rantauduttu

reissusta tultiin jo aikoja sitten, mutta Suomen kesä on niin kovin lyhyt... eli siitä on pakko ottaa kaikki irti. Eli ei koneen ääressä istuskelua, luultavasti ensi maanantaina vasta seuraavan kerran. Loma meni hienosti, festarit oli kokemus joka saa jäädä sellaiseksi "once in a lifetime" -jutuksi, mutta kivaa oli. Hiekkasärkillä kävästiin, Powerparkissa ei =( nyyh. No, joku ilta tässä käydään lintsillä sitten. Tampere oli kaunis kuten aina, Ruka oli paikallaan, rento ja hieno. Poskijärvi oli täynnä ötököitä, mutta siitäkin selvittiin. Siinäpä lyhyet.

Tänään oltiin "purjehtimassa" (meidän gummibåtilla) Porvoossa. Hieno päivä, joka jatkuu vielä, pojat saunoo, pikkusiskolisko leikkii keittiöhenkilökuntaa ja mä hengähdän hetken. Huomenna Tallinnaan.

Road trip orankina

jep, vielä seitsemän tuntia töitä ja sen jälkeen: kampaaja, Paco hoitoon, Tampereelle, Seinäjoelle, Ala-Härmään, Kalajoelle?, Rukalle, Poskijärvelle. Että sellainen rauhallinen ja leppoisa kesäloma tiedossa;). Meinasin aamulla huokaista mr S:lle, että voitaisko me joskus lomalla vaan olla. Mutta sitten tajusin, että ei se varmaan tuu tapahtumaan. Joten nautitaan nyt sitten tästä touhotuksesta.

Kävin eilen siinä ruiskurusketuksessa. Eipä tartte kokeilla uudestaan. Vihaan sitä itseruskettavien hajua ja nyt mä löyhkään siltä. Tasasuudesta ei oo tietoakaan ja mä sain uuden lempinimen. Saanko esitellä itseni: kutsu Orangiksi vaan. No, kai tää tästä pikkuhiljaa häipyy. Silleen ihanan läikikkäästi tietty. No, lomalla voi vähän olla läikikäs. Saapahan muut hupia musta:D

Pacoa kyllä tulee ihan mahdoton ikävä!

unenpuutetta

meni taas setvimiseksi yötä myöten. Nyt väsyttää! Ihan poikki ja töitä pitäis kuulemma painaa melkoisen tehokkaasti ennen lomallelähtöä. Ei millään jaksaisi. Käväistiin eilen kummipoikaa moikkaamassa, on kyllä melkonen hurmuri. Vietiin myös pärrä pois, nyyh. Se oli ehkä magein pyörä ikinä, eikä meillä vielä ihan hetkeen taida olla varaa samanmoiseen. No, turha se on itkeä sen perään. Oli kivaa niin kauan kun sitä kesti.

Pää ihan jumissa viime yön reilun neljän tunnin unien takia. Voi elämä että osaa välillä olla vaikeeta tää elämä. Ja miks ihmeessä niitä kaikkia asioita pitää setviä aina öisin?

joku otsikko vaan

eipä mitään maata mullistavaa. Eilinen neuvottelu meni melko hyvin, ei palkankorotusta, mutta ei myöskään epätoivoista oloa siitä, että pitäisi alkaa samantien etsimään uutta työpaikkaa. Katsellaan.

Soittelin eilen yhdelle entiselle duunikaverille ja taas tuli kyllä ikävä niitä ihmisiä siellä entisessä työpaikassa. Mitenkähän vois saada huippukaverit ja huipputyön? Tuntuu olevan melko mahdottomuus. Se entinen duunikaveri kiteytti mun ääneen lausuman ikävän melko nasevasti: sulla on siis ikävä sellasta perseilyä? Ja niin just onkin. Hitto tällasta akateemista tylsyyttä ja kuivia tutkijoita. Pitäis jotenkin saada vähän eloa tännekin. Oon kyllä yrittäny, mutta... ehkä on viisainta sitten kuitenkin alkaa jossain vaiheessa etsimään uutta työpaikkaa.

