torstai voisi olla toivoa täynnä

Jos olis ollut tiukkana ja jatkanut ruokapuolella tiukkaa linjaa. Mutta ei. Oon jotenkin lipsahtanut aika pahasti. En tänäänkään uskaltanut vaa´alle, niin läskipossu olotila. Nyt pitää ottaa ittensä puhutteluun. Tossa pikkusiskon meiliä lueskelin ja se oli juossu juoksumatolla kaks kilsaa. Mä kasasin sen hiton lipaston ja mulla on reidet kipeet! Että ehkä pitää tehä jotain. Ja sitä paitsi, kun alottaa jonku tollasen urheiluharrastuksen, saa uusia vaatteita. (Hieman oon välineurheilija, pakko myöntää). Että vois mennä eka shopauttaa jotain jumppa/salivaatteita. Sitten pitää varmaan mennäkin sinne salille. Kun vaan ois aikaa ja voimaa. Pitää jotenkin priorisoida.

melkein maanantai

Pitäis lailla kieltää tällaiset vajakkiviikot, että ensin ollaan töissä ja sitten on vähän vapaata ja sitten taas töihin... Mr S joutu myös tänään töihin, että onneks sentään se vähän lohduttaa. On ollu niin rikkovaa lähteä töihin, kun toinen jää kuorsaamaan. Ihan mukavaa kyllä, kun on jo keskiviikko, niin kohta on jo taas viikonloppu. Ei meillä tietääkseni oo mitään kummallisempia suunnitelmia viikonlopulle, mutta voipahan ainakin nukkua pitkään. En ymmärrä mikä muhun on mennyt, voisin nukkua nykyään vaikka puoleenpäivään saakka. Ennen olin pystyssä kuudelta. Viikonloppusin ehkä vasta kaheksalta. Eikö vanhetessa pitäis unien jotenkin huonontua tai jotain?

Eilen kokosin vihdoin viimein mun meikkipöydän. Tai siis toissapäivänä sain sen vasta, vastahan sitä olin vuoden kinunnut. Ei tee hyvää meikeille olla kosteessa ja lämpimässä vessassa. Nyt on ihan oma meikki/kampauspöytä. Jee! Ostin maanantaina uuden puuterin ja sellasen kulmakynän. Olisin halunnut ostaa Chanelin puuterin, mutta se oli kaikkein kallein, niin köyhäilin ja ostin "vaan" Guerlainin putskun, joka makso kakskyt euroo vähemmän. Silti... en nyt oo ihan varma, oonko kovin tyytyväinen tähän puuteriin, niin seuraavaks taas se chanel kehiin. Mitä vanhemmaks tulee, sen kalliimmaks nää meikit käy... Ei olis enää paluuta mihinkään halparipsareihin, pitää olla lancome tai dior tai vastaava. Oonkohan hieman pilalle hemmoteltu?

Ei punnitusta tänään, eilen oli hiilaribileet, aamupalaks vaaleeta leipää, ulkona käytiin syömässä ja otin oikein kermasen kanapastan, sitten iltapalaks vielä pulla. Eli aika turpee olotila tällä hetkellä, niin en uskaltanut vaa´alle. Eilen katoin illalla dokkaria sellasista kahesta toimittajasta, jotka yrittää laihtua viidessä viikossa kokoon xxs tai 00. Ne oli jo valmiiks niin laihoja että mun teki mieli kiljua. Kai se vaan pitää laittaa ittensä kuriin. Lopettaa tää herkuttelu. Jos edes mahtuis sitten joihinkin vanhoihin vaatteisiin. Tiedoksi vaan, että oon ollut laiha. Kolme vuotta sitten. Mutta parisuhde ei vaan sovi mulle, mä lihon! ÄÄÄH!!!

ähkypuhkuläski

Tulipa hieman ahdettua itseensä taas kaikenlaista roskaa tuossa viikonloppuna. Perjantaina tosiaan oli Maija Vilkkumaan keikka, se oli tosi jees, tanssittiin vaan siskon kanssa ihan hulluna. Sitä ennen oltiin kyllä syötykin ihan hulluna vieressä olevassa Amarillossa (lue: ei mitään kevyttä ruokaa...) mutta siitä ei jäänyt niin huono omatunto kun kuitenkin joraili menemään samantien kaikkia kaloreita.

Lauantaina mun kaveri ja sen mies ja niiden kekara tuli käymään. Kävästiin niiden kanssa keskustassa kattomassa vähän joulumarkkinoita ja Luciakulkue. Se oli aika mukava, oikein hyväntuulinen juttu, jota kukaan meistä ei aiemmin ollut käynyt katsomassa. Sitten mentiin meille ja syötiin pekoninakkeja, lihapullia, sipulirenkaita, perunamuussia, mutakakkua, jädeä... Ei paljon tarvinnut iltapalaa ton setin jälkeen. Sunnuntaiaamuna vaaka näytti vanhaa tuttua 72,2kg. Eli ei suuria muutoksia.

