asuntohaaveita

oltiin eilen muuttamassa kaveripariskuntaa. Muuttivat omakotitaloon rivariyksiöstä. Muutto meni suht hyvin, mitä nyt pariskunnan naispuoleinen henkilö meinasi alkaa synnyttämään välillä... Supisteli niin ahkeraan, että jäin auttamaan tavaroiden purkamisessakin, vaikka olisi tehnyt mieli lähteä kotiin touhuilemaan heti kamojen kannon jälkeen. Siinä tavaroita purkaessa tuli se fiilis, kun availee kuin joululahjoja ikään kaikkea pakkaamaansa. Saa päättää, mihin mikäkin juttu tulee, kaikki on puhdasta ja siistiä ja uutta vielä itselle.

Tuli hinku saada nopeasti uusi asunto=) jotta pääsee laittamaan paikat uusiksi. Kyselinkin jo mr S:ltä, että milloin laitetaan kämppä myyntiin??? Ehkä loppuviikosta voisi laittaa kämppää myyntikuntoon, tehdä siitä avaramman viemällä pari nojatuolia säilöön, siivoamalla roinaa pois... odottavalla kannalla. Vaikka meidän koti on ihana, jossain on vielä ihanampi juuri meille!

kiukku

muistui juurikin mieleeni, millainen olin ennen kuin aloitin syömään ehkäisypillereitä. Kiukkuinen, omistushaluinen, räjähtelevä, toisin sanoen ihan hirvee akka. Tosin silloin olin myös 15 vuotias, joten silläkin on voinut olla osuutta asiaan...

Kiukuttaa jostain syystä. Vaikka ei varsinaisesti ole edes mitään syytä. Sain eilen ihanan ranne- ja kaulakorusetin, meistä otettiin muutama kuva, illalla käytiin syömässä täydellisessä italialaisessa ravintolassa (karitsaa ja vasikkaa, syötiin siis eläinvauvoja...). Ilta päättyi sänkyyn, molemmat tyytyväisinä.

Ja tänään elämä on jotenkin ihan väärin. Ei ole mitään yhtä syytä, mutta pari väärää tai väärällä äänenpainolla sanottua sanaa, yksi unohdus (johon minäkin olin osasyynä), nälkäinen miekkonen ja kiukku on päällä.

Onneksi mr S antaa ainakin vielä mun vaan olla omissa oloissani... ja ei voi Pacon läheisyydessä olla kovin kiukkuinen. Se on niin pelle.

hetken hengähdys

on ollut yhtä juoksua tänään töissä, sentään kerkesin käydä syömässä... Kohta lähen kotiin pyörähtämään ennen kuin pääsee taas illalla tulemaan takaisin tänne töihin =) jepjep, en tiennyt mihin pääni pistin, kun vaihdoin työpaikkaa. Tosin, eipä ole tylsiä päiviä! Tänään sinkoillut sinnetännejatonne.

Jalkoihin sattuu, mutta onneksi niska/hartiakiristys on tiessään, kiitos pillereiden!

ei jaksa

viikko vasta puolivälissä ja mä odotan kuin kuuta nousevaa viikonloppua. Tänään, huomenna ja perjantaina ihan hirvee härdellibordelli töissä, joten ehkä stressaan vaan etukäteen kaikkea. Viikonloppuna kun ei pitäisi olla mitään suunnitelmissa, niin vois ottaa ihan lunkisti. Hitto mikä sana.

Jumitus hieman helpotti lääkekoktaililla (kemiallista sodankäyntiä kiristäviä lihaksia vastaan vuodesta jotain). Vieläkään ei mikään voittajafiilis. Onneksi tänään ei kauheesti tartte olla tässä koneen äärellä. Voi auttaa.

En käynyt eilen kaverilla. Ei pystynyt, kun päätä särki niin kovaa. Mennään sitten mr S:n kanssa joku toinen päivä.

Takaisin työn pariin...

väsymystä ja kiristystä

leivoin tänään töissä yhden leipätaikinan. Oon ihan poikki, piti taas keskustella yöhön asti kaikesta muka tärkeestä miekkosen kanssa. Lähti aamulla taasen työmatkalle, mä jäin nukkumaan. Olin vasta vähän yli yhdeksältä töissä...

Odotan vaan, että kello tulee kolme, aion niin mennä kotiin päikkäreille. Pitää käydä tänään illalla kattomassa kaverin uutta kakaraa, mutta käyn vaan pikasesti. Mulla on niin jumissa niska/hartiayhdistelmä, että suunnitelmissa on ottaa kunnon rentoutus kemiallisesti. Se pitää tehdä ajoissa illalla, koska muuten ei pääse ajoissa huomenaamulla sängystä. Ihan laillisia lihasrelaksantteja siis, mutta ehkä hippusen enemmän kuin lääkäri määräisi. Jos tää kiristys jatkuu, alkaa meinaa migreeni. Se ei oo kivaa.

