Olotila

pysähtynyt, laiskotteleva, villasukkainen. U ja mr S on kipeenä, flunssanpoikasta kummallakin. U vetelee tokia päikkäreitä tälle päivälle (ekat kesti semmosen puolisen tuntia, saa nähdä kauan nyt pystyy nukkumaan) ja mr S touhuaa mulle jouluvaloja pihalla :) tulee muuten kylän komein valaistus tähän torppaan! Ainaski mun mielestä.

Eilen tosiaan tuli 8 vuotta mun ja mr S:n tapaamisesta. Juhlistettiin sitä syömällä Olo -nimisessä ravintolassa. Olipahan hyvät pöperöt! Listalla tosiaan vaihtoehtoja kaksi. Joko pidempi menu tai lyhyempi menu. Otettiin se lyhyempi (6 ruokalajin) ja viinien kera. Voi elämä, että syöminen voikin olla nautinto! Ja kuka ihme sen 9 ruokalajin illallisen jaksaisi oikeasti syödä, kun tuossa 6 ruokalajin illallisessa oli oikeasti 12 ruokalajia. Oli keittiön tervehdyksiä ja leipää ja vaikka mitä hyvejää. Ja oli ravintola mun makuun, jälkkäriannoksia oli kolme + vielä ennen laskua pikku suklaajädetikkuhässäkkä =) niin ja siinä pääjälkiruoassa oli hattaraa!!! Siis aivan huippua!

U oli siskolla hoidossa, oli kuulemma mennyt ihan hienosti. Mitä nyt oli siskonmiehelle kiukutellut pulloruokinnasta, mutta sisko oli sen ongelman selvittänyt, U ei vaan tykkää syödä kovin pystyssä. Kuka sitä nyt istuma-asennossa söisi, kun makuultaan on tottunut... Taitaa olla melkosen laiska kaveri meillä.

Jospa nyt oikeesti kaivelis noita muita joulujuttuja tuolta yläkerrasta...

draamaa

eilen illalla oli melkoinen show. Paco ehti napata U:ta sormesta ennen kuin kerkesin tehdä mitään. Ja taas kaikki kolme kiljuttiin... Mä Pacolle, U säikähdyksestä (ja kyllä sitä sattukin, tuli ihan verta) ja Paco ilmeisesti vaan yhtyi meteliin. Harmi vaan, että U oli just menossa nukkumaan (eli aivan sippinä tissillä) mutta tän episodin jäljiltä sitten sitä kiljuntaa riitti varmaan yli tunniksi. Aina kun saatiin se vähän rauhottumaan, muistui mieleen taas huutava vääryys ja kipu ja säikähdys ja alusta isolla volyymilla. Onneksi ei tullut mitään isompaa haavaa, yks tippa verta, enkä tänään enää löytänyt sitä kohtaa, mistä pikkulintu oli nappassut.

Pitää vahtia vieläkin tarkemmin tota lentävää rottaa. Tänään oli sillä häkkipäivä, katotaan taas huomenna sitä ulkoilupolitiikkaa.

Käytiin tänään ostamassa jouluvaloja, mr S:n pitäis vaan ehtiä jossain välissä virittää ne tonne pihalle. Pitää myös kaivaa kaikki joulujutut ja alkaa pikkuhiljaa tekeen joulua meille <3 p="p">

jänskättää

että millanen höpösetä tosta meidän U:sta tuleekaan... Sitten kun intoutuu juttelemaan, ei meinaa saada suunvuoroa. Sen verran tulee juttua ja vielä volyymit kaakossa. Varsinkin, jos ei ihan heti vastaile, niin huutamaanhan sitä pitää ruveta (ei siis itkuhuutamaan, vaan jutteluhuutamaan). Olo on todella älykäs, kun täällä päivät pitkät juttelen U:n kanssa lähinnä vokaaleilla. Uuuuuu, ööööööö, ooooooo, jne.

