Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Mulla ei kovin lupaavasti tunnu alkavan tää uudenvuodenaatto. Näin viime yönä taas unta exästä. Niin syvältä. Aikaisemmissa unissa sentään mr S on ollut kuvioissa mukana muistuttamassa itsestään, mutta nyt ei ollut edes sitä. Ei vaan tee hyvää, että se ex on samassa talossa töissä (vaikka en oo kyllä sitä nähnytkään kertaakaan sen ekan kerran jälkeen) kun kuitenkin vaikuttaa vieläkin näin pahasti. Miten voi vielä yli neljän vuoden jälkeen? Pitää vaan yrittää olla ajattelematta sitä.

Ollaan tänään menossa kavereille Järvenpäähän viettämään uuttavuotta. Ei ihan kauheesti huvittais, mua väsyttää vaan aika paljon. Enkä ole alle 70kg. Tavoitteena oli. En tänään käynyt edes vaa´alla aamulla, kun oli niin turvoksissa ettei edes sormus mahtunut sormeen. Oli eilinen iltapala hivenen suolaista... Mutta hyvää. Tänään taas tulee syötyä ja juotua ja painonhallinta taas perseelleen. Sais olla olematta tällasia syöpöttelyjuhlia. Varsinkin kun mulla on niin heikko toi itsekuripuoli. Kun on kaikkea hyvää, niin pakkohan sitä on syödä ihan hulluna kaikkea.

Käytiin eilenkin shoppaamassa. Mr S löysi itelleen kahet farkut ja yhen aika siistin nopeenhopeen t-paidan. Mä en taaskaan saanut mitään. Olisin ollut kokeilemassa farkkuja, mutta mr S veti herneet nenukkiin, kun mun piti katsoa sen sovittamia vaatteita. Kiukkuhan siitä taas tuli. Mäkin tarvitsisin aika kipeästi uusia housuja (oikea sana on tosiaan kipeästi, tällä hetkellä sellaiset farkut jalassa, jotka tekee vatsaan miltei pysyvät tatuoinnit saumoillaan).

Kaikesta huolimatta, hyvää Uutta Vuotta kaikille meille!

pikalöpinä

Pitäisi siis oikeasti tehdä töitä, niitä näköjään riittäisi. Mutta pakko nopeesti laittaa taas pientä valitusta. Eilen lisää shoppailua, eikä vieläkään löytynyt mitään! Kamalaa. Nyt on vaan pakko laihtua. Parturissa tosissaan kävin, ihan vaan siistimässä vähän väriä ja pikkasen ohenteli vaan tätä pehkoa. Yritän (yleensä se on siihen jäänytkin) siis kasvattaa hieman pidempää pehkoa. Saa nähdä kauan mä tällä kertaa jaksan.

Näin unta taas vaihteeks exästä ja ex-anopista. Pelottavaa. En yhtään tykkää siitä, miten se vieläkin kummittelee mun mielessä.

Työpaikan ruokailun hintakin nousee ja kaappikin on sekaisin ja mä oon läski! Että siinä ne pikavalitukset. Paino aamulla 73,2kg.

töissä taas

Käytiin eilen alennusmyynneissä. Ei löytynyt mitään! Kokeilin varmaankin kolmeasataa eri vaatetta ja mikään ei ollut hyvä. Oon vaan liian läski. Saatiin joululahjaksi sellainen kehonkoostumusmittari (lue: vaaka, joka kertoo kuinka rapakunnossa oikeasti oot) ja eihän se tietenkään mitään kivaa näyttänyt. Väitti mokoma, että mun rasvaprosentti on 44,8. Tosin tottahan se varmaankin on. Mutta masensi kuitenkin. Ainut positiivinen luku siinä vaakahässäkässä oli se, että sisäelinten ympärysrasva oli mulla ihan ok. Miekkosella sekin oli ihan tapissa. Että eilen sitten käytiin lenkillä. Tosin vieläkin oon vähän räkäinen ja miekkonen ei ihan muistanut sitä. Niin meinasin kuolla.

Joulu meni ihan mukavasti, oltiin tosiaan hotelli Flamingossa. Se kylpyläosuus oli ihan kiva, mentiin liukumäkiä ja vaan lilluttiin porealtaassa ja sellaista. Ruokaa oli riittävästi, se oli syömäkelpoista ja jouluista. Vähän oli sählinkiä huoneissa ja varauksissa ja sen sellaista. Mutta loppujen lopuks meni aika kivuttomasti sitten kuitenkin.

