Mökki

tavallaan on vähän harmi, ettei ole sellaista mökkimökkiä käytettävissä. Mutta onneksi vuokramökkejä löytyy, eipähän pääse kyllästymään :)

Syke

ihan eka työkokemus oli sellaisesta "syke 100" -tapahtumasta, joka oli vuonna -94? Helsingissä jäähallilla. Isoäiti oli mut sinne nakittanut jakamaan urheilijoille/osallistujille jotain eväspussukoita. Ite se humputteli kavereittensa kanssa jossain piiloröökillä. Ruoja. Olipahan melkoinen eka rytistys, mutta hyvin se meni ja valmisti vähän ihan oikeisiin töihin. Tais olla viikonloppujuttu tuo ja sellasia kymmenen tunnin kevyitä seisaallaanolopäiviä. Yrittäis nykyteinin saada moiseen, vois olla vähän hiljasta...

Joutilas

joutilaana jottain tiettää. Sano mammakin aikoinaan. Tiiä sitten, mitä tarkotti. Eipä jouda olla joutilaana, ehkä sitten muutaman vuoden päästä pystyy hetkeksi hellittämään...

Kärpänen

kerrankin ihan tuoretta kerrottavaa. U:lla oli bileet tänään, mr S teki mansikkakakun ja kutsuttiin perhettä syömään kakkua. Tuolla pihamaalla istuskeltiin "huvi"majassa (lue: jollekin rymyreissulle joskus ostetun muovikatoksen alla ulkokalusteilla, jotka vaan odottavat terassia valmistuvaksi). Tuo teltantapainen on aikamoinen kärpäspyydys. Katto mustanaan kaikenmaailman öttiäisiä. Mr S nohevana poikana keksi ratkaisun, soittelihe äitillensä, joka oli matkalla tänne. Jotta koukkaisivat tarkkarin kautta kärpäspaperiostoksilla. Ei ollut ollut tarkkarissa kärpäspaperia, mutta jotain vastaavia härpäkkeitä oli tarttunut matkaan. Ja nehän toimi. Oli niiden kärpästen loppu se!

Passikuva

Ehdottomasti paras passikuva oli siinä passissa, jonka hain sen jälkeen, kun otin eron jälkeen tyttönimeni takaisin. Olin niin hoikkana ja nättinä. Pikkasen harmitti, että joutui hankkimaan uuden passin sukunimen vaihdoksen myötä. Nyt en kyllä enää vaihda nimeä, passikuvakin saa olla ihan näköinen.

U:n passikuva on kyllä maailman suloisin ikinä!

resepti

tällä hetkellä kaivattaisiin sellaista arjenyläpuolellekohoamisreseptiä. On nyt hieman hankalampi aika, eikä mr S suostu käsittämään, että ottaa aikansa tämän erilaisen tilanteen rullaamaan lähtö. Vähän vaikeaa, mutta kyllä me täältä taas ponkastaan.

Juhannusperinne

meni hiukka rikki jo viime vuonna. Melko monena jussina ollaan vuokrattu metsähallituksen (yhden tai kahden kävyn) mökki ja vietetty siellä juhannusta. Yleensä kera pikkusiskoliskon. Ei kyllä tällä hetkellä yhtään haittaa, että tämä perinne on katkolla. On sen verran mukavaa olla kotona, koska sähkö, juokseva vesi ja oma sänky on melko kova juttu.

Eilen sisko perheineen tuli illalla kylään, grillailtiin ja paljuiltiin. Mr S ja siskonmies intoutui paljuilemaan melko myöhään, siskon keskimmäinen oli nukahtanut tuoliin odotellessaan kotiinlähtöä. Siitä kun heräsi, eikä vieläkään isänsä ollut suvainnut tulla pois paljusta, ehdotti tämä esiteini, että lähtisivät kotiin ilman isää... Kerrankin saivat valvoa pitkään ja hirveä valitus siitäkin. Teinit.

Tänään kaveriperheen olisi tarkoitus tulla kylään. Saa nähdä, meneekö tämä päivä suunnitellusti. (Eilinen siis ei aivan mennyt, mutta oikein hienosti sitten loppuviimein.)