Viimeinen työviikko ennen lomaa on jo puolessavälissä. Vielä pitäis keretä tekemään vaikka mitä! Huomenna meen (hui) suihkurusketukseen ja perjantaina vielä ennen lähtöä käyn parturissa. Ihanaa hemmotella itteään kunnolla!

jänskätystä

iltapäivällä duunipalaveri, jossa varmaankin saa vähän selvyyttä tän insinöörin tulevaisuuteen. Eli siis keskustelua siitä, mitä vastuita mulle tulee/pitäisi jo olla ja mun puolelta tiukkausta siitä, että lähenkö jo ettimään uutta työpaikkaa. Koska määräaikaisuus alkaa olemaan jo melkein puolessavälissä. Että jep jep. Hieman jännä paikka.

Mr S oli eilen siivonnut kun pääsin kotiin. Oli imuroinut ja laittanut mulle silityskamat valmiiksi. On se vaan niin ihana. Siis silloin kun se haluaa olla ihana...

Tässä välissä vois pitää ruokiksen, eilistä kana-bbq pizzaa eväänä, nam!

Ressiä pukkaa

mähän sanoin, että aina jostain pitää vähän ressata. Nyt kun tuo koulujuttu on pulkassa, niin voi ihan oikeasti alkaa ressaamaan HÄISTÄ. Tai siis niistä bileistä, joiden avulla juhlistetaan meidän naimisiinmenoa. Ensimmäiset olis jo ens kuun kolmas päivä mun perheelle, toiset sitten jossain vaiheessa mr S:n perheelle, kolmannet 11.9. kavereille. Siinä välissä tosin olis joo mun valmistujaiset, joita päätin viettää 17.7. ja jonne kutsun KAIKKI. Jos jotain on tahkonnut kymmenen vuotta niin pitäähän sitä melko legendaarisen kokoiset bileet pitää sen kunniaksi ;)

Valmistujaiset pidän ihan open house meiningillä kotosalla, mutta noi muut bileet. Oon käyttäny tehokkaasti työaikaa etsimällä jotain paikkoja, joissa voisi naimisiinmenonjuhlistamisbileitä pitää. Huh että osaa ottaa hintaa pelkästä paikasta! Lisäksi pitäisi tosiaan vielä sitten syöttää ja juottaakin ihmiset. Että niin. Etsintä jatkukoon.

myrskyn jälkeen

tuppaa olemaan poutasää. Mutta mepä availtiin grillikausi ihan siinä myrskyssä. Oli aika veikeetä purra burgeria kun joutu oikeesti hieman jänskättämään, että koska se pihan koivu kaatuu päälle. Siltä se nimittäin näytti aina välistä. Mutta hauskaa oli! Ja illan emännät olivat ottaneet todella asiakseen saada vieraat viihtymään. Oli yllätyslahjoja, burgereita kuten mainittu, pelejä ja juomaa.

Mutta nyt mennään avaamaan veneilykausi (mun osalta ainakin) HUI!

Maija on ihq

toivottavasti vielä pitää paikkansa, sillä tänä iltana mennään Maija Vilkkumaan keikalle!!! Parilla sen keikalla oon ollu aiemmin ja luulenpa, ettei tänäänkään petä. Eilen ajeltiin Porvooseen iltakaffelle, popitettiin Maijaa koko matka (mr S parka). Käväistiin siinä matkalla myös kattomassa yhtä kesämökkiä joka on myynnissä. En oikein tiedä mihin tää elämä on heittämässä. Tontin tarjous ei mennyt läpi, eikä nyt oikein mitään muuta tonttia ole kiikarissa. Hö.

Voi kun työpäivä olis jo ohi! Mennään siskon kaa shopauttaa ja tosissaan sitten illalla keikalle. Huomenna on kesän ekat grillibileet=)

Sunshine and happiness

aivan ihana aamu, aurinkoa ja lämpöä. Pyörällä rauhassa töihin, rauhallinen työpäivä edessä. Eilen rakkaan perheen kanssa rentoa yhdessäoloa, syöpöttelyä ja vähän singstar lauleskelua. Niin ja pikkusisko turvallisesti kotiin=)

Vähän yli viikko, niin alkaa kesäloma!

What a happy happy day!

Yhdeksän on mun "onnennumero" (sinänsä kun mihin tuollaiseen hömpötykseen uskon). Tänään todellakin on mun päivä!!!

