Painajaisia

Oli todella levoton yö. Heräilin koko ajan ja lopulta heräsin kymmenen minuttia ennen kellon soittoa (joka oli soimassa jo puoli kuudelta). Eli jäi ihan kohtuupaljon aikaa sähläillä vielä aamulla.
Eilen illalla valmistauduin miekkosen paluuseen. Mm. sheivasin mun puskajalat, laitoin itseruskettavaa jne. Tänä aamuna vielä lotrasin itseruskettavan kanssa. Miks niiden pitää haista niin pahalle?

Niin, yöllä näin unta, että yksi kaveripariskunta meni naimisiin, mua ei oltu kutsuttu häihin, mutta mr S oli. Oikeastaan oli sitten helpotus, koska unessa mr S antoi mulle kenkää, niin ettei tarvinnut edes ajatella, mennäkö sinne häihin. Mutta se tunne, kun oli jätetty. Voi elämä, en haluu enää ikinä tuntea sitä! Se on ihan kauheeta.

Se tulee tänään kotiin!!! Pikkusiskokin tulee tänään kotiin!!! Onkohan tää joku mun onnenpäivä?
Paitsi että vaaka näytti (uskaltauduin pitkästä aikaa sille vekottimelle) 73,5kg Yäk

Blääh

Miten voikin olla tylsää. No, oon tavannut kavereita ja leikkinyt Papun kanssa. Eilen illalla leikittiin hippaa sen hassun tirpan kanssa, kun se ei millään olis halunnu mennä nukkumaan. Väliä kaarilamppu --> peilin päälle --> telkkarin päälle --> kaarilamppu. Sitä jatkui kymmenisen minuuttia ja koko ajan mä maanisesti juttelen ja yritän komentaa että Papu häkkiin. Rupes omaa mielenterveyttään epäilee, kun se lintu juoksutti mua. Sillä kun on tosiaan ne siivet...

Huomenna mr S tulee kotiin! Toivottavasti paljon tuliaisia mukanaan. Onneksi tänäänkin on aika paljon ohjelmaa, meen avopin kanssa syömään ja sitten illalla pitäisi vielä vähän siivoilla ja silitellä. Työpäivänkin pitäis mennä suht nopeesti, on kaikenmaailman koulutusta, tuotannossakäyntiä + normaalit työt. Eli eikun käyntiin vaan tääkin päivä!

Ikävä!

Miten voikaan elämä olla kiinni yhdessä ihmisessä? Tää on kyllä pisin aika, mitä ollaan oltu erossa. Maaliskuussa myös ollaan viikko erossa toisistamme. Perjantaina lähdin kaverin (kiitoksia Suskille, että lähti) kanssa kaupungille. Oli todella hiljaista joka puolella. Tehtiin oikein kunnon baarikierros. Käytiin neljässä baarissa. Ja vaikka aikaa oli rajoitetusti, aika kätevä humalatila oli loppuillasta. Kotona päädyin vielä kokkailemaan sellaista sotkua, että en tiedä miten sain sen alas. Oli kai nälkä.... Yöllä myös päädyin halailemaan posliinia. (amatööri)

Lauantaina aamusta lähdin hakemaan varaamiani foccaccia -leipiä Kanniston leipomosta. Eikä voinut ihan kauheasti odotella sitä pahan olon loppumista, kun pelkäsin, etten saakaan mun himoitsemia leipiä. Ensimmäistä kertaa elämässäni peljästyin kun sattui puhallusratsia kohdalle. Sydän hyppäs melkein ulos paikoiltaan. Onneksi puhalsin nollat, mutta en kyllä olis uskonut. Ajattelin että nyt lähtee kortti tai ainakin sakkoja tulee niin että ropisee. Onneksi ei.

Illalla lauantaina vietettiin kavereiden kanssa Mr. S:n synttäreitä. Aika rauhallisesti kyllä. Sunnuntain vietinkin sohvan ja sängyn väliä ravaten. Eilen töissä myöhään, jonka jälkeen kotiin leikkimään Papun kanssa ja sitten nukkumaan.

