mä olen helppo

sanoi mr S kun lepytteli mua eilen illalla. Vei mut syömään Kämp:iin, ihan pitkän kaavan mukaan. Alkuruoaksi kana-ceasar -salaatti, pääruoaksi Kämpin klubileipä (kanaa ja pekonia, ei voi mennä vikaan) ja jälkkäriksi petit fours. Sitten vielä iltadrinksu ja kotiin köllimään. Tietää kyllä niin hyvin, miten mua käsitellään. Oon helppo, kun rahalla selviää ;) Niin ja lepyttely oli siis sen vuoksi, koska on kuulemma laiminlyönyt mua nyt liian kauan työkiireidensä takia.

Huomenaamulla kone kohti ameriikan ihmemaata. Pikkusiskon tapaaminen ja kaikki se shoppailu. Eipä taida tästä päivästä tulla kovin tehokas työpäivä, viime yön nukuin ehkä kaksi tuntia. Ei oo ikinä ollut näin kovaa matkakuumetta. Tänään pitää vielä käydä shopauttaa pari juttua ja hoitaa pari asiaa, niin voi rauhassa lähteä reissuun.

hajanaisia ajatuksia/huomioita

tuli viikonloppuna puheeksi/mr S mainitsi parista asiasta.

1. Lintu on siitä hassu lemmikkieläin, että siitä saa sanoa miltei mitä vaan. Tyyliin: Hyi sen nokkaa/jalkoja/kynsiä/ihan mitä vaan
Teen siitä nugetteja, jos se piipittää
Lennätän sen seinään/paiskaan sen johonkin muuhun paikkaan
Voisko oven/ikkunan jättää auki... niin että toi lintu pääsis vähän vapauteen
Ajattelepa vastaavia lausahduksia koiran/kissan/pupun kohdalle. Toki näistäkin saa vitsailla, mutta melkein vain omistaja itse. Kuitenkin toi lintu on todennäköisesti meillä n. kolme kertaa kauemmin kuin keskivertokoira, periaatteessa papukaijat on fiksumpia kuin keskivertokoirat, rakastan sitä piipittäjää aivan mielettömän paljon. Ehkä ihmiset, joiden kanssa tästä keskusteltiin, ymmärtäisivät vähän laimentaa vitsailuansa meidän linnun suhteen. Vaikka kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Ymmärrän kyllä niitä, jotka oikeasti pelkää lintuja, pelkään mäkin perhosia. Mutta että ihmiset, joilla on itsellään lemmikki, vitsailevat käristävänsä meidän lemmikin. Ei ymmärrä.

2. Mun ystävistä kolme on kokonaan poistanut mut elämästään. Kaikkien kanssa olen vieläpä ollut melkeinpä "bestis" -tasolla. En ymmärrä. Olenko tehnyt jotain väärin, sanonut jotain, ollut sanomatta? Niin ja tiedän, että ihmiset etääntyy ja kaverisuhteet vaihtuu, mutta kun ei ole ollut mitään näkyvää syytä. Ollaan oltu yhteyksissä, kyläilty ja yhtäkkiä seis. Ehkä ne vaan kyllästy muhun. Mä yritän aina välillä saada yhteyttä näihin ihmisiin, kaksi ei edes vastaa, yksi on vaan kiireinen. Eilen laitoin sitten toiselle vastaamattomalle viestiä, että mitä kuuluu jne. kirjoitin myös, että sanoisi suoraan, jos ei enää kiinnosta olla yhteyksissä. Ei tuhlattaisi sitten kummankaan aikaa. Harmittaa vaan, koska kuitenkin hyviä tyyppejä kukin näistä ovat.

early worm...

pitkästä aikaa pääsin ajoissa ylös sängystä, melko pirteänä jopa. Ihanaa, kun alkaa jo hieman valoakin näkemään.

Tapasin eilen töiden jälkeen pari tyttöä (siskokset), jotka olen tuntenut ikäni (kirkosta). Toinen tytöistä on menossa naimisiin ja pyysi mua tekemään hääkakkunsa. Taisin suostua. No, yritin hieman kysellä, mitä haluaisi kakulta. Melko helppoa, kaikki kuulemma käy. Eipä oikeesti ole kovin helppoa kun ei antanut oikein mitään vinkkejä. On onneksi aikaa vielä.

Tänään mr S on luvannut leikkiä mun kaa. Lähden ajoissa töistä ja yritän etsiä uusia talvikenkiä, kun näillä mun vanhoilla saisi kuulemma heittää vesilintua. Mähän teen työtä käskettyä=)

lunta tulvillaan...

onneksi kohta päästään vähän lumettomampaan maisemaan. Alkaa tursuilla jo korvista ulos tää valkoinen moska, jota vaan lappaa lisää koko ajan taivaalta.