Kävin eilen kaverin kanssa keskustassa ostoksilla. Pitäisi keksiä, mitä ostaa viisivuotislahjaksi miekkoselle. Pää ihan tyhjä. Pacolle löysin eilen kookospähkinän, johon voi koloutua. Tosin eilenillalla vielä hälytti kovaan ääneen, että joku on tuonut jotain todella väärää hänen häkkiinsä. Ehkä se siitä. Toisaalta, jos intoutuu liikaa siitä koloutumishommasta, voi olla, että siitä pähkinästä tulee sille pesä, jota puolustaa kuin... no, pieni eläin.

Kello löi kolme, yritän pysyä hereillä kotiin asti...

epäorgaanisen kemian labratentti osa 1

jota olen panikoinut kuukauden ja oikeasti lukenut kyseiseen tenttiin. Ihan päin persettä. Niin kiero opettaja, että kahdeksan edellistä tenttiä, jotka olin haalinut kasaan, olivat aivan erilaisia kuin tämänkertainen tentti. Kysymyksiä jalokaasuista!!! En mä sinne asti päässyt! No, viikolla 51 lisää. Vielä kun suostuisi kertomaan, että minä päivänä...

makuupussit silmien alla

viikonloppu meni todella vauhdilla. Perjantaina lähdettiin mökille, Paco matkahäkissään mukana piipitti takapenkillä menemään. Mietittiin, että voi olla aikamoinen reissu, jos joskus pääsee pikkulintu Rukan mökille mukaan. Hui. No, päästiin perille, syötiin pekonipastaa (jonka mä tein), juotiin pari lasia punkkua. Ajoissa nukkumaan ja sellaista...

Lauantaina sitten käväistiin Lohjalla (masentavan oloinen paikka) autokaupoissa. Saatiin jopa pieni kinanpoikanen aikaan autoista. Ylläripylläri. Ruokakaupan kautta ja takaisin möksälle. Kaveripariskunta (joka vaikutti siltä, ettei kovin pitkään enää ole pariskunta) tuli viettämään iltaa hyvän ruoan ja juoman kera.

Ilta meni syödessä, juodessa, jutellessa, saunoessa (mä kyllä olin kylvyssä). Pojat laitto pärrän atomeiksi joutessaan, me tytöt ja Paco tietty tehtiin ruoat ja sellasta.

Sunnuntaina Paco sai hepulin, meinas mennä läpi kahdesta ikkunasta. Säikäytti niin pirusti. Miten paljon voikaan olla kiintynyt jo nyt siihen pikku riiviöön. Oli raukka vähän hitaalla pitkän aikaa. Kotona (tai oikeammin jo autossa) alkoi taas ääni löytymään. Onneksi.

hetkinen ilman mitään

pääntyhjennystä. Positiivisia ajatuksia, keskittymistä omaan osaamiseen. Sitä tarvitsen ehkä eniten huomenna tenttiin. Yritys on kova koko ajan, mutta paniikki iskee puskee tunkee läpi. Tää tenttihän menee läpi. Mikään kemianopettajan päähänpinttymä ei voi mua estää.

Huomenna aikaisin töihin leipomaan. Tuntuu hyvälle. Onneksi myös huomenna todella hoppu päivä, ei kerkeä panikoida.

Nyt voisin pikkahiljaa lähteä kotiin vielä puristamaan viimeiset aivosolut hereille =) (jep, ei tänäänkään kuoroa, oon luuseri, joka keksii tekosyitä. Ens viikolla sitten...)

paniikki yltyy

kirjoittelen epätoivoissani noita epäorgaanisen reaktioita suoraan kirjasta, jos vaikka jonnekin "lihasmuistiin" jäis edes joku tärkeä reaktio... Jep, ei ihan hirveesti oo edistytty tässä tenttijutussa. Viikonloppu meni vauhdilla. Ei menty leffaan, mutta siskojen oli silti pakko hakea jättipokkoroonit ja limut, kun olivat asennoituneet jo niin siihen (ei siitä leffasta niin väliä, mutta ne syömiset!) Käytiin syömässä ja lauantaiaamuna uimassa. Löysin parit joululahjat (joista tuli taas jo sanomista mr S:n puolelta...). Lisäksi törsäsin taas itseeni mahdottomia summia rahaa. Meikkivoide, puuteri ja ripsari reilusti yli satasen... No, yritän uskotella itelleni, että noi merkki/laatutuotteet vaan kestää niin paljon kauemmin, että kannattaa ostaa niitä.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten krapula ja vapina. Kaveripariskunta (joilla on maailman ehkä toiseks söpöin koiruus) juotti lauantaina sushin syöttämisen ohessa meille jotain hiton 80% myrkkyä. Oli mukavaa, mutta sunnuntaina jysähti. Eipä noustu sängystä sinä päivänä...