Luulin, ettei ostettais lahjoja tänä vuonna ja kaikki olikin ostanut ihan hulluna kaikkee. Tai oikeestaan äiti ja sisko oli tehnyt ite. Sisko oli mulle tehny villasukat, se oli tosi kiva, kun mulla ei ollut yksiäkään olemassa. Ja aina välillä kolottaa nilkkoja... Äippä oli tehnyt sellaisen kivan kaulakorun ja kaulaliinan. Sitten äipältä sain vielä kirjan. Toiselta siskolta sain tuoksukynttilöitä ja sellaisen käsienkuorintajutun. Miekkoselta tuli keittiöliinanpidike, koruteline, pari kaulakorua, kirja (jonka luin jouluaattoyönä), suoristusraudan (joutu palauttaa, kun oli rikki), värityskirjan. Siinä ne tais olla. Sille ostin suolamyllyn, kirjan, sarjakuvakirjan, tyynyn, kameralaukun, naamarasvaa. Mutta lupasin että ostetaan sille sitten kaikkea mitä se tarvii (farkut, kengät, silmälasit) nyt alennusmyynneistä. Tosiaan. Ei ihan helppo juttu etsiä sille farkkuja. Eli ei löytynyt mitään. Sekin raukka kokeili vaikka kuinka monia housuja, mutta mikään ei sopinut.

Perjantaina mentiin möksälle yhen kaverin ja sen tyttöystävän kanssa. Syötiin, juotiin ja pojat kävi saunassa. Pelailtiin yöhön asti yhtä sellasta peliä, jonka mr S sai siskon mieheltä. Se oli hieman haastavaa, kun ei kumpikaan meistä ollut pelannut kun kerran sitä peliä ja ei jaksanut ihan lukea ohjeita ja kaikkea. Mutta kyllä me sitten saatiin se pelattua loppuun. Aamulla nukuttiin pitkään, herättiin aamupalalle, mentiin pikkupäikkäreille... Lauantai-iltana mentiin vielä siskon perheen luokse. Siellä oli hieman kireähkö tunnelma, siskon mies oli ostanut itselleen joululahjaksi blueray -soittimen. Siskon mielestä hieman turha laite. Sitten niiden nuorin (kolmevuotias tyttö) rupes valitteleen vatsaansa ja olikin sitten kai yöllä alkanut oksentelemaan. Että ei ihan kauan viihdytty siellä, kun munkin piti päästä nukkumaan, kun rytmi oli päässyt hieman sekoittumaan.

Eilen tosiaan käytiin vaan lenkillä aamulla (kauhee tappelu) ja shoppailemassa (lisää kinastelua) ja sitten äidin ja isän kanssa syömässä. (mulla pinna kireenä) sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Mr S on lomalla vielä yli viikon. Toivottavasti tekis kotonakin jotain. Siellä on hävityksen kauhistus. Turha ehkä toivoa. Mutta joo... Tänään on sentään parturi töiden jälkeen. Jotain kivaa sentään. Vähän on jotenkin kiukku päällä. En edes oikein tiedä että miksi.

Kai se pitää katsoa, että mitä kivaa duunikaveri on jättänyt mulle, kun se ite lähti lomalle.

Uusi liikuntamuoto

Kulkee ihan käsikädessä ton laihdutusmuodon kanssa. Keksin tänään. *fanfaari* SILITYS. Siinä seistään, joten tulee jalkalihakset tehtyä, ja käytetään monipuolisesti käsiä, joten kaikki isot lihasryhmät on mukana. Hiki ainakin virtasi siihen malliin, että olisi tehty suurempikin urheilusuoritus. Minä ja mun kroppa siis. Oli vaan pakko vaihtaa lakanat, kun noissa nyt on tullut hikoiltua jo ihan tarpeeks, eikä tietenkään ollut yhtään silitettynä. Minähän en silittämättömissä lakanoissa nuku, vaikka olisin kuoleman kielissä. Mutta tietää nyt jotain tehneensä.

Eilen illalla tein myös ruokaa. Meillä oli ruoaksi ranskalaisia. Ja ketsuppia. Ja majoneesia. Ihan täydellinen ravintoympyräillallinen. Tai se taisi olla sekä aamupala, lounas, välipalat sekä päivällinen että illallinen. Musta tuntuu, että taidan oikeesti olla kuoleman kielissä. Oon jo kolme kertaa peräkkäin kieltäytynyt jälkiruoasta. Hmm... pitää varmaan mennä jossain vaiheessa jonnekin tsykitrille. No, ei vaan maistu ruoka, niin miks jälkiruokakaan maistuis. Enkä oikein jaksa tätä joulun suklaahysteriaa. En kauheemmin välitä suklaasta. Vois olla joku sellainen juhlapyhä, että kaikki söis ihan ylettömästi kaikkia kirpeitä karkkeja ja salmiakkeja? Se olis hyvä. Pitänee käydä ostamassa vähän irttareita joulunpyhiksi, jos ne maistuis.

Tänään pitää vielä repiä itsensä kauppaan jonkun kolmen miljoonan muun ihmisen seuraks. Pakko kuitenkin käydä, kun kai tää tauti jossain vaiheessa hellittää ja rupeen taas syömään? Tai sit jos en, niin musta tulee superlaiha. Tänään vaaka näytti 70,8kg.

