää ainakaan ei pitäisi, koska mun mielestä kaikki punkut ja rapuset tuli putsattua pois...)

Lauantaina kaveripariskunta tuli käymään. Mr S teki kiinalaista. Lue: haki alakerran kinkistä hyvät sapuskat. Vähän oli väsynyttä, mutta ehkä se ei haitannut? Miespuolinen kaveri pelkäsi Pacoa. Hassua.

Sunnuntaina asuntonäytöissä. Ihme paniikkisäntäilyä päällänsä, ei meinannut sekaan mahtua ja tuntui siltä, että viimeiset asunnot maailmassa oli näissä näytöissä kaupan. Jäähdytellään hetki, keskiviikkona olisi yksi näyttö, mutta mr S on Kotkassa hammaslääkärissä (eikö sekään lähempää voinut hammaslääkäriä valita???).

Illalla kummipoika ja sen vanhemmat tuli kylään. Sekä mr S:n äiti ja isäpuoli. Avopin mielestä oli suunnattoman tyhmä veto meiltä ottaa lintu. Jätän sen omaan arvoonsa, olkoon. Leperteli niin kovin kummipojalle, vaikka kohta viisi vuotta on muistanut kertoa, kuinka paljon inhoaa kakaroita, eikä niitä kannata tehdä.

Kohta kotia kohti, yritän tyhjentää työpöytää ja posteja. Keskiviikkona vika kunnon työpäivä.

ripurapurallaa

tänään duuniporukalle rapujuhlat/läksiäiset. Enää ens viikolla kolme päivää töissä täällä!!! Jännittää aika hulluna mutta silti ihan intopinkeenä odottamassa uutta duunia.

Piti eilen siivota. Sainkin Pacon häkin siivottua, mutta melkeinpä siihen se sitten jäi. Jumahdin kiillottamaan kristallikruunua. Se on taas bling-bling. Niin paljon paremman näköinen, kun se on raskaasta pölykerroksesta vapautettu. Seuraavan kerran kyllä palkkaan siskonpojan tuntitaksalla tekemään moisen homman.

Tein myös salaatin tälle päivälle valmiiksi. Siinä kesti luvattoman kauan. Mun ruoanlaittotaidot on hävinneet/hukkuneet/unohtuneet. Koska yleensä mr S tekee ruoan. Kuolisinkohan nälkään ilman sitä, sen verran avuton olo on tällä hetkellä keittiössä.

Lähden tänään aiemmin töistä, pakko vähän laittaa kotia kuntoon vieraita varten. Viime vuonna mr S touhusi kaikki ruoat sun muut vastaavissa bileissä, pitänee varoittaa vieraita että taso ei ole sama tänä vuonna....

toisen ihmisen roska on toiselle aarre

huuto.net on koukuttava kapistus. Laitoin myyntiin lautaset, joista halusin niin pahasti eroon. Ei hintavarauksia, olisin antanut vaikka ilmatteeksi, jos joku olisi vaan tullut hakemaan. Ne lautaset muistutti mua erosta. Muutenkin kyllästyin niihin saman tien. Neuvo: älä koskaan osta mitään niin pysyvää kuin astiasto heti eron jälkeen. Ei toimi.
Kuitenkin joku nuoripari halusi palavasti juuri ne lautaset itselleen. Loppuhinnaksi oli muodostunut yli 300 euroa!!! Rairai! Mä olin enemmän kuin tyytyväinen, suorastaan pölkyllä päähän lyöty, se pariskunta oli haltioissaan. Päätöntä. Mietin vaan, että mitäs muuta mulla voisi olla, johon oon itse kyllästynyt? Mitä muuta joku voisi etsiä vimmoissaan? Pitänee tehdä jonkinmoista inventaariota. Saisi myös vähän taloutta tasapainoon. (Linnut + tarvikkeet ei ole mitään halpoja vekottimia...)

Menin eilen läpi tuolista. Muovinen baarijakkara, joka oli toimittanut parveketuolin virkaa. Erehdyin nousemaan sen päälle. Muovi oli hieman haurastunut ulkona, kuului vaan räsähdys. Onneksi selvisin pelkillä naarmuilla nilkassa ja itsetunnossa.

Äsken kun tulin kahvilta, meni kenkä rikki. Eipä nyt mee ihan putkeen...

päätä särkee, aivastuttaa. mr S valitteli kurkkukipua. Nyt ei voi tulla kipeäksi!

sairautta

kävin eilen kaverin kanssa kaupoissa. Huolettaa kovin, on tyttö laihtunut mielettömästi eikä oikein tunnu syövän kunnolla. Oli ollut salilla ja soitti mulle, että lähdetäänkö lenkille. Miten voi auttaa ihmistä tai ainakin herättää se siihen, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä???