Eilen tehtiin pienimuotoinen meikkausoperaatio kotosalla. Poistettiin vierashuoneesta hyllyhässäkkä ja paklattiin ja maalattiin seinä. (lue: mr S teki nämä, mä seurasin tehokkaasti vierestä). Lisäksi mä "tapetoin" Pacon häkin päätyseinän =)

Tälläkin hetkellä pakoilen tuota epäorgaanista... paniikkkkiiiii!!!!!

petturuudesta kertomaa

tänään töistä suoraan siskojen kanssa (valitettavasti vaan lempparisisko ei pääse) hotelli Flamingoon! Soiteltiin just, ja olivat päättäneet että mennään leffaan (siis ylenmääräisen syömisen ja lillumisen lisäksi). Olis varmasti todella mukavaa, mutta takaraivossa jyskyttää epäorgaanisen kemian tentti, johon en oo valmistautunut kunnolla. Se on jo ens torstaina! Apua. Epätoivoisia ajatuksia risteilee mun päässä: etsin jonkun, joka osaa epäorgaanista kemiaa ja näyttää multa, menee tekee sen tentin mun puolesta (nykyään tarkastavat henkkarit noissa uusintatenteissä, onkohan joku tätä joskus yrittänyt...); lahjon opettajan laittamalla pari satasta tenttipaperin väliin; kilahdan täysillä tentissä; kuolen???. Tenttiin lukeminen kun ei näytä nyt vaan toimivan. Oon päntänny ja päntänny, mutta ei vaan tunnu uppoovan.

Ehkä tänään hetken kuitenkin rentoudun, on mulla se tenttikirja mukana kyllä... Miten tää on taas tällasta kitkuttamista??? Voi kun pääsisi ajoissa lähtemään (riippuu mr S:stä, heittää mut sinne hotellille) niin voisi käydä vähän shopauttamassa. Se ainakin saa ajatukset jonnekin ihan muualle (lue: rahahuoliin). Pitää ostaa irtopuuteri, meikkivoide, ripsari, silmämeikinpoistoaine... jotain vielä, ei voi muistaa. Eli lähes kaikki mun perusrakennusaineista on ihan finaalissa. Ei hyvä.

Huomenna mennään kavereille kylään, pitää sinnekin keksiä joku vieminen. Just nyt ei olis ylimäärästä rahaa... keksin jotain halpaa kivaa? (onko sellasta olemassa?????)

flow

tänään on mennyt työt putkeen. En välttämättä vielä mitenkään ihan kauhean hyvin ymmärrä, että mitä kaikkea pitikään tehdä, mutta tänään oli hyvä flow. Tulin puoli kuudelta töihin ja siitä lähtien miltei taukoamatta painellut menemään. Onneksi huomenna on perjantai, koska tällaisen flow:n jälkeen tulee väistämättä pieni väsymys. Hymyillen muistelin niitä huippuhyviä työ-öitä, jotka leivoin Giovannin kanssa. Ne meni melkein aina putkeen. Niin, paitsi sitten, kun Giovanni päätti suuttua mulle ja olla puhumatta. Onneksi vaihdoin työpaikkaa ihan vähän sen jälkeen.

Työkavereilla on niin suuri merkitys mulle. On kamala ikävä niitä kavereita sieltä vanhasta työpaikasta. Eikä täällä tunnu olevan kovin potentiaalista uutta kaveriporukkaa =(

Tänään on hyvä päivä. Onneksi näitäkin on välillä.

itsetunnon romahdus

törmäsin tänään erittäin kauniiseen naiseen, joka oli kaikenlisäksi erittäin laiha ja myös vaikutti mukavalta. Jouduin raapimaan itseäni jostain mudista, kun kuulin, että nainen oli juuri tullut äitiyslomalta töihin... niin hoikka, niin kaunis, niin hyvinvoivan oloinen. Mä en pysty pitämään itseäni kasassa, kuosissa, kauniina, hoikkana. Edes ilman lasta. Plääh, tuli ihan tyhmä fiilis.