Laiskottaa, ei tekisi mieli mennä tänään lauleskelemaan... mutta ensi viikkokin jää väliin. Kattoo nyt sitten, jaksanko vai enkö jaksa. Nukuin todella levottomasti, kuunnellen mr S:n tuhinaa, se kun nukahti sekunnissa iltajumpan jälkeen.

Aamulla oli ylläripylläri raksamiehet ovella (minä suihkunraikkaana miltei vaatteitta). Mr S unohti mainita, että ovat tulossa katsomaan vikalistan korjattavia juttuja. No, sainpahan vaatteet nopeesti niskaan =)

Eilinen meni suht hyvin, mutta oli kyllä niin rankkaa, että meen kotiin nukkumaan tästä kun pääsen lähtemään. Eli ei kuoroa tänään.

jänskättää

vanhempien tapaaminen tänä iltana. Viisi vuotta seurustelua takana, eikä mitään luonnollista tapaa, jossa olisi voinut vanhukset toisilleen esitellä. Nyt sitten tehtiin tapahtuma (mr S:n synttäri/tuparisysteemi) pelottaa. Meidän äiti kun on vähän mitä on... kaipa se osaa käyttäytyä. Se vaan välillä päästää suustaan ihan mitä tahansa. Ja jos niin pääsee käymään, niin mr S:n äiti lataa kyllä varmasti täysillä takaisin. Että sellaista.
Jännittää myös perjantai. Molemmilla niin kauhea kiire/stressi/härdellibordelli ollut päällänsä tässä jo muutaman kuukauden, että matka/loma on oivallinen paikka purkaa kaikki paska mitä tässä on kertynyt. Sitä on jonkin verran... Ehkä yritetään keskustella rakentavasti jo vaikka ennen vegasiin pääsyä. Lentomatka on aika pitkä, sitäkin voi tietenkin käyttää hyödyksi.

Mä teen tänään vanhuksille tomaattibruchetat (oli hyvät lauantaina, jatkan samalla linjalla), pääruoaksi pestolohta ja jotain pakastevihannessysteemiä. Jälkkäriksi pakasteesta minttusuklaakakku ja vaniljajädeä. Eiköhän noita sen verran oo jo noita syömisiä, ettei tartte niin kauheesti edes keskustella ;)

Paco on melkoinen riiviö. Meni tepastelemaan telkkarin päälle, katoin touhua hieman epäillen, tietäen, että kohta sattuu jotakin. No, ei kestänyt kauankaan, kun kuulu melkoista rapistelua, eikä herra Paco pacolaista näy missään. Oli tippunut telkkarin taakse (telkkari on sellaisessa kirjahyllyssä, joten ei ole kovin paljon tilaa siellä telkkarin takana). Joutui hieman kallistamaan telkkaa, että Paco pääsi johtoja pitkin kipuamaan takaisin ihmisten ilmoille. Varsinainen.

Nyt kerjää rapsutuksia tässä näppiksellä, on se aika ihana=)

sunnuntai-ilta

vietettiin eilen mr S:n synttäreitä, kummipojat ja heidän vanhempansa olivat kylässä. Mä tein ruokaa ja hyvää ruokaa teinkin. Alkupalaksi tomaattibruchetat ja mozzarellasalaatti, pääruoaksi pihvit ja kerma-juusto-valkosipuliperunat, jälkkäriksi se suklaatuorejuustokakku. Nam. Kerrankin onnistuin ja kaikki ruoat onnistui hyvin ja kaikkee.

Kaupassa jouduin käymään yksin ja ilman autoa. Oli hieman pähkäilyä niiden kuuden muovikassillisen ruokaa ja juomaa kanssa, mutta sittenpä keksin. Muutama räkänokka poika seisoskeli siinä kaupan edessä, hengaili vaan. Maksoin niille muutaman euron, niin nepä kantoi mulle ne kassit kotiin. Oon kyllä viksu.

Mulla oli eilinen vähän rankka jostain syystä, oli sellainen olotila, että ihan kohta alan itkemään (syystä ei mitään havaintoa), joten olin varmaankin hieman vaisuna. No, ehkä noi ymmärsi, että aina ei voi olla happyhappy. Kummipojat olivat oikeinkin suloisia.

Perjantaina illalla käytiin mr S:n kanssa leffassa, katottiin Shutter Island. Oli ihan hyvä, vähän vaati pään käyttöäkin, joka oli kyllä hyvä juttu. Tänään tilattiin pizzaa, kateltiin Hangover ja siitä sitten otettiin idioita tulevaan Vegasin matkaan ;) ens perjantaina lähdetään! Jos vaan kestetään sinne asti, mr S on ihan burnoutin partaalla työjuttujensa kanssa, eikä mullakaan nyt ihan kaikki käet kuku. No, kyllä tää tästä.

