stalkkeri

jostain kumman syystä en vaan pysty päästämään jollain tasolla irti eksästä. Piti taas vähän stalkata sitä ja sen lähipiiriä. Ekaa kertaa tajusin fb:ssä etsiä sen äitiä. Siellähän se, melko avoimin asetuksin (itsehän olen pyrkinyt siihen, ettei mua välttämättä edes löydä kovin helpolla koko helvetinverkostosta). Elää kirjoittamansa mukaan elämänsä onnellisinta aikaa uudelleen kihloissa ja avoliitossa lastensa isän kanssa. Onnea heille. Oli muuten ihan berberistä se anoppi. No, ei siitä sen enempää... Mikähän siinä on, että en vaan pysty unohtamaan, aina välillä kaivertaa eksä niin maan perusteellisen paljon mieltä. Ehkä vaan se eron hoitamattomuus/puhumattomuus tai jokin. Onneksi kuitenkin pääosin oon ok asian kanssa nykyään.

U nukkui taas samat lähes kymmenen tuntia putkeen. Ite en ihan niin paljon, mr S taas valvotti reilusti yli puolenyön ja kun se alkoi kuorsaamaan, mulla ei yllätysyllätys enää uni tullutkaan silmään. Ärsyttävää moinen.

Tänään oon ollut eri ahkera. U:n aamupalan jälkeen mentiin yläkertaan jumppaamaan (mä jumppaan, U makoilee lattialla ja nukahtaa jossain vaiheessa). Vedin parit biggest loser -jumpat ihan verenmaku suussa. Tuli oikein kunnolla hiki. Jumpan jälkeen suihkuun, jonka jälkeen vielä pyykkäystä, tavaroiden paikalleenvientiä ja imurointia. Kaikki tää ennen puoltapäivää. Ainut miinuspuoli tässä aamussa on se, etten taaskaan ole ehtinyt/jaksanut/muistanut syödä vielä mitään.

Meillä mr S:n kanssa nyt pari viikkoa tiukkaa linjaa syömisten suhteen, josko paino alkais tippumaan uudestaan. Molemmilla jäänyt vähän junnaamaan paikoilleen, kun pikkasen on lipsuttu tosta herkuttelukiellosta.

kolmas kerta

toden sanoo? Kolmas yö putkeen, kun U herää vasta kuuden jälkeen ja siitä vielä jaksaa nukahtaa hetkeksi. En nyt ihan vielä tuuleta, mutta kylläpä vaan tekee poikaa (ja tyttöä), kun on saanut kolme yötä nukkua monen monta tuntia putkeen!!!

Mr S oli eilen yömyöhään töissä, tosin ei työtöissä, vaan auttamassa isäänsä jossain tarjouslaskuhommeleissa. Mä vähän silitin, lueskelin, leikin U:n kanssa ja vaan olin. Mukavaa pitkästä aikaa. Vihdoin sain myös joululahjakirjat luettua.

Tänään on luvattu kovaa myräkkää, mr S soitti aamulla kun oli radiosta kuullut, että ajokeli muuttuu erittäin huonoksi. Sanoin sille aamulla meneväni asioille. Toinen huolehti, että en vaan iltapäivästä ole tien päällä, kun voi olla aika hasardia tuolla. Lähdettiin sitten U:n kanssa heti aamupuuron jälkeen touhottamaan. Kaikkea sitä ehtiikin parissa hassussa tunnissa. Kahvia mr S:lle, hiusjuttuja mulle, U:lle parit bodyt ja housut, (porkkanakakku ja mukillinen teetä), isosiskolle koru ja Savonian tarjoilulusikka. Noi isosiskon jutut lähtee ens tiistaina siskonpojan mukana. Nopeasti meni kaks vuotta, kun se poika täällä Suomessa oli. Eikä tullut kertaakaan nähtyä koko jätkää... No, ehkä tiistaina ehdin sen nähdä vielä.