Tänään näen kaveria, käyn korjauttamassa rillit ja yritän löytää synttärilahjaa Mr S:lle. Äiti tulee myös illalla käymään ja tuo laskiaispullia! Nam!

kateudesta vihreänä

mr S lähtee huomenna viikoksi Los Angelesiin. Jonnekin helikopterimessuille. Elämä ei oo reiluu, haluun kanssa!!! Onneksi sillä on niin huono omatunto tosta (joutuu peruu sen synttärit) että toivottavasti saan ihan järkyttävän paljon tuliaisia!

dinosaurus?

punnailen tässä kovasti. Pitäisikö liittyä facebookiin vai ei? Toisaalta sieltä voisi löytää joitain ihmisiä, joihin yhteys on syystä tai toisesta katkennut jossain vaiheessa, sitten taas toisaalta joihinkin vaan on halunnut katkaista yhteydet. Taidan oikeesti olla joku muinaisjäänne, kun en ole mokomassa yhteisössä...

viikonlopun tekemisiä

Viikonloppu tuli ja meni. Miksi ne aina menee niin nopeasti? Perjantaina menin siskon luo, kun sillä oli synttärit. Syötiin kaikkia erilaisia juustoja ja ihanaa juustokakkua. Singstar oli myös lujasti mukana kuvioissa.

Lauantaina oli ystävänpäivä, joten loogisesti nähtiin ystäviä. Eräs kaveripariskunta, jonka kanssa käytiin kahvilla. Mr S kävi myös kaverinsa kanssa venemessuilla. Kovasti olis venekuumekin sillä. (Kaikki heti mulle nyt -syndroomaa taitaa sairastaa hän)

Eilen oli ihanan aurinkoinen pakkaspäivä. Käytiin kaivarissa kävelyllä, käveltiin jäällä ja käytiin kaakaolla. Illalla mr S vei mut syömään mäkkäriin ja sen jälkeen elokuviin. Leffana oli Bolt 3-D versiona. Oli hyvä leffa!

Tuli näki ja voitti

siis Papu taas mun sydämen. Vaikka se on maailman hömelöin lintu eikä edes oo kesy niin silti se vaan on jotenkin niin ihana. Saan taas nauttia sen seurasta ainakin seuraavan viikon. Ilmeisesti omistajillansa on muuta kiirettä kun on talvilomaa ja vauvan ristiäistä sun muuta. Niin, olihan se vauvakin ihan suloinen. En vaan jotenkin ihan kauheesti välitä siitä tavasta, jolla ihmiset tyrkyttää omaa "onneaan" muille. Kuulemma kaikkien pitäisi tehdä lapsia. Jep, ne oli varmaankin ne raskaus/äitihormonit, joten en sitä ihan itteeni ottanut. Kai se on luonnon joku mekanismi, että se äiti kiintyy siihen kekaraansa.

Kyllä mäkin ehkä joskus haluisin lapsia, mutta... Tuntuu ettei ikinä oo oikee aika. Mulla oli tää kaikki suunniteltuna. Koulun jälkeen leipomoon töihin jokskuks vuoropäälliköks, siellä vuos-pari, sitten pari lasta. Niin, että mulla olis ollu 25-vuotiaana jo vähintään yks lapsi. Mutta ei ihan just menny elämä noin. Nyt nautin tästä elämästä, jossa mikään muu ei oo varmaa kuin epävarma.

Hyvää viikonloppua ja ystävänpäivää.