Niin no, onhan se perinne sekin, että grilli hohkaa kuumana kyllä koko jussin :)

Se parhaiten nauraa,

joka omille vitseilleen nauraa. U:lla saattaa olla maailmankaikkeuden parhaimmat vitsit. Tänään autossa ölisi pitkät pätkät, jonka jälkeen repesi kunnon röhönauruun. Harmi, ettei kukaan muu vielä ymmärrä sen juttuja.

Muisto

ei tässä nyt jouda muistelemaan. Keskitytään tähän hetkeen (eikä suinkaan stressata tulevasta, eipä).

Vitsi

jostain syystä tuli mieleen tällainen (Aarne Haravan kertomana): Kani meni kaniin. Virkailija kysyi: Mitä kani kanittaa?

Huono.

Niksipirkka

Ei muuten varmaan tulis selattua kyseistä lehteä, mutta ovelasti ovat ihan viimeisille sivuille sijoittaneet tämän helmen. Ja mun kevyt ocd ei anna periksi lukea vain sitä niksi-osuutta. Lehdet kuuluu lukea/selailla alusta loppuun. Kuka niitä juttuja keksii ja miksi? Ja oonko mä ainoa ihminen maailmassa, joka ei halua käyttää sukkahousuja mihinkään muuhun, kuin ihan omaan käyttötarkoitukseensa (ja siihenkin hyvin vastentahtoisesti)? Onko kukaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon tehokasta työaikaa kuluu siihen, että miettii tuhannettaensimmäistä käyttöä sille pirun sukkahousuparalle?

Kysyn vaan.

kesäherkku

kyllä ne on mansikat. Oon melko monena kesänä syönyt itseni lähes kipeäksi mansikoista. Onni oli kaksi kesää olla kesätöissä, jossa kesähessujen tehtäviin kuului lähes joka päivä mansikoiden perkuu. Kuormasta syömistä kun ei paheksittu. Opin aivan jumalattoman nopeaksi perkaajaksi, sai enemmän syötyä siinä sivussa, eikä kukaan valittanut.

Se siitä tarinasta.

Viime viikonlopusta voisi pari sanasta kirjoittaa. Perjantaina yksi kaveri (ammattikouluajoilta) tuli meille. Tarkoituksena oli mennä Espoon saaristokierrokselle/piknikille. Ei sää oikein suosinut, mentiin keilaamaan. Sellon keilahallissa soi aivan loistobiisit! Jorattiin kaverin kanssa aivan kympillä captain jackia sun muita ysärihelmiä. Mr S vähän pyöritteli silmiään, mutta kyllä silläkin jossain vaiheessa jalka vipatti ;)

U oli siis yökylässä ja oltiin ihan aikuisten kesken. Kaverikin oli saanut lapsensa kerrankin hoitoon. Jokin vamma kyllä on tullut ton kakaran myötä. Ei pystynyt yhtään löysäämään kontrollia. Piti olla jotenkin ihan skarppina, vaikka ei oikeasti ollut mitään syytä. No, eipä mikään känniääliöiminen nyt muutenkaan oo hauskaa, mutta oli hieman häiritsevää. Kaveri kun oli aika vauhdissa, eikä mr S:kään ihan selvinpäin ollut. Heräiltiin la vasta 10 aikaan, oli kyllä luksusta nukkua pitkään. Kaveri lähti kotiin ja me vielä päikkäröitiin mr S:n kanssa. U tuli kotiin joskus iltapäivästä.

Lauantaina toinen kaveri oli seuraa vailla ja tuli sitten viihdyttämään meitä illalla. Grillattiin ja paljuiltiin.  Jäi yöksi ja sunnuntaina lähti aamupäivästä. Melkein samalla ovenavauksella tuli anoppi miehensä kera kahville. Illalla mr S halusi tehdä jotain, koska koko ajan ollaan vaan oltu! Pikkasen meni hermo, mun mielestä kun oli ollut melkoisen paljon ohjelmaa ihan koko viikonolopun tarpeiksi. No, käytiin illasta vielä kummipoikaa moikkaamassa.

U muutti omaan huoneeseen. Kaksi ekaa iltaa meni ihan hienosti, mutta nyt ei meinaa nukahtaa. Pitää mennä katsomaan, mikä siellä on vikana.