pikkujoulu

duunin pikkujoulut oli eilen. Oli ihanaa laittautua, valmistautua ja nähdä kaikkia aikuisia, ihania ihmisiä.  Käytiin Storyvillessä syömässä (ei mitään ihan huippuruokaa :() ja siitä käppäiltiin tien yli Finlandia-taloon katsomaan stand uppia. Ihan oli hauskaa =). Tosin olisi ehkä ollut kivempi jutella enemmän ihmisten kanssa, mutta mutta. Loistavuutta, että pääsin mukaan. Tapasin myös uuden pomoni, aloittaa tammikuussa meidän firmassa. Toivottavasti on kiva, alkuvaikutelma oli vähän varautunut. Mutta toisaalta ekaa kertaa näki kaikkia ja kuitenkin varmaan sitäkin jännitti.
Meinasin, että olisin lähtenyt jatkoille (yritys oli kova), mutta kun Teatterin jonosta jengi alkoi häröilemään jonnekin muualle, niin totesin, että parempi vaan ottaa taksi (kun sellaisen vielä sai) ja tulla kotiin nukkumaan. Olis kyllä ollut kiva päästä vähän joraamaankin, mutta toisaalta tein (taas) sen virheliikkeen, että laitoin pikkasen överikengät jalkaan. Eli en olis kovin paljoo pystynyt enää seisomaan/kävelemään. Mutta kyllä ne kengät sai kehuja! Ihanat.

U oli ollut melkein mallikelpoisesti, mitä nyt raivonnut siitä, ettei ollut tissiä tarjolla. Lopulta kuitenkin oli pullokin kelvannut. Hyvä niin. Meillä on ens tiistaina mr S:n kanssa 8-vuotispäivä. Mennään ravintola Oloon syömään. U menee siskolle hoitoon (itseasiassa siskonmies sitä ranku hoitoon :)).

Ihan pian on mr S:n veli vaimoineen tulossa kylään, aikeina kattoa ehkä leffa tai pari, popparia, namia ja jädeä. Mr S touhuaa meille iltapalaa, tacoveneitä. NAM.

paardit oli parhaat

U:n 0-v syndet ohi. Vieno kahvintuoksu leijailee täällä, koska U:lla oli päällään hieno, mr S:n itse askartelema ja kahvilla värjätty paita päällä. U oli vähän kiukkusena, ei oikein omana itsenään bileissä. Mutta sammahti kuitenkin hetkeksi siskonmiehen olkapäälle ja ihmetteli menoa ja meininkiä loppuajan.

Oltiin siis juhlimassa Huimalassa, kakaroita ei juuri näkynyt, mutta siitä päätellen ilmeisesti ainakin niillä oli hauskaa. Ja muutenkin ihanaa, ettei tarttenut siivota/järkätä/ressata.

Meillä mr S:n kanssa jonkinmoinen aselepo päällänsä, toivottavasti tää nyt tästä. Mulla vaan hajoilee pää, kun oon täällä kotosalla päivät pitkät.

Tein tänään lähestulkoon historiaa, menin bussilla Selloon, vaikka olis ollut autokin käytettävissä. Tosin auto oli Smartti, joten sinne ei olis mahtunut rattaat mukaan. Eli jotensakin oikeasti pääsin helpommalla laittamalla U:n rattaisiin päikkäreille ja menemällä julkisilla. Nukku tosi hienosti koko reissun ja vähän päälle. Nukkumisesta puheenollen, toissayön nukku tyyppi iltayhdeksästä aamukahdeksaan. Meinas tulla säikähdys, kun mr S:n herätyskello soi ja tajusin, että on aamu ja en oo kertaakaan syöttänyt U:ta. Luulin jo, että se on varmaan kuallu tai jtn. Tollasia öitä sais kyllä tulla lisää, kiitos!

tukka hyvin

muttei todellakaan kaikki hyvin. Hirveetä riitelyä mr S:n kanssa. Se ei vaan tajuu!

Kävin parturissa pitkästä aikaa, aivan loistoa, että on taas tukka kuosissa. U oli mummilla hoidossa sen aikaa. Vähän oli ollut ihmeissään pulloruokinnasta, mutta kun tarpeeksi nälkä oli tullut, niin johan oli maistunut. Ja tämä teksti jäi näin lyhyeksi, koska U ei jaksanutkaan katsella puuhamattonsa vekottimia pidempään.