Laihdutuskeino

Ihan helppoa. Oot vaan hirveessä räkätaudissa noin viikon verran, niin heti laihdut ainakin kaks kiloa! Kun ei maista eikä haista mitään, ei tee myöskään mieli syödä mitään. Ja tadaa, niin paino käväsi jo 70,2 kg:ssa. Pakko oli kuitenkin jotain syödä ja juoda viikonloppuna, joten nyt ollaan turvallisesti 71,3 kg.

Perjantaina tosiaan oli pikkujoulut. Jos kutsussa lukee, että klo 18 alkaen, onkohan silloin sopivaa tulla yhdeksältä paikalle? Jonku känniääliö pikkuveli luuli niin ja kävi pitserian kautta tullessaan. Muutenhan se olis toki ollut ihan ok, mutta kun meillä tosiaan muut odotti sitä, että pääsee syömään. Eikä sitten juuri kelvannut ruoat.

Muutenkin tosi heikosti meni ruokaa ja juomaa, meillä on edelleen laatikollinen viinejä ja olutta jne... Muuten ihan ok, mutta kun kumpikaan meistä ei esim juo just olutta. Eikä edes glögi mennyt kokonaan (pari vaivaista litraa), eikä booli. Mä en tainnut muuten edes maistaa sitä, siinä oli vähän 80% vodkaa, limoncelloa, jotain vichyä, karpalomehua, jotain limuja... Kyllä ne, jotka maistoi, niin sanoi, että on hyvää. Ei vaan ollut kai tarpeeksi ihmisiä. Ruoat oli hyviä, juomat oli hyviä. Pari tyyppiä ei tullutkaan, yks ilmoitti siippansa välityksellä, että ei jaksa (raskaana) ja toinen soitti joskus seittemän aikaan, ettei jaksanut tulla. No, kiva että sentään ilmoittivat. Raskaana oleva on siis Jepen emäntä, kuitenkin pikkusisko uteliaana sen haluaa tietää.

Lauantaina kärsin sitten siitä, että kehtasin olla jalkeilla ihan pari tuntia perjantai-iltana. Rangaistus tuntui vain kohtuuttomalta rikokseen nähden, olin kipempänä kun koko viikkona yhteensä. Mr S oli onneksi ihana, siivoili, touhuili, teki ruoat ja kaikkea. Tosin alkoi jo siinä vaiheessa olla niin täynnä jouluruokaa. Ja kun molemmilla vielä meni masu pikkasen sekasin, niin lensi ruoat roskiin. Että enää keskiviikkona pitäisi syödä jotain joulumättöä, torstaina me tehdään sitten perinteinen joulupäivän pizza :) tulee silloin mr S:n perhe syömään meille. Jouluaatto ollaan hotellissa mun perheen kanssa ja luotankin, että joku keittiömestari siellä on ollut luovana ja keksinyt jotain vähän erilaista kun kaikki perinteiset jouluruoat. Ei pysty enää.

Kävin tänään töissä. Mulle oli tullut kaikkia joulukortteja ja sellasia. Plus tietty 150 meiliä. Kattelin ne nopeesti, kävin lekurissa ja sittenhän tää joulu jo voikin alkaa. Paitsi etten oo käynyt yhtään jouluostoksilla, tää on ihan kauheeta. Mulla on mr S:lle joku kolme kälystä lahjaa!!! APUA!!!

kipeyttä edelleen

Lueskelin tossa päiväkirjaa ja huomioin, että oon aika usein kipeenä. Tai sitten vaan kirjotan sitä silloin, kun oon kipeenä... en huomannut katella kauheesti päiväyksiä. Mulla oli vähän niinkuin tavoitteena olla koko loppuvuos ilman saikkupäiviä, kun tuntuu, että oon jatkuvasti saikulla, mutta ei ihan onnistunut.

Sitten ihan eppaa, pari päivää makoilen sängyn pohjalla ja pikkusisko on jo saanut kahet kengät ja pikkukoiran takaisin. Mulle ei oo tapahtunut mitään. Niin, paitsi että mr S haali jälleen yhden au pairin meille (mainitsinkohan jo tästä?) tosin vaan pariksi yöksi tällä kertaa. Viimeksi sen kaveri asui meillä melkein vuoden. Tosin nyt olis pikkasen hankalampaa, kun on sen verran pienempi kämppä. Kyse on tällä kertaa yhestä melontakaverista, joka asuu Kotkassa, mutta tekee työharjoitteluaan täällä maamme pääkaupungissa. Siitä tulee joku lanssikuski kai. Ihan hauska tyyppi. En tosin oo kauheen vieraanvaraisena tälleen kipeenä. Ja tää paikkakin on ihan kaaos. Huomenna pitäis olla bileet. Tai siis on, mutta tää kämppä näyttää jo siltä, että ne olis ollut ne bileet...

Mr S kävi eilen kaupassa. Meni vähän villiksi. Mä luulin, että näiden oli tarkotus olla sellaset omapullomukaan -bileet, mutta luulin väärin. Oli ostanut laatikollisen! viinipulloja ja kaikkea muuta sellaista. Ja sokerikon ja kermakon. En oo kyllä ikinä ennen ollut sokerikon ja kermakon ylpeä omistaja. Mr S väittää, että mä tuhlaan, mutta takuulla ei olis saanut ostaa niin paljon tavaraa, jos mä olisin ollut mukana.