Tänään huono olo jatkuu, pitäis ravata täällä töissä iltaan asti ja huomenna aikaisin takaisin. Välillä kyllä pakko käydä kotosalla lepuuttamassa. Ei hyvä juttu, kun on kuitenkin hiukka kipee olo. Ens viikolle tuli taas nakkia niin että ei mitään järkeä.

ehkä tää taas tästä... onneksi sentään mr S tulee tänään kotiin, ehkä sillä on jotain kivoja tuliaisia!?!?!?

tiistain toivottomat turinat

tää päivä ei lopu ikinä! Oon ollut jo ainakin seitsemäntoista tuntia töissä eikä vielä ole edes ruokis!!! Päätä särkee, kurkku on kipee, jäseniä kolottaa. Eli hiphurraa, taitaa olla ihana räkätauti olla tuloillaan. Ei oo nyt ihan huippu olo =(

eilen taas vedettiin pizzaa naamaan... mun maha on ihan hillittömän kokoinen, varmaan isompi kuin joillain raskaanaolevien (viimeisillään) ihmisten keskimääräiset mahat. Silti mätän ja ahdan. Inhotuskin vielä kaupan päälle. Sääkin on kuin morsian... loskapaskaa, joka kohta varmaan jäätyy ja saan raapia auton jostain ikiroudasta esiin iltapäivällä. ÄÄÄÄÄH!!!!

kiitoksia ja anteeksi.

hunninko jatkukoot

mr S lähti tänä aamuna taas reissuun. Oli pakko syödä täällä töissä ihan oikea ruoka, kun ehkä torstaina saa kotona seuraavaksi ruokaa? En oikeesti oo näin avuton, ei vaan huvita yksin. Sitäpaitsi, me Pacon kanssa eletään vallan mainiosti juustosiipaleilla, säilykekurkuilla ja vadelmavichyllä. Tosin noi säilykekurkut ei oo vielä ainakaan ollu Pacon lemppariruokalistalla. Vaikka kyllä lokkii kaikkea, mitä ihmiset vaan sattuu syömään.

Ravattiin eilen isejä läpi. Jätin kyllä viimeisen reissun väliin (mr S:n biologinen isä) kun alkoi olemaan jo niin hirveä ähky ja hedari. Tuli silti ahdettua ja ihan liikaa. Iltapalaa piti kuitenkin vielä syödä kun mr S niin kiltisti teki. (josta tuli mieleeni, että mulla jäi jonkin verran vielä sinihomejuustoa kaappiin... ja on siellä pipareitakin. Eli tän illan ruoka plakkarissa=)). Illalla vakavaa puhetta. Olen liian negatiivinen, mikään ei ole hyvin. No ei ole ei, kun ressaa ihan ylettömästi noi tentit ja koulujutut muutenkin. Enkä oikeesti ole edes tyhmä, vaan ylettömän laiska ihminen. Eilen illalla hieman katoin noita epäorgaanisen tenttikysymyksiä, tein jopa oivalluksia. Oli ihan jees. Nyt vaan pitää muistaa ne oivallukset vielä pari viikkoa...

Töitä pitää ilmeisesti välillä tehdä, meni jo hermo tohon yhteen riivinrautaan... suljen korvani ja meen mun onnelliseen paikkaan... vaaleanvihreänurmikko, vaaleanvihreänurmikko....

väärä valinta?

tällä hetkellä tuntuu, että tää työ on jotain ihan muuta, kuin mitä halusin ja etsin. Nyt vaan PITÄÄ saada se koulu loppuun!!!

Ulkona sataa lunta/räntää ja talvi yllätti taas autoilijat... eli normaali kahdeksan minuutin ajomatka töihin kesti n. 20 min. Urpoja autoilijoita. Minähän siis olen täydellinen kuski!

Mr S soitti eilen, sanoi menevänsä suoraan kentältä pomonsa luokse (ylläri ylläri) ja että arvon herra sitten pitäisi hakea sieltä joskus iltasella. Sillä on niin paras olla jotain kivaa mulle. Mökötän, kun ei haluu mua nähä=(

hunninko

jos mr S olisi vielä pidempään poissa, alkoholisoituisin, velkaantuisin, lihoisin, luultavasti lopettaisin työnteon, meikkaamisen, peseytymisen. Se lähti lauantaina ja sen jälkeen oon tuhlannut ylettömästi rahaa jota mulla siis ei ole, hädin tuskin jaksanut meikata aamulla, vaatevalinnat on ollut mukavuuden mukaan valittuja. Tänään syötiin Pacon kanssa pizzaa. Kotipizzalla on ylettömän kätevä nettitilaussysteemi. Niin ja toi lintu kuolis sydäriin alta aikayksikön. Meen nukkumaan ennen kymmentä, mutten jaksa kuitenkaan herätä aamulla ajoissa. Lintsaan kaikesta, möllötän vaan sohvalla. Tänäänkin olisi ollut kuoro. En mennyt. Väsytti liikaa, mutten kuitenkaan saanut aikaiseksi edes nukkua päikkäreitä. Eilen illalla juopoteltiin Pacon kanssa yks tölkki lonkeroa. Niin, toi lintukin alkoholisoituis mun seurassa. Ei viikolla saa juoda alkoholipitoisia juomia! (mutta se oli vaan yks...)