Pikkusisko tulee kotiin ja opettaja pienen kettuilusoiton jälkeen oli laittanut mun arvosanat koulun systeemeihin. Eli tää on nyt vaan todistusta vailla (jonka saan kotiin postitettuna juhannuksen jälkeen) INSINÖÖRI!

Soitin vielä opintosihteerille varmistaakseni, että nyt oikeasti on ihan kaikki reilassa, mitään ei puutu eikä mikään ole unohtunut. Tuli ihan tippa linssiin tästä helpotuksen tunteesta ja taispa opintosihteerikin olla harvinaisen helpottunut... oon tässä tän kevään aika tehokkaasti piinannut kyseistä erittäin mukavaa naisihmistä. Mutta se on sen työtä ja se on ollut erittäin kannustava ja ihana.

Soitin just mr S:lle, joka sanoi, että nyt voidaan mennä naimisiin. Kun on sanonut koko ajan, että sitten kun oon insinööri, niin menee mun kanssa naimisiin. Eli maistraattiin siis ameriikanpapereiden kanssa=) kunhan vaan vielä se sukunimi keksittäis

univelka

olin kotona eilen vähän kahdeksan jälkeen ja jo yhdeksältä olin sängyssä. Taisin nukahtaa ensimmäistä kertaa vuosiin meikit päällä, hampaat harjaamatta. Taisi olla todella väsy! Sitten heräilinkin melkein itsestään melko pirteänä kuuden aikoihin. Töissä olin jo ennen seitsemää. Jotenkin niin paljon mukavampaa mennä ajoissa nukkumaan ja heräillä aikaisin. Se on niin selkeesti mun luonnollinen unirytmi. Mr S:n kanssa vaan on vähän mahdotonta toteuttaa sitä, kun se kukkuisi vaikka kolmeen asti yöllä joka ilta.

Meillä onkin riippumatto parvekkeella!

Pikkusisko tulee tänään, enää kakstoista tuntia!!!

painajainen

näin unta, että entinen työkaveri lähetti mulle kirjeen. Kirjeen, jossa kertoi kuinka huono työntekijä olin, kuinka väärin ja huonosti tein kaikki työni ja kuinka oli hyvä, että tajusin itse lähteä ennen kun olisin saanut potkut. Hassua tässä on se, että vanhassa työpaikassa työpanostani ja työskentelyäni kehuttiin kovasti, musta tykättiin tosi paljon ja muutenkin tää kyseinen työkaveri, jolta tän kirjeen unessani sain, oli yks ihan mun lemppari-ihmisistä siellä. Onkohan hieman jotain traumoja nyt tässä työssä, kun en saa oikein tunnustusta vaan tuntuu, että koko ajan muhun ollaan jollakin tasolla pettyneitä?

No, vähän yli vuosi vielä määräaikaisuutta jäljellä ja jotenkin tuntuu, että taidan sittenkin etsiä jotain muuta tän jälkeen. Vaikka paperilla tää vaikutti ihan täydelliseltä työpaikalta, mutta mutta... Katsotaan nyt.

Onneksi tänään on rauhallinen päivä, saa vähän nollata tätä pääkoppaa. On niin vauhdilla joutunut sykkimään viime aikoina, että tällanen päivä on ihan hyvä tässä välissä. Tänään meen töistä suoraan taas keskustaan testaamaan suunnistustaitoa. Kai se treenaamalla alkaa sujumaan. Ongelma tietenkin on vaan se, että eilisestä suunnistusreissusta on jalat ihan rakoilla/ruhjeilla, joten pitäisi mahdollisimman vähän kävellä. Eli kerrasta pitäisi löytää perille=)

hui

että onkin mennyt vauhdilla. Tänään töissä oli ihan tappokiirepäivä, hyvä että kerkesin nopeesti jotain syömään. Sieltä keskustaan jalkahoitoon, mutten oikein osannut rentoutua. No, kyllä se ihan hyvää teki kuitenkin.

Niin ja sitten pientä purnausta. Miksi ihmeessä mun suuntavaiston pitää olla kuin puutarhatontulla??? Ihan tutuilla huudeilla siis pyörin ja jalkahoitopaikka löytyikin sitten ihan mukavasti. Mutta poispäin kun piti ihmisen lähteä niin johan tuli lenkkiä sillekin reissulle. Loppujen lopuksi kävelin tänään varmaankin vähintään viisi kilometriä, joista kolme-neljä vaan sen takia että oon niin pässi ja eksyn aina.