Arvatkaa kuka tulee tänään

hoitoon saapuu tänään ystävämme Papu! Vasta äsken sain tietää tästä, enkä edes tiedä, kuinka pitkään herra suvaitsee olla tällä erää luonamme. Mutta oon kyllä ihan innoissani. Papu on siis mr S:n exän neitokakadu, tällainen:

Jee, on niin kivaa mennä kotiin kun on joku odottamassa. (Kuvassa muuten ei ole juuri Papu, mutta hyvin samannäköinen yksilö)

lampunmetsästystä

Viimeiset pari päivää ollaan tuijoteltu kattoon. Olohuone tarvitsisi kipeästi lisää lyhtyjä. Mutta kun meille ei ihan mikä vaan kelpaa. Ilmeisesti jotain kaziljoona euroa maksava kiskosysteemi on just se meille sopiva valo, mutta kun... mistä sitä rahaa sais?

Tänään on taas mekkopäivä, ja olin vielä extrafiksu. Otin sisäkengät (siis pienemmät kengät kun ne mun järjettömän korkeekorkoset saappaat) mukaan töihin. Vähänkö mukavaa. Miks en oo tätä keksiny aiemmin? Oikeestaan otin kahdet kengät tonne kaappiin mukaan, kun en osannu valita=)

Yritin tuolta internetin ihmeellisestä maailmasta etsiä vähän kuvia, että millaisia lamppuja meillä tällä hetkellä on olemassa, niistä voisi saada hieman kuvan siitä, että ihan mikä tahansa ei tosiaan käy. En löytänyt kuvia niistä. Yritän selittää. Ruokapöydän päällä on iso kristalleista muodostuva pallo, johon valo tulee ylhäältä spoteista. Makkarissa on sellainen metalliviritelmä, josta lähtee luiruja ja niiden päädyissä on lamput. Vierashuoneessa on sellainen joku desing muovinen koottava systeemi, jossa tuli dvd:llä ohjeet sen kokoomiseen.

Kuvia tulee, jos löydän jostain/jaksan ottaa. Kyllähän noi sepostuksetkin oli ihan kuvaavia=)

Valtakunnallinen hätänumeropäivä

on tänään, sillä on 11.2. Ja hätänumerohan on 112. Radiossa tiesivät kertoa aamulla, että on Euroopanlaajuinen tämä hätänumeropäivä. Tietenkin kuuliaisena kansalaisena testaan tänään palohälyttimien kunnon (tai siis mr S saa testata patterit).
Jotenka loogisesti meidän neljästä palohälyttimestä yksi päätti piippailla keskellä yötä patteriensa vähyyttä. On melko vaikeaa yöllä unenpöpperössä paikantaa että mistä pömpelistä se piippaus kuuluukaan. Ja luulen, että oli hengenvaarallista kiipeillä keittiön baarijakkaralla silmät ummessa. Mutta onneks en nähnyt mitään. Viimein vierashuoneesta löytyi syyllinen. Eikun katosta irti (tietenkin ennen tätä olin jo yrittänyt kolmea muuta) ja pattereita pois. Patterit oli järjettömän pienen ruuvin takana piilossa. Hermo meinas mennä, kun saatuani vihdoin patterit pois vekottimesta, se piippaa edelleen!!!!

Menen sängyn viereen epäuskoisena vekotin kädessä ja herätän mr S:n, sillä ei vaan uponnut mun kaaliin, että laite piipittää ilman pattereita. Käsky kävi heivata mokoma kapistus pyykkikoriin. Siellä se on likaisten lakanoitten ja pyyhkeiden alla. Mr S itseasiassa muistutti siinä puoli neljä aamuyöstä, että tänäänhän onkin se päivä, jolloin suositellaan tarkastamaan palovaroittimet. Surrealistista että sillä tulee siihen aikaan yöstä jotain tollaista mieleen.

Joten ihmiset, muistakaa tarkistaa palovaroittimienne toiminta tänään!

työnhakua

ja töistä luimuilemista. Laitoin juuri kaksi työhakemusta (tosin firman sisällä, kunhan vaan pääsisi pois tältä osastolta) ja päätin pikkasen päivittää blogia. Kun oikeastihan siis mun pitäisi tällä hetkellä soitella kouluun opintosihteerille ja anoa joitain kurssienuusimisjuttuja. Mutta kun ajatuskin jo saa sydämen pomppimaan tuhatta ja miljoonaa.