Ehkä sitten toisella kertaa lisää...

ruokapäiväkirja

mr S:n serkkupuoli kyseli, että pidänkö jonkinlaista ruokapäiväkirjaa, kun muistin, mitä vuosi sitten pösilön (beaujolais nouveau:n lempinimi tästälähin, kun en osaa lausua) kanssa syötiin. Niin siitähän tää ajatus sitten lähti. Eli eilen oli pösilöä (sekä jotain muuta viintä, skumppaa, lonkeroa ja breezereitä) tarjolla kera bruschettojen, naudan sisäfileen, kerma-juustoperunoiden ja Bailey´s -juustokakun. Että sellainen menu eilen.

Tänään oon siivonnut eilisen jälkiä, käynyt lenkillä (U nukkumaan vaunuihin), syönyt aamupalan, pessyt uunin... kaikennäköstä sitä ehtii, kun vaan tekee.

Paco muuten aiheutti melkoisen sydärin eilen. Oli ulkoilemassa siinä ennen vieraiden saapumista. Kun mr S lähti hakemaan vieraita (ja kauppaan), aloin houkuttelemaan pikkulintua häkkiinsä. Ei onnistunut. Livahti keittiön sokkeliin vaihteeksi tuolta pesukoneen alta. Mutta sitten tulikin jännä kohta. Ei suostunut tulemaan ollenkaan pois sieltä, normaalisti tulee kurkkimaan, kun huutelee sen nimeä. Nyt ei rapistellut yhtään, ei pitänyt mitään ääntä, aivan hiljaa oli jossain piilossa. Vieraat ja mr S tuli jo meille, kerroin huoleni mr S:lle ja sitten revittiin sokkelin peittolistoja pois. Paco oli aivan liikkumatta jossain tuolla pesukoneen ja viinikaapin välissä. Säikähdin jo, että on kuollut. Oli aivan hirveä kokemus. Jotenkin pojat onnistui sen hätistämään sieltä pois, meni perimmäiseen nurkkaan, kyyhötti aivan liikkumatta pää nurkassa, jalat kippurassa ja paskaa perseessä siellä. Aivan hirveetä. Jotenkin se siitä havahtui ja tuli sitten hirveellä huudolla pois vihdoin tuolta keittiön kaappien alta. Veikkaus on, että on saanut jonkinmoisen sätkyn (sähköiskun) tuolta pesukoneesta jotenkin. Oli meinaa sen verran outoa sen käytös. Ja sen pyrstö oli aivan paskassa ja kloaakki (peräaukko) avoinna... Aivan hirveetä oli pelätä, että se on kuollut, tai että se kuolee kohta. No, nyt se tuolla häkissä raivoaa, kun ei pääse ulos. Ihan omana itsenään... Nyt on pakko tukkia kaikki reiät, mistä pääsis pikkulintu tuonne keittiön sokkeliin.

Pitää vielä kertoilla U:n rokotekokemuksesta. Toiselle nous kova kuume, oli aivan pois pelistä raukka. Mr S kun tuli kotiin, oli U aivan unessa (mun sylissä). Mr S otti siitä U:n syliinsä, U havahtui, katteli mr S:ää aivan kummissaan (kuka toi äijä on ja mistä se on pikkasen tuttu -tyyppinen tuijotus), ilmeisesti muisti palasi hetkeksi, tuli vino hymynpoikanen ja kesken sen hymyn yrityksen taas nukkumatti yllätti. Raukka oli tulikuuma ja tärisi nukkuessaan. Välillä havahtui, itki hetken ja taas simahti. Onneksi mr S kävi apteekin kautta ja annettiin yöksi vähän roppia. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä onneksi meidän pieni poika.

beaujolais nouveau 2012

tänään se on tullut Alkoihin, mutta mr S ei kerennyt käymään (enkä mä muistanut) joten siirtyy viikonlopulle tämän maistelu. Ehdin jo hieman makustelemaan netissä, kovasti kehuivat tämän vuoden viiniä, vaikka on ollut erittäin huono satovuosi. Tämä on sellainen perinne, josta haluan pitää kiinni. Hyvää ruokaa, pullo beaujolais nouveau:ta ja toivottavasti hyvää seuraa. Muistaakseni viime vuonna oli sama seura, joka tiedossa tänä viikonloppuna, mr S:n serkkupuoli vaimonsa kera.