Niin ja nyt oon siis töissä... teen vähän kouluhommia ja siinä sivussa pari mittausta. Ei ihan välttämättä juuri parasta hommaa näin pikku kanuunassa.

ihana sää

lähdin fiksuna tyttönä tänään mekossa ja melkoisen ohuissa sukkiksissa töihin. Nyt ei huvita lähteä täältä pois, kun pitää mennä ulos. Niin siis mikä sään mukaan pukeutuminen? Mä päätin eilen illalla, että haluan just nää vaatteet päälle tänään. Siinä vaiheessa ei mikään talven pahin lumimyräkkä mua kiinnosta.

Niin siis paitsi just nyt kiinnostaa. Sen verran, että melkein tekis mieli tilaa taksi. Ehken sentään. Menis tän päivän palkka varmaan siihen kyytiin. Nyt jos oon fiksu tyttö, niin kurkin tuolta ikkunasta vaan, että miten noita busseja menee, etten joudu odottelemaan pitkään pysäkillä.

Kaupan kautta kotiin, päätin tehdä mr S:lle suklaa-tuorejuustokakun. Ilman liivatetta. Inhoan yli kaiken liivatteiden kanssa sotkemista, koulussakin onnistuin jotenkin välttämään lähes kaikki liivatetta vaativat työt. Mutta löysin onneksi sellasen ohjeen, johon sitä ei siis tarvita. Oon ennenkin tehnyt tolla ohjeella, tulee niin hyvää.

aurinkoa

miten voi yks auringonpilkahdus tehdä maailmasta (ja ihmisestä) niin paljon paremman? Hymy herkässä, energiaa vaikka muille jakaa ja kaikkea sitä, mitä pitkä, pimeä talvi tuntuu syövän. Kevät. Ihan kohta, oikeastaan jo.

Eilinen meni mukavasti, kummityttö on iso. Tytön vanhemmat omat itsensä, mukavia ihmisiä, joita tulee nähtyä liian harvoin. Oli heilläkin ollut omia murheita ja ongelmia, onneksi olivat niistä selvinneet kunnialla.

Tänään oon yksin (Pacon kanssa=)) kotona, pesen pyykkiä uudella valtavan kokoisella koneella, ehkä silitän, lauleskelen singstaria ja syön irttareita. Kotimatkalla koukkaan ostoskeskuksessa katselemassa, josko mr S:lle löytyisi jotakin synttärilahjaa. Toivomuslistalla on:
1. Creme brulee -setti (siis astiat ja polttolamppu??)
2. Ruuvimeisselisarja, alkaen ihan pienimmästä torxista. (sanoin, että saa, jos suostuu vanhoista luopumaan)
3. saappaat

Ehkä ensin kuitenkin päikkärit=)

eteenpäin

(sano mummo lumessa, ja sitä luntahan riittää). Sain viestin toisen kummipojan (Lucan) äidiltä, Luca on tänään kääntynyt ensimmäisen kerran selältä vatsalleen. Toinen kummipoika (Travis) lähti tässä ilmeisesti ihan tällä viikolla jo enemmän liikkeelle, alkoi ryömimään. Kohta ei pysytä kummankaan perässä enää=). Ihania kyllä tollaset lapset, joiden elämässä saa olla vähän enemmän mukana. Tänään tosiaan kummitytölle kyläilemään, tarkoitus olisi hieman ryhdistäytyä, viimeksi nähnyt tyttöä n. viisi vuotta sitten. Hullun nopeasti vaan aika hurahtaa.

Siskonpojat (kohta 12 ja 9 -vuotiaat) olivat viime viikolla käyneet ihan keskenänsä suuressa kauppakeskuksessa, bussilla menneet seikkailemaan. Oli hauskaa kuulla, mitä olivat tehneet ja olisi niin ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seurailemassa poikien toilailuja. Vastahan siskonpojan kanssa kateltiin ohiajavien autojen merkkejä (osas kaikki automerkit sekä -mallit jossain vaiheessa, jopa sellaiset, joista mä en ollut kuullutkaan aiemmin). Nyt on jo iso poika.

Viime viikonloppuna, kun mentiin viettämään siskon nelikymppisiä, tuli ihan omituinen olo. Sellainen, että odotti näkevänsä siskon vauvan. Mutta kun kellään siskolla ei ole mitään vauvoja enää. Hmmm... olisikohan jollakulla jotakin kerrottavaa? Tuskinpa. Perhe taitaa odottaa, että me lisäännytään seuraavaksi. Mutta eihän sellaiselle ole aikaa! Taas nimittäin siintää muutto lähitulevaisuudessa, sunnuntaina käydään katsomassa yhtä taloa, joka tuntuu viehättävän kumpaakin melkoisen paljon.

Katsotaan.

surusilmä on vaiti ei liiku, muiden tahtiin ei keinunsa kiiku

jotenkin vaan haikeanvaikea olotila. Toivoo, että olisi jo pari vuotta eteenpäin, että pääsisi tästä jonkinsortin rämpimisestä. Eikä todellakaan sovi juu blogin otsikkoon. Tiedetään.