Nämä multa siis puuttuu, että voin valmistua:

1. epäorgaaninen kemia (toivottavasti vaan tentti)
2. epäorgaanisen kemian labrat (toivottavasti vaan tentti)
3. projektien kirjoitus puhtaaksi
4. inssityön kirjoitus

Että näillä mennään, toukokuun alkuun pitäisi olla kaikki valmiina ja töissäkin pitää kuulemma käydä. Ihme hommaa.

Vaaka näytti tänä aamuna 73,4 kg. Hiphei ja rommia pullo.

Vaaka ei ole ystävä

ainakaan tällaisen viikonlopun jälkeen... perjantaina käytiin vaan porukoilla, siitä kotia riidan säestämänä. Aiheena mm. rahankäyttö tai sen puute tai jtn. No, siitä selvittiin ilman itkua! Oon oppinu riitelemään rakentavasti?

Lauantaina kävin parturissa. Pitänee kai taas etsiä uus kampaaja, kun tää tänhetkinen tekee ihan liian mummotukkaa. Oli ekat pari kertaa ihan jees, nyt tajus, että "sullahan on luonnonkiharat, laitetaan tällasia mömmöjä, jotka pitää ne kiharat". Voi elämä että mä voinkin vihata mun tukkaa sillon kun se on kiharana. *angstaa*

Niin, miekkonen oli sillä aikaa kun istuin föönattavana, leikannut eteisen ovesta palan pois. Tarvittais eteismatto. Etittiin noin neljä tuntia mattoa siihen eteiseen. Ei löytynyt. Että silleen. Haluttais joku hapsunen, valkonen.

Turhan matonetsimisreissun päätteeksi käytiin syömässä mr S:n porukoilla, kiinalaista, nam. Oli käyny hakemassa meidän viereisestä kiinalaisesta pöperöt.

Lauantaina tuli vieraita, yks kaveripariskunta + niiden suloinen, karvaava valkoinen koira. Onneksi olin juuri vaihtanut mustat lakanat sänkyyn, jota koira käytti sitten kun silmä vältti, nukkumispaikkanaan... mutta mukavaa oli ja sunnuntai menikin sitten vaan venkoillessa. Pizzat tilattiin... tänä aamuna turvotus oli melkoinen. Joten ei vaakaa.

viisi pelkoa

Kaikki muutkin tekee listoja, niin päätin mäkin tehdä... Here goes:

Viisi (5) asiaa, joita pelkään

1. Perhoset

Tiedän, että ne on kauniita ja värikkäitä ja vaikka mitä, mutta en voi sille mitään... mulla on perhosfobia. Säälittävää.

2. Että en enää ikinä laihdu mun ihaniin vaatteisiin

3. Että mua ei ikinä kosita (exää kosin minä karkauspäivänä)

4. Etten ikinä valmistu insinööriksi

5. Maailmanloppua

shopautusta

Ei uimista eilen, miekkonen oli puoli kymmeneen asti töissä ja tänään kuulemma myös menee myöhään... Mutta kostoks tuosta shopautin eilen stokkalla tilin tyhjäks. Tosin kaikkee tylsää...

Teknisen kerraston, joka päällä näytän ihan possulta (jep, se on pinkki). hHarmi, ettei siitä väristä löytynyt kuvaa. On aika villin värinen ainakin tällaisen hyvinsyötetyn porsaan yllä.

lasketteluhousut (valkoiset),

jumppahousut (harmaat),

jumppakengät (Stockan kanta-asiakastarjous, valkoset)

sukkia (kaikki mustia) ja parit sukkahousut.

Mr S:lle myös mustia sukkia paketillinen. Ollaan molemmat ihan mustasukkaisia.