Alkupalana tai siis kun astuu ovesta sisään, on glögi, pipari ja joulupuuro. Seisovassa pöydässä on sitten kalaa, mätiä, jotain leipää, laatikoita, kinkkua, herneitä.... Vieraita on tulossa 12. Piti olla 14, mutta joku muukin on kipeänä kun minä. Ja mr S on taas kaupassa... ilmeisesti unohti ostaa kristallit tai jotain muuta yhtä järkevää. No, en kyllä valita. Toivon vaan, että pysyn tolpillani sen aikaa, että pystyn emännöimään ne bileet. Nyt on vaan pikkasen heikko happi. Mutta siis eihän ole tautia, joka ei saunalla (en harrasta) viinalla tai tervalla olis parannettavissa. Eikö niin? Ja mulla on uus mekko näihin bileisiin. Se on se, jonka ostin niihin kaverin tupareihin, mutta en sitten loppujen lopuks laittanutkaan sitä sitten sinne... Eli ihan pränikkä. Pikkumusta=)

Jotain hyvää sairastamisessakin, tänään vaaka näytti 71,3kg!!! Eli toivoa näkyy tunnelin päässä.

niin ja aamun lukema 72,2kg

pikapäivitystä

Kotona kipeenä. Flunssa tai joku räkätauti iskemässä. En vaan halua olla perjantaina kipeenä, kun sillon on meidän pikkujoulut, joten lepäilen kotosalla, vaikka ei vielä täydellä teholla jyllääkkään tää tauti. Jos lepuuttelen vielä huomisen ja kattelen sitten menikö ohi. Toivottavasti.

Mr S tuli eilen tanskasta, pikkasen tuli jotain kiukuteltua siinä. Mutta periaatteessa kaikki ihan ok. Ei mitään kummallisempia. Tänään oon vaan makoillu, katellu telkkaria sängyssä, nukahdellu aina välillä ja sellasta sairastamista. Äsken ajattelin, että laitan tiskit edes koneeseen, että on jotain tehnyt, mutta edellinen koneellinen ei ollut peseytynyt, kun se pesuainetabletti ei ollut jotenkin liuennut tai jotain. Niin pääsinkin helpolla, laitoin vaan uudestaan ohjelman pyörimään. Joku vois tietty väittää, että ei olis tarvinnut kun vaan huuhdella ne, mutta... niistä kuitenkin syödään niistä jutuista, jotka on siellä koneessa...

Ei nyt kovinkaan tasokasta juttua pysty tuottamaan, takaisin pehkuihin...

ähkypuhkuläski

Tulipa hieman ahdettua itseensä taas kaikenlaista roskaa tuossa viikonloppuna. Perjantaina tosiaan oli Maija Vilkkumaan keikka, se oli tosi jees, tanssittiin vaan siskon kanssa ihan hulluna. Sitä ennen oltiin kyllä syötykin ihan hulluna vieressä olevassa Amarillossa (lue: ei mitään kevyttä ruokaa...) mutta siitä ei jäänyt niin huono omatunto kun kuitenkin joraili menemään samantien kaikkia kaloreita.

Lauantaina mun kaveri ja sen mies ja niiden kekara tuli käymään. Kävästiin niiden kanssa keskustassa kattomassa vähän joulumarkkinoita ja Luciakulkue. Se oli aika mukava, oikein hyväntuulinen juttu, jota kukaan meistä ei aiemmin ollut käynyt katsomassa. Sitten mentiin meille ja syötiin pekoninakkeja, lihapullia, sipulirenkaita, perunamuussia, mutakakkua, jädeä... Ei paljon tarvinnut iltapalaa ton setin jälkeen. Sunnuntaiaamuna vaaka näytti vanhaa tuttua 72,2kg. Eli ei suuria muutoksia.

Eilen repes. Mr S lähti aamusta Tanskaan, mulle jäi ihan yksin vastuulleni joulukorttien osto ja kirjoittelu. Sitä sitten harmitellessa päätin, että mähän syön pizzaa tänään. Söin sitten pizzaa. Ekat kaks palaa oli ihan jees, loput vaan ahdoin, vaikka ei edes tehnyt mieli. Sitten piti jälkkäriks olla myös vähän irttareita. Loppuillan kieriskelinkin sitten tuskissani, kun ei oo kroppa pitkään aikaan saanut moista satsia. Kävin jo pari kertaa vessassakin siinä uskossa, että kohta tulee kaikki ylös. Onneksi ei sentään. Tän aamun lukema 73,4kg!!! Hui!