Ja salaa oon kateellinen, että se on niin hoikka. Mulla on yli 20 kiloa ylipainoa. Eli itekin oon vähän sairas... Katoin eilen kuvia entisestä hoikasta minästä. Miten siihen pääsee takaisin? Selkeä lihominen tapahtui aika nopsasti, sen jälkeen kun olin masennuslääkkeet aloittanut. Lopettamisesta on jo aikaa, eikä nää läskit lähde.

voi kuinka vaikeeta se on

nimittäin tiistaiaamuna sängystä nouseminen. Onneksi kuitenkin pääsin ennen kahdeksaa (minuuttia vaille) lähtemään, koska parkkipaikalla odotti kiukkuinen remonttireiska nosturiansa vapautuvaksi parkkeerattujen autojen takaa.

Paco on ollut ihana, kamala, riiviö, suloinen, rasittava. Tänä aamuna sai hepulin, yritin vaihtaa veden ihan vaan puolihuolimattomasti, mutta Pacohan säntäsi ulos häkistänsä. Teki aikamoisen lentolenkkipyrähdyksen. Piipityksen kera, tietenkin. Onneksi ilman kiukutteluja meni takaisin, laitoin ruokaa myös lisää. Jäi heittelemään siemeniä ympäriinsä kun lähdin.

Eilen oli viimeinen fysioterapiakerta. Harmittaa, ettei oo varaa omakustanteisesti jatkaa, teki niin hyvää. Ehkä voin uudesta työpaikasta saada myös lähetteen...?

Tein eilen myös ruokaa. Paahdettuja porkkanoita vuohenjuuston kera. Vaikken osannutkaan lukea ohjetta oikein (vuohenjuusto meni porkkanoiden mukana uuniin, vaikkei pitänyt) niin ihan hyvää tuli. Mr S jopa kehui. Toisaalta, oli raukka varmaankin niin nälkäinen että olis syöny pieniä kiviä siinä vaiheessa.

Paco rakastaa syödä kynsiä. Onkohan sillä joku kalkinpuute? Pitänee ostaa joku kalkkikivi. Missä vaiheessa sitä vaan kerkeää johonkin eläinkauppaan? No, syököön mun kynsiä siihen asti...

sunnuntaiaamun suloinen

mr S kehtasikin väittää, etten mistään muusta touhota kuin Pacosta. Pöh, sanon minä. Kyllä ensimmäisen viikon saakin touhottaa.

Oltiin eilen mun lapsuuden parhaan kaverin 30 -vuotispäivillä. Aika pikanen käväsy, mr S:llä niin paljon töitä, ettei raaskinut olla kauaa. Enkä edes ryypiskellyt. Kun mr S oli siis kuskina. (se ei kestä kännisiä ihmisiä ollessaan itse selvinpäin.)

Nyt tulee yks kaveri kahen kakaransa kera kylään, pitää jatkaa toisella kertaa =)

Jose Carioca

Raitasuomuaratti, joka meille muutti eilen, ei ole vielä paljastanut nimeään. Siihen asti olkoon hän Jose Carioca. Jose Carioca on n. 20 cm pitkä päälaesta pyrstöön, erittäin riemunkirjava ja kuoriutunut 13.5.2009. Jose Carioca oli kaupassa erittäin tuttavallinen, mm. istahti minun ja Mr S:n rillien päälle, söi käsikoruani antaumuksella, antoi vähän rapsutella, eikä purrut yhtään niin kovaa kuin sisaruksensa =D.

Kotiin päästiin siten, että häkki mahdutettiin autoon kaatamalla takapenkit. Jose Carioca matkusti sylissäni pienessä pahvilaatikossa. Pakoyritykset olivat kovaäänisiä, ainakin yritti juosta täysillä päin pahviseinää, raapia tietään ulos sekä pomppia alakautta, jos pohja pettäisi. Varmahan en voi näistä olla, mutta siltä matkanteon aikana kuulosti.

Kotona laitettiin häkki valmiiksi paikalleen (se on hieman ankea vielä, mutta kilpavarustelu alkakoon) ja vapautettiin Jose Carioca pahvilaatikostaan häkkiin. Kaupassa lintu oli erittäin hiljainen, mutta kotona se sitten antoi kuulua itsestään. Tosin, se oli erotettu kaveristaan, joten ihan ymmärrettävää, että vähän yritti huudella sen perään.

Yö nukuttiin ihan hyvin, aamulla kun katsoin onko Jose Carioca herännyt, oli näky hilpeä. Jose Cariocan nukkumistyyli on hieman erilainen. Roikkuu häkin katosta jaloillaan, eli nukkuu pää alaspäin. Onkohan nyt ihan terve yksilö...
Nyt pitää malttaa odotella varmaan sunnuntaihin asti, ennenkuin voi päästää Jose Cariocan häkistään, antaa sen rauhassa zoomailla, että millaiseen paikkaan on päätynyt. Mutta kun haluisin jo rapsutella sitä...

siivopäivä

alkoi eilen sillä, että siivosin siivouskomeron. Tulipahan huhkittua! Mutta siitä tulee niin hyvä mieli sitten kun on siistiä ja suht pölytöntä. Mietin, että oon ihan hullu kun haluan linnun sotkemaan, mutta kyllä ne sotkut kestää.