Tiiliseinä

Eilen puolella silmällä katselin jotain remppaohjelmaa, jossa tiilet laitettiinkin lattiaan. Oli aika veikeen näköstä, tulipahan vaan tästä otsikosta mieleen.

Matkaradio

ajateltiin duunikaverin kanssa, että pitäis meidän uuteen toimistoon meidän nurkkaukseen hommata matkaradio. Johon totesin, että turha varmaan ostaa mitään radiota. Meillä kotona nurkissa pyörii parikin eri soittolaitetta (ipodia), joissa itsessään on radio + oman musiikin soittomahdollisuus. Ja tietenkin näihin jonkinlaiset telakat/kaiuttimet. Eli saattaa matkaradio olla jossain määrin menneen talven lumia...

Pilvenpiirtäjä

New York tulee ensimmäisenä mieleen. Sinne pitää päästä uudestaan, vaan haahuilemaan niiden pilvenpiirtäjien väliin, nauttimaan turistina olosta.

vitamiini

sori, myöhässä päivän. D-vitskua tolle kakaralle tulee syötettyä. Kai sitä pitäis itellekin syöttää välillä. Ei tästä muuta.

uus yritys

mr S, U ja kaveri lähtivätkin ajelemaan kotiin päin. Eivät päässeet saunomaan (saunan lattia olikin ollut märkä maalista), alkoi satamaan ja U:n unipupukin oli jäänyt kotiin. Tulevat meille nyt sitten saunomaan. Ihan kiva juttu, olisin muuten mennyt nukkumaan ihan just. Ehkäpä saa vähän seuraa heistä sitten kun ovat saunoneet.

Jos sittenkin pääsisi skumpan korkkaamaan ;)

Hammasharja

U rakastaa pureskella omaansa. Mulla ja mr S:llä sähköllä toimiva, en vaihda enää manuaaliseen takaisin. U:kin saa piakkoin siirtyä kyllä sähköiseen, jotta tottuu.

En oo kovin tarkka monista jutuista, mutta siitä oon halunnut pitää kiinni, että U:ta ei pussailla suulle tai maisteta samalla lusikalla ruokaa. Sen verran paljon oon joutunut hammaslääkärissä jossain vaiheessa ravaamaan, että varjelen toista niin pitkälle kuin mahdollista kariekselta. Jos edes vähän voisi vaikuttaa hampaiden terveyteen sillä tavalla.

Mulle tuli yllärivapaailta, mr S ja U lähti kaverin mökille ja jäävät yöksi. Hiukka oli yritystä josko olis jotain kaveria nähnyt ja pikkasen skumppaa lipittänyt, mutta ei nyt näytä onnistuvan. Ehkä on ihan ok mennä vaan ajoissa nukkumaan, lukea sitä ennen vähän kirjaa ja ehkä ottaa lasi punkkua.

On tää kyllä ihme, ettei keskellä viikkoa löydy skumppaseuraa ;)

Isoäiti

voi tästähän irtoais vaikka millä mitalla tekstiä. Isän äitiä kutsuttiin isoäidiksi. Ei ollut mikään mummu, ei. Maailman huonoin kokki, suorapuheinen kuin mikä, saita ja muutenkin jännä tyyppi. Jostain syystä katsoi velvollisuudekseen (siltä se ainakin vaikutti, en oikeastaan nähnyt minkäänsortin hellyyttä, saati rakkautta siltä suunnalta) kutsua meidän perhettä säännöllisin väliajoin sunnuntaisin syömään. Ruoka (kai se jotain syötävää oli yleensä, pienellä lasillisella maitoa se piti aina yrittää huuhtoa alas) kun oli syöty, lausahti isoäiti usein, että voittekin jo lähteä.

Mökkikin niillä oli vielä silloin, kun mä olin pieni. Mikä työleiri! Inhoan yli kaiken vadelmien poimimista vieläkin. Siellä kun piti työllä ansaita ruokansa. Eikä ollut mitään pientä puuhastelua se. Totista työtä (ainakin sellaisena se muistuu mieleen). Siellä mökkinaapurina oli kyllä aivan ihana pariskunta, jonkinsortin torikauppiaita olivat. Siellä sai makeimmat vesimelonit, mansikat, mustikat ja muutkin herkut ihan ilman työskentelyä. Välillä harmitti, ettei se pariskunta sattunut meidän isovanhemmiksi.