Hassua kyllä, mulla on jonkinlainen aikamuisti, vaikka muuten tää muistipuoli on tällä hetkellä aivan käsittämättömän huono. Oon tässä parina päivänä miettinyt, että milloin tulee tämän vuoden punkku, hieman epäillen, että menikö se jo. Mutta tänään sitten tosiaan havahduin todella asiaan ja tänäänhän se päivä olikin. Huomenna Alkon kautta ;)

hups

käväisinpä stockalla. Kun tarvitsin sellasen clutch -kokoisen vekottimen hoitolaukkuun, johon saan näppärästi omat kamat, ettei tartte sieltä vaippojen seasta kaivella lompakkoa jms. En osannut päättää, joten ostin sitten kaksi. Molemmat mustaa nahkaa, mutta kuitenkin niin erilaiset... tai niin ainakin yritin perustella itselleni sitä, että halusin molemmat. Merkit Ted Baker ja Lumi. Ja yritin löytää kuvia, mutta jostain syystä ei ole kummankaan nettisivuilla juuri noita mun ostamia laukkusia. Ehkä pitää ihan ite kuvata jossain vaiheessa. Nyt ei pysty kykenee.

Ennen tätä hurjaa shopautusta käytiin U:n kanssa neuvolassa. Raukka sai kaks piikkiä ja vielä suun kautta rokotteen. Nyt on kovin itkuinen ja väsynyt. Toivottavasti ei kestä kauaa toi kiukku. Painoa oli pojalla tullut ihan hyvin, pituuttakin oli jonkin verran kertynyt. Kriittiset mitat tässä kolmen kuukauden kohdalla olivat paino 6,5 kg ja pituus 61 cm. Ton pituuden kanssa on hassua, että oon jo joutunut laittamaan lähes kaikki 62 cm kokoa olevat bodyt kirpparipinoon, kun ovat pieniä. Mutta hassusti noi koot menee muutenkin noissa vauvojen vaatteissa. Varsinkin ulkomaisissa vaatteissa. Siskon lähettämistä vaatteista, joissa kokomerkinnät 6 months ja 6-9 months, on ne pienemmät jo myös siellä kirpparipinossa...

Jaaha, U heräilee taas, pitää pientä sylitellä. Kun harmittaa tää elämä kamalasti. Mietin vähän, että pitäiskö lähtee jo varuiks ostaa jotain särkylääkettä, jos kuume nousee? Ehkä laitan mr S:n asialle kun tulee töistä kotiin.

jännittää

U:ta meinaa eka isänpäivä sen verran, että ei meinaa nukahtaa uudelleen. Jos nyt hetkeksi vielä nukahtais, että saisin ite vaikka tunnin unta kuulaan ja sitten aamupalan värkkäykseen mr S:lle. On meillä lahjakin, U halus mamman avustuksella ostaa mr S:lle uuden paistinpannun, kun lievää kiroilua on ollut noista vanhoista johtuen. Tosin mr S on niin omatoiminen, että tossa pari viikkoa sitten tuli uuden paistinpannun kera kotiin. Nyt on sitten kaks uutta.

Meillä on muuten leffateatteri tuolla yläkerrassa! Aika on hiano. Katottiin eilen illalla piirretty (Planet 51), U:kin oli ihan meiningeissä mukana. Vaikka yritin kyllä sanoo, ettei niin pienet saa kattoo telkkaa. Ja vähän oli jänniä kohtiakin siinä, näkiköhän pieni painajaisia?

Eilen oli myös Järvenpäässä kummipojan luona pikkujoulumeininkiä. Ihan kivaa, mutta vähän rankkaa kun vissiin seittemän kakaraa (+meidän suloinen lapsonen ;)). On vähän meno muuttunut näissä pikkujouluissa, tosin en tiedä, kumpi on oikeesti rankempaa, rymy- vai perhejuhlat. Molempien jälkeen korvissa soi ja väsy on kova...

hyvä ruoka

parempi mieli. Ei mulla muuta sitten tähän väliin. Paitsi että itetehdyt fränkit, biffi, iteväkerretty kerma-pippuri-konjakkikastike ja näön vuoksi jotain kasvista siihen sivuun teki tehtävänsä. Oon etevä ja verensokerin laskettua alle sallitun rajan aivan sietämätön tyyppi. Ottaisinkohan tästä vaikka opikseni?