Onneks mr S tulee huomenna kotiin! (Ens viikon alun se on taas poissa, apua!) Eiköhän tässä ollu syntilistaa kylliksi, nyt meen nukkumaan.

huono olotila + dementia

ruoka ei maistunut. Lounastauko töissä. Sääli heittää ruokaa roskiin, mutta kun ei vaan uponnut. Tämä viikko töissä analyysien opettelua (lähinnä pipetointia ja punnausta). Ihan kivaa vaihtelua.

Kävin aamulla siellä ultrassa, kaikki on kuulemma ok. Ei näkynyt mitään kummallista. Torstaina vielä lääkäri soittaa tulokset noista verikokeista. Enpä oikein usko, että niissäkään näkyy mitään. Vähän huono olo, krapula näemmä päätti tulla vasta tänään. Onneksi tiedossa suhteellisen rauhallinen päivä töissä. Kotona sitten pänttäämistä ja Pacon kanssa leikkimistä. Sillä muuten lähti lähes koko pyrstö irti tuossa viime viikolla... jäi oven väliin. On nyt vähän säälittävän näköinen, kun yrittää tasapainotella tai jarrutella lentoansa, kyllä sillä pyrstöllä on aika paljon tekemistä. Onneksi kasvaa takaisin.

Dementia on sen takia, että olin unohtanut lauantain e-pillerin. Sunnuntai-illalla muistin, että sellasiakin pitää vielä syödä. Tottakai aloin jo panikoimaan. Ei nyt mitään kakaraa! Toivottavasti ei ollut niin kohtalokas unohdus.

ikävä

miekkosta, joka lähti vasta eilen reissuun. Ei oikein osaa tehdä täällä kotona mitään. Pyörii ympyrää, siirtelee tavaroita, ei oikein voi olla paikallaan. Levoton. Eilen olin kaverin luona viettämässä iltaa, oli ihan kivaa. Morkkis on kyllä melkoinen... Miksi silloin kun vähän ottaa huikkaa, ei ole ikinä köyhä eikä kipeä. Tarjoaa kaikille, vaikka oikeesti siihen ei olis varaa. Yritänköhän mä jotenkin ostaa kavereita? Tykätkää musta, koska tarjoon teille. Lapsena oli aina se, jolla ei ollut kivoja leluja, ei barbeja, ei leegoja. Kai nyt kun on kuitenkin rahaa ostaa jotain, niin pitää ottaa se takaisin. Leikkikää mun kanssa, mä oon kiva... kun ostan juomisia. Sekavaa, mutta aika totta.

Törmäsin kaverin ex-mieheen. Jotenkin säälin sitä, sillä edelleen sormus sormessa, teki mieli sanoa, että nyt meet eteenpäin ja unohdat, sun ex-vaimos on jo uuden poikaystävänsä kanssa viettämässä lomaviikkoaan. Eihän sellasta voi tehdä. No, ei voinut muuta sanoa, kuin että kyllä se siitä. Yritä jaksaa.

Just tulin lähikinkistä, avoppi tarjos ruoan. Oli hyvää ja tuli ahdettua. Huomenna labraan, ottavat jotain tulehdusarvoja ja ultraavat ylävatsan. Kuulemma ei kuuluisi olla niin arka (työterveyslääkäri runnoi mun vatsaa ja ihmetteli, että se sattui). No, tutkikaa pois. Ainut homma on, että katsovat uudestaan maksa-arvot. Eilinen (tämän päivän puolelle jatkunut) juopottelu ei varmasti ainakaan jeesaa asiaa.

Mr S soitteli, ei ollut näkynyt pupun pupua. (on siis metsällä) ja onneksi eilinen aamu käytettiin tehokkaasti etsimällä liipaisinlukon avainta, (kääntäen koko kämppä ylösalaisin) kun oli saanut avattua saksenkärjillä kolmessa sekunnissa kyseisen lukon. Jep. Rokulipäivä jatkukoon...