Eilen repes. Mr S lähti aamusta Tanskaan, mulle jäi ihan yksin vastuulleni joulukorttien osto ja kirjoittelu. Sitä sitten harmitellessa päätin, että mähän syön pizzaa tänään. Söin sitten pizzaa. Ekat kaks palaa oli ihan jees, loput vaan ahdoin, vaikka ei edes tehnyt mieli. Sitten piti jälkkäriks olla myös vähän irttareita. Loppuillan kieriskelinkin sitten tuskissani, kun ei oo kroppa pitkään aikaan saanut moista satsia. Kävin jo pari kertaa vessassakin siinä uskossa, että kohta tulee kaikki ylös. Onneksi ei sentään. Tän aamun lukema 73,4kg!!! Hui!

Vielä puuttuisi kolmesta kortista osoitetiedot. Miks hitossa ihmiset haluu pitää jotenkin salaisuutena sen, missä ne asuu? En pysty ymmärtämään? Varsinkin kun ei oo mistään julkisuuden henkilöistä kyse... Kun kuitenkin tiedän, että missä ne asuu. En vaan voi muistaa kaikkia ulkoa. Pitää yrittää pyytää kauniisti, että sais laittaa meiän duunin postin kautta noi kortit, kun muuten pitää lähtee suht aikasin, että kerkee postilaatikolle. Ne kun tyhjennetään jotain neljältä? Kun saman postin kautta meiän duunin ulosmenevät kulkee. Voi hitsi kun olis tuttuja tuolla postituksessa... No, voin silti kysyä.

Pikkukoira lähti viime yönä kohti ameriikan ihmemaata. On se vaan sellainen maailmanmatkaaja=) serkku hoiti sitä tän ajan ja oli ihan itku kurkussa ollut kun piti luopua siitä. On se vaan niin suloinen. Toisin kun jotkut muut koirat, jotka aloittaa haukkumisen/ulvomisen neljän aikaan yöllä! Naapurissa on ilmeisesti taas koira hoidossa (ollut joskus aikaisemminkin) ja naapuri luultavasti tekee jotain vuorotyötä. Ei ole mukavaa herätä siihen, kun koira itkee ja haukkuu keskellä yötä! Toivottavasti tää taas on vaan sellainen hoitosessio, eikä oo mikään pysyvä ratkaisu! Vois palaa pikkasen hihat.

Sain tänään joulukalenterista tollasen minikumiankan, joka on hoitsun asussa. Otin töihin maskotiks. Se voi olla ihan hyvä, että on tollanen hoitsu lähellä, mulla kun on vähän taipumusta teloa itseäni.

huulirasvariippuvuus uhkaa uudelleen

Mr S tuli eilen kotiin. Onneksi. Olikin jo aikasmoinen ikävä. Miten voikaan olla jotenkin niin avuton ilman toista. Pyörii vaan ympyrää kotona ja kattelee tylsänä töllöä. Oli ostanut mulle tuliaisia. Se on vaan niin ihana! Ostaa tuliaisia, vaikka olisi käymässä vaan päivän tukholmassa. Toi mulle ihanan kirsikantuoksuisen huulirasvan. Sinänsä kyllä huono, koska tuun niin helposti riippuvaiseksi huulirasvasta... Ei se haittaa, kun oma mupsipupsikultsimuru on ajatellut mua. Ja taas piti vähän laittaa lisää rasvaa huuliin=) Tästä tulee loputon kierre.

En taas käynyt vaa´alla. Ei edes uskalla. Toisaalta löysin kyllä hyllynperukoilta farkut, joita en muistanut omistavanikaan. Ja ne mahtu vielä päälle! Eli todennäkösesti oon ne hyljännyt sinne kaapin pohjalle, koska ei ole enää mahtunut päälle. Ja nyt sitten meni. Hiukka tursus, mutta ei kyllä mitenkään ylipahasti. Kyllä tää tästä!

Raha-asiat on ihan retuperällä. Viidestoista päivä menee laskuihin enemmän rahaa, kun mitä mr S saa edes palkkaa. Että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Sitä paitsi mulla on tilillä 50€, jolla pitäis elää kolme viikkoa ja siinä välissä pitäis pitää duuniporukalle rapujuhlat, käydä parturissa ja meikattavana ennen niitä hiluja ja ehkä pitäis jotain syödäkin välillä... Mitenköhän se onnistuu? Niin ja pikkusiskon miehellä on huomenna synttärit. Eli ei nyt näytä oikein lupaavalta.
Mutta enpä taida kauheesti ottaa ressiä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. On vaan nyt iskenyt aika realiteetit vastaan, kun olin niin kauan töissä, josta sai oikeeta palkkaa. Tää on ihan naurettava korvaus menetetystä vapaa-ajasta tässä duunissa. Mutta saahan tästä toisaalta koulutusta vastaavaa työkokemusta, joten se on ihan ok.