Hyvää isoäiti varmasti on tarkoittanut, ja ehkä omalla tavallaan myös rakastanut meitä lapsenlapsiaankin. Kuoli aivokasvaimeen melko yllättäen joku kymmenisen vuotta sitten. Ehkä se aivokasvain vaikutti jo aiemmin kyseisen ihmisen toimiin?

Isoäiti oli demari henkeen ja vereen. Käytti Fjällravenin reppua. Ei ostanut ikinä uusia vaatteita. Käytti pelkästään käteistä. Ei ajanut autoa. Oli isoisää neljä vuotta vanhempi. Kolmen pojan äiti, yhdeksän lapsen isoäiti. Sellainen meidän isoäiti oli.

Elämänohje

Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Odottamatta kuitenkaan vastapalveluksia.

Tämän yritän pitää mielessä, tässä on vaan helppo tulla itse hyväksikäytetyksi. Koska mikään kynnysmatto ei myöskään saa olla. Tasapainottelua liian kiltin ja liian itsekkään välillä on tämä elämä.

p.s. tärkein on kuitenkin edelleen: Älä syö keltaista lunta!

lihava, ruma, tyhmä

joinain päivinä tekis vaan mieli itkeä. Tänään oli sellainen päivä. Kun oma olo oli todella ruma, lihava ja tyhmä. Saatoin ehkä pari kyyneltä tuossa tirauttaa kotiintullessani. Kun tällaisina päivinä olo on sellainen ala-asteen 'kukaan ei tykkää musta, eikä mun jutuista, eikä halua leikkiä mun kanssa' -tyyppinen. Eikä mr S nyt kovin paljoa asiaa auttanut, kun ei oikeastaan edes halunnut ymmärtää että välillä vaan on tällaisia päiviä. Ei ne ole kenenkään syytä eikä niille kauheasti voi mitään. Joskus pitää ihmisen rypeä hetki, jotta jaksaa olla iloinen kaikista hyvistä jutuista lopun aikaa.

U:n ruoka-aika. Tosin se löys just lattialta jonkun nachonpalasen, sillä viihdyttää itseänsä hetken. Kätevää.

Putiikki

ei nyt irtoo tällä sanalla yhtään mitään. Vanhoilla huudeilla, rööperissä oli paljon ihania putiikkeja. Liian harvoin tulee käytyä muissa kuin ketjuliikkeissä.

Harmaa

Tällä sivustolla surffailun jälkeen aivoni automaagisesti kääntävät sanan "harmaa" kirjoitusasuun "hamraa". Todella pitää tarkastaa moneen otteeseen omat tekstit välillä, jottei tällainen glourinen kirjoitusasu päädy mihinkään työtekstiin ;)

Tuulta päin

jostain syystä mua ärsyttää suuresti, kun moni jostain syystä tän lausahtaa "tulta päin". Eihän kukaan urpo nyt vapaaehtoisesti tuleen syöksyisi? (Paitsi ehkä jotkut sankaripalomiehet, työnkuvaan noin niinkuin vähän kuuluu...).

Pidän kovasti suomalaisista sanonnoista, sananlaskuista ja muutenkin kielestä. Tuun niin aiheuttamaan U:lle nolostusta ja ärsytystä. Tuulta päin assosioituu tuulimyllyihin ja Don Quijoteen. Joka tosin ei Suomesta varmaan ollut kuullutkaan. En ole tarkemmin tutustunut tyypin elämänkertaan, mutta melko itsepäinen kuva on jäänyt jostain syystä hänestä. Veikkaanpa, että olisi hyvin soveltunut myös tänne pohjolaan.

Käytiin kattomassa Järvenpäässä kummipojan uutta pikkusiskoa. Pikkuisella on ollut vähän kuoppainen alku elämälle, oli hieman hörppinyt lapsivettä ennen syntymäänsä ja keuhkoihin sitä oli sitten päätynyt. Viime viikonloppuna oli mennyt tajuttomaksi ja lanssilla sairaalaan. Hurjia juttuja tuommoiset. Semminkin kun mitään varsinaista syytä tajuttomuudelle ei ollut selvinnyt. Toivottavasti pikkuisen elämä jatkuu rauhallisemmissa merkeissä. Oli kyllä taas niin pysäyttävää nähdä mr S niin pienen vauvan kanssa. Kuinka varmoin ottein ja rauhallisesti suhtautuu tuommoiseen tirppanaan.