Ajoin perjantaina Suursuon sairaala-alueen ohi bussilla. Muistui mieleen Mamma, äidinäiti. Vietti elämästään viimeiset kahdeksan vuotta siellä sairaalassa, mä muistin ne viikottaiset käynnit, sen hajun, ne hiljaiset vanhukset. Tuli ikävä. En edes tiedä ketä. Ei tietääkseni ainakaan Mammaa. Ehkä sitä, että sai siellä tv-huoneessa olla hetken rauhassa, hiljaista taustahöpinää lukuunottamatta. Käytiin sellaiseen aikaan yleensä, että telkasta tuli Narnian tarinat. Sitä lumoutuneena katselin, tuntien lievästi huonoa omatuntoa siitä, etten katsonut Mammaa. Mutta eihän se edes tiennyt, kuka mä oon. Äidinkin tunnisti vain ensimmäisinä vuosina.

Lievää alakuloa/pahanolontunnetta ilmassa.

Huomenna käyn moikkaamassa kummityttöä, jolla oli synttärit eilen. Täytti jo yhdeksän. Aika vaan menee, enkä mä saa oikein mitään aikaiseksi.

eilinen oli varsinainen ystävänpäivä... yksi itkupotku-lähe-sitten-ite-helvetti-mä-en-kestä-sua-just-nyt-oot-pässi -raivari ja ihan muuten vaan mökötystä ilmassa. Heräilitiin ihan rauhassa, syötiin aamupala ja luulin, että mennään shoppailemaan. No, avopilta tuli viesti ja kutsui meidät lounaalle. Päätettiin mennä (ilmainen ruoka kelpaa aina) vaikka julkisilla jouduttiinkin kulkemaan.

Kaveri soitti, että on isänsä kanssa meidän lähellä jossain talviriehassa. Ilma oli mitä ihanin, niin ajateltiin käydä ennen avopille lähtöä moikkaamassa kaveria. Siinä kun oli jo talvivermeet päällä, mr S kävi vielä vessassa, mulle tuli tuskahikikuuma ja myös kello raksutti aika vauhtia eteenpäin. Tuli sitten sanomista vähän puolin ja toisin. En kestä, että pitää sinkoilla vauhdilla edestakaisin, tiesin, millä bussilla piti lähteä sinne avopille ja tajusin, että kohta tulee kiire. No, päästiin kuitenkin lähtemään ja oli ihan ok, kivaa olla ulkona ja nauttia auringosta.

Päästiin avopille, tulivat katsastamaan meidän uuden kämpän (saatiin kyyti kotiin, jee) ja pääsin ajoissa nukkumaan.

Ei nyt oikein huvita mikään.

Audi luotettavuus

ja syy, miksi automme on nimetty "Paska":ksi. Eilinen parturikäynti oli erittäinkin onnistunut, Maarit oli oma ihana itsensä (tosin vaan vähän laihempi, eppaa) ja teki mulle aivan ihanan tukan. Niillä vaan ei toiminut korttilaite, joten soitin mr S:lle, että toisi mulle rahaa. (Tietenkin samalla noutaisi mut, ettei tarvitsisi käyttää niitä rakastamiani julkisia liikennevälineitä...). Anywho. Mr S vastasi, että hän tulee, jos vaan Paska suostuu liikkumaan sinne asti. Nyt Paska on joko Pukinmäen ABC:llä odottamassa hinausta tai jo hinattuna korjaamolla. Että sellaista. Enkä sitten välttynyt niiltä julkisilta liikennevälineiltä. Ajettiin junalla. No, onneksi se liikenne sentään jotenkuten toimii täälläpäin (mitä nyt VR välillä niitä junavuorojaan peruuttelee) joten päästiin nätisti kotiin.

En jaksanut sen sähläämisen ja säätämisen jälkeen enää mennä leffaan. Käytiin kodin vieressä olevassa pienessä eläintarvikepuodissa (jota ei oltu edes huomattu aiemmin) ja ostettiin Pacolle ruokaa ja suihkulähde. Jep. Meidän pikkuriiviöllä on oma suihkulähde. Toinen kaikenlisäksi osallistui häkin rymsteeraukseen oikein antaumuksella. Ei meinannut saada valmista, kun nokka piti tunkea joka ikiseen paikkaan. On kyllä kova sana toi vesisysteemi, onneksi ei pelkää sitä. Meni heti tutkimaan (ja tuhoamaan) hökötystä.

Mr S lähti töihin, mä rykäisen yhden raportin kasaan ja käyn sitten kaupasta etsimässä jotain kivaa huomiselle. Mr S:lle on vaan niin vaikee keksiä mitään lahjoja. Sillä on synttäritkin viikon päästä... No, shoppailemaan vaan. Niin ja tänään on siskon 40 -vuotissynttärit. Sellasta.

painajaisia

mainitsin, että oon nähnyt viime aikoina paljon unia. Tässäpä pari, jotka liittyy tähän päivään.