Vielä puuttuisi kolmesta kortista osoitetiedot. Miks hitossa ihmiset haluu pitää jotenkin salaisuutena sen, missä ne asuu? En pysty ymmärtämään? Varsinkin kun ei oo mistään julkisuuden henkilöistä kyse... Kun kuitenkin tiedän, että missä ne asuu. En vaan voi muistaa kaikkia ulkoa. Pitää yrittää pyytää kauniisti, että sais laittaa meiän duunin postin kautta noi kortit, kun muuten pitää lähtee suht aikasin, että kerkee postilaatikolle. Ne kun tyhjennetään jotain neljältä? Kun saman postin kautta meiän duunin ulosmenevät kulkee. Voi hitsi kun olis tuttuja tuolla postituksessa... No, voin silti kysyä.

Pikkukoira lähti viime yönä kohti ameriikan ihmemaata. On se vaan sellainen maailmanmatkaaja=) serkku hoiti sitä tän ajan ja oli ihan itku kurkussa ollut kun piti luopua siitä. On se vaan niin suloinen. Toisin kun jotkut muut koirat, jotka aloittaa haukkumisen/ulvomisen neljän aikaan yöllä! Naapurissa on ilmeisesti taas koira hoidossa (ollut joskus aikaisemminkin) ja naapuri luultavasti tekee jotain vuorotyötä. Ei ole mukavaa herätä siihen, kun koira itkee ja haukkuu keskellä yötä! Toivottavasti tää taas on vaan sellainen hoitosessio, eikä oo mikään pysyvä ratkaisu! Vois palaa pikkasen hihat.

Sain tänään joulukalenterista tollasen minikumiankan, joka on hoitsun asussa. Otin töihin maskotiks. Se voi olla ihan hyvä, että on tollanen hoitsu lähellä, mulla kun on vähän taipumusta teloa itseäni.

Joulukorttiaskarteluapaskartelua

Meni eilinen ilta sitten tehokkaasti miettiessä joulukortteja. Pyörittiin mr S:n kera eräässä espoolaisessa kauppakeskuksessa koko ilta, kun herralle ei kelpaa mikään perinteinen kortti. Tai mä olisin halunnut vähän askarrella ja touhuillen tehdä kivat pikku joulukortit, mutta kun se ei kuulemma käy. Pitää olla joku juju siinä kortissa. Vihdoin viimein työn ja tuskan jälkeen päädyttiin sitten Fazerin siihen ohueen suklaalevyyn, joka päällystetään värillisellä kontaktimuovilla ja siihen sitten kirjoitellaan osoitteet, tervehdykset ja postikortti päälle ja matkaan. Saa nähdä, mitä posti tykkää... Ei taida ihan mennä sillä joulupostimerkillä? Yhdessä vaiheessa vaihtoehtona oli tähtisadetikkuja, mutta kun ei löytynyt sellasta tarpeeksi ohutta pakettia niitä. Mun muistikuvan mukaan sellaisia ohuita paketteja on ollut (ainakin vuonna -85). Ei ollut eilen. Pakko on osalle ihmisistä kuitenkin laittaa ihan vaan perinteinen kortti. Siitä on varmaan viis vuotta kun mä oon viimeks lähetelly mitään joulukortteja. Mahtaa ihmiset yllättyäpyllättyä. Niin ja tiedättekö, kuinka vaikeaa on löytää värillistä kontaktimuovia? Aika tuskaa.

Mua hieman vielä mietityttää se esimiehen paikka. Tänään on vika hakupäivä. Oon jo kaks kertaa avannut sen hakulomakkeen, äsken jopa hieman täyttelin sitä. Mutta ei sitten kuitenkaan. Eiköhän joku noista ihmisistä ois kannustanut hakemaan, jos mulla ois mitään tsäänssejä. Mutta olishan se mageeta olla pomo=) Nyt pitää kuitenkin vielä tyytyä pomottamaan mr S:ää.

Ollaan tänään muuten menossa katsomaan Maija Vilkkumaan keikkaa Porvooseen, sitä ennen käydään syömässä. Mennään siskon ja sen miehen kanssa. Toivottavasti tulee mukava ilta. Maija on kyl ihana.

Tänä aamulla (housut päällä) 72,5kg. APUA!

Kaamosta...

Alkaa oleen kyllä niin veto poissa. Vaikka miekkonen on yrittänyt kaikkensa, etten vaipuisi epätoivoon. Elää joulukoristeiden keskellä ja vaikka mitä. Voi kun voisi vaan nukkua talviunta. Heräis sitten kun olis taas valoa. Eikä ole edes lomaa tiedossa ennen kun kesäloma vasta...

Yks duunikaveri sanoi, että mun kannattaisi hakea meidän osaston esimiehen paikkaa. Aikas otettu olin tästä kommentista, kun se oli sitä mieltä, että musta tulisi hyvä esimies. Tosin niin... se on meidän osaston uusin ihminen, että on tuntenut mut nyt huimat pari viikkoa. Että se siitä sitten. Vähän kyllä houkuttelisi hakea sitä, mutta kun... Ei tää nyt oikein oo kasassa tää mun homma muutenkaan, saati että olisin vastuussa muista ihmisistä. Mutta tottakai hivelee, että joku kertoo, että oon hyvä työssäni.