Avokonttorit on muuten ihan perseestä! Tossa on suoraan mun työpisteen takana viis ihmistä pyörimässä ja puhumassa scheissee. Ei voi keskittyä tähän kirjotteluun kunnolla=)
No, ehkä pitää töihinkin keskittyä.

KIITOS mr S

Kiitos siitä, että hait mut lähiöstä (melkein neljä vuotta sitten), etkä enää päästänyt takaisin! Kiitos, että näytät mulle maailmaa. Kiitos kaikista niistä yllätyksistä ja nopeista käänteistä. En voi paljon muuta sanoa. Olen vaan niin kiitollinen siitä, että mr S tuli ja pelasti mut sieltä jostain syvältä. Senkin jälkeen on niin monta kertaa pelastanut mut, että en olisi aiemmin uskonut, kuinka paljon joku voikaan rakastaa. Tämä kumpuaa siis siitä, että vaklailin hieman. Ex asuu edelleen siinä samassa vuokrakämpässä, josta heitti mut pihalle. Voin niin kuvitella että sen päivä- ja viikko-ohjelmat ei oo kovin paljon muuttuneet. Kuinka vähän tietäisinkään tästä maailmasta ilman mr S:ää! Eli tavallaan on kai kiitettävä myös exää, koska heitti mut pihalle. Ilman sitä tuskin olisin nähnyt Wienin, alpit, EuroDisneyn, Pariisin, Riikan.... Kuinka vähään ihmiset tyytyykään. Olen niin onnellinen!

Kävin eilen koululla keskustelemassa hiukka projektitöistä ja inssityöstä. Se meni yllättävän hyvin. Oon vaan päässäni tehnyt siitä koulurakennuksesta jonkinlaisen mörön itselleni. Eikä ole kovin paljon oikeasti enää tekemistä noissa koulujutuissa. Ens keväänä on varmasti valmistujaispilleet! Saa nähdä, lunastaako mr S lupauksensa silloin. On sanonut, että samantien kun oon insinööri, se kosii ja saan jättää pillerit pois... Mutta jotenkin se ei vaan tunnu enää niin tärkeeltä. Tärkeintä on se, kuinka onnellinen oon mr S:n kanssa! Tiedän, ettei naimisiinmeno muuta sitä mitenkään. Ja lapset... ehkä voin vielä jonkin aikaa viettää laatuaikaa ihan vaan mr S:n kanssa kahdestaan. Se on kuitenkin niin mukavaa ja yllätyksellistä.

Vielä laihdutusprojektista. En taida saada uutta mekkoa niihin hiluihin. Paino pysyy vaan samassa. Eilen oli tosin jotain 74,1kg. Joten ei kauheen lupaavaa. Tänään en edes käynyt vaa´alla. Taitaa hiukka pelottaa mitä sieltä tulisi. Herkuttelin eilen illalla, mr S on siis duunireissussa. Onneksi mulla on yks ihan kiva mekko, pitää vaan pesettää se. No joo, jos välillä tekisi vaikka töitä=)

pelottaa

tänään mr S lähtee pikkuveljensä polttareihin. Pikkasen pelottaa, että tuleekohan sulhanen ehjänä takaisin. Laittaa sen mm. hyppää mäkeä ja käy splättäämässä ja kuulemma tekee sille morsiussaunan. Siinä vaiheessa kun mr S kaivaa näppylähanskoja esiin ja kysyy, onko olemassa karkeampaa suolaa kuin karkeakiteinen merisuola, niin siinä vaiheessa pitää pikkasen huolestua toisen puolesta. Tai lähinnä mr S:n puolesta, ettei morsian pääse tappamaan sitä...
Tänä aamuna 73,3kg!!!! Kyllä tää tästä pikkuhiljaa lähtee. Juteltiin vakavasti eilen illalla. Mun koulunkäynnistä, naimisiinmenosta, lapsista. Pitäisi kuulemma ennen näitä kahta viimeistä saada toi ensimmäinen loppuun. Pitää ottaa tänään duuniläppäri kotiin ja tehdä edes projektit valmiiksi. Olis edes jotain lopussa. Sekin on jotenkin turhauttavaa, kun ne on periaatteessa jo valmiiksi kirjoitetut, pitää vaan jäsennellä ne oikein ja lisäillä kaikenmaailman viitteitä sun muita. Nyt jos syksyllä sais inssityön ja noi projektit pois, niin keväällä vois sitten keskittyä lukemaan tilastomatikkaa ja epäorgaanista. Luulisin, että saisin käydä tekemässä pelkästään tentit. Kun on hiukka vaikee olla kokopäivätyössä ja käydä koulutunneilla. Ne kun tuppaa oleen myös päivisin.
Mitenköhän nyt sais itteensä niskasta kiinni? Mr S on sitä mieltä, etten ole vielä kunnolla terve, kun on niin suhteettoman vaikeeta edes ajatella menevänsä kouluun (siis se rakennus jo itsessään ahdistaa suunnattomasti). Mutta jos vaan lähettelen nää projektit ja inssityön nyt postilla tai s-postilla, niin saan kerätä itseäni kevääseen asti. Sillon on vaan pakko pakottaa ittensä sinne.
Mitäköhän muuta keksis nyt viikonloppuna? Varmaankin kirjottamisen lisäksi vaan siivoon. On niin törkysen näköinen vessa, että taitaa olla pakko kuurata se. Hinkata saumat puhtaaksi. Meillä on myös saniteettisilikonia, ehkä vois yrittää vähän paikkailla saumoja. Jos uskaltais. Kattoo nyt. Toivottavasti menee kaikki hyvin. Pojatkin sais kyllä tulla kokonaisina takaisin.