Muistan kun ekaa kertaa menin ihan itse yksikseni mr S:n luokse kylään. Jäin kyllä ihan oikealla pysäkillä (Kampissa), mutta sitten jotenkin löysin tosissaan itseni hietaniemen hautausmaalta. Vaikka fredalle olin olevinani kävelemässä. Että se siitä suunnistuksesta sitten. Onneksi tähän asti kuitenkin aina olen loppuviimein päässyt perille. Se olis kamalaa jos joutuis kokonaan hukkaan!

Meiltä on riippumatto hukuksissa. Tyhmää.

viikonlopun tekemiset

pian mennään ajelulle, katsastetaan pari tonttia. Nopeesti päivitän mitä tässä oon touhuillu.

Perjantai meni tentin tehtäviä touhutessa, eilen nukuttiin pitkään ja mr S lähti veneilemään. Mä jäin haahuilemaan kotiin ja nautiskelemaan pitkästä suihkusta. Mr S kun saapui onneksi hengissä veneilemästä, lähdettiinkin samantien Järvenpäähän. Heitti mut kummipojan äipän luokse, itse jatkoi kummipojan ja sen isän kanssa matkaa. Meillä oli tyttöjen ilta. Tytöt saunoi (mä en), käytiin syömässä, jatkettiin toiselle kaverille ja sieltä eksyttiin jotenkin Järvenpään RT:hen. Voi elämä, että oli vanha olo. Kaikki oli varmaan kymmenen vuotta mua nuorempia.

Tänään käytiin shopauttamassa=)

viimeinen rutistus

jep. Opettaja soitti sitten eilen yhdentoista aikaan illalla. Oli tullut jostain illanvietosta, katsonut s-postinsa ja siellä oli ollut tieto siitä, ettei tentti ollut mennyt läpi. Eli nyt viimeinen rutistus olisi se, että teen sen tentin tehtävät ja palautan ne sille kemianopelle. Maanantaiksi. Jee, lauantaiksi jo sovittu kyllä sunnuntaina päänsärkyä aiheuttavaa menoa, joten tämä päivä, la aamu ja su ilta aikaa tehdä kuusi analyyttisen kemian tehtävää. Onneksi on google;) ja mr S uhosi, että etsii mulle sunnuntaiksi sellaisen kemistin, ettei ole virheen virhettä laskuissa. No, tänään pystyn tekemään jo pari tehtävää varmaankin. Niin ja eilen illalla katseltiin vähän aikatauluja. 17.7. tai 24.7. pidän valmistujaiset!

Aikuisena olosta

huomautin tuossa eräänä päivänä mr S:lle, että oikeesti taidan tykätä olla aikuinen. (Ja nyt rupes päässä soimaan aikuinen nainen :S)

Saa shopauttaa ihan milloin vaan, miten vaan. Saa päättää ihan ite, että mitä syö ja milloin. On oma koti, jota vois teoriassa sisustaa oman mielensä mukaan. (Totuushan on se, että mr S meillä on se innohomomarko, jonka sisustusmakuun luotan järkkymättömästi, eikä mun tarvitse paljon puuttua tuohon puoleen). Saa valvoa niin pitkään kun haluaa (tämä tosin ei koskaan ole ollut mun ykköstoivomuslistalla, nimim. kymmeneltä pitää olla sängyssä ja sekunnin yli kuorsaus jo kuuluu), on omaa rahaa, jota törsätä, saa ajaa autoa, mopoa ja toivottavasti pian myös prätkää. Saa pukeutua miten huvittaa, saa käydä töissä (vielä liukuvalla työajalla) josta saa sitä rahaa, jolla voi ostaa kaikkea ja tehdä mut iloiseksi.

Saa leikkiä pikkusiskon kanssa! Pikkusiskolisko tulee jo ens viikolla!!!!! JEEEEEE!!!! no nyt harhautu.