Mulla on aivan ihana kampaaja (siis eihän se mun ikioma oo, mutta kuitenkin) Maarit. Oon käynyt Maaritilla melkoisen monta vuotta. Se on välillä ollut äippärillä ja oon vaipunut epätoivoon ja masennukseen ja alkanut kasvattaan hiuksia pitkiksi ja luovuttanut jossain vaiheessa ja tilannut ajan joltakin muulta. Maarit on ollut viimeisen pari vuotta (taas) äippärillä ja oon melko tasaisin väliajoin soitellut, että milloinkohan mahtaisi palata. Nyt tammikuussa oli aloittanut työt taas. Mä varasin ajan jo pari viikkoa sitten ja siitä asti nähnyt kauheita painajaisia. Tänään on siis se päivä, kun pääsen Maaritin hellään huomaan ja juttelemaan kaikesta, mitä tässä on tapahtunut.

Heti sen jälkeen, kun olin varannut ajan, näin inhottavan painajaisen, ettei Maarit suostunut ollenkaan leikkaamaan mun hiuksia. Sanoi vaan, että sillä on oikeus valita asiakkaansa, eikä halua enää mua sen asiakkaaksi. (Ihan kamala painajainen!) Tänä aamuna (iltapäivästä siis meen parturiin) näin unta, että Maarit ei puhunut mulle mitään, ei värjännyt mun hiuksia vaan leikkas ne tosi nopeesti ja aika huonosti, rahasti eikä kuunnellut, kun yritin sönköttää, että mulla piti värjäyskin olla. Otti vaan seuraavan asiakkaan.

Sellasia painajaisia sitten. Ymmärtääköhän mun parturi Maarit, että se on mulle näin tärkee? Ajattelin käydä ostamassa sille vaikka jonkun suklaarasian tai jtn. Oon niin iloinen, että se tuli takaisin!

Tänään illalla mennään tsekkaamaan viereinen leffateatteri. Hyvin mr S pohjusti, hempeili illalla ja lupas laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, antaa mulle enemmän laatuaikaa ja blaa blaa. Tän puheen jälkeen sitten mainitsee, että "kai muistin sanoa, että oon menossa sitten lauantaiaamuna töihin". Että sellasta.

torstaita

hui kun onkin ollut kiireinen viikko. Siis töissä. Hetken hengähdys, leivät on jäähtymässä ja mulla välipala/lounasaika. Ihanaa, että ulkona on jo vähän valoa näkyvissä, vaikka kevät ja kesä tuntuu vielä ihan utopialta. Sinnepäin kuitenkin vahvasti ollaan matkalla!

Tänä aamuna törmäsin duunikaveriin rapussa. Nyt vaan on vähän hassua, kun en muista sen nimeä... pitää mennä vaklaamaan niiden ovesta sukunimi niin voi sitten työpuhelinluettelosta tarkistaa sen etunimen. Pitää ilmeisesti olla suurinpiirtein ihmisiksi (ihan kuin rellestäisin normaalisti hirveän paljon;)) ettei tuu valituksia. Asuu samassa kerroksessa, mutta ei olla ollenkaan seinänaapureita. Kyselin, että onko kuulunut piipitystä, mutta ei kuulemma. Hyvä juttu. Pacon iltahepulit on ollut aika äänekkäitä viime aikoina. Seinänaapuriin kuuluu ihan satavarmasti.

Toiveikas olo. Luulenpa, että jotakin kivaa on tulossa!

juttelua

mr S lähti käymään pomonsa luona, mä käväsin jo töissä. Koulujuttua en tänään kirjoittanut metriäkään, mutta mitäs sitten? Leikin Pacon kanssa (se lähinnä hyökkäilee mun käsille ja mä yritän opettaa sille sanan "ei" merkitystä). Tuossa ennen töihin lähtöä havaitsin tosissaan, että mitä hittoa tapahtui? Mä asuin lähellä keskustaa oikeinkin kivassa omistusasunnossa ("osakkeessa", mun mielestä niin huvittava termi), suhailin rt -varustellulla Audilla töihin, oikein kivan pikku porvarin tunnusmerkit täyttyi hianosti. Nyt asun vuokralla Espoon lähiössä, käytän julkista liikennettä (bussia, yäk, siellä kulkee rahvas). Iski vasta nyt tajuntaan. Äkkiä jotain muuta. Tunnustaudun olevani Håkanin lähiöstä lähtöisin oleva snobi. (Pahin mahdollinen)

Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin päin, oli niin kylmä, että melkein naama jäätyi irti, jalkoja en juuri edes tuntenut, onneksi toimivat sentään. Eikä ole kovin pitkä tuo matka. Toivottavasti pahimmat pakkaset on jo takanapäin.

Yks pikkujuttu, joka vaan kuuluu mun mielestä jakaa: mä en tykkää tulppaaneista. En sitten yhtään. Äiti, jolla tänään oli synttärit, rakastaa niitä. Mä en voi sietää.