ÄLÄ LUE!

sisältää urputusta, valitusta, mankunaa ja kitinää. Eli jos yhtään tykkäät tämänhetkisestä olotilastasi, olepa vaikka lukematta tää vuodatus. Koska tällä hetkellä olotila on sellainen, että kaikkia saa luvan harmittaa mun kanssa, tai muuten!

Mä olin aivan täydellisen onnellinen papukaijan (ja mr S:n) omistaja. Talollinen jopa, matkusteleva, iloinen, suht hyvin toimeentuleva tyttö. Uudessa työpaikassa kaikki hyvin, loistavat duunikaverit ja eri mielenkiintoinen työ. Piti sitten ihan oikeesti tähän väliin perustaa perhe. Papukaija meni pilalle, mr S tavallaan meni pilalle (no, se nyt oli odotettavissa tän talon kanssa muutenkin, kun AUTOTALLI), duunikaverit on kaukainen muisto, tällä aivokapasiteetilla tuskin sais edes mitään töitä tehtyä, matkustelusta puhumattakaan. Rahaa ei voi tuhlata, kun ei oo.

Suomeksi: MULLA ON TYLSÄÄ!!!!!

Tänään tällainen päivä. Ehkä tätä hieman kiihdytti eilinen ostosreissu kaverin kanssa, joka oli ihan tosi hoikkana ja löysi täydellisen pikkumustan pikkujouluihinsa. Ja olis kyllä voinut ostaa melkein minkä tahansa niistä sadoista mekoista, joita kokeili. Mulla läskimaha, tili miinuksella, tukkakin kaipaa jotain (no, se onneksi sentään on hoidossa, reilun viikon päästä parturi vihdoin). Ehkäpä mun pitäis lottovoittajana (140€) törsiä oikeesti ja ostaa vaikka sitten vaan näihin yksiin pikkujouluihin se mekko. Vaikka sitä tulis käytettyä kerran. Tai edes uudet kengät. Auttaiskohan se?

No joo, mr S asentaa U:n ja yhden kaverin kanssa videotykkiä tuolla ylhäällä. Sekin ärsyttää, olisin halunnut tehdä jotain kivaa. Mutta ei. Teen noille nyt sitten vaikka ruokaa...

laiskiaiset

nukuttiin U:n kanssa tänään puol yhteen. Mennyt tää päivä ihan koomatessa... Mutta saa tällasia päiviä olla välillä.

Nyt odottelen mr S:ää kotiin, U:lla jostain syystä kova sylinkaipuu, en jaksa sitä pidellä koko ajan. Ja ollaan kolme kertaa vaihdettu taas sen vaatteet, pukluilu on ollut tehokasta. Nyt se tuolla mankuu lattialla. Oon ihan hirviömutsi, rääkyköön hetken, ei se siitä rikki mee.

Hirviömutsiudesta kertomaa; vetäsin pikku pikajurrit lauantaina. Tulipahan kokeiltua. Ettei tartte sitten parin viikon päästä duunin pikkujouluissa moista kokeilla (eipä;)) ja ihan kotosalla ollen, parin kaverin seurassa ja mr S oli "hoitovastuussa". Tosin U on tällä erää niin mallikelpoinen pikkumies, että menee siinä yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräilee kuudelta syömään, jonka jälkeen voikin sitten vetää kepoiset aamupäikkärit. Eli ei tarttenut edes herätellä mr S:ää syöttämään pullosta pikkuselle keskellä yötä, kun silloin aamusta jo pystyin taas imettämään.

Mitäs tässä ollaan tehty? Nähty kavereita, käyty mummilassa ja mummolassa, ei mitään kummempia. Nyt yltyi huuto sille tasolle, että pakko ottaa taas syliin toi tyyppi...