Nyt tais lumipyry alkaa, mä alan tekee ruokaa.

ei tätä saisi varmaan kertoa

ihan vaan sen pelossa, että jotenkin onnistun manaamaan tän hyvän tuurin pois. U on kaksi viimeistä yötä nukkunut ihan koko yön. Su-ma välisen yön mäkin nukuin kymmenen tuntia putkeen! Oli ehkä hivenen väsy olotila, sunnuntai-iltana tosiaan nukahdin tohon keittiönpöydän ääreen vähän ennen kahdeksaa (U:n olin just laittanut nukkumaan ennen sitä). Menin sitten suosiolla sänkyyn vähän kasin jälkeen ja heräsin kuuden aikaan, kun U alkoi ölisemään aamupalan puutettaan. Otti aamuimut ja vielä köllöteltiin melkein kahdeksaan asti. Viime yö meni myös melko hienosti, U kasilta nukkumaan (mä tosin valvoin mr S:n kanssa yli puolenyön) ja kuudelta alkoi ölinä. En ihan heti reagoinut, joten seiskalta vasta sai maitoa. Vielä köllittiin tunti, eli kasilta ylös. On tää rankkaa tää vauva-arki ;). Ei vaan, ei pitäis näitä ääneen edes kertoa.

Eilen meillä oli mammatreffit parin kaverin kanssa. U näki ekaa kertaa suurinpiirtein samanikäisen vauvan. Oli sillä ihmettelemistä ja juttuja kaksi kuukautta vanhemmalle tyttökaverille. Ihana oli kattoa, kun toinen oli niin innoissaan kaverista.

Suu napsaa U:lla nyt sen verran, että pitänee vielä vähän puuronjälkeistä maitotilkkaa hälle tarjota.

seurankipeä

U tottui saamaan koko ajan jakamatonta huomiota serkuiltaan. Nyt on kärttynen, kun en jaksa koko aikaa seurustella sen kanssa. Kai se taas tottuu tähän normitilaan.

Hienosti meni perjantainenkin ilta lapsosten kanssa. Kaikki menivät mukisematta nukkumaan, olivat tyytyväisiä pizzoihin ja jälkkäriin (paitsi tää täti on niin dorka, että unohti nuorimmaisen lapsosen allergian, sai prinsessa vaan ylimäärästä namia kun me muut vedettiin suklaakakkua) ja jopa sopuisasti leikkivät U:n kanssa. Kertaakaan ei tarvinnut edes ärähtää. No, siskolle just soittelin ja eilen ja tänään ovat sitten laittaneet oikein parastaan vanhemmilleen. Kiukkuilleet, riidelleet ja huutaneet. Mahtoi olla rankkaa olla niin kiltisti kokonaista kaksi päivää ;)

Meillä oli eilen sushi-ilta, mr S:n duunikaveri vaimoineen tuli kylään. Ihan ok, mutta hieman oli outsiideriolo, kun kolme pankkilaista intoutui keskustelemaan työasioista. Mr S tokaisi, että nyt tiedän, miltä hänestä tuntuu, kun mä juttelen mun duunikavereiden kanssa. Yritin väittää vastaan, että mehän jutellaan vaan ruoasta, kaikkihan nyt ruoasta jotain tietää. Sillä oli vasta-argumenttina se, että kaikkihan nyt rahan tietää... Ehkä, muttei välttämättä kaikkia tylsiä lainajuttuja :/

nanny

Hieman on helppoa, kun on jo koululaisia nämä vahdittavat lapsoset. Ihan itsenäisesti käyvät ottamassa välipalat, tietävät, milloin lähteä kouluun ja vaatteetkin niillä tais kaikilla olla päällä sinne mennessään. Se kouluunlähtö oli hieman haastavaa lähinnä sen takia, kun eivät meinanneet U:ta malttaa jättää tänne ihan vaan kahdestaan mun kanssa. U:llekin uni maittoi melkoisen hyvin, kun oli serkkujen kanssa seurustellut koko illan. Nukkumaanmeno, jota hieman pelkäsin etukäteen (siis noiden isompien lasten osalta), sujui myös mallikkaasti. Kaikki kolme menivät jo ennen nukkumaanmenoaikojaan sänkyihinsä ja ilmeisesti simahtivat myös tehokkaan nopeasti. Tänään voikin olla vaikeampi homma saada kakarat nukkumaan, kun huomenna on lauantai. Tosin kahdella nuorimmaisella huomennakin koulua, joten sillä verukkeella aion saada ne suht ajoissa sänkyyn.