Eilen avoppi ja sen mies oli käymässä (uusiosana; avopuolison äiti, vrt anoppi...)(vähänkö oon joku kielitieteilijä). Vaikka ne on tosi mukavia ja rentoja ja kaikkea niin silti veti ihan mehut pois ihmisestä? Ihan päätöntä. Kun vaan istuu ja juttelee ja väsyy siitä.

Hieman nolottaa, tänä aamuna oli koulutusta ja mulla hiukka luomet lipsahteli kiinni... En ymmärrä miten kukaan muu ei torkkunut? Mulla on salettiin joku uniapnea.

Väsymys ja kiukku alkaa hieman oleen niillä rajoilla taas... en halua takaisin lääkkeille! Just pääsin niistä eroon! Vaikka kyllähän ne sitten auttaa aika nopeastikin. Mutta kuitenkin. Ne maksaakin aika paljon, ja se masentaa lisää, kun on vähemmän rahaa ja loputon kierre on valmis! Mitenkähän tästä selviää? En oo joululahjojakaan vielä ostanut, alkaa kohta tuleen hoppu. En vaan oo varma, että sovittiinko nyt perheen kanssa, ettei ostella joululahjoja tänä vuonna aikuisten kesken? En jaksais ainakaan. On jo ihan liikaa miettiä niille kakaroille jotain, kun ei niillä oo tilaa missään ja kaikki paikat jo tursuu tavaraa. Ja tietty mr S:lle pitää kanssa keksiä jotain. Ajattelin, että jotain sen kameraan lisäosia ainakin. Ne varmaan kyllä maksaa taas ihan liikaa. Ja mä sain yli kakstonnia veronpalautuksia! Mulla on tällä hetkellä 5 euroa tilillä!!!! Eli ens vuonna jos saan palautuksia, pidän ne ihan omana tietonani ettei voi tuhlaa toinen etukäteen mun rahoja. Mun piti ostaa itelleni dimangi ja miekkoselle paaljon joululahjoja. Nyt sitten toinen ei saa lahjoja enkä mä dimangia. Se siitä sitten. Kiva kiitti hei.

Niin ja tänä aamuna 72,2kg

Lits läts löts on niin märkää

Ihana räntäloskapaska rantautunut tänne maamme pääkaupunkiseudun hujakoille. Eilen kävin hakemassa tosiaan sen auton keskustasta ja sen seurauksena jalat oli ihan litimärät. Salaa tosin toivoin, että olisin vilustunut, mutta ei edes sitä iloa saanut tästä seikkailusta. Ajelin kotia, laitoin vähän kynttilöitä palamaan (valot pois, ettei villakoirat ja pöly näy) ja yritin vaan nautiskella. Jonkin aikaa se toimi, mutta jalkoja alkoi särkemään niin maan perusteellisen paljon, että ei siitä tullut sitten mitään. Kynttilät sammuksiin (valot edelleen pois päältä), makkariin ja sänkyyn. Ajattelin, että kyllä nyt sängyssä saa pienet päikkärit otettua. Mutta ei. Jalkoja särki edelleen. Mikään asento ei ollut hyvä. Eli ei päikkäreitä. No, kattelin telkkaria ja odottelin, milloin kutsu käy, että pitää lähteä hakemaan herraa pikkujouluista. Siinä odotellessa ompelin parit housut (niistä myöhemmin) ja söin ihan hulluna kaikkea karkkia. Karkit olin ostanut mr S:lle, että tekisin jonkinmoisen joulukalenterin. En tehnyt, kun mr S halusi Kinderkalenterin. Etsin sellaista, en löytänyt, niin ostin kaksi jotain muuta suklaakalenteria lohdutukseksi. Paitsi tietenkin lähikaupasta sitten löytyi myös Kinderkalenteri. Eli lopputuloksena kolme suklaakalenteria plus jätin päivänä muutamana jonkin lisäyllärin (pätkis, tryffeli...) vaikka tyynyn alle. Ei arvostanut mun lisäylläreitä, kuulemma yritän lihottaa sitä vaan. Eli lopputuloksena nyt oon sitten ahtanut itseeni ne herkut, joita ostin sille. Se siitä laihiksesta sitten.

Niin, housuista. Mulla on viime aikoina ollut aivan käsittämättömän huono onni housujen kanssa. Ostin ihka uudet suorat mustat housut, ekan pesun jälkeen ne oli rikki haaroista. Ei haittaa, äkkiäkös mä ne ompelen. Vedän päälle hiluihin ja lahkeen sauma onkin auki. Siis tietenkin vasta perillä, etten voi enää edes vaihtaa housuja. Sitten muutama viikko sitten olin työmatkalla Tanskassa. Tottakai yritän näyttää mahdollisimman edustavalta, mutta suht mukavat vaatteet oli pakko olla, kun meni lentokoneella ja muuta. Sielläkin toisista housuista lahkeen sauma auki, ja yllättävän pitkä puntti. Nää molemmat housut ompelin eilen kasaan, saa nähdä, kauan mun hienot pistot pitää. En oo mikään käsityöihme meinaa. Niin ja ne kolmannet housut, jotka omistan, on rikki haaruksista kun pikkukoira oli hieman kokeillut hampaitaan niihin. Että näillä sitten mennään. Heti kun vähän laihdun, mahdun muutamiin farkkuihin niin sitten ei oo hätää enää. Sitä odotellessa...