Niin tavallinen torstai

Eli vaan perjantaita odottelen... Tai no, ei oo kauheesti odotettavaa, kun mr S on lähdössä pois ja ei oo oikein mitään tekemistä tiedossa. Päädyn tietenkin taas hinkkaamaan jollain hammasharjalla kaakeleiden välejä. Epätoivosta, etten osaa keksiä oikein muuta. Toki Jepajee halus leikkiä mun kanssa, mutta se nyt vaan luultavasti johtuu siitä, että Saara on kiinassa. Ei oo ketään muutakaan leikkikaveria. Niin alle 10 v olo taas *kukaan ei leiki mun kaa ku vaan säälistä* .
Pitää lainaa yks kirja kaverilta, voi lukea vaikka sitten sen. Niin ja koulujuttujakin voisi tietenkin tehdä. Nyt kun on työhuonekin valmis=)
Saatiin myös autopaikka! Jee! Ei tarvi enää mietiskellä, että mistä löytyy kadun varresta paikka. Tosin on kyllä ollut tähän mennessä aika helppoa, mutta onhan se kuitenkin mukavampaa tietää, että on oma paikka.
Repsahdus jatku. Mr S vei mut ulos syömään. Eli Chicos ja hamppari frankeilla. Todella terveellistä ja laihduttavaa. Eli ei. Mutta mutta. Nyt tiukkaa linjaa taas. Tänään vaaka näytti 73,8kg. Eli ei mitään mullistavaa.
Nyt pitää käydä tsekkaa rahatilanne, että juonko vkloppuna shamppanjaa vai ihan vaan vettä. Jyrkästi taitaa kallistua tonne veden puolelle. Ei auta.

tarinoita ja jorinoita

Tässä vaiheessa voisi olla aiheellista kertoilla hieman historiaa...

Mulla on viisi siskoa. Niin, kaikki on tyttöjä, ja kyllä, meitä on siis yhteensä kuusi lasta. Todella hyvin laskettu. Kaikkien tyttöjen nimet alkaa samalla kirjaimella. Jossain vaiheessa oli vielä koira, joka myös oli tyttö, jonka nimi alkoi myös samalla kirjaimella. Eli jos äiti kutsui koiraa, piti kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, että tarkoittiko oikeasti koiraa, vai menikö vaan nimissä sekaisin. Vähemmästäkin menee ihmisen pää sekaisin. Kotona oli aina menoa ja huutoa, yritin paeta sitä kirjojen maailmaan. Joskus onnistuin, useimmiten en. Vanhin sisko asuu amerikassa, on kotiäitinä neljälle lapselle. Toiseksi vanhimmalla on adoptoitu/sijaislapsi, mutta ei miestä. Sillä on myös oma yritys. Kolmanneksi vanhimmalla on kolme lasta ja mies. Niillä me käydään melko usein, sieltä on niin mukava päästä sitten oman kodin rauhaan=). Musta edellinen on kehitysvammainen, n. viisivuotiaan tasolla henkisesti. Asuu asuntolassa, käy kotona usein viikonloppuisin + kaikkiin bileisiin tulee tietenkin mukaan. Mun pikkusisko on naimisissa ja niillä on pikkukoira. Nekin luultavasti muuttaa joulukuussa takaisin jenkkeihin. Sitä tulee varmasti ihan hirvee ikävä.

Mä olin naimisissa mun ekan poikaystävän kanssa. Tavattiin, kun olin just täyttänyt viistoista, mentiin kihloihin kun olin just täyttänyt seittemäntoista, naimisiin kun olin täyttänyt yheksäntoista. Neljä vuotta kerettiin olee naimisissa ennen kun mun exä tajus, että mä oonkin ihan hirvee akka, eikä se kestä mua. Laitto mut pihalle ennen kun kerkesin edes tajuta, että se oli tosissaan. Ja takaisin lapsuuden kotiin... siellä muutaman kuukauden jaksoin maata sängyn pohjalla, sitten sain vuokrakämpän. Sieltä mr S tuli sitten mua hakemaan. Eikä enää päästänytkään takaisin, onneksi. Oon nyt onnellisempi kun koskaan!