Kuolasin myös eräitä kenkiä, jotka vielä jäivät hyllyyn... katsotaan nyt, josko jossain vaiheessa ne tarttuisivatkin mukaan (hintaa oli 150 €, oon kytännyt näitä jo kauan, ei tullut ikinä aleen...)

Tänään pitääkin sitten mennä vaihteeksi ruokakauppaan, sitä kun ei voinut näemmä tehdä tuossa samalla. En edes uskalla katsoa tiliä...

viisi addiktiotani

Eilinen oli... tylsä. Duunissa koneet oli kaatuneina koko päivän. Onneksi en jäänyt sohvalle makaamaan duunipäivän jälkeen, vaan repäisin itseni sieltä ylös ja hoipuin kuntonyrkkeilytunnille. Se teki oikeesti niin hyvää. Nyt on nautinnollisen kipeenä kaikki lihakset. Tänään yrittäis vaikka käydä uimassa, niin palauttelis noita lihaksia vähän silleen lempeesti.



Eräässä blogissa, jota seurailen, oli viisi asiaa, johon on addiktoitunut. Aloin ihan tosissaan miettimään, mitkä mun viis asiaa olis. Joten lista:



1. mr S

en enää voisi kuvitellakaan elämää ilman mun karvasta murutsuukelia.



2. kengät.

mitä korkeempi korko, sen parempi.



3. irttarit (etenkin salmiakit ja kirpeet karkit).

vähenevissä määrin harrastan tätä addiktiota enää, mutta silti se siellä on...



4. meikit.

ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä kalliimmat merkit ova kuvioissa... en käy edes roskiksella ilman meikkiä



5. kellot.

en oikeesti edes katso aikaa niistä, rakastan vaan jostain syystä kelloja. Lähinnä ranne- sellaisia.



Siinäpä niitä. Kyllähän noi vaihtelee aika ajoin paljonkin, mutta tällä hetkellä mieleen tulivat ylläolevat.

sunday bloody sunday

oli muuten pakko käydä kysymässä googlelta, että otsikon "bloody" kirjoitetaan varmasti kahdella oolla. Jep, pitäisi kirjoittaa inssityötä. Ei oo niin sitten yhtään inspiraatiota. Miekkonen on jossain muualla, joten tää sadantonnin hiiri tanssii pöydällä. No, kyllä mä tänään ainakin yhden luvun saan kirjoitettua. Pakko.

Eilinen iltapäivä/ilta oli ihan mukava. Käytiin katsomassa suomalainen leffa Blackout. Ihan ok, vähän ahdistava aihe vaan. Siitä mentiin sitten Namaskaariin syömään. Ruoka oli ihan hyvää, tosin ei olis kauheesti tehny mieli intialaista. Mutta pakkanen voitti, ei jaksettu enää kävellä pitempään. Jälkkärillä käytiin Bulevardin kahvisalongissa, siellä olis ollu pikkolopullossa Moet:ta. Olin pihi enkä ostanut. Maksoi 19 euroa. Hui. Sitten käytiin vielä drinksuilla Tornin American Barissa ja Ateljee baarissa. Sitten kotiin. Oltiin jotain ennen yhtätoista jo kotona. Vähän oli vanha olo. Olisin halunnu mennä johonkin. Päässä vaan soi Maijan biisin sanat: "joskus tekis mieli juhlia kauan, pari viikkoa ainakin. Laiminlyödä kaikki työt ja rikkoa puhelin". Mutta ei. Kun pitää olla niin samperin järkevä ja fiksu ja aikuinen. En haluu!!!

Kävin muuten eilen vaa´assa. 72,5 kg. Eli repsahduksesta huolimatta samoissa luvuissa pyöritään. Silti... jos en olis herkutellut, olisinko muka laihempi? Kun tuntuu, että sillä ei oo mitään väliä.

Nyt ainakin levittelen noi mun koulujutut ympäri tätä työhuonetta.