Niin, siitä jalkojen särkemisestä. Vieläkin särkee todella paljon. Vähän niinkuin teininä kun oli pahimmat kasvukivut. Nyt vaan pelottaa, että varsinkin toi toinen jalka, jota särkee enemmän, ottaa jonkun kasvupyrähdyksen. Tässä iässä se vaan on leveyssuuntainen yleensä. Joten sitä kauhulla odottelen. Viime yönä tosin (en saanut kovin paljon nukuttua) kehitin itselleni jo luuvalon tai luusyövän. Että hyvästi vaan, julma elämä.

Mitäköhän ihmettä tästä elämästä oikein tulee? Pitää varmaan vaan katsoa ja odotella. Tänä aamuna vaaka 72,4kg ei mikään ihme eilisten syöpöttelyjen jälkeen. Pitää taas laittaa herkuttelu kuriin. Katoin eilen sellaista dokkaria, jossa ylipainoiselle teinipojalle laitettiin sellainen vyö vatsalaukun ympärille. Haluu kanssa!!!

aikainen mato jne...

Aivan hullun aikaisin könysin tänään töihin. Ja oon jopa saanut töitäkin tehtyä. Jouduin kulkemaan julkisilla (yök, bussilla) tuolla ihanassa melkein lumisateessa. Takaisinkin ilmeisesti pitää suoriutua samalla kulkupelillä. Inhottavaa, kun on tottunut ettei tarvitse odotella mitään busseja tuolla tuulessa ja tuiskussa.

Mr S:llä tänään duunin pikkujoulut, en kyllä ymmärrä, mikä logiikka oli mennä autolla. Kuulemma meen sitten hakemaan sitä (siis BUSSILLA vai???). Ihan mukavaa tosin päästä ihan rauhassa siivoilemaan kotona. Mikäköhän siinä on, että se ei onnistu, kun toinen on kotona? Kummallista. Tosiaan varmaankin pystyy rivien välistä lukemaan, että joukkoliikenne ei välttämättä oo se mun juttu. Joskus teininä sitä tuli käytettyä ihan sujuvastikin, mutta siitä lähtien, kun mulla on ollut poikaystävänä/miehenä joku, jolla on auto, oon ihan sujuvasti ottanut sen auton käyttööni. Tai oikeastaan ne miehet on ihan tyrkyttänyt sitä. Että en kauheemmin mitään huonoa omaatuntoa aio ottaa siitä, että ajelen autolla, kun siippa kulkee bussilla. Ite on valintansa tehny. Että niin.

Tänä aamuna vaaka näytti 52,7kg. Eli ei kannata juopotella, se kostautuu. Plus Mr S yrittää ihan tosissaan ilmeisesti lihottaa mua, koska tekee tonneittain ruokaa ja loukkaantuu, jos en syö kaikkea. Enkä myöskään siis syö eilistä ruokaa... Eli nätisti kyllä laitoin eilen ruoan, jota en jaksanut syödä, jääkaappiin. Mutta ei ole kyllä aikomustakaan syödä sitä tänään. Katoin aamulla pakkaseen, siellä on vaihtarina kasvissosekeitto tai tomaattikeitto. Eli jommankumman syön tänään ja eilinen ruoka lentää hyvin jäähdytettynä roskiin. Kauheeta, ja afrikassa lapset nääntyy nälkään...

Selveni myös tämäniltainen suunnitelma, menen suoraan töistä hakemaan auton pois ja sitten ehkä illalla hakemaan mr S:n pikkujouluista. Jos siis jaksan. Voi olla, etten jaksa ja saa tulla taksilla...

pikkupäivitys

Ihan pakko lisätä, vaikka tänään jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Voi apua, en voi uskoa, että pikkusiskolisko on siellä Utahissa. Kävin läpi sen kavereiden blogeja (juu, oon yks kyttääjä ja maailman uteliain ihminen) ja meinas tulla ihottuma ja ällötys. Ei kukaan voi olla noin jenkki!
Eihän pikkis susta tuu sellainen, eihän????

maanantaiaamuna krapula ja vapina...

Oli kaverin tuparit/itsenäisyyspäivän juhlat. Oli todella kivaa, tosin hieman punastuttaa, tuntuu, että oli joku puheripuli. Selitin niin paljon kaikkea kaikille, että eiköhän siinä ollut sitten tän vuuen puhumiset tehty. Helppoa, eikö totta.