Mr S kysyi illalla että oonko mä kärsivällinen. Ajattelin, että se puhuu linnusta ja siitä, ettei välttämättä sitä nopeesti saa tms. Mutta kyseessä olikin se, että sillä on niin hirveästi töitä. Pelkää, että mä dumppaan sen. Ei tätä kovin montaa vuotta jaksa varmaan, mutta tällä hetkellä on vaan ihan mukavaa että saa välillä olla ihan yksikseen rauhassa omien ajatusten kanssa. Nautin siitä hiljaisuudesta ja rauhasta.

Eilen ennen siivovimmaa otin tunnin päikkärit, teki niin hyvää.

Tänään mennään luultavasti käymään Riihimäellä eläinkaupassa kyselemässä joskos sitä kautta voisi tilata meiän linnun.

9.9.09

tänään ei voi olla kuin hyvä päivä. Ysi on mun numero. En anna tänään minkään pilata tätä päivää. Hyvä fiilis. Mr S lupasi tänään soittaa yhdestä linnusta lisätietoja. Odottavalla kannalla ollaan.

Sikretti

me ihan oikeesti otetaan papukaija!!!! Tänään tultiin keskusteluissa siihen tulokseen, että meille tulee joku lintu. Nyt vaan pitää löytää se meidän lintu. Oon niin innoissani!!! Mulla ei oo aikuisiällä ollut lemmikkiä. Tuntuu vaan niin hyvälle. Ja me löydetään joku huipputyyppi ihan varmasti.

Manuaalivaihteisto, voi apua!

joo, varmaan vuosi sitten tuli viimeksi ajettua moisella autolla. Aika jännää, hyvin ne vaihteet kuitenkin sieltä löytyi pienen haparoinnin jälkeen. Vaikka autokoulun opettaja yritti hienovaraisesti aikoinaan vihjailla, että on niitä sellasia puoliautomaattisiakin autoja olemassa.

Mä tykkään meiän autosta (tai mä sillä pääsääntösesti ajan). Sijaisautona sille aikaa, että saavat penkin repsottavan sauman korjattua toimii niin tyhmä Opel Meriva. En ihan hetkeen oo ajanutkaan niin tyhmällä autolla. No, onneks sai sijaisauton, olis ollut nihkeetä tulla jollain busseilla töihin.

Juteltiin eilen lisää papukaijan hankinnasta. Mr S oli sitä mieltä, että jos otetaan pappari, mä en sitten saa prätkäkorttia??? Ihan väärin.

Huono viina

olikin viikonlopun ohjelmistossa. Kaveri perui rauhallisen mökkiviikonlopun, joten me otimme vuoteemme ja kävimme. Kirjaimellisesti roudattiin jenkkisängystä joustinpatjaosuus Kotkaan.

Muuten siitä verenluovutuksesta. En suosittele. Meinas taju lähteä ja tuli pikku oksupoksu. Vähän noloa. Tais mun verenluovutukset jäädä nyt tähän.

Mutta takaisin viikonlopun ohjelmaan...

Tässä ei ole läheskään kaikki huono viina, jota kiskottiin kitusiin. Äläkä anna tuon Koskenkorvan tutun merkin hämätä, kaikki muu oli todella huonoa! (Eikä tässä todellakaan ollut koko repertuaari)

Ennen juomista pitää kyllä pitää huolta sokeritasapainosta:

poijjaat kävivät tekemässä sen, olivat vielä valinneet hyviä karkkeja!

Kaveri oli ahkerana lauantaiaamusta ja pitihän sitä jeesata (perjantaina juotiin siis vaan vähän ja vaan ihan hyvää viinaa). En olisi uskonut, mutta:

Tein sieniä! Jeesasin siis kaverin keräämien sienien säilömisessä. Ja voi pojat, niitä oli paljon!!

Koko viikonlopun meitä viihdyttivät: Frida, Spede, Rymy sekä Roxy. Kaikkia ei vaan saanut kuvaan kerralla...

viime yöstä

vielä paloi halu tulla kirjoittelemaan. Mr S taitoi hieman loukkaantua, kun en ollutkaan riemusta hihkuen mukana sen sunnitelmissa ostaa uudiskohde metrolinjan varrelta. Kun kerran on pois päässyt siitä helvetistä, ei ihan hevillä halua muuttaa takaisin. Metro voi olla eri pelottava paikka. Vaikka kyllä uusi kämppä houkuttelisi. Valitsisi materiaalit, eikä tarvitsisi itse tehdä mitään. Kantaa vaan kamat sisään. Ehkä vähän tylsää?

