Vaikka usein marmatankin kun mr S ei käyttäydy haluamallani tavalla tai muuten vaan elämä tuntuu kurjalta, niin loppuviimein tää arki ja elo on melko hyvää, onnellista ja mukavaa. Äidin kanssa justiinsa juttelin puhelimessa (samalla auringonpaisteesta omalla terassilla lepotuolissa nauttien) ja tuli sellainen hetkellinen kokonaisvaltainen hyvä olo.
U on päikkäreillä (samoin mr S, molemmat hieman flunssaisina) ja kun heräävät, tulee meille vieraita. Mr S kävi aamusta U:n kanssa kaupassa, sain itekseni levätä sen aikaa kun olivat ostamassa ruoat meille Juhannukseksi. Mr S toi kaupasta mulle pokkarin, jonka valitettavasti jo omistan. Lähti vaihtamaan sitä ja toi korvaukseksi kaksi pokkaria ja kukkia.
U meinasi mennä itekseen päikkäreille jo ennen kuin oltiin syöty, huuteli tuolta yläkerrasta: 'mamma, peitto päälle'. Piti roudata se alakertaan syömään. Söi kiltisti ja melko siististi itse, pomppasi pois paikaltaan ja väänsi naama punaisena kakan, jonka jälkeen ilmoitti, että nyt sopisi mennä potalle. Kai se jossain vaiheessa tajuaa, että ennen sitä vääntöosuutta voisi hilpaista potalle. Vaipanvaihto, portaat ylös, pupu kainaloon ja peitto päälle ja U vilkutteli jo, että häivy mutsi siitä, että pääsen nukkumaan! Meillä on kyllä käynyt aivan tolkuton mäihä, että ton kakaran nukkuminen on aivan käsittämättömän helppoa.
Tosiaan, kohta varmaan vieraat saapuu, U:lle ja meille mukavaa seuraa tiedossa! Tänään grillaillaan, ollaan rennosti vaan ja syödään hyvin. Ihanaa Juhannusta!
U tepastelee jo yläkerrassa, vielä ei ole kutsuhuuto käynyt... kohta varmaankin jo huutaa. Tässä pari päivää sitten huomasi ylettyvänsä ovenkahvaan ja saavansa oven auki, mutta vielä ei ole oman huoneen oveen sitä kokeillut. Vielä kohteliaasti koputtelee aamuisin ja päikkäreiden jälkeen, joskos joku tulisi avaamaan ;)