Horinaa

Näin tänään lapsuuden parasta kaveria. Oli ihan mukavaa, pitäisi nähdä paremmalla ajalla ja rauhassa. Nyt oli U mukana sotkemassa, ei voinut keskittyä kunnolla. Mr S on jossain työriennoissa, sen takia U mun kanssa tuli moikkailemaan kaveria. 

Parin duunikaverin piti tulla tänään kylään, vähän nauttimaan skumppaa ja vaan hengailemaan. Toinen sairastui, niin ei sitten onnistunut se homma. Vähän jo ehdin masistella, kunnes yksi vanha duunikaveri soitti ehdottaen näkemistä. Sain sen houkuteltua tänne meille, oli myös oikein mukavaa nähdä tätä kaveria. 

Nyt keikun kahden vaiheilla, menisikö jo nukkumaan vai odottaisiko mr S:n mahdollista saapumista kotiin. Taitaa uni voittaa. Huomenna kuitenkin herätys U:n toimesta suhteellisen aikaisin. U:sta puheenollen, herramies oppi männäpäivänä konttaamaan :)

Emo

Pakko oli ihan googlettaa. Koska emosta ei suinkaan tullut mitään äidillistä mieleen, vaan tosiaan ihan vaan emo-angstaaja-teinit. Toivottavasti U valitsee jonkin muun tyylin...

Urban dictionary määrittää emon seuraavasti:

Genre of softcore punk music that integrates unenthusiastic melodramatic 17 year olds who dont smile, high pitched overwrought lyrics and inaudible guitar rifts with tight wool sweaters, tighter jeans, itchy scarfs (even in the summer), ripped chucks with favorite bands signature, black square rimmed glasses, and ebony greasy unwashed hair that is required to cover at least 3/5 ths of the face at an angle.

Ahkera

on niin suhteellinen käsitys, kuka nyt on ahkera. Omasta mielestä oon tänään ollut melko ahkera, kakun väänsin tossa kakarankaitsennan lomassa, kaupassakin ehdin käydä, siivosin melkein koko kämpän, kohta laitan ruokaa (tosin vaan paistan pinaattilettuja, mutta kuitenkin), niin ja töissäkin olin koko päivän tätä ennen. Mutta joku vois kyllä väittää, etten oo ahkera. Koska en pessy lattioita, en pyyhkiny pölyjä, en laita ominkätösin ruokaa alusta asti, U:kin sai purkkiruokaa ja mikropuuroa, ei omin hellin käsin kokattuja pöperöitä. Suhteellista on.

Helle

Auton mittari näytti äsken 30 astetta lämpöä. Kyllä nyt kelpaa ajella avoautolla. Tosin aamulla joku kateellinen päätti pestä tarmokkaasti tuulilasiansa samantien, kun siihen taakse jouduin. Aamusta asti katto alhaalla ja luu ulkona :). Onneksi ei kuitenkaan mitenkään paljon tullut mun päälle tuulilasinpesunestettä, olis voinut olla hivenen erilainen parfyymi.

Ajattelin mennä nautiskelemaan tästä säästä, kun kerrankin on lämpöä! Mr S ja U varmaankin liittyy mun seuraan piakkoin.

Kierre

leipurina ekaksi mieleen tulee pullakierteet, vaniljakierre, kanelikierre, pistaasikierre...

Mammasta (äidinäidistä) mulla on melko vähän muistikuvia, mutta jostain syystä mieleen on jäänyt se, että joskus toisteli lorua: Ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistän taskuun! Kierrettä kerrakseen :)

Mr S toi mulle kukan. Jännä juttu tuo, kukkia on tosiaan näkynyt tässä taloudessa mr S:n ostamana vasta n. vuoden verran. Ehkä se vaan totes, että pääsee kaikista helpoimmalla tuodessaan kukkia. Kun aiemmin osteli paljon muita lahjoja.