Kaupassa käytiin U:n kanssa, tänään on pixxaperjantai! Teen pari pixxaa, pepperoni ja kana-bbq. U vaatii ruokaa, pitänee sille jokin sössö lämmittää. Aivan luokattoman mauttomia nuo vauvojen soseruoat. Toisaalta, U:lle kelpaa. Hyvä niin.

toivokasta torstaita

mulla alkaa niin olee otsikkoihin sanat vähissä, joten tällaisella kierrätysversiolla mennään. Kuinkakohan monta kertaa oon jo tän torstaintoivotuksen käyttänyt?

Eilen kärryteltiin duunikaverin kanssa. Tuli ihan lämmin siinä kun työnneltiin noita hyökkäysvaunuja. Joten hyvällä omallatunnolla sitten syötiin ihan vaan kevyt sushilounas ja koska niin kevyt oli lounas, niin oikein mainiosti pystyi perustelemaan itselleen vielä jälkkärin kera kahvin/teen. Sain myös ostettua käsipainot, nyt tää mamma pääsee tekemään täydellä teholla noita jumppavidioita. Eilen siis myös jumppasin ja nyt vielä hieman kerään motivaatiota, että tän päivän annos tulisi myös tehtyä. Niiden painojen kanssa.

Mr S on duunireissulla tän päivän, tulee joskus myöhään illalla kotiin. Tai siis siskolle, koska sinne tää revohka papukaijoineen muuttaa tänään pariksi yöksi. Aika kivaa vaihtelua moinen. Eilen jo kaivoin Pacon matkahäkin säilöstä, pitää hieman sitä siistiä. Ja itelle ja U:llekin kai pitää jotain mukaan pakata... Ehkä tosiaan pitää alkaa touhuilemaan.

Vielä yksi pikkuvalitus tähän loppuun. U on nyt kahtena aamuna herännyt luvattoman aikaisin. Eilen ennen seitsemää ja tänään vähän kuuden jälkeen. Eilen noustiin ylös siihen kellonaikaan, mutta tänään tein selväksi, että me ollaan LOMALAISIA. Nukuttiin sitten puol ysiin loppujen lopuks.

Nyt aamupuuron keittoon =)

pastaa

tuli sitten tehtyä pitkin blogeja pitkin syksyä hehkutettua avokadopastaa. Ihan oli hyvää, mutta en kyllä ihan ymmärrä sitä hypeä, jolla sitä fiilisteltiin ympäriämpäri. Mun isäpappa on kylässä, tuli saunaseuran kokoukseen. Perinteisesti tiistainahan nää on olleet nää kokoontumiset, alkaen Larun kämpästä, jolloin saunavuoro osui siis tiistaille. Niin siis osittain sen takia kasvisruokaa, viime kerroilla kun isäpapan kyläillessä on ruokana ollut lähinnä jotain kalaruokaa. Vaihtelua tähän.

Käytiin U:n kanssa tänään moikkaamassa kaveria Vuosaaressa. Sillä alkaa olee vähän jännät paikat, kun ihan muutamien päivien päästä menee takaisin töihin. Äitiyslomalta siis palailee sorvin ääreen. Vähän vaan kuulemma risoo, kun ei pääse entisiin hommiinsa. Ymmärrettävää, muutenkin varmaan jännittää hulluna ja siihen vielä uusien töiden opettelu päälle. Toisaalta, voihan ne olla ihan kivojakin ne uudet työt.

Kyllä muakin jännäis, vaikka odotankin, että pääsen takaisin töihin. Saa nähdä, mitä mun toimenkuvaan tulee kuulumaan... Uuden pomon kanssa pitäisi varmaankin käydä tossa kuukauden - parin päästä vähän juttelemassa töihinpaluusta. Mr S taitaa hieman pelonsekaisin tuntein odottaa myös omaa kotiin jäämistään. Ehkä eniten tällä hetkellä mietityttää taloudellinen puoli, mutta eiköhän me selvitä.

Torstaina Kontulaan lapsenvahdiksi pariksi päivää. Paco tulee mukaan, kun mr S on työmatkalla (tosin vaan käsittääkseni torstain). Ettei mulle tule huono omatunto siitä, että pikkulintu joutuu olemaan yksin. Toisaalta luulen, että Paco voisi olla eri mieltä tästä mun ratkaisusta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun siskon kolme kakaraa piinaa sitä. Voisi olla lintu sitä mieltä, että olis ihan hyvä olla vähän itekseen ;)

uutuus

Piti hieman muokata blogin nimeä/otsikkoa. Kun mukaan tosiaan tupsahti tuo U. Ja asuntoja ja autoja nyt kuitenkin harvemmin tätänykyä käsittelen. Paitsi että pikkusisko oli sitä mieltä, että pitäisi kuvailla joitain juttuja täältä kotoota. Olen ottanut harkintaan.