Sitten kävellessä myös tuli mieleen, että mun vanhin sisko täyttää muutaman vuoden päästä 50. Siis 50!!! Lueskelin tänään jotain naistenlehteä, jossa oli juttua vanhuksista ja hoitopaikoista sun muista. Mitäs jos ei olekaan ketään, sitten kun makaa päivät pitkät jossain dementiaosastolla kurat housuissa? Lähinnä lisääntymistä tarkoittaen. Mutta sitten hokasin. Mullahan on vaikka kuinka paljon nuorempi pikkusisko (kaikki 4 vuotta), joten ei mulla oo hätää. Pikkis hoitaa=)

Siinäpä tän illan mietteet, nyt nukkumaan. Viime aikoina ollut ihan hulluja unia. Niistä ehkä lisää joskus. Tilaukseen joku kiva uni.

aika ei riitä

tuntuu taas siltä, että tekemistä olisi niin paljon, ettei mitään järkeä. Joten mitä mä teen? Lamaannun täysin, enkä tee juuri mitään. Sillähän se sitten suttaantuu... (EI).

Joskus mr S yritti selittää mulle, miksi aikuisena aika tuntuu kiihtyvän. Koska sitä vertaa jo elettyyn, eli jos on elänyt vasta vähän aikaa, tuntuu siltä, että aikaa on vaikka kuinka. Mitä vanhempi on, sitä nopeammin aika vaan sujahtaa ohi. En muista nyt, miten se sen selitti, mutta ihan oli järkeenkäypä juttu. Kohta mä en vaan enää pysy perässä, jos tätä tahtia menee ja vielä kiihtyy tästä.

Tänään lähden ajoissa töistä ja otan pikku torkut. Sitten kaksi tuntia projektien kirjoittamista (ne pitäis saada tolla valmiiks), illalla käväisemään vielä töissä ja äääääh.

Jep jep, eipä sen kummempia tänään.

hekotusta

mr Paco Pacolainen oli eilen suunnattoman kiukkuinen mr S:lle, koska tämä suvaitsi saapua vasta ihan lähellä Paco Pacolaisen nukkumaanmenoaikaa kotiin. EIKÄ mr S edes leikkinyt mr Paco Pacolaisen kanssa, vaikka Paco kovasti yrittikin. Oli kuulemma tärkeä työpuhelu. No, Paco keksi koston. Hekotin varmaan viis minuuttia sen jälkeen.

(Voi kun ois saanut kuvan otettua)

Herra Paco Pacolainen puraisi ihan kunnolla mr S:ää nännistä. Mitäs oli leikkimättä puhelimessa eikä kiinnittänyt huomiota. Niin ja myös ilman paitaa... Siitäs sai =)

kaasua, harmitusta, väsymystä

tänä aamuna nukuin puoli yhdeksään. Tiesin nukkuvani "pommiin" mutten antanut sen häiritä. En edes panikoinut ja touhunnut hirveellä kiireellä aamutoimia, kävin rauhassa suihkussa, laitoin Pacolle ruokaa ja vettä, otin ipodin mukaan. Kävelin reippaasti kohti bussipysäkkiä, hyppäsin bussiin ja olin 20 yli yhdeksän töissä.

Pieni stressi päällä kuitenkin, koko eilinen ilta (ja hieman lauantaitakin) meni etsiessä mun inssityö -cd:tä. Ei löytynyt. Ei oikeesti voi olla totta, että muutossa hävitän yhden kaikista tärkeimmän cd:n! On mulla joitain ensimmäisiä versioita muuallakin, mutta uusin oli tietenkin vain ja ainoastaan sillä cd:llä, jota nyt ei löydy mistään. En muista pakanneeni sitä, enkä purkaneeni sitä. Eli hiphurraa, ei mitään havaintoa, mistä sen voisi löytää. Pitää tänään käydä kaikki kaapit järjestelmällisesti läpi. Jostainhan sen on löydyttävä. Muistikuvia on vaan, että vanhassa kämpässä se lojui pitkään keittiön tasolla, eli siinä vaiheessa, kun ollaan siivottu näyttöä varten, se ollaan johonkin jemmattu. Mutta mihin??? Enkä edes löytänyt printattuna sitä uusinta versiota... Hieman inhottavaa.

Lauantaina käytiin kahdestaan baarissa, tien toisella puolella. Oli ihan ok, tanssin hieman, otettiin drinksut, kunnes tanssilattian keskellä tuntui siltä, että nyt lähtee keuhkot pihalle. Alkoi yskittämään aivan hulluna. Tätä ennen poket olivat poistaneet pari kaveria pihalle. Olivat sitten joutuneet käyttämään kaasua näihin poistettuihin tyyppeihin oven tuntumassa, ilmanottoaukoista kaasua tuli myös sisälle asti. Ilmeisesti melko vähän, mutta inhottavaa oli joka tapauksessa. En haluais koskaan joutua kaasutetuksi itse. Mä siis yskin keuhkoja pihalle, todella heikossa hapessa. Mr S, joka on polttanut röökiä n. 15 vuotta elämästään, yskäisee kerran tai kaksi ja se oli sitten siinä. Sama oli kesälomareissulla Chamonix:ssa, siellä parin kilometrin korkeudessa multa meinas lähteä taju. Ei keuhkot kestä. Hassua. Niin, kaasusta vielä sen verran, että kotosalla vielä sitten oksensin. Osansa oli varmasti myös niillä parilla hassulla alkoholijuomalla, mutten todellakaan ollut juonut niin paljon, että siitä olisin normaalisti oksentanut. Ei kivaa.

Tänään tiedossa siis hieman töitä (mutta kun tuli myöhään, niin pitää varmaankin vastavuoroisesti lähteä aikaisin....=)) kotona kaappien mylläystä (ehkä myös kellarin?) sekä silittämistä kera Täydellisien naisien. Eipä ehkä pöllömpi päivä kuitenkaan.

hyvä ruoka, parempi mieli

vaikutuksensa voi toki olla myös eilisillä pitkillä päikkäreillä. Sekä sillä, että vein eilen mr S:n tosiaan katsomaan stand upia. Espoon kulttuurikeskuksessa oli kolmen stand up esiintyjän show. Ai että, varsinkin viimeisen tyypin kohdalla (Niko Kivelä) nauroin vedet silmissä. Mr S:kin silminnähden rentoutui ja unohti työhuolensa hetkeksi. Tässä on nyt ollut niin paljon kireyttä puolin ja toisin, että ihan vaan nauraminen teki ihan todella hyvää.

Kotiin kun tultiin, mr S laittoi ruokaa, nacholautasen. NAM! Tuli sitten ähkittyä itsensä täyteen, mutta välillä saa. Tänään käydään kaverin kämpällä hakemassa se tietokone, joka sille lainattiin, takaisin. Vähän jänskättää, aikooko mr S sanoa sille suorat sanat... No, viime aikoina se on oikeasti ollut yhteyksissä vaan ja ainoastaan silloin, kun se tarvitsee jotain, joten voisi olla ihan paikallaankin. Ärsyttävää.

Eilenkin tuli tosiaan tilanne vastaan, jossa yritettiin jeesata kaveria. Eihän siitäkään tullut kuin paha mieli. Me ollaan ihan liian kilttejä. Pitää opetella sanomaan EI. Antaa ihmisten pyöriä ihan omien ongelmiensa kanssa, kyllä me niitä omiakin keksitään, joihin voidaan keskittyä. Toisaalta, sitä mä rakastan mr S:ssä, että se välittää ystävistään, antaisi paidan päältään jos joku tarvitsisi. Jotkut vaan käyttää sitä niin härskisti hyväksi. Mihin vetää sen rajan?

Viikon päästä juhlitaan siskon 40 -vuotissynttäreitä. Sille pitäis keksiä jotain lahjaa/jekkua. Pää aika tyhjä. Äiti myös kysyi, tekisinkö sille kakun. En vielä sanonut kyllä, tää uus keittiö ei ole mitenkään leipojaystävällinen. Ehkä mä kuitenkin sen verran voin tehdä. Oon kuitenkin ihan ylpeä itsestäni, että uskalsin sanoa "en välttämättä ehdi".

Tästä päivästä tulee hyvä, sen tuntee.

perjantai, perjantai, perjantai...

ja töissä rauhallisempaa tahtia. Illalla voisin viedä mr S:n katsomaan stand upia. Jossakin päin Espoota oli joku moinen iltama.

Eilen illalla kiukuteltiin. Ensin "kadonneista" pankkitunnuksista plus luottokortista (näistähän olin vaan maininnut viimeisen kaksi kuukautta, että ottaisi pois pyörimästä pöydältä omaan lompakkoonsa kyseiset esineet, mutta ei) ja sen jälkeen olikin aiheena ikuisuuspahanolonaiheuttaja. Eli seksi ja sen puute/mun haluttomuus. Mä olin kuolemanväsynyt (taas) ja piti jutella siitä, että kun mua ei huvita. No ei huvittanut, kun olin jo ihan unessa.

Hieman tuntuu nyt vaikealta tää parisuhteellisuus. Pitää vaan yrittää panostaa.

voisko tää viikko olla jo tässä?

loputtomalta tuntunut, liian vähillä yöunilla mennyt viikko ollut tämä kuluva. Nyt on kuitenkin vasta torstai! Vaikka oon sinkoillut edestakaisin (töissä lähinnä ollut todella hoppua), niin siltikin. Yleensä silloin aika menee vauhdilla, kun on hoppu.

