huulirasvariippuvuus uhkaa uudelleen

Mr S tuli eilen kotiin. Onneksi. Olikin jo aikasmoinen ikävä. Miten voikaan olla jotenkin niin avuton ilman toista. Pyörii vaan ympyrää kotona ja kattelee tylsänä töllöä. Oli ostanut mulle tuliaisia. Se on vaan niin ihana! Ostaa tuliaisia, vaikka olisi käymässä vaan päivän tukholmassa. Toi mulle ihanan kirsikantuoksuisen huulirasvan. Sinänsä kyllä huono, koska tuun niin helposti riippuvaiseksi huulirasvasta... Ei se haittaa, kun oma mupsipupsikultsimuru on ajatellut mua. Ja taas piti vähän laittaa lisää rasvaa huuliin=) Tästä tulee loputon kierre.

En taas käynyt vaa´alla. Ei edes uskalla. Toisaalta löysin kyllä hyllynperukoilta farkut, joita en muistanut omistavanikaan. Ja ne mahtu vielä päälle! Eli todennäkösesti oon ne hyljännyt sinne kaapin pohjalle, koska ei ole enää mahtunut päälle. Ja nyt sitten meni. Hiukka tursus, mutta ei kyllä mitenkään ylipahasti. Kyllä tää tästä!

Raha-asiat on ihan retuperällä. Viidestoista päivä menee laskuihin enemmän rahaa, kun mitä mr S saa edes palkkaa. Että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Sitä paitsi mulla on tilillä 50€, jolla pitäis elää kolme viikkoa ja siinä välissä pitäis pitää duuniporukalle rapujuhlat, käydä parturissa ja meikattavana ennen niitä hiluja ja ehkä pitäis jotain syödäkin välillä... Mitenköhän se onnistuu? Niin ja pikkusiskon miehellä on huomenna synttärit. Eli ei nyt näytä oikein lupaavalta.
Mutta enpä taida kauheesti ottaa ressiä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. On vaan nyt iskenyt aika realiteetit vastaan, kun olin niin kauan töissä, josta sai oikeeta palkkaa. Tää on ihan naurettava korvaus menetetystä vapaa-ajasta tässä duunissa. Mutta saahan tästä toisaalta koulutusta vastaavaa työkokemusta, joten se on ihan ok.

Avokonttorit on muuten ihan perseestä! Tossa on suoraan mun työpisteen takana viis ihmistä pyörimässä ja puhumassa scheissee. Ei voi keskittyä tähän kirjotteluun kunnolla=)
No, ehkä pitää töihinkin keskittyä.

Viikonloppu tulee ihan varmasti. Nyt on jo torstai, vaikka luulin jo, ettei tämä viikko lopu ikinä.
Tein juuri järkyttävän havainnon. Olen ihan ylipainon rajoilla, vaikka laihtuisinkin lupaamani kymmenen kiloa. Eli se ei vielä tule riittämään. Masentavaa. Tänään en käynyt vaa´alla, ei kyllä tunnu lähteneen mitään. Mr S sanoi olevansa ylpeä musta, että olen näinkin paljon saanut pudotettua lyhyessä ajassa. Mutta kun ite haluis kaikki heti pois. Kattelin eilen telkkarista, kun yhdelle miehelle tehtiin rasvaimua. Se olis helppo tie onneen? Todennäköisesti lihoisin samantien kaikki takaisin. Tänään ja eilen oon hieman lipsunut, kahvihuoneeseen joku perhana oli tuonut ihania suklaakeksejä. Oli pakko aamuteen kera nauttia keksi. Mutta eipä tuon nyt pitäis haitata. Luulen myös, että tän mun makeenhimon takia mulle tulee joku leukakuluma, jauhan purkkaa aika tauotta.
Ei mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla. Paitsi tietenkin huominen osittainen auringonpimennys=) saa nähdä, huomaako sitä edes.
Vielä hetken kun jaksaisi hengailla täällä töissä, ei menis miinukset kahdeksaan tuntiin. Ihan kamalaa, että on niin paljon miinuksia. Pitää yrittää vaan olla ottamatta ressiä niistä, kyllä täällä saa sitten syksyllä tehä niin pitkää päivää kun huvittaa...