Asuttiin 18 m2 yksiössä puolisen vuotta. Siitä muutettiin hornan perseeseen, omakotitaloon 120 m2. En viihtynyt ollenkaan siellä talossa. Siellä asuessa sairastuin masennukseen. Päästiin onneksi nopeesti terapiaan. Käsittelin kaikenmaailman perheasiat, uskonnon (kyllä, perhe on uskonnollista väkeä), avioeron. Muutettiin takaisin kaupunkiin, jätettiin puolen hehtaarin metsä sinne odottamaan rakennuslupaa. Eli luultavasti jossain vaiheessa on muutto takaisin edessä. Saa nähdä...

Nyt meillä on aivan ihana koti! Rempattiin se lattiasta kattoon, lyötiin yks seinä alas ja rakennettiin toinen, ostettiin kaikki uudet huonekalut, tehtiin keittiö uusiks jne. Eilen puhuttiin taas muuttamisesta. Ei olla keretty vielä vuottakaan asua tossa. Mr S haluaa vaihtaa alaa, jos ei pääse täällä Suomessa kouluun, joutuisi muuttamaan luultavasti Norjaan. Välillä pelottaa nää kaikki muutokset, joita tulee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, ettei meinaa perässä pysyä. Pitää nyt vaan odottaa ja katella.

Viikonloppu meni touhuillessa kotona. Tehdään vieras/työhuone vihdoin kuntoon. Saatiin tapetoitua yks seinä ja maalattua hyllyt ja tuoli, jotka on tulossa sinne. Nyt on takareidet kipeinä, kun tuli maalailtua mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Oli vaan niin pirun kostea ilma koko viikonlopun, että ei kuivanut maali ollenkaan. Joutui jättämään vielä täksi viikoksi sitä projektia. Onpahan jotain tekemistä. Kivaa, että saadaan sekin huone vihdoin kuntoon. Se on jäänyt vähän romukasaksi, kun ei varsinaisesti oo "tarvinnut" sitä huonetta. Kun sais sinne tietokoneen ja sellaset tavarat, niin se ois hyvä. Vois ehkä vaikka saada koulujututkin kasaan. Niin, en siis oo valmistunut vielä. Ammattikorkeesta. Tuli toi avioero vähän huonoon kohtaan. Sitten, kun olin hyvällä mallilla uudestaan, sairastuin masennukseen. Eli ei mennyt ihan putkeen se homma. Nyt olis jotain yheksän kuukautta aikaa saada se plakkariin. Ei paljon puutu, mutta silti stressaa ihan hulluna. Koulun nimikin on kerennyt vaihtumaan... Ei ikinä hyvä juttu... Mutta joo. Ei nyt tähän hätään paljon muuta. Paino aamulla 73,5kg.

Ha mä mitään eilen silittänyt. Otin pikkupikku päikkärit ja sitten mr S tulikin jo kotiin ja alko vinkuu jotain syömistä. Halus välttämättä makaroonilaatikkoo, joka oli ikiroudassa pakkasessa. Kiukutteli vielä, kun ei tullut tarpeeksi nopeasti ruoka pöytään. No, saapahan tänäänkin syödä sitä perhanan makaroonilaatikkoa.
Eilen repes jotenkin ihan. Lounaaks oli sinihomejuusto-broileritäytteisiä ohukaisia, pakkohan niitä oli syödä. Ja yhellä duunikaverilla oli synttärit ja se toi muffinsseja, iltapäiväkahvilla sitten ei voinut sellaista vastustaa. Illalla tosin en sen enempää mässäillyt, välipalapatukan söin ja pari leipää. Tais jäädä itseasiassa iltasyömiset liian vähään. Harmitti niin, kun oli tullut töissä mässäiltyä. Aamulla vaaka näytti saman tutun 73,8kg. Eli ei mihinkään suuntaan liikettä. Niin turhauttavaa.
Riitelyä eilen mr S:n kanssa, tuli jotenkin kaikennäkösiä taas purettua. Tai mä olin itseasiassa ihan hyvällä, jopa energisellä tuulella, mutta se taas ei. Otti ihan vaan vittuiluna kaiken mitä sanoin tai tein. Jopa viritin meidän keittiön kaappien ovet, jotka on ollut mun työlistalla vaikka kuinka pitkään. Tosin ne on jotenkin vialliset, kun ei saanut niitä kohdilleen sitten kuitenkaan... Tulipahan sekin vihdoin tehtyä. Vielä pitäisi jossain vaiheessa virittää antennijohtoa seinään kiinni. Nyt se hiukka menee miten sattuu pitkin lattioita.
Se on mukavaa kyllä, että vaikka riidellään, niin osataan sopia aika nopeasti ja puhua asiat läpi, ettei jää vaivaamaan. Siinä oikeesti auttoi varmasti pariterapia jossa käytiin. Se oli osana mun masennuksen hoitoa. Oli kyllä tosi jees, että pääsin sellaiseen kokeiluryhmään, jossa terapoitiin pariterapian kautta. Oppi vähän purkamaan toiselle tunteitaan.
Riitelystä puheen ollen, isosisko on mulle suuttunut, eikä halua olla missään tekemisissä. Saa nähdä kauanko kestää. Siinähän kiukuttelee, ei kauheesti vaikuta mun elämään. Ei muutenkaan olla oltu mitenkään päivittäin tekemisissä. Mulla on onneks ihan puhdas omatunto, en oikeesti oo tehnyt mitään, minkä takia sen pitäisi käyttäytyä noin. Se nyt vaan haluaa olla dramaqueen. Voi jatkua pitkäänkin. Sillä on tapana suuttua kavereilleen/siskoilleen, puhelakko voi kestää monta vuottakin. Että hiphei, voi tulla hupaisia perhepäivällisiä jatkossa=) Onneksi osaan ottaa ihan lungisti nykyään nää mun perheen järkkäämät hulabaloot, senkin opin terapiassa. Mitä tästä opimme, terapiaan vaan kaikki!

