Tänään ekaa kertaa pitkään aikaan teki mieli jäädä sängyn pohjalle. Teki oikein tiukkaa repiä ittensä sieltä ylös. Ei olis halunnut lähteä töihin, vähän itkettikin... Mitenköhän saisin nyt itteni kasaan? En millään haluaisi sairastua enää. Varasin ajan työterveyshuoltoon, keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta. Olisi kai ihan hyvä jollain tavalla jatkaa terapiaa. Tavallaan kai nyt alkaa tuntua se, että lääkkeet oikeesti loppu. Nukuttaa, väsyttää, laiskottaa, ei tekis mieli tehdä mitään. Mr S nukkui vielä, kun lähdin töihin. Sekin ärsytti. Miksi se saa nukkua pitkään? Kai tää tästä, tänään vaan on taas niin syksy. Onneksi parin viikon päästä pääsee lämpimään! Ihanaa.
Sekin ärsyttää, että ens lauantaina tosiaan on mr S:n PIKKUveljen häät. Miksi ne menee naimisiin, mutta mr S ei mene mun kanssa? Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etten tarvitse tai kaipaa sitä, niin tiedän kuitenkin valehtelevani. Ainakin jossain määrin. Eilen illalla taas oli täys työ siinä, että sain pidettyä kaikki ne kiukuttelut tästä naimisiinmenemisasiasta sisälläni. Onneks mr S meni saunaan, joten sain aika rauhassa kiukutella omassa mielessäni.
ÄÄÄÄH!
Onpa taas huono päivä. Ihan kamala kiukku. Tyhmää. Jotenkin vaan... kaipaa jotain ihan muuta. Vaikea määritellä itsellensäkään, että mitä. Näin taas unta exästä. Miks ihmeessä mä vaan nään siitä unia? En halua nähdä koko ihmistä enää missään muodossa! Taas oli suhteen lämmittelyä käynnissä unessa. Mä en halua! Suurin osa tästä olosta luultavasti taas johtuu siitä. Miks ihmeessä se kusipää ei voi jo olla ihan kokonaan historiaa? Mä haluisin poistaa sen kokonaan mun muistista, miten se onnistuisi? Niinkuin siinä leffassa, Eternal sunshine of spotless mind. Se on niin hyvä leffa. Suosittelen kaikille, jotka on eronnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti