perjantai 31. joulukuuta 2010
Välipälä
Odottelen tässä karkkikaakao nokan edessä muita mäestä. Tuli vähän eksyttyä jossain vaiheessa offille, mutta siitä jo selvittiin... Nyt kauppaan ja mökille sillaa=)
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Iksu
uuden luurin testausta ja Pacon piinausta:
Paco on hoidossa, koska tää täti lähtee ihan kohta kohti pohjoista! Vietiin edellisistä kerroista viisastuneina Paco Riihimäen Amazonicaan hoitoon, sieltä se aikoinaan meidät valitsi omistajikseen. Ei ollut ollut moksiskaan, oli ollut kuin kotonaan. Saa nähdä millainen kiukuttelu kotiinpaluun jälkeen koittaa, mutta sitä mietitään sitten. Nyt viimeinen työjuttu ja kohti lentokenttää =)
Paco on hoidossa, koska tää täti lähtee ihan kohta kohti pohjoista! Vietiin edellisistä kerroista viisastuneina Paco Riihimäen Amazonicaan hoitoon, sieltä se aikoinaan meidät valitsi omistajikseen. Ei ollut ollut moksiskaan, oli ollut kuin kotonaan. Saa nähdä millainen kiukuttelu kotiinpaluun jälkeen koittaa, mutta sitä mietitään sitten. Nyt viimeinen työjuttu ja kohti lentokenttää =)
Murhaaja!!!
tällä kertaa ei mitenkään hilpeissä tunnelmissa, töihin ajaessani tapoin pikkuoravan =( en kerennyt enää jarruttamaan tai mitään, se juoksi suoraan alle. Eli oikeastaan se oli todella itsetuhoinen ja itsemurhakandidaatti. Nyyh. Tulee koko päivälle huonot vibat tollasesta.
Huono päivänaloitus voi tietenkin myös olla sellainen, että nukkuu pommiin. Vieläpä oikein kunnolla. Olin vasta kymmenen jälkeen töissä, kun piti vielä pakkailla ja tsekkailla että koti jää suht kuntoon... Viiden aikoihin pitää olla keskustassa, siitä saan kyydin lentoasemalle. On vähän omituinen olotila koko reissun suhteen, jännittää miten ihmiset tulee toimeen keskenään jne. Kun ei ihan mitään maailman helpoimpia ihmisiä ole matkassa. Kaipa se siitä.
Laiskottaa ihan todella paljon, yksi pikku juttu olisi pakko saada aikaiseksi tänään. Enköhän sen verran just jaksa sykkiä.
Huono päivänaloitus voi tietenkin myös olla sellainen, että nukkuu pommiin. Vieläpä oikein kunnolla. Olin vasta kymmenen jälkeen töissä, kun piti vielä pakkailla ja tsekkailla että koti jää suht kuntoon... Viiden aikoihin pitää olla keskustassa, siitä saan kyydin lentoasemalle. On vähän omituinen olotila koko reissun suhteen, jännittää miten ihmiset tulee toimeen keskenään jne. Kun ei ihan mitään maailman helpoimpia ihmisiä ole matkassa. Kaipa se siitä.
Laiskottaa ihan todella paljon, yksi pikku juttu olisi pakko saada aikaiseksi tänään. Enköhän sen verran just jaksa sykkiä.
tiistai 28. joulukuuta 2010
ajan tappoa
ostin netistä itselleni suoristusraudan. Nyt lähden kauppaan ostamaan itselleni laskettelutakin. Tulee kalliiksi tää mun kotiin yksin jättäminen...
plääh
meni ihan päin pyllyä se työhaastattelu. Tyhmää. No, ei kun pää painuksissa kohti uusia pettymyksiä...
tiistai-torstai
yritän kovasti repiä itteeni tekemään edes jotain, mutta heikolta näyttää. Tänään se työhaastattelu, onneksi anopin auto lainassa niin ei tartte sompailla tuolla jollain yleisillä.
Olin eilen ahkera ja kiltti; siivosin (siskonpoika kävi), laitoin ruokaa (paistoin jauhelihan), sivistin itseäni (luin vampyyrikirjaa), jätin ostamatta kalliin takin (tänään ehkä pakko käydä ostamassa se). Yritän tässä myös perustella itselleni, että tarvitsisin kipeästi paljetein kokonaan koristeltuja ylipolven fuck me -bootseja. Kun ne oli puoleen hintaan! Niin ja ne toiset ihanatkin oli alessa... mutta jos oikeesti ei tiedä missä niitä käyttäis ja minkä kanssa, niin voi olla ongelma perustella että tarvitsisi moisia.
No nyt kyllä oikeesti jotain töitä! Tämä ja huominen, sitten on loma!
Olin eilen ahkera ja kiltti; siivosin (siskonpoika kävi), laitoin ruokaa (paistoin jauhelihan), sivistin itseäni (luin vampyyrikirjaa), jätin ostamatta kalliin takin (tänään ehkä pakko käydä ostamassa se). Yritän tässä myös perustella itselleni, että tarvitsisin kipeästi paljetein kokonaan koristeltuja ylipolven fuck me -bootseja. Kun ne oli puoleen hintaan! Niin ja ne toiset ihanatkin oli alessa... mutta jos oikeesti ei tiedä missä niitä käyttäis ja minkä kanssa, niin voi olla ongelma perustella että tarvitsisi moisia.
No nyt kyllä oikeesti jotain töitä! Tämä ja huominen, sitten on loma!
maanantai 27. joulukuuta 2010
niin se viimeinen luukku
sieltä sain kymmensenttiset, pinkit, raskaat, kamalat perhosenmuotoiset korvikset. Olin miltei hätää kärsimässä, kun mr S vakuutteli mulle, että ne on mageet ja kai mä ne laitan jouluna päälle? En kestä, kun se osaa valehdella niin vakuuttavasti. Piiitkän piinaamisen jälkeen vihdoin tunnusti, että olivat vaan vitsi. Huh. Mutta hyvin mäkin osasin pitää pääni ja kertoa, että ne on ihan kammottavat!
Jouluaattoyön lahjaksi sain ihanan kultaisen kotelomekon, johon kultaisen boleron lisäksi. Oli vielä ostanut Gina Tricotista moisen vaatekappaleen, itse en oo koskaan löytänyt kyseisestä kaupasta juuri mitään! Ja kootkin olivat just eikä melkein. Miten voi osata ostaa mulle vaatteita, kun välillä en osaa itsekään moista taitoa?
Niin ja kerrankin onnistuin yllättämään ja ehkä jopa hieman häkellyttämään mr S:n. Annoin ne valokuvat jouluaattoyön lahjaksi (huomenlahja, vuosipäivälahja + joululahja). Meni mr S miltei sanattomaksi. Sellaista ei ihan helposti saa aikaiseksi;) Kunhan toipui järkytyksestään, piti kovasti lahjasta. Sulatteli sitä vaan melko pitkään... Mutta siis kerrankin onnistuin antamaan sille täysin yllätyslahjan, josta tykkäsi. Jesh!
Jouluaattoyön lahjaksi sain ihanan kultaisen kotelomekon, johon kultaisen boleron lisäksi. Oli vielä ostanut Gina Tricotista moisen vaatekappaleen, itse en oo koskaan löytänyt kyseisestä kaupasta juuri mitään! Ja kootkin olivat just eikä melkein. Miten voi osata ostaa mulle vaatteita, kun välillä en osaa itsekään moista taitoa?
Niin ja kerrankin onnistuin yllättämään ja ehkä jopa hieman häkellyttämään mr S:n. Annoin ne valokuvat jouluaattoyön lahjaksi (huomenlahja, vuosipäivälahja + joululahja). Meni mr S miltei sanattomaksi. Sellaista ei ihan helposti saa aikaiseksi;) Kunhan toipui järkytyksestään, piti kovasti lahjasta. Sulatteli sitä vaan melko pitkään... Mutta siis kerrankin onnistuin antamaan sille täysin yllätyslahjan, josta tykkäsi. Jesh!
Välipäiväystä
Tänä aamuna nukutti. Pitkään. Olin vasta puol kymmenen aikoihin täällä töissä, mutta eipä täällä ole oikeastaan ketään muuta, niin ei varmaankaan haittaa. Tosin olisi melko paljon hommia.... jaksaiskohan? No, kirjottelut ekkana.
Jouluaatto meni hyvin, mr S huomautti, että on meno rauhoittunut sitten viime vuosien. Oli suht rentoa ja eilen sisko soitti ja vielä kiitti, että oli kuin "ennenvanhaan", ei yhtään vaivautunut tunnelma tai muuta kireyttä havaittavissa. Sain joululahjaksi tosiaan sen iphonen, sitä räpläillessä tässä on mennyt pari päivää. Myös vaihtu puhelinnumero, joten siitäkin piti sitten ilmoitella. Oppipahan ainakin viestitoimintoa käyttämään=). Sain myös kirjoja (koko True Blood -sarjan sellasessa boxissa ja Patricia Cornwellin uusimman) niitä oon sitten lueskellut myös.
Joulupäivänä oltiin Järvenpäässä kummipojan ynnä vanhempiensa kera. Tarkoitus oli saunoa (eivät jaksaneet), syödä jouluaterian rääppeitä (käytiin mäkistä hakee mätöt) ja ehkä vähän tissutella (mä join lasin punkkua...). Että oli melko rauhallista ja väsynyttä. Puolenyön aikoihin nukkumaan ja silleen. Eilen sitten oltiin kotosalla, puputettiin vielä suklaata ja karkkia. Vatsa on niin pinkeenä, ettei mitään järkeä. Niin, aatonaattona tosiaan lähdin aikaisin töistä, kun oli ihan kamala ripla. Aattona vielä aamulla ihan sekaisin masu, sen jälkeen ei ookkaan sitten tullut mitään. Että ihan kiva.
Mr S onnistui eilen myös hävittämään kattotelineiden avaimen. Onneksi kaverilla oli vara-avain. Mutta siihen meni hyvin pitkälti koko päivä, etsiessä kauheella kiroomisella yhtä avainta. (ei löytynyt, ehkä keväällä joskus jos on tippunut parkkikselle?). Kattotelineet laittoi valmiiksi, kun huomenna lähtevät ajelemaan kohti pohjoista. Boksiin menee kolme lumilautaa ja yhdet tellukamat. Mä oon ainoa, jolla ei oo välineitä... ajattelin vähän, että voisin kokeilla lautaa? Mutta kun ei niillä suksillakaan oo mikään kauheen pro olo...
Nyt ehkä vähän töitä, kohta onkin jo ruokis=)
Jouluaatto meni hyvin, mr S huomautti, että on meno rauhoittunut sitten viime vuosien. Oli suht rentoa ja eilen sisko soitti ja vielä kiitti, että oli kuin "ennenvanhaan", ei yhtään vaivautunut tunnelma tai muuta kireyttä havaittavissa. Sain joululahjaksi tosiaan sen iphonen, sitä räpläillessä tässä on mennyt pari päivää. Myös vaihtu puhelinnumero, joten siitäkin piti sitten ilmoitella. Oppipahan ainakin viestitoimintoa käyttämään=). Sain myös kirjoja (koko True Blood -sarjan sellasessa boxissa ja Patricia Cornwellin uusimman) niitä oon sitten lueskellut myös.
Joulupäivänä oltiin Järvenpäässä kummipojan ynnä vanhempiensa kera. Tarkoitus oli saunoa (eivät jaksaneet), syödä jouluaterian rääppeitä (käytiin mäkistä hakee mätöt) ja ehkä vähän tissutella (mä join lasin punkkua...). Että oli melko rauhallista ja väsynyttä. Puolenyön aikoihin nukkumaan ja silleen. Eilen sitten oltiin kotosalla, puputettiin vielä suklaata ja karkkia. Vatsa on niin pinkeenä, ettei mitään järkeä. Niin, aatonaattona tosiaan lähdin aikaisin töistä, kun oli ihan kamala ripla. Aattona vielä aamulla ihan sekaisin masu, sen jälkeen ei ookkaan sitten tullut mitään. Että ihan kiva.
Mr S onnistui eilen myös hävittämään kattotelineiden avaimen. Onneksi kaverilla oli vara-avain. Mutta siihen meni hyvin pitkälti koko päivä, etsiessä kauheella kiroomisella yhtä avainta. (ei löytynyt, ehkä keväällä joskus jos on tippunut parkkikselle?). Kattotelineet laittoi valmiiksi, kun huomenna lähtevät ajelemaan kohti pohjoista. Boksiin menee kolme lumilautaa ja yhdet tellukamat. Mä oon ainoa, jolla ei oo välineitä... ajattelin vähän, että voisin kokeilla lautaa? Mutta kun ei niillä suksillakaan oo mikään kauheen pro olo...
Nyt ehkä vähän töitä, kohta onkin jo ruokis=)
perjantai 24. joulukuuta 2010
Eka
Taisinpa saada lahjaksi iphonen ;)
Ekaa kertaa kirjottelen moisella...
Hyvää joulua vaan itsekullekin säädylle
Ekaa kertaa kirjottelen moisella...
Hyvää joulua vaan itsekullekin säädylle
torstai 23. joulukuuta 2010
murhaaja
olotila, normisti kun suosin palkkamurhaajia. Mr S kokkaa tuolla siis elävää lobsteria. Jotenkin vaan on niin kivuttomampaa ja tunteettomampaa ostaa se ravunprkl valmiiksi keitettynä. Ton nimi on Pertti. Aika raakaa, että Pera syö huomenna Pertin... Eipä oo ennen tullut ostettua elävää hummeria (eipä vissiin hummeria muutenkaan). Nyt se mr S pesee Pertin selkää tuolla. Kainalotkin tuli vissiin pestyä, kuuntelen vaan täällä, en kestä katsoa. Vaikka kuitenkin kiinnostaa. Pertti katto mua tosi syyttävästi, sen silmät silleen muljuu päässä. Tietääköhän se, että nyt tuli lähtö? Meen ehkä sanoon vielä viimoiset sanat, ehkä tää tästä...
Pertti kävi moikkaamassa Pacoa, niistä ei tullut ylimpiä ystäviä. Kohta on loppu lähellä.
Pertti kävi moikkaamassa Pacoa, niistä ei tullut ylimpiä ystäviä. Kohta on loppu lähellä.
kahdeskymmeneskolmas luukku
kaksi kynttilätuikkua=)
Töissä kituuttaen, vielä pitäisi jaksaa ehkä ainakin tunti? Paha olo, oksettaa ja vatsa sekaisin. Voi kun en nyt tulis kipeeks, ei millään jaksais. Kun vielä olis vaikka mr S:n lahjat ainakin pakkaamatta ja ehkä osin vielä ostamattakin? Tosin kehittelin tossa jonkinlaisia "lahjakortteja" (rc helikopteriin ja tatskaan) joten voi olla, että mennään sitten vasta joulun jälkeen yhdessä ostamaan yhteisiä lahjoja. Siitä tatskasta se on puhunut nyt kuus vuotta, tän vuoden aikana sais mun mielestä käydä vihdoin sen ottamassa. (Tahvon kaveri olis tuloillaan).
Eilen piti mennä syömään mr S:n serkkupuolen ja sen vaimon kanssa, mutta serkkupoika olikin kipeenä. Lähdettiin sitten tonttukierrokselle, kummitytöille lahjat ja parit muut vielä siihen päälle. Oli aika puhki ja glögeissään kun vihdoin pääs kotiin. Ihan kohta alkaa glögiä tursuamaan korvista. Ehkä ei kuitenkaan vielä =)
Tänään pitää käydä kaupassa, mutta huomenna vaan ollaan ja nautitaan. Tosin tykkäisin kyllä ehkä käydä aamulla Sellossa aamupalalla, jotenkin aattoaamuna ihmiset on kaupoissa niin ystävällisiä ja hyvällä tuulella. Kaupassa työskennellessänikin tykkäsin tosi kovasti aattoaamun vuorosta, se kului tosi nopeaan ja kaikki asiakkaat halusivat vaan nopeasti kotiin, joten eivät jääneet kupeksimaan nurkkiin;)
Pakko varmaan kyllä lähteä kohta kotiin, alkaa olee jo järjetöntä tää jatkuva vessassa ravaus. Ei ole kodovessan voittanutta...
Töissä kituuttaen, vielä pitäisi jaksaa ehkä ainakin tunti? Paha olo, oksettaa ja vatsa sekaisin. Voi kun en nyt tulis kipeeks, ei millään jaksais. Kun vielä olis vaikka mr S:n lahjat ainakin pakkaamatta ja ehkä osin vielä ostamattakin? Tosin kehittelin tossa jonkinlaisia "lahjakortteja" (rc helikopteriin ja tatskaan) joten voi olla, että mennään sitten vasta joulun jälkeen yhdessä ostamaan yhteisiä lahjoja. Siitä tatskasta se on puhunut nyt kuus vuotta, tän vuoden aikana sais mun mielestä käydä vihdoin sen ottamassa. (Tahvon kaveri olis tuloillaan).
Eilen piti mennä syömään mr S:n serkkupuolen ja sen vaimon kanssa, mutta serkkupoika olikin kipeenä. Lähdettiin sitten tonttukierrokselle, kummitytöille lahjat ja parit muut vielä siihen päälle. Oli aika puhki ja glögeissään kun vihdoin pääs kotiin. Ihan kohta alkaa glögiä tursuamaan korvista. Ehkä ei kuitenkaan vielä =)
Tänään pitää käydä kaupassa, mutta huomenna vaan ollaan ja nautitaan. Tosin tykkäisin kyllä ehkä käydä aamulla Sellossa aamupalalla, jotenkin aattoaamuna ihmiset on kaupoissa niin ystävällisiä ja hyvällä tuulella. Kaupassa työskennellessänikin tykkäsin tosi kovasti aattoaamun vuorosta, se kului tosi nopeaan ja kaikki asiakkaat halusivat vaan nopeasti kotiin, joten eivät jääneet kupeksimaan nurkkiin;)
Pakko varmaan kyllä lähteä kohta kotiin, alkaa olee jo järjetöntä tää jatkuva vessassa ravaus. Ei ole kodovessan voittanutta...
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
kahdeskymmenestoinen luukku
ja kaksi kynttilätuikkua=)
Muuten oli kyllä ihan kamala herätys, näin pahoja painajaisia aamusta. Näin unta, että mr S:llä oli todettu neljä parantumatonta syöpää eri puolilla kroppaa. Eikä voinut tehdä enää mitään, odoteltiin vaan noutajaa. Ahdisti ihan todella paljon, hirveetä herätä sellaiseen kamalaan ahdistukseen/suruun. Onneksi töissä oli melkoista tohinaa, niin ei kerennyt paljon ahdisteleen typerää unta, kohta lähden parturiin... Armoton tukankasvatusprojekti menossa, ahdistaa tää tukkakin hulluna mutta nyt mä sen teen, aion vielä kerran olla pitkätukkainen! Vaikka ravaankin kerran kuussa parturissa, niin sen teen vaan lähinnä värjäyksen ja siistimisen takia. Enkä mä tietenkään aio olla niin hullu, että yrittäisin ihan luomuna vedättää tätä pitkätukkasuunnitelmaa, pidennykset peliin heti kun vaan on mahdollista.
Mitäs eilen... niin, iskän 65-vuotissynttärit. Oli hyvää intialaista kalaa ja täyskäriä. Nam. Lauleskeltiin myös vähän joululauluja, eipä kai muuta. Ylihuomenna samaa härdelliä koko päivä edessä... voihan.
Ens tiistaina työhaastattelu vanhaan työpaikkaan, eri tehtäviin tosin.
Muuten oli kyllä ihan kamala herätys, näin pahoja painajaisia aamusta. Näin unta, että mr S:llä oli todettu neljä parantumatonta syöpää eri puolilla kroppaa. Eikä voinut tehdä enää mitään, odoteltiin vaan noutajaa. Ahdisti ihan todella paljon, hirveetä herätä sellaiseen kamalaan ahdistukseen/suruun. Onneksi töissä oli melkoista tohinaa, niin ei kerennyt paljon ahdisteleen typerää unta, kohta lähden parturiin... Armoton tukankasvatusprojekti menossa, ahdistaa tää tukkakin hulluna mutta nyt mä sen teen, aion vielä kerran olla pitkätukkainen! Vaikka ravaankin kerran kuussa parturissa, niin sen teen vaan lähinnä värjäyksen ja siistimisen takia. Enkä mä tietenkään aio olla niin hullu, että yrittäisin ihan luomuna vedättää tätä pitkätukkasuunnitelmaa, pidennykset peliin heti kun vaan on mahdollista.
Mitäs eilen... niin, iskän 65-vuotissynttärit. Oli hyvää intialaista kalaa ja täyskäriä. Nam. Lauleskeltiin myös vähän joululauluja, eipä kai muuta. Ylihuomenna samaa härdelliä koko päivä edessä... voihan.
Ens tiistaina työhaastattelu vanhaan työpaikkaan, eri tehtäviin tosin.
tiistai 21. joulukuuta 2010
kahdeskymmenesensimmäinen luukku
sieltä tuli kaunis musta kaulanauha. Muuten tää aamu onkin sitten mennyt ihan päin persettä. Kävin aamulla ostamassa pomolle joulukukan koko tiimin puolesta. Muuten ihan kiva, mutta Sellossa ei ihan heti yhdeksältä (tai edes puoli kymmeneltä) aukea kumpikaan kukkakauppa. Eli Stockalle. Siellä säädin jonkin aikaa, sain kukan ostettua ja kaikki hyvin (yhden mielenmuutoksen ja pakatun kukan jälkeen). Menen bussipysäkille, josta nappaan ekan bussin. (Kyllähän nää kaikki menee Otaniemeen...) Tuli sitten tehtyä melkoinen Westendin ja Haukilahden kierros. Mikäs siinä, ihan mukaviahan seutuja nuo. Oli hivenen hölmö olo... Että näin. Siinä bussia takaisinpäin odotellessa (siellä ei oikeasti kulje kuin yksi bussi, tulipahan myös espoolaisrouvien turkismuoti tarkastettua [siis mihin ne oli mersunsa laittanut, kun bussilla kulkivat!?!??]) totesin, että lähdin TAAS ilman tampponeita tai muita menkkajuttuja matkaan (sama juttu eilen), vaikka toistelin itselleni koko aamun, että muista tampponit.
Tänään iskän synttärit, sitä ennen kynsihuolto ja kai se pitää kaupankin kautta käydä. Töissäkin on se prkleen tiimikokous, josta pakko livahtaa aikaisemmin pois. AAAARGHHH!
Tänään iskän synttärit, sitä ennen kynsihuolto ja kai se pitää kaupankin kautta käydä. Töissäkin on se prkleen tiimikokous, josta pakko livahtaa aikaisemmin pois. AAAARGHHH!
maanantai 20. joulukuuta 2010
o ou
juttelin juuri yhden potentiaalin uuden pomon kanssa puhelimessa... samalla nykyinen pomo kävi tossa ottamassa kahvia. Auts. Taisi tajuta, että uuden työpaikan metsästys on päällä. Ei nyt just olis tarvinnut kuulla sitä. Varsinkin kun ei kuitenkaan ole ihan nyt luottavaisin mielin tuon uuden työpaikan kanssa, olis vuorotyötä. Yök. Ja tosissaan olisi entisessä työpaikassa, tosin ihan eri tehtävissä. Sais vähän työnjohtajakokemusta, mutta kuitenkin. Kyllä mä sitä haen. Äh, vaikeeta!
kahdeskymmenes luukku
ja neljä yötä jouluun on... luukusta tuli kynttilätuikku ja salmiakkikarkkiaski. Aamupalaksi salmiakkia, nam.
Eilen hoidettiin kaikki lahja-asiat suurinpiirtein kuntoon, paketoinkin jo suurimman osan. Tänään viedään lahjat Järvenpäähän. Pacolle ostettiin kylpyastia. Ei vielä oikein tajunnut, että siellä voisi kylpeä. Oli kuljettanut vaan jotain ruokiaan sinne likoamaan.
Eilen tuli myös jonkin verran lunta, oli aikas hasardia ajella tuolla. Pari ihan läheltä piti-tilannetta, vaikka ihan rauhallisesti mr S ajoikin. Mutta oli vaan niin liukasta, ettei tapahtunut mitään, vaikka jarrut oli pohjassa. Yksi auto meinasi pyörähtää meidän perään, mr S joutui ihan ajamaan karkuun sitä. Keskustassa oli viisi rekkaa melkein peräkkäin jumissa, oli outoa sunnuntai-iltana joutua moiseen ruuhkaan.
Eilen hoidettiin kaikki lahja-asiat suurinpiirtein kuntoon, paketoinkin jo suurimman osan. Tänään viedään lahjat Järvenpäähän. Pacolle ostettiin kylpyastia. Ei vielä oikein tajunnut, että siellä voisi kylpeä. Oli kuljettanut vaan jotain ruokiaan sinne likoamaan.
Eilen tuli myös jonkin verran lunta, oli aikas hasardia ajella tuolla. Pari ihan läheltä piti-tilannetta, vaikka ihan rauhallisesti mr S ajoikin. Mutta oli vaan niin liukasta, ettei tapahtunut mitään, vaikka jarrut oli pohjassa. Yksi auto meinasi pyörähtää meidän perään, mr S joutui ihan ajamaan karkuun sitä. Keskustassa oli viisi rekkaa melkein peräkkäin jumissa, oli outoa sunnuntai-iltana joutua moiseen ruuhkaan.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
yhdeksästoista luukku
sieltä tulikin sitten lisää kynttilöitä=)
Eilinen teksti lähti pois, taisin olla hieman liian hmm... sanotaanko nyt vaikka että oudolla tuulella. Ja liian ehdottomalla. Plus ei kannata kirjotella jos on käynyt alkossa ostamassa Kaiken ja vielä juonutkin sitä ;)
Kävästiin kaupasta kaikki loput lahjukset, olis joulu suurinpiirtein juhlimista vaille valmis. Vielä kun jaksais töissä sykkiä ens viikon, välipäivät voikin sitten ottaa vähän rauhallisemmin.
Eilinen teksti lähti pois, taisin olla hieman liian hmm... sanotaanko nyt vaikka että oudolla tuulella. Ja liian ehdottomalla. Plus ei kannata kirjotella jos on käynyt alkossa ostamassa Kaiken ja vielä juonutkin sitä ;)
Kävästiin kaupasta kaikki loput lahjukset, olis joulu suurinpiirtein juhlimista vaille valmis. Vielä kun jaksais töissä sykkiä ens viikon, välipäivät voikin sitten ottaa vähän rauhallisemmin.
perjantai 17. joulukuuta 2010
mustissa
mr S kakoi tänä aamuna, kun laittoi paidan ylimmän napin kiinni ja vielä kravatin kaulaan. Oikeasti ihan yökkäili, kun oli ilmeisen epämukavan tiukka/ahdistava kaulus. Toivottavasti tottuu tän päivän aikana. Iltapäivällä siis tädin hautajaiset. Äitin sisarussarjasta nuorin. Äiti näytti kännykällä ottamiaan kuvia, joissa täti oli elävänä ja kuolleena. Hieman hätkähdin tädin laihuutta, äiti sanoi pystyneensä nostamaan tädin pyörätuoliin, vessaan jne. Täti näytti varsinkin kuoleman jälkeisessä kuvassa ihan äidiltään, Mammalta. Onneksi pääsi pois suhteellisen kivuttomasti, sai olla toimintakykyinen lähes loppuun asti. Sitkeä täti oli kyllä, lääkäreiden elinikäennusteet sai jäädä, kun täti päätti vielä elää synttäreihinsä asti. Ja eli. Vielä olisi ollut kai toiveissa joulun vietto, mutta siihen ei enää kroppa kyennyt. Petti, tautinen.
Niin, kalenterin luukku oli tänäänkin tyhjä. Saa nähdä tuleeko enää mitään. Käytiin eilen illalla ajelulla, käytiin kaverilla kahvilla (glögin makuisella siiderillä). Uudeksivuodeksi varattu mulle lentoliput, mr S ajaa kavereiden kanssa jo edeltä. Ekaa kertaa ikinä lennän ihan yksin. Vaikka vaan kotimaan lennolle, mutta silti jännää!
Näin aamulla kamalia painajaisia, joissa myöhästyttiin hautajaisista, vaatteet oli hukassa ja mr S pässi. Tyhmää herätä sellaisiin uniin...
Niin, kalenterin luukku oli tänäänkin tyhjä. Saa nähdä tuleeko enää mitään. Käytiin eilen illalla ajelulla, käytiin kaverilla kahvilla (glögin makuisella siiderillä). Uudeksivuodeksi varattu mulle lentoliput, mr S ajaa kavereiden kanssa jo edeltä. Ekaa kertaa ikinä lennän ihan yksin. Vaikka vaan kotimaan lennolle, mutta silti jännää!
Näin aamulla kamalia painajaisia, joissa myöhästyttiin hautajaisista, vaatteet oli hukassa ja mr S pässi. Tyhmää herätä sellaisiin uniin...
torstai 16. joulukuuta 2010
kuudestoista luukku
oli tyhjä =( oonkohan ollut tuhma? Ainakin eilen hieman kiukutti, mutta ei se varmaan siitä johtunut...
Äippä ja iskä kävi eilen meillä, iskä ja mr S kävi Motonetissä ja saunomassa. Äippä luki ja kuorsas. Syötiinkin vähän (tai oikeestaan paljon, yök) pizzaa. Jälkkäriks misut ja misut. (tiramisut)
Väsyttää ihan ylimääräisen paljon, vois jo olla vaikka viikonloppu, niin sais nukkua. Huomenna hautajaiset. Kävin ostamassa mustat paksut sukkikset ja mustan neulehässäkän mustan mekon päälle. Intouduin myös ostamaan vähän meikkejä (luomivärejä) ja irtoripsiä (kaksi paria). Jos vaan olis joku tilaisuus, johon vois ne laittaa... jos vaikka uutenavuotena repäsis =)
Äippä ja iskä kävi eilen meillä, iskä ja mr S kävi Motonetissä ja saunomassa. Äippä luki ja kuorsas. Syötiinkin vähän (tai oikeestaan paljon, yök) pizzaa. Jälkkäriks misut ja misut. (tiramisut)
Väsyttää ihan ylimääräisen paljon, vois jo olla vaikka viikonloppu, niin sais nukkua. Huomenna hautajaiset. Kävin ostamassa mustat paksut sukkikset ja mustan neulehässäkän mustan mekon päälle. Intouduin myös ostamaan vähän meikkejä (luomivärejä) ja irtoripsiä (kaksi paria). Jos vaan olis joku tilaisuus, johon vois ne laittaa... jos vaikka uutenavuotena repäsis =)
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
viidestoista luukku
vielä yksi mutanaamio löytyi luukusta. Ens lauantaina aion oikein kunnolla pitää rentoutumishetkeä, laitan itselleni jalkakylvyn ja läiskin mutanaamiota naamariin, juon ehkä teetä tai jopa kuumaa kaakaota, luen kirjaa... saapa nähdä kerkeänkö oikeasti tekemään mitään näistä =) Viime lauantaiksikin oli kovat suunnitelmat, mutta päädyin lopulta paistamaan pekonia sen kasvonaamion vaikutusta odotellessa. Ja ehkä vielä parit munat ja nagit siihen sivuun. Niin ja pitihän se aamupala syödäkin.
Tänään tavoitteena löytää paksut mustat sukkikset perjantain hautajaisiin (ja jos oikein sille päälle satun, niin ehkä jopa joku uus kolttu, tosin mustia kolttuja mulla on niin paljon, ettei oikein olis perusteltua) ja jos vihdoin saisin ostettua vanulappuja. Nyt kohta viikon on ollut vanulaput loppu, muttei muka ole kerennyt kauppaan... tänään kerkeän!
Tänään tavoitteena löytää paksut mustat sukkikset perjantain hautajaisiin (ja jos oikein sille päälle satun, niin ehkä jopa joku uus kolttu, tosin mustia kolttuja mulla on niin paljon, ettei oikein olis perusteltua) ja jos vihdoin saisin ostettua vanulappuja. Nyt kohta viikon on ollut vanulaput loppu, muttei muka ole kerennyt kauppaan... tänään kerkeän!
tiistai 14. joulukuuta 2010
neljästoista luukku
tummanharmaa glitterinen kynsilakka =)
Aamulla nukutti pitkään, eilen kun oli hiukan jännittävä päivä. Kävin töiden jälkeen meikissä ja sitten ryntäsin kotiin, vihdoin sain aikaiseksi huomenlahjakuvien oton. Eli kuvaaja tuli kotiin, otettiin pari tuntia kuvia ja tänään jo työsähköpostissa oli reilu sata kuvaa, joista pitäis muutama valita muokattavaksi. HIRVEEN vaikeeta! Se oli jo muutamaa muokannut vähän, luulenpa ottavani helpon tien ja valkkaavani niistä ainakin muutaman ja sitten vaan jonkun muun. Tehokkaasti työaikaa käyttäen;)
Eilen ei oikein muuta kerennyt, mutta siinäpä sitä olikin.
Aamulla nukutti pitkään, eilen kun oli hiukan jännittävä päivä. Kävin töiden jälkeen meikissä ja sitten ryntäsin kotiin, vihdoin sain aikaiseksi huomenlahjakuvien oton. Eli kuvaaja tuli kotiin, otettiin pari tuntia kuvia ja tänään jo työsähköpostissa oli reilu sata kuvaa, joista pitäis muutama valita muokattavaksi. HIRVEEN vaikeeta! Se oli jo muutamaa muokannut vähän, luulenpa ottavani helpon tien ja valkkaavani niistä ainakin muutaman ja sitten vaan jonkun muun. Tehokkaasti työaikaa käyttäen;)
Eilen ei oikein muuta kerennyt, mutta siinäpä sitä olikin.
maanantai 13. joulukuuta 2010
kolmastoista luukku
et ikinä arvaa?!?! (helpotan vähän, rupsahteluun auttava tuote)
Mr S lähti aamulla köpikseen, mäkin sain itseni kiskottua suht ajoissa ylös sängystä. Tänään töissä tiedossa lähinnä pullan paistamista palaveriin, ehkä just sen verran jaksaa sykkiä ;) paitsi että saa nähdä, mitä noi tutkijat on keksiny mun pään menoksi.
Taas tuli yksi "kiitos mielenkiinnostasi, mutta ei kiitos" -meili jostain työpaikasta, jota olin hakenut. Plääh, ei kun vaan taas uutta putkeen.
Mr S lähti aamulla köpikseen, mäkin sain itseni kiskottua suht ajoissa ylös sängystä. Tänään töissä tiedossa lähinnä pullan paistamista palaveriin, ehkä just sen verran jaksaa sykkiä ;) paitsi että saa nähdä, mitä noi tutkijat on keksiny mun pään menoksi.
Taas tuli yksi "kiitos mielenkiinnostasi, mutta ei kiitos" -meili jostain työpaikasta, jota olin hakenut. Plääh, ei kun vaan taas uutta putkeen.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
kahdestoista luukku
sieltä tulikin sitten ihanan pinkki kynsilakka. Muuten ollaan juostu ympäri kyliä koko päivä, hakemassa auton renkaita, joululahjoja, elokuvaelämyksiä jne.
Lunta on ehkä jopa enemmän kuin viime talvena, pakkastakin siinä kymmenen asteen pintaan. Vielä ei ole ehtinyt harrastamaan mitään talviurheilua, mutta pulkkailusta on ollut puhetta pariinkin eri otteeseen. Saas nähdä.
Niin, siitä elokuvasta sen verran, että käytiin katsomassa Rare Exports. Oli hyvä! Suosittelen lämpimästi.
Ja juokseminen jatkuu, lähdetään anoppilaan kunhan mr S pääsee vessasta ulos.
Lunta on ehkä jopa enemmän kuin viime talvena, pakkastakin siinä kymmenen asteen pintaan. Vielä ei ole ehtinyt harrastamaan mitään talviurheilua, mutta pulkkailusta on ollut puhetta pariinkin eri otteeseen. Saas nähdä.
Niin, siitä elokuvasta sen verran, että käytiin katsomassa Rare Exports. Oli hyvä! Suosittelen lämpimästi.
Ja juokseminen jatkuu, lähdetään anoppilaan kunhan mr S pääsee vessasta ulos.
yhdestoista luukku
ja ylläripylläri kasvonaamio! Kattelin tossa, että minkä niistä haluisin tänään lätkiä naamaani, yksi oli joku mansikkakermahässäkkä, se kuulosti sopivan makeelta mulle;)
Eiliset kuoron pikkujoulut oli rauhalliset, lauleskeltiin singstaria ja osa porukasta (todella pieni osa) tuli sitten vielä meille jatkamaan lauleskelua. Melko nopeaan tahtiin kuitenkin luovuttivat (paitsi yksi, jota ei sitten meinannutkaan saada ulos ollenkaan...) ja suht ajoissa päästiin nukkumaan. Tänään nukutti yli kymmeneen ja sen jälkeen ollaan vaan loikoiltu. Aamupalaksi tein kasvismunakkaan, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Tänään pakko käydä ruokakaupassa.
Yritin soitella mun perheenjäsenille, kysyäkseni ovatko mahdollisesti jo pitäneet lahja-arpajaiset. Kukaan ei vastaa. Eikä kukaan ole ainakaan vielä soittanut takaisin. Tarkoituksena siis hoitaa lahja-asiat tänään.
(10 tuntia myöhemmin)
Jäi kesken kirjoittelu, kun sisko soittikin takaisin. Taas tuli kaikkea paskaa ja täyslaidallinen, mutta sitten lähdettiinkin selvittämään kerralla kuntoon nää meidän kränät. Ja johan sitä olikin kerennyt kertyä vuoden ajan. Sovittiin ja lähdettiin vielä siskojen kaa kolmistaan leffaan.
(ja sunnuntaiaamuna)
Jäi julkaisematta, tuli uni. No, ei juuri mitään lisättävää. Tänään lahja-asiat hoitoon ja leffailta J:n ja K:n kanssa
Eiliset kuoron pikkujoulut oli rauhalliset, lauleskeltiin singstaria ja osa porukasta (todella pieni osa) tuli sitten vielä meille jatkamaan lauleskelua. Melko nopeaan tahtiin kuitenkin luovuttivat (paitsi yksi, jota ei sitten meinannutkaan saada ulos ollenkaan...) ja suht ajoissa päästiin nukkumaan. Tänään nukutti yli kymmeneen ja sen jälkeen ollaan vaan loikoiltu. Aamupalaksi tein kasvismunakkaan, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Tänään pakko käydä ruokakaupassa.
Yritin soitella mun perheenjäsenille, kysyäkseni ovatko mahdollisesti jo pitäneet lahja-arpajaiset. Kukaan ei vastaa. Eikä kukaan ole ainakaan vielä soittanut takaisin. Tarkoituksena siis hoitaa lahja-asiat tänään.
(10 tuntia myöhemmin)
Jäi kesken kirjoittelu, kun sisko soittikin takaisin. Taas tuli kaikkea paskaa ja täyslaidallinen, mutta sitten lähdettiinkin selvittämään kerralla kuntoon nää meidän kränät. Ja johan sitä olikin kerennyt kertyä vuoden ajan. Sovittiin ja lähdettiin vielä siskojen kaa kolmistaan leffaan.
(ja sunnuntaiaamuna)
Jäi julkaisematta, tuli uni. No, ei juuri mitään lisättävää. Tänään lahja-asiat hoitoon ja leffailta J:n ja K:n kanssa
perjantai 10. joulukuuta 2010
kymmenes luukku
ja vielä yksi kasvonaamio! Mr S yrittää tosissaan joko kertoa rupsahtelusta tai estää sitä ennalta? Huomenna jonkin noista naamioista otan testiin.
Kysyin eilen illalla, että alanko rupsahteleen, kun niin kovasti olen saanut kasvonaamioita? Vastauksena tuli jotain tähän malliin: Se on sulle rentoutumishetki, kun tällä hetkellä ainut naamio sun rentoutumishetkistä on kuolavana toista poskea pitkin. Se ei auta koko naamaan. Heko heko.
Kysyin eilen illalla, että alanko rupsahteleen, kun niin kovasti olen saanut kasvonaamioita? Vastauksena tuli jotain tähän malliin: Se on sulle rentoutumishetki, kun tällä hetkellä ainut naamio sun rentoutumishetkistä on kuolavana toista poskea pitkin. Se ei auta koko naamaan. Heko heko.
ekoterroristi
vaikka ostettiinkin kaikista vihrein auto, joka meillä on ikinä ollut (yök että inhoonkin tota koko sanaa vihreä sen ekohippimerkityksessään) ollaan ehkä melkoisia ekoterroristeja. Tuli vaan mieleen, kun ärsyynnyin blogeja selatessa joihinkin ihme hippiblogeihin. Kapitalismia sen olla pitää! Se sitten siitä ärsytyspuuskasta. Sitten eilisiin tapahtumiin:
Illaksi meidät oli kutsuttu kummipojan isän synttäreitä juhlistamaan. Mehän mentiin ja eipä Jepan piirakka tälläkään kertaa pettänyt. Oli leiponut myös ihanaa valkosuklaa-puolukkakakkua piparipohjalla. Sitä olis voinut syödä ihan ylimääräisen paljon. Hillitsin itseni kuitenkin, yksi pala kinkkupiirakkaa ja yksi kakkupala ja yksi pullapala saivat riittää. Mutta voi että nyt tuli nälkä kun muisteli, miten hyvät tarjoutset oli. Synttärisankari sai lahjaksi mm. olutlaseja, whiskya ja olutkirjan. On aloittanut uuden harrastuksen, maistelee erilaisia oluita. Olikin helppo sitten ostaa erilaisille oluille tarkoitettuja laseja lahjaksi.
Pientä (eikä ihan niin kovin pientäkään) ylpeydenpoikasta oli myös ilmassa, koska Travis selkeästi hakeutui mun ja mr S:n luokse koko ajan. Muut vieraat lähinnä pelotti. Vähänkö ollaan ostettu se puolellemme;). Toisten vieraiden joukossa oli siis myös toiset kummitukset, joten me niin voitettiin tää kisa. Vielä kun pysytään lemppareina, niin hyvä.
Mr S kattoi hieman hitaasti tänä aamuna mun paperipussia, jossa oli pari tonkkaa viiniä ja muutamia siidereitä. Kerroin kyllä, että ovat nyyttärityyppiset pikkujoulut, jotka tänään on tiedossa ja mä lupauduin viemään juotavaa. Pudisteli päätään ja kysyi tuoko joku muu edes jotain syötävää? Toivottavasti;) koska muuten voi olla vähän liian nestepitoinen dieetti tiedossa. Ehkä opin viime kerrasta, joka toinen lasi vettä ja sitä viiniä ei tarvitse juoda janoonsa. Tiedossa siis kuoron pikkujoulut, ihan työpaikan tiloissa (joku saunatila) ja jollain mukana singstar. Mielenkiinnolla odottaen... Jotain puhetta oli jossain vaiheessa myös ehkä jatkoista, jotka mahdollisesti olisivat meillä. Saa nähdä.
Illaksi meidät oli kutsuttu kummipojan isän synttäreitä juhlistamaan. Mehän mentiin ja eipä Jepan piirakka tälläkään kertaa pettänyt. Oli leiponut myös ihanaa valkosuklaa-puolukkakakkua piparipohjalla. Sitä olis voinut syödä ihan ylimääräisen paljon. Hillitsin itseni kuitenkin, yksi pala kinkkupiirakkaa ja yksi kakkupala ja yksi pullapala saivat riittää. Mutta voi että nyt tuli nälkä kun muisteli, miten hyvät tarjoutset oli. Synttärisankari sai lahjaksi mm. olutlaseja, whiskya ja olutkirjan. On aloittanut uuden harrastuksen, maistelee erilaisia oluita. Olikin helppo sitten ostaa erilaisille oluille tarkoitettuja laseja lahjaksi.
Pientä (eikä ihan niin kovin pientäkään) ylpeydenpoikasta oli myös ilmassa, koska Travis selkeästi hakeutui mun ja mr S:n luokse koko ajan. Muut vieraat lähinnä pelotti. Vähänkö ollaan ostettu se puolellemme;). Toisten vieraiden joukossa oli siis myös toiset kummitukset, joten me niin voitettiin tää kisa. Vielä kun pysytään lemppareina, niin hyvä.
Mr S kattoi hieman hitaasti tänä aamuna mun paperipussia, jossa oli pari tonkkaa viiniä ja muutamia siidereitä. Kerroin kyllä, että ovat nyyttärityyppiset pikkujoulut, jotka tänään on tiedossa ja mä lupauduin viemään juotavaa. Pudisteli päätään ja kysyi tuoko joku muu edes jotain syötävää? Toivottavasti;) koska muuten voi olla vähän liian nestepitoinen dieetti tiedossa. Ehkä opin viime kerrasta, joka toinen lasi vettä ja sitä viiniä ei tarvitse juoda janoonsa. Tiedossa siis kuoron pikkujoulut, ihan työpaikan tiloissa (joku saunatila) ja jollain mukana singstar. Mielenkiinnolla odottaen... Jotain puhetta oli jossain vaiheessa myös ehkä jatkoista, jotka mahdollisesti olisivat meillä. Saa nähdä.
torstai 9. joulukuuta 2010
yhet nopeet hitaat
pakko vielä mainita että siihen pelättyyn kolmikymppispäivään on enää neljä kuukautta!!! Miten tässä näin pääs käymään? Ja ennenkaikkea, milloin kerkeen alkaa järkkään bileitä? Toisekseen, missä mä ne bileet pidän? Mistä mä repäsen hulluna rahaa bileisiin? (lotto on vetämässä, mutta se raha on jo varattu kämppään, Krunikassa ois yks täydellinen vaan miljoonakakssataaviiskytviistuhatta).
Toinen päivänpolttava kysymys, miks mun puheluihin ei vastata? Oon nyt päivänä muutamana yrittänyt soitella muutamaan eri paikkaan (mm. sukunimiasiasta kyselläkseni) ja kukaan ei vastaa!!!
Vielä pari soittoyritystä, sitten luovutan.
Toinen päivänpolttava kysymys, miks mun puheluihin ei vastata? Oon nyt päivänä muutamana yrittänyt soitella muutamaan eri paikkaan (mm. sukunimiasiasta kyselläkseni) ja kukaan ei vastaa!!!
Vielä pari soittoyritystä, sitten luovutan.
yhdeksäs luukku
ja taas yksi kasvonaamio. Alan vakavasti epäilee, että alan rupsahteleen ;) Tänään moista ei kerkeä kokeilemaan, ehkä lauantaina. Siis naamiota, ei rupsahtelua.
Eilen mr S kaappasi mut syliinsä, tosta noin vaan hyppäsin ja laitoin jalat sen ympäri ja pääsin pitkästä aikaa syliin. Joko mä olen menettänyt painoa tai sitten mr S on vahvistunut, koska jaksoi jopa pidellä mua hetken. (Suudelman verran).
Luin myös Juhani Seppäsen kirjaa "Ensimmäinen sana on isä", joka kertoo vähän kuin vahingossa tulleesta lapsesta, joka muuttaa pariskunnan elämän. Huomasin samaistuvani siihen aikaan ennen sitä lasta, mukavaan elämään, onnelliseen parisuhteeseen, joka ei tarvitsisi ketään kolmatta. Onko nainen huono, jos se ei halua lapsia? Vai onko tää vaan itsekkyyttä? Mr S sanoo, että Peter Pan oli ääliö. Ei halua jäädä sinne Mikä-Mikä-maahan ikuisuudeksi, vaan haluaa kokea kaiken, aikuistua ja varmaankin sen lapsenkin. Toisaalta ottaa kyllä munkin halut ja toiveet huomioon ja luulenpa, että jos sanoisin, etten halua ikinä lapsia, tyytyisi siihen. Mutta olisiko se ollut harhaanjohtavaa markkinointia? Epärehellisyyttä, jolla toinen on saatettu satimeen?
Tällä hetkellä lykkään lapsenteon ajankohtaisuutta ja ajatusta sillä, että ei ole vakityöpaikkaa enkä vielä ole edes pitänyt mun levottoman isoja kolmekymppisiä. Pieni paniikki päällä, mitä sitten niiden synttäreiden jälkeen, mitä sitten kun saankin kivan vakityön? Eihän sieltä voi heti jäädä äippärille. Toisaalta mr S on kyllä sanonut jäävänsä koti-isäksi, jos tarve vaatii. Että nyt vaan kovapalkkainen työ mulle, eikä haittaa vaikka pyöräyttäisin parikin kakaraa, kyllä mr S hoitaa... Tällasia tänään.
Viikon päästä perjantaina tädin hautajaiset, keskellä päivää. Pitänee tutkia, joutuuko ottamaan palkatonta vapaata. Täti oli ehkä yks ilosimmista ihmisistä, sillä oli hauska puhetyyli. Aina pilke silmäkulmassa, vaikka sokko olikin ;)
Huomenna kuoron pikkujoulut, saa nähdä tuleeko meille jatkot. Mr S sanoi lähtevänsä karkuun...
Eilen mr S kaappasi mut syliinsä, tosta noin vaan hyppäsin ja laitoin jalat sen ympäri ja pääsin pitkästä aikaa syliin. Joko mä olen menettänyt painoa tai sitten mr S on vahvistunut, koska jaksoi jopa pidellä mua hetken. (Suudelman verran).
Luin myös Juhani Seppäsen kirjaa "Ensimmäinen sana on isä", joka kertoo vähän kuin vahingossa tulleesta lapsesta, joka muuttaa pariskunnan elämän. Huomasin samaistuvani siihen aikaan ennen sitä lasta, mukavaan elämään, onnelliseen parisuhteeseen, joka ei tarvitsisi ketään kolmatta. Onko nainen huono, jos se ei halua lapsia? Vai onko tää vaan itsekkyyttä? Mr S sanoo, että Peter Pan oli ääliö. Ei halua jäädä sinne Mikä-Mikä-maahan ikuisuudeksi, vaan haluaa kokea kaiken, aikuistua ja varmaankin sen lapsenkin. Toisaalta ottaa kyllä munkin halut ja toiveet huomioon ja luulenpa, että jos sanoisin, etten halua ikinä lapsia, tyytyisi siihen. Mutta olisiko se ollut harhaanjohtavaa markkinointia? Epärehellisyyttä, jolla toinen on saatettu satimeen?
Tällä hetkellä lykkään lapsenteon ajankohtaisuutta ja ajatusta sillä, että ei ole vakityöpaikkaa enkä vielä ole edes pitänyt mun levottoman isoja kolmekymppisiä. Pieni paniikki päällä, mitä sitten niiden synttäreiden jälkeen, mitä sitten kun saankin kivan vakityön? Eihän sieltä voi heti jäädä äippärille. Toisaalta mr S on kyllä sanonut jäävänsä koti-isäksi, jos tarve vaatii. Että nyt vaan kovapalkkainen työ mulle, eikä haittaa vaikka pyöräyttäisin parikin kakaraa, kyllä mr S hoitaa... Tällasia tänään.
Viikon päästä perjantaina tädin hautajaiset, keskellä päivää. Pitänee tutkia, joutuuko ottamaan palkatonta vapaata. Täti oli ehkä yks ilosimmista ihmisistä, sillä oli hauska puhetyyli. Aina pilke silmäkulmassa, vaikka sokko olikin ;)
Huomenna kuoron pikkujoulut, saa nähdä tuleeko meille jatkot. Mr S sanoi lähtevänsä karkuun...
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
kahdeksas luukku
kalenterista tuli aromaterapeuttinen kasvonaamio. Onkohan mun naamavärkki jotenkin nuutuneen näköinen kun mr S niin kovin haluaa sitä uudistaa naamioilla? Ihan kiva, vielä kun kerkeis itteensä hemmotteleen moisilla tököteillä=)
Luukusta saattoi paljastua myös: tittididii (tää oli siis fanfaari) Volkswagen Passat 1,4 litran koneella oleva automaattilaatikkoinen valkoinen farmarimallinen henkilöauto. Siihen nyt sitten lopulta (ehkä) päädyttiin. Saa nähdä, miten ostoneuvottelut on sujuneet, auto fyysisesti sijaitsee tällä hetkellä Jyväskylässä. Jospas ennen joulua jo se saataisiin käyttöön. Olis meidän joululahja =)
Tänään tiedossa tavaroiden läpikäymistä, osa laitetaan anopin mukaan kirppikselle, osa lahjoitetaan ilmeisesti Fidalle. Osan voisi jopa laitta Huutonettiin myyntiin. Tällä hetkellä siellä baarijakkarat, ihan kivasti on huutajia. Saadaan ehkä neljännes ostohinnasta takaisin. Ei huonosti.
Luukusta saattoi paljastua myös: tittididii (tää oli siis fanfaari) Volkswagen Passat 1,4 litran koneella oleva automaattilaatikkoinen valkoinen farmarimallinen henkilöauto. Siihen nyt sitten lopulta (ehkä) päädyttiin. Saa nähdä, miten ostoneuvottelut on sujuneet, auto fyysisesti sijaitsee tällä hetkellä Jyväskylässä. Jospas ennen joulua jo se saataisiin käyttöön. Olis meidän joululahja =)
Tänään tiedossa tavaroiden läpikäymistä, osa laitetaan anopin mukaan kirppikselle, osa lahjoitetaan ilmeisesti Fidalle. Osan voisi jopa laitta Huutonettiin myyntiin. Tällä hetkellä siellä baarijakkarat, ihan kivasti on huutajia. Saadaan ehkä neljännes ostohinnasta takaisin. Ei huonosti.
tiistai 7. joulukuuta 2010
joulukuun seitsemäs
kalenterin luukusta tuli tänään kynsilakka (tumman violetti), eilen tontulla meinas tulla kiire että kerkes ennen vuorokauden vaihtumista täytellä luukkuja. Eilisestä luukusta tuli kasvonaamio, viidennestä luukusta huulirasva. Neljästä ensimmäisestä luukusta tuli Riedelin viinilaseja (1/pvä).
Tänään ei olisi jaksanut nousta sängystä, jotenkin kiskoin vaan itseni sitten lopulta ylös. Mr S lähti köpikseen myöhemmällä koneella, ei tarvinnut senkään takia nousta kauhean aikaisin.
Tulin autolla, vaikka melko hullu veto tais olla, kun tiet on auraamatta ja Mini ei ollutkaan mikään talviauto. Onneksi suht hyvin kuitenkin pääsin kulkemaan. Ajatuksena olis mennä vähän vaikka kaupungille töiden jälkeen, joskos tonttu löytäis jotain kivaa mr S:n kalenterin täytteeksi. Vaikeus tosin on siinä, että kaikki karkit on poissuljettuna... Voipi olla, että ihan vaan Clas Ohlson kutsuu. Vaikeeta keksiä mitään, lahjatkin vielä ihan miettimättä. Jonkun radio-ohjattavan helikopterin se haluu, en mä osaa sellasia ostaa. Vaikee mies.
Tänään ei olisi jaksanut nousta sängystä, jotenkin kiskoin vaan itseni sitten lopulta ylös. Mr S lähti köpikseen myöhemmällä koneella, ei tarvinnut senkään takia nousta kauhean aikaisin.
Tulin autolla, vaikka melko hullu veto tais olla, kun tiet on auraamatta ja Mini ei ollutkaan mikään talviauto. Onneksi suht hyvin kuitenkin pääsin kulkemaan. Ajatuksena olis mennä vähän vaikka kaupungille töiden jälkeen, joskos tonttu löytäis jotain kivaa mr S:n kalenterin täytteeksi. Vaikeus tosin on siinä, että kaikki karkit on poissuljettuna... Voipi olla, että ihan vaan Clas Ohlson kutsuu. Vaikeeta keksiä mitään, lahjatkin vielä ihan miettimättä. Jonkun radio-ohjattavan helikopterin se haluu, en mä osaa sellasia ostaa. Vaikee mies.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenäisyyspäivä
ja mr S:n vaarin synttäripäivä. Teräsvaari täytti 87 v. Käytiin moikkaamassa mummua ja vaaria, sekä onnittelemassa vaaria. Käväisyyn kuului myös yletön kaiken syömisen tuputtaminen sekä miljoonaa eri laatua kaikkea ruokaa ja herkkua. Perusmummulameininkiä (näin olen kuullut).
Turun reissu meni hyvin, löysin itselleni täyspitkän valkoisen toppatakin. Melko mainio vaate tässä kelissä. Onneksi päästiin kotiin, tiet on aikamoista puuroa ja Mini on melkoisen matala... Huomenna olis mahdollista mennä autolla töihin, kun mr S menee taas köpikseen, mutta taidan ihan suosiolla ottaa bussin. Niin siis ei oltu meidän Minillä Turussa, vaan kavereiden Kialla, joka on neliveto. Sillä kyllä pääsi. Mutta siis onneksi päästiin mummulasta kotiin. Tänään taas tullut lisää lunta. Jotakuinkin 40 senttiä tässä pyrytellyt tulemaan. Aikamoista, huomenna voi olla taas liikenne sekaisin.
Eilen käytiin syömässä ja leffassa. Katottiin Devil. Oli ihan ok, vähän liika pelottava ja ahdistava välillä. Ruokakin oli ihan ok, tossa Sellossa olevassa italialaisessa syöpöteltiin. Leffan jälkeen tultiin kotiin, oltiin siis liikenteessä toisen pariskunnan kanssa (mulle aiemmin tuntemattomia ihmisiä) ja meillä otettiin vielä yömyssyt ja toisetkin. Ihan mukavaa ja rentoa olemista. Nyt vaan väsyttää, kun meni sen verran myöhään. Kohta pääsee nukkumaan... Käväistiin tänään myös Kallen luona, oli outoa olla kylässä vanhassa kodissaan. Tuli ihan haikea olo, muistui kaikki seurustelun alkuajan jutut mieleen. Pientä kinaa päällä, kun en nyt jaksa keskustella asioista. Haluun nukkuu.
Turun reissu meni hyvin, löysin itselleni täyspitkän valkoisen toppatakin. Melko mainio vaate tässä kelissä. Onneksi päästiin kotiin, tiet on aikamoista puuroa ja Mini on melkoisen matala... Huomenna olis mahdollista mennä autolla töihin, kun mr S menee taas köpikseen, mutta taidan ihan suosiolla ottaa bussin. Niin siis ei oltu meidän Minillä Turussa, vaan kavereiden Kialla, joka on neliveto. Sillä kyllä pääsi. Mutta siis onneksi päästiin mummulasta kotiin. Tänään taas tullut lisää lunta. Jotakuinkin 40 senttiä tässä pyrytellyt tulemaan. Aikamoista, huomenna voi olla taas liikenne sekaisin.
Eilen käytiin syömässä ja leffassa. Katottiin Devil. Oli ihan ok, vähän liika pelottava ja ahdistava välillä. Ruokakin oli ihan ok, tossa Sellossa olevassa italialaisessa syöpöteltiin. Leffan jälkeen tultiin kotiin, oltiin siis liikenteessä toisen pariskunnan kanssa (mulle aiemmin tuntemattomia ihmisiä) ja meillä otettiin vielä yömyssyt ja toisetkin. Ihan mukavaa ja rentoa olemista. Nyt vaan väsyttää, kun meni sen verran myöhään. Kohta pääsee nukkumaan... Käväistiin tänään myös Kallen luona, oli outoa olla kylässä vanhassa kodissaan. Tuli ihan haikea olo, muistui kaikki seurustelun alkuajan jutut mieleen. Pientä kinaa päällä, kun en nyt jaksa keskustella asioista. Haluun nukkuu.
lauantai 4. joulukuuta 2010
yöllä kello neljä
saattaa ihminen herätä siihen, että joku nimeltämainitsematon ottolapsi (lue: Kalle) saapuu kotiin niin tuiskeessa, ettei meinaa saada kenkiä jalastaan. Siinäpä on sitten hyvä sauma nousta ylös, käydä vessassa (koska illalla ei vaan jaksanut), yrittää auttaa niitä kenkiä pois, kysyä onko kaikki hyvin, tehdä vähän tonttuhommia (mr S:n joulukalenteri on tänä vuonna runo/ajatelmapainotteinen), kehua sitä, että hunsvotti on käynyt parturissa vihdoin, piristyä, ajatella eilistä riitaa/kinaa, pahoittaa mielensä siitä, että siskon facebookpäivityksessä kerrotaan heidän pitäneen tyttöitten pikkujoulut (eikä mua olla kutsuttu), yrittää laittaa pahan mielen pois, koska kello on NELJÄ yöllä, tähän aikaan kuuluu nukkua. Ja taas mulla on kaks kuorsaajaa katon alla. Onneksi toi toinenkin saapui turvallisesti kotiin, ja sai lopulta ihan itse jopa ne kengät pois jalasta.
Eilen siis tuli vähän kinaa ja riitaa, närkästyin kun ei vieläkään saatu joulukoristeita valmiiksi. Vihdoin mr S tokasi, että hänellä on nyt niin paha stressi töistä päällä, ettei jaksa edes miettiä moisia. Oli yrittänyt pimittää multa, koska on sitä mieltä, että oon kohta taas ihan lääketokkuroissani, että on kaikki masennuksen merkit ilmassa. Yritin vakuuttaa, etten mee rikki, mutta tää öinen tilapäivityksen aiheuttama pettymys kolahti vähän liian kovaa. Ei nyt oo hyvä olla, pahin merkki siitä on se, ettei enää edes pysty itkemään...
Ehkä saan vielä unta, seitsemältä herätys, yhdeksältä tulee Jepa, Miku ja Travis hakemaan meitä Turun reissulle. Kyllä se siitä, ei niiden seurassa sovi möksöttää. Ehkä tää olotila sai myös pontta eilisestä visiitistä mr S:n veljen ja sen vaimon luona. Mr S:n veli on ihan ok, jopa hauska välillä, mutta sen vaimo... Se vaan ei suostu tykkäämään musta. Nyt oon jo siinä vaiheessa, että ei se mitään, koska en mäkään tykkää siitä, mutta kyllä se aina korpeaa. KAIKKIEN PITÄÄ TYKÄTÄ MUSTA!!!
Eilen siis tuli vähän kinaa ja riitaa, närkästyin kun ei vieläkään saatu joulukoristeita valmiiksi. Vihdoin mr S tokasi, että hänellä on nyt niin paha stressi töistä päällä, ettei jaksa edes miettiä moisia. Oli yrittänyt pimittää multa, koska on sitä mieltä, että oon kohta taas ihan lääketokkuroissani, että on kaikki masennuksen merkit ilmassa. Yritin vakuuttaa, etten mee rikki, mutta tää öinen tilapäivityksen aiheuttama pettymys kolahti vähän liian kovaa. Ei nyt oo hyvä olla, pahin merkki siitä on se, ettei enää edes pysty itkemään...
Ehkä saan vielä unta, seitsemältä herätys, yhdeksältä tulee Jepa, Miku ja Travis hakemaan meitä Turun reissulle. Kyllä se siitä, ei niiden seurassa sovi möksöttää. Ehkä tää olotila sai myös pontta eilisestä visiitistä mr S:n veljen ja sen vaimon luona. Mr S:n veli on ihan ok, jopa hauska välillä, mutta sen vaimo... Se vaan ei suostu tykkäämään musta. Nyt oon jo siinä vaiheessa, että ei se mitään, koska en mäkään tykkää siitä, mutta kyllä se aina korpeaa. KAIKKIEN PITÄÄ TYKÄTÄ MUSTA!!!
perjantai 3. joulukuuta 2010
Lunta tupaan
sehän vaan tässä vaiheessa talvea passaa (vaikka totta puhuakseni mulla tulee jo tässä vaiheessa ulos korvista koko lumi) jospas olis vaikka valkoinen joulu?
Joulusta puheenollen, kävin eilen hakemassa joulukoristeet kellarista (Kallen suosiollisella avustuksella) sillä välin kun mr S teki ruokaa. Enkä osannut koristella sitä meidän kämppää!!! Kun Lauttasaareen ne koristeet meni ihan kuin itsestään omille paikoilleen, nyt ei vaan millään toiminut missään mikään koriste. Ihan tyhmää. Pitää tänään yrittää jatkaa, joskos vaikka sais jouluisen siitä kämpästä.
Käväistiin myös Järvenpäässä kummipoikaa moikkaamassa, kummipojan äiti oli leiponut joulutorttuja, nam! Niin, sitä ennen käväisin ortopedillä noiden mun nilkkojen takia. Sepä vaan tokas, että laihduta läski. (Ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta sanoma oli selvä) Eikä voi tehdä oikein mitään näille mun jaloille, se ei ole vika että on latuskajalka, se on ominaisuus. Pelottaa tulevat vuodet, kun nyt jo särkee näin paljon. Hoidoksi ehdotti vaan tasapainolautaa, painonpudotusta, päkiäkävelyä ja MBT-tyyppiset kengät.
Miten tota lunta voi olla noin paljon? Ja lisää vaan tulee... Leivoin pitkästä aikaa töissä ihan syötäviä tuotteita, tein piparivoisilmäpullia. Nam. Ruoan jälkeen aion maistaa yhden, vaikka pitäiskin laihduttaa. Mr S:llä on lähtenyt viidessä päivässä pari kiloa, siirtyi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Multa ei oo lähtenyt yhtään, vaikka puoliksi siirryin kanssa (töissä en jaksa ihan niin tiukkaa ruokavaliota pitää, mutta kotona kyllä).
Täyteen ahdettu viikonloppu taas tulossa, josko tänään kerkeis vähän levätä... huomenna Turkuun, sunnuntaina takaisin, sunnuntai-iltana vielä leffaan ja syömään mr S:n jonkun kurssikaverin kera. Nukuttaa.
Joulusta puheenollen, kävin eilen hakemassa joulukoristeet kellarista (Kallen suosiollisella avustuksella) sillä välin kun mr S teki ruokaa. Enkä osannut koristella sitä meidän kämppää!!! Kun Lauttasaareen ne koristeet meni ihan kuin itsestään omille paikoilleen, nyt ei vaan millään toiminut missään mikään koriste. Ihan tyhmää. Pitää tänään yrittää jatkaa, joskos vaikka sais jouluisen siitä kämpästä.
Käväistiin myös Järvenpäässä kummipoikaa moikkaamassa, kummipojan äiti oli leiponut joulutorttuja, nam! Niin, sitä ennen käväisin ortopedillä noiden mun nilkkojen takia. Sepä vaan tokas, että laihduta läski. (Ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta sanoma oli selvä) Eikä voi tehdä oikein mitään näille mun jaloille, se ei ole vika että on latuskajalka, se on ominaisuus. Pelottaa tulevat vuodet, kun nyt jo särkee näin paljon. Hoidoksi ehdotti vaan tasapainolautaa, painonpudotusta, päkiäkävelyä ja MBT-tyyppiset kengät.
Miten tota lunta voi olla noin paljon? Ja lisää vaan tulee... Leivoin pitkästä aikaa töissä ihan syötäviä tuotteita, tein piparivoisilmäpullia. Nam. Ruoan jälkeen aion maistaa yhden, vaikka pitäiskin laihduttaa. Mr S:llä on lähtenyt viidessä päivässä pari kiloa, siirtyi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Multa ei oo lähtenyt yhtään, vaikka puoliksi siirryin kanssa (töissä en jaksa ihan niin tiukkaa ruokavaliota pitää, mutta kotona kyllä).
Täyteen ahdettu viikonloppu taas tulossa, josko tänään kerkeis vähän levätä... huomenna Turkuun, sunnuntaina takaisin, sunnuntai-iltana vielä leffaan ja syömään mr S:n jonkun kurssikaverin kera. Nukuttaa.
torstai 2. joulukuuta 2010
autonvaihto
ei meille mitään volkkaria tuukkaan. Huijattiin vaan! Pitkällisen (tarkoittaen eilistä iltaa, kun mä olin lähes jo nukahtamispisteessä) keskustelun jälkee päädyttiin sitten ehkä kuitenkin tähän:
Että sellasta tällä kertaa.
Eilen siskonmies kävi kylässä, oli ollut vastaväittäjänä Joensuun yliopistossa jollekin tyypille, niin oli Suomessa käymässä. Tänään sen pitäis lähtee takaisin kotiin, mutta Finnairin lakko. Saa nähdä, kuinka pitkä loma sillä tuleekaan täällä mukavassa Suomessa. Skypetettiin myös vähän siskon kanssa, se oli laittanut ihan joulun jo niille kotiin. Vähän nättiä. Missäköhän välissä mä jaksaisin laittaa joulun meille?
Ärsyttää, kun on sellanen olo, että olis tulossa kipeeksi. Ei nyt just pystyis kipeileen, kun lauantaina pitää lähteä Turkuun! Siellä Jepan kanssa shoppailua ja ehkä vähän ulkona syömistä ynnä muuta mukavaa. Nyt kuitenkin töitä.
Eilen siskonmies kävi kylässä, oli ollut vastaväittäjänä Joensuun yliopistossa jollekin tyypille, niin oli Suomessa käymässä. Tänään sen pitäis lähtee takaisin kotiin, mutta Finnairin lakko. Saa nähdä, kuinka pitkä loma sillä tuleekaan täällä mukavassa Suomessa. Skypetettiin myös vähän siskon kanssa, se oli laittanut ihan joulun jo niille kotiin. Vähän nättiä. Missäköhän välissä mä jaksaisin laittaa joulun meille?
Ärsyttää, kun on sellanen olo, että olis tulossa kipeeksi. Ei nyt just pystyis kipeileen, kun lauantaina pitää lähteä Turkuun! Siellä Jepan kanssa shoppailua ja ehkä vähän ulkona syömistä ynnä muuta mukavaa. Nyt kuitenkin töitä.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Tonttu Torvinen on
salainen, ja pukin tärkein alainen Tittidittidittidii.... Pakettia pukkaa. Tosin eilen illalla sängyssä huokasin, että tää oli vasta eka pakettihässäkkä, vielä kuukausi samanlaista jäljellä. Ei kiva. Mr S antoi kyllä idean, mutta toteutus jäikin sitten kokonaan mun harteille.
Tänään vielä miettimistä siskon perheelle, siskon mies kun on tällä hetkellä suomessa käymässä, niin säästäis postikulut. Jotain pientä pitäis keksiä joko koko perheelle tai kaikille kuudelle erikseen. Ei oo helppoo!
Tänään ei oo kuoroa, joten pitäis päästä lähtee ihan ajoissa pähkimään moista. Vielä kun löytäis eiliselle lahjaröykkiölle sopivan kokoisen paketin, johon ne kaikki mahtuis sisään, niin hyvä olis.
Tänään vielä miettimistä siskon perheelle, siskon mies kun on tällä hetkellä suomessa käymässä, niin säästäis postikulut. Jotain pientä pitäis keksiä joko koko perheelle tai kaikille kuudelle erikseen. Ei oo helppoo!
Tänään ei oo kuoroa, joten pitäis päästä lähtee ihan ajoissa pähkimään moista. Vielä kun löytäis eiliselle lahjaröykkiölle sopivan kokoisen paketin, johon ne kaikki mahtuis sisään, niin hyvä olis.
maanantai 29. marraskuuta 2010
talvimaanantai
Tänään nukutti pitkään, vaikka illalla pääsikin suht ajoissa nukkumaan. Oli vaan ihanaa kölliä siinä mr S:n kainalossa, heräillä hitaasti ja kiireettä. Tehtiin eilen melko pitkä kävelylenkki todella kylmässä säässä, tuntui, että naama olis jäätynyt irti. Alunperin piti kävellä Munkkiniemeen asti, mutta Gallen-Kallelan museon kohdalla mr S käännyttikin meidät takaisin ja käytiin siinä museossa olevassa kahviossa syömässä lohikeittoa. Jotakuinkin kuutisen kilometriä tuli kuitenkin yhteensä käveltyä, ei huono suoritus kahdelta tällaiselta pullukalta.
Kävelyn jälkeen pääsin sänkyyn peiton alle päikkäreille, teki niin hyvää! Reilun tunnin jälkeen mr S tuli herättelemään mua, lähdettiin ajelulle. Vietiin suksiboksi pois katolta roikkumasta möksälle, tosin edellisen päivän autonpesu-urakan seurauksena sen irrottaminen katolta oli aikamoinen urakka. Mutta onneksi lähti irti kuitenkin. Niin ja koko eilisen päivän keskustelunaiheena oli tulevan auton merkki/malli. Luultavasti päädyttiin (ainakin mun mielestä?) tähän:
Mutta saa nähdä, mikä auto sitä oikeesti ostetaan. Mini kun ei todellakaan ole mikään talviauto. Ikkunat jäässä, vaikka sisällä pää hikoaa (varpaat tosin on edelleen jäässä...) ja koko auto rätisee, paukkuu ja kolisee aivan mahdottoman paljon.
Käväistiin myös moikkaamassa yhtä kaveripariskuntaa sekä mun vanhempia. Tais mr S värvätä mun iskän kaverikseen parketinlaittotalkoisiin. Eli asuntojen metskaus on nyt vähän jäissä, tehdään tosta väliaikaiskämpästä sitten edes vähän siedettävämmän näköinen.
Kävelyn jälkeen pääsin sänkyyn peiton alle päikkäreille, teki niin hyvää! Reilun tunnin jälkeen mr S tuli herättelemään mua, lähdettiin ajelulle. Vietiin suksiboksi pois katolta roikkumasta möksälle, tosin edellisen päivän autonpesu-urakan seurauksena sen irrottaminen katolta oli aikamoinen urakka. Mutta onneksi lähti irti kuitenkin. Niin ja koko eilisen päivän keskustelunaiheena oli tulevan auton merkki/malli. Luultavasti päädyttiin (ainakin mun mielestä?) tähän:
Käväistiin myös moikkaamassa yhtä kaveripariskuntaa sekä mun vanhempia. Tais mr S värvätä mun iskän kaverikseen parketinlaittotalkoisiin. Eli asuntojen metskaus on nyt vähän jäissä, tehdään tosta väliaikaiskämpästä sitten edes vähän siedettävämmän näköinen.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
1. adventti
hieman polttelis hakea joulukoristeet kellarista... mr S vaan ei ole ihan hirveän innoissaan. Ulkona on yli kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistaa, ulos on mentävä. Vaikka molempia jalkoja särkee ja kolottaa pahiten vuosiin, mutta eipä se oo ennenkään estänyt.
Eilinen ilta venyi aamuyön puolelle, jolloin olinkin sitten jo piristynyt liikaa, unentuloa sai odottaa. Heräsin kuitenkin jo ennen kymmentä (alle viiden tunnin unien jälkeen) ihan pirteenä. Nyt väsyttää. Ehkä ulkoilun jälkeen saan ottaa päikkärit. Mr S katsoo jakson Top Gearia loppuun, sen jälkeen lähdetään. Ehdotin pulkkailua, mutta se ei saanut kannatusta. Ei kuulemma ole varusteita moiseen.
Teinkin aamupalaksi lettuja, kera kakunteosta ylijääneiden suklaakermojen + vaahterasiirapin + hillon niitä syödessä tuli ähky ja paha olo, kaikki kuitenkin uppos. Hyvää oli, vaikka edelleen on aika äklö olotila.
Eilinen ilta venyi aamuyön puolelle, jolloin olinkin sitten jo piristynyt liikaa, unentuloa sai odottaa. Heräsin kuitenkin jo ennen kymmentä (alle viiden tunnin unien jälkeen) ihan pirteenä. Nyt väsyttää. Ehkä ulkoilun jälkeen saan ottaa päikkärit. Mr S katsoo jakson Top Gearia loppuun, sen jälkeen lähdetään. Ehdotin pulkkailua, mutta se ei saanut kannatusta. Ei kuulemma ole varusteita moiseen.