Sekalaisia

Hyi elämä että näin kauheeta unta. Olin pikkusiskon ja jonkun kaverin kanssa vaeltamassa Lapissa! Oli ihan kauhee uni, sisko ja kaverit ja opas tippu johonkin tunturijärveen ja kun vihdoin päästiin möksälle jonne oltiin menossa, piti pestä jotain nyrkkipyykkiä jääkylmässä vedessä ja kaikkee sekoo. Hyi en kyllä ikinä mee minnekään Lappiin vaeltaan. Toi oli salettiin joku enneuni.
Paino tänään 73,8kg. Kävin eilen lekurissa. Otetaan vähän verikokeita ja kaikkia sellaisia. Ja sitten kun oon lopettanu masennuslääkkeet, eikä paino senkään jälkeen ala tippumaan, niin voi olla että saisin jotain pillereitä, joiden pitäis jeesaa.
Eilen oli ihan mukava päivä töiden jälkeen. Siivoilin aika paljon ja tanssin vähän tanssimatolla sen jälkeen. Tänään ajattelin rentoutua silittämällä. Huvinsa kullakin, mutta mä pidän silittämisestä. Se on vaan jotenkin niin rauhoittavaa, kun näkee kuinka kangas siliää. Samalla voi kuunnella musiikkia ja hoilailla sydämensä kyllyydestä. Pääsen silittelemään lakanoita, oon pessyt sen verran pyykkiä, että on ihan iso kasa odottamassa. En oikein edes malta odottaa!
Jaaha. Töitäkin pitää kai välillä tehdä...

Pikkulauantai alias keksiviikko

Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.

Tiistai voikin olla tehokas työpäivä!

Koko aamun siis olen tehnyt ihan hiki hatussa töitä. Nyt tuli hieman hiljaisempi hetki, ihmiset sulattelee varmaankin lounasta, pystyn siis hetken lusmuilemaan.
Ei vaakaa tänään, niin turbo olo. Veikkaisin silti, että samoissa pyöritään, eli vielä yli 74kg. Mitenköhän saa tippumaan sen 10kg? Kun on vaan ihan satapakko saada uusi mekko sinne hiluihin.
Isosiskolla on tänään jännää, keskimmäinen meni kouluun ja itellään sillä on ollut ehkä leikkaus? En saanut kiinni vielä, että olisin kysynyt mahdollisesta leikkauksesta.
Mr S on ollut aivan järjettömän hyväkäytöksinen. Jokin juttu tässä on nyt ihan pakosti takana... Pitää oikein alkaa kiristää sitä, että mitä pahaa on tehnyt=)
Mullekin tuli kyllä aikamoinen ruoan jälkeinen väsy. Ei meinais silmät pysyä auki. Oon jo ravannu täällä pitkin käytäviä hakemassa kaikkia konttoritarvikkeita, vessassa, juomassa... pitää vaan yrittää taas sinnitellä sinne neljään. Kun ei enää haluis yhtään miinuksia. Pääsee sitten kotiin ottaan pikkupikkupäikkärit Serranon perheen tahtiin. Se on ihan loistava päikkärisarja, kun siinä ei yritäkään kuunnella, mitä ne puhuu, kun ei ymmärrä yhtään epsanjaa tai mitä ne nyt puhuukaan...
Mennään illalla vielä kavereille kahville. Ja sitten on tietenkin sauna. Johon mä en suin surminkaan mee. En vaan pidä yhtään saunasta. Mr S on onneks saanut seuraa iskästä ja välillä siskon miehestä. Ihan win-win tilanne, se saa saunoa rauhassa vaikka hela tunnin ja mä pääsen ajoissa nukkumaan!
Sitä odotellessa....

Miksei aina voi olla perjantai?