Olipa ihanaa, virkistävää ja rentouttavaa olla ihan vaan aikuisten ihmisten kesken istumassa iltaa perjantaina. Vaikka pikkasen nolottaa, kun tuntuu siltä, etten ollut hetkeäkään hiljaa. Toivottavasti muutkin sai välillä vähän puheenvuoroa, vaikka mulle puheripuli tuli ja ehkä hieman liian ahnaasti nautiskelin sekä punkkua että rommia. Lähipiirissä miekkoset kun on hurahtaneet viskeihin, niin mä voisin vuorostani alkaa fiilistelee rommeja. Harrastushan tuokin olis ;)

Eilen sitten mentiin U:n kanssa hoitoon. Olipa herkuttelupäivä! Käytiin Lidlissä ja ostettiin karkkia, jätskiä, donitsia, tortillatarpeet, tuoreita sämpylöitä, limua... Veti hieman kummipoika kierroksilla tommosen herkuttelusatsin jäljiltä. Onneksi kuitenkin meni suht kiltisti nukkumaan ja vielä Jepan kanssa voitiin jutustella ja herkutella ja katella joku päätön leffa. U:kin nukkui aivan mallikelpoisen hienosti, kerran heräsi yöllä syömään ja siitä sitten nukkui melkein puoli yhdeksään. Jolloin kummipojankin nukkuminen oli valmis.

Mr S oli ollut kiltti ja pitänyt huolta siitä, ettei täällä kotona odottanut järjetön kaaos kun tultiin takaisin. Pari hyvin väsyneen oloista miestä täällä aamupalaa touhusi, puoleenpäivään mennessä oltiin jo kolmistaan. Taitaa ne ajat olla ohi, jolloin vietettiin koko päivä vaan potien, paskaa jauhaen, häröillen ja roskaruokaa syöden.

Yläkerran vesiputket jäässä, illan projekti on saada ne sulamaan. Mr S touhuaa sitä, mä jatkan tuolta yläkerrasta kirpparikasan kuvaamista.

rimpsalle

toi on mun mielestä aivan järkyttävän kauhistuttava sana. Silti aina välillä vaan haluun jostain syystä käyttää sitä. Eli oon tänään ihan kohta lähdössä ulos. Duunikaverille iltaa istumaan, ihan vaan aikuisten kesken. Olis ihan tosi kivaa, jos eilen ei olis valvonut melkein kahteen asti paljussa istuen... Kaveri oli kylässä lapsosensa kanssa. Syötiin ja höpöteltiin ja kun lapset oli saatu nukkumaan, vähän saunottiin ja paljuiltiin. Ehkä hivenen myös punaviintä nautittiin. Nyt väsyttää.

Mr S:llä huomenna varpajaiset, me mennään U:n kanssa kummipojalle hoitoon. Siellä lupasin tehdä jotain hyvää ruokaa. Pää lyö ihan tyhjää, mitäköhän keksis? Eilen syötiin karamellipossua, oli kyllä ihan superhyvää. Tein jälkkäriks mutakakun, sekin oli aikamoisen onnistunut. Nyt alkoi tehdä ihan hulluna mieli kyseistä kakkua. Sitä kun vielä on jääkaapissa.

Tänään kävin lapsuuden parhaan kaverin kanssa Ikean ihmemaassa. Kaveri on perheineen huomenna muuttamassa Lahteen. Tyhmä juttu sinänsä, kun sinne kuitenkin on melko pitkä matka. No, eiköhän tuokin välimatka ole ajettavissa suuntaan jos toiseenkin.

U oli vielä eilen melko kiukkusena rokotuksen johdosta, tänään onneksi oma iloinen itsensä taas. Kiljahtelee tuolla lattialla, josko hetken leikkis vielä sen kanssa, kun kohta pitää alkaa laittautumaan.

keskiarvokakara

U huomenna 5 kk ja tänään oli tämän virstanpylvään kunniaksi neuvola-aika. Vaikka U:n posket näkyykin takaapäin, niin kuulemma on täysin keskiarvopoika. Pituus ja paino täysin nollakäyrillä. Hyvä juttu. Niin ja ne mitat oli: 7,8 kg ja 67 cm.

Mr S:n kanssa sovittu ja pussattu, on vaan välillä kommunikaatiokatkoksia sen verran, että pitää vetää ihan hiileksi puolin sun toisin. No, jos nyt taas näillä keskusteluilla saisi hieman tätä arkea soljuvammaksi.

U sai neuvolassa myös rokotukset. On melko kiukkusena nyt :( pitänee antaa särkylääkettä pienelle kohtapuoliin. Ennen kuin nousee se karmea kuume. Niin ja tässä ihan parin viikon sisään saa jo alkaa lappaa lihaa tolle naamariin. Mr S ehdotti skedania. Jos nyt pidättäydytään aluksi kanassa, possussa ja naudassa... Ellei U:n setä sitten saanut viime viikonloppuna fasaania. Olishan se äveriästä syötellä tolle kakaralle ekaks fasaaninlihaa ;)

Anoppi lähtee huomenna Bangkokiin (kirjoitetaankohan se noin?), kauhulla odotan sitä tuliaisten määrää, joka U:lle on tiedossa. Yritin jo kyllä toppuutella, ettei toi lapsi tarvitse yhtään lelua, kun hukkuu jo noihin vanhoihin. Toivottavasti tajuaa nyt olla ostelematta kauheesti roinaa... Kun sitä on tuolla edelleen yläkerta puolillaan.

pulkkamäessä

eilen mr S tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että nyt lähdetään pulkkamäkeen. Siinä sitten nopeasti pulkkailuseuraa kasailemaan (mun perhettä) ja vaatteita kaivelemaan ympäri kämppää. Oli aivan loistava pulkkasää, pari astetta pakkasta, ei juuri tuullut ja jätemäessä oli sopivasti lunta. Mr S rikkoi vain meidän pulkan + siskonlasten stigan... Onneksi kukaan ei rikkonut itseään, vaikka pappa pannuttikin melko komeasti stigalla (ennen sen rikkoutumista). Oli kuulemma papan eka kerta moisen vekottimen kyydissä. Onhan se hauskaa, kun isoja miehiä lapsettaa.

U laski myös mäkeä. Tosin sen ilmeistä päätellen sillä ei ollut yhtä hauskaa kuin meillä muilla. No, ymmärtäähän sen, että ottaa päähän. Kun on topattu ihan äksäksi niin, ettei voi edes käsiä juuri liikuttaa.  Siskonpoika 14 v oli ilmoittanut kotonaan ennen kyseistä aktiviteettia, että ihan noloo, eikä hän todellakaan tuu mukaan. Olivat tapelleet vaatetuksesta (farkuilla oli yrittänyt lähteä mäkeen), sen verran oli itsepäinen kundi ollut, että ilman hanskoja sitten tuli kuitenkin. Toisella oli sormet aivan tulipunaisina, pokkana väitti, ettei ole edes kylmä. <3 p="p" teinit="teinit">
Mäenlaskun aikana mummi oli tehnyt pannaria ja lämmittänyt hernaria. Vaikka en nyt kyllä oo ihan varma, että salliiko Suomen laki hernaripannarin syönnin muulloin kuin torstaisin ;)

Tuli sitten mr S:n kanssa melko iso riita vielä ennen nukkumaanmenoa :(. Alkoi siitä, että mr S tokaisi, että mun tarvitsisi liikkua paljon enemmän. Siitä sitten jatkui niin kauan, että lopulta mä lähdin yläkertaan nukkumaan... Vieläkin sapettaa sen verran, että aion ottaa tänään vapaaillan samantein kun mr S tulee kotiin. No, eiköhän tää tästä. Kun molemmat vähän rauhoittuu.

Iloisempia asioita sen verran, että oon saanut kirpparikasaa ihan ikkipikkiriikkisen pienemmäksi! Myin jo mr S:n skimbat, parit valaisimet, viritinvahvistimen (joka mr S:n mukaan lähti aivan liian halvalla) ja kyselyjä on tullut muistakin romuista. Nyt vaan pitää aktivoitua ja kuvailla lisää noita tavaroita myyntiin.

Siitä liikunnasta vielä, hieman jeesas toi persauksille potku. Kävin tänään aamusta heti U:n kanssa kärrylenkillä, jonka jälkeen vielä laitoin läskit liikkeelle tuolla yläkerrassa. Pieni miinuspuoli tällasessa hullussa huhkimisessa kyllä on, en oo vielä ehtinyt syödä mitään...

haaste

Oon ihan intopiukeena, joku muukin kuin pikkusisko on eksynyt tänne blogiin. Nollavaimo mainitsi minut blogissaan, antoi haasteeksi vastata kysymyksiin. Jotka alla. Ja joihin innolla vastailen.

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Lämpimästä. Mietitään, että minne matkustettaisiin nyt keväällä, kun mr S:llä on vielä käyttämättömiä isyysvapaita ja ennen kuin mä menen takaisin töihin.

2. Millainen oli vuosi 2012?

Täysin erilainen. Vuosi vaihtui vuoristomökissä Utahissa, U pienenpienenä alkiona (vai sikiönä?) massussa. Jännitin tammikuussa uuden työpaikan alkua ja sitä, jatkuuko tämä raskaus. Sitten, kun näytti siltä, että raskaus todellakin on todellinen, jännitin työpaikalla siitä kertomista. Tammikuussa myös tuli talo tontille. Eli ihan vaan pari pientä juttua viime vuodelle. Uusi työpaikka, uusi talo, muutto, vauva...

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Aamu. Haluaisin nukahtaa mieluiten jo ennen kymmentä ja kuuden aikaan sitten ylös. Aamutunnit vaan on kaikista tehokkaimpia. Ikävä kyllä, mr S on täysin eri rytmissä, joten yritetään vähän kompromisseerata, vaikka kompromissit noin niinkuin yleensäottaen on ihan syvältä.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?

Vähän kateltiin Dubaita. Johonkin vaan lämpimään!

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?

No se aviomies nro 1. Vaikka toisaalta, jos sitä kokemusta ei olisi, tuskin olisin tällä hetkellä tässä. Ehkä ennemmin hoitanut sitten vaikka sen eron jälkeisen sekoilun (erityisesti Järkky-Jarkon kanssa) hieman eri tavalla.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?

Tällä hetkellä haaveilen mr S:n valmistamasta karamellipossusta. Toisaalta ravintolat on kyllä myös kivoja, siellä ei tartte tiskata jälkeenpäin.

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?

Jossain välimeren rannoilla purjehtien, kesällä Suomessa käyden, niin ettei tarvitsisi koskaan olla kylmässä (jos nyt ei ihan välttämättä haluais vaikka käydä laskettelemassa).

8. Elämäsi eläin?

Kyllä se se Domino on edelleen. Yli 12 vuotta sitten kuollut kääpiökani, joka kyllä edelleen vilahtelee mun perheen puheissa. Niin kietoi meidät kaikki pikku käpäliensä ympärille. Eikä kyllä toi Pacokaan jää kakkoseksi. Tasapeli pupun ja papukaijan kesken.

9. Sielunmaisemasi?

Meri

10. Tärkein esine kotonasi?

Tää on vaikee. Ehkä sänky. Nautin niin kovasti nukkumisesta. 

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Haluaisin olla elääkseni syöjä, mutta valitettavasti ruoka vaan on niin hyvää! Eli elän syödäkseni. Ja sen kyllä huomaa...

No jospa vaikka Sanni vastailis sitten kanssa kysymyksiin?
1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
2. Millainen oli vuosi 2012?
3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
8. Elämäsi eläin?
9. Sielunmaisemasi?
10. Tärkein esine kotonasi?
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?

Zumbaaa!

Eilen illalla mr S sai houkuteltua mut kanssansa tonne yläkertaan kinecticin äärelle vetämään pienet zumbasessiot. Kehtas vielä jumppatuokion jälkeen v*****lla mun huonosta kunnosta. Mä tein kuolemaa lähes koko yön, tuntui, että tulee kaikki sinä päivänä syödyt ruoat ylös. Ehkä olis pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin tollanen eka "kunnon" jumppatuokio. No, tästä suivaantuneena menin aamusella U:n kanssa (tietenkin vasta sen jälkeen, kun pikkunen oli saanut aamupalaa) yläkertaan. Siltä tuli lähes yhtä hienoa palautetta mun zumbataidoista kuin isältäänkin. Hekotteli ihan hervottomana, kun tää mamma hytkyi. Että sellasta. En suostu kyllä tästä lannistumaan, jatkan hetkutteluani. Jumpasta intoutuneena vielä raivosiivosin koko kämpän, kyllä nyt kelpaa taas sotata. 