Nyt on pakko syödä jotain, että jaksaa... kohta taas lisää sinkoilua tän työn puolesta. Eipähän tuu tylsää.

melkein kuin olis leipomossa töissä ;) tulin tänään ja eilen viiden aikoihin töihin, eilen leivoin mustikkapullaa, tänään leivoin leipää. Huomennakin on leipomista, tosin ihmisten aikoihin. Ihan mukavaa. Tosin täältä vaan ei pääse lähtemään aikaisin, vaikka tulisikin aikaisin. No, keräilen plussatunteja lomaa varten.

Eilinen kuoro oli mielenkiintoinen puolitoistatuntinen. Uusi kuoronjohtaja on joku melkein "julkkis", ollut jossain tangokisoissa sun muuta. Mammat oli ihan polvet vetelinä pojan edessä. Mua pari vuotta vanhempi tyyppi, hieman liikaa täynnä itseään. Mutta osas vetää ihan hyvin ja oli hyvä fiilis. Testailtiin äänialoja (jota en ole tehnyt sitten ala-asteen) ja yllätyksekseni lauleskelin melkoisen korkeitakin ääniä. Eli ykkössopraanoon pääsin/jouduin. Mitenkähän sen nyt sitten ottaa. No, onpahan suhteellisen helppo oppia biisit, kun pääosin lauleskelee vaan melodiaa.

Voi elämä että hieman väsyttää, ei oo tällaiset viiden-kuuden tunnin yöunet mun juttu. Tänään päikkärit!

verhoja ja sälää

ostettiin sunnuntaina jotakuinkin kolmellasadalla eurolla. Hui. Tulee tää muuttaminen kalliiksi! En oo ikinä oikein välittänyt verhoista tai matoista, mun mielestä ne on suurimmaksi osaksi aivan turhia kapistuksia. Mutta tähän kämppään niitä kaipasin. Joten sunnuntaishoppailua harrastettiin toissapäivänä. Muutama muukin oli tajunnut, että kaupathan on auki. Suhteellisen rennosti vedettiin kuitenkin ja enää on kolme laatikkoa tavaraa purkamatta. Ne laatikot sisältävät kaiuttimia ja subbareita ja sellasta, mitä en tiedä, mihin niitä voisi tunkea. Eli kököttävät nätisti nyt vaan sitten siinä keittiössä. Voisihan ne toki siirtää vaikka vierashuoneeseen...

Lauantaina yritettiin saada jotakuta kaveria kylään, mutta kaikki olivat niin kovin kiireisiä, eivätkä nopealla varoitusajalla päässeet tulemaan. Joten lähdettiin Flamingoon lillumaan. Oli ihan mukavaa, rentouttavaa. Lillumisen jälkeen vielä käytiin syömässä. Eli oikeastaan lauantaina oli treffit.

Tänään on kuoro ja mähän meen sinne!

kämmäilyä

mokasin tänä aamuna töissä aika pahasti... onneksi mitään peruuttamatonta ei käynyt, mutta loppuviikon aikataulu meni aikalailla uusiksi ja melko tiukaksi veti muutenkin jo kireäksi suunnitellun viikon.

Olen nyt nähnyt muutamana yönä/aamuna unta, jossa olen ihastunut aivan toivottomasti johonkin muuhun kuin mr S:ään. Tunne on ihanankamala. Pari eri ihastuksen kohdetta näissä unissa ollut, ihmisiä, joista pidän noin niinkuin muutenkin melkoisen paljon. Pelottavaa. Voipi johtua nämä unet siitä, että jollakin tasolla tunnen kateutta siitä, että sinkkuutuneet kaverit käyvät treffeillä. Mulle jysähti, että mä en "saa" käydä enää treffeillä! Ihan kuin nää viis vuotta olis olleet muuta kuin jatkuvaa treffailua... (tosin yhdessä asuessa toi arki vie mennessään välillä).

Eron aikoihin surin sitä, etten jaksa enää kertoa kaikkea itsestäni, ettei kukaan muu kuin exä voi tuntea mua samalla tavalla. Nyt on sellainen tunne, että haluaisi jollekulle kertoa kaiken itsestään ja oppia tuntemaan kokonaan uusi ihminen. Nää nyt on tällaisia omituisia tuntemuksia. Kuitenkin mr S:n kanssa menee erittäin hyvin. Oon onnellinen, kaikki toimii ja on hyvin. Sekopäistä.

Lisää kavereita on sinkkuutumassa... melkoinen erobuumi vauvabuumin rinnalla. Yksi kaveri tosin myös ilmoitti kihlauksestaan ♥. Siitäkin toki sain ajattelemisen aihetta, tämä kaveri viimeisen viiden vuoden aikana seurustellut kolmen eri ihmisen kanssa ja vajaa vuoden ollut tämän nykyisen kihlattunsa kanssa. Nopeammat liikkeet olisivat olleet näyttävämpiä ehkä myös meidän tapauksessa? Luulin ensimmäisen vuoden, että me mentäisiin naimisiin aivan ennätysvauhtia. Nyt vaan tuntuu, että vuodet vilisee ohi...