En oikein ikinä oo ymmärtäny tota otsikkoa. Mieluumminhan sitä olis aina lauantai? No, kuitenkin on jo perjantai! Ja aamulla vaakakin näytti 73,7kg! Eli ihan mukava aloitus päivälle, vaikka ulkona onkin ihan yökkö sää. Taas sataa ja on harmaata. Oli muuten aika vaikea herätä taas vaihteeks, kun oli ihan jotenkin pimeetä. Mr S jäi nukkumaan vielä.
Oli duunisähköposti aika täynnä kaikenlaisia selviteltäviä asioita, joten kai oikeesti alkaa setvimään niitä, että pääsee täältä joskus kotiinkin...
Tänään tällainen ihan lyhyt sepostus. Ehkä maanantaina on sitten jotain kerrottavaa enemmän.

Viikonloppu tulee ihan varmasti. Nyt on jo torstai, vaikka luulin jo, ettei tämä viikko lopu ikinä.
Tein juuri järkyttävän havainnon. Olen ihan ylipainon rajoilla, vaikka laihtuisinkin lupaamani kymmenen kiloa. Eli se ei vielä tule riittämään. Masentavaa. Tänään en käynyt vaa´alla, ei kyllä tunnu lähteneen mitään. Mr S sanoi olevansa ylpeä musta, että olen näinkin paljon saanut pudotettua lyhyessä ajassa. Mutta kun ite haluis kaikki heti pois. Kattelin eilen telkkarista, kun yhdelle miehelle tehtiin rasvaimua. Se olis helppo tie onneen? Todennäköisesti lihoisin samantien kaikki takaisin. Tänään ja eilen oon hieman lipsunut, kahvihuoneeseen joku perhana oli tuonut ihania suklaakeksejä. Oli pakko aamuteen kera nauttia keksi. Mutta eipä tuon nyt pitäis haitata. Luulen myös, että tän mun makeenhimon takia mulle tulee joku leukakuluma, jauhan purkkaa aika tauotta.
Ei mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla. Paitsi tietenkin huominen osittainen auringonpimennys=) saa nähdä, huomaako sitä edes.
Vielä hetken kun jaksaisi hengailla täällä töissä, ei menis miinukset kahdeksaan tuntiin. Ihan kamalaa, että on niin paljon miinuksia. Pitää yrittää vaan olla ottamatta ressiä niistä, kyllä täällä saa sitten syksyllä tehä niin pitkää päivää kun huvittaa...

Muisteloita ja muuta

Hahaa, eilinen teksti oli ilmestynyt hieman viiveellä. Nyt pitäisi olla oikea aika asetettuna ja tekstien ilmestyä sitä mukaa kun niitä kirjottelen.
Papu oli eilen hermojaraastavan itsepäinen. Päästin sen lentelemään, ja vuoronperään herra kävi jäystämässä telkkaria ja peilin kehyksiä. Tietää tasan tarkkaan sen olevan kiellettyä! Mutta kun mua ei uskota... Illalla mr S:n ollessa paikalla Papu käyttäytyi niin mallikelpoisesti, että. Näemmä testaa, että onko mun kanssa eri jutut sallittuja, kun isännän =).
Hämmentävän hyvä käytös jatkuu edelleen mr S:n osalta. Viimeksi tällaisen riidan jälkeen kesti juuri tasan päivän... Onkohan sillä joku syy käyttäytyä nyt näin hyvin? Luultavasti vaan on huono omatunto, kun ei oo mulle nyt aikaa, kun töissänsä on niin kova hoppu. Ei raukka tajua, että mä oon vaan välillä tyytyväinen, kun saa omaa aikaa. Eilenkin sain järjesteltyä kaikki tärkeät paperit ja kuitit sunmuut kansioihin.
Tänäänkin oon aikaisin töissä, vielä ei oo kukaan muu edes tullut. Nautiskelen, radio päällä ja kattelen rauhassa päivän töitä. Ei onneksi näytä kaoottiselta. Voisi lähteä aikaisemmin, käydä siskon luona ja ehkä vaikka lähteä rannalle illalla. Mr S on koko illan varattu. Polttareiden suunnittelua. Aikovat laittaa polttarisankarin hyppäämään mäkeä. Saa nähdä, kuinka käy... Mr S on nuorempana harrastanut moista, joten hänellä tietenkin löytyy puvut ja kypärät. Polttarisankariraukka saa lainata niitä.
Viikonloppuna Kotkaan! Jee! Kavereiden luokse, hiukka pitää ottaa viunaa luultavasti. Niin sekopää kaverit, että aika mielenkiinnolla odottelen tulevaa reissua. Saa nähä, mitä ovat keksineet.
Sisko lähteekin huomenna etelään, saa nähä voiko tänään hengaa mun kanssa... toivottavasti ainakin hetken. Minneköhän aikovat laittaa pikkuhauvan? Niin mielelläni ottaisin sen meille hoitoon, mutta jotenkin tuntuu, ettei sisko anna sitä meille mielellään. Voi johtua siitä, ettei se joudu olemaan kotonaan yksin kun korkeintaan muutaman tunnin, meillä ois koko työpäivän. Ehkä joku kerta saadaan hoitaa sitä karvakasaa.
Paino on ehkä hivenen lähtenyt alaspäin. Turvotusta on ainakin hävinnyt, masu ei pömpötä niin kovin. Ehkä jopa voisin uskaltaa sanoa, että kilon verran on lähtenyt. Mihinkähän se on mennyt? Kuten kaikki tietää, läskin määrä maailmassa on vakio. Että onnea vaan sille, kuka saa mun kilot =)
Äitin kanssa myös juttelin eilen. Oli kovin pahoillaan, ettei kerkeä tulla katsomaan Papua. Se on ollut niin eläintä vailla siitä asti kun meiän rakas labbis kuoli pari vuotta sitten. Se olikin varsinainen tapaus se labbis. Isä ei vieläkään tiedä, miksi joulupöydässä monta vuotta sitten kaikki virnuili, kuinka hyvää kinkku olikaan... Pikkulabbis oli päättänyt syödä koko kinkun raakana, kun se oli sulamassa pikkueteisessä, mitenköhän se oli sinne edes päässyt? Oli aika hiljasta koiraa vatsavaivoinensa joulun. Siskot ja äiti kävi ostaa jonkin kolme kertaa kalliimman viime hetken kinkun, kun ei ois sellanen samanlainen enää kerennyt sulaa.
Sille koiruudelle tein aamupaloja monet kerrat. Kunnes eläinlääkäri totes sillä vehnäallergian. Siihen loppu sen aamupaahtoleivät voideltuina ja juustolla ja kinkulla. Kyllä se yritti vielä senkin jälkeen niillä ruskeilla silmillään, mutta ei voinut tehdä sille hallaa.
Meni nyt ihan muisteluks tää homma. Tuli vaan mieleen... Äiti siis kertois eilen tavanneensa yhden mun lapsuudenkaverin vanhemmat. Kaveri oli mennyt naimisiin. Ihan kiva. Millonkohan mr S päättää kosia mua? Haluaisin niin sen kanssa naimisiin! Vaikka vannoin, etten enää ikinä, mutta... ihmiset ja elämä muuttuu. Mutta jokatapauksessa onnea todella paljon rouva Hokkaselle!!!
Luultavasti pitää hieman tehdä töitäkin välillä. Mukavaa keskiviikkoa mulle ja kaikille! Tänään on sitäpaitsi luvattu hellettä! Aikaisin töistä pois ja biitsille!