Teinkin aamupalaksi lettuja, kera kakunteosta ylijääneiden suklaakermojen + vaahterasiirapin + hillon niitä syödessä tuli ähky ja paha olo, kaikki kuitenkin uppos. Hyvää oli, vaikka edelleen on aika äklö olotila.
lauantai 27. marraskuuta 2010
kuusi vuotta
siitä, kun mr S nouti mut Kontulasta. Katseli muka vaivihkaa Hondan taustapeilistä mua (ihmettelen vieläkin, ettei ajanut ojaan, sen verran paljon oli katse pois tiestä) ja yöllä vääryydellä ja viekkaudella luikerteli mun viereen nukkumaan. Niin, eipä sinä yönä kyllä mitään nukuttu, katseltiin auringonnousua, ihmeteltiin sateenkaarenpätkiä (keskellä talvea!) ja puhuttiin. Voisi luulla, että kuudessa vuodessa on jo oppinut toisen, historian ja kaiken. Eilen tuli kuitenkin taas yksi yllätys/tietämättömyys mun puolelta. Oltiin kävelemässä Jäähallille, kun mr S osoitti yhtä taloa ja kysyi, onko muistanut mainita olleensa siinä talossa talkkarina. No eipä ollut muistanut. Tällaisia yllätyksiä vielä tulee ajoittain (muista yllätyksistä puhumattakaan).
Mä yllätin mr S:n eilen siis viemällä sen sexhibition messuille. On monta kertaa maininnut, ettei ole koskaan käynyt moisessa tapahtumassa, joten nyt sitten käytiin. Exän kanssa olin käynyt joskus vuonna miekka ja kirves, ei juuri muistikuvia siitä, että mitä odottaa. Katsottiin pari esitystä (toinen oli oikein hyvä, tyttö, joka oli ollut cirque de soleilissa aikaisemmin, hallitsi kauniisti kroppansa ja oli ihan sama, olisiko ollut vaatteet päällä) toinen oli miesstrippari, jonka esitys oli myös hyvä ja hauska. Kateltiin ylipäätänsä mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla ja ostettiin toisillemme yllärit.
Sain vuosipäivälahjaksi YSL:n huulikiillon ja ripsarin. Mr S raukka oli ihan huolissaan, onko ihan tyhmä lahja. Mun mielestä oikein hyvä lahja, huulikiiltoja ei oo ikinä liikaa ja ripsari mulla olis ollut seuraavaksi ostolistalla muutenkin. Mulla vaan ei oo sille mitään lahjaa (tai ois tuolla jemmassa parikin, mutta säästelen niitä jouluun/seurustelun aloittamis vuosipäivään) joten totesin vaan eilen, että messuilla käynti + sieltä ostettu (ja illalla kokeiltu) ylläri oli mun vuosipäivälahja sille. Eipä toi kauheen pettyneeltä vaikuttanut ;)
Mä yllätin mr S:n eilen siis viemällä sen sexhibition messuille. On monta kertaa maininnut, ettei ole koskaan käynyt moisessa tapahtumassa, joten nyt sitten käytiin. Exän kanssa olin käynyt joskus vuonna miekka ja kirves, ei juuri muistikuvia siitä, että mitä odottaa. Katsottiin pari esitystä (toinen oli oikein hyvä, tyttö, joka oli ollut cirque de soleilissa aikaisemmin, hallitsi kauniisti kroppansa ja oli ihan sama, olisiko ollut vaatteet päällä) toinen oli miesstrippari, jonka esitys oli myös hyvä ja hauska. Kateltiin ylipäätänsä mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla ja ostettiin toisillemme yllärit.
Sain vuosipäivälahjaksi YSL:n huulikiillon ja ripsarin. Mr S raukka oli ihan huolissaan, onko ihan tyhmä lahja. Mun mielestä oikein hyvä lahja, huulikiiltoja ei oo ikinä liikaa ja ripsari mulla olis ollut seuraavaksi ostolistalla muutenkin. Mulla vaan ei oo sille mitään lahjaa (tai ois tuolla jemmassa parikin, mutta säästelen niitä jouluun/seurustelun aloittamis vuosipäivään) joten totesin vaan eilen, että messuilla käynti + sieltä ostettu (ja illalla kokeiltu) ylläri oli mun vuosipäivälahja sille. Eipä toi kauheen pettyneeltä vaikuttanut ;)
perjantai 26. marraskuuta 2010
Mini talviautona
Koska Audin luotettavuus on täällä jo aiemmin tultu puitua, pitäähän sitä ihmisen vastaavasti kertoa kokemuksiaan nykyisestä autosta. Suoraan sanottuna melko huonot kokemukset. Samantien kun lämpötila meni miinukselle, alkoi ongelmat. Sisätila ei lämpene, tai lämpenee siten, että varpaat jäätyy ja tukka palaa. Tai vastaavasti päätä palelee ja varpaat käristyy. Siitä on hyvä ihmisen valita. Kauhulla odotan sitä päivää, kun on oikeesti kylmä. Vähän on sellanen kutina, ettei meidän Mini halua kovin kylmällä lähteä liikenteeseen. Tänä aamuna moottori jo kuulosti siltä, että se olis halunnut karata jonnekin lämpöiseen (kukapa ei). Toinen inhottava juttu Minissä on ikkunoiden karmittomuus. Se mekanismi, joka oven avatessa laskee ikkunaa sentillä ja vastaavasti nostaa ikkunan takaisin tiivistettä vasten siinä vaiheessa kun ovi laitetaan kiinni, ei ole suunniteltu pakkasiin. Hirvittävän vaikeahan sen on toimia, jos ikkunassa on sellainen sentin jää/lumikerros. Pelottaa vaan, että milloin se menee lopullisesti rikki.
Eli lyhyesti kerrottuna... voipi olla, että meillä on kohta (taas) uusi auto?
Eli lyhyesti kerrottuna... voipi olla, että meillä on kohta (taas) uusi auto?
piksaperjantai
ehkei kuitenkaan, koska eilen oli jo piksatorstai. Mr S lähti pomollensa saunomaan ja jätti mut ihan yksin. Melkein jo lähdin Selloon syömään, mutta kohtasin totuuden ja sisäisen nörttiyteni ja tilasin pizzan kotiovelle. Sentään soitin sinne pizzeriaan, enkä tilannut vain netin kautta (koska se nettipalvelu oli rikkisönder=() joten en vielä huolestu täydellisestä sosiaalisuuden puutteestani. Ne ruojakkeet oli laittaneet mun pizzaan valkosipulia. Ja paljon sitä. Yök. No, melkein kokonaan upposi silti, nyt vaan haiskahtaa melkoisesti. Paco myös auttoi mua hieman, söi pizzan reunoja ja hörppäsi hieman myös Pepsiä. Eipä sitten kerrota kelleen eläinaktivistille, ihan hyvin me meidän papukaijaa hoidetaan... (nyt kun kerran tehdään paljastuksia, niin mr S antoi viikonloppuna Pacon myös maistaa kahvia! Että en oo ainoa vastuuntunnoton ihminen meidän taloudessa)
Aloitin eilen kummipojan kakun tekoa, paistoin pohjat ja askartelin päälle tulevan kuvan (Nalle Puh kakku kädessään). Kuvaa valmiista kakusta joskus, jos jaksaa. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa puuhailla vähän tollasta näpräilyä/maalailua. Vielä kun jaksais loppuun asti tehdä yhtä huolella, niin tulis varmaankin yks parhaimmista kakuista. Saa nähdä.
Olotila hieman paremman puolella, ehkä toi valo jeesaa jonkin verran? Huomenna meidän tapaamisen 6-vuotispäivä, mutta sepä menee siellä kummipojan synttäreillä, joten taidan tänään yllättää mr S:n. Miten, siitä lisää myöhemmin.
Aloitin eilen kummipojan kakun tekoa, paistoin pohjat ja askartelin päälle tulevan kuvan (Nalle Puh kakku kädessään). Kuvaa valmiista kakusta joskus, jos jaksaa. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa puuhailla vähän tollasta näpräilyä/maalailua. Vielä kun jaksais loppuun asti tehdä yhtä huolella, niin tulis varmaankin yks parhaimmista kakuista. Saa nähdä.
Olotila hieman paremman puolella, ehkä toi valo jeesaa jonkin verran? Huomenna meidän tapaamisen 6-vuotispäivä, mutta sepä menee siellä kummipojan synttäreillä, joten taidan tänään yllättää mr S:n. Miten, siitä lisää myöhemmin.
torstai 25. marraskuuta 2010
mihin hävisi yksi päivä?
Olin lähes varma siitä, että tänään on just kuukaus jouluaattoon. Ei sitten ollutkaan. Vaan vähemmän! Kohta iskee paniikki ja hätä, kaikki vielä tekemättä (päättämättömyydestä puhumattakaan) ja vajaa kuukausi aikaa. Vierashuoneen tavarakaaos on pikkuhiljaa hivuttautunut myös olohuoneen puolelle... Apuva. Mistäs sitä aikaa sais lähteä vaikka kirppikselle myymään niitä romujaan? Kun alkaa noi viikonloput oleen jo melkosen täynnänsä. Nyt syväänhengitys, rauhoittuminen ja keskittyminen yhteen asiaan kerralla. Ensin tän työpäivän jutut pois alta, sitten kotiin leipomaan kummipojalle 1-vuotiskakkua. Keskitytään nyt ensin vaikka siihen. Ressataan myöhemmin muut asiat.
Laitoin yhden työpaikkahakemuksen Helsingin kaupungille, kuulosti hyvälle paikalle, vaikka mr S onkin sitä mieltä, että seuraavaksi vaan osakeyhtiöön töihin. Ei mitään kunnan/valtion paikkoja. Mutta kun...
Laitoin yhden työpaikkahakemuksen Helsingin kaupungille, kuulosti hyvälle paikalle, vaikka mr S onkin sitä mieltä, että seuraavaksi vaan osakeyhtiöön töihin. Ei mitään kunnan/valtion paikkoja. Mutta kun...
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
mr S, kummipoika ja Jepajee pääsivät turvallisesti kotia, vaikka myrsky oli jo aikamoinen. Kuulemma kuudennen kannen ikkunaan löi tyrskyt. Onneksi kaikki kolme olivat teräsvatsaisia (paitsi kummipoika, joka kerran puklasi) ja suurinpiirtein traumoitta selvisivät takaisin tänne lumimyräkkään. Joka siis edelleen jatkuu, tuntuu vaan pahenevan hetki hetkeltä. Toivon todella, että pääsen täältä töistä kotiin jollain ilveellä, näyttää melko hurjalta kun lipputangot huojuu ja lunta vaan tulee järjetöntä vauhtia. Onneksi sisällä on lämmin.
Sain tuliaisiksi tämän:
Kummipojan isukki sai tuopin, erilaisia oluita ja fussepullonavaajan. Vähänkö sillä oli joulu. Kummipoika oli shoppaillut (äipän ja mr S:n avustuksella) pari villapaitaa ja Autot -eväsboxin. Oli ollut hyvä reissu, harmitti vaan, että jouduin oleen töissä. Ehkä mäkin joku kerta taas pääsen reissuun.
Näin ihan hirveitä painajaisia, olin juuri synnyttänyt pienen tyttövauvan, joka piti tuoda kotiin. Mutta koti oli vallattu kaikkien ötököiden toimesta. Kissan kokoisia torakoita, isoja tuhatjalkaisen näköisiä vilistäjiä, kaikkia omituisia isoja ötököitä. Ihan hirveetä. Taisin saada jonkinlaisen trauman niistä meidän pienistä mustista jauhoöttiäisistä. Toivottavasti ne ei tuu takaisin.
Sain tuliaisiksi tämän:
Kummipojan isukki sai tuopin, erilaisia oluita ja fussepullonavaajan. Vähänkö sillä oli joulu. Kummipoika oli shoppaillut (äipän ja mr S:n avustuksella) pari villapaitaa ja Autot -eväsboxin. Oli ollut hyvä reissu, harmitti vaan, että jouduin oleen töissä. Ehkä mäkin joku kerta taas pääsen reissuun.
Näin ihan hirveitä painajaisia, olin juuri synnyttänyt pienen tyttövauvan, joka piti tuoda kotiin. Mutta koti oli vallattu kaikkien ötököiden toimesta. Kissan kokoisia torakoita, isoja tuhatjalkaisen näköisiä vilistäjiä, kaikkia omituisia isoja ötököitä. Ihan hirveetä. Taisin saada jonkinlaisen trauman niistä meidän pienistä mustista jauhoöttiäisistä. Toivottavasti ne ei tuu takaisin.
tiistai 23. marraskuuta 2010
lunta tulvillaan on raikas talvisää *lallallallalaaa*
ei kyllä oikeesti pahemmin naurata tai laulata=( viime yö meni poukkoillessa ja tuskastellessa nukkumattomuutta ja sitä, että kohta pitää jo herätä. Sekä vuorotellen hikoiluun ja jääkylmyyteen heräillessä.
Mr S vei tänään kummipojan Tallinnaan. Käytännön syistä myös kummipojan äiti lähti mukaan. Toivottavasti tulee hyvät tulkkarit. Niin ja siis lunta on tullut vaan lisää, täällä on ihan talvi! Toivottavasti pysyis maassa, ettei tarttis jaksaa sitä loskapaskaa. Kamala nälkä iski, pitäis keksiä jotain ruokaa jostain.
Tänään kuoro, on kuulemma vähän morkkista ilmassa joillakin kuorolaisilla... mulla ei pahemmin, saa nähdä, millainen jälkipyykki odottaa? Ehkei mitään pahempaa kuitenkaan.
Kävin eilen laittamassa kynnet, on ihan kivat, vaikka onkin melko lyhyet. Ei laitettu tippejä ollenkaan, omalla pituudella vaan geelit päälle. Musta kärki, jossa vielä vähän glitteriä lisäksi. Aika jees.
Mr S vei tänään kummipojan Tallinnaan. Käytännön syistä myös kummipojan äiti lähti mukaan. Toivottavasti tulee hyvät tulkkarit. Niin ja siis lunta on tullut vaan lisää, täällä on ihan talvi! Toivottavasti pysyis maassa, ettei tarttis jaksaa sitä loskapaskaa. Kamala nälkä iski, pitäis keksiä jotain ruokaa jostain.
Tänään kuoro, on kuulemma vähän morkkista ilmassa joillakin kuorolaisilla... mulla ei pahemmin, saa nähdä, millainen jälkipyykki odottaa? Ehkei mitään pahempaa kuitenkaan.
Kävin eilen laittamassa kynnet, on ihan kivat, vaikka onkin melko lyhyet. Ei laitettu tippejä ollenkaan, omalla pituudella vaan geelit päälle. Musta kärki, jossa vielä vähän glitteriä lisäksi. Aika jees.
maanantai 22. marraskuuta 2010
oho
taisin humaltua perjantain pikkujouluissa, vaikka mulla olikin vaan kolme drinkkilippua ja yks oli vielä tallella (tämän olin kyllä muistanut mainita ja ilmeisesti moneenkin otteeseen), mutta ehkä en ihan kahdesta drinksusta humaltunut. Se oli se bäkkärin salmari. Tuli sitten oksupoksu perjantaina (onneksi vasta kotona) ja lauantainakin sain nauttia huonosta olosta. En ollut perjantaina syönyt (tahi juonut) tarpeeksi, joten ei ihme, että kolahti kuin metrinen halko piähän.
Kuorolaulanta meni kai ihan hyvin, kovasti kehuivatten. Mr S oli Kallen kera kotosalla odottelemassa mua, olivat tehneet ruokaa (ei mitään hajua mitä ruokaa, olivat tarjonneet mullekin, mutta en pystynyt syömään, enkä muista yhtään, mitä tarjosivat?) ja juoneet muutaman olusen. Menin sitten tyhjennyksen jälkeen nukkumaan. Heräsin kahden tyynyt aiheuttamaan niskakipuun ja korvikset korvissa. Plääh.
Lauantaina kyllä päästiin sen verran liikenteeseen, että käytiin äipällä ja iskällä. (Mäkkärin kautta, luonnollisesti) Siellä olikin taas vaihteeks hilpeetä kun mr S ja äippä vänkää keskenään. Siinähän vänkäävät.
Eilen juostiin katsomassa kämppiä. Yks potentiaali löyty, saa nyt nähdä mitä sen kanssa käy.
Kuorolaulanta meni kai ihan hyvin, kovasti kehuivatten. Mr S oli Kallen kera kotosalla odottelemassa mua, olivat tehneet ruokaa (ei mitään hajua mitä ruokaa, olivat tarjonneet mullekin, mutta en pystynyt syömään, enkä muista yhtään, mitä tarjosivat?) ja juoneet muutaman olusen. Menin sitten tyhjennyksen jälkeen nukkumaan. Heräsin kahden tyynyt aiheuttamaan niskakipuun ja korvikset korvissa. Plääh.
Lauantaina kyllä päästiin sen verran liikenteeseen, että käytiin äipällä ja iskällä. (Mäkkärin kautta, luonnollisesti) Siellä olikin taas vaihteeks hilpeetä kun mr S ja äippä vänkää keskenään. Siinähän vänkäävät.
Eilen juostiin katsomassa kämppiä. Yks potentiaali löyty, saa nyt nähdä mitä sen kanssa käy.
perjantai 19. marraskuuta 2010
tip tap
vaan, tänään duunin pikkujoulut. Viime yön kattelin painajaisia. Aamulla mr S herätti ennen seitsemää ja kiskoi meidät aamulenkille. Se piristyi, mutta mä olen ihan hullun väsynyt. Voi kun tää työpäivä menis nopeesti ja pääsisin kotiin hetkeksi nukkumaan! Ei taida kyllä keretä nukkua, kun soundcheck on kolmen jälkeen ja kuudelta pitäisi olla takaisin samaisessa paikassa. Siinä välissä pitää keretä käydä suihkussa, päättää kumman mekon laittaa päälle, laittaa hiukset, meikata, valita kengät, tunkea ikkipikkiriikkiseen iltalaukkuun kaikki tarpeellinen, ehkä lakata kynnet? ja kaikkea muuta. Mutta kun päikkärit...
torstai 18. marraskuuta 2010
yllätti taas
autoilijat (kaikki; bussikuskit, rekkakuskit, työmatkakuskit) ovat taas kummissaan liukkaudesta, joka tulee siitä, että maassa on lunta ja loskaa sellainen kymmenen-viistoista senttiä. Parit bussit oli mäessä, ei päässyt ylös, rekkoja oli pitkin pääkaupunkiseutua joka tiellä tukkeena, kolareita taas vaikka millä mitalla. Mikähän siinä on, että edes ammattikuskit ei tajua, että lumi/jää on liukasta? Miksi ihmeessä tää tapahtuu joka ikinen talvi? Ei voi tajuta. Lisäjännitystä tuli yhden naikkosen toimesta, joka soittelihe mr S:lle aamusella. Kyseinen nainen oli hieman ottanut peräänsä muutama viikko sitten Minin keulaa (mr S:n vika siis) ja eilen veivät sitten yhteistuumin neitosen Audin puskurinmaalaukseen. Oli saanut "vuokra-auton", joka kuulemma oli viimeisiään vetelevä Pösö. Tänä aamuna Pösö oli jättänyt Kirkkonummelle tien varteen. Mr S sieltä neitosta hakemahan. Toivottavasti on jo tässä vaiheessa päässyt töihinsä. Ja en haluais olla sen "vuokra-auton" vuokralleantaja kunhan mr S pääsee avaamaan sanaista arkkuaan moisesta hökötyksestä.
Tänä aamuna ärsytti kaikki. Radiojuontajan ääni oli maailman ärsyttivin, melkein yhtä ärsyttävä kuin se fakta, että piti nousta ylös ja lähteä töihin. Myös vaatteet, hiukset, kengät, mr S, Paco, ilma, oma itse sekä suklaakakku olivat ärsyttäviä. Tosin suklaakakku aamupalaksi on juurikin sitä, mitä ihmisen pitää saada tällaisessa mielentilassa. Mutta ärsytti silti.
Oltiin eilen salilla, ihan pumpattiin rautaa. Tänä aamuna vasen polvi on aivan järjettömän kipeä. Urheilu ei kannata!
Tänä aamuna ärsytti kaikki. Radiojuontajan ääni oli maailman ärsyttivin, melkein yhtä ärsyttävä kuin se fakta, että piti nousta ylös ja lähteä töihin. Myös vaatteet, hiukset, kengät, mr S, Paco, ilma, oma itse sekä suklaakakku olivat ärsyttäviä. Tosin suklaakakku aamupalaksi on juurikin sitä, mitä ihmisen pitää saada tällaisessa mielentilassa. Mutta ärsytti silti.
Oltiin eilen salilla, ihan pumpattiin rautaa. Tänä aamuna vasen polvi on aivan järjettömän kipeä. Urheilu ei kannata!
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
PowerBalance
tästä kyseisestä rannekkeesta juteltiin miltei tunti englannintunnilla. Omituinen hippivekotin, jolle ei ole tieteellisesti todistettu toimivuutta.
Oikeastaan muuta ei ole tässä tapahtunut. Eilen hoilasin kyllästymiseen asti kuorotreeneissä Petteri Punakuonon soolo-osuuttani, kun kuoro ei päässyt oikein vireeseen. Perjantaina olis sitten muutamalle sadalle ihmiselle esiintyminen. Eiköhän se mene ihan hyvin, ei vaan oo pitkään aikaan esiintynyt kellekään. Toisaalta, ei kyllä ihan kauheesti jänskätä. Pitäisköhän?
Käytiin illalla lenkillä, juteltiin vähän perhesotkuista sun muusta. Olo tuntuu pahenevan kirkasvalolampusta ja urheilusta huolimatta. Tosin eilen ja toissapäivänä pääsin nukkumaan melko myöhään, ei sitten tiedä, johtuuko siitä.
Löysin valokuvaajan, jonka kuvaustyyli olis sopinut mun mielestä mr S:lle annettaviin huomenlahjakuviin. Aluksi sanoi, että pitäisi sopia, mutta juuri oli laittanut viestin, ettei ehdikään. Back to square one. Kuvaajaa etsimään. Ja suurin osa netissä olevista huomenlahjakuvista on niin äklöjä, romanttisia utuisia, vaaleita paskoja, etten sellasten kuvaajaa halua kuvaamaan itteeni. Ei mitään söpöä! Pitäisköhän ettii joku pornokuvaaja, niin tulis ainakin oikeen tyylistä...
Oikeastaan muuta ei ole tässä tapahtunut. Eilen hoilasin kyllästymiseen asti kuorotreeneissä Petteri Punakuonon soolo-osuuttani, kun kuoro ei päässyt oikein vireeseen. Perjantaina olis sitten muutamalle sadalle ihmiselle esiintyminen. Eiköhän se mene ihan hyvin, ei vaan oo pitkään aikaan esiintynyt kellekään. Toisaalta, ei kyllä ihan kauheesti jänskätä. Pitäisköhän?
Käytiin illalla lenkillä, juteltiin vähän perhesotkuista sun muusta. Olo tuntuu pahenevan kirkasvalolampusta ja urheilusta huolimatta. Tosin eilen ja toissapäivänä pääsin nukkumaan melko myöhään, ei sitten tiedä, johtuuko siitä.
Löysin valokuvaajan, jonka kuvaustyyli olis sopinut mun mielestä mr S:lle annettaviin huomenlahjakuviin. Aluksi sanoi, että pitäisi sopia, mutta juuri oli laittanut viestin, ettei ehdikään. Back to square one. Kuvaajaa etsimään. Ja suurin osa netissä olevista huomenlahjakuvista on niin äklöjä, romanttisia utuisia, vaaleita paskoja, etten sellasten kuvaajaa halua kuvaamaan itteeni. Ei mitään söpöä! Pitäisköhän ettii joku pornokuvaaja, niin tulis ainakin oikeen tyylistä...
tiistai 16. marraskuuta 2010
kirkasta valoa
pönötän tässä työpisteellä kirkasvalolampun kajossa. Silmiin hieman häikii. Tänä aamuna väsytti taas aivan liikaa, vaikka yritin kovasti mennä ajoissa nukkumaan. Aamutoimet kääntyneet aivan päälaelleen, mr S käy nykyään ennen mua suihkussa ja tulee sitten herättelemään, josko jaksaisin nousta ja lähteä töihin... Mitäs jos en jaksaiskaan?
Nopeesti eilen kateltiin jotain viikonloppureissua, voipi olla, että vielä ennen joulua pyörähdettäis Prahassa. Tai sitten ei. Pitää miettiä ja katsella kerkeääkö/onko varaa moiseen.
Eilen mr S haki mut töistä ja mentiin Selloon. Halus ostaa mulle kengät. Etsittiin pikkujoulumekkoon sopivia kenkuleita, mutta ihan hirveen tyhmiä ja tylsiä kenkiä oli vaan tarjolla. No, sain kuitenkin yhet aika ihanat, käyttiskengät, joita olin kuolannut jo aiemmin. En vaan raaskinut ostaa niitä itse. Sain myös neljä paitaa ja korun. Eipä pöllömpi saalis. Mr S olis myös ostanut mulle mekon ja parit muut kengät, mutta laitoin vähän stoppia päälle. Mitäköhän pahaa se oli tehnyt, kun nyt noin shopautti mulle?
Iskä kävi saunassa, tehtiin täytettyjä kesäkurpitsoja ja munakoisoja, tuli vähän hyviä! Mulla tänään töissä eväänä, odotan vaan, että kehtaa pitää ruokiksen. Nälkä ois jo. Sillä välilä kun äijät sauno, mä kävin salilla. Juoksin matolla 25 minuuttia ja crosstreinasin 25 minuuttia. Nyt alaselkä jumittaa :( pitää ilmeisesti vähän jumppailla noita selkälihaksia.
Niin ja ranskantunneille en mee enää, en halua kun oli ihan tyhmää. Teen sen kirjan loppuun vaikka mr S:n kanssa, mutten jaksa mitään hilpeitä paritehtäviä ja ryhmäjutteluita. Mä olen yksilöoppija.
Nopeesti eilen kateltiin jotain viikonloppureissua, voipi olla, että vielä ennen joulua pyörähdettäis Prahassa. Tai sitten ei. Pitää miettiä ja katsella kerkeääkö/onko varaa moiseen.
Eilen mr S haki mut töistä ja mentiin Selloon. Halus ostaa mulle kengät. Etsittiin pikkujoulumekkoon sopivia kenkuleita, mutta ihan hirveen tyhmiä ja tylsiä kenkiä oli vaan tarjolla. No, sain kuitenkin yhet aika ihanat, käyttiskengät, joita olin kuolannut jo aiemmin. En vaan raaskinut ostaa niitä itse. Sain myös neljä paitaa ja korun. Eipä pöllömpi saalis. Mr S olis myös ostanut mulle mekon ja parit muut kengät, mutta laitoin vähän stoppia päälle. Mitäköhän pahaa se oli tehnyt, kun nyt noin shopautti mulle?
Iskä kävi saunassa, tehtiin täytettyjä kesäkurpitsoja ja munakoisoja, tuli vähän hyviä! Mulla tänään töissä eväänä, odotan vaan, että kehtaa pitää ruokiksen. Nälkä ois jo. Sillä välilä kun äijät sauno, mä kävin salilla. Juoksin matolla 25 minuuttia ja crosstreinasin 25 minuuttia. Nyt alaselkä jumittaa :( pitää ilmeisesti vähän jumppailla noita selkälihaksia.
Niin ja ranskantunneille en mee enää, en halua kun oli ihan tyhmää. Teen sen kirjan loppuun vaikka mr S:n kanssa, mutten jaksa mitään hilpeitä paritehtäviä ja ryhmäjutteluita. Mä olen yksilöoppija.
maanantai 15. marraskuuta 2010
ähkypossu
olo isänpäivän syömisten jälkeen. Koko päivä pelkkää pullaa, kakkua, viineriä, jäätelöä ja kinuskia. Kotona illalla sitten pakastepizza. Oli kyllä sen verran turpee olo aamusella, että nyt on pakko vähän himmailla ton herkuttelun suhteen.
Juurikin laitoin yhden työpaikkahakemuksen vetämään, olisi jotain ihan muuta. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselle, saa nähdä. Epätoivo valtaa, kun ei ole yhden yhtä haastattelua edes tullut. Tosin entiset duunikaverit kyllä vitsaili perjantaina, että oon niiden entinen ja tuleva työkaveri=) jos nyt ei kuitenkaan, kertoilivat kuinka huono työilmapiiri siellä on nyt ollut viime aikoina. Ei hotsita.
Lueskelin eilen päiväkirjaa, kirjoitinkin siihen jopa. Ei onneksi vielä ihan niin pohjalla olo kuin silloin pahimman masiksen aikana. Kyllä tää tästä.
Juurikin laitoin yhden työpaikkahakemuksen vetämään, olisi jotain ihan muuta. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselle, saa nähdä. Epätoivo valtaa, kun ei ole yhden yhtä haastattelua edes tullut. Tosin entiset duunikaverit kyllä vitsaili perjantaina, että oon niiden entinen ja tuleva työkaveri=) jos nyt ei kuitenkaan, kertoilivat kuinka huono työilmapiiri siellä on nyt ollut viime aikoina. Ei hotsita.
Lueskelin eilen päiväkirjaa, kirjoitinkin siihen jopa. Ei onneksi vielä ihan niin pohjalla olo kuin silloin pahimman masiksen aikana. Kyllä tää tästä.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
hauskaa isänpäivää
taas yksi sunnuntai ja täysi rundi edessä. Miksi, oi miksi pitää mr S:llä olla kaksi isää ja vielä vaarikin kaupan päälle? No toivottavasti ja ehkä onneksi vaari ja biologinen isä menis samalla kerralla. Mutta silti ympäriinsä juoksemista tiedossa.
Nähtiin eilen kaverin pikkuihminen, jolla vielä työnimi Milli käytössä. Nopea pyrähdys oli, kahvilla vaan kävästiin, mutta oli ihan mukavaa nähdä uusi tuttavuus. Tehtiin eilen myös siskonpojan avustuksella suursiivo keittiöön, joka oli vallattu joidenkin jauhoöttiäisten toimesta melko tehokkaasti. Paljon meni tavaraa roskiin ja jonkin verran kirpparille ja vielä täällä olis pöydät täynnä lasia, kippoa ja kuppia. Karsimista vielä siis edessä. Ehkä illalla, jos ei isikierros ihan vie mehuja.
Perjantaina löysin kaksi mekkoa, nyt on sitten vaan valinnanvaikeus, että kumman laitankaan hiluihin päälle? Mutta toinen niistä mekoista + siihen kuuluva bolerohässäkkä olivat kokoa M! Wohoooo!!! Perjantaina näin myös entisiä työkavereita, otettiin pari ja syötiin hyvin. Oli mukavaa, vaikka melkoisen vakavat keskustelunaiheet olikin välillä käynnissä (mm. keskenmenot, abortit, lapsettomuus, leskeys jne...).
Eilen käytiin vielä illalla syömässä kinkkiä ja leffassa, katottiin Napapiirin sankarit. Oli ihan ok, vähän vaan särkhi korvahan, khun eivät oshannett kunnolla puhua hoon päällhe. Eikä kukhann edes tilhannut skedania kaikhilla hökheillä ja soosheilla;) mutta siis ihan hyväntuulen, mukava pätkä.
Meni vähän pitkään eilen illalla, tänä aamuna herättiin siihen, että Paco jo huutelee häkissään, koska valot meni jo päälle eikä peittoa ole vielä nostettu! Mikä huutava vääryys!!!
Nähtiin eilen kaverin pikkuihminen, jolla vielä työnimi Milli käytössä. Nopea pyrähdys oli, kahvilla vaan kävästiin, mutta oli ihan mukavaa nähdä uusi tuttavuus. Tehtiin eilen myös siskonpojan avustuksella suursiivo keittiöön, joka oli vallattu joidenkin jauhoöttiäisten toimesta melko tehokkaasti. Paljon meni tavaraa roskiin ja jonkin verran kirpparille ja vielä täällä olis pöydät täynnä lasia, kippoa ja kuppia. Karsimista vielä siis edessä. Ehkä illalla, jos ei isikierros ihan vie mehuja.
Perjantaina löysin kaksi mekkoa, nyt on sitten vaan valinnanvaikeus, että kumman laitankaan hiluihin päälle? Mutta toinen niistä mekoista + siihen kuuluva bolerohässäkkä olivat kokoa M! Wohoooo!!! Perjantaina näin myös entisiä työkavereita, otettiin pari ja syötiin hyvin. Oli mukavaa, vaikka melkoisen vakavat keskustelunaiheet olikin välillä käynnissä (mm. keskenmenot, abortit, lapsettomuus, leskeys jne...).
Eilen käytiin vielä illalla syömässä kinkkiä ja leffassa, katottiin Napapiirin sankarit. Oli ihan ok, vähän vaan särkhi korvahan, khun eivät oshannett kunnolla puhua hoon päällhe. Eikä kukhann edes tilhannut skedania kaikhilla hökheillä ja soosheilla;) mutta siis ihan hyväntuulen, mukava pätkä.
Meni vähän pitkään eilen illalla, tänä aamuna herättiin siihen, että Paco jo huutelee häkissään, koska valot meni jo päälle eikä peittoa ole vielä nostettu! Mikä huutava vääryys!!!
perjantai 12. marraskuuta 2010
tylsyys
ei voi oikein muulla sanalla kuvata tätä olotilaa tällä hetkellä. Hieman huvitti aamuyöstä kyllä, kun heräsin siihen, että mr S kovaan ääneen lausuu: "Huhhuh huhhuhhuh no huhhuh". Yritin aamulla kysyä, että mitä unta oli nähnyt, muttei muistanut. Harmi, kuulosti sen verran vakavalta noi huhhuttelut, että olis ollut kiva tietää mihin ne liittyi.
Tänään yksin kotona, ajatuksena tosin lähteä ajoissa töistä ja mennä etsimään pikkujouluihin mekkoa + kenkiä. Ehkä vois myös kävästä katsomassa (vihdoin) kaverin kakaraa tai vaihtoehtoisesti houkutella kaveri kakaroineen johonkin.
Saa nähdä.
Tänään yksin kotona, ajatuksena tosin lähteä ajoissa töistä ja mennä etsimään pikkujouluihin mekkoa + kenkiä. Ehkä vois myös kävästä katsomassa (vihdoin) kaverin kakaraa tai vaihtoehtoisesti houkutella kaveri kakaroineen johonkin.
Saa nähdä.
torstai 11. marraskuuta 2010
onko pakko hengittää
jos ei jaksa?
Käytiin eilen ostamassa mulle kirkasvalolamppu, illalla puolen tunnin rauhallinen kävelylenkki ja ajoissa sänkyyn. Aamulla herätessä olo oli melko hyvä, mutta jossain vaiheessa hengittäminen alkoi tuntua vaikeelle. Että sellanen hyvä hetki sitten. No, nyt oon töissä ja otan valohoitoa, yritän taistella tätä väsymystä vastaan. Vaikka aamulla herätessä olo oli melko pirteä. Omituista. Ja melko inhottavaa!
Nyt tosiaan viikon verran valohoidolla + vitskujen pumppauksella + kevyellä liikunnalla + hivenen terveellisemmällä ruokavaliolla aletaan katsella tän mun tilanteen kehittymistä. Jos ei ala auttaa, niin johan on perkele.
Käytiin eilen ostamassa mulle kirkasvalolamppu, illalla puolen tunnin rauhallinen kävelylenkki ja ajoissa sänkyyn. Aamulla herätessä olo oli melko hyvä, mutta jossain vaiheessa hengittäminen alkoi tuntua vaikeelle. Että sellanen hyvä hetki sitten. No, nyt oon töissä ja otan valohoitoa, yritän taistella tätä väsymystä vastaan. Vaikka aamulla herätessä olo oli melko pirteä. Omituista. Ja melko inhottavaa!
Nyt tosiaan viikon verran valohoidolla + vitskujen pumppauksella + kevyellä liikunnalla + hivenen terveellisemmällä ruokavaliolla aletaan katsella tän mun tilanteen kehittymistä. Jos ei ala auttaa, niin johan on perkele.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
antaako periksi?
hieman epämukavuutta/masennusta ollut tässä ilmassa jonkin aikaa. Eilen olo paheni, eikä tämä päivä ole tuonut helpotusta. Jotenkin vaan tuntuu, että jos menee lääkäriin, antaa jotenkin periksi. Että kyllä tästä vielä jotenkin selviää, tämä on vaan syksyn aiheuttamaa pahaa oloa/väsymystä. Silti tiedän, että jos nyt menisi, voisi parhaimmassa tapauksessa välttyä siltä pohjalle putoamiselta. Siltä työkyvyttömyydeltä ja toimintakyvyttömyydeltä. Mutta jos vielä hetken kattelis? Kai se mr S sitten mut raahaa lääkäriin, kun alkaa taas maailma kaatumaan päälle? Toisaalta katsoin tänään netissä parin eri testin avulla, millä tasolla tää paha olo noin suurinpiirtein olisi. Melko syvällä jo uidaan...
Vaikeeta myöntää, ettei ole terve.
Vaikeeta myöntää, ettei ole terve.
tiistai 9. marraskuuta 2010
tiistai-ilta
kaveripariskunta kera koiransa käymässä, ovat nyt saunomassa ilmeisesti kaikki neljä, sillä koiraakaan ei näy. Syötiin tortilloita ja höpöteltiin kaikenlaista, pojat hiplaili vehkeitään (Steve Jobbs on jumala -tyyppisiä vehkeitä) ja Paco saa hermoromahdusta häkissään. Äsken siitä, kun koira oli liian lähellä, nyt siitä, että koiraa ei ole näkyvissä. Viekas koira. Tyhmä Paco.
Mukavaa tehdä keskellä viikkoakin muuta kuin töllötellä telkkaria. Kun yleensä viikonloppuja odotellen vaan menee viikot ihan sumussa. Töissä samaa paskaa, yritin kysellä uraneuvoja kavereilta, mutta eivät osanneet auttaa. Kun pitäis ensin tietää mitä haluais tehdä isona. Mutta kun ei tiedä!!! Miten sen sais selville? Ainakin tiedän, etten halua olla tutkimuslaitoksessa (ainakaan valtion moisessa), enkä ehkä lääketehtaassa, enkä leipomassa, enkä kaupassa. Että vielä olis muutama ura katottavana, jos tätä tahtia haluaa edetä. Sen mukaan, että aina kokeilee jotain, jotta tietäis, tykkääkö siitä.
Äh. Sanon minä ja jatkan etsimistä.
Mukavaa tehdä keskellä viikkoakin muuta kuin töllötellä telkkaria. Kun yleensä viikonloppuja odotellen vaan menee viikot ihan sumussa. Töissä samaa paskaa, yritin kysellä uraneuvoja kavereilta, mutta eivät osanneet auttaa. Kun pitäis ensin tietää mitä haluais tehdä isona. Mutta kun ei tiedä!!! Miten sen sais selville? Ainakin tiedän, etten halua olla tutkimuslaitoksessa (ainakaan valtion moisessa), enkä ehkä lääketehtaassa, enkä leipomassa, enkä kaupassa. Että vielä olis muutama ura katottavana, jos tätä tahtia haluaa edetä. Sen mukaan, että aina kokeilee jotain, jotta tietäis, tykkääkö siitä.
Äh. Sanon minä ja jatkan etsimistä.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Kuurankukkasia
vihdoin pakkasella, jos tästä lähtis talvi, ilman tihku- ja kaatosateita? Ainahan sitä toivoa saa...
Niin, eilen siis perhelounasta. Kohta alkaa palamaan hihat siskon/siskojen käytökseen. Voisivat ihan suoraan sanoa, mikä mättää ja muutenkin puhua asioista. Muuten kuin kiukuttelemalla. Äiti kyseli joulusta (olettaen siis tähän malliin: Kun te ette kuitenkaan halua olla meidän kanssa) ja sanoi meidän perheen menevän siskon uuteen kämppään, kun siellä on tilaa. Tähän mr S tokasi, ettei meitä ole kutsuttu, johon sisko sanoi suoraan mr S:ää katsoen, ettei kyllä vältsisti kutsutakaan. Että näin. Ihanaa perhe-eloa meidän perheessä! Tämän jälkeen yritti seivailla, että ei ole ketään kutsuttu jne plaaplaa. Oli kyllä niin selkeästi meille tarkoitettu, että ollaan jossain ihan muualla joulu. Ei haluta aiheuttaa yhtään enempää mielipahaa kellekään.
Asiasta keppivaihteeseen. Eilen illalla selailin hesarin nettisivuja, kun osui uutinen silmään. Olin ehkä hieman väsynyt, mutta tää nauratti mua ihan hervottomasti, kikattelin yksikseni kun mr S oli saunassa.
Suddenly, fish!
Niin, eilen siis perhelounasta. Kohta alkaa palamaan hihat siskon/siskojen käytökseen. Voisivat ihan suoraan sanoa, mikä mättää ja muutenkin puhua asioista. Muuten kuin kiukuttelemalla. Äiti kyseli joulusta (olettaen siis tähän malliin: Kun te ette kuitenkaan halua olla meidän kanssa) ja sanoi meidän perheen menevän siskon uuteen kämppään, kun siellä on tilaa. Tähän mr S tokasi, ettei meitä ole kutsuttu, johon sisko sanoi suoraan mr S:ää katsoen, ettei kyllä vältsisti kutsutakaan. Että näin. Ihanaa perhe-eloa meidän perheessä! Tämän jälkeen yritti seivailla, että ei ole ketään kutsuttu jne plaaplaa. Oli kyllä niin selkeästi meille tarkoitettu, että ollaan jossain ihan muualla joulu. Ei haluta aiheuttaa yhtään enempää mielipahaa kellekään.
Asiasta keppivaihteeseen. Eilen illalla selailin hesarin nettisivuja, kun osui uutinen silmään. Olin ehkä hieman väsynyt, mutta tää nauratti mua ihan hervottomasti, kikattelin yksikseni kun mr S oli saunassa.
Suddenly, fish!
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
täydellinen syyssää
olisi voinut mennä vaikka heittämään kierroksen frisbeegolfia. Mutta mr S meni ampumaan, joten sain kuulla ehkä kauneimmat kolme sanaa ikinä: "mene takaisin nukkumaan". Ja mähän menin. Ja nukuin. Kohta varmaankin pitää mennä suihkuun, jotta kerkeää perheen kera syömään Raxiin (yök). Eilen tosiaan oltiin ensin anopilla syömässä (siellä meni hermo, eli ei ilmaista lounasta) ja siitä jatkettiin matkaa kummipojan luokse. On juuri oppinut kävelemään, oli veikeän näköistä. Pojan mentyä nukkumaan tilattiin pizzat ja katottiin telkkaa. Oli ihan kivaa, rentoa. Melko ajoissa tultiin kotiin, kaaduin sänkyyn. Miksi onkaan näin poikki ihminen? Syyspimeä ja yökkö. Siksi.
Siivosin eilen aamulla myös Pacon häkin. Oli hieman hankalaa roudata sitä täällä pitkin kämppää yksin, mutta sain sen tehtyä. Nyt vaan koko loppu kämppä vaatisi siivoamista, ehkä ensi viikolla...
Siivosin eilen aamulla myös Pacon häkin. Oli hieman hankalaa roudata sitä täällä pitkin kämppää yksin, mutta sain sen tehtyä. Nyt vaan koko loppu kämppä vaatisi siivoamista, ehkä ensi viikolla...
lauantai 6. marraskuuta 2010
social network
käytiin kattomassa eilen illalla, maailman parhaan hampparin syömisen jälkeen. Kuka olisi uskonut, että Suomesta saa ihan ykköspurilaisen? Ja ne fränkit... melkein kualin kun oli niin hyvät mätöt. Onneks en kuallut, koska muuten en ois kokenut seuraavaa jännittävyyttä:
oltiin suorittamassa aviollisia velvollisuuksia kun MUN kännykkään tuli viesti. (Kello on siis jotakuinkin yksi yöllä, eikä mulle kukaan ikinä muutenkaan soita/lähetä viestejä, varsinkaan yöllä). No, touhuiltiin loppuun ja katoin, mitä viesti koski. Suurinpiirtein kymmenen minuutin päästä tästä viestin katsomisesta oli suomen BB-talosta pari assaria tuolla oven takana ja kiltisti ojensin heille pari singstar-levyä. Eli heillä oli laulamiset loppuneet kesken keskellä yötä ja mä sain toimia pelastavana enkelinä. Vähänkö oon melkein siis sukua kaikille bb-asukkaille! Että näin jännittävä lauantai-ilta=)
Niin, siitä elokuvasta. Oli vähän liian nörtti mun makuun, tulin jotenkin kärttysäksi, tajusin, että oon köyhä paskiainen. Mr S taas piti leffasta todella paljon ja taas alkoi suunnittelemaan oman yrityksen pystyttämistä. Vielä vaan puuttuu se liideidea. Mutta mä lupasin olla pomo. Että onneks sillä on sentään yksi asia selvillä.
oltiin suorittamassa aviollisia velvollisuuksia kun MUN kännykkään tuli viesti. (Kello on siis jotakuinkin yksi yöllä, eikä mulle kukaan ikinä muutenkaan soita/lähetä viestejä, varsinkaan yöllä). No, touhuiltiin loppuun ja katoin, mitä viesti koski. Suurinpiirtein kymmenen minuutin päästä tästä viestin katsomisesta oli suomen BB-talosta pari assaria tuolla oven takana ja kiltisti ojensin heille pari singstar-levyä. Eli heillä oli laulamiset loppuneet kesken keskellä yötä ja mä sain toimia pelastavana enkelinä. Vähänkö oon melkein siis sukua kaikille bb-asukkaille! Että näin jännittävä lauantai-ilta=)
Niin, siitä elokuvasta. Oli vähän liian nörtti mun makuun, tulin jotenkin kärttysäksi, tajusin, että oon köyhä paskiainen. Mr S taas piti leffasta todella paljon ja taas alkoi suunnittelemaan oman yrityksen pystyttämistä. Vielä vaan puuttuu se liideidea. Mutta mä lupasin olla pomo. Että onneks sillä on sentään yksi asia selvillä.
perjantai 5. marraskuuta 2010
toivottomuutta!
melkein jo kerkesin intopinkeytyä eilisestä kämpästä (hieman nihkeähkön alun jälkeen), kunnes mr S palautti mut taas maan pinnalle. Miksi pitää olla järkeviä ihmisiä, jotka järkeilee? Miksei vois vaan mennä fiiliksellä, tunteella? Mä alan luopua toivosta, että me ikinä löydettäisiin yhtään mitään. Tonttia, taloa, kämppää... Kun pitää olla niin pirun järkevä ja miettiä asioita. Mun mielestä liikaa.
Me ollaan tuomittu asumaan lopun ikäämme Espoon Leppävaarassa, hyök! Mutta tän epätoivon perusteella ei kuulemma ole fiksua ostaa riemusta kiljuen ensimmäistä (tai kolmattatoista) kämppää/tonttia, joka tulee vastaan. Plääh, sanon minä. Kohta alan tehdä ultimatumeita. Dead lineja. Haluun jo muuttaa, ja taidan oikeesti olla vähän epätoivoinen. Tämänhetkinen koti ei tunnu oikeelta. Kaikki huonekalut on koko ajan tiellä, väärässä paikassa, väärän värisiä, seiniltä puuttuu jotain tai niillä on jotain liikaa. Epämukavuutta.
Se siitä valitusvirrestä, viikonlopun suunnitelmiin: la ja su ilmaista ruokaa (la anoppi betalar, su pappa betalar!) toki tiedän, ettei ole olemassa ilmaista lounasta, mutta enpä usko, että läheisten seura on liian kova hinta maksettavaksi. Kysytään sunnuntaina uudestaan;)
Myös: käytiin eilen lenkillä, oli mukavaa.
Me ollaan tuomittu asumaan lopun ikäämme Espoon Leppävaarassa, hyök! Mutta tän epätoivon perusteella ei kuulemma ole fiksua ostaa riemusta kiljuen ensimmäistä (tai kolmattatoista) kämppää/tonttia, joka tulee vastaan. Plääh, sanon minä. Kohta alan tehdä ultimatumeita. Dead lineja. Haluun jo muuttaa, ja taidan oikeesti olla vähän epätoivoinen. Tämänhetkinen koti ei tunnu oikeelta. Kaikki huonekalut on koko ajan tiellä, väärässä paikassa, väärän värisiä, seiniltä puuttuu jotain tai niillä on jotain liikaa. Epämukavuutta.
Se siitä valitusvirrestä, viikonlopun suunnitelmiin: la ja su ilmaista ruokaa (la anoppi betalar, su pappa betalar!) toki tiedän, ettei ole olemassa ilmaista lounasta, mutta enpä usko, että läheisten seura on liian kova hinta maksettavaksi. Kysytään sunnuntaina uudestaan;)
Myös: käytiin eilen lenkillä, oli mukavaa.
torstai 4. marraskuuta 2010
tsykitrille töitä
näin eilen päikkäreillä painajaisia! Siis ei oo yhtään reilua. Päikkäreillä kuuluu nähdä hyviä unia. Painajaisesta voisi löytää hienoista symboliikkaa, jos jaksaisi miettiä, meinaan olin suljetulla osastolla, joka olikin mormonikirkko. Haha. Hekoheko. Kuvaavaa. Kaikennäköistä tapahtui kyseisessä unessa, mutta loppujenlopuksi yksi vanha duunikaveri pelasti mut. Heräsin sydän pamppaillen ja ihan kylmässä hiessä. Ei kivaa! Mr S hieman virnisteli kuunnellessaan kuvausta tästä unesta. Piti myös todella paljon kohdasta, jossa tämä vanha duunikaveri oli mun "sankari". Että sellasta.
Muuta eilen ei sitten tapahtunutkaan, illalla käväisin töissä läpi tuulen ja tuiskun (satoi melko paljon), tulin kotiin, lauleskelin vähän singstaria (kuka niitä biisejä on ostanut lauantaiyönä, ihan omituisia kipaleita oli ilmaantunut pleikalle...), mr S tuli kotiin ja mentiin nukkumaan. Tänä aamuna mr S herätti mut ennen kelloa, oli katsonut omaa kelloaan väärin ja aiheutti pienimuotoisen sydärin mulle. Sai mut ihan oikeesti pomppaamaan pystyyn ja panikoimaan, että oon myöhästynyt töistä. Kello oli 20 yli viis. Että näin. Hetken hengähdys ennen tän päivän härdelliä, siitä onkin tulossa aikamoinen! Niin ja töiden jälkeen katsomaan yhtä kämppää.
Muuta eilen ei sitten tapahtunutkaan, illalla käväisin töissä läpi tuulen ja tuiskun (satoi melko paljon), tulin kotiin, lauleskelin vähän singstaria (kuka niitä biisejä on ostanut lauantaiyönä, ihan omituisia kipaleita oli ilmaantunut pleikalle...), mr S tuli kotiin ja mentiin nukkumaan. Tänä aamuna mr S herätti mut ennen kelloa, oli katsonut omaa kelloaan väärin ja aiheutti pienimuotoisen sydärin mulle. Sai mut ihan oikeesti pomppaamaan pystyyn ja panikoimaan, että oon myöhästynyt töistä. Kello oli 20 yli viis. Että näin. Hetken hengähdys ennen tän päivän härdelliä, siitä onkin tulossa aikamoinen! Niin ja töiden jälkeen katsomaan yhtä kämppää.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
candlelight dinner
ihan vaan kevyesti mr S tuli kotiin aikaisemmalla koneella, siivosi kämpän, laittoi työkalut niille kuuluvaan paikkaan, käväisi saunassa ja laittoi meille ruokapöytään kynttilän, lasit punkkua, servetit, ihanat smorrebrödit, aterimet myös jälkiruoalle (jäätelö ja punkku on mielenkiintoinen makuyhdistelmä)... Meillä olikin eilen illalla kynttiläillallinen! Miten voi vielä melkein kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen olla näin tällaista??
Tänään pitää illalla tulla töissä käymään, mr S lupasi mennä paneloimaan kaverin seuraksi kattoa. Eli saan päikkäröidä vaikka koko iltapäivän, käydä töissä ja mennä takaisin kotiin nukkumaan. Pari unetonta yötä takana, joten ei kuulosta yhtään huonolta moinen vaihtoehto. Jos nyt jaksais jonkin aikaa olla vielä hereillä...
Tänään pitää illalla tulla töissä käymään, mr S lupasi mennä paneloimaan kaverin seuraksi kattoa. Eli saan päikkäröidä vaikka koko iltapäivän, käydä töissä ja mennä takaisin kotiin nukkumaan. Pari unetonta yötä takana, joten ei kuulosta yhtään huonolta moinen vaihtoehto. Jos nyt jaksais jonkin aikaa olla vielä hereillä...
tiistai 2. marraskuuta 2010
tänään ei onnistu mikään -päivä
Huonosti nukuttu yö takana, yksi pumppu rikki, kaksi lämpökaappia huollettavana, mr S jätti kotiavaimensa kotiin, harmaata ja sadetta. Eilen sentään saatiin lamppu kattoon, mutta nyt kotona on ihan hirveä sotku ja kaaos + tietenkin siitä lampusta oli kaksi vaijeria poikki. Eikä mua nyt just huvita mikään.
maanantai 1. marraskuuta 2010
juhlahumun jälkeen
minkä siivon pystyykään saamaan aikaiseksi ihan muutamassa tunnissa. Ja kuinka kauan sitä siivoa sitten joutuukaan setvimään. Mutta kivaa oli, melkein kaikki vieraat oli panostaneet myös pukeutumiseen (siis lauantaina), meillä oli dr. Tuho, joka oli ihan veressä, yksi zombie, jolla oli naula päässä, ninja, merirosvo, hoitsu ja possu. Me oltiin siis nunna ja pedofiilipappi. Naapuriraukat joutui kuuntelemaan meidän ihanaa laulantaa johonkin puoli viiteen asti aamulla. Tänään oli hieman vaikeuksia herätä töihin... ja mr S on sitä mieltä, että nyt alkaa nenänvalkaisukausi. Ainakin seuraavaan kertaan ;)
Perjantain bileet meni ihan ok, siinä vaiheessa kun S. 5v pyytää kuumeesta huolimatta vielä kahdeksatta leikkiä, niin luulen, että oli hauskaa kaikilla. Kaikki vieraat pe ja la ihasteli kovin meidän koristeluja ja totes, että ollaan panostettu melkoisen paljon. No niin panostettiinkin!
Eilinen meni vaan vähän siivoillessa, anoppi ja appi kävi kylässä (järkyttyiköhän ne pahastikin meidän kämpän kuntoa?) ja möllötellessä. Nyt uudella tarmolla uuteen viikkoon!
Perjantain bileet meni ihan ok, siinä vaiheessa kun S. 5v pyytää kuumeesta huolimatta vielä kahdeksatta leikkiä, niin luulen, että oli hauskaa kaikilla. Kaikki vieraat pe ja la ihasteli kovin meidän koristeluja ja totes, että ollaan panostettu melkoisen paljon. No niin panostettiinkin!
Eilinen meni vaan vähän siivoillessa, anoppi ja appi kävi kylässä (järkyttyiköhän ne pahastikin meidän kämpän kuntoa?) ja möllötellessä. Nyt uudella tarmolla uuteen viikkoon!
perjantai 29. lokakuuta 2010
neuroottista
Paco sai slaagin, kun ruvettiin vielä kaiken kammottavan lisäksi koristelemaan hämähäkinseiteillä kaikkia pystypintoja. Voi toista. Sen saa aamusuihkuun vaan pitämällä sitä tiukasti kädessä ja peittämällä sen silmät toisella kädellä. Kunhan päästään kylppäriin, kaikki on taas hyvin, pelottava hymyilevä kurpitsanaama ei näy. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tietenkin takaisin olkkariin käydään tää sama silmienpeitto-operaatio, ettei lentele ihan päättömänä ympäri kämppää.
Kävin eilen kaupassa suoraan töistä. Ihan sairasta, en oo varmaan ikinä käynyt siinä neljän jälkeen ruokakaupassa. Siellä oli ihan muutama muukin ihminen. Ehkä jatkossakin siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin on loistava aika käydä kaupassa. Siitä tulikin yksi neuroosi mieleen: mä en voi, siis en kertakaikkiaan voi, enkä pysty, enkä halua, olla kaupassa minuuttiakaan yli sulkemisajan. Tää juontaa juurensa ihan varmasti niiltä ajoilta, kun itse olin kaupassa töissä. Mutta mun mielestä ihmiset, jotka jää kupeksimaan niiden viiden kuulutuksen jälkeen (kello on viisitoista vaille; kello on kymmentä vaille; kello on viittä vaille; kello on niin ja niin paljon ja olemme sulkeneet; lähtekää ihmiset jo kotiinne, kauppa on kiinni!!! jne), on ihan sadisteja. Siinä vaiheessa, jos kuulen ekan kuulutuksen, mulle tulee kiire ulos kaupasta. Etten vaan olisi siellä kuulemassa sitä viimeistä kuulutusta.
Toinen neuroosi: meiltä ei voi, ei saa, ei kertakaikkiaan pysty olemaan vessapaperi lopussa. Jos tällainen ikinä tapahtuisi, voi olla, että maailma loppuisi. Tulisi joku musta aukko ja imisi meidän kodin sisäänsä. Tämä juontaa juurensa lapsuudesta, ainut rauhallinen paikka talossa oli vessa. Sinne kun pääsit livahtamaan hetkeksi (tunniksi lukemaan) ja huomasit sitten, että paperi on loppu. Miten vaivaannuttavaa huudella, ettei ole paperia. Avata lukko ja päästää joku sinne rauhan tyyssijaan. Meni koko juttu ihan pilalle. Mun kämpässä on kyllä pidetty huoli siitä, että vessapaperi ei lopu. Koska eilen kun lähdin kotoa, telineessä oli viimeinen rulla vessapaperia! (Joka kyllä kestää varmaankin kolme päivää, mutta silti!) Miltei hyperventiloin, kun tajusin, ettei ole sen rullan jälkeen enää yhtään paperia. Sen takia oli pakko mennä kauppaan suoraan töistä.
Nyt kun kerta avaudun neurooseista, voin samantien kertoa tän yhden vielä: Mulla on ujo pissa. En ollut aiemmin oikeastaan edes tiennyt tätä, olin vaan todennut, etten tykkää käydä vessassa muuten kuin yksin (siis esim. baarissa jotkut tytöt harrastaa sitä, että käy samassa kopissa. Mulle ei oo ikinä tullut mieleenkään tehdä moista.) Tämän neuroosin paljasti mr S. Joku kerta siinä pikku yksiössä olin vessassa, enkä ollut vaivautunut laittamaan ovea lukkoon (se on yksiö, jos en ole ulko-ovesta poistunut, todennäköisesti olen sen toisen ainoan oven takana suorittamassa tyhjennystä). Kuitenkin, mr S jostain kumman syystä avasi vessan oven. Mun pissa loppu samantien. Kuin seinään. Sen mielestä tää oli äärettömän hauska juttu, joten availi sitten sitä ovea n. viisi kertaa sen pissan aikana. Joka kerta kun se ovi aukesi, mun rakko vaan jotenkin totesi, ettei nyt ollutkaan juuri niin tärkeää tyhjentää itseään. Vaikka hätä oli ihan hirveä. Ja niin oli mr S:kin. Noin. Nyt on kerrottu kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä. Joko saa lähteä kotiin touhottamaan halloweenia?
Kävin eilen kaupassa suoraan töistä. Ihan sairasta, en oo varmaan ikinä käynyt siinä neljän jälkeen ruokakaupassa. Siellä oli ihan muutama muukin ihminen. Ehkä jatkossakin siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin on loistava aika käydä kaupassa. Siitä tulikin yksi neuroosi mieleen: mä en voi, siis en kertakaikkiaan voi, enkä pysty, enkä halua, olla kaupassa minuuttiakaan yli sulkemisajan. Tää juontaa juurensa ihan varmasti niiltä ajoilta, kun itse olin kaupassa töissä. Mutta mun mielestä ihmiset, jotka jää kupeksimaan niiden viiden kuulutuksen jälkeen (kello on viisitoista vaille; kello on kymmentä vaille; kello on viittä vaille; kello on niin ja niin paljon ja olemme sulkeneet; lähtekää ihmiset jo kotiinne, kauppa on kiinni!!! jne), on ihan sadisteja. Siinä vaiheessa, jos kuulen ekan kuulutuksen, mulle tulee kiire ulos kaupasta. Etten vaan olisi siellä kuulemassa sitä viimeistä kuulutusta.
Toinen neuroosi: meiltä ei voi, ei saa, ei kertakaikkiaan pysty olemaan vessapaperi lopussa. Jos tällainen ikinä tapahtuisi, voi olla, että maailma loppuisi. Tulisi joku musta aukko ja imisi meidän kodin sisäänsä. Tämä juontaa juurensa lapsuudesta, ainut rauhallinen paikka talossa oli vessa. Sinne kun pääsit livahtamaan hetkeksi (tunniksi lukemaan) ja huomasit sitten, että paperi on loppu. Miten vaivaannuttavaa huudella, ettei ole paperia. Avata lukko ja päästää joku sinne rauhan tyyssijaan. Meni koko juttu ihan pilalle. Mun kämpässä on kyllä pidetty huoli siitä, että vessapaperi ei lopu. Koska eilen kun lähdin kotoa, telineessä oli viimeinen rulla vessapaperia! (Joka kyllä kestää varmaankin kolme päivää, mutta silti!) Miltei hyperventiloin, kun tajusin, ettei ole sen rullan jälkeen enää yhtään paperia. Sen takia oli pakko mennä kauppaan suoraan töistä.
Nyt kun kerta avaudun neurooseista, voin samantien kertoa tän yhden vielä: Mulla on ujo pissa. En ollut aiemmin oikeastaan edes tiennyt tätä, olin vaan todennut, etten tykkää käydä vessassa muuten kuin yksin (siis esim. baarissa jotkut tytöt harrastaa sitä, että käy samassa kopissa. Mulle ei oo ikinä tullut mieleenkään tehdä moista.) Tämän neuroosin paljasti mr S. Joku kerta siinä pikku yksiössä olin vessassa, enkä ollut vaivautunut laittamaan ovea lukkoon (se on yksiö, jos en ole ulko-ovesta poistunut, todennäköisesti olen sen toisen ainoan oven takana suorittamassa tyhjennystä). Kuitenkin, mr S jostain kumman syystä avasi vessan oven. Mun pissa loppu samantien. Kuin seinään. Sen mielestä tää oli äärettömän hauska juttu, joten availi sitten sitä ovea n. viisi kertaa sen pissan aikana. Joka kerta kun se ovi aukesi, mun rakko vaan jotenkin totesi, ettei nyt ollutkaan juuri niin tärkeää tyhjentää itseään. Vaikka hätä oli ihan hirveä. Ja niin oli mr S:kin. Noin. Nyt on kerrottu kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä. Joko saa lähteä kotiin touhottamaan halloweenia?
torstai 28. lokakuuta 2010
Kiitos aviomiehestä, joka tietää, mitä vaimo tarvitsee
Meinas eilen iskeä ihan ylimääräisen hirveä ressipeikko. Yritettiin tehdä listaa kaupasta ostettavista asioista, yritettiin päättää mitä tehdään/syödään bileissä, koristelujen määrää ja paikkaa jne. Siinä vaiheessa kun mr S vetäs esiin pappilan hätävaransa (melkeinpä yksi ainut jälkiruoka, josta en juurikaan välitä) niin iski kiukku. Ihan tosi paha kiukku. Taisinpa sanoa jopa, että on ihan vittunaama-olo. Ja sellainen tosissaan oli. No, ei käyty ruokakaupassa eilen, mentiin ihan vaan syömään jotakin. Mr S halusi pizzaa, joten mentiin pizzapaikkaan, josta sai myös salaattia. Siinä tilatessaan mr S otti juomaksi oluen. Mä taisin siinä vaiheessa olla melkein itkukiukun partaalla, joten totesin tarjoilijalle, että mä tarvitsen nyt punkkua. Jotain, joka sopii vuohenjuustosalaatin kera. Tarjoilijaraukka oli harjoittelija ja sönkötti jotain siinä, että tämä ja tämä on suosittuja viinejä. No, ei siinä vaiheessa ollut niin nuukaa. Ennen kuin tarjoilija lähti hakemaan juomia, mr S totesi tarjoilijalle, että tämä rouva taitaa tarvita myös shamppanjaa. Ja sehän se oli, mitä mä tarvitsin. Tosin harjoittelija raukka toi kuohuviiniä, mutta kyllä sekin upposi. Hyvä skumppa, parempi mieli. Vielä kun ruoan sai pöytään, niin johan muuttui ääni kellossa. Ei ollut enää yhtään paha mieli. Vähänkö mulla on huomaavainen miekkonen (se vaan yritti juottaa mua hiprakkaan... oman edun tavoittelua taisi olla ilmassa).
Käytiin vielä ostamassa pari juttua, kotona koristeltiin kämppä jo melkein kokonaan. Vielä puuttuu hämähäkinseitit ja pöytäliinat+koristeet ruokapöydästä. Niin ja ne ruoat ja tarjottavat... Ehkä sitä tänään pääsisi sinne ruokakauppaan asti=)
Paco muuten otti meidän pelottavat halloweenkoristeet ihan tosissaan. Raukka pelkää ihan hulluna esim. isoa oranssia kurpitsanaamaa, joka tällä hetkellä toimittaa lampun virkaa eteisessä. Ei meinannut aamusuihkuun menemisestä tulla mitään... Toivottavasti ei huuda koko päivää siellä häkissään pelottaville koristeille.
Käytiin vielä ostamassa pari juttua, kotona koristeltiin kämppä jo melkein kokonaan. Vielä puuttuu hämähäkinseitit ja pöytäliinat+koristeet ruokapöydästä. Niin ja ne ruoat ja tarjottavat... Ehkä sitä tänään pääsisi sinne ruokakauppaan asti=)
Paco muuten otti meidän pelottavat halloweenkoristeet ihan tosissaan. Raukka pelkää ihan hulluna esim. isoa oranssia kurpitsanaamaa, joka tällä hetkellä toimittaa lampun virkaa eteisessä. Ei meinannut aamusuihkuun menemisestä tulla mitään... Toivottavasti ei huuda koko päivää siellä häkissään pelottaville koristeille.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
täti sininen
mulla onkin tällä viikolla hame/mekkoviikko menoillaan. Tänään sukkiksiksi valikoituivat sähkönsiniset ihanuudet, joiden seuraksi kaivoin kaapista perusmustan hamosen kaveriksi melkein samansinisen paidan. Aika hurjaa, ei oo mun tapasta olla näin värikäs. Tulee mieleen se yks täti-ihminen, jolla aina jotain sinistä päällä. Nyt ei kyllä voi muistaa nimeä... mutta sellanen suomalainen tätsy.
Lintsasin eilen ranskantunnilta, ei vaan hotsittanut mennä. Kuorossa oli ihan kivaa ja hoilasin sydämeni kyllyydestä. Kävin Arnoldsilta hakemassa bagelin ja donitsin iltapalaksi, oli ihan tappohyvää. Sen jälkeen vielä kokeilin sitä perjantain ja lauantain asua, joka ihme kyllä vielä jotenkin meni päälle. Joku korsetti sinne olisi kyllä hyvä saada alle, muttei taida keretä ostoksille. Tänään pitäisi hoitaa lähes kaikki shoppailut, hirvee ressi iski just päälle.
Lintsasin eilen ranskantunnilta, ei vaan hotsittanut mennä. Kuorossa oli ihan kivaa ja hoilasin sydämeni kyllyydestä. Kävin Arnoldsilta hakemassa bagelin ja donitsin iltapalaksi, oli ihan tappohyvää. Sen jälkeen vielä kokeilin sitä perjantain ja lauantain asua, joka ihme kyllä vielä jotenkin meni päälle. Joku korsetti sinne olisi kyllä hyvä saada alle, muttei taida keretä ostoksille. Tänään pitäisi hoitaa lähes kaikki shoppailut, hirvee ressi iski just päälle.
tiistai 26. lokakuuta 2010
väliaikatietoja
yhdestä paikasta, johon olin hakenut, soitettiin. Nyt vaan yksissä tuumin päätettiin tämän soittajan kanssa, ettei turhaan tuhlata kummankaan aikaa, kun kyseessä olisi ollut määräaikainen kolmivuorotyö. Eli ei haastattelua. Mutta antoi toivoa kummasti, ehkä mun hakemukset ei olekaan olleet niin huonoja, ehkä mä vielä saan jonkun toisen työn! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä odottelen soittoja niistä vakkari-päivä-hommista, joihin oon hakenut! Kyllä tää tästä.
hätäpaniikki
mun työkone ei suostu menemään facebookkiin. Mitä mä nyt teen??? ;)
Ei vaineskaan, on tässä töitä. Odottelen, että näytteet sulais hieman, niin pystyis tekemään pari pyöritystä tolla yhdellä vekottimella. Muutenkin vois vähän tsempata tän työnteon kanssa.
Eilen menin ajoissa nukkumaan, heräilin melko pirteänä jo aikaisin, mutta jostain kumman syystä lähes puoliväkisin jäin sänkyyn pyörimään/nukahtelemaan aina välillä. Loppuviimein olin (taas) vasta yhdeksän aikoihin töissä. Jotenkin toi pimeys ei tee hyvää mun aamuheräämiselle. Tänään kuoroilua ja ranskantuntia. Eipä juuri huvittais... Pakko ainakin kuoroilla, kun viime tiistaina lintsasin siitä.
Ei vaineskaan, on tässä töitä. Odottelen, että näytteet sulais hieman, niin pystyis tekemään pari pyöritystä tolla yhdellä vekottimella. Muutenkin vois vähän tsempata tän työnteon kanssa.
Eilen menin ajoissa nukkumaan, heräilin melko pirteänä jo aikaisin, mutta jostain kumman syystä lähes puoliväkisin jäin sänkyyn pyörimään/nukahtelemaan aina välillä. Loppuviimein olin (taas) vasta yhdeksän aikoihin töissä. Jotenkin toi pimeys ei tee hyvää mun aamuheräämiselle. Tänään kuoroilua ja ranskantuntia. Eipä juuri huvittais... Pakko ainakin kuoroilla, kun viime tiistaina lintsasin siitä.
maanantai 25. lokakuuta 2010
ahkeruus palkitaan
tällä kertaa palkitseminen suoritettiin ihan omasta toimesta =)
Kävin hakemassa viidet kengät suutarilta, askartelutarvikkeita Tiimarista ja sushia iltapalaksi. Kun vihdoin pääsin kotiin, kävin vaatekaapin läpi ja heivasin (taas) kassillisen vaatteita kirpparikasaan. Mistä niitä vaatteita oikein riittääkään? Totesin, ettei kannata säilyttää sellasia "vähän sinnepäin" kivoja vaatteita, vaan jos heivaa pois ne, joissa ei ole hyvä olla, voi saada uusia!
Tämän jälkeen palkitsin siis itseni noutosushilla. Nam. Ja jatkoin kynsien lakkauksella. Nyt vaan sillaan =)
Kävin hakemassa viidet kengät suutarilta, askartelutarvikkeita Tiimarista ja sushia iltapalaksi. Kun vihdoin pääsin kotiin, kävin vaatekaapin läpi ja heivasin (taas) kassillisen vaatteita kirpparikasaan. Mistä niitä vaatteita oikein riittääkään? Totesin, ettei kannata säilyttää sellasia "vähän sinnepäin" kivoja vaatteita, vaan jos heivaa pois ne, joissa ei ole hyvä olla, voi saada uusia!
Tämän jälkeen palkitsin siis itseni noutosushilla. Nam. Ja jatkoin kynsien lakkauksella. Nyt vaan sillaan =)
jos olis aikuinen
niin ehkä vois jo tietää, että mitä tällä elämällään haluaa tehdä? Kun nyt tuntuu, että kaikki on auki. Sen verran tiedän, että tässä työssä en halua olla kauempaa kuin on pakko. Mutta mitä ihmettä sitä tekisi, mihin sitä hakee edes töihin, kun ei ole mitään hajua siitä, mitä haluais isona olla ja tehdä?
Pientä kriisinpoikasta ilmassa siis tulevaisuuden suhteen. Vähänkö kadehdin mr S:ää, sillä on työ ja työkaverit, joista se noin niinkuin pääsääntöisesti tykkää. Vaikka tanskalaiset onkin homeperseitä, niin silti mun käsittääkseni se työ itsessään on hyvinkin mielenkiintoista (siis mr S:n mielestä) ja muutenkin saa tehdä jotakuinkin kaikenlaista sellaista, josta tykkää. Mulle iskee kohta katkeruus. Ei jaksa enää etsiä, hakemuksia oon laittanut kymmenittäin, eikä edes yhtä haastattelukutsua ole tullut. Tyhmää!!!
Tänä aamuna taas nukutti, tulin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Ja lähden varmaankin taas melko aikaisin. Kohtahan kaikki plussat onkin sitten käytetty... No, kai tää tästä. Kohta pääsee syömään sentään.
Pientä kriisinpoikasta ilmassa siis tulevaisuuden suhteen. Vähänkö kadehdin mr S:ää, sillä on työ ja työkaverit, joista se noin niinkuin pääsääntöisesti tykkää. Vaikka tanskalaiset onkin homeperseitä, niin silti mun käsittääkseni se työ itsessään on hyvinkin mielenkiintoista (siis mr S:n mielestä) ja muutenkin saa tehdä jotakuinkin kaikenlaista sellaista, josta tykkää. Mulle iskee kohta katkeruus. Ei jaksa enää etsiä, hakemuksia oon laittanut kymmenittäin, eikä edes yhtä haastattelukutsua ole tullut. Tyhmää!!!
Tänä aamuna taas nukutti, tulin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Ja lähden varmaankin taas melko aikaisin. Kohtahan kaikki plussat onkin sitten käytetty... No, kai tää tästä. Kohta pääsee syömään sentään.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
urheilua sateessa
tänäänkin käytiin heittämässä vähän frisbeetä. Tai oikeammin eilen käytiin vähän, tänään koko rata. Eilen kerettiin heittää vaan kuusi reikää, tänään kierrettiin kaikki 18. Mulla jo melkoisesti parantunut heitot, vielä kun pääsis alle sadan. Tänään lukema oli 105. Pojat heitti sellasta 60-80.
Eiliset tuparit oli ihan ok, vaikka olikin vieraita ihmisiä, niin oli muutama sellainen, jonka oli nähnyt aiemmin, niin pystyi vähän niiden kanssa jubaamaan. Kalle toimi autokuskina meille, ihan loistavuutta. Heitti meidät sinne ja tuli hakemaan jossain puolenyön aikoihin. Ne muut lähti Hotellille (Vantaa) mutta mr S ei lähtenyt moiseen mukaan ollenkaan. Mäkin lähdin sitten kodo. Vaikka vähän olis tanssijalkaa vipattanut, ja mr S sanoi, että lähde vaan... mutta loppuviimeks oli ihan oikea ratkaisu lähteä vaan kotiin nukkumaan. Ei ollut krapulaa, eikä niin kovin väsyttänyt. Tai väsytti ja nukuinkin, muttei sellasta kuolema korjaa -oloa.
Ihan hirveet menkkakivut vaan vaivaa todella pahasti. Pitää popsia pillereitä. Onneksi särkylääkkeet sentään jeesaa.
Yks kaveri soitteli perjantaina ja kertoi parisuhteensa päättyneen. Harmi, mutta sellasta tää elämä on. Olivat kesästä asti vähän on-off... että ei kyllä sinänsä yllättänyt. Ja oli löytänyt hyvän kämpän ytimestä suht halvalla vuokralla. Hyvä juttu. Tuparikutsua odotellessa ;)
Nyt vaan kuuntelen Maijaa, kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään ja kohta vähän silittelen, mr S menee taas Köpikseen, on ma ja ti siellä. Tuli paitatoivomuksia, voisipa jopa toteuttaa moiset.
Eiliset tuparit oli ihan ok, vaikka olikin vieraita ihmisiä, niin oli muutama sellainen, jonka oli nähnyt aiemmin, niin pystyi vähän niiden kanssa jubaamaan. Kalle toimi autokuskina meille, ihan loistavuutta. Heitti meidät sinne ja tuli hakemaan jossain puolenyön aikoihin. Ne muut lähti Hotellille (Vantaa) mutta mr S ei lähtenyt moiseen mukaan ollenkaan. Mäkin lähdin sitten kodo. Vaikka vähän olis tanssijalkaa vipattanut, ja mr S sanoi, että lähde vaan... mutta loppuviimeks oli ihan oikea ratkaisu lähteä vaan kotiin nukkumaan. Ei ollut krapulaa, eikä niin kovin väsyttänyt. Tai väsytti ja nukuinkin, muttei sellasta kuolema korjaa -oloa.
Ihan hirveet menkkakivut vaan vaivaa todella pahasti. Pitää popsia pillereitä. Onneksi särkylääkkeet sentään jeesaa.
Yks kaveri soitteli perjantaina ja kertoi parisuhteensa päättyneen. Harmi, mutta sellasta tää elämä on. Olivat kesästä asti vähän on-off... että ei kyllä sinänsä yllättänyt. Ja oli löytänyt hyvän kämpän ytimestä suht halvalla vuokralla. Hyvä juttu. Tuparikutsua odotellessa ;)
Nyt vaan kuuntelen Maijaa, kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään ja kohta vähän silittelen, mr S menee taas Köpikseen, on ma ja ti siellä. Tuli paitatoivomuksia, voisipa jopa toteuttaa moiset.
lauantai 23. lokakuuta 2010
busy busy
päivä edessä. Vielä hetken kerkeää hengähtämään, kohta pojat tulee jo renkaidenvaihdosta + autonpesusta. Kalle tuo pyykit, laitetaan ne ja sitten häivytään sen kanssa shoppaamaan. Mr S jää tänne pitämään pientä puhuttelua siskonpojalle. Siskonpoika tulee siis siivoamaan, siinä sivussa mr S ajatteli vähän kysellä sen ajatuksia, kun meinaa lukiota jättää kesken ja siirtyä amiksen kokkilinjalle. Kun siitä ollaan selvitty, lähdetään vähän frisbeegolffaamaan! Se on aikas kivaa. Sieltä kodon kautta siistiytyminen ja kaverin tupareihin. Että sellainen lauantai tiedossa meille tällä kertaa.
Eilen mr S meni Kontulaan saunaan, mä menin siskolle. Ihan leppoisaa, vähän meidän perheen meininkiä, kun asioista ei puhuta, ne ehkä vaan katoaa. Eli ei mitään kyselyjä/puhumisia siitä, miksei enää nähdä niitä... No, ehkä mä joskus rohkaistun puhumaan asiasta, eilen ei vaan jaksanut tai viittinyt.
Nyt pitää laittaa omat pyykit alta, jotta Kalle saa omansa pyörimään.
Eilen mr S meni Kontulaan saunaan, mä menin siskolle. Ihan leppoisaa, vähän meidän perheen meininkiä, kun asioista ei puhuta, ne ehkä vaan katoaa. Eli ei mitään kyselyjä/puhumisia siitä, miksei enää nähdä niitä... No, ehkä mä joskus rohkaistun puhumaan asiasta, eilen ei vaan jaksanut tai viittinyt.
Nyt pitää laittaa omat pyykit alta, jotta Kalle saa omansa pyörimään.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kismet-koukussa
Mulla oli joskus aikasemminkin tää sama addiktio. Kismetiä oon syönyt kohta kaks viikkoa lähes joka päivä, parhaina päivinä kolme... Vaikeeta kirjottaa yhdellä kädellä, kun toisessa on mikäs muu kuin Kismet. Perhanan R-kioski kun olivat laittaneet moisen suklaan tarjoukseen: ota monta, maksa ite! Mutta on tää vaan niin hyvää!
Ei siitä sitten sen enempää. Mitäs mitäs. Näin jo viime yönä painajaisia Halloween-pippaloista. Vieraat oli jo ovella ja me ei oltu vielä laitettu mitään valmiiksi, ei koristuksia, ei ruokaa, ei mitään. Siinä sitten yritettiin soveltaa jotain. Niin ja käytiin välillä luistelemassa? Mun unilla ei oo järkeä. Nää päivät vaan hurahtaa jotenkin, ei oo tullut tehtyä mitään aikoihin, menee vaan kotiin, nukkumaan, takas töihin. Onneksi tänään on perjantai! Huomenna mennään yksiin tupareihin, jotka jatkuvat hotelli Vantaalle. Saas nähdä, eksytäänkö sinne asti mukaan, mutta tupareihin ainakin mennään pyörähtämään.
Tänään nukutti pitkään, niin pitää vastavuoroisesti sitten lähteä ajoissa ;)
Ei siitä sitten sen enempää. Mitäs mitäs. Näin jo viime yönä painajaisia Halloween-pippaloista. Vieraat oli jo ovella ja me ei oltu vielä laitettu mitään valmiiksi, ei koristuksia, ei ruokaa, ei mitään. Siinä sitten yritettiin soveltaa jotain. Niin ja käytiin välillä luistelemassa? Mun unilla ei oo järkeä. Nää päivät vaan hurahtaa jotenkin, ei oo tullut tehtyä mitään aikoihin, menee vaan kotiin, nukkumaan, takas töihin. Onneksi tänään on perjantai! Huomenna mennään yksiin tupareihin, jotka jatkuvat hotelli Vantaalle. Saas nähdä, eksytäänkö sinne asti mukaan, mutta tupareihin ainakin mennään pyörähtämään.
Tänään nukutti pitkään, niin pitää vastavuoroisesti sitten lähteä ajoissa ;)
torstai 21. lokakuuta 2010
500. räpellys ja painavaa asiaa
Ei edes viitsi miettiä, kuinka paljon tähän kirjoitteluun on käyttänyt aikaansa... no, ei sen väliks, jos edes pikkusiskolisko saa jotain iloa irti tästä ;)
Eilen ei tapahtunut oikein mitään. Töihin, (englannintunnille, jossa hieman verenpaine nousi keskustelussa pc vs mac, mähän osaisin keskustella rakentavasti, mutta se keski-ikäinen, ylipainoinen, rasvainen mies, joka puhuu tankeroenglantia, ei näemmä osaa. Ei siitä sen enempää) töistä keskustaan, jossa törsäsin luvattoman paljon rahaa Behnfords´lla (Ihan oikeesti en voi edes kertoa kuinka paljon. Mutta halloweenpippaloihin oli pakko saada jenkkikarkkeja). Siitä mr S:n kera katsastamaan taas yhtä tonttia (eikä vieläkään napannut, oli jo kolme täyttä tarjousta + muutama muu kiinnostunut, ei lähdetty edes tarjoamaan), kotiin ja siinä mun silitellessä mr S teki ruoan. Aikaisin nukkumaan, hieman kinastelua ja tänä aamuna aikaisin ylös.
Täällä töissä kone päälle ja fb-tsekkaus. Jäin kiinni yhden ystävän kommenttiin, ystävän, joka on asunut vuosia rapakon toisella puolella, on käsittääkseni suht aktiivimormoni, perheellinen nainen. Ilmeisesti siellä toisella puolella maailmaa myös käy homokeskustelu kiivaana. Täällähän siis on kirkostaeroamisen uusi ennätys saavutettu erään kristillisdemokraatin sammakoiden takia. Sammakoiden, jotka käsittelevät siis samaa sukupuolta olevien avioitumista/elämistä. (Tämän keskustelun seurauksena mr S erosi kirkosta uudestaan. Samanlaisen keskustelun tiimoilta erosi silloin ensimmäisenkin kerran, liittyäkseen uudestaan, jotta pystyi olemaan kummipoikien kasteessa virallisena kummina. No, nyt eksyi aiheesta)
Olin eri ylpeä tästä ystävästäni, että on ihan oikeasti miettinyt asiaa, eikä vain kuunnellut sokeana kirkon oppeja. Tällä ystävällä oli oikeasti hyvä asenne ja mun mielestä niin taivaspaikka avoinna (ihan kun mä niitä jakaisin ;)). Inhottavaa vaan, että oli saanut oikein ryöpyn vastakommentteja niin aivopestyiltä ihmisiltä, että toivottavasti jaksaa pitää oman kantansa. Alla lainaus tältä ystävältä, jonkun viidentoista kommentin jälkeen (nämä viisitoista kommenttia olivat tyyliin: Jumala koettelee ja jos kestät koettelemukset, niin taivaassa saat palkkas. Blaablaablaa. Vähän verenpainetta koettelee tämäkin.) Näihin sanoihin ja tunnelmiin:
I truly appreciate all the comments my friends, but still feel very much misunderstood. Obviously English being my third language has something to do with it but also since we as Latter-day Saints are encouraged to just follow and never question, my reasoning might feel like a threat to many. But my questions are sincere. I am not trying to pick a fight, I just think that I am not heard, just like my homosexual and lesbian brothers and sisters aren't heard. The agony of not being accepted is real. The feeling of being rejected by God is real. The feeling of not being tolerated but looked down upon by fellow members is real.
Nate you wrote about physical love and I agree that it needs to happen within the bonds of marriage but why can't there be a marriage between same sex partners if there is love? I understand the whole idea of marriage and bringing forth children from premortal life but how cruel is God for giving those feelings to people who aren't allowed to exercise them? What kind of twisted love is it to put such a huge burden on someone? I realize that I am not as advanced in my faith as many of you are. I am really a quite simple girl but I know the depth of my love for my children and I could never ever be the kind of parent God is.
So I am sure that by now you, dear friends realize why it is so hard to go to church when all I hear being preached is intolerance and hatred and how good and blessed most of the church goers are instead.
Eilen ei tapahtunut oikein mitään. Töihin, (englannintunnille, jossa hieman verenpaine nousi keskustelussa pc vs mac, mähän osaisin keskustella rakentavasti, mutta se keski-ikäinen, ylipainoinen, rasvainen mies, joka puhuu tankeroenglantia, ei näemmä osaa. Ei siitä sen enempää) töistä keskustaan, jossa törsäsin luvattoman paljon rahaa Behnfords´lla (Ihan oikeesti en voi edes kertoa kuinka paljon. Mutta halloweenpippaloihin oli pakko saada jenkkikarkkeja). Siitä mr S:n kera katsastamaan taas yhtä tonttia (eikä vieläkään napannut, oli jo kolme täyttä tarjousta + muutama muu kiinnostunut, ei lähdetty edes tarjoamaan), kotiin ja siinä mun silitellessä mr S teki ruoan. Aikaisin nukkumaan, hieman kinastelua ja tänä aamuna aikaisin ylös.
Täällä töissä kone päälle ja fb-tsekkaus. Jäin kiinni yhden ystävän kommenttiin, ystävän, joka on asunut vuosia rapakon toisella puolella, on käsittääkseni suht aktiivimormoni, perheellinen nainen. Ilmeisesti siellä toisella puolella maailmaa myös käy homokeskustelu kiivaana. Täällähän siis on kirkostaeroamisen uusi ennätys saavutettu erään kristillisdemokraatin sammakoiden takia. Sammakoiden, jotka käsittelevät siis samaa sukupuolta olevien avioitumista/elämistä. (Tämän keskustelun seurauksena mr S erosi kirkosta uudestaan. Samanlaisen keskustelun tiimoilta erosi silloin ensimmäisenkin kerran, liittyäkseen uudestaan, jotta pystyi olemaan kummipoikien kasteessa virallisena kummina. No, nyt eksyi aiheesta)
Olin eri ylpeä tästä ystävästäni, että on ihan oikeasti miettinyt asiaa, eikä vain kuunnellut sokeana kirkon oppeja. Tällä ystävällä oli oikeasti hyvä asenne ja mun mielestä niin taivaspaikka avoinna (ihan kun mä niitä jakaisin ;)). Inhottavaa vaan, että oli saanut oikein ryöpyn vastakommentteja niin aivopestyiltä ihmisiltä, että toivottavasti jaksaa pitää oman kantansa. Alla lainaus tältä ystävältä, jonkun viidentoista kommentin jälkeen (nämä viisitoista kommenttia olivat tyyliin: Jumala koettelee ja jos kestät koettelemukset, niin taivaassa saat palkkas. Blaablaablaa. Vähän verenpainetta koettelee tämäkin.) Näihin sanoihin ja tunnelmiin:
I truly appreciate all the comments my friends, but still feel very much misunderstood. Obviously English being my third language has something to do with it but also since we as Latter-day Saints are encouraged to just follow and never question, my reasoning might feel like a threat to many. But my questions are sincere. I am not trying to pick a fight, I just think that I am not heard, just like my homosexual and lesbian brothers and sisters aren't heard. The agony of not being accepted is real. The feeling of being rejected by God is real. The feeling of not being tolerated but looked down upon by fellow members is real.
Nate you wrote about physical love and I agree that it needs to happen within the bonds of marriage but why can't there be a marriage between same sex partners if there is love? I understand the whole idea of marriage and bringing forth children from premortal life but how cruel is God for giving those feelings to people who aren't allowed to exercise them? What kind of twisted love is it to put such a huge burden on someone? I realize that I am not as advanced in my faith as many of you are. I am really a quite simple girl but I know the depth of my love for my children and I could never ever be the kind of parent God is.
So I am sure that by now you, dear friends realize why it is so hard to go to church when all I hear being preached is intolerance and hatred and how good and blessed most of the church goers are instead.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Hukassa
Duunijutussa erakoidun... Miten voikaan olla näin eri aaltopituudella näiden työihmisten kanssa? Nyt vähän äkkiä uus duuni mulle! Nimpparilahjaks sain muuten kynnet!!! Jeeeee! Ajan Nooralle sain tosin vasta marraskuun loppuun, mutta onneksi edes silloin.
Mitäköhän keksii loppupäiväksi, mr S lainas mulle onneksi ipadia, mutta oon jo surffannut kaikki vakisivut...
Mitä musta tulee isona? Voisko joku normaali ottaa mut töihin? Visko olla kivoja duunikavereita, tai edes jotain kavereita. Saa olla tyhmempiäkin... Mulla hajoo pääää!!!!!!!!!!!!!!!
Mitäköhän keksii loppupäiväksi, mr S lainas mulle onneksi ipadia, mutta oon jo surffannut kaikki vakisivut...
Mitä musta tulee isona? Voisko joku normaali ottaa mut töihin? Visko olla kivoja duunikavereita, tai edes jotain kavereita. Saa olla tyhmempiäkin... Mulla hajoo pääää!!!!!!!!!!!!!!!
maanantai 18. lokakuuta 2010
itkujen itku
että väsyttää! Oli pakko eilen katsoa (lue: niiskuttaa ja kyynelehtiä) illan leffa, joka sattui olemaan P.S. Rakastan sinua. Tulipahan itkettyä kunnolla. Ihan hirvee leffa! Joo, mutta siis muutenkin oli kiva päivä. Käytiin yhdellä asuntonäytöllä (ei ollut meidän tuleva koti), pohdittiin vakavasti ihan ydinkeskustaan muuttamista (asia jäi vielä ilmaan roikkumaan), moikattiin kummipoikaa ja jäätiinkin sitten vielä syömään ja olemaan hetkeksi sinne Espoon keskelle.
Tänä aamuna revin itseni ylös sängystä sen voimalla, että lähden aikaisin töistä ja pääsen parturiin! Ei nyt yhtään huvittaisi tämä homma. Pari työhakemusta taas lähti matkaan tossa... Voi kun johonkin edes pääsis haastatteluun! Kyllä ne sitten mut ottais, kun näkis, kuinka loistotyyppi oon.
Pari tekstiviestiä jo tullut, mulla onkin tänään nimpparit. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan lahjaksi mr S:ltä.
Tänä aamuna revin itseni ylös sängystä sen voimalla, että lähden aikaisin töistä ja pääsen parturiin! Ei nyt yhtään huvittaisi tämä homma. Pari työhakemusta taas lähti matkaan tossa... Voi kun johonkin edes pääsis haastatteluun! Kyllä ne sitten mut ottais, kun näkis, kuinka loistotyyppi oon.
Pari tekstiviestiä jo tullut, mulla onkin tänään nimpparit. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan lahjaksi mr S:ltä.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
keikkaa pukkaa
Niin, eilinen CMX:n keikka oli... erilainen kokemus. Ihan kiva, mutta todellakin erilainen. Jos tietää bändiltä tasan kaksi biisiä (jotka nekin ovat vanhoja kuin taivas) ja molemmat biisit ovat surumielisen hempeän mukavia tuutulauluja, ei odota päätyvänsä keikalle, jolla ihmiset hyppii, pomppii, karjuu, moshaa ja vetää ihan täysillä sitä punkrockia, jota bändi soittaa. Kumpaakaan niistä kahdesta biisistä ei siis soitettu. Mutta hauskaa oli silti. Katsoa, kuinka ihmiset nautti ihan täpöllä. Varsinkin kaveri oli ihan fiiliksissä! Ja tietty oltiin eturivissä.
Ennen keikkaa käytiin syömässä siinä samaisessa ravintolassa, jossa keikka oli. (Virgin Oil&Co) ja keikan jälkeen mr S tuli kilttinä poikana noukkimaan meidät, ettei tarvinnut julkisilla sompailla. Käytiin kaverin kotiin heittämisen jälkeen vielä ABC:ltä aamupalatarvikkeet, vois pian alkaa tekeen brekua. Mr S nukkuu vielä, on vissiin vähän väsynyt. Heräsin aamusta/aamuyöstä siihen, että se huuteli jotain, toivottavasti ei näe mitään kamalan pahoja unia. Niin, ja taitaa olla miekkonen tulossa vähän vanhaksi ;) meinas nukahtaa yöllä kesken seksin =D=D=D multa ton vielä ymmärtää (eikä ole ihan kauhean harvinaista=P) mutta mr S!!! Sehän vonkaa seksiä, että se vois nukahtaa.
Käytiin eilen myös VAKAVA KESKUSTELU lasten hankkimisesta, ajankohdista ym. Hui, pitääkö sitä alkaa aikuistumaan jossain vaiheessa, että pystyisi miettimään moista. Ehkä nyt ei tällä sekunnilla ruveta lisääntymään. Pelottavaa tässä oli vaan se, että tämä keskustelu alkoi mr S:n aloitteesta ja toimesta. Voiko miehillä olla vauvakuume?
Ennen keikkaa käytiin syömässä siinä samaisessa ravintolassa, jossa keikka oli. (Virgin Oil&Co) ja keikan jälkeen mr S tuli kilttinä poikana noukkimaan meidät, ettei tarvinnut julkisilla sompailla. Käytiin kaverin kotiin heittämisen jälkeen vielä ABC:ltä aamupalatarvikkeet, vois pian alkaa tekeen brekua. Mr S nukkuu vielä, on vissiin vähän väsynyt. Heräsin aamusta/aamuyöstä siihen, että se huuteli jotain, toivottavasti ei näe mitään kamalan pahoja unia. Niin, ja taitaa olla miekkonen tulossa vähän vanhaksi ;) meinas nukahtaa yöllä kesken seksin =D=D=D multa ton vielä ymmärtää (eikä ole ihan kauhean harvinaista=P) mutta mr S!!! Sehän vonkaa seksiä, että se vois nukahtaa.
Käytiin eilen myös VAKAVA KESKUSTELU lasten hankkimisesta, ajankohdista ym. Hui, pitääkö sitä alkaa aikuistumaan jossain vaiheessa, että pystyisi miettimään moista. Ehkä nyt ei tällä sekunnilla ruveta lisääntymään. Pelottavaa tässä oli vaan se, että tämä keskustelu alkoi mr S:n aloitteesta ja toimesta. Voiko miehillä olla vauvakuume?
lauantai 16. lokakuuta 2010
suursiivo
iski yhtäkkiä yllättäen mr S:n mieleen ja nyt meillä on jätesäkillinen roskiin menossa olevaa kamaa ja sängyllinen myyntiin menevää kamaa. Omituinen krapulanviettotapa jos multa kysyy. No, eipä sillä niin kauhee krapula vissiin oo. Ihan kiva, että välillä joku muukin viskoo tavaraa menemään, kuin minä.
Kävin eilen parilla Kallen kanssa. Samalla taksilla sitten mr S:n kanssa kotiin. Jotain kiukuttelua ja aamulla heräsin yksin meidän sängystä =( oli mennyt vierassänkyyn nukkumaan kun oli kiukustunut. Tyhmää. Ja ihan kamalaa herätä yksin. Tänään oonkin menossa kaverin kanssa CMX:n keikalle! Sitä ennen käydään syömässä. Aikas kivaa=)
Kävin eilen parilla Kallen kanssa. Samalla taksilla sitten mr S:n kanssa kotiin. Jotain kiukuttelua ja aamulla heräsin yksin meidän sängystä =( oli mennyt vierassänkyyn nukkumaan kun oli kiukustunut. Tyhmää. Ja ihan kamalaa herätä yksin. Tänään oonkin menossa kaverin kanssa CMX:n keikalle! Sitä ennen käydään syömässä. Aikas kivaa=)
perjantai 15. lokakuuta 2010
pari vahinkoa
tänään on pukeudu pinkkiin -päivä (rintasyöpätutkimus/keräys/blaablaaa). Ihan vahingossa pukeuduin pinkkiin paitaan ja sukkiksiin =) ihan kiva vahinko. Toinen vahinko kävi eilen, kun käytiin poikien kanssa frisbeegolffailemassa. Sää suosi, aurinko paistoi eikä satanut yhtään. Tuuli jonkin verran, mutta meillä olikin ulkoiluvaatteet, jotka piti suht lämpösenä. Niin siihen vahinkoon. Ihan vahingossa osasin muutaman kerran jopa viskoa sitä kiekkoa! Pojat sanoi, että jos tätä tahtia parannan, niin siitä tulee kohta ihan vaan miesten laji... Oli kivaa ja sai vähän kävelyä ja raitista ilmaa.
Tänään oon yksin kotosalla, siskoa yritin pyytää leffaan, mutta sillä oli muuta. Vakavasti pohdin sitä mahdollisuutta, että kävisin ihan itekseni leffassa. Vois olla pitkästä aikaa ihan virkistävää viettää laatuaikaa oman hurmaavan itsensä kanssa. No, saa nähdä.
Tänään oon yksin kotosalla, siskoa yritin pyytää leffaan, mutta sillä oli muuta. Vakavasti pohdin sitä mahdollisuutta, että kävisin ihan itekseni leffassa. Vois olla pitkästä aikaa ihan virkistävää viettää laatuaikaa oman hurmaavan itsensä kanssa. No, saa nähdä.
torstai 14. lokakuuta 2010
tää ei oo mun päivä...
aamulla nukuin hieman pidempään, vaikka piti tosiaan tulla aikaisin töihin leipomaan. Vihdoin kun pääsin ylös/hereille, oli mr S valloittanut suihkun. Joten pakko oli vielä odotella. 20 vaille 8 pääsin vihdoin suihkuun, kun kasilta tosissaan olisi viimeistään ollut pakko olla töissä. Ei ihan mennyt niin. Vaikka ybernopea olinkin, niin olin jo matkalla kohti bussipysäkkiä, kun huomasin, että unohdin jääkaappiin hiivat, joita tarvitsin tän aamun taikinoissa. Eiku takasin, hirveellä juoksulla bussipysäkille, onneks busseja menee sentään melko tiuhaan. Sen jälkeen onkin ollut yhtä juoksemista. Yks taikina levähti ihan kokonaan ja taas vaihteeks kosahti tää juttu. Eikun uudestaan. Kolmas kerta jne...
Kohta pitäis lähteä poikien kanssa pelaamaan frisbeegolfia, mutten nyt oo ihan varma haluanko mennä tuonne tuuleen ja sateeseen (räntääkin on luvattu, jee) vapaaehtoisesti hillumaan. Kattoo nyt, miltä näyttää parin tunnin päästä.
Eilen syötiin creme brule:ta, mr S teki. Oli aikas hyvä jälkkäri! Onneks kaveripariskunta tuli jeesaamaan, muuten ois voinu tulla oksupoksu.
Ulkona ei oo mikään frisbeegolf sää nyt mun mielestä. Noi koivut tossa mun ikkunan edessä on melkoisen kallellaan tuulen voimasta...
Kohta pitäis lähteä poikien kanssa pelaamaan frisbeegolfia, mutten nyt oo ihan varma haluanko mennä tuonne tuuleen ja sateeseen (räntääkin on luvattu, jee) vapaaehtoisesti hillumaan. Kattoo nyt, miltä näyttää parin tunnin päästä.
Eilen syötiin creme brule:ta, mr S teki. Oli aikas hyvä jälkkäri! Onneks kaveripariskunta tuli jeesaamaan, muuten ois voinu tulla oksupoksu.
Ulkona ei oo mikään frisbeegolf sää nyt mun mielestä. Noi koivut tossa mun ikkunan edessä on melkoisen kallellaan tuulen voimasta...
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
pikkulauantai
vaikka ei kyllä mitään sensuuntaista suunnitelmaa ole tälle päivälle. Siis pikkulauantain juhlistamista. Onko tiistai sitten pikkuperjantai? Häh?
Eilen meni pärrä talviunille. Nyyh. Tosin sen verran oli kylmä sitä möksälle ajaessa, että ehkä oli jo aikakin. Lämpöasteita oli kaikki kolme. Onneks sormet ei jäätyny irti, vaikka siltä se välillä tuntuikin. Kunpa talvi menis nopsaan, tämä kausi kun oli melko lyhyt mun osalta, kun sen kortin sain niin myöhään ja toi lomakin hieman verotti ajamisia.
Mr S oli siivonnut eilen. Mä tein sitten ruoan, kun se oli niin ollut ahkerana. Tein ihan extemporena tonnikalapiirakkaa. Siitä tuli ihan yberhyvää! Jopa niin hyvää, että mä luistin periaatteistani ja otin sitä evääksi töihin. Normaalistihan mä en syö eilistä ruokaa, ellei ole ihan pakko. Nyt voiskin pitää ruokatauon. Pitää yrittää touhuilla vähän juttuja niitä halloween -pitoja varten;)
Eilen meni pärrä talviunille. Nyyh. Tosin sen verran oli kylmä sitä möksälle ajaessa, että ehkä oli jo aikakin. Lämpöasteita oli kaikki kolme. Onneks sormet ei jäätyny irti, vaikka siltä se välillä tuntuikin. Kunpa talvi menis nopsaan, tämä kausi kun oli melko lyhyt mun osalta, kun sen kortin sain niin myöhään ja toi lomakin hieman verotti ajamisia.
Mr S oli siivonnut eilen. Mä tein sitten ruoan, kun se oli niin ollut ahkerana. Tein ihan extemporena tonnikalapiirakkaa. Siitä tuli ihan yberhyvää! Jopa niin hyvää, että mä luistin periaatteistani ja otin sitä evääksi töihin. Normaalistihan mä en syö eilistä ruokaa, ellei ole ihan pakko. Nyt voiskin pitää ruokatauon. Pitää yrittää touhuilla vähän juttuja niitä halloween -pitoja varten;)
maanantai 11. lokakuuta 2010
levottomuutta
tuntuu, että olis muurahaisia pöksyissä. Jotain pitää kohta tapahtua, joko työn tai asunnon suhteen. Melkoinen levottomuuden ilmapiiri tuntuu väijyvän, vai onkohan se vaan tää syksy? Ei osaa määritellä tätä epämääräistä tilaa, mutta epämiellyttävän kihelmöivä se kuitenkin on.
Eilinen oli ihan vaan sillailupäivä, mr S lähti tänään aikaisin aamulla taas vaihteeksi köpikseen. Mulla on satayksi juttua täällä duunissa tehtävänä ja silti vaan kirjottelen tätä. Pakko hetki rauhottua ennen leipomusten aloittamista. Voi muuten mennä liian vauhdilla...
Kaikesta huolimatta, tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko. Ei voi muuhun uskoa.
Eilinen oli ihan vaan sillailupäivä, mr S lähti tänään aikaisin aamulla taas vaihteeksi köpikseen. Mulla on satayksi juttua täällä duunissa tehtävänä ja silti vaan kirjottelen tätä. Pakko hetki rauhottua ennen leipomusten aloittamista. Voi muuten mennä liian vauhdilla...
Kaikesta huolimatta, tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko. Ei voi muuhun uskoa.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
sunnuntaiaamuna pienen perheen voimin
mr S tuhisee vielä menemään, mutta jo hetki pötköteltiin kaikki kolme vällyjen alla, nauttien kiireettömyydestä, hyvästä fiiliksestä ja hieman auringonpilkahduksesta, joka suvaitsi näyttäytyä verhojen takaa. Nyt Paco vaan riehuu sohvapöydällä, käy eilisiä tölkkejä/laseja läpi, jos jostain vielä saisi tilkan. Juoppo mikä juoppo.
Otettiin eilen siis pari. Käytiin kahdestaan Fenniassa, mä tanssin melkein kolme tuntia! Mr S katteli, vakuutteli kovin, että on hauskaa vaan katella ihmisiä. Sillä taitaa nyt olla hieman kapulanpoikasta ilmassa, tais juopotella siinä katsellessaan enemmän kuin minä. Mulla on hyvä fiilis, ei oo krapulaa, eikä edes pahaa mieltä juopottelusta. Vaakakin näytti vaan 70,8 kg! Eli lomamatkan mässäilyt ei ihan laittanut tätä hyvinalkanutta painonpudotusurakkaa ihan raiteiltaan.
Eilen kummipoika kävi kera vanhempiensa brunssilla/kattelemassa kuvia matkalta/saamassa tuliaisia;) Veikeitä kyllä noi pikkuihmiset tossa iässä (pikkasen reilu vuoden). Pitäis varmaankin käydä kattomassa toistakin kummipoikaa tässä lähiaikoina. Ne kasvaa niin vauhdilla.
Eilen brunssin jälkeen käytiin katsastamassa pari tonttia, josta matka jatkui mr S:n mummoa muistamaan. Rautanen mummu täytti 83 vuotta. Kertoili sellasia juttuja, että mun korvat vähän punotti... Niin hauska mummu! Pienen ajelun jälkeen tultiin kotiin, mr S lähti pelaamaan frisbeegolfia. Mä en jaksanut tällä kertaa mennä, mulla oli True Blood -maraton kesken. Josta puheenollen, sitä voisikin jatkaa vielä kun toi ukkeli tuolla kuorsaa. Ja siis illalla vaan tissuteltiin ja lähdettiin yökerhoon=) Ei pöllömpää. Suunniteltiin myös hieman tulevia halloween-bileitä! Pidetään mun perheelle yhdet ja kavereille toiset. Jee!
Otettiin eilen siis pari. Käytiin kahdestaan Fenniassa, mä tanssin melkein kolme tuntia! Mr S katteli, vakuutteli kovin, että on hauskaa vaan katella ihmisiä. Sillä taitaa nyt olla hieman kapulanpoikasta ilmassa, tais juopotella siinä katsellessaan enemmän kuin minä. Mulla on hyvä fiilis, ei oo krapulaa, eikä edes pahaa mieltä juopottelusta. Vaakakin näytti vaan 70,8 kg! Eli lomamatkan mässäilyt ei ihan laittanut tätä hyvinalkanutta painonpudotusurakkaa ihan raiteiltaan.
Eilen kummipoika kävi kera vanhempiensa brunssilla/kattelemassa kuvia matkalta/saamassa tuliaisia;) Veikeitä kyllä noi pikkuihmiset tossa iässä (pikkasen reilu vuoden). Pitäis varmaankin käydä kattomassa toistakin kummipoikaa tässä lähiaikoina. Ne kasvaa niin vauhdilla.
Eilen brunssin jälkeen käytiin katsastamassa pari tonttia, josta matka jatkui mr S:n mummoa muistamaan. Rautanen mummu täytti 83 vuotta. Kertoili sellasia juttuja, että mun korvat vähän punotti... Niin hauska mummu! Pienen ajelun jälkeen tultiin kotiin, mr S lähti pelaamaan frisbeegolfia. Mä en jaksanut tällä kertaa mennä, mulla oli True Blood -maraton kesken. Josta puheenollen, sitä voisikin jatkaa vielä kun toi ukkeli tuolla kuorsaa. Ja siis illalla vaan tissuteltiin ja lähdettiin yökerhoon=) Ei pöllömpää. Suunniteltiin myös hieman tulevia halloween-bileitä! Pidetään mun perheelle yhdet ja kavereille toiset. Jee!
perjantai 8. lokakuuta 2010
Pieni välihuomautus
Tapahtuipa New Yorkissa, Brooklynin sillan kupeessa muutama viikko sitten:
Päivän turistoinnin jälkeen päätettiin vielä käveleksiä Brooklynin sillan yli siellä olevaan kaikkialla suositeltuun pizzeriaan.
Fakta 1. Brooklynin silta on pitkä. Ainakin satakakssataa kilometriä pitkä. Varsinkin kun oot jo ravannut pitkin juunorkin katuja koko päivän.
Fakta 2. Brooklynin sillalta näkyy todella hyvin ja kauniisti kaupungin valot, tosin tämä seikka huomattavasti vielä viivyttää matkaa, sillä miehesi ottaa maaaahdottoman pitkällä sulkimella (vai mikä se kamerassa nyt onkaan) maaahdottoman monta kuvaa. Joista kyllä tulee pari ihan mielettömän hyvää, turistipostikorttitasoa olevaa otosta. Olisi siis voinut ostaa vaan muutaman postikortin...
Fakta 3. Juunorkissa sattui jollakulla olemaan himppasen ylimääräistä rahaa, jonka päätti lennättää ilmaan. Nähtiin niin upea ilotulitus, että en ole ennen nähnyt, enkä tule luultavasti koskaan näkemäänkään. Kesti yli puoli tuntia, isoja paukkuja, syrämiä ja kaikkea ihqua.
Fakta 4. Jos pizzerian pitäisi olla ihan siinä sillan kupeessa, niin kyllä se onkin. Ongelma on siinä, että se silta pitää ensin kävellä loppuun asti ja sen jälkeen takaisin vielä se sama kolme kilometriä, jotta pääsee sinne pizzeriaan.
Fakta 5. Jos kyseistä pizzeriaa on hehkutettu joka puolella, sinne luultavasti on joku muukin tulossa. Varsinkin perjantai-iltana. Varsinkin siinä kahdeksan maissa. Se myös on jonkinsortin turistinähtävyys, pari-kolme turistibussia ajoi ohi, jotta siinä olevat ihmiset saivat ottaa kuvia, kuinka ihmiset jonottaa pizzaa. Että kiva juttu.
Fakta 6. Jonotukseen käytettävä aika on suoraan verrannollinen siihen, kuinka kova vessahätä on. Ja vihdoin, kun pääset ravintolaan, on vessaan myös jono!
Fakta 7. iPad on kätevä vekotin, kun jonottaa ravintolaan. Voi vaikka katsoa jakson tai pari HIMYMiä=)
Fakta 8. Jonotus kesti tunnin. Ja vessajono kymmenisen minuuttia.
Fakta 9. Pizza oli ihan ok, ei mitään maailmaa mullistavaa.
Fakta 10. Nyt tekee mieli pizzaa.
Päivän turistoinnin jälkeen päätettiin vielä käveleksiä Brooklynin sillan yli siellä olevaan kaikkialla suositeltuun pizzeriaan.
Fakta 1. Brooklynin silta on pitkä. Ainakin satakakssataa kilometriä pitkä. Varsinkin kun oot jo ravannut pitkin juunorkin katuja koko päivän.
Fakta 2. Brooklynin sillalta näkyy todella hyvin ja kauniisti kaupungin valot, tosin tämä seikka huomattavasti vielä viivyttää matkaa, sillä miehesi ottaa maaaahdottoman pitkällä sulkimella (vai mikä se kamerassa nyt onkaan) maaahdottoman monta kuvaa. Joista kyllä tulee pari ihan mielettömän hyvää, turistipostikorttitasoa olevaa otosta. Olisi siis voinut ostaa vaan muutaman postikortin...
Fakta 3. Juunorkissa sattui jollakulla olemaan himppasen ylimääräistä rahaa, jonka päätti lennättää ilmaan. Nähtiin niin upea ilotulitus, että en ole ennen nähnyt, enkä tule luultavasti koskaan näkemäänkään. Kesti yli puoli tuntia, isoja paukkuja, syrämiä ja kaikkea ihqua.
Fakta 4. Jos pizzerian pitäisi olla ihan siinä sillan kupeessa, niin kyllä se onkin. Ongelma on siinä, että se silta pitää ensin kävellä loppuun asti ja sen jälkeen takaisin vielä se sama kolme kilometriä, jotta pääsee sinne pizzeriaan.
Fakta 5. Jos kyseistä pizzeriaa on hehkutettu joka puolella, sinne luultavasti on joku muukin tulossa. Varsinkin perjantai-iltana. Varsinkin siinä kahdeksan maissa. Se myös on jonkinsortin turistinähtävyys, pari-kolme turistibussia ajoi ohi, jotta siinä olevat ihmiset saivat ottaa kuvia, kuinka ihmiset jonottaa pizzaa. Että kiva juttu.
Fakta 6. Jonotukseen käytettävä aika on suoraan verrannollinen siihen, kuinka kova vessahätä on. Ja vihdoin, kun pääset ravintolaan, on vessaan myös jono!
Fakta 7. iPad on kätevä vekotin, kun jonottaa ravintolaan. Voi vaikka katsoa jakson tai pari HIMYMiä=)
Fakta 8. Jonotus kesti tunnin. Ja vessajono kymmenisen minuuttia.
Fakta 9. Pizza oli ihan ok, ei mitään maailmaa mullistavaa.
Fakta 10. Nyt tekee mieli pizzaa.
Väsymysten väsymys!
Eilen oli ihan oikeasti vakaana aikomuksena nostaa perse siitä sohvalta ja käydä Helsingin kaupungin, maamme pääkaupungin, keskustassa morjenstaa kaveria, joka on myymässä silakkamarkkinoilla silakkaa + muuta härpäkettä. Siirrettiin sitten suosiolla tälle illalle moinen erittäinkin vaativa suoritus. Mr S tuli vasta kuuden jälkeen kotiin, oli päättänyt saada tukkansa kuosiin, joten meni ahdistelemaan parturiaan. Joka liian kilttinä tyttönä oli leikannut mr S:n pehkon toisen asiakkaan värin vaikutusajalla tjms.
Siskonpoika kävi siivoamassa, äiti soitti, löydettiin syy, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana, syötiin toissapäiväistä kanakeittoa, mr S kävi saunassa, mä simahdin jo ennen yhdeksää sohvalle (ihan vaan näiden mainosten ajan lepuutan silmiä...) ja mentiin nukkumaan. Kovin jotenkin keski-ikäistä. No, välillä saa.
Siitä syystä, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana. Jep, on kuorinut kaikki johdot sieltä ihan kupareille. Että näin. Nyt on vahvat barrikadit edessä, ettei enää pääsisi sinne tekemään tuhojaan. Onneksi ei ollut johtoja saanut poikki asti vielä. Hemmetin rotta!
Siskonpoika kävi siivoamassa, äiti soitti, löydettiin syy, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana, syötiin toissapäiväistä kanakeittoa, mr S kävi saunassa, mä simahdin jo ennen yhdeksää sohvalle (ihan vaan näiden mainosten ajan lepuutan silmiä...) ja mentiin nukkumaan. Kovin jotenkin keski-ikäistä. No, välillä saa.
Siitä syystä, miksi Paco on viihtynyt niin hyvin vahvarin takana. Jep, on kuorinut kaikki johdot sieltä ihan kupareille. Että näin. Nyt on vahvat barrikadit edessä, ettei enää pääsisi sinne tekemään tuhojaan. Onneksi ei ollut johtoja saanut poikki asti vielä. Hemmetin rotta!
torstai 7. lokakuuta 2010
häröilyä
koska kirjoitustahdista on tullut kritiikkiä, päätinpä samantien kertoa mielessä pyörineen erittäin tärkeän ja ajankohtaisen asian.
Mr S osti viime reissulla harmaan t-paidan. Paita on muuten ihan perus, etumuksessa vaan komeilee Pillsbury -tyyppi jonka yläpuolella lukee: POKE ME
Kyseessähän siis on tämä kaveri:
Kotosuomessa paitaa käyttäessä mr S on saanut olla jotensaltaankin rauhassa, mutta ameriikan ihmemaassa muutamakin tyyppi on tullut tökkimään. Ja nyt siis tulee elämääkin tärkeämpi havainto: olin huomaavinani, että mr S käytti kyseistä paitaa havaijin reissulla huomattavasti enemmän kuin muita paitoja, luulenpa, että pesin sen jopa kahteen otteeseen! Mitä tästä voimme päätellä? Mr S nauttiitökityksi tulemisesta?
Tämän erittäin tärkeän huomion jälkeen voinkin ilmoittaa, että laitoin pari työhakemusta tänään edelliseen työpaikkaan. Tosin eri tehtäviin, kuin mistä lähdin. Jep, ei muuta!
Mr S osti viime reissulla harmaan t-paidan. Paita on muuten ihan perus, etumuksessa vaan komeilee Pillsbury -tyyppi jonka yläpuolella lukee: POKE ME
Kyseessähän siis on tämä kaveri:
Kotosuomessa paitaa käyttäessä mr S on saanut olla jotensaltaankin rauhassa, mutta ameriikan ihmemaassa muutamakin tyyppi on tullut tökkimään. Ja nyt siis tulee elämääkin tärkeämpi havainto: olin huomaavinani, että mr S käytti kyseistä paitaa havaijin reissulla huomattavasti enemmän kuin muita paitoja, luulenpa, että pesin sen jopa kahteen otteeseen! Mitä tästä voimme päätellä? Mr S nauttiitökityksi tulemisesta?
Tämän erittäin tärkeän huomion jälkeen voinkin ilmoittaa, että laitoin pari työhakemusta tänään edelliseen työpaikkaan. Tosin eri tehtäviin, kuin mistä lähdin. Jep, ei muuta!
tshutsia!
olipa meillä ruokana eilen ja vieläpä itsetehtynä. Oli kyllä tosin viimeinen kerta, kun lähicittarista haettiin vermeet sushintekoon. Sen verran tuoreempaa tavaraa saa kauppahallista. Eron kyllä maistaa!
Mitäs mitäs, tuli siis pieni hetki tässä ennen työntouhuun ryhtymistä ja yleisön pyynnöstä (painostuksesta) siis pala mun elämää tarjoiltuna jälkikäteen ja hieman haaleana.
Tiistaina juoksin töistä kuoroon, kuorosta kotiin kääntymään ja kääntymisestä ranskantunnille. Vähänkö on vaikea kieli + siellä tunnilla iski ihan hirmuinen väsy! Että anteeksi vaan opettaja, ei ollut tylsä tunti, oli vaan jetlag. Mr S oli tehnyt aivan mielettömän hyvän kanakeiton, jota myös keskiviikkona söin töissä lounaaksi. Eipä sen kummempia. Eilen (eli samaisena keskiviikkona) töissä melko normipäivä, paitsi työkaverin kanssa käytiin vähän shopauttamassa, jonka jälkeen pidettiin pidennetty kahvitauko, istuskeltiin puistonpenkillä syömässä tuoretta voikkaripullaa ja juoruttiin.
Töistä kotiin, kotona häröilyä, kauppaan, sushintekoon. Yks mr S:n kaveri tuli yökylään, kun asuu melko kaukana ja oli koulutuksessa meidän lähellä. Lasi valkkaria sushin kera, nukkumaan, aikaisin ylös tänään ja meilejä avatessa muuttuikin tän + ens viikon aikataulut taas vaihteeksi. Että näin. Nyt keräilen itseäni ja yritän aikatauluttaa näitä töitä. Töistä vielä sen verran, että vanhassa työpaikassa olisi muutamia työnjohtajan paikkoja auki. Himppasen kutkuttelisi hakea niitä... pitää soitella ja kysellä, että mitäs siellä oikeastaan tapahtuu, kun niin kamalasti ovat vailla työntekijöitä?
Mitäs mitäs, tuli siis pieni hetki tässä ennen työntouhuun ryhtymistä ja yleisön pyynnöstä (painostuksesta) siis pala mun elämää tarjoiltuna jälkikäteen ja hieman haaleana.
Tiistaina juoksin töistä kuoroon, kuorosta kotiin kääntymään ja kääntymisestä ranskantunnille. Vähänkö on vaikea kieli + siellä tunnilla iski ihan hirmuinen väsy! Että anteeksi vaan opettaja, ei ollut tylsä tunti, oli vaan jetlag. Mr S oli tehnyt aivan mielettömän hyvän kanakeiton, jota myös keskiviikkona söin töissä lounaaksi. Eipä sen kummempia. Eilen (eli samaisena keskiviikkona) töissä melko normipäivä, paitsi työkaverin kanssa käytiin vähän shopauttamassa, jonka jälkeen pidettiin pidennetty kahvitauko, istuskeltiin puistonpenkillä syömässä tuoretta voikkaripullaa ja juoruttiin.
Töistä kotiin, kotona häröilyä, kauppaan, sushintekoon. Yks mr S:n kaveri tuli yökylään, kun asuu melko kaukana ja oli koulutuksessa meidän lähellä. Lasi valkkaria sushin kera, nukkumaan, aikaisin ylös tänään ja meilejä avatessa muuttuikin tän + ens viikon aikataulut taas vaihteeksi. Että näin. Nyt keräilen itseäni ja yritän aikatauluttaa näitä töitä. Töistä vielä sen verran, että vanhassa työpaikassa olisi muutamia työnjohtajan paikkoja auki. Himppasen kutkuttelisi hakea niitä... pitää soitella ja kysellä, että mitäs siellä oikeastaan tapahtuu, kun niin kamalasti ovat vailla työntekijöitä?
tiistai 5. lokakuuta 2010
tarina täydellisestä treffi-illasta
Tapahtui Havaijilla, Mauin tai Big Islandin saarella eräänä päivänä:
aamulla käytiin biitsillä, hengailtiin, uitiin yms. Tästä jatkettiin autoillen ympäri saarta. Saaren ympäriajon ollessa loppumetreillään, mr S ilmoitti, että nyt hän vie mut syömään. Syömäpaikkaa etsiessä eteen osui leffateatteri. Mr S kysyi, haluanko leffaan. Halusin. Katsottiin joku teinihömppäleffa, jossa tyttö valehtelee menettäneensä neitsyytensä yms. Leffan kera oli tarjolla pokkoroonia ynnä limua. Leffan jälkeen mr S bongasi aulasta valokuva-automaatin. Kuvien ottamisen jälkeen mr S bongasi pelihallin. Pelihallista noukkii vaikka mitä palkintoja mulle (mm. pehmokilppari ja nameja) sekä lipukkeita, joilla saa vielä lisää palkintoja. Pelihallin työntekijän jo hieman hoputellessa meitä ulos, mr S päättää, että sushia on saatava. Onneksi lähellä oli sushiravintola, josta saikin mitä mainiointa sushia. Sushi oli hyvää ja halpaa, mr S sai katsoa miten kokki teki sushirullia ja kerrankin onnistuttiin olla syömättä itseämme täysin ähkyyn sushista. Hyvillä mielin hotellille ja... no, voipi arvata.
Erityiseksi tämän täydellisen (jenkkileffojen mukaan) treffi-illan teki se fakta, että mr S tulee piinaamaan mua tästä vielä lukemattomia kertoja. Mä kun olin täysin rantavarustuksessa liikenteessä. Eli siis lippis päässä, ilman meikkiä, jotkut rytkyt vaan niskassa. Onneksi sentään oikeat vaatteet päällä, eikä mikään poolimekko. Mutta joo. Mr S on jo kerennyt muutamaan kertaan piikittelemään, että yleensä treffeille tytöt on edes vähän panostanut, että jos nyt tukka ei ole niin viimeisen päälle laitettuna, niin edes on vähän ripsaria sutastu tai toisinpäin. Että mitä tapahtui sille tytölle, joka ei edes roskia vienyt ilman meikkiä? Niinpä. Itse kun lähdin tosiaan vaan rannalle. En tiennyt, että matka vie suoraan täydellisille treffeille. Niin ja parastahan tietenkin on, että tästä on todistusaineistona ne valokuva-automaatissa otetut kuvat. Jep. Sellainen tarina siitä illasta.
aamulla käytiin biitsillä, hengailtiin, uitiin yms. Tästä jatkettiin autoillen ympäri saarta. Saaren ympäriajon ollessa loppumetreillään, mr S ilmoitti, että nyt hän vie mut syömään. Syömäpaikkaa etsiessä eteen osui leffateatteri. Mr S kysyi, haluanko leffaan. Halusin. Katsottiin joku teinihömppäleffa, jossa tyttö valehtelee menettäneensä neitsyytensä yms. Leffan kera oli tarjolla pokkoroonia ynnä limua. Leffan jälkeen mr S bongasi aulasta valokuva-automaatin. Kuvien ottamisen jälkeen mr S bongasi pelihallin. Pelihallista noukkii vaikka mitä palkintoja mulle (mm. pehmokilppari ja nameja) sekä lipukkeita, joilla saa vielä lisää palkintoja. Pelihallin työntekijän jo hieman hoputellessa meitä ulos, mr S päättää, että sushia on saatava. Onneksi lähellä oli sushiravintola, josta saikin mitä mainiointa sushia. Sushi oli hyvää ja halpaa, mr S sai katsoa miten kokki teki sushirullia ja kerrankin onnistuttiin olla syömättä itseämme täysin ähkyyn sushista. Hyvillä mielin hotellille ja... no, voipi arvata.
Erityiseksi tämän täydellisen (jenkkileffojen mukaan) treffi-illan teki se fakta, että mr S tulee piinaamaan mua tästä vielä lukemattomia kertoja. Mä kun olin täysin rantavarustuksessa liikenteessä. Eli siis lippis päässä, ilman meikkiä, jotkut rytkyt vaan niskassa. Onneksi sentään oikeat vaatteet päällä, eikä mikään poolimekko. Mutta joo. Mr S on jo kerennyt muutamaan kertaan piikittelemään, että yleensä treffeille tytöt on edes vähän panostanut, että jos nyt tukka ei ole niin viimeisen päälle laitettuna, niin edes on vähän ripsaria sutastu tai toisinpäin. Että mitä tapahtui sille tytölle, joka ei edes roskia vienyt ilman meikkiä? Niinpä. Itse kun lähdin tosiaan vaan rannalle. En tiennyt, että matka vie suoraan täydellisille treffeille. Niin ja parastahan tietenkin on, että tästä on todistusaineistona ne valokuva-automaatissa otetut kuvat. Jep. Sellainen tarina siitä illasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)