Askarreltiin muuten just (tai siis mr S askarteli, mä kannustin punkkulasi kourassa vieressä) tähän kirjastontapaiseen hieno valaisin. Ikean kori sai uuden elämän meidän katossa. On toi kyllä kätevä toi mun miekkonen! 

Huomenna tulee tyypit, jotka muutti meidän vanhaan asuntoon, vierailulle tänne meille. Pitäis keksiä jotain tarjottavaa, mieli tekis leipoa jotakin. Jos vaikka muffinsseja pitkästä aikaa...

Jalat!

siis U:lla on jalat! Kaksi kokonaista jalkaa, joista se ei ole ollut tietoinen aiemmin. Niissä on usein sukat, mutta öisin varsinkin kun on ihan paljaat varpaat, pitää niitä tietenkin tutkia. Eikä päivisin ne sukatkaan niin haittaa. Varpaiden/jalkojentutkimiseen kuuluu oleellisena osana kiljuminen. Korkealta ja kovaa. Ihmettelen vaan, ettei ole yksikään lasi/ikkuna vielä rikkoutunut. Niin korkeelta ja kovaa toi poika kiljuu.

Mamma on vähän väsynyt, viime yönä U tutki sitten ihan yön läpeensä noita ihmeellisyyksiänsä. Heräsi ekan kerran vähän yli 12. Siitä ei meinannut nukahtaa ollenkaan, koska ne jalat! Nukahti vihdoin, herätäkseen taas kolmen pintaan. Ja sen jälkeen nukahtaminen ei tullut kysymykseen, koska jalat. Vihdoin taas nukahti, herätäkseen viiden aikoihin... ja tää kuvio jatku aina siihen asti, kun mr S lähti töihin ja lykkäs U:n mun viereen kiljumaan ja tutkimaan niitä jalkojaan. En sitten viittinyt kiduttaa pientä pidempään, vaan nousin ylös siinä kahdeksan pintaan.

Kahden aikaan ollaan menossa kärrytreffeille duunikaverin kanssa. Yritän nyt pitää tota herramiestä hereillä sinne asti, että sitten sais rauhassa kahvitella ja ihailla kaverin pientä (2 kk?) poitsua =).

Eipä mulla kai tässä muuta, aivot on aivan jäässä.

paluu arkeen

pikkusisko tuli ja meni, samoin teki joulu ja uudenvuoden bileet. Nyt on paluu normaaliin päiväjärjestykseen edessä. Harjoteltiin tänään moista heräämällä jo seitsemän pintaan ja lähtemällä ihan maamme pääkaupunkiin treffaamaan kavereita. Mä treffasin omaa kaveria ja U:kin jotain jokelteli kaverin kohta vuoden täyttävälle kundille. Ehkä niistä tulee kavereita jossain vaiheessa.

Joulu meni yllättävän hienosti, mitä nyt siskonpoika onnistui tärvelemään polvensa tikkauskuntoon, mutta saipa komean arven. Kaikki tykkäsivät (tai ainakin onnistuivat esittämään tykkäävänsä) vähän erilaisesta jouluruoasta ja lahjojakin tuli riittävästi. U sai tarpeellisia ruokalappuja, leluja, vähän vaatteita, kirjoja ja iphonen. Pitäähän sitä neljäkuisella jo oma luuri olla. Kummitukset hieman sekaisin...

Välipäivinä möllöteltiin, käytiin Tallinnassa vähän ravintelissa syömässä (U lähinnä nukkui sen Tallinnan reissun), syötiin ja juotiin hyvin. Uunnavuonna U:n kummitukset (juurikin nämä, jotka U:lle ensimmäisen (käytetyn tosin) iphonensa lahjoittivat) tulivat kyläilemään, tehtiin sushia, saunottiin ja paljuiltiin.

U protestoi, kun nyt ei saakaan enää koko ajan huomiota. Opetti täti huonoille tavoille... Tai sitten voi tietenkin olla hyvin paljon mahdollista, että pikkumiehellä on jo nälkä. Niin, pottua, porkkanaa ja bataattia vetelee jo kuin vanha tekijä. Seuraavana vuorossa omppu/päärynä. Jos nyt kuitenkin vielä tunkis tolle kiljukaulalle bataattia...