Kävi myös ilmi, että pikkusiskolisko pitää myös blogia, jota tietoa tosin ei ollut muistanut mulle asti mainita, joten jäin hieman kiinni siihen tässä aamulla. Oli ihan katkeransuloista lukea sitä. Ikävä on jo mahdoton! Me kuitenkin nähdään varmaankin jo helmikuussa, mutta kuitenkin! Ihan liikaa välimatkaa. En oo kerennyt edes kunnolla itkemään, on ollut niin kaikenlaista. Eikä se nähnyt edes meidän joulukotia!

Ilmeisesti tässä paikassa, jossa nyt oon, pitää tehdä töitäkin välillä, mutta sitä ennen aamukahvi. Tänä aamuna 72,5kg.

Huomenna kaverin tuparit

Siskot väittää, että meillä on levottomia kavereita, kun kuulemma koko ajan ravataan jonkun tupareissa. Ei edes pitkään aikaa olla oltu missään. Viime aikoina ollaan oltu ihan vaan kotosalla. En edes muista, milloin viimeksi olisi ihan lähtemällä lähetty johonkin radalle. Olis mukava aina välillä. No on kyllä ihan kivakin huomenna mennä vähän muualle kun vaan kotona kökkiä. Vaikka on meillä kyllä ihan hullun ihana koti!

Tänään vaaka näytti 72,1kg. Kyllä tää tästä. Ens vuonna on jo alle 70. Pakko. Tavoitteena olis alle 60kg. Siihen on vielä matkaa. Niinkuin mr S sanoi, on vähän vaikeeta laihduttaa, kun en halua liikkua yhtään. Pakko vaan vielä karsia syömisiä. Eilen illalla kyllä söin pipareita kera sinihomejuuston, nam! Mutta vaan kolme. Ennen ois menny koko paketti molempia.

Kirjottelin pikkusiskollekin pitkän kirjeen sähköpostiin, mutta unohdin, että firman tyhmä internetpolitiikka estää sen lähettämisen, niin se sitten siitä. En vaan jaksa enää kirjotella uudestaan niitä kaikkia juttuja, kun tottakai se teksti hävisi. Tyhmä minä, kun mä tiedän, ettei täältä voi lähettää postia muusta kun työpostista. Että ihan saa itteensä taas syyttää.

Pikkusisko siis lähti eilen taas jenkkeihin. Pikkukoira menee perässä vasta. Ei oo kyllä meillä nyt hoidossa, meni yhdelle toiselle tyypille, joka on enemmän kotona. Mutta niin... töissä tosiaan oon, pitäisköhän tehdä jotain töitä muka?

Hups, joulu on jo ovella

Tahti hieman hiipunut tuosta alkuajan innostuksesta. Mitähän tässä on kaikkea tapahtunut? Ainakin joulukuu alkoi, me koristeltiin mr S:n kanssa koti ihan "winter wonderland":ksi.

Pikkukoira oli aikamoinen täystuho! Jouduttiin telkeemään se päiväksi sellaiseen välikköön, jossa sitten oli ilmeisesti haukahdellut jonkin verran päivän mittaan. Mutta oli se vaan ihanuus, ja tuli lähdettyä ulos säällä kun säällä. Meille ei kyllä koiraa tule, se tuli selväksi. En vaan jaksa sitä likaa, jota siitä tulee. Joka päivä sai heilua imurin kanssa. Kun imurointi muutenkin on mulle ylivoimasta.

Mr S:n kanssa sujuu ihan ok, välillä on aika pahoja riitoja seksistä. Kenellä nyt ei olisi? Hankalaa, kun toisella on eri aikataulut kun toisella. Viime yönä valvottiin johonkin yhteen asti ja sitten kun herra oli saanut haluamansa, sammui ja jätti mut ihmettelemään että mitä tapahtui. Inhottavaa. Tosin kyllä se sitten aina korvaa törttöilynsä. Ostaa jotain kivaa=). Lähti aamulla työreissulle, saa nähdä, mitä on keksinyt. Joulukalenteriin oli jostain löytänyt ihanan pikkuruisen koristepeilin (kuusenkoriste). Sieltä on tullut myös kristallisydän myöskin kuuseen ja karkkia ja purkkaa. En olis ihan heti uskonut, että joskus joku mullekin tekee tollaista joulukalenteria. Aika ihanaa.

Kävin eilen ostamassa mekon kaverin tupareihin, jotka on lauantaina. Kokeilin ainakin kahtakymmentä eri mekkoa, kaikki oli ihan liian pieniä (kokoa L!!!!) vihdoin löysin kivan, joka mahtui (koko XL...) niin kotona yritin esitellä sitä mr S:lle, niin siinä olikin vetskari rikki. Tänään sitten palauttamaan sitä. Toivottavasti olis tilalle samanlainen. Jos ei oo, ni en sitten tiiä. Inhottaa olla läski! Varsinkin kun vielä muistaa, miten kivaa oli olla hoikka. Painonpudotus/elämänhallinta on vähän jotenkin liian vaikeeta, oon ollut aika tiukkana ruoan kanssa ja silti paino punnaa 72-73kg:ssa.
Vaikeeta!