Tiistait...

Jos jotain vihaan, niin tiistaipäiviä. Sen takia varmaankin päädyin tänne kirjoittelemaan... Työajalla vielä, (ei kerrota kelleen). Ihan pikkutytöstä asti ts ainakin yläasteelta kaikkein vaikein aamuherätys on ollut tiistaisin. Tänään onneksi heräilin ajoissa, mutta nyt ruoan jälkeen tuntuu meno hyytyvän.
Papu (neitokakadu) on meillä hoidossa vielä viikon, jee! Jos siihen mennessä uskaltaisi mennä ruokakupilleen, kun mentiin herran yksiö laittamaan uuteen uskoon. Ja uudet asiat on eri pelottavia ja nyt ne ärsyttävästi ilmaantui juuri ruokakupin eteen. Ei kai tollainen eläin voi itseään nälkään tappaa, vai voiko? Toivottavasti ei sentään. Ehkä jo tänään pääsee syömään ruokaansa. On elänyt nyt vaan hirssillä. No, se tuntuu kelpaavan=)
Me aloitettiin mister S:n kanssa uusi elämä. Tarkoittaen siis laihdutusta. Voisi tänne myös yrittää kirjata saavutuksia/takapakkeja (viimeisiä toivottavasti hyvin paljon vähemmän). Eilen käytiin illalla lenkillä. Karkkia en ole syönyt ihan hetkeen. Eilen tosin meinasi käydä köpelösti, kun kävelin videovuokraamon ohi ja tuli mieleen ne kaikki ihanat irttarit! Pysyin lujana! Mr S. on muuten viime päivinä käyttytynyt liiankin mallikelpoisesti, tiskannut astioita yms. epäilyttävää. Johtunee riidasta, joka käytiin sunnuntaina. Annoin taas tulla oikein täyslaidallisen. Ja ihan vaan tuntu olevan syynä se, että menkat alko (sitä ei kyllä tunnusteta mr S:lle).
Kävin eilen myös hakemassa apteekista lääkkeitä pienemmällä annostuksella, eli masennuslääkitystä oon lopettelemassa. Puoltoista vuotta on tullut nappeja vedettyä naamaan. Vähän sekin jänskättää, mutta kyllä se siitä! Siitähän voisi myös päivittää tuntojaan vaikka ihan omaksi ilokseen tänne.
Kai pitää tehdä hieman töitä taas välillä, tuntuu vaan, että kaikki muut ovat lomilla, paitsi minä, joten on melko hiljaista... Pidin jo pari viikkoa tossa heinäkuun alussa lomaa, mutta siitä joku toinen kerta sitten, jos jaksaa...
Yritetään jaksaa taas tää tiistai hymyillen!