Pidättyväisyys

Tätä tulisi harjoittaa niin monella saralla elämässä. Ruoan, juoman, pahojen sanojen... Silti tässä sanassa on huono kaiku, tulee sellainen peräkammarin vanhapiika mieleen. Joka ei nauti mistään ikinä, pidättäytyy vaan vanhassa tutussa, ollen näin tyytyväinen.

Oli tänään terveystarkastus/työhöntulotarkastus. Pidättyväisyyttä tulee harrastaa hivenen sokerin ja alkoholin suhteen. Veren triglyseridiarvot hieman koholla, muuten kaikki arvot oikeinkin hyviä. Työterveystyyppi kannusti kovasti omalla esimerkillään luopumaan kokonaan karkista. Ei oikein vakuuttanut mua. Oli kuulemma ollut puoli vuotta kokonaan syömättä karkkia. Ei tuu tapahtumaan. Vähentänyt olen aivan järjettömän paljon, se saa nyt riittää.

Puutarha

hetivälittömästi tästä tuli mieleen joitakin vuosia sitten uutisoitu kohutekstarit? (vai -kirja??), jossa ihan tuohon naisvartalon lisääntymiselinten ympärillä vallitsevaan karvoitukseen viitattiin mitä häveliäimmin kyseisellä sanalla.

Ajankohtaisempi mielleyhtymä eiliseltä: mr S ja pappa rakentelivat pihalla muuria. Betonilla ilmeisesti liimailivat hieman kiviä yhteen. Illalla pyörittelin päätäni, kun mr S kasteli meidän "puutarhaa", toisinsanoen niitä kiviä. (Oikeasti siis sitä betonia, kuulemma mitä hitaammin kuivuu, sen kovempaa siitä tulee). Naapurit käyttävät puutarhaletkujansa nurmikon, kukkien ja pensaiden kasteluun, meillä kastellaan kiviä. Ja tähän lopuksi vielä monen vuoden takainen kulunut hokema: kiviäkin kiinnostaa ;)

Taivas ja helvetti

ja tästähän alkoi heti runosuoni sykkimään. Mieleen tulee auttamatta kirkon opit. Ja se, että olen siitä ahdistuksen tunteesta päästänyt irti. Etten näe enää maailmanlopun unia, niitä, joissa pelkään omasta puolestani, koska olen "syntinen". Onneksi ne ovat takanapäin. Hassuahan tässä on se, että pahimmillaan nämä unet olivat siinä vaiheessa, kun olin kiltti mormonityttö. Joka tosissaan yritti noudattaa joka ikistä pientä sääntöä ja käskyä. Kuinka monelta olisin säästynyt, jos olisin aiemmin uskaltanut irrottautua. Mutta sitten en olisi näin vahva. Enkä ehkä halua mennä siihen taivaaseen, joka on täynnä toisia tuomitsevia ihmisiä. Helvettikään ei tosin kuulosta houkuttelevalta. Erään ystävän kanssa juttelin tästä tuonpuoleis -asiasta. (Hän pohdiskelee itsekseen kirkosta eroamista). Hän oli sitä mieltä, että kyseisessä kirkossa keskitytään liikaa tulevaan mahdolliseen taivaspaikkaan ja sen asteeseen. Että eikö olisi järkevämpi tehdä tästä nykyhetkestä, elämästä, hyvä. Ja ihan järkeä tyyppi puhuu.

Ajautui hieman... Tänään olisi tullut exän kanssa 13 vuotta naimisissa, 17 vuotta seurustelua. Harvemmin enää näitä muistelen. Onneksi. Oli sekin eräänlainen "taivas" (kun ei paremmasta tiennyt) ja monen vuoden ajoittainen helvetti.

yritystä

ihan vaan koska haluaisin kirjoittaa säännöllisesti, kopsasin kesäkuulle joka päivälle sanan otsikoksi. Jos tulisi edes joku pätkä joka päivä.

Mennyt viikko oli hauska, mutta raskas. Päämiesten viihdyttämistä (kuulostipa irstaalle, mutta sitähän tuolla firman kesäjuhlilla tehtiin), pitkiä iltoja ja jopa hieman töitä. U:n kanssa aamuhaleja, mr S:n kanssa läpsystä vaihtoja ja vaan kiireistä. Jospa tahti tästä hieman laantuu kesäksi.