Joskus teininä mulla oli kuva "unelmakodista" päässä, olin vakaasti sitä mieltä, että aikuisena omassa kodissa mulla olisi aina tuoreita kukkia kauniisti aseteltuna maljakossa olohuoneen pöydällä. Todellisuushan nyt on se, että en ollutkaan ameriikkalainen kotirouva, jolla on aikaa asetella kukkia feng shuin mukaisesti. Että se harhakuva karsiutui melko nopeasti päästä. Mutta siitä huolimatta on melko kivaa olla aikuinen.

vetkuttelua

opettaja ei vielä eilen antanut lupaa mulle bilettää ankarasti, käydä ostamassa uusia kenkiä ja valmistujaismekkoa. Eli tänään jatkuu odottelu. Inhottavaa tällainen.

Mr S kävi eilen askartelemassa veneen perälautaan pyörät, jotta sitä olisi kätevämpi kuskata mereen. Iski kiukku ja hermostumus koko veneeseen. Koska tuntuu, ettei mr S mihinkään muuhun kiinnitä huomiota. Kuten esim siihen, että meillä olisi tässä parit bileet järkättävänä (hääbileet kavereille, mun ja sen perheelle, mun valmistujaiset...) avioliitto ei ole vielä lainvoimainen suomessa, meillä ei ole sukunimeä varmaksi päätettynä, mulla ei ole vieläkään sormusta jne. Mutta vene. Ja sen perämoottori. Ja pelastusliivit. Ja veneilyvaatteet. Ja ankkuri. Ja köyttä. Ja ja ja.

Tänään kyllä käyn ostamassa kenkiä ja vaatteita. Vois käydä Ruoholahdessa, siellä ei ole hetkeen tullut käytyä. Sieltä vois löytää kivoja kenkiä. Kävin toissapäivänä Sellon kaikki kenkäkaupat läpi eikä mikään oikein iskenyt. Pitäisi iskeä, kun olen joutunut tässä parit kengät jo heittämään roskiin, kun ovat perkeleet menneet rikki. Tyhmää. Ja jos lähen shopauttaan, niin samalla voi katsoa sitä mekkoa.

harmitusta

jotenkin kuvittelin, että tänään on vaan leipomispäivä. Eipä ollutkaan, vaan tänään on myös yksi melko tärkeä kokous. Onneksi vain oman talon ihmisiä mutta silti. Olin jo miettinyt, että huomenna kun se kokous on (näin luulin...), laitan nätin mekon päälle, oikein edustavaksi itseni jne. No, ryskyttelin juuri tuhatta ja sataa fillarilla töihin, hiki päässä. Jalassa lököshortsit ja nuhjuiset släbärit. Paitana sellanen kauhtana ettei toista. No, voihan sitä vaikutuksen tehdä myös muulla tavalla kuin pukeutumalla. Taidan vetää labratakin päälle, sen alle voi "piiloutua". Miten taas sekoilin, enkä muistanut että tää kokous on tänään? Tyhmää. Niin ja miten kummassa kerkeän leipoa vielä tän lisäks? ÄÄÄÄHHHH!

Keksittiin eilen ehkä meille sukunimi. Siitä lisää myöhemmin. Jos se nyt on meidän sukunimi. Saa nähdä.

Tänään iltapäivästä soittelen opettajalle ja kyselen miten kävi. Varovaisesti arvioiden voipi olla että tänä kesänä vielä juhlitaan mun valmistujaisia!

pieni välihuomautus

tänään on mun kymmenvuotis -hääpäivä. Että hauskaa hääpäivää vaan mulle! =D Mr S tosiaan ensimmäisenä tällaisena "hääpäivänä" silloin 2005 oli ostanut kakun ja onnitteli hääpäivän johdosta. Että jotain kylpyläreissua odotellessa tässä...

tiistaita

eilinen tentti meni ihan päin persettä näin kauniisti sanoen. Että sillein. Milloinkohan tästä tulis insinööri? Kun keskivertoaika moisen saavuttamiseen taitaa olla se neljä ja puoli vuotta. Että kymmenen vuotta tätä on tarvottu.

Kävin eilen pitkästä aikaa jumpassa, teki kyllä hyvää! Sen jälkeen vielä hetki solariumia niin johan oli tenttiharmitus tiessään. Tänään töissä tulosten kokoamista, eli ei hirveetä säntäilyä. Onneksi. Alan olemaan vähän väsynyt kaikkeen tähän kiireeseen ja stressiin.