Yöllä sain sitten puoliksi nukkuvalta mieheltä helliä sanoja. "Ei muuteta sinne. Ei muuteta mihinkään, mihin et halua. Kyllä me löydetään joku kiva, josta molemmat tykkää." Helpotti suuresti. Jatkoin juttua, kerroin että otetaan sitten joku lintu, opetetaan sille valjaat päälle ja ulkoilutetaan. Mr S:n viimeiset sanat ennen uneen uimista: "sellainen pieni vihreä lintu".

perjantai, perjantai, perjantai *lalalalllalllaaaa*

oon hiukan fiiliksissä viikonlopusta! Ihan vaan siksi, että on viikonloppu, eikä tartte tulla töihin. Mennään mökille viettään yhen kaverin kera rauhallista viikonloppua, aion vähän nukkua ja syödä ja juoda ja nukkua lisää... nukkuminen, *mhmmmm*

Tänään aion käydä luovuttamassa verta. En oo vuosiin käynyt, vähän jänskättää. Mutta hyvin se menee. Mun verisuonilla on vaan paha tapa olla jotenkin niin pieniä tai muuten vaan luistella pois sen neulan tieltä, että se on vähän hankalaa.

Jepujee, mutta mainitsinko, että viikonloppu!!!! Ja töissä piksaperjantai =)

lahjomista

eikä edes kiristystä tai uhkailua. Saan vaan parhaat palat. Eilen lahjaksi ihana, vaaleanpuna-liila-raidallinen CTRL -merkkinen t-paita. (olihan väliviivoja tuossa lauseessa!) myös beiget korkeakorkoiset sandaalit. En kerenny ottaa kuvia, kun oltiin taas koko ilta menossa/touhuamassa. Käytiin pitkästä aikaa salilla, tuntui ihan hyvälle. Taisin repiä vähän liikaa, sillä nyt on kipeällä tavalla kipeät hauikset. Ei sillätavalla, että on jotain tehnyt, vaan sillätavalla, että jotain on nyt vähän revennyt...

Tänään koululle keskustelemaan inssityöstä. Niin ja jos uskaltautuisi käydä kysymässä, että kuinka pahasti pieleen se epäorgaanisen tentti oikein menikään. Harmittaa kun pientä oravaa, että unohdin koulun kirjaston kirjan keittiön pöydälle. Pitää siis käydä kodin kautta. Ei hyvä. Laho pää.

kodinhengettären tekemiset vol 2

eilen mr S sitten osti ompelukoneen. Kuulemma mäkin saan (ehkä) käyttää sitä. Iski kyllä ihan tuhoton vimma ommella jotain, viimeksi yläasteella oon surrutellut menemään koneella.

eilen syötiin myös lettuja kera omenamarmeladin (jep, vähän liikaa hillosokeria), mr S vaihtoi viherkasveille mullat ja toiselle jopa ruukun. Muuta mainittavaa eilisessä ei tainnut ollakaan.

Mikä ihme mun poikaystävään on mennyt???

syysaskareita

Mr S:stä on kuoriutunut melkoinen kodin hengetär. Keitteli eilen omenahilloa. Keittiö oli niin soseessa, mutta jotenkin se on vaan oppinut. Siivosi jälkeenpäin! Meillä edistytään!

Uhkasi tänään käyvänsä ostamassa marjoja, sillä hillosokeria jäi melko paljon... Saa nähdä kauanko tää hilloinnostus kestää.

Tänään tehdään lettuja, jotta voidaan nauttia työn tuloksesta:
omena-sitruuna-kaneli-rommi -hillosta=)

...en edes osaa kirjoittaa...

tullessani töihin näin sen, jota koko osaston ihmiset ovat odottaneet/pelänneet kevään ja kesän. Lippu puolitangossa. (radiossa soi Jipun Tuonelan koivut). Ihminen, joka minut palkkasi, on poissa. Niin valtava elämänhalu, että sinnitteli yli kaikkien lääkärien ja muidenkin ihmisten ennusteiden. Toivottavasti sai asiansa kuntoon, sai sanottua jäähyväiset, teki rauhan itsensä ja muiden kanssa. Enkä epäile hetkeäkään. Vielä pari viikkoa sitten oli purjehtimassa miehensä, perheensä, ystäviensä kanssa.

Vaikea varmasti lähteä noin hitaasti, mutta toisaalta saa aikaa tehdä ne asiat, hoitaa kuntoon kaiken. Vaikka todennäköisesti tuntisi, että aina jää jotain kesken.

Aika mennä eteenpäin. Hyvä sauma jättää tää talo taakseen, pomokin jätti.

Tiistait on pahoja, mitä mä oon sanonut!